Kuritusta vai pahoinpitelyä?

[mailis]

Hulluin on perustelu, että jos lapsi on menossa koskemaan vaikka kuumaa hellaa tai juoksemassa auton alle, niin on sopiva hetki käyttää väkivaltaa lasta kohtaan. Eli jos lapsi on menossa satuttamaan itseään, sopii aikuisen satuttaa lasta?

 

Kuka täällä tällaista on väittänyt?

[ibex]

Äänenkäytöstä täällä ei ole puhuttu vielä mitään. Itsellä ei kävisi mielessäkään kurittaa lasta fyysisesti missään (siis missään) tilanteessa, mutta karjaisen kyllä kuuluvasti, jos "Ei":tä ei oteta kuuleviin korviin n. 5 rauhallisen "Ei":n jälkeen. Ilmeisesti ääneni on sen verran ikävä (tiedän että on), että se tuottaa aina halutun lopputuloksen. Tiedän hyvin että sen enempää kuin fyysinen kuritus myöskään karjahtelu ei edistä moraalin kehittymistä millään tavalla. Halusin vaan tässä tuoda esille sen että vaikka tottelemattomuus vaarallisessa tilanteessa turhauttaa ja kiukustuttaa, mun tarve purkaa sitä ei ole väkivallan teko vaan äänenkäyttö. Tosin tietysti jotkut koulukunnat pitävät karjahteluakin väkivallantekona. Ja siis jos on kyse auton alle juoksemisesta niin tottakai napataan vauhdista syliin tai käsivarresta kiinni ennen kuin pahaa ehtii tapahtumaan. En edes ymmärrä miten siinä välissä ehtisi antaa luunappia tai tukistaa ja miten se estäisi päällä olevassa tilanteessa sen auton alle juoksemisen?!

[Mustikka]

Mielenkiintoinen keskustelu..

itse olen kerran tai kaksi saanut lapsena kevyesti kämmentä pyllylle, kun olen riehunut sisarusten kanssa. Muistan sen lyhyen harmituksen, mutta kummasti se kuitenkin rauhoitti menoa ja palautti riehaantuneen lapsen maan tasalle. En todella jaksa uskoa, että tästä olisi tullut minulle mitään traumoja..minun mielestäni vanhemmat voivat monella muulla vahingoittaa lastaan paljon pahemmin kuin pienellä kurituksella lapsen tehdessä jotain poikkeuksellisen sopimatonta.

 

Ongelma on minusta lähinnä se ettei kaikilla vanhemmilla pysy hallussa pienen kurituksen ja "todellisen" väkivallan ero, jolloin on oikeasti järkevää kieltää kaikki lapseen kohdistuva fyysinen kuritus. Väkivalta vaan tuntuu tässä yhteydessä kovin voimakkaalta sanalta (väkivalta olisi musta lähinnä ennemmän kuin pientä hetkellistä kipua tai sitten jo lasten jatkuvaa ruumiillista kurittamista vähäpätöisemmistä arkisista jutuista).

 

Tutussa "suurperheessä", jossa lapset ovat syntyneet lyhyillä väliajoilla, on välillä todella kova meno päällä. Joskus (todella harvoin!) otetaan koivumiehen herra käyttöön tilannetta rauhoittamaan. Tällöin ei oikeasti ole tarkoitus vahingoittaa lasta, vaan kyseessä on muutama kevyt läpäytys, jonka jälkeen lasta pidetään sylissä, halataan ja selitetään tilannetta lapselle, jottei lapselle jäisi pahamieli tai traumoja tapahtunesta. Lapset saavat siis aina jälkikäteen kuulla olevansa rakkaita. Loppujen lopuksi ei koivumiehen herra ole ollut käytössä kuin muutaman kerran, mutta sen vilauttaminen puheessa kuulemma nopeasti rauhoittaa tilannetta.

Perheen elämää seuraamalla mun mielestä vahemmat ovat onnistuneet kokonaisuutena kasvatustyössään tosi hyvin ja lapset ovat eloisia, riehakkaita, itsevarmoja, mutta samalla todella totelevaisia, kilttejä ja kohteliaita. Uskaltaisin väittää, että tulevaisuudessa myös nämä lapset sanovat, ettei heille ole jäänyt traumoja pienistä kurituksista.

 

Ajatukseni siis on, ettei fyysinen kuritus välttämättä ole sama asia kuin huono vanhemmuus ja lapselle aiheutuneet traumat. Kuitenkin on kamalaa, miten paljon Suomenmaassa on ihmisiä, jotka pahoinpitelevät lapsiaan ja purkavat omaa pahaa oloaan viattomaan lapseen. Tämän vuoksi ehdottamasti kannatan fyysisen kurittamisen kieltämistä, jottei ketään voi "tulkita" väärin lakia!

Edited April 20, 2009 by Mustikka

[Mirjami]

Mun mielestä on kyllä ihan kamala ja järjetön ajatus, että pitää ottaa koivuniemen herra tai käsi tai mikä vaan esille rauhottamaan tilannetta. Ja että ensin läpsitään ja sitten selitetään rauhassa, että miks läpsittiin ja että rakastetaan.

[Cameron]

OIKEASTI on todella vaikea sanoa onko ruumiillinen kuritus jättänyt traumoja koska välttämättä ne eivät ole mitään sellaista mitä itse edes tiedostaa. Voi olla ettei tapahtumista ole jäänyt traumoja mutta voi myös olla että ne aiheuttavat suurtakin ahdistusta lapselle jopa aikuisiällä, eikä hän välttämättä tiedä miksi on ahdistunut. Voi myös olla että tukistamiset ovat aiheuttaneet turvattomuuden tunteita joiden seurauksena tulee vaikkakin nyt läheisriippuvaiseksi. Voi olla että on mutta voi olla että ei ole. Itse en haluaisi ottaa riskiä tämän suhteen. En oikein hyväksy nappailuja ja tukistamisia mutta en niihin puutukaan koska tapansa jokaisella kasvattaa lasta. TOIVON ettei minun tarvitse koskaan turvautua väkivaltaan, sillä väkivalta synnyttää lisää väkivaltaa. Toivon että osaan hillitä itseni.

[mimmynmama]

Olen täysin samaa mieltä Mustikan kanssa. On erittäin helppo puhua viisaana aiheesta silloin kun on yksi tai kaksi rauhallista pienokaista. Mutta jos kohdallesi ei satukaan rauhallisia tapauksia vaan näitä vilkkaita riehakkaita, normaaleja lapsia jotka silloin tällöin villiintyvät täysin esim. kavereiden kanssa tai ihan omalla sakilla niin että puhe kaikuu kuuroille korville. ja ne pysäytykset ja jäähytkin vain riehaannuttavat entisestään niin kyllä se pikku vetäisy niskavilloista voi pysäyttää ja palauttaa maanpinnalle nämä "liihottelijat". Pientä nippaisua ei kivun puolesta voi minusta luokitella pahoinpitelyksi sillä silloinhan lapset pahoinpitelevät sekä itseään että toisiaan todella rajusti jatkuvasti. Samoin kuin kiukkuinen lapsi potkii vanhempaansa kun tätä puristetaan syliin. Pahoinpiteleekö silloin lapsi vanhempaa vai kuinka?

No, karkasi hiukan kauas nämä mun esimerkit, mutta tästä asiasta on helppo kauhistella ja muita syytellä. En itsekään haluasi lastani kurittaa ja pyrin sitä kaikin keinoin välttämään, mutten kiellä ettenkö tarkan harkinnan mukaan voisi lastani joskus hiukan kurittaa. äitini on muistuttanut hänen äitinsä opettaman rankaisutavan: älä koskaan lyö vihassa lasta vaan itkien. Ja kaikki vihastumisesi ja suuttumisesi täytyy lapselta anteeksi pyytää.

Itse olen saanut piiskaa lapsena ja muistan joka kerran aivan aiheesta tulleen. Rangaistus ei kohdistunutkaan iskuihin vaan siihen että risu oli itse käytävä hakemassa pihalta. Kyllä se oli se vaikein paikka aina, mutta toi pientä jäähyaikaa molemmille, niin ettei yleensä sitä lyöntiä edes tarvittu.

[siilis]

Mun mielestä on kyllä ihan kamala ja järjetön ajatus, että pitää ottaa koivuniemen herra tai käsi tai mikä vaan esille rauhottamaan tilannetta. Ja että ensin läpsitään ja sitten selitetään rauhassa, että miks läpsittiin ja että rakastetaan.

Aika järkyttävältä tosiaan kuullostaa.

 

 

 

Te, joiden mielestä on ihan ok vilautella koivuniemen herraa tai läpsiä lasta, niin minkä ikäiselle lapselle teidän mielestä sellainen kohtelu on sallittua?

Edited April 21, 2009 by siilis

[Leonor]

Pientä nippaisua ei kivun puolesta voi minusta luokitella pahoinpitelyksi sillä silloinhan lapset pahoinpitelevät sekä itseään että toisiaan todella rajusti jatkuvasti. Samoin kuin kiukkuinen lapsi potkii vanhempaansa kun tätä puristetaan syliin. Pahoinpiteleekö silloin lapsi vanhempaa vai kuinka?

 

Tarkoitatko, että toisen ihmisen potkiminen tai lyöminen ei ole väkivaltaa vai että riippuu kuka sen tekee? Aika järkkyä on myös se, että rinnastat tapaturmaisen onnettomuuden ja pahoinpitelyn.

 

Vanhemmilla on velvollisuus opettaa lapsi pois lyömisestä. Pienet lapset käyttäytyvät joskus väkivaltaisesti, mutta on ihan turha väittää, että aikuinen olisi silloin samassa asemassa kuin pahoinpitelyn kohteeksi joutuva lapsi. Aikuisella on fyysinen ylivoima lapseen nähden.

 

Ihmettelen näitä vähättelyjä tyyliin "pieni nippaisu, läppäisy jne." Eihän se edes juuri satu jne. Jos naapurin Sirkka-Liisaa käy tukistamassa kun tämä huudattaa stereoita yöllä, sanotko asiaa tutkivalle poliisille että eihän se edes juuri sattunut joten ei ole pahoinpitely?

 

Ilmeisesti lapsen lyöminen on kuitenkin niin noloa, että lopulta kiistetään ettei se edes satu.

 

Kasvatuskeinoja on olemassa muita, parempia, sellaisia missä lasta ei tarvitse kohdella väkivalloin. Minkä mallin lapselle näyttää aikuinen, jonka mielestä pienempää ja heikompaa sopii satuttaa? Tutkitusti väkivalta luo väkivaltaa, se opettaa lapsellekin väkivaltaisen mallin.

Edited April 21, 2009 by Leonor

[Mirjami]

Mietiskelin tätä aihetta enemmänkin tossa illalla vielä, kun jotenkin toi Mustikan antama esimerkki etenkin järkytti mua aika tavalla. En hyväksy muitakaan fyysisen kurituksen muotoja, mutta silti multa heruu enemmän ymmärrystä sellaseen, että esim. äkkipikaistuksissa läpsäistään sormille, eli kun se teko on kuitenkin jokseenkin harkitsematon eikä varmastikaan aiheuta hirveesti kipua lapselle (eli ymmärrystä ei kyllä heru yhtään siihen että äkkipikaistuksissakaan huitastaan paistinpannulla tms). Mutta tossa Mustikan esimerkissä mua kauhistuttaa toi suunnitelmallisuus. Että haetaan se koivuniemen herra ja sitten aletaan läpsiin, sitä harkinta-aikaa siinä vitsan hakemisessakin kuitenkin on ja luultavasti koko sen aiheuttama tilanne on siinä vaiheessa jo ohi ja lapsi erilaisten hyvinkin negatiivisten tunteiden (pelko, kauhu, nöyryytys) kanssa odottelee, että koska pääsee läpsittäväks. Ja sitten kuitenkin sen jälkeen kertoillaan, että rakastetaan.

[Suzy_Moon]

puuttumatta saako lasta kurittaa vai ei, meillä ainakin tyttö vaan NAURESKELEE kun sille koitat puhua hieman tiukempaan sävyyn tai käyt kiskasemassa sen sieltä auton alta pois. Ja heti pitää tehdä se uudelleen kun siitä sai niin hyvät naurut.

 

Miten lapsen naureskelu liittyy aiheeseen? Pieni taaperoikäinen lapsi ei käsitä syy-seuraussuhteita kuten aikuinen. Pikkulapselle koko episodi voi tuntua hassulta leikiltä, jossa äiti juoksee lapsen kiinni. Lapsi ei tajua autotien ja äidin reaktion liittyvän jotenkin toisiinsa.

 

Liittyyhän naureskelu asiaan. Ongelma ei ole siinä, että lapsi nauraa, vaan siinä, että lapsi todellakin mieltää vaarallisen asian leikiksi, ja riskikäyttäytyminen vaan lisääntyy. Perään juokseminen ja vaarallisesta tilanteesta pois vieminen ei siis todellakaan riitä, jos se vain yllyttää tekemään saman uudelleen. Vastaava tilanne on mun mielestä Andrean hellakertomus, että pitää sitten vahtia siinä hellan edessä. Leikkihän tuokin on lapsen mielestä.

 

Väärästä teosta pitää siis olla rangaistus, varsinkin lapselle, joka ei vielä tajua vaaraa. Mutta ei sen pidä olla ruumiillista kuritusta. Nurkkaan laittaminen ja siellä istuminen sopii mun mielestä hyvin, eli siis tv:stä tuttu Supernannyn "naughty corner". Ja lapselle kannattaa myös selittää ja perustella asioita. Mutta pienelle vasta sen nurkassa istuttamisen jälkeen, ja jokaiselle sen verran kuin voi ymmärtää. Jos lapsi saa samalla kertoa myös miksi teki mitä teki, ja asiasta voidaan keskustella ja lasta voidaan ymmärtää, niin siinä oppii samalla keskustelu- ja neuvottelutaitoja.

Jos kenellekään täällä ei ole tullut traumoja lapsuuden kurituksesta, niin kiva, mutta ruumiillinen väkivalta opettaa ruumiillisen väkivallan käyttöön. Vaikka tähän mennessä yleinen asenneilmasto ja tietämys lainkohdista onkin opettanut myös meidät kuritetut väkivaltaa karttamaan, niin voidaan muistella itseämme silloin, kun emme vielä olleet näin kypsiä ja sovelsimme oppimaamme sisaruksiin, koulutovereihin tai ensimmäisiin seurustelukumppaneihin.

Ja vaikka itse olisi ollut pikku enkeli koko ikänsä juuri sen koivuniemen herran takia, niin voi vaikka miettiä että mistä ne omassa luokassa joskus olleet muiden pahoinpitelijät olivat keinonsa oppineet.

 

muoks. tänne ehtikin pari kirjoittajaa jo väliin...

Mun mielestä taas Mustikan kuvaama suunnitelmallisuus (vaikkakaan en hyväksy piiskaustoimenpidettä) on parempi juttu kuin äkkipikaistuksissa läimäyttely. Suunnitelmallisuus on kuitenkin todennäköisesti jotain sellaista, johon lapsikin oppii varautumaan, eli mikäli se on aina rangaistus samasta asiasta, sitä asiaa voi välttää. Sen sijaan äkkipikainen ja väsynyt vanhempi todennäköisesti läpsäisee ja huitaisee vähän milloin sattuu, eikä lapsi voi omalla käytöksellään mitenkään vaikuttaa siihen, millaisen rangaistuksen saa milläkin kertaa. Ymmärrän kyllä väsyneitä vanhempia, mutta ei lapsen läpsiminen siltikään ole ok.

Edited April 21, 2009 by Suzy_Moon

[mailis]

Te, joiden mielestä on ihan ok vilautella koivuniemen herraa tai läpsiä lasta, niin minkä ikäiselle lapselle teidän mielestä sellainen kohtelu on sallittua?

 

Tuskin täällä kukaan varsinaisesti on sitä mieltä että läpsiminen ja koivuniemen herra on ihan ok.Järjestään jokainenhan täällä on selvittänyt että välttää sellaista viimeiseen asti. Ja täytyy ottaa myös se näkökulma että viiden rasavillin lapsen äidin sekä yhden rauhallisen lapsen äidin tilanteet ja hallintakyvyt on vähän eri koetuksella. Ja ikäkysymys, tuskinpa kukaan sen ikäiselle tällaista edes tekisi joka ei syytä ja seurasta ymmärrä. Puhutaan siis jos muutaman vuoden ikäisistä.

[Kam Jok]

Mielenkiintoinen kaskustelu ja paljon tunteita herättävä...

 

En muista, että mua olisi koskaan kuritettu fyysisesti. Miestäni taas on lapsena rangaistu fyysisesti, mutta hänkin sanoo aina, ettei se jättänyt traumoja, koska aina rangaistiin syystä ja syy selvitettiin lapsille.

 

Me ei kumpikaan hyväksytä fyysistä kurittamista tai minkäänlaista väkivaltaa tai ylipäätään satuttamista. Opetan lapselleni ettei ketään saa koskaan satuttaa! On kuitenkin tilanteita, joissa en pelkää sitä satutanko lasta vai en. Jos lapsi juoksee autotielle tai koskee kuumaan hellaan, nappaan kyllä lasta tiukasti ranteesta tai kädestä ja vien pois tilanteesta. En silloin mieti sattuuko käden puristaminen lasta. Kuuma hella tai auton alle jääminen sattuu taatusti enemmän. Tämä on ehdottomasti lapsen suojelua ei väkivaltaa! Lapselle täytyy opettaa mikä on vaarallista, silloin ei auta että anelee lasta pois autotieltä tai seisoo hellan edessä koko päivän. Tässä tarkoitus ei ole satuttaa tai rangaista, vaan suojella lasta! Jos lapsi jälkeenpäin sanoo, että ranteeseen sattui, niin toki pyydän anteeksi ja selitän ettei ollut tarkoitus satuttaa, vaan äiti säikähti kun sinä juoksit autotielle ja selittää että se on vaarallista. Silloin esim. kädenpuristaminen ei ole iso juttu, vaan se on iso juttu, jos lapsi jää auton alle, siksi ettei vanhempi uskalla koskea lapseen.

[Guest annukka]

Mietiskelin tätä aihetta enemmänkin tossa illalla vielä, kun jotenkin toi Mustikan antama esimerkki etenkin järkytti mua aika tavalla. En hyväksy muitakaan fyysisen kurituksen muotoja, mutta silti multa heruu enemmän ymmärrystä sellaseen, että esim. äkkipikaistuksissa läpsäistään sormille, eli kun se teko on kuitenkin jokseenkin harkitsematon eikä varmastikaan aiheuta hirveesti kipua lapselle (eli ymmärrystä ei kyllä heru yhtään siihen että äkkipikaistuksissakaan huitastaan paistinpannulla tms). Mutta tossa Mustikan esimerkissä mua kauhistuttaa toi suunnitelmallisuus. Että haetaan se koivuniemen herra ja sitten aletaan läpsiin, sitä harkinta-aikaa siinä vitsan hakemisessakin kuitenkin on ja luultavasti koko sen aiheuttama tilanne on siinä vaiheessa jo ohi ja lapsi erilaisten hyvinkin negatiivisten tunteiden (pelko, kauhu, nöyryytys) kanssa odottelee, että koska pääsee läpsittäväks. Ja sitten kuitenkin sen jälkeen kertoillaan, että rakastetaan.

 

Juuri näin minäkin ajattelen.

 

Olen itse saanut kerran äidiltäni luunapin tapaisen (sekin meni ohi) joka tuli tilanteessa jossa äitini menetti totaalisesti hermonsa minuun. Olimme molemmat järkyttyneitä tapahtuneesta ja äitini pyysi tekoaan monesti anteeksi. Isäni olen nähnyt kerran läpsäisevän veljeäni kasvoille kun tämä oli n. 12-vuotias. Hänellä meni kanssa ihan totaalisesti hermot ja muistan että tuo läpsäisy lamaannutti koko perheen hetkeksi. Isäni pyysi veljeltäni itkien anteeksi monta kertaa.

 

Nämä tapaukset eivät mielestäni ole mitenkään hyväksyttäviä mutta annan ne anteeksi vanhemmilleni. He tekivät virheen, myönsivät sen ja pyysivät tekoaan anteeksi.

 

Sen sijaan kaikki mitä olen nähnyt ja kuullut mieheni perheen kasvatustavoista menee ihan yli hilseen. Heillä on aina kuritettu fyysisesti eli pahoinpidelty lapsia raamattuun vedoten. Siis siihen kohtaan missä se joku idiootti on kirjoittanut että ken vitsaa säästää se lastaan vihaa mutta joka lastaan rakastaa kurittaa tätä jo varhain tms. Ja heillä se nimenomaan on mennyt niin että ensiksi lasta on mätkitty ties millä ja perään ollaan halailtu ja sanottu että äiti ja isä tekevät noin koska he rakastavat teitä niin paljon.

 

Ei vaan millään voi käsittää.

 

Mieheni kanssa ollaan keskusteltu aika vähän asiasta sillä hän ei siitä halua puhua. Sen hän kuitenkin on sanonut ettei aio missään nimessä jatkaa kyseistä kasvatusmallia koska mitään hyvää se ei hänen elämäänsä ole tuonut. Eli ihan tavispsykologisesta näkökulmasta on se jotain jälkiä häneen jättänyt vaikken häntä kauhean traumatisoituneeksi kuvailisikaan.

[Nadda]

Tiesitkö sen, että esim. naapurissa asuvalla opettajalla on velvollisuus ilmoittaa lastensuojeluun, jos näkee lasta pahoinpideltävän?

 

Ei kai? Eiköhän tämä koske vain työaikaa.

[Andrea]

Ei kai? Eiköhän tämä koske vain työaikaa.

 

Ei, koskee kyllä myös vapaa-aikaa.

 

 

 

Meillä se edellä kertomani hellan edessä seisominen ja kymmeniä kertoja kieltäminen on tepsinyt. Nykyään onnistuu ruuanlaitto 2,5-vuotiaan kanssa ilman mitään ongelmaa. Tyttö itse muistuttelee että hellaan ei saa koskea, siinä voi polttaa itsensä. Mukava kun voidaan yhdessä tehdä ruokaa, ja tyttö kokee onnistumisen iloa auttaessaan. Kannatti siis jankuttaa kymmeniä kertoja vaikka se välillä tuntuikin ihan pelleilyltä.

 

Joku sanoi että hyvähän se on puhua yhden tai kahden rauhallisen/kiltin lapsen vanhempana. Meillä on kyllä melko vilkas ja voimakastahtoinen tyttö. Pakko myöntää että välillä on hermo tiukalla, mutta ikinä en alentuisi fyysiseen kuritukseen. En ymmärrä mitä tekemistä lapsimäärällä tai lapsen luonteella on fyysisen rangaistuksen kanssa. Omaan tuttavapiiriini kuuluu isoja perheitä, jopa 10-lapsisia, enkä ole koskaan törmännyt heidän kanssaan siihen että vanhemmat hyväksyisivät fyysisen kurittamisen.

[Nadda]

Ei, koskee kyllä myös vapaa-aikaa.

 

Missä näin sanotaan?

 

Onhan tämä nyt minun mielestä ihan naurettavaa, että jos opettaja satut olemaan, niin sitten tarkkailet vapaa-aikanasikin mahdollisia lastensuojelutapauksia. Ei kai poliisinkaan pidä ottaa rosmoja kiinni työajan ulkopuolella?

[Suvi]

Kaikilla sosiaalialalla olevilla on kyseinen velvollisuus ainakin, vähän sama asia kuin että ensiaputaitoisen velvollisuus on antaa ensiapua silloin kuin sitä kaivataan.

[Nadda]

Lastensuojelulaissa sanotaan näin:

 

Ilmoitusvelvollisuus

 

Sosiaali- ja terveydenhuollon, opetustoimen, nuorisotoimen, poliisitoimen ja seurakunnan tai muun uskonnollisen yhdyskunnan palveluksessa tai luottamustoimessa olevat henkilöt sekä muun sosiaalipalvelujen tai terveydenhuollon palvelujen tuottajan, opetuksen tai koulutuksen järjestäjän tai turvapaikan hakijoiden vastaanottotoimintaa tai hätäkeskustoimintaa taikka koululaisten aamu- ja iltapäivätoimintaa harjoittavan yksikön palveluksessa olevat henkilöt ja terveydenhuollon ammattihenkilöt ovat velvollisia viipymättä ilmoittamaan salassapitosäännösten estämättä kunnan sosiaalihuollosta vastaavalle toimielimelle, jos he tehtävässään ovat saaneet tietää lapsesta, jonka hoidon ja huolenpidon tarve, kehitystä vaarantavat olosuhteet tai oma käyttäytyminen edellyttää lastensuojelun tarpeen selvittämistä.

 

Minä ymmärrän tuon siis sillä tavalla, että koskee vain työaikaa. En minä ole opettaja 24/7, vaan ainoastaan työpaikallani.

[Tiinuska]

Jos lasta lyö tilanteessa, niin tämä ei taatusti tajua asiasta yhtään sen enempää. Äidin säikähdys on vain purettu tilanteessa lapseen, paha olo on pistetty kiertämään. Pikkulasta pitää vahtia ja joskus silti sattuu läheltä piti -tilanteita. Se, että lapsi toimii kuin lapsi ei ole syy pahoinpidellä tätä.

Mä en ole todellakan kurittanut lastani noissa tilanteissa totesin vain että meillä naureskellaan kaikelle jos jotain yritetään kieltää

[Guest Kyllikki-Kaarina]

Minusta lapsen fyysistä kurittamista voisi verrata autolla ajamiseen kännissä. Hyviä syitä, selityksiä ja lieventäviä asianhaaroja varmasti löytyy, mutta teko on silti aina lain mukaan kielletty.

[mailis]

Eli siis minun (sairaanhoitaja kun olen) olisi tullut tehdä lastensuojeluilmoitus kun ystävä (erittäin hyvä äiti ja tasapainoinen ihminen ) läppäsi 2-vuotiasta sormille kevyesti tämän tungettua ne koirankuppiin ties kuin monetta kertaa kielloista huolimatta...(?)

 

Viitaten Kyllikki-Kaarinan viestiin, senhän täytyy olla laissa kielletty...

 

edit. eihän tuo läppäisy siis oikein ollut vaikka lapsi vihdoin saatiinkin uskomaan, mutta tuskinpa tuo lastensuojeluilmoituksen kriteerit täyttää...

Edited April 21, 2009 by mailis

[Suvi]

Mietin vain että miten sosiaaliviranomaiset ehtisivät edes kyseisiin ilmoituksiin reagoimaan kun ei heillä ole resursseja hoitaa edes ihan oikeassa pulassa olevia lapsia...

[Monnax]

Mietin vain että miten sosiaaliviranomaiset ehtisivät edes kyseisiin ilmoituksiin reagoimaan kun ei heillä ole resursseja hoitaa edes ihan oikeassa pulassa olevia lapsia...

 

 

Ei mitenkään, eikä niitä varmaan edes kiinnosta sormille näpäyttelyt ja niskavilloista nyppäisyt, on niillä tärkeämpiäkin asioita puitavana, sanoi laki sitten ihan mitä vaan.

[blue.eyes]

Kuulin ystävältäni (poliisi), että heillä oli kotikäynti eräässä perheessä ja siellä oli 2v syönnyt tupakkaa. Hän vain totesi mulle että heidän ei kannata edes enään täytellä ilmoituksia, kun heidän kunnalla ei ole resursseja ottaa kyseisiä lapsia huostaan

 

Jos aletaan ihan ottamaan näitäkin tapauksia mukaan, niin samaan pahoinpitely kastiin menee mun ymmärryksen mukaan myös tupakkaa ja alkoholia nautiskelevat odottajat sekä tietysti huumeita käyttävät mammat.

 

 

edit: lisäsin sanan mammat..

Edited April 21, 2009 by blue.eyes

[ring]

Minä olen saanut lapsena tukkapöllyä, syynä muistaakseni yleensä pikkuveljen kiusaaminen, joka jatkui, vaikka kuinka komennettiin lopettamaan. Jotkut kaverit saivat oikein remmiä tai ainakin sillä uhattiin. En koe, että noista tukistamisista olisi jäänyt mitään traumoja.

 

Mitään varsinaista ruumiillista kurittamista - tyyliin selkäsauna - en hyväksy. Kuitenkin hiukan mietin sitä, että onko oikeasti absoluuttisesti paha asia kajota lapseen. Onko selkäsauna ja läpsäys kädelle yhtä paha asia, kuten edellä mainittu rattijuoppousvertaus antaa ymmärtää? Entä jos kantaa pyristelevän lapsen rauhoittumisnurkkaan jonkin verran voimaa käyttäen - onko se pahoinpitelyä?