Mikä ärsyttää eniten

[Thauma]

Ketjun lueskeleminen on tavallaan lohdullista. Ainakin tietää, ettei ole yksin tunteineen... Epävarmuus ahdistaa minuakin eniten. Ja se, ettei raskautumisen edistämiseksi pysty tekemään itse juuri mitään. Toki huolehdin siitä, että elämäntapani ovat hyvät jne., mutta kun silti ei voi olla varma, onko mitään tapahtumassa. Sitä jotenkin on elämässä niin tottunut siihen, että jos vain yrittää tarpeeksi, kyllä sitä jossain vaiheessa onnistuu. Mutta "vauva-projekti" ei välttämättä noudatakaan tuota kaavaa (mokoma ilkiö).

[hellokitty]

Mua ärsyttää tällä hetkellä se etten sasa odottaa että odotan Eli ei yritetä. Ärsyttää sekin että mies on ymmärrettävässä tilanteessa, takana vasta lyhyt suhde, vaikka varmalla pohjalla ollaankin. Ärsyttää se, että hirmu moni asia on tosi hyvin elämässä, olen rakastunut, opiskelen unelmien alaa, on oma koti, ihana esikoinen...Vois vaan olla tyytyväinen siihen mitä on mutta sille tunteelle ei voi mitään!

[Lumianna]

Se, että koko ajan vaan pohtii, pähkäilee ja tarkkailee itseään!!! Ja kun ei saisi "stressata" asialla kun se taas voi vaikuttaa negatiivisesti koko raskautumiseen!! Ja sitten murehtii myös sitä!! Tuskallinen oravanpyörä pyörii siis!!! Oppis vaan ottamaan rennosti tänkin asian... Mut kun ei voi, kun se on maailman tärkein ja ihanin asia!!!

[jemppula]

Ärsyttää se että yk 11 lähti eilen illalla käyntiin ja menkat on kierto kierrolta kipeämmät ja kamalammat. Oon vitsillä jo miehellekin sanonut että nyt joko se vauva tuonne mahaan tai muuten mä haen lääkäriltä taas pillerit! Ärsyttää kun koko maha on ihan sekaisin monta päivää ja verta tulee kuin saavista kaatamalla. Myös painajaisia näin viime yönä kun olin niin kipeä. Arghhh!

[Elena]

Se, että koko ajan vaan pohtii, pähkäilee ja tarkkailee itseään!!! Ja kun ei saisi "stressata" asialla kun se taas voi vaikuttaa negatiivisesti koko raskautumiseen!! Ja sitten murehtii myös sitä!! Tuskallinen oravanpyörä pyörii siis!!! Oppis vaan ottamaan rennosti tänkin asian... Mut kun ei voi, kun se on maailman tärkein ja ihanin asia!!!

 

Nimenomaan tämä! Kaikki pienetkin mahan vihlaisut tulkitsee aina mahdolliseen raskauteen liittyviksi. :/

[arvoitus]

Tuon pakkomielteeksikin yltyvän oireiden tulkinnan lisäksi tunteiden vuoristorata. Surun syvimmistä syövereistä kivutaan taas uuteen nousuun, epäuskoon, toivoon ja sieltä taas orastavan valeraskauden kautta takaisin "ikinä ei meille lapsia tule vaikka muut kyllä saa" - kaivoon.

[Guest RGB]

Ärsyttää se että kun odotetaan vasta yrittämisen aloittamista, niin ei voi edes tietää tärppääkö ja jos niin koska ja millaisia ongelmia tai oireita tulee pillerien lopettamisesta... Eli se epävarmuus!

[niisku]

Epävarmuus ärsyttää täälläkin! Omien oireiden (jotka on pääasiassa kuviteltuja) ottaa päähän.

[Guest Keira]

Itsensä ja oireiden liiallinen tarkkailu, joka sitten aiheutta vain turhaa stressiä

[Rania]

Eniten odotuksen odottamisessa minua ärsyttää se, että ei ole mitään tietoa koska raskaus alkaa (jos alkaa), ja tätä raskautta on odotettu yhteensä jo 2,5 vuotta. Se todella syö sisintä ja masentaa. :-( Kunpa tietäisi edes, että tuleeko se lapsi ylipäätään joskus, vai ei koskaan...

[Rautalanka]

Epävarmuus ärsyttää täälläkin! Omien oireiden (jotka on pääasiassa kuviteltuja) ottaa päähän.

 

Komppaan täysillä. Tässä hommassa tekee itsestään pellen, kun tuolla päikyssä aina ihmettelee oireitaan ja sitten ne menkat alkaa. Joo, mulla ei ole kuin kahden kierron kokemus mutta silti...

[-rae-]

^ Sama vika. Oma luulotautisuus ärsyttää ja kovasti! Miksi ei voi vai vaan antaa olla ja todeta sitten oikeana aikana mikä oli lopputulos. Mutta kun ei. Ja lisäksi se kalenterin tiirailu ja ovisoireiden bongailu ja ajotuksen pohtiminen ja ja ja.

[Elena]

Katkeruus ja epätoivo... Alkaa mietityttää, tuleeko meille ikinä lapsia, vaikka ei ole vasta "kuin" 7. kierto menossa.

 

Se, kun ihanasta ja innostusta aiheuttavasta asiasta tulee kipeä möykky kurkkuun.

Edited June 16, 2010 by Elena

[Sussie]

Tuon pakkomielteeksikin yltyvän oireiden tulkinnan lisäksi tunteiden vuoristorata. Surun syvimmistä syövereistä kivutaan taas uuteen nousuun, epäuskoon, toivoon ja sieltä taas orastavan valeraskauden kautta takaisin "ikinä ei meille lapsia tule vaikka muut kyllä saa" - kaivoon.

 

juurikin näin.

 

Kun ei sitä voi kukaan tietää tuleeko sitä plussaa ikinä ja saati sitten sitä saadaanko sen plussan tuloksena vauvaa syliin asti ikinä. Kun ei vaan voi tietää. Vaikka kuinka yrittää ajatella ja lohduttautua että ollaan vielä nuoria ja on aikaa yrittää ja kyllä se siitä.

 

Yritystä tosin takana vasta 5kk ja tuloksena yksi km, tiedän että ei oo kauan mutta silti epätoivo valtaa mielen hetkittäin.

Edited June 16, 2010 by Sussie

[mare-84]

semmosia juttuja

[Flower]

Pelko siitä, ettei toive koskaan toteudukaan.

[-Amalia-]

^tuo pelko on myös minulla. Toinen juttu on siinä, että tiedän myös mieheni siskon miehensä kanssa yrittävän lasta. Mitä sitten jos he saavat/ovat saaneet lapsen heti ekasta kierrosta aluilleen ja me vielä lapsen synnyttyä yritämme... Hienohan se on jos he lapsen saavat, mutta varmaan sitten ikävää katsella heitä jos vielä itse yritämme.

No, onnea heidän yritykseensä, mutta myös meidän

Edited June 22, 2010 by -Amalia-

[Lilla My]

Kun aikoinaan yllätys-plussasin esikoisestani en voinut kertoa yhdelle rakkaimmista ystävistäni juuri mitään mitä päässäni ikinä liikkui.. eli kaikki abortista lapsen kouluun menoon.. yms.. Koska ko. henkilö on yrittänyt 15 vuotta saada miehensä kanssa lasta tuloksetta.. Tuntui vaan niin väärältä kun itse olin niin epävarma ja joku toinen olisi antanut pienokaisesta kaikkensa.. Jälkeenpäin kun puhuttiin niin hän kyllä ymmärsi hyvin.. Ja nyt ystävälläni on haveissa hankkia koiranpentu! <3

[Supu]

Minua inhottaa aivan suunnattomasti kun meillä on nyt ihana 5kk prinsessa ja tahtoisin hänelle sisaruksen melko pian. Yritimme esikoista mieheni kanssa 2-vuotta ja en tahtoisi taas joutua noin kauan odottamaan. Mutta kun minä kerkesin aloittamaan oppisopimuksen juuri ennen kuin tulin raskaaksi ja en millään kehtaisi sanoa työnantajalleni että yritetäänpä nyt toista ja ehkä kolmatta ja neljättä lasta ja sitten vasta tulisin jatkamaan opiskeluja, onnistuisiko? Hän oli erittäin ymmärtäväinen kun kerroin iloiset uutiset, mutta inhottaa kun menin nuorena möhlimään koulun kanssa eikä minulla ole mitään paperia (muuta kuin peruskoulun päästötodistus). Töissä olen ollut, mutta en sellaisissa joissa olisin oikeasti viihtynyt.

[Yosa]

Just nyt kyllä ärsyttää. Ku menkat alko kaiketi tänään. Tosin kolmas yrityskierto alussa vasta (tai miehelta paremminkin tjottailu). Mut mä oon kärsimätön, kaiken pitäis tapahtua heti nyt!

 

Mua ärsyttää tällä hetkellä se eniten, et mä pelkään et tuleeko niitä lapsia koskaan enää. Mulla on yks tyttö ennestään, mutta isänsä on kuollut. Mulla on nyt uus mies, jonka kanssa yhteisestä haaveillaan. Tai minä haaveilen ja kuumeilen, ja mies on sillä linjalla, et kyllä se sieltä sit tulee. Ärsyttävää!!

 

Esikko sai alkunsa viis vuotta sitte toisesta kierrosta. Niin helposti. Nyt on siis uus mies, joka on mua 9v vanhempi ja polttaa. Siks pelottaa, et jos sit ei tuukkaan enää lasta. Kesäkuussa multa löydettiin kaks kystaa, kummassaki munasarjassa yks. Neki ottaa päähän. Miks sellasia piti nyt tulla? Jos ne vaikeuttaa lasten saamista? Hittolainen. Tänään ottaa kyllä pannuun toden teolla. Suurimmaks osaks menkkojen vuoks.

 

[Magnolia]

Mua ärsyttää että kuumeillessani liityin tänne ja nyt vaan pahennan tilannettani lukemalla alkuraskuden oireita ym.

[Yosa]

^ Sama täällä. Hiukan ärsyttävää. Miehen kans puhuttiin, et asiasta ei tehdä mitään numeroa ja vauvaa tulee kun on tullakseen. Sit liityin tänne ja nyt täytyy kytätä kaiken maailman oireita. Ja eilen sit jo paruin, ku menkat alkoki Hiukan liian tosikkoa hommaa jo.

 

 

[Tea]

Mua ärsyttää eniten just nyt, että on jo kp 39. Oireita on vaikka minkälaisia, testit näyttää negaa. Menkkaoireita ei minkäälaisia. keletanatu. Tapahtuis edes jotakin, niin pääsis eroon tästä epävarmuuden tunteesta.

[Greeneyes]

Mua ärsyttää sama kuin montaa muutakin edeltävää eli tämän yrittämisen vakavuus. Piti olla niin asenteella että tulee kun tulee, mutta täällä riekutaan jo ja lueskellaan odotuksesta, oireista jne. Nyt jo lasken kaikenmaailman lyhenteitä, vaikken edes ymmärrä niitä vielä ja vertailen yhdistelmävaunujen ominaisuuksia. Apua, mikä pelastaisi vauvakuumeisen itseltään Onhan se tietenkin hyvä perehtyä asioihin, mutta omastakin mielestä tämä on vähän liikaa, kun on vasta yritykset aluillaan. On vaan niin kovin malttamaton!

[kaakao]

^Tiedän tunteen... piti ruveta toivomaan vauvaa ja odottamaan plussaa ilman stressiä, mutta kyllähän tässä ihan pöhköksi tulee kun niin kovasti siitä pienestä haaveilee..