Guest -Jonski-

Ristiäiset vai nimiäiset?


487 posts in this topic

Meillä tullaan pitämään nimiäiset tai vastaavat. En oikein ymmärrä kommentteja että ristiäiset olisi jotenkin erityisemmät kuin nimiäiset. Tai että ristiäisten järjestämisessä pääsis helpommalla. Jos yhteen paikkaan on kokoontumassa yksi tai useampi ihminen ja joku ne on sinne kutsuneet, yleensä se kutsuja järkkää safkaa ettei porukka ala pyörtyillä. Tämä on sama molemmissa tapauksissa. Kun paikalla on kaikille uusi, vasta maailmaan tupsahtanut ihana pieni ihminen, kaikki ihastelee ja huokailee ja jutustelee ja haluaa tuoda monenlaisia tuliaisia tällä uudelle henkilölle. Se että pappi mainitsee muutaman henkilökohtaisuuden perheestä ja puhuu sitten aika paljon ja pitkään henkilöstä nimeltä Jeesus, ei taida olla ihan täydellinen ohjelma. Lauluja osataan laulaa oli sitä hommaa johtamassa joku tai ei.

 

Nimiäisissä/tervetulojuhlissa/"tervetuloa katsomaan meidän uutta vauvaa nyt kaikki yhdellä rysäyksellä eikä tipotellen" - ei tarvitse miettiä ketä on etiketin mukaista kutsua tai tunteeko joku itsensä vaivaantuneeksi. Tunnelma ei ole kaavojen jäykistämä vaan toisilleen tuttuja ihmisiä samassa tilassa, yhteisen aiheen äärellä.

 

En ole ristiäisvastainen :D Menen jos kutsutaan ja iloitsen mukana, liikutunkin, jos vanhemmat/juhlaväki kokee todella tärkeäksi sen uskonnollisen elementin. Laulan virret mukana ellei sitten ole liian paksua tekstiä, rukoukset jätän välistä koska en aio olla tekopyhä. En vaan ymmärrä miksi nimiäiset koetaan niin vaikeaksi/omituiseksi/laimeaksi. Jos seremoniamestaria eli pappia kaipaa, aina löytyy joku oikeasti TUTTU ihminen, joka siis tuntee lapsen maailmaansaattajan/-saattajat ja voi pitää puheen sydämestään, ellei vanhempi/vanhemmat halua. Voi myös etsiä valmiin tekstin, esim runon tai laulun, jonka voi lausua. Ja kuten siviilivihkiäisiin, myös nimiäisiin voi tilata puhujan sitä virkaa suorittamaan, minkä pappi tekee tavallisissa ristiäisissä. Itse olen saanut jo sanoa etukäteen muutamalle umpimieliselle tyypille, että mitenköhän luulet että koko muu maailma hoitaa tämän nimenantohomman, kun kristittyjä ja näitä kummiperinteen omaavia kristittyjä seurakuntia on vaan se tietty prosentti maailman väestöstä. Tai että mitenhän tosiaan on ennen pärjätty ilman näitä kirkollisia kummeja, kun se ei kovinkaan vanha perinne taida edes olla! Kummejakin voi nimetä ihan itse, ei tarvi olla kirkkoherranviraston kirjoissa siitä merkintää.

 

Lisäksi olen kuullut monta tarinaa tutuilta, joiden mukaan kastepappi on yrittänyt kieltää hänen mielestään vääränlaisen nimen antamisen lapselle. Ilman laillisia perusteita. Esim. Eihän se kirkko sitä päätä, maistraatista sen voi tarkistuttaa mitä nimiä saa antaa ja mitä ei.

 

End of saarna. Tässä on mukana raskaushormonit ja pari ikävää kommenttia joita on joutunut kuulemaan. Tarkoitus ei ole loukata ketään.

Share this post


Link to post
Share on other sites
En oikein ymmärrä kommentteja -- että ristiäisten järjestämisessä pääsis helpommalla.

No eikö muka pääse: ristiäisissä kirkko antaa valmiin konseptin, nimiäisissä tmv joudut varmasti tekemään enemmän valintoja/päätöksiä ihan itte. :D

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä oli ristiäiset ja seuraavallekkin tulee ristiäiset, ei olla uskonnollisia kumpikaan taikka kummankaan suku/perhe mutta tuntui luonnollisemmalta näin. Esikoinen kastettiin kirkossa, toinen tekisi mieli kotona kastaa. Esikoisen juhlissa paikalla ei ollut kovin moni eikä nyt seuraavallekkaan varmaan paljoa tule vieraita ristiäisiin. Johtuen ihan jo siitä että kummatkin ovat talvivauvoja ja minun isovanhempani menevät eläkeläisinä etelään talvehtimaan ja miehen isovanhemmat ovat kuolleet aikoja sitten joten paikalle tulee vain meidän sisarukset, vanhemmat ja meidän sekä vauvan kummit :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä oli ristiäiset ja seuraavallekkin tulee ristiäiset, ei olla uskonnollisia kumpikaan taikka kummankaan suku/perhe mutta tuntui luonnollisemmalta näin.

 

Saako kysyä, miten se kaste tuntui luonnollisemmalta? Musta tuntuu jotenkin hassulta, että vaikka ei usko, niin silti kristillinen kaste tuntuu luonnolliselta...? Samaistutko siihen, kun pappi kehottaa kasvattamaan lasta Jumalan lapseksi? Jos näin on tarkoitus tehdä, niin ok, mutta muuten en oikein ymmärrä. Näin uskonnottomana tuntuisi todella luonnottomalta kastaa lapsi kuulumaan sellaiseen, johon ei itsekään usko. Kuuluimme kirkkoon vielä lapsen syntymän aikoihin, mutta koska hengellisyys oli meistä kaukana ja halusimme antaa lapselle tulevaisuudessa vapaat kädet valita uskontonsa/uskonnottomuutensa, päätimme näin.

 

Ja sellaista tilaisuutta kuin ristiäiset ei oikeasti ole olemassa (ainakaan kirkon kannalta), on olemassa kastejuhla ja sitten vaikka nimiäisjuhla tms.

 

Me pidimme nimiäiset, Pro-seremonioilta oli puhuja tilaisuudessa. Jos seuraava muksu joskus tulee, niin jälleen nimiäiset, mutta todennäköisesti ilman palkattua puhujaa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tuntui jo lähinnä siksi luonnollisemmalta että minut ja veljeni on kastettu, kaikki sukulaiseni on kastettu, mies ja hänen kaikki sukulaiset on kastettu. Joten jo sen takia se tuntui sellaiselta "niin tehdään kun on aina tehty". Meidän pappi oli aika kokematon ja nuori eikä vaatinut kaikista uskonnollisempia virsiä ym muita kirkossa, eikä sitä että lapsi pitäisi kasvattaa lasta Jumalan lapseksi. Mainitsimme papin tapaamisessa tuosta ettemme ole kovinkaan uskonnollisia ihmisiä eli emme käy kirkossa kuin häissä,hautajaisissa ja kastejuhlissa ja kerran äitini "pakottamana" joulukirkossa. Pappi ei tuosta nikotellut ja sanoikin että voimme tehdä tapahtumasta oman näköisemme virsien ja muiden valintojen osalta, ja saimmekin kauniin tilaisuuden kauniissa kirkossa jossa ei tullut sellaista pakko tuputtamista Jumasta.

 

Ja useimmin olen kuulut ristiäiset kuin kastejuhlat, siksi puhun itsekkin ristiäisistä enemmän

Edited by OltsunÄippä

Share this post


Link to post
Share on other sites

Saako lasta edes viedä seurakunnan kerhoon jos ei kuulu kirkkoon? Mä olen luullut, että ei.

 

Mä taas haluan itse asiassa tehdä toisinpäin, eli antaa uskonnottoman kasvatuksen, lapsi saa toki itse päättää haluaako johonkin kirkkoa liittyä, sitten kun on tarpeeksi vanha itse päättämään.

 

Tämä on kyllä ihan OT, mutta pakko sanoa. Kyllä kerhoihin saa viedä myös kirkkoon kuulumattomia lapsia! Samoin kaikki muut kirkon "palvelut", jumalanpalvelus, diakonia ja nuorisotyö ovat avoimia kirkkoon kuulumattomille. Jossakin kaupungeissa tosin voi olla kirkkoon kuulumattomille maksu/isompi kerhomaksu kuin kirkkoon kuuluville.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Itse olen saanut jo sanoa etukäteen muutamalle umpimieliselle tyypille, että mitenköhän luulet että koko muu maailma hoitaa tämän nimenantohomman, kun kristittyjä ja näitä kummiperinteen omaavia kristittyjä seurakuntia on vaan se tietty prosentti maailman väestöstä. Tai että mitenhän tosiaan on ennen pärjätty ilman näitä kirkollisia kummeja, kun se ei kovinkaan vanha perinne taida edes olla!

 

Tulee OT, mutta kummiudella on juurensa jo alkukirkon perinteissä (eli lähemmäs 2000 vuotta vanha tapa) ja kummeja oli alunperin vain yksi, ja hänen tehtävänään oli perehdyttää uskoon ja olla kasteen todistajana ja lupausten pitäjänä. Muussa maailmassa kummeja ei taida olla? En tiedä onko edes onko nimenantojuhlia? Juutalaisten poikien ympärileikkauksessa kai annetaan tai paljastetaan myös nimi? Joku asiaan perehtynyt voi varmaan valaista tässä. Kastekaan ei ole alunperin ollut sama kuin nimenanto vain ihan kirkkoon liittäminen.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meille tulee ehdottomasti nimiäiset, koska emme kumpikaan kuulu kirkkoon. Vaikka en olisi eronnut itse kirkosta, niin olisin silti valinnut nimenantojuhlan ristiäisten sijasta. En halua liittää lastani osaksi uskontoa, johon en itse usko. Muutenkin on hauskempaa järjestää juhlat, joiden sisällöstä saa päättää täysin itse.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ehdottomasti ristiäiset, koska kuulumme kirkkoon ja olemme kristitty perhe. :) Emme edes kaavaksi halua mitään "liian nykyaikaista" (mies ei oikein ymmärtänyt kun olimme yksissä ristiäisissä missä kaikki meni ihan uudella tavalla eikä mikään mennyt vanhojen perinteiden mukaisesti).

Edited by Elena

Share this post


Link to post
Share on other sites

Nimiäiset. En kuulu kirkkoon, joten päätös on päivänselvä. Mies kuuluu kirkkoon (koska ei ole sattunut eroamaan), ja on nyt taipunut tahtooni (:rolleyes:), koska asia on minulle tärkeä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meille tulee kastejuhla eli ristiäiset. Nimi on kyllä tarkoitus kertoa jo aiemmin, en oikein ymmärrä tuota tapaa pantata nimeä ristiäisiin saakka, kun se ei kuitenkaan ole se oikea kastejuhlan tarkoitus. Tosin siinähän se nimi sitten sanotaan, joten viimeistään silloin se on myös tiedossa ja meillä lähipiirissä se on tapana, että nimi paljastetaan vasta ristiäisissä. Mulle jopa yksi kaveri sanoi, että miksi me edes pidettäisiin ristiäisiä, jos aiotaan kertoa nimi jo heti syntymäilmoituksessa (viestissä/puhelussa synnäriltä) :rolleyes:

 

Kastejuhla sen vuoksi, että kumpikin kuulumme ev.lut.kirkkoon ja minä uskon lapsikasteeseen. Mies uskoo hieman ohi ev.lutin ja todella liberaalisti, sanoisinko aika laajasti. Minulle taas on tärkeää, että lapsi on seurakunnan jäsen ja saa uskonnollista opetusta vähintään jossain määrin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meille tulee varmasti "nimiäiset" tai vastaavat tervetulojuhlat, koska en kuulu kirkkoon, eikä meistä kumpikaan ole uskossa. Myös avioliittoon menimme siviilivihkimisen kautta. Toivon todella, että sukulaisen (miehen lähinnä..) hyväksyvät sen, ettei lasta kasteta. Eihän tällä lyhyellä juhlalla ketään tahtoisi loukata, mutta kun on kuitenkin kyse omasta lapsesta, en myöskään halua tehdä vain muiden toiveiden ja perinteiden vuoksi asiaa oman elämänkatsomukseni vastaiseksi. Kastamisella on kuitenkin mielestäni hyvin vahva merkitys ja haluan sen vuoksi kunnioittaa myös oikeasti uskovia päätöksellämme.

 

Jos lapsi joskus haluaa kirkkoon liittyä, sehän onnistuu myös myöhemmin ja näin hän voi itse tehdä päätöksensä mihin uskoo vai uskooko. Itse haluaisin opettaa lapseni tuntemaan ja ymmärtämään mahdollisimman monia eri uskontoja ja niiden vaikutuksia ihmisten elämiin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ehdottomasti nimiäiset meidän perheessä.

 

Miehen äiti ei kylläkään ymmärtänytkään miksi. Luulin ettei nekään lapsiaan ristis, koska eivät todellakaan ole piiruakaan uskonnollista sorttia.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Jatketaan OT:tä :lol: Nyt vaihdan mielipidettäni. Nimiäiset jotka kopio ristiäiset on jees... kristityt on vuosia varastanet toisten juhlat. joten kerran näinkin päin sitten... ;)

 

Thumbs up :D

 

Edit. Niin ja nimiäisiä äänestin. Kummeista ei ole ollut vielä puhetta, mutta eiköhän joku sellainen systeemi pistetä pystyyn. Kummit on kivoja :)

Edited by Ensimmäinen

Share this post


Link to post
Share on other sites

Me järjestetään nimiäiset, koska ei kumpikaan kuuluta kirkkoon eikä myöskään uskota.

 

Helppoa se ei tule olemaan, koska osa sukulaisista on jo nyt ilmoittanut paheksuvansa asiaa ja muutamat ovat yrittäneet ruveta käännyttämään meitä. Hohhoijaa. Meidän kummankaan suvussa ei ole aiemmin järjestetty nimiäisiä, vaan kaikki lapset on aina kastettu. Välillä tuntuu jo siltä, etten jaksa järjestää mitään juhlia, kun tästä tuntuu tulevan niin iso juttu joillekin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ristiäiset, ehdottomasti!

 

Mun mielestä on vähintään omituista luulla kasvattavansa lasta arvotyhjiössä. Mun ja meidän arvot nousee kristillisestä traditiosta, ja osaksi tätä traditiota ja yhteisöä haluamme lapsemme liittää. Olisi jotenkin kummallista yrittää selittää arvonsa joksikin muuksi kuin mitä ne on. Tarkoitan tällä etten halua selittää lapselle, että toisten kiusaaminen on väärin koska minä niin sanon, vaan koska jokaisella jumalan luomalla on ihmisarvo jota ei saa polkea.

 

Tämä on myös pegadogisesti perusteltua: kun lapsi rehellisesti tuntee oman taustansa, niin vasta silloin voi tutustua kunnolla muihin ja käydä dialogia.

 

Rippikoulu ja konfirmaatio on sitä varten, että viimeistään silloin lapsi sanoo oman sanansa asiasta - joko haluaa ripille täydentämään kasteen tai sitten ei. Voi sitä myöhemminkin erota jos haluaa.

Ja kyllä kastejuhlan sisällön sitä toimitusta lukuunottamatta saa ihan itse suunnitella millaiseksi haluaa! :girl_haha:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Rautalanka hyvä, uskonnoton ihminen ei elä arvotyhjiössä eikä kasvata lastaan sellaisessa. Arvoja voi välittää lapselle ilman, että uskoo mihinkään yliluonnolliseen.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tottakai voi :lipsrsealed:

 

Arvotyhjiöllä viittasin ihmiseen, jonka arvot perustuu johonkin mutta joka ei niistä puhu.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ristiäiset meillekin, ehdottomasti :) Koska ollaa kristittyjä. Ja fullkomps täältä Rautalangan pointeille.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ristiäiset.

 

Me ollaan varmaan sellasia tapakristittyjä, koska ei käydä kirkossa kuin joululauluja laulamassa ja sitten häissä, hautajaisissa yms. Silti tunnen jotenkin tärkeäksi sen, että lapsemme kastetaan seurakunnan jäseneksi ja että meidät on mm. vihitty kirkossa. Nämä ovat olleet meille ihan luonnollisia ratkaisuja, vaikka en osaakaan sen paremmin sanoa mistä se "tärkeä" tunne tulee, tai miksi on tuntunut luonnolliselta.

 

 

 

OT, mä jäin ihmettelemään miksi joku joka ei kuulu kirkkoon, veisi oman lapsensa seurakunnan kerhoon.. kun siis jos se kerho tuntuu ok:lle, niin miksi ei kastekin?

Share this post


Link to post
Share on other sites

OT, mä jäin ihmettelemään miksi joku joka ei kuulu kirkkoon, veisi oman lapsensa seurakunnan kerhoon.. kun siis jos se kerho tuntuu ok:lle, niin miksi ei kastekin?

Varmaan siksi kun kaste liittää seurakuntaan, mutta kerhossa käyminen ei liitä mihinkään. Joidenkin mielestä on ehkä ok opettaa lapselle eri uskontojen tapoja ja antaa lapsen kokeillakin niitä, mutta ei ole ok liittää lasta mihinkään uskontoon kysymättä häneltä itseltään.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now