Kuritusta vai pahoinpitelyä?

[Andrea]

Ja jos kurituksesta neuvolassa tullaan kysymään, niin tämän mielipiteeni aion myöskin tuoda siellä esille. Asiallisesti ja kiihkoilematta. Tiedän kyllä, mitä laki sanoo, mutta kuten Mamaliciouskin totesi, niin eipä tuo tukistaminen ole rikos sieltä pahimmasta päästä. Lapsen lyöminen kasvoille sen sijaan on ja silloin voidaan puhua jo pahoinpitelystä!

 

Hienoa että uskallat rehellisesti kertoa mielipiteesi! Toivottavasti teillä on neuvolassa terveydenhoitaja joka tuntee lakipykälät ja toimii velvollisuutensa mukaan, sekä ohjaa vanhempia toimimaan oikealla tavalla.

[Andrea]

Suomessa on sitäpaitsi tehty paljon tutkimuksia vanhempien (ja ylipäänsä aikuisten) suhtautumisesta fyysiseen rankaisemiseen/kuritukseen. Suurin osa suomalaisista tietää, ettei se ole sallittua, mutta silti on sen kannalla/tekee niin. Niin on aina tehty ja tullaan tekemään. Poliisilla tai sossun tädeillä ei yksinkertaisesti ole aikaa ja resursseja tutkia joka toisen kodin tapahtumia ympäri vuoden. Tärkeintä onkin löytää ne oikeasti vakavat tapaukset, joissa lasta laiminlyödään ja/tai pahoinpidellään.

 

Väkivallan kierre ei katkea ellei sitä katkaise. Sen ei todellakaan tarvitse olla niin että väkivalta tulee aina jatkumaan. Näistä asioista on puhuttava, tuotava laajempaan tietoisuuteen miten haitallista ja hyödytöntä fyysinen kurittaminen on.

 

Ja anteeks, joka toisen kodin tapahtumat?? Onko mulla harvinaisen sivistynyt tuttavapiiri kun ollaan useastikin tästä aiheesta puhuttu, eikä kukaan tuttavistani voi hyväksyä lapsen fyysistä kurittamista.

[mailis]

Hienoa että uskallat rehellisesti kertoa mielipiteesi! Toivottavasti teillä on neuvolassa terveydenhoitaja joka tuntee lakipykälät ja toimii velvollisuutensa mukaan, sekä ohjaa vanhempia toimimaan oikealla tavalla.

 

Tarkoitatko siis että Isabellezan neuvolan terveydenhoitajan tulisi puuttua (ja vetää jopa laki mukaan) siihen että hän on joskus läppäissyt kevyesti lastaan sormille kun kiellot ei vaan tehoa...?

[mailis]

Ja anteeks, joka toisen kodin tapahtumat?? Onko mulla harvinaisen sivistynyt tuttavapiiri kun ollaan useastikin tästä aiheesta puhuttu, eikä kukaan tuttavistani voi hyväksyä lapsen fyysistä kurittamista.

 

 

Jos kahvipöytäkeskustelussa jutellaan lapsen fyysisestä kurittamisesta, ihan varmasti 99% porukasta vastustaa ehdottomasti. Siltikin, ihan takuu varmasti monessa lapsiperheessä voidaan sormille läppäistä tilanteessa tai toisessa. Kyse on vaan siitä että tuota läppäisyä ei kai pidetä fyysisenä kurittamisena. Ja voi myös olla että nekin harvat jotka ovat oikeasti sitä mieltä että ei se läppäisy ole sentään mikään rikos, eivät uskalla avata suutaan yleisen lynkkauksen pelossa.

[Andrea]

Tarkoitatko siis että Isabellezan neuvolan terveydenhoitajan tulisi puuttua (ja vetää jopa laki mukaan) siihen että hän on joskus läppäissyt kevyesti lastaan sormille kun kiellot ei vaan tehoa...?

 

 

No eiköhän se terveydenhoitaja tee omat tulkintansa, ihmettelen jos neuvolassa suhtaudutaan välinpitämättömästi sormille läpsäyttelyyn. Vähintä mitä terveydenhoitaja voisi tehdä, olisi ohjata vanhempia hieman rakentavampiin tapoihin toimia lasten kanssa.

[Andrea]

Jos kahvipöytäkeskustelussa jutellaan lapsen fyysisestä kurittamisesta, ihan varmasti 99% porukasta vastustaa ehdottomasti. Siltikin, ihan takuu varmasti monessa lapsiperheessä voidaan sormille läppäistä tilanteessa tai toisessa. Kyse on vaan siitä että tuota läppäisyä ei kai pidetä fyysisenä kurittamisena. Ja voi myös olla että nekin harvat jotka ovat oikeasti sitä mieltä että ei se läppäisy ole sentään mikään rikos, eivät uskalla avata suutaan yleisen lynkkauksen pelossa.

 

Kyllä ollaan hyvin laajojakin keskusteluja käyty aiheesta, ja esim. sormille läpsäisy on ihan yleisesti tuttavapiirissäni vääränä pidetty teko. Ihan yhdessä ollaan pohdittu just näitä perinteisiä ongelmia joihin taaperoikäisten kanssa törmää (hellan luota pois pysyminen, lemmikkieläinten kanssa toimiminen), eikä kyllä kenelläkään ole ollut tapana läpsäytellä lapsia sormille. Puhumalla on tällaiset tilanteet hoidttu, samoin kuin käyttämällä ns. jäähypenkkiä (vanhemmalle lapselle). Ihan pienen kanssa ollaan yhdessä tutkittu kiellettyjä paikkoja ja tavaroita, ja kerrattu aina uudestaan ja uudestaan miksi niihin ei saa koskea.

 

Meidän perhe viettää usein pitkiäkin aikoja samalla mökillä muiden lapsiperheiden kanssa (seitsemän perheen yhteinen mökki). Siellä kyllä aika hyvin näkee toisten lapsiperheiden arkea. Kertaakaan ei ole tullut vastaan tilanne jossa vanhemmat kurittaisivat lastaan fyysisesti, vaikka tiukkojakin tilanteita on ollut.

[mailis]

^No teillä on sitten korkeasti sivistynyt kasvatuskulttuuri,joka on hieno asia(ihan oikeasti siis). Siltikään en pidä oikeana alkaa moralisoimaan muiden tapoja, tai pyörittelemään silmiä muiden toimiessa eri tavalla.Ai miksi? No siksi että maailma ei vieläkään ole mustavalkoinen, ja on väärin nettikeskustelun perusteella tuomita. Pitäisi ensin nähdä ja kokea.

 

Vanhemmille luodaan nykypäivänä kasvatuksen suhteen ihan kauheita odotuksia ja paineita ja jos jo sellaisesta, kuin kevyt läppäisy sormille, pitäisi tehdä lakiasia niin vanhemmat joutuisivat olemaan kokoajan ja kaikkialla varpaillaan. Ketä tahansa voi syyttää mistä tahansa, ihan vaan sen takia että laki sanoo.

[Suzy_Moon]

(toki ymmärrän, että kyseinen lapsi on ollut hyvin pieni, eikä varmasti kertasiivouksella paljon älyä, mutta 12-vuotiaalle saman asian opettaminen on vielä hankalampaa)

 

(ot. en oo muuten koskaan nähnyt 12-vuotiasta läträämässä vesikupilla)

 

Niin, 12-vuotias tykkää läträtä vedellä, mutta kupit on tosiaan vaihtuneet vesi-ilmapalloihin. Tarkoitin kuitenkin omien jälkien siivoamisen opettelua.

[uhra]

Oon aika järkyttynyt, että näinkin nuorten ihmisten keskuudessa fyysistä kurittamista pidetään sopivana.

 

Mun kanta on yksiselitteisen kielteinen. Mua on silloin tällöin tukistettu ja oon saanut joskus myös luunappeja ja avokämmenestä. Piiskaamisella on uhattu muutaman kerran.

 

Kaikki nämä ON jättäneet jälkensä minuun, mitä vanhempani eivät varmaan vaan tulleet ajatelleeksi, koska heitä itseään oli kasvatettu samalla tavalla. Minusta on aina huolehdittu hyvin ja koti on ollut hyvä ja turvallinen paikka. Silti nämä muutamat kerrat elää minussa vieläkin. Nuorempana on ollut aggression hallinnassa ongelmia, opin täysin väärän mallin vihan purkamiseen. Aika paljon on täytynyt asiaa käsitellä, että se on alkanut jäädä taka-alalle eikä enää tule esiin esim. parisuhteessa.

 

En ymmärrä, mikä läpsimisessä tai tukistamisessa voittaa jäähyn tai nurkassa seisottamisen. Omasta kokemuksestani voin sanoa, että väkivallalla lapsi oppii vain yhden ratkaisumallin asioihin, eikä sitä, mikä on oikein ja mikä väärin.

[uhra]

Ja todellakin, mikä antaa oikeuden käyttää väkivaltaa puolustuskyvytöntä lasta kohtaan, joka ei edes ymmärrä tekoaan? Ei aikuisiakaan lyödä, jos ne tekee jotain väärin tai sopimattomasti. Miten selittää lapselle, että väkivalta on väärin, jos itse tekee samaa?

 

Ei ihmislapsi ole mikään koira, joka oppii olemaan tekemättä jotain juttua, kun saa kynsille. Minä en ainakaan oppinut, päinvastoin. Uhma vaan paheni ja vanhempien auktoriteetti kyseenalaistui kun en kunnioittanut heidän käytöstään.

Edited April 21, 2009 by Raikuli

[fleur]

Komppaan Raikulia, järkytyin kyllä melkoisesti tätä ketjua lukiessani - olen aina kuvitellut että fyysisen rangaistuksen puolustajat ovat vanhempaa sukupolvea. Jotenkin uskomatonta, että täällä sanotaan että "aina on kuritettu ja aina tullaan kurittamaan". Kuten Andrea tuossa totesikin, väkivallan kierre katkeaa vasta kun sen katkaisee. Ja tässä asiassahan on otettu todella suuria kehitysaskelia - väittäisin että lasten fyysinen rankaisu on huomattavasti harvinaisempaa tänä päivänä kuin vaikka 50 vuotta sitten.

 

Tuttavapiiriini kuuluu äiti, joka sanoo joskus "kevyesti" läpsäisevänsä lastaan (en ole koskaan tilannetta todistanut). Missään nimessä en tekisi hänestä lastensuojeluilmoitusta, mutta olen aina kannustanut häntä hakemaan apua jaksamiseensa, sillä hän on ollut todella tiukoilla ja uupunut, ja arvattavasti sen vuoksi tällaiseen toimintaan päätynyt. Minusta on ehkä vähän turha vetää tätä keskustelua siihen lastensuojeluilmoituksen tekemiseen - tottakai kaikki tajuavat että sosiaalityöntekijät eivät voi alkaa vahtia kaikkia, jotka lapseensa kajoavat. Mutta eikö silti voida todeta että se on väärin? Kun tässä asiassa ei oikeasti ole mahdollisuutta jossitteluun, laki on yksiselitteinen - sitä paitsi tämä on aivan perustavaa laatua oleva ihmisoikeuskysymys.

 

Ja minusta on joissain asioissa hyvä olla mustavalkoinen. On todella vaikeaa vetää rajaa siihen, mikä vahingoittaa tai pelästyttää lasta, joten on parempi oppia kasvattamaan lastaan täysin ilman fyysistä rangaistusta.

[siilis]

Ja minusta on joissain asioissa hyvä olla mustavalkoinen. On todella vaikeaa vetää rajaa siihen, mikä vahingoittaa tai pelästyttää lasta, joten on parempi oppia kasvattamaan lastaan täysin ilman fyysistä rangaistusta.

Juurikin näin.

 

Mihin perustuu ideologia 'lasta voi vähän läppäistä, koska jossain jollain on kuitenkin vielä huonommin asiat'...

[Mamalicious]

Oon aika järkyttynyt, että näinkin nuorten ihmisten keskuudessa fyysistä kurittamista pidetään sopivana.

 

mä olen lukenut tätä ketjua niin, että ihmmiset eivät pidä fyysistä kurittamista sopivana, mutta eivät myöskään pidä sitä täysin mustavalkoisen tuomittavana. ja olen lukenut myös niin, että fanaattista tuomitsemista ei pidetä sopivana...

 

mulla itsellä nousee karvat pystyyn mustavalkoisesta ajattelusta. asiat/tilanteet/ihmiset kun eivät mustavalkoisiksi muutu vaikka kuinka me ihmiset niin ajattelisimmekin/tahtoisimmekin.

[Mamalicious]

Mihin perustuu ideologia 'lasta voi vähän läppäistä, koska jossain jollain on kuitenkin vielä huonommin asiat'...

 

mä arvasin että joku vetää ton kortin esiin. mä en sanonut noin, pointti oli lähinnä siinä perspektiivissä...kun näkee ja tiedostaa mitä monet laset ja nuoret kokevat elämässään niin tukistamisesta nouseva lähes fanaattinen vauhkoaminen tuntuu suoraan sanottuna naurettavalta.

[uhra]

kun näkee ja tiedostaa mitä monet laset ja nuoret kokevat elämässään niin tukistamisesta nouseva lähes fanaattinen vauhkoaminen tuntuu suoraan sanottuna naurettavalta.

 

Eli esim. mun taannoiset traumat on naurettavia, koska oon saanut ne tukistamisesta? Oon elänyt aikoja, jolloin ei oo paljoa naurattanut. Ei mun elämä ole tukistamisesta pilalle mennyt, mutta kyllä väkivalta minuun on vaikuttanut. Olen sattunut olemaan juuri se kakru, johon kajoaminen jättää henkiset jäljet. En tiedä sitten onko se joku luonnevika, kun niin herkästi olen sen ottanut. Pitäisi kai olla mustaksi pieksetty, ennen kuin olisi uskottavaa tai vakavasti otettava asia, että väkivallalla on ollut vaikutuksensa elämässä lapsuusajan jälkeen.

Edited April 21, 2009 by Raikuli

[Mamalicious]

^mistä sä tiiät että oot saanut ne oikeasti juurikin tukistamisesta? ettei kuitenkin jostain muusta mikä mahdollisesti on ollut perhesuhteissa vinksallaan? ja ihan vilpittömästi kysyn tietämättä yhtään mitään sun traumoista tai taustoista.

 

mä en edelleenkään ota kantaa ihan puhtaasti aiheeseen. mutta mun mielestä sellanen fanaattinen vauhkoaminen aiheesta kun aiheesta ei ole kovin rakentavaa ja perusteltua.

 

edit. ja niin, mä sanoin että fanaattinen vauhkoaminen on naurettavaa, en sanonut että jonkun traumat ovat naurettavia. ai miten niin tässä ketjussa saivarrellaan? mä en ainakaan huomaa

Edited April 21, 2009 by Mamalicious

[uhra]

^mistä sä tiiät että oot saanut ne oikeasti juurikin tukistamisesta? ettei kuitenkin jostain muusta mikä mahdollisesti on ollut perhesuhteissa vinksallaan? ja ihan vilpittömästi kysyn tietämättä yhtään mitään sun traumoista tai taustoista.

 

Kyllä mä pääni tiiän. Voin kertoa, että sen verran on täytynyt asiaa käsitellä. Kuka muu mun traumojen alkuperän voi tietää kuin minä itse?

 

Anteeksi, mutta vähän kyllä ihmettelen, miten voit ihmisen kokemusta kyseenalaistaa noin. Varmaan kai se on sitten todennäköistä, että oon keksinyt itselleni jonkun trauman lämpimikseni kun se ei sovi sun omiin kokemuksiin.

 

Ihmiset kokee asiat eri tavalla, mitä ihmeellistä siinä on? Toiset on herkempiä kuin toiset.

Edited April 21, 2009 by Raikuli

[uhra]

Enkä mä sano, että kaikista läpsyistä pitää alkaa lastensuojeluilmoituksia tekemään, mutta kyllä musta ois ihan minimi myöntää, että väkivalta on väärin.

[Mamalicious]

^^aika useinhan nimenomaan itse ei "näe metsää puilta" näissä asioissa...ihan oikeasti siis. aika harvoin jokin asia/trauma johtuu siitä mitä itse ajatteli. edelleenkin ihan yleisluontoisesti, ei sun tilanteeseen.

 

jospa se trauma tuli siitä, että tilanne oli pelottava? ja se olisi ollut ihan yhtä pelottava ilman sitä tukistustakin? mä en nyt todellakaan puolusta sitä tukistusta vaan mietin ääneen sitä trauman syntyä. ehkä se oli vaan se uhkaava tilanne ja hurjistuneen näköinen vanhempi? siis että lopputulos olisi ollut sama sekä ilman että tukistuksen kanssa? oisko mahdollista?

 

ja joo, meni vähän ooteeksi.

 

edit väksy lisää. ja mun mielestä tässä ketjussa kukaan ei oo sanonut että fyysinen väkivalta olisi oikeinkaan.

Edited April 21, 2009 by Mamalicious

[qwee]

Mä oon pienenä saanut sekä äidiltä että isältä luunappeja ja tukkapöllyä. Mutta aika lieviä, sillä en muista niiden sattuneen. Enemmänkin muistan silloin havahtuneeni ja todella tajunneen tekeväni jotain väärin. Lisäksi meillä on ollut käytössä tuo nurkassa seisominen.

 

Oma esikoiseni on nyt ihanassa pikku taaperon ensimmäisessä uhmaiässä ja oma pinna on välillä todella kovilla. Äidin kieltoja ei totella ja tuhmuuksia tehdään varsinkin silloin kuin hoidan vauvaamme ja taapero tietää, että äiti ei silloin pääse näitä tuhmuuksia estämään.

 

Molempien lasten vauvaiässä keinona on ollut vauvan nostaminen pois kielletystä tilanteesta. Esim jos vauva pureskelee sähköjohtoa, niin nostan vain pois ja vauvan keskittyminen kiinnityy muihin asioihin. Jossain vaiheessa tämä ei enää riitä, ja pahantekoon (esim juuri tähän johdon pureskeluun) palataan uudelleen ja uudelleen. Silloin olen mennyt pikkuisen eteen kyykkyyn, ottanut katsekontaktin ja sanonut painokkaasti, että noin ei saa tehdä. Pikku itku siinä on yleensä tullut ja sitten siirrytty muihin puuhiin. Nyt esikoisen kanssa on käytössä tuhmamatto jolle joutuu hetkeksi istumaan jos ei tottela ja sen jälkeen pitää vielä sanoa anteeksi (mahdollista nyt kun tuo sana on opittu ). Näillä on pärjätty meillä aika pitkälle.

 

Kertaakaan ei ole tullut eteen tilannetta, jossa olisin ajatellut fyysisen kurittamisen olevan parempi vaihtoehto. Ja tuskin tuleekaan. Myös minulle olisi erittäin ristiriitaista ja vaikeaa opettaa lapsiani olemaan lyömättä, jos samalla löisin heitä itse. Olen huomannut, että olen joitain kertoja sortunut liialliseen huutamiseen ja todella nopeasti esikoinen on reagoinut siihen niin, että kun kiellän jostain asiasta aivan rauhallisesti, niin hän alkaa huutamaan. Tämä laittoi miettimään ja nyt todella kiinnitän huomiota siihen, että en turhaan huuda lapsilleni. Toki joissain tilanteissa on mielestäni pakko huutaa lujaa EI! Esim vaaratilanteissa.

 

Tuosta koiran vesiastia poissiirtämisestä tuli vielä mieleeni, että esikoisemme alkaessa liikkumaan poistimme tehokkaasti asunnostamme esim. laatikoiden kahvat, jotta hän ei pääse laatikoihin ja esim viskomaan cd levyjä lattialle (mikä oli tosi kivaa..). Nyt jälkikäteen se oli virhe, sillä olisi ollut hyvä opettaa jo pienelle lapselle kotona pelisäännöt, jotta vierailut muiden luona olisivat olleet helpompia. Muilla kun oli ne kahvat paikoillaan.. Kuopuksen kanssa mennään siis kahvojen kanssa .

 

Itse kannatan siis muita kasvatuskeinoja kuin fyysistä kurittamista, mutta en todellakaan tuomitse vanhempia, jotka hieman läpsäisevät lasta sormille kieltoa tehostaakseen. Se vain ei tunnu minulle hyvältä keinolta. Vakavampi fyysinen kuritus on sitten mielestäni jo tuomittavaa.

[Haavis]

^^Mä oon edelleenkin niiiiiiiiin täysin samaa mieltä sun kanssa Mama....

[uhra]

^^aika useinhan nimenomaan itse ei "näe metsää puilta" näissä asioissa...ihan oikeasti siis. aika harvoin jokin asia/trauma johtuu siitä mitä itse ajatteli. edelleenkin ihan yleisluontoisesti, ei sun tilanteeseen.

 

En käsitä. Mitä sinä tiedät mun tilanteesta että voit sanoa noin? Mitä sinä tiedät mun menneisyydestä, kokemuksista, psykologikäynneistä ja siitä, mistä siellä on puhuttu?

 

jospa se trauma tuli siitä, että tilanne oli pelottava? ja se olisi ollut ihan yhtä pelottava ilman sitä tukistustakin? mä en nyt todellakaan puolusta sitä tukistusta vaan mietin ääneen sitä trauman syntyä. ehkä se oli vaan se uhkaava tilanne ja hurjistuneen näköinen vanhempi? siis että lopputulos olisi ollut sama sekä ilman että tukistuksen kanssa? oisko mahdollista?

 

Paljon mahdollista, että tuli myös pelosta. Itse asiassa se tuli enemmän pelosta kuin kivusta. Mutta sillä ei ole väliä. Väliä on sillä, että turvallinen vanhempi kajosi minuun satuttamistarkoituksessa.

[Mamalicious]

Mä sanon näin (kts. boldaus ja alleviivaus):

 

^^aika useinhan nimenomaan itse ei "näe metsää puilta" näissä asioissa...ihan oikeasti siis. aika harvoin jokin asia/trauma johtuu siitä mitä itse ajatteli. edelleenkin ihan yleisluontoisesti, ei sun tilanteeseen.

 

ja sä vastaat näin:

 

En käsitä. Mitä sinä tiedät mun tilanteesta että voit sanoa noin? Mitä sinä tiedät mun menneisyydestä, kokemuksista, psykologikäynneistä ja siitä, mistä siellä on puhuttu?

 

viitsitkö lukea viestit?

[uhra]

viitsitkö lukea viestit?

 

Viitsitkö itse miettiä, miten asiat ilmaiset?

 

Jos sä laitat nuolen osoittamaan mun tekstiä ja sitten selität, että "aika useinhan sitä ei näe metsää puilta / aika harvoin jokin asia johtuu siitä mitä itse ajatteli", niin kyllä se minun mielestä tekee tyhjäksi mun kokemusta asiasta.

[blue.eyes]

Mä mietin tässä että kuinka moni tämän täysin näpäytysvapaan kasvatuksen puolesta puhujat kuvittelevat näpäyttelijöiden näppäilevän tenaviaan?? Useita kertoja päivässä, kerran päivässä, kerran viikossa, kerran kuukaudessa??

 

Monista viesteistä saa nimittäin kuvan että näpäyttelijät läpsii lapsiaan kun eivät jaksa kieltää