Guest -Jonski-

Ristiäiset vai nimiäiset?


487 posts in this topic

Nimiäiset, tai jotkin muunlaiset  vauvajuhlat varmaan. Ei kuuluta kumpikaan kirkkoon eikä uskota. Itse en ole koskaan kuulunutkaan. Sisarusten muksut on kyllä kastettu, vaikka kirkkoon kuuluvat puolisot eivät uskossa olekaan, vaan ennemmin perinteen ja sukulaisten vuoksi nuo on kastettu... 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Perinteiset ristiäiset pidetään, kumpikin kuuluu kirkkoon.. Pidän sitä ennemmin perinteenä kuin uskonnollisuutena..

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ristiäiset, pidetään. Luonnollinen valinta, kun molemmat kirkkoon kuulutaan ja halutaan, että lapsi kastetaan.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä lasta ei kasteta, itse en uskonnoista välitä, eli ihan nimiäiset tulossa :) Lapsihan voi halutessaan ottaa kasteen vaikka aikuisena, minut kun on aikoinaan kastettu kirkkoon niin ongelma onkin että vaikka olen eronnut kirkosta, en voi omaa kastettani perua... En halua siis liittää lasta mihinkään uskontoon ellei hän itse niin tahdo.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä oli nimiäiset, koska kumpikaan vanhemmista ei kuulu kirkkoon. Eikä muutenkaan oltaisi haluttu kastaa, koska ei olla uskovaisia. Lapsi saa itse tulevaisuudessa päättää jos haluaa johonkin uskontoon liittyä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Nimiäiset. Tai ei oikein sellaisetkaan, koska nimen olen jo nyt kertonut. Jotkut pienet juhlat olisi kuitenkin kiva järjestää lapsen molemmissa kotimaissa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Olen nyt todella aikaisessa vaiheessa liikkeellä mutta kun suurimman osan viestiketjua läpi kahlasin niin...

 

Meillä tulee olemaan sitten joskus (jos täällä ollaan hyvällä tavalla raskautettuja) ristiäisten/nimiästen ja nimenantoseremonian välimuoto.

Pitää sotkea kulttuurit jotta saadaan vauvan näköiset pippalot. Siis äiti suomalainen ja isä gambialainen.
Kuulun itse kirkkoon mutten ole mikään ns.uskovainen. Uskon omalla tavallani ja ehkä myös sellaiseen jota ev.lut kirkko ei hyväksyisi.

Lapsen isä on muslimi ja on sovittu että annetaan lapsen aikanaan valita. Käytän lasta omassa kirkossani Suomessa jos käyn (joulu, häät, hautajaiset, ristiäiset yms.)

Ja jos lapsi haluaa seurata miten rukoillaan Allahia Gambiassa niin hän sen saa tehdä, eli emme päätä puolesta vaan katsotaan mihin kasvaa  :) (varmaan kieroon ainakin)

Mielestäni uskoon kun ei voi ketään pakottaa (siis sellaiseen todelliseen uskomiseen) ja mikään uskonto maailmassa ei ole "se ainoa oikea"

Share this post


Link to post
Share on other sites

Lapsemme ovat kastettu, kun molemmat tuona aikana kirkkoon kuuluimme mutta joku aika sitten erosin itse kirkosta ja yritystä uudesta lapsesta olisi. On myös

mietitty että kastetaanko seuraavaa lasta kirkkoon..sopivia kummejakaan ei enää olisi tarjolla. Luultavasti pitäisimme nimiäiset vaikka "suvun vanhimmat" eivät

ajatuksesta välttämättä pitäis.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä tulee olemaan sitten jossain vaiheessa nimiäiset. En itse kuulu kirkkoon, eikä minua ole kastettu, joten en oikein osaa pitää sitä mitenkään tärkeänä asiana. En myöskään ole kovin perinteikäs ihminen, ja omalla kohdallani ristiäiset tuntuisivat tekopyhiltä. Toki kunnioitan jokaisen valintaa, joka haluaa ristiäiset pitää ja moniin ristiäisiin olenkin osallistunut. Ne kun ovat minulle kuitenkin enemmän lapsen juhlimista, kuin uskontoon kastamista :)

Lapseni saa sitten itse päättää haluaako joskus kirkkoon liittyä / käydä rippikoulun / osallistua uskonnon tunneille. Koen jostain syystä antavani lapselleni enemmän vaihtoehtoja tulevaisuutta ajatellen.

Mieheni haluaisi ristiäiset sen takia kun niin kuuluu tehdä, enkä osaa tätä ajatusta arvostaa ollenkaan. Minusta kun mitään ei pidä tehdä vain sen takia, että "niin kuuluu tehdä" :P

Share this post


Link to post
Share on other sites

myö sitten päädyttiin tän toisen lapsen kohdalla olla pitämättä kumpiakaan. julistettiin vaan nimi fb:ssa, jota ennen kaikki tärkeät ja osa muistakin tiesi nimen, heti kun oltiin maistraattiin toimitettu paperi (sekin vasta 7-8 viikon iässä :grin: ). mies eronnut kirkosta ja itelläkin jossain vaiheessa aikomuksena. ristiäiset olisi pidetty vain isovanhempien mieliksi ja perinteen vuoksi. nimiäisetkin jäi sitten pitämättä, tai no voihan ne edelleen pitää koska vaan ;) mutta todennäköisesti kahvitellaan meille tärkeiden ihmisten kanssa kunhan ehitään (kun asutaan kaukana kaikista). pari "haltiakummia" pyydetään vauvalle, koska isosiskollakin on.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä oli ristiäiset. Kirkkoon kuulutaan molemmat mutta ristiäiset pidettiin pikemminkin perinteen kuin uskonnollisuuden vuoksi.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kotikaste. Kuulumme kirkkoon, mutta refluksi-, koliikki- ym. asiat hoituvat mukavammin kotona kuin kirkossa. Vieraiden lapset saavat juoksennella, kakkavaipan voi käydä vaihtamassa tai omat puklussa olevat vaatteet vaikka kesken kaiken. Ilman autoa ei tarvitse kuljettaa lapsia mihinkään tunnin matkan päähän bussilla.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Nimiäiset kunhan joskus lapsi saadaan.Kumpikaan meistä ei kuulu kirkkoon,eikä uskota joten helppo päätös :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Emme kuulu kumpikaan kirkkoon, emmekä halua kastaa lastammekaan (saa sitten itse liittyä aikanaan kirkkoon, jos kokee uskon omakseen). Itse en tykkää sanasta nimiäiset, joten meille tulee sitten joskus nimijuhla.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ristiäiset. Meillä kotona olleesta remontista johtuen esikoisen ristiäiset pidettiin mummulassa :grin:

Share this post


Link to post
Share on other sites

^^Nimiäiset sanana ei sovi myöskään mun suuhun, itse puhun nimibileistä. :D Me ei kuuluta kirkkoon, joten vauvaa ei tulla kastamaan, pidetään varmaan läheisten kesken nimibileet kahvittelun merkeissä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä olisi automaattisesti edessä nimiäiset, koska kumpikaan meistä ei kuulu kirkkoon. Minä kuulun muuhun seurakuntaan, mies ei mihinkään. Ohjelmassa olisi kahvittelua, kakkua ja nimen paljastaminen. Ehkä myös jonkinlainen siunaus :) Etukäteen ei varmana nimeä kerrottaisi, koska vanhempani ovat puuttuvaista sorttia, ja sitten siitä nimestä ei toivottavasti kukaan enää kehtaa purnata.... :rolleyes:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now