Kuritusta vai pahoinpitelyä?

[Mustikka]

musta täällä järjestäen myönnetään, että väkivalta on väärin.

 

Fyysinen kuritusta voi myös olla monenlaista esim. mitkä ovat vanhemman todelliset motiivit ja miten tilanne hoidetaan jälkikäteen, jos suutuksissa menetetään maltti. Pienikin juttu voi tietenkin aiheuttaa traumoja, jos vanhemmat suutuspäissään tahallaan satuttavat lastaan ja purkavat omaa yleistä pahaa oloaan lapseen.

Minun ystävälläni on syvät traumat, kun hänen isänsä pahoinpiteli häntä jatkuvasti lapsuudessa ja hän oppinut tästä miehen -mallin ja meni myös itse naimisiin miehen kanssa, joka pahoinpiteli häntä. Kyseessä siis oikeasti tilanne, johon olisi pitänyt puutua viranomaisten puolelta ja ottaa lapsi huostaan. Hänen kaltaisten tapausten johdosta musta on äärimmäisen tärkeää, että lapsen fyysinen rankaisu on kieletty lailla, jottei kenelläkään ole varaa tulkita lakia väärin!

 

Sydämeni itkee ystäväni tuskansa puolesta, mutta samalla oma henkilökohtainen kokemus lapsena saadusta läpsäytyksestä on todella neutraali. Mulle se oli kanssa lähinnä sellaisia herätys luotoinen tilanne, että nyt tein väärin. Musta mun vanhemmat tekivät sen lähinnä juuri rangaistus mielessä ja opettaakseen, eivät purkaakseen vihaansa minuun. (muistan siis yhden kerran kun minua olisi kuritettu, joten ei mulla hirveästi ole asiasta kokemusta)

[Mila3]

Tulee ihan sellanen olo, että oonkohan mä väkivaltainen kun joskus läpsin lastani pyllylle samalla kun kuunnellaan Titi Nallea. "taa taa taa ja titi taa.." -> "läps läps läps, pam pam pam.."

[mailis]

Tulee ihan sellanen olo, että oonkohan mä väkivaltainen kun joskus läpsin lastani pyllylle samalla kun kuunnellaan Titi Nallea. "taa taa taa ja titi taa.." -> "läps läps läps, pam pam pam.."

 

Näin kai se täytyy siis tulkita, sillä tuo "voima" mitä käytät siihen läpyttelyyn on varmaan suurinpiirtein sama ku voima millä se äiti voi läpsäyttää sitä lapsen vesikupille hamuavaa kättä..

[Leonor]

Täällä on esiintynyt väitteitä, ettei pelkästä tukistamisesta saisi rangaistusta oikeudessa ja että tällaisissa tapauksissa on täytynyt olla muunkinlaista väkivaltaa. Näin ei ole, ihan pelkästä tukistamisesta on jaettu tuomioita oikeusistuimissa. Se on lainvastaista eikä se siitä muuksi muutu vaikka osa kansasta pitäisi tukistamista ihan viattomana lapsen kasvatusmenetelmänä.

[Monnax]

Tää on oikeestaan aika huvittava ketju, vaikka aihe onkin vakava.

[Haavis]

Näin kai se täytyy siis tulkita, sillä tuo "voima" mitä käytät siihen läpyttelyyn on varmaan suurinpiirtein sama ku voima millä se äiti voi läpsäyttää sitä lapsen vesikupille hamuavaa kättä..

 

Todellakin. Kun meidän poika tarpeeksi säätää ruokapöydässä ja jos ei mikään mene perille, niin etusormella tökkäsen sitä näpeille. Muutaman sentin vauhdilla siihen ei hirveetä voimaa saa, joten en tiedä onko toi nyt kovin fyysistä. Toi siis on suunnilleen sama, kun etusormea puisi/heristäisi. Ei sillä ainakaan kipua aikaiseksi saa eikä poika siitä oo moksiskaan ollut. Mutta selkeesti on huomannut kuitenkin, että äiti on tosissaan ja useimmiten menee perille paremmin, kuin jatkuva kieltäminen. Ja mäkään en siis hyväksy mitään väkivaltaa lasta kuin ketään muutakaan kohtaan.

 

 

Tää on oikeestaan aika huvittava ketju, vaikka aihe onkin vakava.

 

 

No todellakin. Mua alkaa jo huvittaa sanat laki ja rikos. Kai noikin lait on tehty taas siksi, jotta daijutkin tajuis, että ei oo ok hakata lasta siniseksi. Siis kärjistetysti.

Edited April 21, 2009 by Haavis

[columbia]

Sellaiset ihmiset jotka kurittaa lastaan on usein keinottomia keksimään mitään muuta ratkaisua tilanteessa.Minun mielestä enemmän pitäisi puhua vaihtoehtoisista toimintatavoista kyseississä tilanteissa mitkä konstit tehoaa ja mitkä ei.Niin kurittajatkin ehkä saisivat vaihtoehtoja kurittamisen rinnalle.Syyllistäminen yleensä auttaa huonosti..

[mailis]

Nykyäänhän puhutaan myös sylirauhoittelusta, eli siis ylikierroksilla käyvä lapsi otetaan syliin ja pidetään paikallaan kunnes rauhoittuu. Eikös tämäkin sitten ole väkivaltaa, sillä lapsihan venkkuloidessaan itseään pois siitä voi saada kivuntunteen kun vanhempi pitää tiukasti kiinni..

[keijutiira]

Joku tuolla joskus alkuketjussa otti esille sen, että vaikka lasta ei kurittaisi fyysisesti, voiko kovaäänisen huutamisen laskea samaan kastiin?

 

Mä nimittäin saatan joskus oikein kimmastuessani jonkun kielletyn asian tahallisesta tekemisestä korottaa ääntä aika kovaksi (lähinnä huudan kerran kovaa "HEI!" tms. tällaisella ilmeellä) ja muutaman kerran vihastuttuani kunnolla (esim. koiraa on vedetty hännästä) olen samalla paukauttanut käden tai nyrkin lähimpään pöytään tms. Koskaan ei kuitenkaan tulisi mieleenkään lyödä lasta.

 

Noissa tilanteissa tuo huutaminen ja pöydän pamauttaminen ovat selkeästi enemmän sellaista oman vihantunteen purkamista ja sen osoittamista lapselle, että olen tosissani, kuin varsinaisessa kasvatustarkoituksessa tehtyjä täysin harkittuja tekoja.

 

Jälkeen päin toki pyydän vihastumistani anteeksi ja kerron lapselle, miksi olin vihainen. Kuitenkin voisin kuvitella, että herkemmälle saattaisi jäädä tuosta ihan yhtä paha trauma kuin vaikka pienestä näpäytyksestä sormille.

 

Mutta onko tuo sitten kuitenkin täysin eri asia, koska se fyysinen koskeminen on lailla kiellettyä ja rikollista kun taas sanallinen ojentaminen ei? Sitä mustavalkoista maailmaa vaan taas mietin...

[mimmynmama]

Lapselle voi opettaa myös vihan hallintaa ja sen purkamista vaikka lasta kurittaisikin. Näin olen omassa lapsuudessani kokenut. Jos tukistaa lasta oman vihan purkauksena niin silloin se traumatisoi varmasti ja voimaakin on mukana todella. Jos taas pitää pään kylmänä ja tukistaa lasta murhemielellä, sanoen samalla, äitillä on paha mieli kun et kuuntele mitä käsketään ja siksi äitin on sua tukistettava.

On muuten nämä kaksi ihan eri tilanteita. Ja jälkimmäistä en pidä pahana mutta ensinnä mainittua kyllä, todellakin!

 

Itse pidän pikkuriikkisiä nipsaisuja hyväksyttävinä vain silloin kun lapsi on kykenemätön ymmärtämään perusteluja kielloille. Eli alle 5-vuotiaille... Sitä vanhemmat kyllä ymmärtävät jo jäähypenkit sun muut keinot sekä tietysti ne perustelut, miksi jokin asia on väärin.

 

Mutta teillä äärettömän pitkähermoisilla kasvattajilla kuten andrea on ilmeisesti myös todella älykkäät lapset. Sillä ihan kaikki kolmevuotiaatkaan eivät osaa vielä puhua hyvin, eikä sitä myötä puheen ymmärryskään ole kovin korkealla.

 

Pidän mielipiteeni vaikka te siellä mitä vaahtoaisitte. En lastani lyö enkä ikinä tule lyömään kieltoa tai kehoitusta tehostaakseni, mutta en vanno ettenkö voisi hiukan niskavilloista vetäistä jos se viidestoista kielto tai kehoitus ei tehoa eikä lapsi muita rangaistuskeinoja vielä ymmärrä kuten kotiarestia, viikkorahan menetystä, jäähyä tai ylimääräisiä kotitöitä.

 

keijutiira: kovaääninen huuto on minusta laskettavissa samaan kastiin. Se ei yhtään opeta lasta vihan purkamiseen ja itsehillintään. Lapset tottuvat jatkuvaan huutamiseen nopeasti eikä tälläinen vihanpurkukeino anna kovin hyviä eväitä elämään.

[keijutiira]

keijutiira: kovaääninen huuto on minusta laskettavissa samaan kastiin. Se ei yhtään opeta lasta vihan purkamiseen ja itsehillintään. Lapset tottuvat jatkuvaan huutamiseen nopeasti eikä tälläinen vihanpurkukeino anna kovin hyviä eväitä elämään.

Tähän vaan sen verran vielä tarkentaisin, että omalla kohdallani ei tosiaan ole kyse jatkuvasta huutamisesta, vaan kovasta älähdyksestä siinä vaiheessa, kun ensin normaalilla äänellä olen monta kertaa kieltänyt jonkun asian, jonka lapsi on alunperinkin tiennyt kielletyksi. Ja koska kohta kolmevuotias lapseni enimmäkseen on tottelevainen, tapahtuu tätä tosiaan harvoin

 

Raja mulla näyttää menevän juuri siinä, että lapsi tietää tekemänsä teon kielletyksi ja tekee sen tahallaan silti. Siksipä en koskaan huuda puolivuotiaalle lapselleni, vaikka joskus häneenkin vihastun vaikkapa tunnin mittaisen itkukonsertin aikana. Sen vihan puran sitten vaikka miehen kanssa asiasta keskustelemalla.

 

Mutta joo, kyllä se huudahdus on myös vihanpurkua sen lisäksi, että sillä on tarkoitus saada se kielto lopulta perille. Mä en ole mikään pyhimys tai robotti, joka pystyy pitämään koko ajan omat tunteensa kurissa lapsen kanssa ollessani. Ja väittäisin kyllä, että harvoin kukaan lastaan fyysisestikään kurittaa täysin tyynessä ja hallitussa mielentilassa.

Edited April 21, 2009 by keijutiira

[mimmynmama]

keijutiira

Anteeksi, tuosta kirjoituksestani saatoit saada virheellisen käsityksen, että syyllistäisin sinua lapsesi traumatisoimisesta huutamalla. Ihan toimiva keino on hiukan huudahtaa kun ei muuten lapsi kovasti pahantekoon keskittyneenä kuule puhetta.

Mutta minusta vaan tuntuu että täällä kaikkea fyysistä rankaisemista todella paljon paheksuvat saattavat itsekin kuulua sakkiin jotka huutavat lapsille aika paljon.

Vielä pahemmalta tuntuu lapselle kiroileminen ja lapsen mollaaminen silloin kun pinna palaa. Henkistä väkivaltaa todellakin, fyysistä väkivaltaa kaikkien korvaparoille, mutta tämä menee jo aivan aiheen ohi...

Mieluummin siis tukistaisin lasta hiukan kuin kokoajan huutaisin ja kiljuisin naama punaisena, sillä huudosta saavat osansa myös ulkopuoliset.

 

Että miten olisi lakipykälä: lapselle ei saa huutaa yli 2min/vko äänellä joka ylittää 90 dB.

[Mamalicious]

Kyllä mä pääni tiiän. Voin kertoa, että sen verran on täytynyt asiaa käsitellä. Kuka muu mun traumojen alkuperän voi tietää kuin minä itse?

 

Anteeksi, mutta vähän kyllä ihmettelen, miten voit ihmisen kokemusta kyseenalaistaa noin. Varmaan kai se on sitten todennäköistä, että oon keksinyt itselleni jonkun trauman lämpimikseni kun se ei sovi sun omiin kokemuksiin.

 

Ihmiset kokee asiat eri tavalla, mitä ihmeellistä siinä on? Toiset on herkempiä kuin toiset.

 

kiva kun kävit muokkailemassa jälkeenpäin viestejä. Mä kirjotin joka viestiin mitkä osotin sulle etten puhu susta vaan yleinluonteisesti mietin sitä traumaa ja sen syntyä. mainitsin, etten tiedä mitään sun traumoista tai tilanteesta. niin että älä ihan oikeasti jaksa tätä linjaa:

 

Varmaan kai se on sitten todennäköistä, että oon keksinyt itselleni jonkun trauman lämpimikseni kun se ei sovi sun omiin kokemuksiin.

 

Ugh.

[Extravaganca]

Mie en hyväksy mitään ruumiillista kuritusta. Se johtuu siitä, että itse olen saanut luunappeja ja tukistusta isältäni, sekä minuun on käyty käsiksi, siis esim. viety omaan huoneeseeni retuuttamalla. Murkkuiässä pistin jo aika pahasti vastaan sekä fyysisesti että sanallisesti. En lainkaan ole vakuuttunut, että lapsuudessa tapahtunut kurittaminen olisi ollut aiheellista, ja vaikka oiskin ollut, niin en hyväksy sitä näin aikuisenakaan. Ja tämä suoraan sanottuna vaikuttaa edelleen jollain tavalla minun ja isäni suhteeseen, olen jollain tapaa katkera... vittuuntunut...

On se kumma jos sivistyneellä ihmisellä ei ole mitään muuta keinoa kuin käydä lapseensa käsiksi.

[Andrea]

Mutta teillä äärettömän pitkähermoisilla kasvattajilla kuten andrea on ilmeisesti myös todella älykkäät lapset. Sillä ihan kaikki kolmevuotiaatkaan eivät osaa vielä puhua hyvin, eikä sitä myötä puheen ymmärryskään ole kovin korkealla.

 

Meillä on vanhempi tytär 2,5-vuotias, on jo pitkään puhunut. Puhuu pitkiä lauseita, hänen kanssaan todella voi keskustella. Mutta vaikka hän ei puhuisi tai ymmärtäisi puhetta (lapset muuten ymmärtävät todella paljon vaikka eivät itse vielä osaisikaan puhua), en ymmärrä miksen voisi käyttää verbaalisia kieltoja.

 

En todellakaan ole pitkähermoinen, lasten kanssa pinna on kyllä huomattavasti pidentynyt. En vaan koskaan purkaisi hermostuneisuuttani lapseen läpsäyttämällä häntä. Kyllä minä miehelle puran turhautuneisuuttani puhumalla, voin lähteä lenkille, vaahtoan ystävälleni puhelimessa miten paljon ärsyttää kun kiellot kaikuvat kuuroille korville ja välillä on jopa mentävä rauhoittumaan makuuhuoneeseen suljetun oven taakse, useimmiten huidon siellä ilmaa nyrkeillä ja puran näin suuttumistani. Mutta lapsi ei ole oikea kanava purkaa omia turhautuneisuuden tunteita.

[Suzy_Moon]

Mulle tulee mieleen näistä näpäyttelyistä, joissa voiman kerrotaan olevan hyvin pieni, että lapsi voi totella näpäytyksen jälkeen senkin takia, että huomio kiinnittyy kosketukseen paremmin kuin ääneen. Ihmisillähän on myös luontaisia eroja siinä, miten he kokevat maailman, ovatko enemmän visuaalisia, auditiivisia vai kinesteettisiä.

Ja todellakin, jos läpsäys on voimaltaan samaa luokkaa kuin laimeasti innostunut taputtaminen, musta on aika hullua pitää sitä pahoinpitelynä. Yhtä hyvin voisi sitten olla huolissaan lapsen itsetuhoisuudesta jos se taputtaa päätään... "Pää, olkapää, peppu, polvet, varpaat, polvet, varpaat..."

Ymmärrän, jos jollakin on itsellään niin pahoja väkivaltakokemuksia lapsuudesta, että sen takia reagoi voimakkaasti (onhan pahoinpideltyjä koiriakin, jotka juoksevat karkuun tai käyvät ulvomaan pelkästä käden nostamisesta tai sanomalehden käärimisestä), mutta ei minusta noitakaan omia traumoja pidä siirtää lapselle selittämällä, että sormelle näpäyttävä naapurin täti pahoinpiteli sinut kun yritit ottaa karkkia kiposta kiellosta huolimatta.

[mailis]

Ja todellakin, jos läpsäys on voimaltaan samaa luokkaa kuin laimeasti innostunut taputtaminen, musta on aika hullua pitää sitä pahoinpitelynä.

 

Näin juuri. Lisäksi täällä on tehty karkea veto siten että täällä on äitejä jotka läpsäyttelevät lapsiaan tuon tuosta ja ottavat niskavilloista useinkin, ja sitten on äitejä jotka puhumalla, ääntään korottamatta ja päätä silittämällä saavat lapsen uskomaan ihan kaiken. Mitään tuosta välimaastosta ei ole olemassakaan. Lisäksi täällä on esitetty fanaattisia väitteitä siitä että sosiaali ja terveysalan ammattilainen on vapaa-ajallaankin puuttumisvelvollinen, ja kaikki kajoaminen, mukaanlukien tuo hento läpsäys, on vähintäänkin väkivaltaa. On myös dramatisoitu nettikeskustelujen perusteella muiden vanhemmuutta. Lisäksi on arvotettu lapsen oikeudet koiran oikeuksien yläpuolelle (kun niiden pitäisi olla tasavertaiset) ja tuomittu nämä läpsäytystä käyttävät äidit ja isät laiskoiksi vanhemmiksi.

 

 

Ehdoton fanaattisuus ei auta missään, ei edes tässä asiassa.

Edited April 22, 2009 by mailis

[Suvi]

Tosiaan, kai se huutaminenkin pitäisi kieltää laissa, ihan varmasti lasta pelottaa pää punaisena karjuva isänsä, kun se pelottaisi muakin, kävi se isä/ mies käsiksi sitten tai ei. Niin, ja äidinkin huuto voi toki olla pelottavaa, mutta itteäni pelottaa miehet enemmän

 

Ja entäs sitten tämä kun vauvani meinasi tässä yhtenä kauniina päivänä tukehtua ja jouduin roikottaa ylösalasin käsivarrella ja "hakkaa" selkään? Mistä se lapsi tietää että mä en aiheuttanut sitä kauheaa oloa hänelle kun mä siinä kerran olin? Nyt mä joudun koko loppuelämäni kärvistelemään kauheissa tunnontuskissa sitten varmaankin...

[PMLats]

Mä olen saanut tukkapöllyä lapsena, ja kerran isän kämmenestä pepulle kun veljen kanssa pissattiin saunaämpäriin En muistele pahalla, enkä suhtaudu ehdottoman kielteisesti fyysiseen ojentamiseen nyt äitinä ja aikuisenakaan. Meillä tosin mies on ehdottomasti sitä vastaan, joten olen sitoutunut siihen, että hoidan lapsen "kurittamisen" jollain toisella tapaa, kunnioitan siis miehen mielipidettä asiasta.

 

Mutta yleisesti ottaen mun mielestä tässä asiassa on nimenomaan kyse aste-eroista. Mikä siis on käytetty keino, miten usein sitä käytetään, mitä muita keinoja käytetään ennen fyysistä keinoa jne. En tunne lakia kovin tarkkaan, mutta osaisiko joku sanoa, mikä sitten luetaan pahoinpitelyksi? Onko ranteesta tarttuminen väkivaltaa, vai vasta sitten, jos siitä jää mustelma? Onko niskavilloista nipistäminen väkivaltaa, vai se jos käteen jää tukko tukkaa? Entäs esimerkiksi rimpuilevan lapsen kantaminen pois jostain, periaatteessa siinäkin vanhempi käyttää suurempaa voimaansa estääkseen lasta fyysisesti tekemästä jotain....

 

EDIT: Niin, vielä tosta muistamisesta, ja kun joku (jotkut) ovat maininneet myös henkisen väkivallan. Itse ainakin edelleen kuulen joskus korvissani muutamat äitini tai isäni puolihuomiossa (toivottavasti) lausumat lauseet, jotka arvostelivat ulkomuotoani, harrastustani tai kykyjäni joissain asioissa. Niistä tokaisuista kannan kaunaa varmaan ikuisesti, en muutamista tukkapöllyistä

Edited April 22, 2009 by PMLats

[Suvi]

http://www.vartti.fi/artikkeli/fcb418f8-9c...ee-ae2fee245527

 

Niin, että sitten kun ihan oikeesti pahoinpidellään lapsia, niin siitä selviää noinkin pienillä sakoilla!

[Tiainen]

Minä en oikein usko ruumiilliseen kurittamiseen. Keinona se on huono ja kestämätön.

 

Mutta kuulostaa hurskastelulta jos joku väittäisi ettei kieltämisessä saa olla mitään fyysistä mukana. Esimerkki: poika näpräilee vaikka lieden nappuloita edelleen (usean) kieltämisen jälkeen --> menen pojan luokse ja otan hänen kätensä irti niistä nappuloista. En tempaise mitenkään rajusti, mutta en välttämättä mitenkään hellästi - vaan tavalla että poika poika ymmärtää että haluan hänen lopettavan.

[Nadda]

Jaa, että huutaminen tai äänen korottaminen on henkistä pahoinpitelyä? Miten mä olen ymmärtänyt, että henkinen pahoinpitely on toisen solvaamista tai haukkumista. Jos nyt vaikka karjaisee, että "EI!", niin ei kai se nyt pahoinpitelyn tunnusmerkkejä täytä?

 

Muutenkin ihmettelen hiukan sellaista suhtautumistapaa, että vanhempi on tyyni viilipytty, joka kylmän viileästi hoitaa tilanteen kuin tilanteen. Näytetäänkö tällaisessa kodissa sitten mitään tunteita? Vai vain niitä positiivisia? Mitä lapsi sitten oppii niistä negatiivisista tunteista? Ettei niitä saa näyttää?

 

Itse kyllä karjahtelen välillä lapsilleni ja joskus jopa huudan. Ja kiroilen. Eihän se nyt mitenkään hieno asia ole, mutta en kyllä koe sitä myöskään siten, että pahoinpitelisin lapsiani. Jälkeen päin pyydän anteeksi, ja selitän, että joskus äiti on niin väsynyt, että tulee huudettua. Ei minun mielestäni vanhemman tarvitse eikä pidä olla mikään yli-ihminen, joka toimii täydellisesti tilanteessa kuin tilanteessa.

 

Samaa mieltä olen kuitenkin siitä, että fyysinen kuritus on rangaistavaa. Kuitenkaan minusta fyysisen kurituksen tunnusmerkkejä eivät täytä esimerkiksi käden siirtäminen - vaikka tiukastikin - toiseen paikkaan tai lapsen kantaminen muihin puuhiin. Minusta muutenkin on joissain tapauksissa mennyt ihan naurettavuuksiin tämä fyysinen kajoaminen toiseen. Hyvä, jos puolituttuna uskallat toisen lasta halata, kun heti tulee mieleen, että pidetäänköhän sitä pedofiilina tai jos ohjaat oppilaan hartioista omalle paikalleen, niin se on pahoinpitely.

[Suvi]

^Niin, mä siis ainakin oman kommenttini huutamisesta pahoinpitelynä laitoin ihan vitsillä

[uhra]

Nadda kirjoitti hyvin. Kyllä minusta tunteet saa näkyä, ei me mitään robotteja olla ja tuskin halutaan semmoisia lapsistammekaan.

 

Mulla ei tullut mieleenkään, että käden pois siirtäminen tai lapsen kantaminen muualle olisi väkivaltaa, vaikka otteet olisivat napakoitakin. Eri asia on, jos lapseen kosketaan satuttamistarkoituksessa, eli läppäistään, lyödään tai tukistetaan. Samoin satuttamisella uhkailu on alhaista. Jäähy tai pois siirtäminen ei ole satuttamista, vaan siinä huono tilanne katkaistaan siirtämällä lapsi fyysisesti eri paikkaan ja laitetaan lapsi rauhoittumaan / pois vaarallisesta tilanteesta.

[Tiitiäinen]

Mä allekirjoitan Naddan jokaisen sanan! Tai tietysti toivon, että kiroiluakin osaisin välttää ainakin sitten, kun lapset alkavat ymmärtää mitä sanat tarkoittavat. Ei lapsia vaan voi eikä kannatakaan kasvattaa pelkästään pumpulissa. Toki haluaisin välttää huutamistakin, mutta kyllä kai se pinna joskus kiristyy ihan itse kullakin ja ääntä tulee korotettua.

 

Mua ei ole fyysisesti kuritettu ainakaan muistaakseni. Silti kai olen jotenkin kieroon kasvanut, kun yritän vältellä riitelyä niin pitkään kuin mahdollista. Joten se kaikkien tunteiden näyttäminen on todella tärkeää, että on turvallinen paikka, jossa riidelläkin. Mä olen vasta nykyisen mieheni kanssa joutunut opettelemaan riitelyn jalon taidon, enkä koe siinä vieläkään kovin hyvä olevani ja pystyväni riitelemään rakentavasti.

 

Ja kuten jo eka sivulla kirjoitin, en hyväksy fyysistä kurittamista enkä halua väkivaltaa käyttää aseena omassa elämässäni mutta en mielestäni ole oikea henkilö tuomitsemaan ystävääni, joka joskus harvoin turvautuu pieneen niskavilloista nipistämiseen.