Rozie

Kuritusta vai pahoinpitelyä?

319 posts in this topic

^^ No ehkä se kuitenkin on niin, että lapsesta välittäminen on tärkeintä. Pahimpia lienevät vahnemmat, joille oman lapsen hyvinvointi ei ole tärkeää.

Share this post


Link to post
Share on other sites
Ei mitenkään, eikä niitä varmaan edes kiinnosta sormille näpäyttelyt ja niskavilloista nyppäisyt, on niillä tärkeämpiäkin asioita puitavana, sanoi laki sitten ihan mitä vaan.

 

Niin näitähän on ihan vastikään uutisoitu, siis että vanhemmat ovat saaneet tuomioita lastensa tukistamisista jne. Että kylläpä niitä sosiaaliviranomaisia hyvinkin kiinnostaa tämmöiset asiat. Tärkeitä asioita, kun on lapsista kysymys.

Share this post


Link to post
Share on other sites

^Vaikea uskoa ettei noissa tapauksissa olisi ollut taustalla muutakin kuin niskavilloista kiinniottaminen.

Share this post


Link to post
Share on other sites
^Vaikea uskoa ettei noissa tapauksissa olisi ollut taustalla muutakin kuin niskavilloista kiinniottaminen.

 

Aivan varmasti on ollut kyse enemmästäkin väkivallasta.

Share this post


Link to post
Share on other sites
Lastensuojelulaissa sanotaan näin:

 

Ilmoitusvelvollisuus

 

Sosiaali- ja terveydenhuollon, opetustoimen, nuorisotoimen, poliisitoimen ja seurakunnan tai muun uskonnollisen yhdyskunnan palveluksessa tai luottamustoimessa olevat henkilöt sekä muun sosiaalipalvelujen tai terveydenhuollon palvelujen tuottajan, opetuksen tai koulutuksen järjestäjän tai turvapaikan hakijoiden vastaanottotoimintaa tai hätäkeskustoimintaa taikka koululaisten aamu- ja iltapäivätoimintaa harjoittavan yksikön palveluksessa olevat henkilöt ja terveydenhuollon ammattihenkilöt ovat velvollisia viipymättä ilmoittamaan salassapitosäännösten estämättä kunnan sosiaalihuollosta vastaavalle toimielimelle, jos he tehtävässään ovat saaneet tietää lapsesta, jonka hoidon ja huolenpidon tarve, kehitystä vaarantavat olosuhteet tai oma käyttäytyminen edellyttää lastensuojelun tarpeen selvittämistä.

 

Minä ymmärrän tuon siis sillä tavalla, että koskee vain työaikaa. En minä ole opettaja 24/7, vaan ainoastaan työpaikallani.

 

 

Samoin, ei tuo minustakaan tarkoita että vapaa-ajalla pitäisi ammattinsa velvoittaman puuttua.

 

Mun mielestä taas kaikki, ammatista riippumatta, ovat velvollisia puuttumaan, jos tarpeelliseksi näkevät. Ja jokainen tulkitsee itse, onko kevyt sormille läpsäytys karkkitiskillä puuttumisen arvoinen juttu.

Share this post


Link to post
Share on other sites
puuttumatta saako lasta kurittaa vai ei, meillä ainakin tyttö vaan NAURESKELEE kun sille koitat puhua hieman tiukempaan sävyyn tai käyt kiskasemassa sen sieltä auton alta pois. Ja heti pitää tehdä se uudelleen kun siitä sai niin hyvät naurut.

 

Minä epäilen, että kun lapsi on näin pieni, ei hän ymmärtäisi syytä ja seurausta vaikka tukkapöllyä tulisikin autotielle juoksemisesta. Ehkä juttu pysyisi mielessä sen päivän, mutta sitten opetus vain haihtuisi päästä, ja seuraavalla viikolla autotielle juokseminen olisi yhtä kiva juttu kuin ennenkin.

 

Ainakin oman kokemukseni mukaan lapset nyt vain ovat tietyssä iässä aika lailla tottelemattomia eivätkä ymmärrä torumista tai muita rangaistuksia vaan nauravat ja pitävät kaikkea leikkinä. Ei kai siinä muuta auta kuin olla nappaamassa pois vaaroista ja yrittää kaikesta huolimatta opettaa ei-sanan merkitystä lapselle. Jossain vaiheessa se sitten menee jakeluun kun lapsi vähän kypsyy ja kehittyy!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Edelleen mua ihmetyttää joidenkin välinpitämätön suhtautuminen lapsen fyysiseen pahoinpitelyyn. Täähän ei ole mikään mielipideasia tai tulkintakysymys, laki on yksiselitteinen ja kieltää kaiken fyysisen kurinpidon. Te, jotka hyväksytte joitakin fyysisiä kurinpitomenetelmiä, onko teillä pokkaa kertoa neuvolassa mielipiteenne? Ilmeisesti on, jos menetelmät ovat ok.

 

Mun mielestä olis hyvä että neuvolassa terveydenhoitajat kyselisivät enemmän lapsilta että ovatko vanhemmat tukistaneet tai läppäisseet heitä. Lapsihan saattaa pitää tätä ihan normaalina tapana, neuvolahenkilökunnan tulisi saada lapsi ymmärtämään ettei kyseiset tavat ole hyväksyttyjä missään tilanteessa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

^Juu, sehän onkin hyvä sekoittaa pienen lapsen päätä tuollaisella. Jos ja kun neuvolan henkilökunta epäilee fyysistä pahoinpitelyä, tulisi se asiaa hoitaa täysin aikuisten kesken ilman että lapsi joutuu siinä asiassa olemaan välikapulana.

 

Andrea, olenko menetellyt väärin kun en siis tehnyt lastensuojeluilmoitusta kun ystäväni läppäisi kevyesti 2-vuotiasta sormille tämän tungettua ne toistuvasti koirankuppiin kielloista huolimatta? Lapsi ei näyttänyt kärsivän pätkääkään tilanteesta, mutta mitäs sitten kun täysin kykenevää äitiä ja tasapainoista ihmistä syytetään fyysisestä kurituksesta läppäisyn takia?

 

edit. pitää nyt vielä korostaa että itse en fyysistä kuritusta mitenkään hyväksy, mutta en myöskään näe asioita aivan niin mustavalkoisena.

Edited by mailis

Share this post


Link to post
Share on other sites
Andrea, olenko menetellyt väärin kun en siis tehnyt lastensuojeluilmoitusta kun ystäväni läppäisi kevyesti 2-vuotiasta sormille tämän tungettua ne toistuvasti koirankuppiin kielloista huolimatta? Lapsi ei näyttänyt kärsivän pätkääkään tilanteesta, mutta mitäs sitten kun täysin kykenevää äitiä ja tasapainoista ihmistä syytetään fyysisestä kurituksesta läppäisyn takia?

 

No vaikea sanoa, kyllä mä nyt ainakin olisin kysynyt äidiltä että onko hän tietoinen että laki kieltää fyysisen rankaisemisen. Ehkäpä se saisi äidin miettimään toimintatapojaan. Vaikeahan sitä on sanoa, kun ei tiedä mitä tarkoitat läppäisyllä.

 

Enkä voi ymmärtää miksei sitä koirankuppia voi siirtää jonnekin muualle, ettei lapselle tulisi kiusausta käydä siellä kupilla...

Share this post


Link to post
Share on other sites
Toiselle pienikin tukistaminen on väkivaltaa, toiselle sitä on vasta kova läimäisy naamalle. Kukaan täällä tuskin haluaa satuttaa lastaan, mutta on muistettava, että pienellä tukistusnipistyksellä ja avokämmenen läimäisyllä sekä niiden aiheuttamalla kivulla on SUURI ERO! Tämä seikka olisi myös hyvä muistaa, jos törmää fyysiseen kuritukseen (esim. toinen äiti näpäyttää käsille lastaan karkkitiskillä)...

 

 

Mina en lyo/kurita lasta kuin en myoskaan lyo enka kurita aikuista, jonka kayttaytyminen aiheuttaa minulle mielipahaa ja saikahdysta. Mina en nae henkilokohtaisesti mitaan eroa lapsen ja aikuisen kurittamisen valilla. Miksi olisi hyvaksyttavaa kurittaa lasta karkkitiskilla (jotta oppisi mita? Olla pyytamatta makeisia??) "kasvatuksen" vuoksi, mutta jonossa ohi kiilavan aikuisen lapsayttaminen (jotta oppisi olemaan ohittelematta) on rikollinen teko? Jos me kaikki vapaasti voimme kurittaa ihmisia omien halujemme ja arvojemme mukaan maailma ajautuisi sekasortoon. Kuinka sivistynyt yhteiskunta voi hyvaksya pienen, usein fyysisesti ja henkisesti taysi puolustuskyvyttoman ja kehittymattoman yksilon lyomisen, lapsayttamisen, niskavilloista repimisen luupnappien antamisen ja pyllylle lapsayttelyn kasvatuksen nimessa? Mita jos aikuisia, fyysisesti ja henkisesti puolustuskykyisia yksiloita, kohdeltaisiin samoin yhteiskunnallisen kasvatuksen nimissa? Ylinopudesta annetaan vitsaa, vaarallisesta tienylityksesta retuutetaan naapurin rouvaa niskavilloista ja kaupan tadille annetaan nasevasta kielenkaytosta luunappi otsaan. Aviomies , joka koskee vaarallisia sahkolaitteita saa kunnolla turpiin kun aiti tulee kotiin. Tai se yleisempi, isi kurittaa aitia koska aiti oli tuhma ja puketui vaarin vahan liian paljastaviin vaatteisiin ja "esitteli" itseaan muille sedille. Oppivatko edellamainitut aikuiset etta on parempi ajaa liikennerajoitustenmukaisesti ja ylittaa tie varovaisesti koska niin kasketaan? Onko oikein etta isi lyo aitia koska han ei pida aidin vaatteista? Onkohan kaupan tati nyt varovaisempi puheissaan?Paatelkaa itse. Miksi lapsi, joka on myos tunteva tosin epakypsa ihminen, oppisi mitaan kurittamalla jos ei aikuinenkaan?

 

Lapsi jota kuritetaan ei kenties "traumatisoidu" psykoanalyysiin saakka, mutta oppii etta on aivan normaalia kurittaa fyysisesti yksiloita (varsinkin pienempia ja puolustuskyvyttomia),jotka toimivat vastoin hanen tahtoaan. Lapsi oppii matkimalla ja tarkailemalla ymparistoaan-jos isa ja aiti rankaisevat hanta fyysisesti tulee tasta helposti opittu ja taysin hyvaksyttava kayttaytymis malli jota han voi itse soveltaa tarvittaessa. Se etta lapsi ei kurittamisen pelosta tee sita mita on kielletty ei valttamatta ole tae ymmartamiselle minka vuoksi tietyt kayttaytymismuodot eivat ole hyvaksyttavia. Ainoa minka han oppii on etta jos han toimii tietylla tapaa niin hanta rangaistaan fyysisesti. Piste. Ei sita minka vuoksi hanen kayttaytymisensa aiheutta mielipahaa ja ei ole hyvaksyttavaa.

 

Itse koen etta ihmiset jotka fyysisen kurituksen tarpeelliseksi lasten kasvattamiseen ovat laiskoja vanhempia ja kasvattajia. On nopeampaa, helpompaa ja vahemman ajtustoimintaa vaativaa kayttaa Pavlovimaista "syy ja seuraus" kasvatusmuotoa ja ehkaista tietyt kayttaytymismallit pelolla ja vakivallalla kuin selittaa niiden syyt tai ymmartaa miksi lapsi kokee tarpeelliseksi kayttaytya tavalla joka ei ole hyvaksyttavaa. Usein lapset vain heijastavat vanhempien omia tuntemuksia, pelkoja ja kaytosta lapsen kehitykselle ominaisella tasolla.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Andrea, lattiantasossahan sen kupin jokatapauksessa pitää olla, koska sille koirallekin (lain mukaan) on oltava tarjolla vettä ympäri vuorokauden. Ja läppäisyllä tarkoitan todellakin kevyttä läppäisyä, ei todellakaan näyttänyt tekevän kipeää, lähinnä lapsi ehkä käsitti että äiti on tosissaan eikä kyseessä ole leikki.

Edited by mailis

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ehkä mun on parasta hieman selventää, mitä kommentillani tarkoitin. B)

 

Mä omalla kohdallani ajattelen asian niin, että teko on kielletty ja rangaistava ja toivon, että näin ajattelemalla vältyn niiltä tilanteilta, että tulee kiukunpuuskassa napattua lasta niskavilloista. Ajattelen asiasta ihan tarkoituksella mustavalkoisesti, jotta en joutuisi tiukan paikan tullen spekuloimaan ja puntaroimaan, olenko oikeutettu kurittamaan lasta, vaan asia olisi jossain tuolla selkäytimessä selkeänä ja kirkkaana. Lapsen kasvaessa aika näyttää, kuinka onnistun.

 

Ja kun puhuin rattijuoppoudesta, en ensisijaisesti tarkoittanut mitään kaahailua kännissä, vaan lähinnä ajattelin sellaisia tilanteita, joihin "normaali ihminen" voi joutua. Esim. kosteiden juhlien jälkeen autoa pitäisi hieman siirtää kotikadulla, jotta vieraat mahtuisivat autoineen lähtemään kotiinsa jne. Siinä tilanteessa on helppo perustella itselleen, että minä vain muutaman metrin siirrän autoa ja moni saattaa sen tehdäkin. Ja silti se on aivan yhtä laitonta kuin se lapsen kurittaminenkin. (Tästä esimerkkinä Sirpa Pietikäisen rattijuopumustuomio ja ero ministerin tehtävistä hänen siirrettyään autoaan lumiauran tieltä.)

Edited by Kyllikki-Kaarina

Share this post


Link to post
Share on other sites
Mun mielestä olis hyvä että neuvolassa terveydenhoitajat kyselisivät enemmän lapsilta että ovatko vanhemmat tukistaneet tai läppäisseet heitä. Lapsihan saattaa pitää tätä ihan normaalina tapana, neuvolahenkilökunnan tulisi saada lapsi ymmärtämään ettei kyseiset tavat ole hyväksyttyjä missään tilanteessa.

Neuvolaan meneminen on vapaaehtoista. Luulen, että joiltakin saattaisi jäädä käynnit vähiin, jos tällaisia alkaisivat kyselemään. Tärkeintähän olisi, että mahdollisimman moni tulisi neuvolaan ja näin saataisiin pintapuolisesti kartoitettua millaisessa kunnossa lapsi on. Useinhan juuri ongelmaperheet jättävät tulematta neuvolaan. Kyllä sitä aika helposti kuitenkin vaistoaa (lapsen käytöksestä, ulkoisesta olemuksesta), jos kaikki ei ole perheessä kunnossa, joten kyselyt tuntuisivat minusta turhilta.

 

Vieläkin vakavampana ongelmana pidän lasten seksuaalista hyväksikäyttöä. Siitäkin saisi oman keskustelunsa aikaiseksi.

Share this post


Link to post
Share on other sites
Lapsi jota kuritetaan ei kenties "traumatisoidu" psykoanalyysiin saakka, mutta oppii etta on aivan normaalia kurittaa fyysisesti yksiloita (varsinkin pienempia ja puolustuskyvyttomia),jotka toimivat vastoin hanen tahtoaan. Lapsi oppii matkimalla ja tarkailemalla ymparistoaan-jos isa ja aiti rankaisevat hanta fyysisesti tulee tasta helposti opittu ja taysin hyvaksyttava kayttaytymis malli jota han voi itse soveltaa tarvittaessa. Se etta lapsi ei kurittamisen pelosta tee sita mita on kielletty ei valttamatta ole tae ymmartamiselle minka vuoksi tietyt kayttaytymismuodot eivat ole hyvaksyttavia. Ainoa minka han oppii on etta jos han toimii tietylla tapaa niin hanta rangaistaan fyysisesti. Piste. Ei sita minka vuoksi hanen kayttaytymisensa aiheutta mielipahaa ja ei ole hyvaksyttavaa.

 

Juuri näin.

Moraalikasvatuksen näkökulmasta vielä, musta on parempi opettaa ihminen pienestä pitäen ajattelemaan tekojensa seurauksia, ei siltä kannalta että miten minua rangaistaan, vaan siltä kannalta, että mitä minun tekoni voi aiheuttaa. Oppii sitä kautta itse päättelemään, että käytän turvavyötä, koska muuten voi kolarissa käydä tosi huonosti, riippumatta siitä ehtiikö poliisi ensin sakottaa asiasta vai ei. Säännöillä on yleensä hyvät syyt, joita pitäisi noudattaa ensisijaisesti koska ne syyt on hyvät, ei rangaistuksen pelossa. Tätä taustaa vasten aikuinen ihminen sitten voi jossain tapauksessa kävellä päin punaisia, koska 1) autoja ei näy lähimaillakaan ja 2) myöskään asiayhteyttä ymmärtämättömiä pikkulapsia ei näy lähimain ottamassa oppia, joka saattaisi koitua heidän kuolemakseen. Samoin, jos lapsi (oma tai vieras) on juuttunut vaikkapa puimakoneeseen siten, että käden nopea katkaisu kirveellä pelastaa pennun hengen, niin on parempi tarttua kirveeseen, vaikka traumoja tuleekin. (en tiedä, voiko puimakoneeseen sillä tavalla juuttua, enkä toivottavasti tule koskaan tietämään, mutta miettikää vaikka joku muu työkone tilalle, jos mielikuvitus jää siihen kiinni) Eli joskus on tilanteita, joissa väkivalta on ok. (huomaa todellinen vaara suhteessa väkivallan aiheuttamaan vahinkoon) Vanhemman väsymys ei ole tällainen tilanne, eikä myöskään mikään tilanne, jossa lapsi vaan on tottelematon jotain randomisääntöä kohtaan.

 

Yksi näkökulma lisää koirankuppia lähestyvän käden läpsimisestä; lapsen voi joissakin tilanteissa myös antaa sotkea ja saada siitä hetken kiksit, ja pistää sitten siivoamaan sotku äidin kanssa. Tuskin siitä ihan älyttömän hauskaa lempileikkiä kehkeytyisi, mutta voisi vähitellen oppia omien jälkien siivoamista. (toki ymmärrän, että kyseinen lapsi on ollut hyvin pieni, eikä varmasti kertasiivouksella paljon älyä, mutta 12-vuotiaalle saman asian opettaminen on vielä hankalampaa)

 

muoks. ärsyttävä toi aurinkolasihymiö.

Edited by Suzy_Moon

Share this post


Link to post
Share on other sites
Yksi näkökulma lisää koirankuppia lähestyvän käden läpsimisestä; lapsen voi joissakin tilanteissa myös antaa sotkea ja saada siitä hetken kiksit, ja pistää sitten siivoamaan sotku äidin kanssa. Tuskin siitä ihan älyttömän hauskaa lempileikkiä kehkeytyisi, mutta voisi vähitellen oppia omien jälkien siivoamista. (toki ymmärrän, että kyseinen lapsi on ollut hyvin pieni, eikä varmasti kertasiivouksella paljon älyä, mutta 12-vuotiaalle saman asian opettaminen on vielä hankalampaa)

 

Mun koirat (ja varmaan muidenkin karvakasat) kulkee aikalailla nokka maata pitkin lenkillä. Pistävät suuhun mitä tahansa ja mistä tahansa jos et ehdi kieltää. Sitten nämä koirat käyvät juomassa vesikipostaan (joka siinä lattialla on) ja nokasta menee kaikki ulkoa kerätyt pöpöt sinne kippoon.Vedessä sitten ne pöpöt vielä jatkaa kasvamistaan.Usein se vesi myös näyttää siltä että eipä tekisi omaa sormeaan tuohon kuppiin laittaa. Enpä antaisi lapsen sellaisessa sotkea. (ot. en oo muuten koskaan nähnyt 12-vuotiasta läträämässä vesikupilla)

Share this post


Link to post
Share on other sites
Tutussa "suurperheessä", jossa lapset ovat syntyneet lyhyillä väliajoilla, on välillä todella kova meno päällä. Joskus (todella harvoin!) otetaan koivumiehen herra käyttöön tilannetta rauhoittamaan. Tällöin ei oikeasti ole tarkoitus vahingoittaa lasta, vaan kyseessä on muutama kevyt läpäytys, jonka jälkeen lasta pidetään sylissä, halataan ja selitetään tilannetta lapselle, jottei lapselle jäisi pahamieli tai traumoja tapahtunesta. Lapset saavat siis aina jälkikäteen kuulla olevansa rakkaita. Loppujen lopuksi ei koivumiehen herra ole ollut käytössä kuin muutaman kerran, mutta sen vilauttaminen puheessa kuulemma nopeasti rauhoittaa tilannetta.

Perheen elämää seuraamalla mun mielestä vahemmat ovat onnistuneet kokonaisuutena kasvatustyössään tosi hyvin ja lapset ovat eloisia, riehakkaita, itsevarmoja, mutta samalla todella totelevaisia, kilttejä ja kohteliaita. Uskaltaisin väittää, että tulevaisuudessa myös nämä lapset sanovat, ettei heille ole jäänyt traumoja pienistä kurituksista.

 

Kylläpä minun kertomukseni herätti kohua ja kuitenkin kerroin sen sanoakseni, ettei mielestäni pitäisi niin jyrkästi tuomita toisia.

 

Jos unohdetaan hetkeksi tuo fyysinen kuristus niin väittäisin, että jokainen täällä oleva pitäisi tuota perhettä esimerkillisenä kasvattajana, jos heidät tuntisi ja tapaisi heidän lapsensa. He ovat aidosti lapsirakkaita ja normaalisti todella pitkämielisiä lastensa kanssa ja on hyvin harvinaista, että edes vilkkaassa arjessaan korottavat ääntään lapsilleen. Koska olen nähnyt paljon muunkinlaisia esimerkkejä lapsen kasvatuksesta, täytyy sanoa, että he paimentavat hyvin rauhallisella tyylillään isoa joukkoaan ja tämä näkyy myös onnellisissa lapsissa.

Ja se mikä tulee teon suunnitelmallisuuteen, niin he tekevät sen opettaakseen lapsiaan, eivät purkaakseen hermostumistaan lapsiinsa. Ja musta on oikein, että kun he tiedostavat, että kuinka kova tälläinen rangaistus on (vaikka kipu olisi kuinka nopeasti ohimenevää) he juuri pyrkivät siihen, ettei lapselle jäisi pahamieli, vaan hän oppisi tapahtuneesta.

Minusta kanssa tässä rangaistus piilee lähinnä nöyryytyksessä, eikä fyysisessä satuttamisessa. On eri asia tekisinkö itse näin, mutta en heitä siitä silti tuomitse, koska en usko, että tämä traumatisoi noita lapsia.

 

Mitä tulee traumoihin, joita fyysinen kuritus aiheuttaa lapsille, niin uskoisin, että siinä missä pieni näpäytys lasketaan täällä aiheuttavan lapselle ahdistusta ja lähimmäisen riippuvaisuutta aikuisuudessa jne, niin samankaltaisia tuntemuksia varmasti aiheuttaa lapselle myös monet muutkin vanhempien tekemiset ja tekemättä jättämiset. On mahdotonta olla täydellinen vanhempi, joka aina kaikella tekemisellään tukisi parhaalla mahdollisella tavalla lapsen henkistä kehitystä.

 

Kuten aikaisemmin kirjoitin, minusta fyysinen kurituskin pitää olla lailla kiellettyä ja enkä näe itseäni millään tavalla fyysisen kurituksen puolesta puhujana, mutta minua ärsyttää se miten täällä tuomitaan toisia ihmisiä tilannetta tuntematta. Kukaan täällä ei varmasti ole siitä ylpeä, jos on joskus läpsäissyt lastaan.

Oikeasti ei meistä kukaan ole täydellinen.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Oliko lapsen kurittaminen tassa kyseisessa tilanteessa se ainoa tapa menetella? Vai oliko se nopein tapa joka ei vaatinut aikuisilta mitaan ponnistusta? Miksi koirankuppia ei voinut siirtaa toisaalle jos lapsi ositti mielenkiintoa sita kohtaan? Oliko koiran hyvinvointi tarkeampaa kuin lapsen? Eiko olisi ollut mahdollista pesta kuppi ja tayttaa se puhtaalla vedella ja antaa lapsen tutkia kupin sisaltoa? Taikka siirtya aivan toiseen huoneeseen taikka tilanteeseen ja ohjata lapsen mielenkiinto muualle? Harva 2 vuotias kykenee vastustamaan innokasta laulu leikkia aikuisten kanssa vaikka vaihtoehtona olisikin vesikuppi maanrajassa jota voi tutkia.

 

Totta on kaikki edella olevat vaihtoehdot vaativat aktiivista lapsen kanssa kanssakaymista. On keskeytettava se mita itse oli tekemassa jotta lapsi olisi turvassa koiran vesibakteereista. On aktiivisesti autettava lasta kohdistamaan huomio muualle ja kerrottava etta koiran vesikuppi ei olekaan se kaikkein paras lelu.

 

Lapsaisy, vaikka kuinka kevyt, on silti kurittamista ja laiskaa kasvattamista. Ei itse viitsita nahda vaivaa tai pohtia muita vaihtoehtoja jotka eivat vaadi fyysista kurittamista. Kyllahan se ottaa voimille kun lapsi kielloista huolimatta jatkaa epatoivottua kayttaytymistaan mita jos ystavasi koskisi esineisiin joihin et toivo hanen koskevan. Loisitiko hanta kevyesti jotta han oppisi? Loisitko koiraa jotta koira oppisi? Ja miksi se olisi vahemman hyvaksyttavaa kuin se etta han loi lasta?

 

Se etta aikuinen tai vanhempi lyo lastaan kuten tassa esimerkki tapauksessa ei tarkoita etta sinun taytyy ilmoitta asiasta viranomaisille. Mutta mista sina tiedat etta ystavasi ei lyo lastaan kotona suljettujen ovien taka enemmankin ja kovempaa? Etko sina ystavana haluaisi kysya etta tarvitsekoo han apua, onko hanella ongelmia jaksaa lapsen kanssa kun han kokee etta lapsen lyominen on hyvaksyttava?

 

Olet itse koiranomistaja. Jos mina loisin sinun koiraasi, koska han tuli uteliaana nuuhkimaan vaikkapa jalkaani niinkuin koirilla on tapana, niin kohauttaisitko olkaasi koksa lapsays oli kevyt ja koiran kuuluu oppia olemaan nuuhkimatta jalkaani.

Share this post


Link to post
Share on other sites

En hyväksy mitään väkivaltaa, mutta täytyy kyllä myöntää etten oikeastaan järkyttyisi vaikka joku lastaan tukistaisikin. Pahempana pitäisin esim. lapsensa lihavaksi tai tyhmäksi haukkumista. (Tietysti henkistä ja fyysistä väkivaltaa on vaikea verrata..) Itse en siis kuitenkaan edes tukistaisi lastani mm. siksi, etten halua lapsenikaan tukistavan minua tai muita tai oppivan väkivallan olevan se "viimeinen sana".

 

Täällä onkin jo laajat keskustelut aiheesta, mutta tässä mun yksinkertainen mielipide B)

Share this post


Link to post
Share on other sites
Miksi koirankuppia ei voinut siirtaa toisaalle jos lapsi ositti mielenkiintoa sita kohtaan? Oliko koiran hyvinvointi tarkeampaa kuin lapsen?

...

Se etta aikuinen tai vanhempi lyo lastaan kuten tassa esimerkki tapauksessa ei tarkoita etta sinun taytyy ilmoitta asiasta viranomaisille. Mutta mista sina tiedat etta ystavasi ei lyo lastaan kotona suljettujen ovien taka enemmankin ja kovempaa?

...

Olet itse koiranomistaja. Jos mina loisin sinun koiraasi, koska han tuli uteliaana nuuhkimaan vaikkapa jalkaani niinkuin koirilla on tapana, niin kohauttaisitko olkaasi koksa lapsays oli kevyt ja koiran kuuluu oppia olemaan nuuhkimatta jalkaani.

 

Ensinäkin, koiran ja lapsen hyvinvointi on ihan yhtä tärkeää. Koiralla on oltava vettä tarjolla ja koira ei muualle pääse sitä juomaan joten kupin on oltava lattian rajassa. Piste. Toisekseen, enhän minä tosiaan voi ennustaa että mitä ystäväni kotona tapahtuu kun ei kukaan näe, mutta sen näen että lapsi on iloinen, toimelias,terve ja hyvinvoiva. Tämän takia en näe syytä epäillä mitään. Ja kolmanneksi, koirat toimivat eri tavalla kuin ihmiset. Jos sinä läpsäisisit mun koiraani edellämainitusta syystä, mä katsoisin sua pitkään ja vihaisesti. Ensisijaisestihan on mun tehtävä opettaa ja kouluttaa koira niin ettei se mene ketään nuuhkimaan, ja myös mun tehtävä rankaista jos se niin tekee. (meillä tosin toimii vihainen ja selkeä kasvopuhuttelu kurinpalautukseksi,mut se on jo OT)

 

muoks. ja edelleen korostan etten missään nimessä fyysistä kurittamista hyväksy, mutten myöskään asioita niin mustavalkoisesti katso.

Edited by mailis

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ ja ^^ olen ihan samaa mieltä mailiksen ja annikan kanssa ja sitä juuri yritinkin aikaisemmin sanoa: maailma ei ole mustavalkoinen paikka

Edited by Mustikka

Share this post


Link to post
Share on other sites

Maailma ja vanhemmuus ei todellakaan ole mustavalkoinen. Kun hetken miettii niitä lapsia jotka kärsivät kotonaan oikeasti rumista ja kamalista asioista ja elävät lähes ilman välittämistä vanhempiensa sylkikuppina niin jo alkaa tukistuksesta tullut meteli tuntumaan naurettavalta, ihan oikeasti.

 

tukistaminen tms ei mun mielestä tee vanhemmasta mitenkään päin huonoa vanhempaa joka ansaitsisi sossut kimppuunsa :rolleyes: ne asiat mihin sossut puuttuvat ja mihin heidän kuuluukin puuttua ovat hieman laaja-alaisempia.

 

muutenkin mua huvittaa tuo " se on rikos" vänkääminen...niin kovin moni muukin asia on rikos ja ei se tee siitä välttämättä kamalaa. ja moni asia mikä ei ole rikos, saisi olla rikos.

 

mä en nyt ota kantaa sen kummemmin tähän itse aiheeseen mutta jotenkin tulee sellainen ala-aste meininki tästä keskustelusta "sossu-uhkailuineen" mieleen.

 

Terkuin,

 

sossu

Edited by Mamalicious

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tulin juuri itsekkin kirjottamaan samaa kuin mama. Kaikilla on oma tapa kasvattaa lastansa. Tärkeintä on vaan, että vanhemmat rakastavat kuitenkin lastaan ja hoitavat häntä.

 

Jos te itse, että hyväksy lapsen näpäytystä käsille niin se on teidän mielipiteenne ja sitä on turha lähteä moralisoimaan toisia vanhempia.

Share this post


Link to post
Share on other sites

^^ ja ^ komppaan!!

 

Mä jo päätin, etten tähän keskusteluun osallistu, koska täällä kaikki kommentit tuntuvat menevän saivarteluksi. Mutta tämän verran oli pakko osallistua.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now