Vauva uusperheeseen

[Suvi]

Meille on nyt vauva tulossa ja viime viikolla tuli kerrottua pojan (4v) isälle, tai itse se arvas, eikä sit siihen sen enempää. Ei sieltä mitään onnitteluja toki sadellut, mutta ihan sitä en odottanutkaan Meillä on kuitenkin tosi hyvät välit ja ois tosi kiva jos uudesta tulokkaasta huolimatta pysyttäisiin yhtä hyvällä kommunikointitasolla.

Poika tietää myös ja on innoissaan ja kyselee kaikenlaista hassua, mutta kyllä mua vähän jänskättää että miten tulee menemään sitten kun huomaa että vauva jääkin aina meidän kanssa kun poitsu lähtee isänsä luo... Ottaako sen etuoikeutena vai alkaako kiukuta ettei halua mennäkään ja miksei vauva ikinä lähde tmv. Poika nyt puhuu että hänellä on kaksi isää ja äiti ja hänen mielestä se on ihan normaalia ja en ole asiaa vielä sen kummemmin avannut kun ei ole kysellyt. Mutta varmasti alkaa sitten satelemaan hyvinkin kiperiä kysymyksiä ja toivotaan että kaikki menee hyvin!

[Guest Hiksutiksu]

Meillä on uusioperhe... tai no, ei me sellaista nimitystä itse käytetä, jotenkin ollaan vaan perhe. Lapsi on minun aiemmasta suhteesta ja exällä ei ole mitään kiinnostusta siihen, mitä minä puuhaan ja sama toisin päin. Itseasiassa olisi varmaan aika kiva jos ex joskus päättäisi hankkia lapsen ja lapsemme saisi sisaruspuolen

[katjaa]

Meidän perheeseen kuuluu minun ja miehen lisäksi miehen kaksi poikaa, 4- ja 5-vuotiaat. Pojat asuu meillä joka toinen viikko, ja joka toinen tuossa naapurirapussa äidillään... joka ei ole koskaan moikannut mua tai sanonut mulle yhtään mitään, vaikka ollaan kyllä nähty pihalla. Nainen on vähän viinaan menevä, ja välillä siltä tulee mitä mielenkiintoisimpia viestejä, mm. siitä että hän vasikoi minun työaikani päiväkodille (joista hän ei käsittääkseni edes tiedä, koska emme ole koskaan puhuneet) jotta "joutuisin" hakemaan meidän vuoroviikolla pojat kotiin ajoissa. Itse en näe ongelmaa siinä. Ärsyttää, kun silloin harvoin kun hänestä mitään kuuluu, niin sillä on tuo sota-asenne. Minä en ole heidän perhettään rikkonut, hänellä itsellään on ollut joku uusi jonka kanssa hän sitten muutti yhteen. Suhteemme alussa, kun nainen sai kuulla että me seurustellaan, hän jätti miesystävänsä ja laittoi sitten minun miehelleni jotain viestejä, jossa olisi vielä halunnut palata yhteen. Game over man, game over.

 

Minun exäni on myös tapaus, jolle jännittää kertoa asioita. Olemme mieheni kanssa vastikään muuttaneet yhteen 8kk seurustelun jälkeen, enkä ole vielä exälleni kertonut. Asia ei sinänsä kuuluisi hänelle muuten, mutta... ei saa nyt nauraa: meillä on yhteishuoltajuus kahdesta kissasta. Kissat ovat vuorokuukausin, jotta pystyvät aina selviytymään stressistä. Exäni on ollut huolissaan, kun viimeksi hakiessani kissoja ilmoitin, että vien ne mun miehen luokse, kun punkkaan siellä itsekin suurimman osan öistäni enkä tahdo kissojen olevan yksin. No mutta. Hän varmasti selviytyy tavalla tai toisella muuttouutisesta, mutta vauvan suunnittelusta en kyllä vielä kerro mitään.

[Peppi_]

Meillä bonus alkoi oma-aloitteisesti puhua siitä, että hänellä ei ole siskoja tai veljiä. Raskaus on niin alkumetreillä, ettei tiedä vielä asiasta mitään. Mies vastasi, että voihan sinulla joskus ollakin veli tai sisko. Bonus pohti hetken ja sanoi "niin, jos äiti rakastuu johonkin mieheen, jolla on jo lapsia!". Eli ei ole vaihtoehto, että kumpikaan vanhemmista saa lisää lapsia

[Guest Denise_]

Meillä molemmilla on edellisestä liitosta lapsia ja kaikki asuvat pääasiallisesti meillä. Hyvin tulevat toimeen keskenään, mutta nyt näyttäisi siltä että lokakuussa meille tulee vauva. Lapset eivät varmaankaan edes ole ajatelleet mahdollisuutta, että lisää lapsia tulisi. Tai voin olla toki väärässäkin. Veikkaan että kun asiasta lapsille kerrotaan on luvassa ensin melkoinen järkytys, koska sekoittaahan tällanen asia meidän vaivalla rakentaman perheidyllin jollain tapaa. Eniten pelkään ehkä exien rektioita, mutta toisaalta mitä niitäkään pelkäämään, kun eivät he vaan voi tilanteelle mitään.

[Secretum]

Meillä myös uusperheessä molemmilla lapsia edellisistä liitoista, asuvat 50/50 meillä ja toisilla vanhemmillaan. Hyvin on saatu perhe toimimaan tässä parin vuoden aikana, jopa yllättävänkin hyvin: Lapset ovat aidosti sisaruksia keskenään. Joten suurella työllä ja vaivalla - ja hyvällä onnella - rakennettu perheidylli täälläkin 

 

Jännitysmomentin tuo ensimmäinen (ja joo, varmaan viimeinekin tällä lapsiluvulla    ) yhteinen lapsukainen, jota nyt odotellaan syntyväksi lokakuulla. Lapset eivät vielä tiedä, eivätkä exätkään. Ultrassa kurkattiin pikkuista ja siellähän se oli ja kaikki kunnossa; kaipa sitä jossakin vaiheessa pitää alkaa kertoa ja lasten kanssa keskustella 

[Artemis]

Meille kanssa tulossa yhteinen lapsi elokuussa. Ja miehellä on siis 6-vuotias lapsi (menee 1. luokalle syksyllä) edellisestä liitosta, joka on meillä n. 50 % ajasta. Vähän huolettaa, että miten poika vauvan ottaa vastaan, koska on tottunut saamaan isänsä huomion yksinään ja on melko "läheisriippuvainen". Mutta saattaa tehdä jopa ihan hyvää pojalle.

 

Lähinnä mua huolettaa ja ahdistaa se keskustelu, joka mun on miehen kanssa käytävä kasvatusasioista, koska tahdon tosiaan tehdä meidän lapsemme kohdalla asioita eri lailla, mitä tuon miehen pojan kanssa on tehty. Tähän asti olen antanut olla mutta nyt on pakko keskustelu käydä. Esim. siitä, että ulkoillaan joka päivä, TV:tä/elektronisia pelejä/tietokonetta max. 2 h/päivä, säännölliset ruoka-ajat ja kunnon kotiruokaa (ruuan kanssa ei myöskään nirsoilla), ei eineksiä, ei limuja, karkkeja tmv. kuin viikonloppuisin jne. Siis mielestäni ihan perusasioista mutta voin kuvitella, että tästä saadaan kyllä melkoinen kalabaliikki aikaiseksi. Ja sitten sekin, että miten nuo "uudet säännöt" saa pojalle opetettua ja läpi, koska se taas ei toimi, että kahdella lapsella on eri säännöt...

[Kiiwinen]

Ymmärrän täysin Artemis huolesi..

 

Meille vasta vauvakuumeillaan miehen kanssa yhteistä mutta miehen edellisestä liitosta hänellä on kaksi lasta. Lapset asuvat äidillään, joten lapset ovat hänen kasvatuksen tulostaan. Meillä ollessaan joutuu vain hammasta puremaan ja miettimään "jos ois meidän lapset, eivät muuten käyttäytyisi noin tms". Onneksi mies on samaa mieltä. Meidän yhteinen tulee saamaan todellakin erilaisen kasvatuksen alkaen toisten kunnioittamisesta aina käsien pesuun vessasta lähtiessä. Puhumattakaan materialismista, minusta on käsittämätöntä että lasten kanssa yhteinen aika korvataan materiaalilla.

 

Miesten lasten lisäksi myös isovanhemmat yms perheenjäsenet tulevat kuulemaan meidän perheen säännöt liittyen esim herkkuihin ja lahjoihin. Etukäteen jännitän miehen vanhempia, olen nimittäin varma että salaa tullaan syöttämään herkkuja ja pyynnöistämme huolimatta jouluisin lahjakasa tulee olemaan valtava. Huokaus. Mutta kunhan vauvautuisi ensin  

[Artemis]

Niin, vaikea sanoa, että miten tuon pojan kanssa toimitaan äitinsä luona. Siitä ei ole koskaan ollut juttua. Mutta siis lähinnä miestäkään ei mitenkään tunnu haittaavan, että arkipäivinä koko kotona oloajan, poika on sisällä ja lähinnä pelaa/katsoo tv:tä. Jos hän sanoo, ettei huvita tulla ulos, niin ei välttämättä tarvitse. Onneksi sentään viikonloppuna mies ilmoitti, että pitää myös ulkoilla, eikä tyytynyt siihen, "En halua" -vastaväitteeseen.

 

Eikä mies ole läheskään niin tarkka ruoka-asioista, mitä minä. Lähinnä voin kuvitella, että tulee kommenttia, että "Kuolee sitä kuitenkin joskus" ... Että tässä pitää vissiin ensin käännyttää mies ja sitten vielä lapsi. Melkoinen savotta ehkä tulossa mutta olen koonnut asioita paperille ja ajattelin sen antaa miehelle. Lukekoon rauhassa ja miettiköön ja sitten keskustellaan. Varsinkin jos vähänkään menee kiistelyn puolelle, niin on ihan satavarma, että menee mun puolelta itkuksi. Tai voihan se olla, että mies ei vaan ole ajatellut asioita...

[Minttuliina]

Kiva lukea muiden kokemuksia

 

Mun isommat lapset asuvat meillä ja käyvät isällään joka toinen viikonloppu. Vauvan tulossa jännitti millaisia reaktioita se saa lähiympäristössä aikaan. En osannut edes toivoa että menisi näin hyvin Vauva on vain liimannut meidän uusperhettä tiiviimmin yhteen.

 

Koululaiseni eivät ole osoittaneet mitään kateutta vauvaa kohtaan. Leikkivät ja hoitavat pientä paljon ja mielellään. Varsinkin esiteini-ikäiselle pojalle vauva avasi kanavan "hempeään" puoleensa. Esipuberteetti hiipii tytöllekin, mutta vauvan kanssa hän saa kontata ja hassutella rauhassa, ja nauttii tästä valtavasti.

 

Anoppini on kohdellut lapsiani mahtavasti, kuin omina lapsenlapsinaan. Nyt kun hän vauvan myötä sai vihdoin oman lapsenlapsen on tämä mummon rooli vahvistunut, myös isompia lapsia kohtaan

 

Mieheni on ollut aktiivinen aina mun lasteni kanssa, ja me puhuttiin heistä jo ennen vauvaakin meidän lapsinamme. (Mun mielestä mies on näille isoille parempi isä kuin se alkuperäinen..) Jännitin muuttuuko miehen suhtautuminen kun saa ihan omankin lapsen, mutta se oli turha huoli.

 

Mun hankalan exäni pidin pimennossa perheenlisäyksestä niin pitkään kun pystyin, kun stressasin hänen reaktiotaan. Kyllä se uutisen perille meno jollakin tavalla käytöksessä hänellä näkyikin, pientä kiusantekoa oli vähän aikaa enemmän. Mutta sitten vauvan syntymän jälkeen, 6 vuotta eron jälkeen, hänen kostonhimonsa ja kontrolloimisen tarpeensa minua kohtaan alkoi ensimmäistä kertaa hiipumaan! Aivan uskomatonta :D

[Nelimo]

Meilläkin vauva syntyy uusperheeseen. Miehellä edellisestä suhteesta poika, joka täyttää kesällä 9v.

Pojan äiti on uuden miehensä kanssa olleet yhdessä meitä huomattavasti lyhyemmän aikaa, mutta heillä on jo kaksi pikkuista poikaa ehtinyt syntyä.

Minulle lapsi on ensimmäinen ja olemme nyt kertoneet miehen pojalle tulevasta pikkusisaruksesta. Poika oli täpinöissään heti, sillä hän rakastaa

vauvoja ja pieniä lapsia. Hyvä niin! Ei ainakaan tule mustasukkaisuutta.

 

Vaikka välillä märehdinkin sitä, että miehelle vauva ei ole esikoinen ja hänelle tämä on uusintaa, mutta pojan syntymästä on jo kauan eikä mies siitä raskausajasta

niin paljoa tunnu muistavankaan enää, sitä paitsi tämä vauva on ainutlaatuinen silti ja mies todella innoissaan. Ainakin tiedän, minkälainen isä mies on ja 

olen siitä iloinen, sillä mies on loistava ja omistautuva, touhukas isä! <3

[Neferty]

Miehen 17 v. poikaa ei tämä uusi pikkuveli voisi vähempää kiinnostaa.

Ei ole tainnut lasta vilkaistakaan...

[Haaveilija25]

Meidän perheeseen kuuluu mieheni,miehen entisestä suhteesta 8v poika (joka on äidin luona joka toinen vkl) ja meidän yhteinen 4v tyttö.

Haluaisimme vielä yhden taaperon, mutta nyt pelkään että mieheni muuttaa mielipidettä asiasta. Poikamme on muuttunut ihan täysin!Käytös ym ym on ihan järkyttävää!Huomaan että mieheni ei meinaa jaksaa enään sitä "haukkumista" kuinka äidin luona on kivempaa ja äiti vie mua ihan minne vaan eikä mulla ole siellä mitään sääntöjä.

Kun poika palaa vkl jälkeen kotiin niin se oikein puhkuu vihaa ja kiukkua! Onko kellää kokemuksia??

Itsehän en edes uskalla puhua vauvasta mitään, mutta onneksi on näitä ihania foorumeita jossa voin jutella! <3

[Kiiwinen]

^ hmmm, kuulostaa oudolta että 8-vuotias poika osaa sanoa ettei ole sääntöjä. Oletteko varmoja ettei pojan äiti "ruoki" tätä kiukkua ja vihaa omalla käytöksellään/ sanomisillaan? Joko tahattomasti/ tahallisesti?

Meillä lasten äiti yrittää kääntää lapsia isäänsä vastaan ja lapset ovat osanneet itse kertoa kuinka äiti sanoo sitä ja tätä, aiheuttaen pahanolon lapselle. 

[Emlilja]

^ kuinka niin kuulostaa oudolta? Meillä ainakin 5-v sisäisti jo, että äidin ja isän luona on erit säännöt.. Kyllä kai siinä lapsi huomaa myös jos sääntöjä ei ole.. ainakin jos vanhempi sen hänelle vahvistaa edes puoli vitsillä tyyliin "no isin luona on säännöt, mutta täällä ei"

[Haaveilija25]

Minun mielestä pojan äiti "lahjoo" pojan joka kerta kun hän on siellä.Niillä ei ole ollut varmaan vuoteen yhtään viikonloppua että he olisivat vain kotona!Poikaa viedään joka paikkaan ja kun hän saapuu kotiin eli "palaa arkeen" nii kaikki on tyhmää!Minusta on kauheaa kun pojan äiti on juuri muuttanut niin poikamme kertoo asian niin että ME ollaan nyt muutettu!

[AnneJ.]

^Toi on aika yleistä, jos lapsi on etävanhemman luona vain kaksi viikonloppua kuukaudessa. Tunnen etäisiä, jotka pitävät lasten kanssa hauskaa ne lyhyet ajat, jotka lapsiaan näkevät. Eihän se mitään arjen elämistä ole, kun näkee lapsiaan niin harvoin, joten mun mielestä ymmärrettävää, vaikka tietysti lähivanhemman ja arjen kannalta se onkin ikävää. Ehkä sen ymmärtää paremmin, jos ajattelee tilanteen omalle kohdalleen, että näkisi omaa lastaan vain pari kertaa kuussa? Tai jos ei ole omaa lasta, niin voi miettiä puolison kannalta asiaa, että jos näkisi puolisoaan vain kaksi kertaa kuussa, niin haluisiko sen lyhyen ajan elää tavallista arkea vai haluaisiko kenties tehdä jotain hauskempaa?

[Haaveilija25]

Minulla on ollut lapsena sama tilanne ja nyt aikuisena sen ymmärrän kumman luona on ollut mukavampaa..sen joka vie joka paikkaan vai sen jossa olen tehnyt kotitöitä sen eteen että saisin esim.uuden pyörän.

Jos näkisin miestäni vain joka toinen vkl niin en kyllä todellakaa haluaisi liihotella missä sattuu vaan leffa,oma sohva ja rakkaan kainalo ois ihan parasta.

Pojan äiti ei esimerkiksi jaksa nousta aamuisin ja silloin tällöin on omia menoja että poika ei näe äitiään edes sinä vkl kun pitäisi olla äidillä.

Ja me olemme hänelle sanoneet että jos joskus tulee vkl muuta menoa niin aina voi vaihtaa vkl.

[AnneJ.]

^Joo, tietenkään ei ole kivaa, jos aina on pakko mennä jonnekin, mutta tarkoitin noin muuten, että se viikonloppu ei voi mitenkään olla tavallista arkea, koska se on niin lyhyt aika.

[Haaveilija25]

Totta!Mutta eikö voisi tehdä jotain kivaa kotonakin

Ku melkein aina he ovat hotellissa tai kylpylöissä??

Nyt tulee vkl ku poitsu menee mutsilleensa.

Odotan innolla millä tuulella hän palaa kotiin... :/

[Emlilja]

Ehkä poika sanoo et "me ollaan muutettu" koska kokee et toinen koti on siellä äidin luona? Kyllähän hänenkin tavaransa siinä muuttavat samalla. Vaikea aina ajatella kuinka lapset näitä asioita ajattelee.

 

Jos aina on kylpylässä tms niin onhan se vähän kroisosta, mutta kuitenkin kokemus pojalle. Ehkä 8-vuotias jo ymmärtää et viikonloppuisin on erilaista kun viikolla ja hänelle voisi tätä kautta selittää että miksi arkena ei asuta kylpylässä. Mut kyllähän sitä etävanhempana haluaakin tarjota jotain kivaa tekemistä vaikka yövyttäiskin kotona. Nimittäin ei se etävanhempi osaa elää sen lapsen kanssa "tavallista arkea" kun ei sitä oikeasti elä. Tämän sanon kokemuksesta.

 

Tämmöistä tavallista arkea osattiin alkaa miehen pojan kanssa elämään vasta kun meille syntyi yhteinen lapsi, joka määräsi arjen rytmiä. En koskaan edes ajatellut että olisi jotenkin haitallista et käydään kaikenmaailman lastentapahtumissa vanhemman pojan kanssa. Ja toisaalta, kyllä me vieläkin mahdollisuuksien mukaan mennään kaikenlaisiin tapahtumiin viikonloppuisin, huolimatta siitä onko yksi vai kaksi lasta meidän mukana.

[AnneJ.]

^Kirjoitit hyvin

[Haaveilija25]

Kiitos Emlilja vastauksesta!

Nyt olen saanut mieheni kanssa juteltua

ja päätimme että vauva saa tulla <3

[Alexandra89]

Meidän perheeseen kuuluu tällä hetkellä mieheni ja minun lisäksi miehen ala-asteikäinen tytär edellisestä liitostaan. Meillä tyttö on pääasiassa joka toinen viikonloppu ja puolet pidemmistä lomista. Miehen exään meillä on vihdoinkin pitkien taisteluiden jälkeen asialliset, mutta kuitenkin viileähköt välit.

 

Vähän kauhistuttaa jo etukäteen, kun ollaan nyt miehen kanssa yritetty lasta muutama kuukausi, että miten mahtaa miehen tytär ja varsinkin exä suhtautua asiaan, kun vauva jossain vaiheessa päättää tulla... Exällä ja miehellä oli ongelmia lapsettomuuden kanssa ja tytär ilmoitti tulostaan vasta vuosien lapsettomuushoitojen jälkeen. Saattaa siis olla exälle aika kova pala, kun raskaudun. Hän närkästyi selvästi jo aikaisesta kihlautumisestamme, kun itse sai miestä vongata kihloihin pitkään. Saa nähdä, että millainen sota mun raskaudesta tulevaisuudessa syntyy...

 

Miehen tytär on nätisti sanottuna hieman paapottu perheen ainoana lapsena. Hän on myös isovanhemmilleen ainoa lapsenlapsi eli on saanut kaikkien jakamattoman huomion aina. Tyttö passuuttaa läheisiään ihan 6-0. Mummi ja äitinsä ovat mm. pyyhkineet tytön perseen vielä hänen ollessaan 7-vuotias. Kaikki on annettu periksi ja tyttö on ollut ns. vapaalla kasvatuksella. Tytölle ei ole opetettu edes peruskäytöstapoja kuten kiittäminen ja pyytäminen. Miehen ja minun kasvatustyylit poikkeavat siis hyvin paljon toisistaan ja myös tästä tulee epäilemättä ongelmia tulevaisuudessa.

 

Voisin kuvitella tytön olevan aluksi ehkä välinpitämätön ja vauvan synnyttyä varmasti mustasukkainen. Tyttö kuitenkin rakastaa lastenvaunuja, rattaita ja nukkeja eli siinä mielessä saattaa jopa innostuakin vauvan hoidosta. Katsotaan nyt, mihin tilanne kehittyy. Tulen sitten ilmoittelemaan, kun asia on ajankohtaisempi.

Edited April 23, 2013 by Alexandra89

[Neferty]

Miehen vanhempi poika 20 v. ottaa ihan mukavasti kontaktia uuteen pikkuveljeensä ja pitää sylissä silloin harvoin kun meillä käy. Toinen poika 17 v. joka asuu meillä 50/50 ignooraa pikkuveljensä täysin. Nyt 4 kk jälkeen ei ole vielä kertaakaan edes koskenut vauvaan eikä kiinnitä siihen mitään huomiota, vaikka samassa huoneessa olisi.