Rozie

Kuritusta vai pahoinpitelyä?

319 posts in this topic

Lasta ei saa pahoinpidellä, se on fakta. Mutta kuinka häilyvä raja kurituksen ja pahoinpitelyn välillä on? Suomen laki on asiassa selkeä, lapseen ei saa kohdistaa minkäänlaista väkivaltaa, oli se sitten tukistus tai Koivuniemenherran tanssitus takamuksilla.

 

Kuinka moni meistä on kuitenkin saanut kokea miltä luunappi otsaan tuntuu? Kävikö se oikeasti kipeää vai saiko häpeä tekosistaan sen tuntumaan vieläkin pahemmalta? Oletko itse joutunut tilanteeseen, että lapsen tukistaminen on tuntunut ainoalta tieltä ulos? Vai tunnustaudutko suoraan kuuluvasi suureen suomalaisten joukkoon, jonka mielestä lapsen fyysinen kuritus on hyväksyttävää? Entä missä menee ylilyönnin raja?

 

 

Tässä vielä muutama lainaus Wikipediasta otsikolla Kuritus:

Lainsäädäntö Suomessa lähtee siitä, että lapsilla on samat oikeudet tulla suojelluksi väkivallalta kuin aikuisilla. Lapsiin kohdistuva väkivalta, myös ruumiillinen kuritus, ovat rikoslain mukaan pahoinpitelyä, tai törkeää pahoinpitelyä, mikäli siitä seuraa lapsen vammautuminen. Alle 15-vuotiaaseen lapseen kohdistunut lieväkin pahoinpitely on julkisen syytteen alainen rikos. Tämä merkitsee sitä, että virallinen syyttäjä voi vaatia tekijän tuomitsemista rangaistukseen, vaikkei pahoinpitelyn uhri sitä vaatisikaan. Lastensuojelulain mukaan jokaisella valtion, kunnan ja seurakunnan työntekijällä on velvollisuus ilmoittaa ilmeisessä lastensuojelun tarpeessa olevasta lapsesta kunnan lastensuojeluun.
Uusimman Lastensuojelun keskusliiton Omnibus-tutkimuksen mukaan naiset ja äidit käyttävät ruumiillista väkivaltaa lasten kasvatuksessa miehiä useammin. Naisten yleisempiä lapsiin kohdistuvia väkivaltaisia tekoja ovat tukistaminen ja näpsäyttäminen esimerkiksi kasvoihin tai sormille.
Suomalaiset näyttävät muutenkin hyväksyvän lapseen kohdistuvan väkivallan. Esimerkiksi ns. piiskaamista puolet vastaajista pitää ruumiillisena kurituksena, ei pahoinpitelynä. Myös lapsen tukistaminen on yleistä, 62 prosenttia ja läimäyttäminenkään ei 40 prosentin mielestä ole väkivaltaa vaan ruumiillista kurittamista. 50% suomalaisista tukistaa lapsiaan, 27% näpäyttää sormille, 16% läimäyttää, 12% nipistävää ja 7% piiskaa lapsiaan. Jopa hengenvaarallista vauvan tai lapsen ravisteluakaan ei kolmasosa suomalaisista pidä pahoinpitelynä.
Edited by Rozie

Share this post


Link to post
Share on other sites

Aloitetaan siitä mitä mä olen saannut kokea...

- Luunapit (äiti, sattui)

- Tukistamisen (äiti, sattui)

- koivuniemen (mummi antoi, enemmän häpeää kuin sattui)

- Nahkahanskoilla useamman kerran ksvoihin (äiti, sattui)

- Sekä kerran oli TOSI lähellä että en saannut raipasta (hevosilla käytettävä), suurimman raivon äiti purki meidän olohuoneen pöytään jossa näkyi selvät naarmut.

 

Näillä evästeillä mä olisin ollut varmaan rikas likka. Osa oli varmasti "ansaittua", mutta osa ei, varsinkin kun olin vanhempi ( noin 12v kun sain hanskoista kasvoille) Syynä oli kun olin kastellut äidin nahkahanskat. :huh:

 

Tästä juontaa mun käsitys siitä että ruumiillinen kuritus olisi hyväksyttävää. Mikään noista ei ole aiheuttanut traumoja, mustelmia eikä vihaa äitiä kohtaan. Jos olisin saannut raipasta olohuoneen pöydän sijaan, niin olisin vaatinut sairaalahoitoa, mutta onnesi äidillä oli sentään jotain inhimillisyyttä ja pöytä kärsi eniten.

 

Mun mielestä "ruumiillinen kuritus" on hyväksyttävää, jos se on oikeasti äärimmäinen keino saada sanoma perille. Eli sormille annettava näpäytys omilla sormilla on mun mielestä hyvin lievää ja tehostaa sanoman esim. tapauksessa tenava on menossa koskemaan jotain kuumaa ja pari kertaa kieltosanaa ei tepsi.

 

Itse ilmottaisin siinä vaiheessa kun näkisin vanhemman pöllyttävän oikein kunnolla raivelista tai lyövän. Siinä kohtaa on aikuisella mennyt ylitse.

Share this post


Link to post
Share on other sites

En hyväksy minkäänlaista fyysistä kurittamista. Lapsen ruumiillinen kuritus on aina rikos ja rangaistava teko, oli sitten kyseessä sormille läppäisy, tukistaminen tai "kunnon pöllytys" kuten yllä mainittiin (en halua tietää mitä se on, kuulostaa todella järkyttävältä). Jos vanhemmasta tuntuu että fyysinen rangaistus on todella viimeinen keino, ollaan kasvatuksen suhteen todella hakoteillä ja olisi syytä hakea apua omiin ongelmiin esim. neuvolasta.

 

Ajatus siitä että hyväksyy fyysisen kurituksen sen vuoksi ettei itselle ole jäänyt traumoja siitä, on kerrassaan pöyristyttävä. Ei kukaan voi etukäteen sanoa tuleeko lapselle jäämään traumoja kurituksesta. En uskaltaisi lähteä aliarvioimaan toista ja päättämään hänen puolestaan onko rankaisutapa traumatisoiva vai ei.

 

Muoks. ja jos näkisin jonkun kurittavan lastaan, ilmoittaisin siitä välittömästi henkilölle itselleen. Siis että teko on laiton ja rangaistava, sen jälkeen ilmottaisin joko lastensuojeluun tai neuvolaan josta terveydenhoitajan on vietävä asiaa eteenpän.

 

Mikäli täältä löytyy joku joka hyväksyy fyysisen kurituksen (siis olen ihan järkyttynyt jos joku hyväksyy), niin haluaisin kysyä saako esim. päiväkodin ja koulun henkilökunta kurittaa lastanne tarvittaessa?

Edited by Andrea

Share this post


Link to post
Share on other sites

Itse saanut kokea äidiltä (isä ei koskaan kurittanut):

 

Tukistus, läpsäys avarilla pepulle, koivuvitsan hakeminen peilinkehykseen muistuttamaan (toimi häpeänä, kertaakaan en koivuherrasta ole saanut, eikä myöskään sisarukseni). En ole katkera yms.

 

Toi koivuherra oli aika tehokas, sen muistan. Just se tunne että on tehnyt väärin jne. Siihen liittyi joku tarina, ja se oli tooosi noloa jos sen joutui käydä taittamassa pihakoivusta ja tuomaan olkkarin peilinnurkkaan. Jälkeenpäin ihan huvittaa koko juttu. Jos jokin mua vielä kirpaisee, niin tukistus. Se oli ihan kamalaa!

 

En hyväksy minkään tasoista fyysistä kurittamista, mun mielestä se ei vaan ole hyväksyttävää.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minua ei ole kuritettu fyysisesti lapsena, eli minua ei ole yritetty opettaa tai rangaistu kipua tuottamalla. Mitään traumoja ei tästä ole jäänyt, olen mielestäni ihan normaali, kunniallinen kansalainen. :)

 

Sellaisissa tilanteissa, joissa olen "tehnyt pahoja" tai ollut vaarassa, on minut yksinkertaisesti napattu syliin ja kannettu pois. Tuhmuuksista on puhuteltu ja vanhemmat ovat ilmaisseet olevansa pettyneitä käytökseeni, mikä on aiheuttanut nolostusta ja häpeää törttöilystä. Sen kummempia rangaistuksia ei ole tarvittu, enkä ymmärrä miten tukistus tai luunappi olisi saanut aikaan jotenkin pedagogisemman tuloksen.

 

En siis hyväksy ruumiillista kuritusta, enkä aio sellaista lapsiinikaan soveltaa. Minulta riittää kuitenkin myös ymmärrystä niille vanhemmille, jotka ovat joskus pinnan palaessa tukistaneet lapsiaan - edellyttäen että he ovat jälkeenpäin katuneet tekoaan.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kaverillani on käytössä kaksostyttöjensä "kasvatuksessa" niskavilloista nipistäminen tai joku vastaava. Kamalalta se tuntuu ajatuksena, mutta mielestäni se on kuitenkin suhteellisen pieni juttu. Jos se tehoaa, niin mielestäni en ole oikeutettu toista siitä tuomitsemaan. Itse en haluaisi siihen tilanteeseen joutua, että tukistaminen tai nipistäminen on edes se viimeinen keino saada sanoma perille. :unsure:

 

Ja toiselta kaverilta oltiin päiväkodissa kysytty, saisivatko he ottaa tukistamisen käyttöön pojan kohdalla, kun kuulemma tukistaa muita lapsia! :angry: Olivat kuitenkin luopuneet ajatuksesta keskustelun jälkeen... Mun mielestä uskomatonta.

 

muoks. kirihärö

Edited by Tiitiäinen

Share this post


Link to post
Share on other sites

^No ohhoh, siinä päiväkodissa olleet varsinaiset pedagogian ihmeet töissä :blink: Ei jestas sentään...

 

Mä kuvittelisin että mua on tukistettu, läpsitty sormille tai annettu luunappia äidin toimesta, mitään näistä en kyllä varsinaisesti muista. Isä kuulemma kerran "antanut pepulle" kun karattiin isoveljen kanssa hotellissa teille tuntemattomille :rolleyes:

 

Mutta juu, enemmän mua on kyllä kuritettu isoveljen toimesta, ja minä sitten taas pienempiäni, mutta en usko että kellekään meille on niistä traumoja jäänyt, mutta onhan se tosin aivan eri asia ;) Itse hyväksyn pienen sormille "läpäytyksen" mikä tuskin siis sattuu ketään, mutta tehostaa juurikin vaikutusta... Sitä en sitten tiedä tekisinkö itse edes tuoda, mutta en siis kattoisi sellaista kovin pahalla silmällä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mua on pari kertaa tukistettu niskavilloista, äidin toimesta. Mitään traumoja siitä ei ole jäänyt, mutta en silti itse hyväksy ruumiillista kuritusta. Musta on kummallista, että lapselle saisi tehdä asioita, jotka ilman muuta kuuluisi pahoinpitely -nimekkeen alle, jos aikuinen tekisi niin toiselle aikuiselle.

 

Mun mielestä toi oli hyvä kysymys, että mitä mieltä on siitä, jos päiväkodissa tai koulussa hoitajat / opettajat käyttäisi samaa keinoa. Veikkaan, että kovin moni ruumiillista kuritusta käyttävä ei silti hyväksyisi sitä. Mutta mikä ero siinä sitten olisi?

Share this post


Link to post
Share on other sites
Tämä koko ketjun aihe ei ole ihan niin mustavalkoinen, kuin mitä voisi ensituntumalta luulla. :mellow:

 

Juuri näin. Toinen saattaa tarkoittaa läppäisyllä suurinpiirtein normaalin kosketuksen tuntuista kontaktia, toinen taas käyttää oikeastikin voimaa. Ton Isabellezan vesikuppiesimerkin ymmärrän oikeen hyvin,siinä nyt ei varmasti mitään lastensuojelua tarvitsevaa rikosta ole tapahtunut. Toisaalta taas joku voi sanoa läppäisseensä, ja lapselle käy oikeastikin kipeää. Silloin on jo fyysisen kurituksen raja lähellä.

 

On minuakin lapsena kuritettu, olen saanut luunapin ja niskavilloistakin on kannettu. Mitenkään en ole traumatisoitunut mutta silti en mitään väkivaltaa hyväksy lastenkasvatuksessa.

Share this post


Link to post
Share on other sites
Mikäli täältä löytyy joku joka hyväksyy fyysisen kurituksen (siis olen ihan järkyttynyt jos joku hyväksyy), niin haluaisin kysyä saako esim. päiväkodin ja koulun henkilökunta kurittaa lastanne tarvittaessa?

 

 

Tämän laittaisin samaan sarjaan kuin että jos vanhempi tarjoaa 16-vuotiaalle puoli lasia mietoa viiniä joululounaalla,saako kuka tahansa aikuinen tarjota tälle alkoholia..... :rolleyes:

 

 

siis, vanhemmat tuntevat lapsensa parhaiten ja tietävät miten tämä reagoi, oli sitten kyse siitä luunapista tai viinilasillisesta.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mua on kuritettu lapsena ja joskus äiti meni hermostuessaan liian pitkälle! Pepulle läppäsyä en pidä mitenkään kamalana kunhan siitä ei jää sitä käden jälkeä takalistoon.

 

Itse siis olin kuriton lapsi ja minuun mitkään puheet oikein tehonnut. Nurkkaan seisomaan oli kuitenkin se paras tapa saada katumaan, nimittäin oli ihan helvetin tylsää seistä puoli tuntia mitään tekemättä.

Mutta jos äiti käytti fyysistäkuritusta niin voin sanoa, että kirosin äidin alimpaan helvettiin etenkin silloin kun vyöllä annettiin jaloille ( sattui ja jäi aina punaiset vyön jäljet kirvelemään ).

 

Ollessani teini käytiin kumpikin toisiimme kimppuun ja peilit sekä kukkaruukut lenteli siinä tohinassa. Silloin olin soittanut poliisille ja he mun pyynnöstäni veivät minut sellaiseen turvakotiin. Silloin kyllä molemmat mentiin liian pitkälle äidin kanssa. Mutta minkäs teinihormooneille pystyi ja kadutti seuraavana päivänä hirveästi. Onneksi selvisimme sossutädeistä säikähdyksellä.

 

Mun äitini on siltä mulle rakas vaikka kurittikin. Todellakin ymmärrän äitiäni, että hermo meni kanssani ja hermostuessaan saattoi vyö käydä tosissaan jaloissa mutta se oli aina äärimmäinen tilanne

Päiväkodissa ja ekalla luokalla kun asuin virossa niin opettajat saattoivat tukistaa ja ottaa korvasta kiinni. Sitä ei siihen aikaa pidetty mitenkään kummallisena ja vanhemmille se oli täysin luonnolista, että lapsia kuritettiin jos jotain pahaa oli tehty. Mua vaan kuritettiin tavallista enemmän koska opettaja ei pitänyt minusta <_<

Jos joku ulkopuolinen tulee kurittamaan lastani fyysisesti aijon repii siltä jokaisen karvan päästä yksitellen!!

 

 

Voin kuitenkin sanoa, että en hyväksy fyysistä kurittamista! Tiedän, että on muitakin parempia tapoja rangaista lasta pahanteosta. Mutta en pidä pahana pientä läppäsyä pepulle mutten aijo siihen mennä niin kauan kun on muita ratkaisuja selvittää asiat!

Ollaan miehen kanssa asiasta juteltu ja kumpikin on sitä mieltä, että kunhan lapsi alkaa ymmärtämään niin puhumalla asiat ensiksi lapselle rauhallisesti ja jos ei mene kalloon niin sitten sinne nurkkaan seisomaan.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ennen olin hyvinkin lievän ruumiillisen kurituksen (luunappi, kevyt näppäsy sormille) kannalla, nykyään en ollenkaan. Rupesin tuossa ihan miettimään että millainen tilanne pitäisi olla että voisin kuvitella läppäisyä käytettävän. Tulin siihen tulokseen että jos lapsi vaikka kielloista ja käskyistä huolimatta olisi näpelöimässä vaikka keittiön lieden kuumaa hellaa, niin mieluummin minä itse antaisin pienen, kivuliaan näppäisyn lapsen kädelle kuin palovammat. Mut tää on jo sitten ihan eri juttu :P

 

Itse sain pari kertaa tukkapöllyä (äidiltä), kerran haettiin yhdessä koivuniemen herra mutta sillä ei tehty mitään. Ainoan tukkapöllyn muistan 13-vuotiaana, ja voin rehellisesti sanoa ansainneeni sen. Menin äitiä sanomaan niin pahalla naista halventavalla sanalla, että olin pitkään hyvin nöyrää ja häpeilevää tyttöä.

 

Isä sitten "kuritti" pari kertaa niin että oikeasti sattui. Eräskin "syy" oli mm. kun mulkoilin isää pahasti (=potkaisi sääreen). Mut tuo menee jo fyysiseen pahoinpitelyn sarjaan.

Share this post


Link to post
Share on other sites

"Ei mulle mitään traumoja jäänyt" on lause jonka moni on täällä kirjoittanut. Mitä se oikeastaan tarkoittaa? Masennus, itsetunto-ongelmat, arkuus, aggressiivisuus ja monet muut asiat saattavat juontaa juurensa lapsuudessa kurituksen nimissä tapahtuneeseen väkivaltaan.

 

Mistä tiedätte, että lyöminen ei ole vaikuttanut teihin mitenkään?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minua tässä kurituskeskustelussa aina ihmetyttää se, miten fyysinen kipu muka voisi aikaansaada oppimista tai käytöksen muutosta. Kovasti korostetaan, että tukistaminen tai luunappi "ei satu paljon" (koska jos sattuisi paljon, olisi ilmeisesti kyseessä pahoinpitely myös kurituksen kannattajien mielestä). No miten sillä sitten estetään ei-toivottu käytös tulevaisuudessa? Voihan lapsi olla sitä mieltä, että tukistus on pieni hinta siitä, että saa tehdä jotain kiellettyä?

 

Kyseenalaistan siis fyysisen kivun merkityksen kasvattajana. Olen sitä mieltä, että vaaratilanteesta poistaminen vaatii sen poiskantamisen eikä mitään luunappia. Rangaistuksena taas kipu on jokseenkin tehoton, ja saa usein aikaan lähinnä uhmaa eikä suinkaan todellista katumusta tai ymmärrystä siitä, miksi joku teko oli väärin. Pahimmassa tapauksessa väärät teot "kuitataan" jollain selkäsaunalla, mikä ei mielestäni todellakaan edistä moraalin kehittymistä ja oikean erottamista väärästä.

Share this post


Link to post
Share on other sites
"Ei mulle mitään traumoja jäänyt" on lause jonka moni on täällä kirjoittanut. Mitä se oikeastaan tarkoittaa? Masennus, itsetunto-ongelmat, arkuus, aggressiivisuus ja monet muut asiat saattavat juontaa juurensa lapsuudessa kurituksen nimissä tapahtuneeseen väkivaltaan.

 

Mistä tiedätte, että lyöminen ei ole vaikuttanut teihin mitenkään?

 

 

Niin, muahan ei ole koskaan lyöty, pari kertaa on tukistettu niskavilloista. Siksi en usko, että se on mitenkään erityisemmin vaikuttanut minuun, mutta enhän sitä varmasti voi tietää.

Eri asia olisi sitten se, että jos olisi ollut useammin noita ruumiillisia rangaistuksia. Silloin se varmaan olisikin näkynyt jo lapsuuden aikaisessa perusturvallisuuden kokemisessa.

Share this post


Link to post
Share on other sites
Kyseenalaistan siis fyysisen kivun merkityksen kasvattajana. Olen sitä mieltä, että vaaratilanteesta poistaminen vaatii sen poiskantamisen eikä mitään luunappia. Rangaistuksena taas kipu on jokseenkin tehoton, ja saa usein aikaan lähinnä uhmaa eikä suinkaan todellista katumusta tai ymmärrystä siitä, miksi joku teko oli väärin. Pahimmassa tapauksessa väärät teot "kuitataan" jollain selkäsaunalla, mikä ei mielestäni todellakaan edistä moraalin kehittymistä ja oikean erottamista väärästä.

 

 

Tästä olen kyllä ihan samaa mieltä!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä kummastelen kyllä suuresti, että täälläkin löytyy niin monia, jotka saattavat hyväksyä lapseen kohdistuvan kuritusväkivallan.

 

Hulluin on perustelu, että jos lapsi on menossa koskemaan vaikka kuumaa hellaa tai juoksemassa auton alle, niin on sopiva hetki käyttää väkivaltaa lasta kohtaan. Eli jos lapsi on menossa satuttamaan itseään, sopii aikuisen satuttaa lasta? Eikö todellakaan ole muuta keinoa estää lasta koskemasta sitä hellaa tai pinkomasta autotielle? Jos vaikka seuraavalla kerralla ihan siirtäisi sen lapsen pois siitä vaarallisesta paikasta.

Edited by Leonor

Share this post


Link to post
Share on other sites
Hulluin on perustelu, että jos lapsi on menossa koskemaan vaikka kuumaa hellaa, niin on sopiva hetki käyttää väkivaltaa lasta kohtaan. Eli jos lapsi on menossa satuttamaan itseään, sopii aikuisen satuttaa lasta? Eikö todellakaan ole muuta keinoa estää lasta koskemasta sitä hellaa? Jos vaikka seuraavalla kerralla siirrätte sen lapsen pois siitä vaarallisesta paikasta.

 

Samaa mieltä. Siis aikuisen tehtävähän on varmistaa lapselle mahdollisimman turvallinen ympäristö. Voi hankkia esim. liesisuojan. Meillä ei sellaista ole, ja yhdessä vaiheessa esikoista kiinnosti hellan nupit ihan älyttömästi. Varmaan kymmeniä kertoja päivässä ohjasin hänet pois hellan luota, perustellen joka kerta ettei hellaan saa koskea kun siinä voi satuttaa itsensä. Välillä seisoin jatkuvasti hellan edessä kun lapsi tahallaan yritti koskea levyihin ja vääntää hellan nuppeja. Onhan se tosi turhauttavaa, mutta kunnioitan lastani niin paljon ettei ikinä tulisi edes mieleenkään läpsäyttää häntä sen vuoksi että hän yrittää satuttaa itseään.

 

Ihmetyttää myös, jos joku toistuvasti käyttää fyysistä kuritusta rangaistuskeinona kun muut keinot eivät tepsi. No tepsiikö se fyysinen kuritus sitten jos sitä joutuu jatkuvasti käyttää?

Share this post


Link to post
Share on other sites
Mä kummastelen kyllä suuresti, että täälläkin löytyy niin monia, jotka saattavat hyväksyä lapseen kohdistuvan kuritusväkivallan.

 

Hulluin on perustelu, että jos lapsi on menossa koskemaan vaikka kuumaa hellaa tai juoksemassa auton alle, niin on sopiva hetki käyttää väkivaltaa lasta kohtaan. Eli jos lapsi on menossa satuttamaan itseään, sopii aikuisen satuttaa lasta? Eikö todellakaan ole muuta keinoa estää lasta koskemasta sitä hellaa tai pinkomasta autotielle? Jos vaikka seuraavalla kerralla ihan siirtäisi sen lapsen pois siitä vaarallisesta paikasta.

 

 

Muakin ihmetyttää tää. Siis jotenkin kykenen käsittämään, että kun mikään muu ei tehoa, ja lapsi ei vaan tottele, niin tukistaa (en silti hyväksy sitä!), mutta että tuollaisessa tilanteessa, jossa muksun voisi vaan nostaa poiskin.

 

Ja mä en edelleenkään ymmärrä, miksi on enemmän ok, että omat vanhemmat satuttaa lastaan, sen enempää fyysisesti kuin psyykkisestikään. Mun ajatusmaailmassa se on vielä pahempaa, koska just niiden omien vanhempien pitäisi taata se perusturvallisuus.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Toivoisin että tulevaisuudessa vanhempien saamat tuomiot lasten fyysisestä kurittamisesta kovenisivat. Ehkä se herättäisi ihmiset ymmärtämään että lapseen kohdistuva fyysinen väkivalta on ihan oikeasti rikos. Mä en vaan kertakaikkiaan voi ymmärtää miten se eroaisi muista pahoinpitelyistä, mulle se on ihan sama kuin jos joku kävisi antamassa tukkapöllyä naapurin Sirkka-Liisalle joka jatkuvasti rikkoo taloyhtiön järjestyssääntöjä.

Share this post


Link to post
Share on other sites
Jos vaikka seuraavalla kerralla ihan siirtäisi sen lapsen pois siitä vaarallisesta paikasta.

puuttumatta saako lasta kurittaa vai ei, meillä ainakin tyttö vaan NAURESKELEE kun sille koitat puhua hieman tiukempaan sävyyn tai käyt kiskasemassa sen sieltä auton alta pois. Ja heti pitää tehdä se uudelleen kun siitä sai niin hyvät naurut.

Share this post


Link to post
Share on other sites

:huh:

 

Olen saanut pienenä remmistä, isän toimesta. Äiti on tukistanut minua ja siskoa. Mieheni on saanut niinikään remmistä, koivuniemen herrasta ja tukkapöllyjä.

 

Me kumpikaan emme hyväksy minkäänlaista lapseen kohdistuvaa fyysistä kuritusta, oli kyse ihan mistä tahansa. Mitään ei ratkaista toisen ihmisen fyysisen koskemattomuuden loukkaamisella. Ei varsinkaan lapsen. Ei ole kyse siitä, sattuuko se 'vain vähän' vai 'oikein kunnolla'. Yksinkertaisesti välivalta ei ole minkäänlainen keino kasvattaa/opettaa lasta.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tuun vähän "puolustamaan" aiempaa kommenttiani... ;) Eli ite olen siis "tarhatäti", enkä siis ikimaailmassa siellä ole ketään tietty läpsässyt enkä toki ole nähnyt kenenkään muunkaan läpsäsevän, sitä en hyväksyisi missään tapauksessa. Kaverini sen sijaan saattavat läpsäistä lapsiaan käsille, siihen en ole sitten mitään kommentoinut kun eipä se lapsikaan siihen reagoi, muuta kun lopettamalla "hölmöydet", ei siis itke, saati näytä edes pelästyneeltä...

 

Ja toi mun kommentti ettei jäänyt traumoja, perustuu siihen, että mä en tosiaan muista että äiti olisi koskaan tukistanut, enkä muista että isä olisi antanut "selkäsaunan", äiti vaan itse kertoo näin :rolleyes: Ja ei mulla käsitykseni mukaan ole mitään henkisiä ongelmia, eikä musta tullut mitenkään väkivaltaa hyväksyvää ihmistä.

 

Omaa poikaani en silti usko koskaan läpsiväni, tai muutenkaan rankaisevani fyysisesti. Ja tuskin mieskään, vaikka on kotoisin sentään "läpsimiskulttuurista" elikä Afrikan mantereelta ;) Ja mun rehellinen mielipide on , että useimmat sieltä päin tulevat tuppaavat olevan paljon enemmän vanhempiaan kunnioittavia/ rakastavia, positiivisia, elämäniloisia ja muutenkin yleisesti ottaen asenne on parempi kuin osalla meistä mököttävistä suomalaisista :P

 

Ja ei, en tarkoita että se johtuisi siitä että heitä on läpsitty, vaan tarkoitan että eipä se ole heitä mitenkään traumatisoinut :)

Share this post


Link to post
Share on other sites
puuttumatta saako lasta kurittaa vai ei, meillä ainakin tyttö vaan NAURESKELEE kun sille koitat puhua hieman tiukempaan sävyyn tai käyt kiskasemassa sen sieltä auton alta pois. Ja heti pitää tehdä se uudelleen kun siitä sai niin hyvät naurut.

 

Miten lapsen naureskelu liittyy aiheeseen? Pieni taaperoikäinen lapsi ei käsitä syy-seuraussuhteita kuten aikuinen. Pikkulapselle koko episodi voi tuntua hassulta leikiltä, jossa äiti juoksee lapsen kiinni. Lapsi ei tajua autotien ja äidin reaktion liittyvän jotenkin toisiinsa.

 

Jos lasta lyö tilanteessa, niin tämä ei taatusti tajua asiasta yhtään sen enempää. Äidin säikähdys on vain purettu tilanteessa lapseen, paha olo on pistetty kiertämään. Pikkulasta pitää vahtia ja joskus silti sattuu läheltä piti -tilanteita. Se, että lapsi toimii kuin lapsi ei ole syy pahoinpidellä tätä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now