Mikä ärsyttää eniten

[Nikita85]

Lapsettomuuspuolella ja odotuspuolla on ketjut, joissa voi purkaa ärsyyntymistään kyseistä topickia koskien. Ajattelin, että tällekin puolelle voisi perustaa ketjun, jossa voi purkaa tuntojaan kuumeilun/tjottailun/yrityksen suhteen.

[Nikita85]

Voisin itse aloittaa. Ärsyttää tällä hetkellä aivan tajuttomasti sellaiset ihmiset, jotka suunnittelevat vauvan ajoituksen ja vieläpä onnistuvat siinä.

[Guest Starlit]

Mua ärsyttä oman kropan toimimattomuus. Mulla ei olisi mikään kiire välttämättä raskaaksi tulemisen suhteen, mutta se ettei kroppa osaa pitää yllä omaa hormonitoimintaansa ärsyttää. Ja tähän liittyy myös mun kestoärsytys, eli ihmiset, jotka valittavat jostain 32 päivän "pitkistä kierroista"

[uhra]

Voisin itse aloittaa. Ärsyttää tällä hetkellä aivan tajuttomasti sellaiset ihmiset, jotka suunnittelevat vauvan ajoituksen ja vieläpä onnistuvat siinä.

 

Joo, tää on numero yks. "Me alotettiin tää yritys vasta keväällä, ku halutaan, et lapsi syntyy alkuvuodesta". Aaargh!

 

Top viitoseen mahtuu myös tapaukset, joissa joillakin kikoilla yritetään joko tyttöä tai poikaa ja sitte siitä kerrotaan porukassa yhtään miettimättä, onko joukossa niitä, jotka ottaisivat mielellään ihan kumman vaan, jos se vain tulisi.

 

Omassa elämässä ärsyttää ihan vaan tää jatkuva pettyminen, yritys, ajoitettu seksi ja kropan sekoilu. Ja ajan kuluminen. Kuukaudet seuraa toisiaan, eikä mitään tapahdu.

[Rosetta]

Minua tässä odotuksen odottelussa ärsyttää tällä erää ehkä eniten se, ettei tiedä mitä saa syödä, juoda ja tehdä, kun ei tiedä onko yritys tuottanut tulosta... On ikään kuin koko ajan oltava "varoiksi" varuillaan kaikesta, ainakin aina loppukierron ajan. Siis sanovathan monet, että aivan normaalia elämää voi elää plussaan saakka, mutta kun ei sitä voi varmuudella tietää, voiko vaikkapa isompi alkoholimäärä jo siinä vaiheessa aiheuttaa jotain. (En silti aina ole varonut, mutta siitä seuraa sitten morkkis...) Ja ruoista niitä listerian aiheuttajia olen yrittänyt välttää, kaipa elimistö niiden suhteen toimisi samoin vaikkei raskaudesta vielä tietäisikään...?

Edited April 22, 2009 by Rosetta

[Cadeaux]

Tällä hetkellä ärsyttää eniten jatkuva pettyminen. En jaksaisi aina joka kuukausi toistuvaa mieletöntä toivoa ja sitä seuraavaa pettymystä. Voi kun voisi jotenkin unohtaa koko asian - ja mielellään havahtua vasta yhdeksän kuukauden kuluttua siihen, että terve, täysiaikainen vauva on syntymässä.

[Ink Q]

Mua ärsyttää eniten se, kun tulee pettymyksiä pettymyksien perään, ja aika välissä kulkee niiiiin hitaasti. Lisäksi mua ärsyttää mun pitkä kierto, normaali 37 päivää on jo itsessään ihan tarpeeksi pitkä, ja keskenmenot sitä vielä viikolla-parilla pitkittää, ja tietysti pakolliset yritystauot. Eihän se mikään loputtoman pitkä kierto ole, mutta ärsyttää silti enkä sille mitään voi.

 

Muiden onnistumiset kaikkine taktikointeineen mua häiritsee edelleen yllättävän vähän (varmaan taktikoisin itsekin, jos se oikeasti onnistuisi), omat epäonnistumiset sen sijaan alkaa käydä jo vähän mieltä mustaamaan.

[Hippo]

Ärsyttää, että elämä menee ovulaatiota odottaessa. Ja sitten odotetaan että alkaako menkat. Ja jos ei tärppää odotetaan taas ovista. Pitäis elää ja nauttia eikä odottaa!!!

 

Edit: typo

Edited April 23, 2009 by Hippo

[Lola82]

Se, että miehen mielipide asiasta vaihtelee melkeinpä päivittäin

[Ekaterina]

Ärsyttää se kun haluais alkaa yrittämään jo, mutta ku häät on 2 kk päästä ja päätettiin jättää seksi avioliittoon, JA mies menee armeijaan tammikuussa. Kiiiva. Tarkotus ois kärvistellä viel puol vuotta ja sit alkaa yritys

 

Niin ja se ärsyttää kun tiedän et pitäis liikkua ja syödä hyvin ja pysyä kunnossa ja tällasta. Mutku se suklaa on niin hyvää

[Jolie]

Eniten ärsyttää pitkä kierto ja se, että jokainen kierto on tähän mennessä ollu pari päivää pidempi kuin edeltävä. Ehtii aina testata monta kertaa ja saada monta negaa...

[hobbiti]

ärsyttää ne kaksi kaveria, jotka on tulleet raskaaksi heti ekasta yrityskierrosta JA mainostavat, että niin se käy: pitää vaan harrastaa seksiä kierron 14. päivä ja vauva tulee. minua tuo vain ärsyttää, mutta voin vaan kuvitella, miten pahalta tuo tuntuisi pitkään yrittäneistä.

[Minette]

^ No just joo. Pikkuisen pistäisi vihaksi, jos kuulisin kavereiltani jotain tuollaista. Ja kierron 14. päivä. Niin kuin kaikilla olisi samanpituiset kierrot. Ja eiköhän nykyään ainakin lähes kaikilla ole varsin hyvin ihmisen fysiologia hallussa tämän aiheen tiimoilta.

 

Ei ole tarkoitus sua kohtaan hyökätä, hobbiti. Mutta olet todellakin oikeassa siinä, että yrityksen kestäessä vähän pidempään tuollaiset kommentit saavat kyllä veren kiehumaan. Itselläni tässä vaiheessa on takana (vasta) 7 kuukautta yritystä ja kyllä ihan alusta asti ollaan oikeisiin päiviin tähdätty. Ei ole ajoituksesta kiinni.

 

 

Jos sitten ihan aiheeseenkin vielä kirjoittaisi. Tällä hetkellä ärsyttää eniten oma pää, joka on sekoillut viime päivinä ihan huolella. Kierrot toimii, mutta pysyvää tulosta ei näy. Siitä johtuen on mieliala ollut tämän kierron tosi surkea. Kiukuttelu ja äkkipikaisuudet on tosi kivoja, kun ei itsekään meinaa tajuta, mistä ne johtuvat.

[Nikita85]

Minua on kyllä alkanut myös ärsyttämään tietämättömien hyvää tarkoittavat kommentit kuten: Ei saa stressata ja miettiä asiaa! Mulle melkein tuli jossain välissä huono omatunto, ku aloin miettiä aiheutanko epäonnen itselleni pelkällä stressillä. Ja aika hankala sitä raskautumista on olla miettimättä jos sen takia on ehkäisyt jätetty ja se on mahdollista.

 

Tämä on kyl nolo minulle mutta..katsoin tässä eräs päivä elämä käsissä laatusarjaa ja siinä lääkäri laukoi kommentin, että lapsettomuudesta kärsivien pitäisi vain hyväksyä se, etteivät kaikki voi lasta saada. Tiedän, että se oli vain tyhmä ohjelma mutta tuntui sairaan pahalta kuulla se ja tietää, että löytyy varmasti paljon ihmisiä, jotka ovat samaa mieltä. Aika helppoa se on sanoa, jos ei hoidon tarve tule omalle kohdalle..

[Lyyli]

Itsensä liika tarkkailu. Plaah. Ja kommentit että oireet voi aiheuttaa itse. No ihanko tosi!! Mä Oikeasti epäilen koko ajan "oireitani" enkä tod. uskalla ottaa niitä tosissani, vaikka osa on selkeästi sellaisia että ei niitä voi kuvitella. Johtui ne sitten raskaudesta tai ei, mutta jotain outoa on.

 

Eilen petyin aika pahasti yhteen ihmiseen, joka siis pitää lapsista jne. mutta ei niitä kuitenkaan vielä ole haluamassa. Sanoin, että meillä on jätetty ehkäisy pois, niin suurinpiirtein seuraava keskustelu alkoi:

 

-miten sä voit, aattele kun lihot ja tulee niitä kamalia raskausarpia. Ja jää sellainen pussukka alavatsaan?! *pinnallinen ja kauhuinen ilme*

 

Minä& toinen ystäväni: No hei, eiköhän se ole itsestä kiinni, että miten raskaudesta palautuu, ja ei tässä vaiheessa tuollaiset oikein pyöri mielessä... Ja raskausarvet tulee jos on tullakseen, tietty täytyy käyttää öljyä yms. vatsanahalle ennaltaehkäisevästi jne..

 

- No kyllä sitä lihoo, ja muuttuu sellaiseksi valaaksi ihan kaikki. Mä en pystyis. Meinaatko imettää sit sitä lasta..?

 

Minä: No mä kuntoilen, enkä tod. ole ajatellut muuttua valaaksi (olen pienikokoinen muutenkin). Ja kyllä, ajattelin imettää lastani, tottakai!!

 

- Ai aattelit vai imettää.. *kauhuilme* Eiks rinnat mee siitä jotenki.. Mut kait se on sille vauvalle parasta... EN mä pystyis. Ehkä on hyvä, että mä en hanki niitä lapsia vielä, kun ajattelen niin pinnallisesti.

 

 

Tää nyt tais mennä vähän ot. sori...

[Minette]

^ Olen järkyttynyt.

 

^^ Mulle ei ole vielä kukaan päässyt sanomaan älä stressaa. Tosin eipä kovin moni vielä tiedäkään meidän yrityksestä. Mutta ärsyttää aina muiden puolesta, kun tuollaisista sanomisista lukee. Voisin veikata, että lähes jokainen yrittäjä tietää, että stressaaminen voi vaikuttaa raskautumiseen. Ei sitä silti kukaan tahallaan tee. Eikä se stressaamisen lopettaminen käy noin vain nopsaan. Voihan sitä ajatuksiaan yrittää suunnata muualle, mutta alkaako se sitten aiheuttaa stressiä, että yrittää olla ottamatta stressiä. Jos sitten ajatteleekin älä stressaa, älä stressaa, älä stressaa, älä stressaa...

 

Ainakin musta tuntuu ihan mahdottomalta ajatukselta, että unohtaisin kokonaan, että meillä ei käytetä ehkäisyä ja toivotaan, että vauva saisi alkunsa.

[Solveig]

Tällä hetkellä ärsyttää, että alkaakohan luomumenkat ikinä yrityksen aloittamiseen mennessä, mihin on vielä kuukausi. Kp 41 tänään. Tiedän, pientä tämä on monien muiden ongelmien rinnalla, mutta eikös tässä pitänytkin avautua siitä, mikä itseä tällä hetkellä ärsyttää. Ärsyttää siis se, ettei luomumenkat ala!

[JJo]

Ärsyttää, kun ei vielä pääse yrittämään. Mietityttää, että jos ei sitten onnistukaan, kun itsellä on jo ikää reilu 30 vuotta, mutta sovimme, että yritys aloitetaan loppukesästä, joten nyt totuttelemme ajatukseen.

[Cheimantha]

Ärsyttää, kun ei tiedä milloin voi aloittaa yrityksen ja samoin minua pelottaa, etten saakaan lapsia... Ärsyttää myös, kun vauvakuumeen kanssa eläminen ei ole mitenkään helppoa!

[ritsku]

Ei oo totta, Rosettan viesti on kuin mun suusta! aivan nuo samat asiat ärsyttää. Mulla taas olevinaan oireita jotka kuvittelen raskausoireeksi, mutta jos nyt testaan niin tulee taas nega, viime viikolla testasin haamuplusssan ja siitä innostuneena 2 negaa. Ens viikolla kuitenkin alkaa menkat ja nää on menkkaoireita.. PRKL

 

eikö vois tulla ajatuksen ja seksin voimalla raskaaksi kun oikeen kovasti sitä haluaa??

Mutta mitäpäs jos ei voikaan saada lapsia?

 

edit. pitäsköhän tehä testi (negatiivinen) ennen vappua vai maistella huonolla omatunnolla?..

Ja ärsyttää vielä se miten ihmiset kirjottaa tänne vauvakuumeilusta jne että odottaa menkkoja ja sitten tattadaa tickeri onkin alhaalla missä lukee monella viikolla on raskaana ARGHHH

Edited April 28, 2009 by ritsku

[Lintu]

Minua ärsyttää tällä hetkellä eniten se, etten tässä ensimmäisessä yrityskierrossa ole onnistunut bongamaan ovista. Parissa edellisessä kierrossa sen olen kyllä huomannut (tai ainakin luulisin niin ). Samamaten ärsyttää omat ailahtelevat mielialat. Olen aina halunnut lapsia ja vauvakuumekin on ollut noin vuoden verran aika kova, mutta nyt kun yritys on aloitettu, mulle tulee aina välillä epäilyksen hetkiä. Ollaanko me valmiita vanhemmiks? En kai vaan oo ryhtynyt tähän vääristä syistä? Sopeutuuko meidän kissat vauvaan? Onko tulevat isovanhemmat innoissaan vauvasta? Ärsyttävää, kun tommoset pyörii päässä vaikka lapsi kuitenkin halutaan. Ja välillä sitten pelottaa, että mitä jos me ei saadakaan lasta

[Minette]

^ Älä ole huolissasi noista ajatuksista. Mielestäni se kuuluu asiaan, kun lapsi on kuitenkin todella iso muutos omassa elämässä. Uskon, että tuollaisten kysymysten pohdinta on tapa valmistautua vanhemmuuteen. On hyvä, jos on miettinyt asioita monelta kantilta etukäteen. Kyllä minä ainakin olen pohtinut ihan samoja asioita. Omalla kohdallani muutan kissat vain koiraksi.

 

Mä itse asiassa vähän ehkä jännitänkin, miten varsinkin miehen vanhemmat suhtautuisivat lapsiuutisiin. Ihan sen takia, että ilmoittaessamme kihloista ja häistä, ensimmäisenä kommenttina oli On nämä nyt parempia uutisia kuin se, että olisitte eronneet. Eihän tässä mikään kiire niitä häitä ole järjestää. Katselette nyt ihan rauhassa. Taisi olla pieni järkytys heille. Ajatukseen totuttuaan muuttui mielipide rajusti parempaan suuntaan. Ja pahoittelivat muuten noita sanojaan jo heti samana päivänä. Ehkä osaavat kuitenkin mahdollisia lapsenlapsia kuitenkin odottaa.

 

 

Mulla on vain kestoärsytys päällä yrityksen kestämisestä. Ja kierron lopun odottelemisesta. Yritän olla elättelemättä toiveita, mutta luultavasti en ihan kuitenkaan siinä onnistu. Ärsyttää siis se, etten osaa laittaa ajatuksiani jäähylle. Helpottaisi elämää kovin paljon, jos onnistuisi.

[V.M.S.]

Ärsyttää, kun mies ei ole vielä valmis jättämään ehkäisyä pois ja itse kärsin pahasta vauvakuumeesta. Tätä ärsytystä lisää vielä se, että miehen äiti, isä sekä äitipuoli kokevat oikeudekseen udella joka kerta kun heistä jotain kuuluu, niin joko? JOko? Joko?? No vittu ei!

[Lintu]

^^Helpottavaa kuulla, että muutkin miettivät näitä samoja juttuja.

 

Minuakin mietityttää juuri miehen vanhempien suhtautuminen mahdolliseen vauvaan. Miehen veli kuoli vajaa vuosi sitten eikä vanhemmat meinaa päästä asian yli millään. He ovat edelleen masentuneita, eivät pysty keskittyyn oikeen mihinkään muuhun eivätkä tule iloiseksi tai onnelliseksi mistään. Ymmärrän sen tietysti, mutta toisaalta tuntuu myös itselle raskaalta miettiä, etteivätkö he ikinä pysty olemaan onnellisia elossa olevien lastensa puolesta. Tuntuu vähän surulliselta, jos meille tulisi lapsi eikä isovanhemmat oikeen hänestäkään jaksaisi olla onnellisia.

[talviuni]

Mua ärsyttää ihan suunnattomasti se, että yritti tai jätti yrittämättä, niin sitä lasta ei vaan kuulu. Ja sitten kun yrittää, niin joku homma kusee pahasti (tässä kierrossa esim. kova kuume heti oviksen jälkeen). Pikkuhiljaa sitä alkaa vaan turtumaan tähän niin pahasti, että ajoittain jo miettii etten mä mitään lasta haluakaan kun ei se suvaitse ilmoitella itsestään

 

 

Ja ärsyttää ihan suunnattomasti yrityksen hetki sitten aloittaneet marisijat kun "ei vieläkään tärppää ja niisk!".

 

Palstailukin vähentynyt huomattavasti, kun ei vaan enää jaksa turhanpäiväistä valitusta. Ei omaansa eikä muiden.