Mikä ärsyttää eniten

[Leanna]

Se ärsyttää kun tämä kaikki vie mukanaan En kooooskaan olisi voinut kuvitella, että tilaisin ovulaatiotestejä, mutta niin siinä vain mukamas kävi ja minä menin tilaamaan ovulaatiotestejä 14kpl + raskaustestejä 6kpl

 

Täällä yksi aloittelija, joka teki saman kuin silvis.. Vaikka ei pitänyt.. Netistä kun sai niin helposti.

 

Ärsyttää nämä:

- Kun keksii kaikenmaailman oireita tai siis luulee tuntevansa kaikenlaista, että on muka raskaana.

- Kun ei voi tietää raskautuuko ikinä vai onko turhia toiveita..

- Kesällä käytettyjen kuukautistensiirto pillereiden jälkeen aina niin säännöllinen kiertoni on heitellyt juuri kun aloitellaan yritystä. ( Hormonaalista ehkäisyä ei ole käytetty kohta kahteen vuoteen, ja siirtoa ennen kierto lähestulkoon 32) Mutta omien häiden takia pakko oli siirtää, muuten olisi onnellisesti osuneet juuri siihen...

 

Itsellä nyt vasta alkamassa Yk2. En kuitenkaan pettynyt suuresti kun ekan yrityskierron jälkeen menkat alkoi, olin kuitenkin asennoitunut siihen niin että: tuskimpa ekalla alkaa...

 

Perus pessimisti ei pety..

[Uuno Urheilija]

Ärsyttää kun on pitkä kierto ja senkään pituudesta ei ole täyttä varmuutta synnytyksen jälkeen. Kolmansia menkkoja odotellaan ja tällä hetkellä on kp 64. Epätietoisuus on syvältä... Kun olisi säännöllinen, vaikka pitkäkin kierto, niin tietäisi että milloin se suunnilleen loppuu, nyt vaan odotellaan että koska tämä loppuu.

[Thobie]

Ärsyttää kun ei voi vielä varsinaisesti edes haaveilla, vaan vasta haaveilla siitä haaveilemisesta. Kaikki on kuitenkin niin epävarmaa, eikä mitään pääse oikeasti vielä miettimään. Sama olisi jättää haaveilematta, mutta onpa helpommin sanottu kuin tehty...

 

Lisäksi painaa huoli siitä, etten ole hedelmällinen. Emme ole käyttäneet ehkäisyä yli vuoteen ja ennen sitäkin vähän vaihtelevalla menestyksellä. Jotenkin on vaan sellainen olo, että saatan hyvinkin olla maho. En tiedä. Aika masentavaa puuhaa loppujen lopuksi tämäkin jälkikasvusta haaveilu.

[aamuaurinko]

Ärsyttää odottamisen odottamisen odottaminen -.-. Kaikki on raskaana ja mä en saa edes kuvitella olevani. Kärsimättömyyttä tämä kai on, ja eihän joku reilut puoli vuotta edes ole pitkä aika odottaa enää, kun vertaa siihen, kuinka kauan tähän mennessä olen odottanut. Kuitenkin tuntuu, etten kykene nauttimaan elämästä kunnolla, kun kaikki aika menee hukkaan haaveillessa ja miettiessä, että sitten kun olen raskaana ja sitten kun mulla on se vauva ja sitten kun kerrotaan anopille ja mitenhän uskallan kertoa äidille sitten ja me kyllä käytetään sitten kestovaippoja ja niin edelleen.

 

Ärsyttää se, kun kumit ei ikinä puhkea.

[Nappi]

Se kun tästä meidän kolmekymppisten kaveriporukasta melkein jokainen on saamassa tai on juuri saanut vauvan, paitsi minä. Muille pidän sellaista "julkisivua", että meille vielä edes kaivata vauvelia, vaikka totuus on ihan toinen. Menossa siis vasta yk 3, mutta kai tämä silti saa ärsyttää?

[Mel]

Me ollaan vasta alottamassa yrittämistä, mutta nyt jo tuntuu, että epätietosuus tulee ärsyttämään. Että voiko nyt syödä ja juoda kaikkea, vai mitä jos onki plussa.Voiko varata matkan, mihin liittyis kiellettyjä urheilulajeja jne, ku tylsää jättää "turhaan" väliin, jos sitten ei onnaakaan. Ja oon kaikissa asioissa tosi kärsimätön, eli tiedän jo nyt, että tulee olemaan tooooosi vaikeeta odottaa, jos yritys kestää monta kuukautta / vuosia...

[Katie]

Itseä ärsyttää myös se, että tulee elettyä vain tulevaisuudessa. Ei osaa nauttia elämästä niin kuin pitäisi, vaan koko ajan vain odottaa sitä odottamista, eikä päähän mahdu juuri muuta kuin vauva-ajatukset. Noloa olla näin kärsimätön, kun on varsinaisesti vasta yk 1 menossa...

[Tinkatar]

Just nyt ärsyttää eniten se, että joutuu odottamaan sitä, että pääsee yrittämään sitä odotusta... Siis täh, eli että vielä ei aloteta sitä yrittämistä vaan vasta puolentoista kuukauden päästä. Sitten mua varmaan ärsyttää eniten se, että joutuu yrittämään eikä heti tärppääkään...

 

Miten niin oon vähän hätänen

[Babywish]

Ärsyttävintä on ehdottomasti joka kuukautinen pettyminen, samat asiat joka kuukausi.. ensin lupaa itselleen että ei, en tee raskaustestiä tässä kuussa tai vatsa kun ja jos kuukautiset ovat viikon myöhässä, vaan kuinka ollakkaan, se perhanan raskaustesti kaivetaan taas esiin jo 2 tai 1 päivää ennen kun kuukautisten pitäisi edes alkaa!!! RAIVOSTUTTAVAA! Ärsyttävää on myös se että joka kuukausi ilmenee samat raskausoireet, nippailuineen päivineen!!! RAIVOSTUTTAVAA!!! Ärsyttävää on myös se että on niin malttamaton koko kuukauden ajan, kun kk on aluillaan toivoisi että olisi jo loppukuu ja kun menkat alkavat toivoisi että olisi jo ovulaatio!!! RAIVOSTUTTAVAA!!! Miksei voi elää vain päivää kerrallaa ja antaa elämän viedä minne on viedäkseen näissä asioissa!

[princess mononoke]

Ärsyttää minä itse. Tjottailua ei ole vielä edes aloitettu, vaan syön vielä pillereitä yhden liuskan ja silti kuulosten jo kroppaani, että jos vaikka olisi jotenkin ihmeesti käynyt vahinko Entä jos olisinkin raskaana, vaikka tyhjennysvuodot ovat tulleet ihan normaalisti, ehkä vain pillereiden hormoonit aiheuttavat vuodon raskaudesta huolimatta...? Ihan höpöhöpö-juttuja pyörii siis mielessä Ja toisaalta olisi kamalaa olla raskaana, on tullut kuitenkin juotua välillä ja popsittua noita hormooneja ja mitä kaikkea vauvalle epäterveellistä. Jos tämä on jo nyt tällaista, niin tjottailu sujuu varmaan tosi rennosti...

[Mariken]

Mua ei niinkään ärsytä, mutta ehkä hieman harmittaa muutama parhaan ystäväni kommentti.. Kerroin ystävälleni, että mulla on vähän uutisia..noh, ne uutiset koski sitten sitä, että me ollaan menossa naimiisiin. Ystäväni tokaisi sitten myöhemmin, että "mä jo luulin että sä oot raskaana..mutta olin kyllä helpottunu ettet ollutkaan ihan vielä." Me ollaan kuitenkin molemmat täyttämässä pian 25 vuotta, mutta hän ei vaan tunnu ymmärtävän, miten joku voi haluta tässä vaiheessa lapsia.. Ois niin kiva jutella vauvakuumesta ystäväni kanssa, mutta pelkään reaktiota. Totta kai hän varamsti osaa jutella asillisesti ja iloita meidän puolesta, mutta me vaan tunnetaan niin hyvin, että nään jo kaukaa, mitä toinen oikeasti ajattelee..

 

Ehkä siinä on joku pelko siitä, etten enää muusta puhuisikaan kun lapsista ja en enää menisi ja tulisi samalla lailla kun ennen.

[/unska/]

Mua ahistaa se, että miun pitäs raskautua tuosta vaan, koska oon nuori!

[ninde]

Mua ärsyttää rahanmeno. Mulla menee pieni omaisuus testeihin ja niitähän on ilo maksella tällä loistavalla kotiäidin liksalla.

[Lilla My]

Mua ei niinkään ärsytä, mutta ehkä hieman harmittaa muutama parhaan ystäväni kommentti.. Kerroin ystävälleni, että mulla on vähän uutisia..noh, ne uutiset koski sitten sitä, että me ollaan menossa naimiisiin. Ystäväni tokaisi sitten myöhemmin, että "mä jo luulin että sä oot raskaana..mutta olin kyllä helpottunu ettet ollutkaan ihan vielä." Me ollaan kuitenkin molemmat täyttämässä pian 25 vuotta, mutta hän ei vaan tunnu ymmärtävän, miten joku voi haluta tässä vaiheessa lapsia.. Ois niin kiva jutella vauvakuumesta ystäväni kanssa, mutta pelkään reaktiota. Totta kai hän varamsti osaa jutella asillisesti ja iloita meidän puolesta, mutta me vaan tunnetaan niin hyvin, että nään jo kaukaa, mitä toinen oikeasti ajattelee..

 

Ehkä siinä on joku pelko siitä, etten enää muusta puhuisikaan kun lapsista ja en enää menisi ja tulisi samalla lailla kun ennen.

 

Kahden lapsen äitinä annan sellaisen neuvon että jätä sellaiset ihmiset omaan arvoonsa.. iteltä lähti melkein koko ystäväpiiri vaihtoon kun sain alle 20v ekan lapsen ja ei ole tullut ikävä.. mutta ymmärrän paremmin kun hyvin mitä ajat takaa..

[Lilla My]

Hmm.. Tiedän että tahdon vielä yhden lapsen.. kuopusta odotaessa tiedostin jo ettei tämä tulisi olemaan viimeinen raskauteni..(sikäli minusta riippuu)..

Edited May 2, 2011 by Lilla My

[RouvaH]

.

Edited October 8, 2011 by RouvaH

[VIP]

.

 

 

Edited May 30, 2011 by Vilmairmelipetteri

[midra]

Ärsyttää, kun mies ei suhtaudu samalla vakavuudella, tai ainakin välillä tulee sellainen olo. Yrittäminen aloitettaisiin 3-4 kk kuluttua ja vähän pohdittiin, että ois kyl kiva Thaimaan-reissua kans tehdä, joka sitten tulis varmaankin noin 9 kk kuluttua tästä hetkestä. Miehen mielestä ois ihan ok lähteä Thaikkulaan vaikka olisikin jo tärpännyt, itse pidän ajatusta niin mahdottomana, että suorastaan ärsyynnyin. Eihän siellä voi olla varma, että ruoka on varmasti hygienistä ja joku salmonellakin lisää keskenmenoriskiä.... Ja johan siitä jo pukkas ajatus, et "Eikö mies muka välitä meidän pikkusesta?!?"

 

Ja sitten taas ärsyttää, kun JOS ei olekaan tuohon aikaan vielä tärpännyt, menee hyvä matka sivu suun vain sen takia.......... ARGHHHHHHH!!!!!!!!

[Elena]

Oma kateellisuus ja katkeruus...

[tahdenlento]

ärsyttää oma kärsimättömyys vauvailun suhteen.

ärsyttää pillereiden lopettamisen aiheuttamat mielialamuutokset.

ärsyttää, että miestäkin ärsyttää mielialamuutokset. (vähän empatiaa kiitos).

[tahdenlento]

Mua ei niinkään ärsytä, mutta ehkä hieman harmittaa muutama parhaan ystäväni kommentti.. Kerroin ystävälleni, että mulla on vähän uutisia..noh, ne uutiset koski sitten sitä, että me ollaan menossa naimiisiin. Ystäväni tokaisi sitten myöhemmin, että "mä jo luulin että sä oot raskaana..mutta olin kyllä helpottunu ettet ollutkaan ihan vielä." Me ollaan kuitenkin molemmat täyttämässä pian 25 vuotta, mutta hän ei vaan tunnu ymmärtävän, miten joku voi haluta tässä vaiheessa lapsia.. Ois niin kiva jutella vauvakuumesta ystäväni kanssa, mutta pelkään reaktiota. Totta kai hän varamsti osaa jutella asillisesti ja iloita meidän puolesta, mutta me vaan tunnetaan niin hyvin, että nään jo kaukaa, mitä toinen oikeasti ajattelee..

 

Ehkä siinä on joku pelko siitä, etten enää muusta puhuisikaan kun lapsista ja en enää menisi ja tulisi samalla lailla kun ennen.

 

Kahden lapsen äitinä annan sellaisen neuvon että jätä sellaiset ihmiset omaan arvoonsa.. iteltä lähti melkein koko ystäväpiiri vaihtoon kun sain alle 20v ekan lapsen ja ei ole tullut ikävä.. mutta ymmärrän paremmin kun hyvin mitä ajat takaa..

 

Marikenin kanssa samanlaisia kokemuksia. tosin kaveri viittasi siihen, että teen virheen. Ja mekin ollaan jo kolmenkympin hujakoilla, että ei ihan mene tuohon Lilla My:n henkeen: Jotenkin nuoremmilta vielä tajuaa jotenkin, että miksi se ajatus voi olla vieras. Tosin ehkä mukana oli myös meidän lyhyen seurustelun arviointia. Mutta tiedän kaverini kanssa aika hyvin ja aivan varmana oli mukana myös jotain ajatusta siitä, että en sitten enää voi tehdä mitään / puhun vaan vauvajutuista. Niinkuin Lilla My sanoit niin pisti vähän miettiin, että millä tavalla suhtautua kaveriin. Paljon varmaankin ratkasee se, miten hän suhtautuu jos ja kun uutisia täytyy joskus kertoa.

[caitlin]

Ärsyttää se, että vasta 1. yrityskierto takana ja ois toivonu, et heti ois tärpänny.. ku tietää, että siihen voi mennä kuukausia, vaikka vuosia, niin miks sitä hoppuilee.

 

Mulla tuli elämäni eka vauvakuume keväällä/kesällä pidellessäni sylissä siskon vaavia.. Harmittaa ettei heti sillon alettu yrittää, mut miehen työkuviot oli vielä vähän auki..

 

Nyt kaikki tuntuu olevan reilassa, mut ei tiedä kauanko menee ennen ku tärppää (=epätietosuus) Sekin harmittaa ku oon kuullu nyt vaikka kuinka monen tutun raskautuneen, kun olisin halunnu silleen, ettei oo kauheeta buumia menossa, mutta näemmä sekin on mahdotonta!

Edited December 27, 2010 by caitlin

[aamuaurinko]

Sekin harmittaa ku oon kuullu nyt vaikka kuinka monen tutun raskautuneen, kun olisin halunnu silleen, ettei oo kauheeta buumia menossa, mutta näemmä sekin on mahdotonta!

 

No mut, sittenhän teidän lapsella on paljon samanikäisiä kavereita lähipiirissä, kun kasvaa isommaksi .

[Pitsu]

En olisi tosiaan uskonut että näin malttamattomaksi olisi odottaminen Tai siis vielä odotetaan sitä, että saisi alkaa yrittämään Keväällä sitten.. Alkais vaan jo nuo normikierrot pilsujen lopettamisen jälkeen!!

[InstantKarma]

Itseä ärsyttää kun PITÄISI ottaa rennosti, kroppa ja hormoonit sekosivat tässä täysin liiasta "yrittämisestä".. Mutta kun: Meillä olis häät tulossa kesällä, 2.7 ja päivämäärä lyöty lukkoon ajat sitten; kummatkin haluaisi ihan vain mennä naimisiin jumalan silmien alla ja aamen (kumpikaan hääkrumeluureista pahemmin välitä), mutta pitää miettiä koko sukua; tuntuu kuin ne häät pitäisi järjestää HEILLE ja rahaa ei ole tuhottomasti --->mieluummin säästetään pikkuista varten! Vain harvat tietävät yrittämisestä (nyt puoli vuotta takana). Tiedän että olisi voitu tuo yrittämisen ajankohta miettiä myöhemmälle, mutta meille aika oli vain sopiva, niin monella eri tapaa. Silläkin tavalla kuitenkin ollaan vanhanaikaisia kuitenkin että mukava olisi aviossa olla ennen lapsen tuloa.

 

Samaan menee myös tämä että ylipainoa pitäisi saada pois häitä varten, n. 10 kiloa ainakin, mutta sitten jos liikaa treenailee ja laihduttelee niin hedelmöittyminenkin saattaa vaikeutua.. Ja tästä tulee hyvin ristiriitainen olo; kun samalla toivoo että vaavi olisi alulla ja sitten olisi vain terveellistä syömistä, mutta siihen asti pitäisi laihdutella ja treenailla tosissaan..

 

Varauduttu on toki siihen että vielä voi hyvinkin kauan mennä ennenkuin tärppää -jos tärppää ollenkaan. Mutta toisaalta päätetty myös että jos sattuisikin ihmeen kaupalla tärppäämään, niin varmasti päivää voitaisiin aikaistaa ja häistä tehdä HYVIN minimaaliset, luultavasti sukulaiset silloin olisivat hieman ymmärtäväisempiä. Kun tuo häiden siirtäminen olisi taas niin iso haloo, että sekään vaihtoehto ei käy. Myös tauko yrittämisessä olisi tässä vaiheessa liian paljon vaadittu; jo sellainen olo kuin olisi äiti, ilman tuota vaavia masussa

 

En välitä mekoista, kukista, menuista; haluan vain naimisiin mieheni kanssa, haluan avioliiton. Ja tietenkin pikkuisen jos luoja suo, meidän oman perheen.