Sign in to follow this  
Followers 0
Viljatuuli

Putoamiset

49 posts in this topic

Sen verran täytyy päivittää tilannetta, että lääkäri ei usko luuston heikkoutta aiheuttaviin tauteihin röntgen kuvien perusteella, joten tosi huono tuuri vain on sattunut olemaan. Tasan kaksi viikkoa ollaan tuossa vetolaitteessa. Sen jälkeen taas kuvataan jalan tilanne ja laitetaan kipsi ja päästään kotiin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ja tästähän meidän tapauksesta tehdään lastensuojeluilmoituksen lisäksi myös rikosilmoitus. Se on myös osa tätä rutiinia. "Ei ole syytä epäillä mitään tautia" tarkoittaa luonnollisesti lapsen pahoinpitelyä...

 

Eli sairaalan sosiaalityöntekijäin lisäksi keskustelemme lastensuojeluviranomaisten ja poliisin kanssa.

 

Älkää siis tiputelko lapsianne miten sattuu. Pääsee aika paljon helpommalla :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä pahin tapaturma on ollut se kun poika yöllä nousi seisomaan pinniksessä ja löi naamansa sen reunaan niin pahasti että etuhammas irtosi. Nielaisi ilmeisesti hampaan heti, kun sitä ei löytynyt mistään.

 

Tämä tapahtui perjantain ja lauantain välisenä yönä ja hammaslääkäripäivystyksessä neuvottiin että odotetaan rauhassa maanantaihin ja mennään sitten hammaslääkäriin.

 

Poika ei ollut ihan yhteistyökykyinen hammaslääkärissä ja röntgenkuva ei ollut ihan selvä. Lääkäri epäröo oliko hammas todella irronnut vai oliko se työntynyt takaisin ikenen sisään. Saimme uuden ajan kolmen kuukauden päähän, ja silloin poika oli sen verran isompi ja reippaampi että antoi tutkia itsensä ihan kunnolla. Hammas oli todella irronnut, onneksi muut hampaat olivat tiukasti paikallaan. Mitään ei tietysti ole tehtävissä, mutta kun kyseessä on maitohammas niin eihän tässä muuta kun odotetaan että rautahammas kasvaa vuosien päästä irronneen hampaan tilalle. :)

 

Tapahtumasta on nyt puolisen vuotta ja poika syö ihan normaalisti koviakin ruokia kuten omenaa ja näkkileipää.

 

Antsalla on kyllä hurjan kuuloinen tapahtuma ollut. Toivottavasti toipuminen on jo hyvässä vauhdissa. :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Paranemista Antsan ihanalle pikkuiselle! Todella kurjaa tuuria tuon on täytynyt olla. Meilläkin on tultu sängyltä alas useammin kuin kerran vaikka sitä kuinka on yrittänyt estää ja varmistaa, mutta onneksi ei ole mitään kuhmua kummempaa käynyt.

 

Mä en ole ainakaan edes tiennyt, että kaikenmaailman ilmoitukset joudutaan tekemään. Hyvähän se on, jos sen avulla saadaan joku oikeasti lastaan pahoinpitelevä kiinni, mutta aika hurjalta se tuntuu näin tavallisen tapaturman yhteydessä.

 

Toivottavasti myös Iiriksen pienen toipuminen sujui hyvin!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ohhoh, no juuri huomasin tämän ketjun aktiivisena - hurjasti tsemppihaleja Antsalle! Melkoista paskaa tuuria kerrakseen. Mutta hassua kyllä on miten nopeesti sitä aina sopeutuu mitä ihmeellisimpiin tilanteisiin. Ja lapset vielä nopeammin kuin vanhemmat.

 

Meillä oli kipsi sitten lopulta 4,5 viikkoa ja saatiin jo pois. Ei siis tarvinut olla kuutta viikkoa kuten ensin oli puhetta. Jalka oli tosi heikko mutta pian siitä jo kuntouduttiin leikin varjolla kun menohalut oli kovat. Noin 1,5 viikkoa meni että opittiin taas kävelemään normaalisti eikä raahattu jalkaa suorana. Viikon ajan enimmäkseen vaan kontattiin ja jalkaa pidettiin yhä sivulla suorana. Päiväkotiin palattiin sitten myös siinä 2 viikkoa kipsin jälkeen.

 

Kipsin kanssa elo oli lopulta ihan ok ja meillä oli kotona varsin hauskaakin yhdessä. Tuli varsin mukava tauko töihin ja pisti meidän perheen arvot taas vähän uuteen tarkkailuun. Miten pienestä kaikki onkaan lopulta kiinni (vaikkei mitään niin dramaattista siis käynytkään). Neiti oppi tosi nopeasti liikkumaan vähän liiankin hyvin kipsin kanssa, jopa portaita mentiin, kontattiin ja pyörittiin möyrittiin ympäriinsä. Viimeisellä viikolla alkoi jo nousta ylös jatkuvasti ja yritti tukia pitkin kävellä. Yritin varjella ettei painoa liikaa tulisi kipsille vaikka ilmeisesti lasikuituvahvike olisi ollut sen verran kestävä että omaan tahtiin olisi saanutkin liikkua.

 

Suomessa on kontrolli noin 4-6 kk kuluttua jossa katsotaan että kasvaa luu oikein ja ettei ole tullut kasvulukkoja. Meidän asuinmaassa tällaista kontrollia ei automaattisesti tule, ajateltiin sitten mennä vakuutuksen piikkin ottaan kuvat ja käydään spesialistilla.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Iiris, joutuiko teidän neiti "vetolaitteeseen" vai laitettiinko kipsi suoraan tapaturman jälkeen?

Me ollaan tosiaan nyt viikko napotettu osastolla, lapsi vuodepotilaana remmeillä roikkumassa aika rajun näköisessä telineessä. Ilmeisesti tarkoituksena on auttaa luutuminen vauhtiin ennen kipsaamista. Pitäiskin kysyä mikä tän roikkumisen tarkoitus on, jos kuitenkin kipsataan.

 

Saitteko jotain fysioterapiaa teidän tapaturman jälkeen? Vai ihanko vain itse jumppasitte taas lapsen kuntoon?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meidän tarina olikin tossa edellisellä sivulla, eli meiltä kun meni "vaan" sääriluu niin ei tarvinut sitä vetolaitetta mikä tarvitaan ilmeisesti aina kun on kyse reisiluun murtumasta.

 

Mitään fysioterapiaa ei kuulemma ole näin pienille tarjota (Suomen käytäntöjä kyselin mun kaverilta siis joka erikoistuu ortopediaan) vaan juuri kuntouttavat itse parhaiten itsensa leikin ohella. Teidän poju kun on vielä pienempi niin en tiedä olisiko teille sitten jotain jumppajuttuja tiedossa kun ei kuitenkaan vielä kävelemällä pysty sitä kuntouttaa mutta kai se siitä sitten konttaamisen ja muun touhuamisen kautta vahvistuu itsestään. Mekään ei siis mitenkään koitettu taivutella polvea kun se tönötti jalka kipsin jälkeen vaan suorana vaan annettiin rauhassa toisen kokeilla ylös nousemista, seisomista, tukea pitkin kävelyä ja lopulta kävelyä, omassa tahdissaan.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä tippui äsken tyttö meidän sängystä.... :girl_cry: Nukahti meidän sänkyyn ennen puolta 9, ihan seinän viereen ja sen jälkeen ei mitään ähinää kuulunut, kuten yleensä, joten en käynyt kertaakaan katsomassa miten siellä nukutaan. Yhtäkkiä kuului kamala kolaus ja jotenkin tiesin jo ennen itkun kuulumista, että jahas.. (koira oli samassa huoneessa nukkumassa joten myös se olisi voinut metelöidä.) Oli siis unissaan hiljalleen kierinyt kohti sängyn toista reunaa. Tyttö itki aikansa (ja niin myös minä....), mutta rauhoittui kuitenkin. Hetken siinä makoilin tytön vieressä ja lopuksi jo nauroikin joten en uskoisi, että siitä mitään sen kummempaa tuli. Otsassa on kuhmu :girl_sad: Tarkkailen nyt tilannetta, mutta toivotaan, että mitään ei tuu!!!! :girl_impossible:

 

Omalle äitilleni heti laitoin viestiä, että kannattaisko lähteä näyttämään.. Mutta hänkin meinasi, että jos normaalilta vaikuttaa niin ei olisi hätää... Mulla on 1,5 v pikkusisko ja hänkin on kerran tippunut pienempänä sohvalta ja juuri viime viikolla kaatui sementtilattialle niin, että nenästä tuli verta ja otsaan kuhmu eikä siitäkään seurannut sen kummempia.. Tämän vuoksi sitten äitini tulikin ensimmäisenä mieleen!

 

edit. Olisin kyllä halunnut nähdä tapahtuman kärpäsenä katossa; juoksin minkä jaloistani pääsin ja en edes muista mitä huusin miehelle samalla! Niin kova paniikki tuli. Ja nyt pelästyn jokaista pientäkin kolausta makuuhuoneen suunnalta, vaikka laitoin tytön heti pinnasänkyyn, kun oli rauhoittunut. Kyllä tämä varmasti muistetaan, mutta en kyllä tiedä oppiiko tästä mitään..... Eikä näistä varmaan voi edes oppia; vahinkoja sattuu useimmiten silloin, kun niitä vähiten odottaa. Kuten meilläkin nyt, kun tyttö ihan rauhassa nukkui ilman äännähdystäkään!

Edited by pinkdream

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mitähän Antsan pojulle nykyään kuuluu?

 

Meillä tosiaan oli kipsi 2 viikkoa sairaalasta pääsyn jälkeen. Aluksi Otto oli vähän arka käyttämään jalkoja ja koska ei ennen onnettomuutta liikkunut vielä lainkaan, niin varmaan vähän myöhäystyi liikkumaan lähteminen onnettomuuden takia.

 

Olen kuitenkin sanonut, että asiat voi tehdä joko nopeasti tai hyvin ja meidän poika on sitten tämän liikkumaan lähtemisen suhteen sitten jälkimmäistä sorttia. Nyt, 3 kk kipsin poistamisen jälkeen Otto seisoo tukea vasten, kävelee puita pitkin ja tuettuna, "konttaa" peppunsa päällä ja ryömii jos sitä tosi paljon joku juttu vähän kauempana kiinnostaa. Varsin normaali 1 v lapsi siis, joka ei ole oman ikäluokkansa kärkipäässä liikkumisen suhteen, mutta ei jäljessäkään.

 

Voidaan siis sanoa, että täysin normaali lapsi.

 

PAITSI:

Sairaalassa ollessa Otolta otettiin kaikenmaailman veri- ja virstanäytteitä, joista todettiin D-vitamiinin puutostila ja toisaalta nyt jälkeenpäin myös B12-vitaaminin puutostila. Neuvolassa hB oli alle normiarvojen, joten Otto laitettiin rautakuurille. Osaston lastenlääkäri kuitenkin purki rautalääkityksen kun sai B12-vitamiinin puutoksen selville virstatesteistä, sillä tällaisessa tapauksessa raudan lisääminen ei nosta hB:tä.

 

Siispä meidät otettiin uudestaan osastolle vuorokausipissan keräilyyn. Otolle sattui kuitenkin juuri siihen varattuun aikaan korvatulehdus, joten suunniteltu vierailu puhtaalla osastolla peruttiin eikä lääkäri ottanut meitä (muuten tervettä lasta) myöskään infektio-osastolle. Keräilimme pisut sitten kotosalla, hiukan huonolla menestyksellä ja pian olisi jatkotutkimusten paikka endrogrinologilla KYS:ssä. En tiedä liittyykö nämä tutkimukset jotenkin tuon luun heikkouden tutkimiseen vai onko tämä taas joku erillinen diagnoosi.

 

Pään MRI kuvissa ei ollut mitään erikoista.

 

Tämmöisiä uutisia meidän onnettomuuden jälkitohinoista.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä tippui vauva ensimmäisen kerran noin 4-5kk iässä meidän sängyltä. Pää edellä tais tipahtaa, onneksi matolle. Itkuhan siinä pääsi ja pieni kuhmu tuli. Muuten ei mitään. Tietty seurattiin päivä ja yö, että tuliko mitään.

 

Meidän terkka sanoi, että noi tippumiset on ihan normaaleja ja että yleensä ennen vuoden ikää vauva putoaa väh. kerran jostain (yleensä hoitopöydältä).

 

Kannattaa vain seurata vauvaa, ettei tuu aivotärähdystä tms.

Share this post


Link to post
Share on other sites

No meillä ei kumpikaan vauvaikäisenä itseään putoamalla kolhinut, mä luovuin hoitopöydän käytöstä jo tosi varhain ja oon vaihtanut vaipat ja vaatteet sylissä tai lattialla varmaan alle neljäkuisesta molemmille.

 

Mut ehtiihän tuota, poika on pudonnut päälleen liukumäestä n. 2-vuotiaana. Vieressä seisoin mut enpä ehtinyt mitään tehdä. Kävin samantien terveysasemalla katsomassa tarviiko haava ommella, mutta en kyllä osannut ees mitään aivotärähdystä pelätä, huuto tais olla niin kova.

 

Nyt meillä on likalla käsi paketissa kun murtui viime viikolla. Tippui päiväkodissa kiipeilytelineestä. Päiväkoti kai tekee omat selvityksensä tapaturmasta, mutta minne? Eivät oo mulle sitä tarkkaa selvitystä vielä näyttäneet, eikä se mua juuri kiinnostakaan. Näitä sattuu... Vaikka itelleni ei oo kyllä koskaan sattunut, mulla ei oo koskaan ollut kipsiä, oonkin aika rauhallinen lapsi ollut, ainakin tohon meidän junioriin verrattuna :grin:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minimarketta tippui saunan lauteilta viikonloppuna. Lauteiden alapuolellalla oli vettä täynnä oleva amme, johon tyttö molskahti ilmeisesti sivuttain kyljelleen. Sekunnin sadasosien ajan näin kun hän polski uppeluksissa eikä järkytykseltään päässyt itse ylös istuma-asentoon ammeeseen. Tartuin ensimmäiseen raajaan mistä sain otteen ja vetäisin tytön ylös ammeesta. Kamala parku alkoi heti, joten henkeen tyttö ei ollut vettä onneksi vetäissyt ja rauhoittui parin minuutin sylissä olon jälkeen. Ei valitellut mitään vaan meni uudestaan saunomaan, todettuaan että tippui lauteilta, pitää olla varovainen. Seuraavana aamuna otsassa oli mustelma, joten säikähdyksellä selvittiin, huh :girl_impossible:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä kävi todella kamalasti, olin hakemassa vaunuja pyöräkellarista 8kk vanha tyttö sylissä ja liukastin kellarin oven edessä, tyttö putosi maahan.se odottaminen että hän alkaa itkeä tuntui niiiin pitkältä. :( Päivystyksessä käytiin ja sanottiin että kaikki näyttää hyvältä, seuraavan päivän raukka oli todella hermostunut ja jokaikinen liike provosoi todella kovan itkun. Myöhemmin illalla oli hyväntuulinen mutta miehen kanssa huomattiin ettei liikuta toista jalkaansa ollenkaan. Seuraavana aamuna oli 8kk neuvola + lääkärintarkastus jossa kerroin tapahtuneen sekä sen, että toista jalkaa ei liikuta eikä varaa kyseiselle jalalle painoa lainkaan. Lääkäri laittoi lähetteen röntgeniin jossa huomattiin että reisiluu on murtunut polven yläpuolelta. :( 4 viikkoa pitää olla kipsi...itselläni niin hirveä olo, vieläkin sydän pampattaa, tapauksesta on nyt viikko. Syyllisyydentunne on todella kova, ja oloa ei helpota se yhtään että tyttö oli viittä vaille valmis lähtemään konttaamaan ennen tapahtumaa ja muutenkin todella kova vauhti päästä eteenpäin. :( Miten ihmeessä tästä pystyy selviämään, miksi juuri pikkaselta piti murtua jalka eikä multa kaatuessa?? :( onneksi magneettikuvassa oli kaikki muu ihan ok, lastensuojeluilmoitus tästähän tuli kuten aina alle 1-vuotiailla joille tulee murtuma...Ja hän ei näytä kärsivän kipsistä yhtään, ryömii eteenpäin niinkuin ennenkin ja oma aurinkoinen itsensä, äitillä on vaan kova surku ja syyllisyys päällä, vieläkin itkua tuherran vähän väliä. :(

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kysyisin antsalta että kuinka sen lastensuojeluilmoituksen ja poliisien kanssa loppujen lopuksi kävi? Meillä vähän samanlainen tapaus, nyt kahden kk:n ikäinen poika vantaan lastensuojelun toimesta sijaisperheeseessä, ensimmäinen kiirelllinen 30pvää kohta takana, toista kuulemma haetaan koska tutkimukset ovat kesken, ja tosiaan myös poliisinkuullusteluissa on käyty. Meillä siis pojalla reisiluun murtuma joka kipsattiin ja kipsikin poistettiin 27.12. Murtuman synty on hiukan epäselvä, olemme vaimon kanssa kyllä kertoneet miten se meidän mielestämme on syntynyt, hätäsektion jäljiltä vaimo on harjoitellut kyljellään imettämistä, ja syönyt samalla 1000mg särkylääkkeitä haavakipuun (on todettu aiheuttavan unettomuutta) ja kun on joutunut korjaamaan asentoaan käsillään, vauvan jalka on jäänyt käden ja patjan väliin, ja jopa lääkärin (lastenkirurgian professorin) mukaan tälläinen vammamekanismi on/olisi mahdollinen mutta lastensuojelua ei kiinnosta pätkääkään tämä, jopa tapaamistamme on rajoitettu 2X2h:n vkossa, samoin kun oikeus äidinmaitoon on riistetty vauvalta. Lastensuojelua ei kiinnosta vahingon mahdollisuus vaan vain ja ainostaan tuottamuksellinen pahoinpitely. Kaikki muut testit siis ok lastenklinikalla, ei siis ravistelua ei mustelmia eikä mitään muitakaan ulkoisia merkkejä. Aivan järkyttävää toimintaa, en voi muuta sanoa... =(

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minä vierastin aina hoitopöytää vauvan hoitoon ja hoidin sängyn päällä. Siitäkin toki kellahti kerran matolle

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä tyttö tipahti n. 3 kk iässä aika korkealta hoitopöydältä. Alkoi heti itkemään eikä muutenkaan ollut poissaolevan oloinen, mutta lähdettiin kuitenkin lääkäriin kun kuhmu päässä alkoi nousta.

Lääkäri ohjasi meidät Lastenklinikalle, jossa todettiin kallonmurtuma. Sille ei kuitenkaan voitu tehdä mitään, kehotettiin vaan hieman vahtimaan tarkemmin että ei ota uutta osumaa.

Se mitä vasta jälkikäteen osattiin miehen kanssa ihmetellä oli, että minkäänlaista lastensuojeluilmoitusta tuosta ei tehty. Sairaskertomuksessa ainoastaan todettiin että vamma sopii hyvin vanhempien kertomukseen ja asia oli sillä selvä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Lapsi keikkui tänään nojatuolissa, ja siitä sitten alas kaakelilattialle :( Kauhea itku alkoi ja otsassa on komea kuhmu. Ei kuitenkaan nukahtanut edes päikkäreille eikä oo oksentanut, säihkädyksellä selvittiin. Jos nyt ois ees pari päivää kiikkumatta joka paikkaan.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meidän tyttö putosi 2,5 vuotiaana leikkipuiston liukumäen portailta reilusta 1,5 metristä aivan suoraan selälleen. Alkoi itkeä välittömästi ja halusi heti puistosta kotiin. Kotona leikit jatkui normaalisti ja söi ja joi. Soitin terkkariin, josta sain hyvät ohjeet miten toimin ja samalla "henkistä" apua itselleni, kun sain puhuttua sen terkan kanssa. Tapauksesta selvittiin säikähdyksellä, mutta itse en varmaan "toivu ikinä". Mitä jos olisi pudonnut päälleen ja niskat poikki tms. Ei saisi jäädä miettimään menneitä, mutta aina välillä tuo tapaus edelleen tulee mieleen.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä tyttö 15kk tipahti tänään sohvalta käsinojan yli. Näin vain jalat taivasta kohden, en toiselta puolen huonetta ehtinyt mitenkään ottamaan kiinni. :(

Otsallaan on ottanut koko painon vastaan, hiusrajaan tuli pientä verenpurkaumaa ja pieni patti. Soitin hoitoarvioon jossa käskettiin laittamaan heti kylmää otsalle, ja tietenkin seuraamaan alkaako oksentelemaan, menettämään tajuntaa tai sitten muuten aristamaan niskaa. Päiväunille meni, ja oon käynyt vähän väliä herättelemässä, et onko tajunnan taso ok. Ihan normilta vaikuttaa, niin kuin heti järkytyksestä toivottuaankin. Selvittiin ilm. säikähdyksellä. Tähän asti oli istunut ja kävellyt sohvalla suht varovasti, mutta nyt otti isoveikasta mallia, ja pisti sohvalla oikein juosten, ja yli meni. Kummallakaan ei ole lupa tehdä sohvalla muuta kuin istua, mutta saappa se noille tuonne jakeluun... :/

Share this post


Link to post
Share on other sites

meidän pieni neiti tipahti 6kk autonturvaistuimesta suoraan lattialle. Istuin oli keittiönpöydällä ja hetkeksi laskin pienimmäisen siihen ja pohdin että pysyyhän se siinä kun nostan muutaman jutun lattialta..samassa kopsaus ja neiti lattialla..heti ei näkynyt mitään soitimme tk.n lääkärille ja sairaalaan kuviin jalan reisiluu poikki.Tyttö muutaman viikon jalka vedossa ja kipsiin.ihan kamalaa mitä voi tapahtuma olen ihan shokissa vieläkin miten voi tällaista tapahtua.:/

Hoitohenkilkunta toimi tosi hyvin ja asiallisesti ja tietysti tehtin asianmukaiset paperit lastensuojeluilmoitus, joka minusta tosi hyvä juttu.

Jos tällä systeemillä saataisiin etes yksi lapsiin kohdistuva pahoinpidelty pelastettua.Silloin kun asiat ovat kunnossa kenenkään ei tarvitse järkytttyä ilmoituksesta.Asiat käydään läpi asioina:)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meidän 10kk vanha pääsi tippumaan syöttötuolista. Vaikka istuin vieressä,onnistui yllättäen ponnistamaan jalalla jostain samaan aikaan alaspäin kurottaen. Pää edellä tuli lattialle. Sain kuitenkin jalasta kiinni,että pudotus ei ollut niin vauhdikas. Huh,kamalaa.. Nyt laitettiin turvavyö tuohon meidän syöttikseen.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now
Sign in to follow this  
Followers 0