Kuritusta vai pahoinpitelyä?

[mailis]

Ihan ystävällisesti tiedoksi, ei ole lainvastaista estää lasta juoksemasta auton alle ottamalla tätä tiukasti kädestä kiinni. Lainvastaista on sen sijaan rangaista lasta tällaisesta tempusta kurittamalla tätä ruumiillisesti esim, läpsimällä, tukistamalla tai luunapilla. Niillä kun ei muutenkaan ole mitään tekemistä sen juoksemisen estämisen kanssa. Ei sotketa tällaisia perusasioita keskenään, jookos?

 

hyvin irrotettu asia yhteydestään. kyse on mun silmissä siitä mikä on eettisesti/moraalisesti väärin tai oikein. Tottakai tiukka kädesta tarttuminen tuottaa kipua (jota ei siis saa tehdä) mutta sillä estetään lapsen kuolema. Näinollen on laillista suojella lasta tarpeentullen vaikka sitten kipua aiheutuisikin. Sama siis, jos heräät jostain mökistä metsässä ja oot vielä humalassa. Ympärillä suuri metsäpalo ja ainoa keino selvitä hengissä on ajaa metsätietä pitkin pois. Lain mukaan väärin koska kännissä ei saa ajaa, mutta tuskinpa tuosta rattijuopumuksen rikettä tulee. (viisaammat korjatkaa jos oon väärässä).

 

 

edit...voi elämä mun kirjallinen tuotos on epäselvää.

Edited April 30, 2009 by mailis

[Leonor]

hyvin irrotettu asia yhteydestään. Missä mä oon väittänyt että lasta saa ruumiillisesti kurittaa?

 

Olenko mä epäillyt sinun noin väittäneen?

[mailis]

^korjasin lauseen kun luin väärin ensin.

[Nadda]

Lain mukaan väärin koska kännissä ei saa ajaa, mutta tuskinpa tuosta rattijuopumuksen rikettä tulee. (viisaammat korjatkaa jos oon väärässä).

 

Itse asiassa mä veikkaisin, että tuosta tulee syyte rattijuopumuksesta. Varma en ole, mutta näin luulisin.

[Aurora]

Jotkut täällä kirjoittaa tahattomasti tai tahallaan todella epäselvästi suhteestaan lasten ruumiilliseen kuritukseen. Tähän tapaan: Tukistan ja läpsin lastani sormille jos tilanne niin vaatii, mutta se ei ole ruumiillista kuritusta, eikä minua siten voi sanoa ruumiillisen kurituksen kannattajaksi. Aikuisen tukistaminen ja sormille lyöminen on väkivaltaa, mutta lapsen tukistaminen ja lyöminen ovat yhtä vähän väkivaltaa kuin ruumiillista kuritustakaan. Läpsiminen ja tukistaminen ovat hyväntahtoisia tekoja, joilla suojellaan lasta.

 

Siis mikä nyt on mitäkin?

[Guest Miaka]

Tottakai tiukka kädesta tarttuminen tuottaa kipua (jota ei siis saa tehdä) mutta sillä estetään lapsen kuolema. Näinollen on laillista suojella lasta tarpeentullen vaikka sitten kipua aiheutuisikin. Sama siis, jos heräät jostain mökistä metsässä ja oot vielä humalassa. Ympärillä suuri metsäpalo ja ainoa keino selvitä hengissä on ajaa metsätietä pitkin pois. Lain mukaan väärin koska kännissä ei saa ajaa, mutta tuskinpa tuosta rattijuopumuksen rikettä tulee. (viisaammat korjatkaa jos oon väärässä).

 

Tuossa tulee kyseeseen rikoslain pakkotilasäännös. Jos teon tarkoituksena on suojata vaikkapa omaa tai toisen henkeä, sinänsä rikollinen teko voi olla hyväksyttävä tai tekijä voi jäädä ilman rangaistusta. Siis vaikka aiheuttaa lapselle vetomurtuman nillkoihin yrittäessään estää tätä tukehtumasta, ei saa syytettä pahoinpitelystä (taitaa olla tapaus elävästä elämästä, ja poliisi kyllä tutki asiaa). Ei siis varmastikaan saisi myöskään syytettä rattijuopumuksesta, jos autoilu pois metsäpalon keskeltä olisi ainoa keino selvitä hengissä, tai voitaisiin katsoa, että henkilön on ollut oikeutettua ajatella sen olevan ainoa keino välttyä kuolemasta.

 

5 § (13.6.2003/515)

«Pakkotila»

 

Muun kuin edellä 4 §:ssä (viittaa hätävarjeluun, toim. huom.) tarkoitetun, oikeudellisesti suojattua etua uhkaavan välittömän ja pakottavan vaaran torjumiseksi tarpeellinen teko on pakkotilatekona sallittu, jos teko on kokonaisuutena arvioiden puolustettava, kun otetaan huomioon pelastettavan edun ja teolla aiheutetun vahingon ja haitan laatu ja suuruus, vaaran alkuperä sekä muut olosuhteet.

 

Jos oikeudellisesti suojatun edun pelastamiseksi tehtyä tekoa ei ole 1 momentin perusteella pidettävä sallittuna, tekijä on kuitenkin rangaistusvastuusta vapaa, jos tekijältä ei kohtuudella olisi voinut vaatia muunlaista suhtautumista, kun otetaan huomioon pelastettavan edun tärkeys, tilanteen yllätyksellisyys ja pakottavuus sekä muut seikat.

 

Itse viittasin aiemmalla kirjoituksella enemmän siihen, että humalassa ajaminen vaikkapa metsätiellä keskellä ei mitään tai vaihtoehtoisesti juuri auton siirtäminen metrillä, kun promilleja on 0,6, on toki lainvastaista, mutta ei aiheuta vaaraa tai haittaa kenellekään muulle. Tai jos joskus jossain tilanteessa käveleekin päin punaisia, sekään ei vahingoita ketään toista. Pahoinpitelysäännöstön rikkominen taas tarkoittaa aina sitä, että joku toinen kärsii.

 

Mäkään en varmaan kaikista selväsanaisin tähän aikaan ole. Toivottavasti juttuja ei kovin pahasti ymmärretä väärin.

[Guest Macilla]

Tämä on niitä keskusteluja, joista pitäisi pysyä poissa jottei pahoittaisi mieltään ja tulisi lynkatuksi.

Näissä keskusteluissa ei myöskään kovin useasti saa sanottua mitään uutta, vaan kääntää vain jo todettua uusiin lauseisiin. Mutta koska mä olen tässä yöni ratoksi lukenut koko ketjun lävitse ja huomannut ymmärtäväni molempia kantoja kannan korteni kekoon.

 

Ensin todettakoon se fakta, jonka kaikki jo tietävät, sillä se on tutuksi täällä tullut: Lapsen fyysinen pahoinpitely on rikos.

Tuohon vetoamalla saadaan kaikki vastaväitteet tapettua. Sana on kirjoitettu lakiin ja se on väärin. Piste.

Voitaisiin tietysti saivarella ja todeta, että usein lait ovat jonkilainen kompromissi erimieltä olevien kansanedustajien keskusteluista. Joku sitten vääntää tekstin hienoon muotoon ja me tavalliset kaduntallaajat tarvitsemme joskus niihin tulkkia. Ja sitten taas henkilöä joka tulkitsee tätä tulkkia.

 

No niin. Täten voitaisiin sanoa, että tuskinpa lapselle fyysisen kivuntuottaminen on niinkaan mustavalkoista. Musta olisi ok, jos tuossa laissa lukisi, ettei lapselle saa tuottaa tarpeetonta kipua. Näin ollen asiassa olisi jotain tulkinnanvaraa, kuten nyt samantyylisessä laissa on eläintenpuolella.

 

Itse en koe kivun tuottamista kasvatusmielessä tavoittelemisen arvoisena asiana. En hyväksy sitä, että turvaudutaan kivuntuottamiseen, kun oma pinna katkeaa. Toisin sanoen käytetään kivuntuottamista oman turhauman purkamisena.

 

En missään tilanteessa hyväksy myöskään selkäsaunaa tai lyömistä rangaistuksena jostakin. "Koska sinä toimit noin, minä lyön sinua 20sek päästä. Housut alas."

 

Mutta eläinmaailmassa paljon pyörivänä ymmärrän lapsenkin kohdalla jonkinlaisen fyysisen pakotteen.

 

Jos lapseni kiskoo koiraa hännästä/korvasta, minä piru vie vaikka irroitan hänen sormensa yksitellen, jollei sana kuulu, sattui tai ei. Kivun on kuitenkin lakattava välittömästi, kun ei toivottu käytös lakkaa, eikä toimitus saa tuottaa "ylimääräistä" kipua.

 

Mielestäni myös koiralla on tuossa tapauksessa oikeus fyysiseen koskemattomuuteen ja lapsi on saanut valita. Hän olisi voinut irroittaa itse.

 

Jos uhmakas tenava haluaa äidiltä huomiota työntämällä sukkapuikot pistorasiaan huolehdin toki mahdollisimman pian siitä, että tarvittavat välineet ovat mahdollisimman kaukana ja pistokkeet huollettu. Sillä hetkellä voipi kuitenkin olla, että muksu siirtyy hieman rivakammin muihin puuhiin pahoitti mielensä tai ei, tai vaikka kättä hieman särkisikin.

 

Samoin jos mukula häiritsee koiran syömistä/nukkumista tietäen että se on väärin minä kyllä siirrän hieman ärhäkämmin lasta en koiraa.

 

Jos mukula puree mua toistuvasti näykkään takaisin. En kovaa, enkä hampaat irvessä, mutta nipistäen. Joskus sitä on lapsesta kiva tehdä jotain niin kauan, että oikeasti tajuaa että se sattuu. Selittäminen ja kertominen ei aina ole sama asia, kuin tilanteen kokeminen itse.

 

Lapsi kyllä oppii teosta ja seurauksesta. Esimerkkina voisin sanoa, kuinka mä tolkutin ja selitin, ettei kissaa saa repiä karvoista sitä sattuu. Että nätisti pitää paijata. Ei mennyt jakeluun millään. Karva on ihanan pehmeää sormien välissä ja vähän voi aina kiskoa, kun äiti ei näe, tai ehdi kissan avuksi.

Vaan kun kissa kerran puri ja raapaisi kerä mouru ei meidän neiti ole sen koommin kattia rajusti hellinyt. Nätisti paijaa ja kertoo itsekin, että "varovasti". Oppi siis varmasti kivun kautta.

 

Siltikään en löisi lastani paistinpannulla päähän vaikka hän pamauttaisi sillä kissaa. Mieli kyllä tekisi.

 

Mielestäni en siis kannata tai käytä fyysistä väkivaltaa lapsenkaan kohdalla. Ymmärrän, että aikuisen on joskus satutettava lasta, mutta en hyväksy, että kivusta tehdään vallankäytön väline.

 

Mun mielestäni tässä asiassa on maalaisjärjenkäyttö sallittua. On upeaa, että on olemassa laki, joka turvaa lapsen oikeudet. On ikävää, jos tämä laki käännetään pikkumaisesti itseään vastaan.

 

Mun mielestäni ero kasvatuksen ja pahoinpitelyn välillä on siinä miksi joku asia tehdään, miten se tehdään ja onko se realistinen halutun lopputuloksen kanssa.

Edited April 30, 2009 by Macilla

[Mamalicious]

Macilla sen taas sanoi...hyvin kirjoitettu!

[Haavis]

Macilla

[Guest Miaka]

Mennään äärimmäisen paljon metsään, kun rinnastetaan eläinten koulutus ja lasten kasvatus. Lapsi ymmärtää puhetta, eläin ei. Ei muuta enää tässä vaiheessa, kuin asiassa on todellakin paljon tehtävää, jotta yleinen asenne, jota tuossa lastensuojelun keskusliiton vuonna 2006 teettämässä tutkimuksessakin oli selvitetty, saataisiin väkivallan vastaiseksi. Tutkimuksen otsikko on jo suhteellisen karu: Väkivaltaa ei mielletä väkivallaksi – jos uhri on lapsi.

 

Ensin todettakoon se fakta, jonka kaikki jo tietävät, sillä se on tutuksi täällä tullut: Lapsen fyysinen pahoinpitely on rikos.

Tuohon vetoamalla saadaan kaikki vastaväitteet tapettua. Sana on kirjoitettu lakiin ja se on väärin. Piste.

Voitaisiin tietysti saivarella ja todeta, että usein lait ovat jonkilainen kompromissi erimieltä olevien kansanedustajien keskusteluista. Joku sitten vääntää tekstin hienoon muotoon ja me tavalliset kaduntallaajat tarvitsemme joskus niihin tulkkia. Ja sitten taas henkilöä joka tulkitsee tätä tulkkia.

 

Kyllä pahoinpitely on kautta aikojen hyvin yleisesti ollut normien vastaista ja se on nähty tuomittavaksi teoksi. Jos onkin niin, että vanhemmilla on ollut jokin etuoikeus kurittaa lapsiaan Suomessakin, kannattaa myös muistaa, että vielä pidempään miehellä on ollut oikeus harrastaa vaimonsa kanssa seksiä koska ikinä halusikaan, vaimon mielipiteestä välittämättä. Pitkään on siis myös miehellä ollut niin oikeus raiskaukseen avioliitossa kuin vaimonkin fyysiseen kurittamiseen. Kuinka moni on sitä mieltä, että näitä asioita ei olisi tullut kriminalisoida tai että vaikka ne nyt onkin kriminalisoitu, onhan se nyt oikein vaimoaan hakata, jos ei se puhetta usko?

 

Raiskaus avioliitossa on kriminalisoitu Suomessa vuonna 1994. Aviosuhde ei anna oikeutta loukata toisen seksuaalista koskemattomuutta. Seksuaalirikoksen yritys on myös rangaistava teko.

 

Vanhempien oikeus kasvattaa lasta kurittamalla poistettiin rikoslaista 1979. Siihen asti vanhemmilla oli ollut lakiin perustuva oikeus pahoinpidellä lapsiaan kuripidon nimissä.

 

Laissa lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta (voimaan vuoden 1984 alusta) kiellettiin lapsen ruumiillinen kuritus vielä erikseen. Nykyään rikoslain pahoinpitelypykäliä sovelletaan myös vanhempien lapseensa kohdistamaan väkivaltaan.

Edited May 1, 2009 by Miaka

[Haavis]

^Kyllä meidän edesmennyt koira ainakin ymmärsi puhetta.

 

Ja kuten Macillakin sanoi, niin MAALAISJÄRJEN käyttö pätee tässäkin asiassa.

 

Minunkin mielestäni tämä ketju rupeaa menemään jo samojen asioiden veivaamiseksi, inttämiseksi ja jeesusteluksi.

[Guest Macilla]

Mä olen kyllä siitä kamalan ilkeä ja väkivaltainen ihminen, että saatan läpsäistä myös miestäni sormille, jos se paskiainen aikoo syödä viimeisen suklaan.

 

Ihme, ettei se ole vielä tehnyt musta ilmoitusta.

 

En ole rinnastanut eläintä ja lasta muutoin, kuin toteamalla, että laissa olisi hyvä olla kohta "tarpeeton kivun tuottaminen". Mielestäni eläin menee lapsen ylitse silloin, kun lapsi satuttaa eläintä. Mikäli tarpeeton kivun tuottaminen eläintä kohtaan ei lopu, rikkoo lapseni lakia samoin, kun minä salliessani sen.

Ja jotta koira ei puollustaisi itseään on mun tehtäväni puolustaa koiraa.

 

Näin esimerkkinä siis tilanteesta jossa olen joutunut käyttämään lieviä voimakeinoja kasvattaakseni lapsestani eläimiä kunnioittavan kansalaisen.

Mielummin äidin päättäväiset ja varmat otteet irroittamassa lapsen koiran korvista tai kissan viiksista, kuin eläin joka saa varmasti kivuliaampaa jälkeä aikaseksi.

 

Musta on hauskaa, että mä kirjoitin tänne ensimmäisen viestini ja sain vastaukseksi viestin jonka pystyy lähes sanasta sanaan lukemaan jo kolmekertaa aiemmasta ketjusta.

 

En koe edelleenkään olevani väkivaltainen. Fyysisen kosketuksen jälkeen lapseni on saattanut itkeä pelästyksestä (minä olen ärähtynyt tai pelästynyt) turhautumisesta (hänestä olisi mukavaa syödä kukkaset ja heittää multaa koiran päälle) ja mielipahaa. Muttei koskaan kivusta, jonka minä olisin antanut hänelle opetukseksi.

Edited May 1, 2009 by Macilla

[Willow]

Macilla kirjoittaa hyvin, ja minusta tuo käytetty termi "fyysinen pakko" on aika hyvä kuvaamaan sellaisia tilanteita, joissa ei ole kyse ruumiillisesta kurituksesta (=tarkoituksellisesta kivun tuottamisesta).

[Guest Miaka]

Mun mielestä taas ollaan pääsemässä inttämään samasta asiasta. Fyysinen pakko ei ole kuritusta, sitä ei ole yhtään kukaan kieltänytkään. Maalaisjärjen käyttö on siis todellakin sallittu, samoin kuin pakkotilan nojalla on oikeus jopa vahingoittaa lasta, jos se on pienempi paha. Nämä on tosiaan jo useaan otteeseen toistettu tässä ketjussa, eikä mun mielestä Macillan viestissäkään ollut mitään, mikä ei olisi jo tullut esiin keskustelussa. Antaa siis osaltani olla keskustelun tässä.

 

Siitä en ala myöskään inttää, ymmärtääkö eläin ihmisen puhetta. Jos joku on sitä mieltä, olkoon hänellä oikeus näin ajatella.

 

Ei oikeasti ihmekään, että Suomessa tapahtuu niin paljon väkivaltarikoksia, kun asenne väkivaltaa kohtaan on näin positiivinen.

Edited May 1, 2009 by Miaka

[siilis]

Olen Haaviksen kanssa samaa mieltä. Minustakin tämä näyttää menevän jeesusteluksi. On todellista jeesustelua yrittää puollustella sitä, että läppäisee tai muuten fyysisesti kurittaa/kasvattaa lastaan. Toivottavasti joku ymmärsi pointin.

 

Jos ihan asiallista keskustelua sen sijaan käydään, niin voisiko olla jokin muu keino saada sen lapsen huomio kuin täällä esiin tulleet?

Meillä on myös eläimiä, 2 koiraa. 6 kuukauden ikäinen on äärimmäisen kiinnostunut tällä hetkellä repimään turkista, ihan niinkuin hän ottaa ihmisiä tukasta kiinni ja nykii. Hänelle tietenkin kerrotaan, ettei niin saa tehdä, vaikkei siis juuri mitään ymmärrä. Samoin otetaan käsi pois koiran turkilta. Olemme alusta asti totutelleet koiria vauvaan ja toisin päin. Nämä ongelmat on tietenkin helppoja ratkaista vielä tässä vaiheessa.

Sitten toinen tapaus on pian 2,5 vuotias pojan kloppi, jolla kova uhmis päällä. Hän saattaa käydä repimässä koiraa korvasta tai yrittää istua päälle (koirat on pieniä). Kielloista huolimatta hän yleensä jatkaa, joko nauraen tai uhmakkaasti ilveillen. Näissä tapauksissa auttaa, kun ottaa pojan syliin ja alkaa lukemaan kirjaa tai tekemään palapeliä hänen kanssaan. Toinen, paremi vaihtoehto ehkä, on järjestää tälle vanhemmalle sellaista puuhaa, ettei nuo koirien kiusaamiset ala viehättämään alkujaankaan.

 

Noh, nää oli sinäänsä 'huonoja' esimerkkejä, että kyse on niin pienistä lapsista, että eipä noita muutenkaan kukaan menis läppimään tms.

[Guest Macilla]

Miaka: Jollei täällä kerran sanota sulle mitään uutta, niin miksi sun pitää vastata jokaiseen viestiin itseäsi toistaen?!

 

Lienee tässäkin keskustelussa saa sanoa mielipiteensä ja vastata ketjun aloittajan kysymyksiin myö ne ihmisiset joilla ei ole 12 sivun jälkeen tuoda mitään sellaista mitä joku muu ei olisi jo sanonut.

 

Haluaisin edelleen lukea ihmisten ajatuksia, vaikka "kaikki olisikin jo sanottu" Useampi ääneen lausuttu ajatus on vahvempi mielipide.

Joten jos sua kyllästyttää toistaa itseäsi viesti toisensa jälkeen niin silloin on hyvä olla hiljaa. Olet antanut kaikkesi, eikä sulla ole enää mitään sellaista sanottavaa, mitä et olisi jo sanonut.

 

Kiitos osallistumisestasi.

[mailis]

Kyllä koira puhetta ymmärtää jos sen on annettu oppia sellainen taito. Se myös ymmärtää ja tulkitsee ihmisen eleitä,tekoja ja tapoja. Koirat on monesti myös hyvin pitkämielisiä esim. 2,5vuotiaan lapsen repiessä turkkia tai tökkiessä sormia sieraimiin (niinku kummityttö meidän koiralle teki). Ehkä juuri siksi että koira ei osaa tulkita lasta "pahaksi" tai "uhaksi". Voin myöntää että sillä hetkellä mun suojeluvaisto koski lähinnä omaa koiraa. Mitä teki vanhemmat?, ei hemmetti mitään. Kielsivät pari kertaa ja hakivat kerran tytön pois sieltä mutta kun hommalle ei tullut loppua, minä vein koiran pois. Sori OT.

 

 

Mua kiinnostaa sellainen, että kuinka lapsi oppii syy-seuraus suhteen? Onko väärin antaa lapsen oppia kantapään kautta?. Jos on kieltänyt lasta sata kertaa ja selittänyt miksi vaikkapa kukkaruukun pitää antaa olla rauhassa, niin onko sitten väärin antaa sen lapsen oppia sitä kautta että ruukku loppuviimein tippuu lattialle ja lapsi säikähtää?. Voiko siis "itku pitkästä ilosta" toimia?

[Guest Macilla]

^ Mun mielestäni jos lapsi voi kokea itkun turvallisesti saamatta siitä.. (öh, mikä olisi oikea sana, apua!) ... kohtuuttomia vaurioita tai kipua/ tuskaa voi tilanteen antaa kärjistyä.

 

Esim meidän neiti pyöri eilen rinnettä alas, kun ei uskonut millään, ettei siellä saa taiteilla. Isä nappasi lapsen syliinsä muutaman kierähdyksen jälkeen. Nyyti pelästyi, mutta sitä ei sattunut. Lapsi ei mennyt eilen illalla, eikä tänä aamuna lähelle rinnettä. Saa nähdä kauanko se muistaa kokemuksensa.

 

Annoin neidin kokeilla "kuumaa" muuria, kun se oli kokoajan menossa sitä tutkimaan, eikä ymmärtänyt miksei takkaan saisi koskea. Lapsi ei polttanut itseään, mutta sisäisti sen, ettei muuriin kosketa, koska se on kuuma.

 

Mun mielestäni lapsi siinä, kun aikuinenkin on sen verran fiksu, että oppii varomaan/ pelkäämään asioita jotka tuovat epämielyttämävä/ kivuliaan olon. Harva pissii montaa kertaa paimenlankaan vaikka kaverit usuttaisivatkin.

 

Mun mielestäni lapsi oppii parhaiten kokemalla itse. Ihan niin, kuin aikuinenkin. Aikuisen tehtävä on pitää huoli siitä, että oppi on kuitenkin turvallinen.

[mailis]

^Juu, en mäkään siis tarkoita mitään 10kg betoniruukkua joka oikeesti voi aiheuttaa vaurioita, vaan tyyliin muovinen pikkuruukku,joka varmaan vähän sattuu jos varpaille sattuu osumaan muttei vaurioita. Ja vastarannan väelle tiedoksi, että mä en nyt tarkoita että ryhtyisin tällaista toteuttamaan (eihän mulla ole edes lapsia vielä) mutta tää oli hypoteettista pohdintaa...

[Guest Miaka]

Poistin, koska jotkut haluavat tahallaan ymmärtää väärin tekstin, joka oli tarkoitettu vain taustaksi sille, miksi erityisesti tämä on mulle tärkeä asia. Se nyt ei kuitenkaan ole ainoa syy, eikä varmaan edes tärkein. Tarviiko edes sanoa, että mun gradu käsittelee ihmisoikeuksia, erityisesti lasten oikeuksia, ja näiden asioiden parissa haluaisin myös tulevaisuudessa työskennellä.

Edited May 1, 2009 by Miaka

[Guest Miaka]

Siltikään en löisi lastani paistinpannulla päähän vaikka hän pamauttaisi sillä kissaa. Mieli kyllä tekisi.

 

Tätä jäin miettimään. Mistä se ajatus tulee, että tekisi mieli pamauttaa lasta paistinpannulla päähän?

[Haavis]

^No kyllä mulla se lähtee ainakin ihan jo miltei refleksinä/omana puolkustusmekanismina. meillä ei ole lemmikkejä, mutta kun pieni mies tempaisee täysillä lelullä mua päähän, niin kyllä mun ainakin tekisi mieli vetää takasin. EN silti vedä.

[fleur]

Jos mukula puree mua toistuvasti näykkään takaisin. En kovaa, enkä hampaat irvessä, mutta nipistäen. Joskus sitä on lapsesta kiva tehdä jotain niin kauan, että oikeasti tajuaa että se sattuu. Selittäminen ja kertominen ei aina ole sama asia, kuin tilanteen kokeminen itse.

 

Macilla kuvaili tilanteita, missä vanhempi on pakotettu satuttamaan lastaan (lapsen siirtäminen pois pistorasian luota, näppien irrottaminen koiran hännästä). Sellaisistahan täällä ei ole ollut missään vaiheessa mitään erimielisyyttä, koska niitä ei luokitella fyysiseksi rangaistukseksi. Tuo lainaamani kohta sisältää taas tilanteen, jossa satuttaminen ei ole tarpeellista, vaan se on rinnastettavissa rangaistukseen eikä ole hyväksyttävää. Tottakai lapsi "oppii" olemaan tekemättä jotain, jos häntä satutetaan, mutta ei se silti tarkoita, että se olisi riittävä peruste satuttamiselle.

 

 

Täällä taidetaan olla kyllästyneitä meidän fyysisen rangaistuksen "mustavalkoisten" vastustajien mielipiteisiin sen takia, että niille ei enää keksitä mitään vastaväitteitä, joten ainut kritiikki on valittaa toistosta.

[Ink Q]

Macillalla oli hyvä kirjoitus.

[mailis]

Tätä jäin miettimään. Mistä se ajatus tulee, että tekisi mieli pamauttaa lasta paistinpannulla päähän?

 

 

Jos mulla on ollut koiran kanssa oikein huono lenkki,toisinsanoen se on totellut huonosti, niskuroinut,hakenut johtajuutta,vetänyt,räyhännyt, niin kyllä mulla jo tekisi mieli vetää kuonoon sitä. Mutta mä en tee sitä sillä tiedän että se on väärin ja halu tirpasta koiraa johtuu mun omasta turhautumisesta.Lisäksi mulle varmaan tulisi älyttömän huono omatunto heti perään. Yleensä kunhan rauhotun,myös tuo mieliteko menee ohi. On todellakin eri asia haluta tehdä jotain, ja tehdä.