Guest -Jonski-

Ristiäiset vai nimiäiset?


487 posts in this topic

Minä haluaisin nimiäiset, mies ristiäiset. No sitä saa sitten miettiä, jos lapsia saadaan.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tulipa tästä ketjusta mieleen, että koskaan en ole ollut nimiäisissä. Meidän suvussa järjestetty vain ristiäisiä, virsineen päivineen.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ja tosiaan, ristiäiset meilläkin pidettäisiin, jos joskus lapsia saadaan :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

En ollut minäkään ollut nimiäisissä ennen kuin omalle pojallemme sellaiset järjestettiin. Ja vierailta saimme kommentteina, kuinka kaunis ja hieno tilaisuus meillä oli. Eli olen erittäin tyytyväinen siihen, että meillä järjestettiin kauniit, omanlaiset juhlat pienen ihmisalun kunniaksi.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä oli nimiäiset. Kun vauva syntyi, kuuluttiin vielä molemmat kirkkoon mutta erottiin pian sen jälkeen. Lapsen kastaminen kristinuskoon ois ollu tekopyhintä ikinä kun ei miehen kanssa kumpikaan uskota.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Aiomme ristiäiset pitää, mutta perinteen ja tavan vuoksi...

Edited by sarah-87

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ei varmaan kumpaakaan, en tiedä mitä nimiäisissä tarkalleen tapahtuu... kai sen voi itse päättää?

 

Olen itse uskova kristitty, mutta en kuulu ev.lut kirkkoon, eikä meidän seurakunnassa kasteta lapsia.

Mies kuuluu ev.luttiin, mutta hän ei vaadi lapsikastetta, tosin usko ei ole hänelle ihan yhtä tärkeä kuin minulle, vaikkei hän mikään ateisti olekaan..

Ilmoitamme lapsen nimen sukulaisille heti kun tiedämme/saamme päätettyä sen, eikä siinä sen kummenpaa.

Ehkä jotkut kahvit voi olla, mutta en halua niistä mitään sen enempää.

Seurakunnassamme on tapana rukoilla ja siunata sylilapsia, joten ehkä viemme hänet sitten seurakunnalle käymään... tai sitten itse rukoilemme kotona hänen puolestaan, saa nähdä...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Nimiäiset pidettiin ja pidetään, kun ei kuuluta mihinkään uskontokuntaan niin ei kastamisvaihtoehtoa olisikaan.

 

Meidän nimiäisissä ideana oli julkistaa nimi ja esitellä lapsi lähisuvulle ja kummeille, ikään kuin ottaa osaksi porukkaa. Äitini halusi myös lukea Herran siunauksen eikä meillä mitään sitä vastaan ollut (niin kuin ei olisi ollut mitään muitakaan siunauksia jne vastaan joita semmoset ihmiset olisi halunneet suorittaa, jotka ylipäätään moisiin juhliin kutsuisimme). Muuten ei ollut ihmeempiä rituaaleja.

 

Jos meillä olisi Miimin tilanne, eli kuuluttaisiin kirkkoon jossa ei kasteta lapsia, haluaisin varmaan järjestää kotona jonkun tilaisuuden jossa tosiaan rukoiltaisiin lapsen puolesta jne sillä lähisukuporukalla. Ja syötäisiin sitten täytekakkua ja vauva saisi kiertää eri syleissä. :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ei kumpaakaan, kun ei kuuluta kirkkoon eikä olla minkään sortin uskovaisia. Haluamme, että lapsi saa itse päättää noin henkilökohtaisesta asiasta, kunhan kypsyy siihen ikään. Nimiäisiäkään ei pidetty, ne jäivät vain jotenkin puolivahingossa pitämättä, ilman sen suurempia päätöksiä suuntaan tai toiseen. Lapsen nimi oli tiedossa jo ennen syntymää, eikä sen julkistamiseen liittynyt mitään seremonioita tai "suurta paljastusta": Itse oisin odottanut lapsen syntymää ja sitt vasta ilmoittanut nimen samassa yhteydessä kun kerroin syntymästäkin, mutta mies meni innoissaan toitottamaan tietoa suunnilleen jokaiselle vastaantulijalle jo hyvissä ajoin ennen syntymää, eli hyvin harvalle se nimi enää oli salaisuus lapsen syntyessä. Meillä oli myös aika hektinen ja hankala alku lapsen kanssa, joten siinä riitti aika paljon muuta mietittävää kuin nimikemujen järkkääminen.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meidän ei tarvitse pähkäillä, ristiäiset halutaan lapselle ehdottomasti. Meille molemmille on kirkkoon kuuluminen ollut aina tärkeä ja arvokas asia ja halutaan lapsi myös kirkon jäseneksi kastaa. Jos lapsi haluaa myöhemmin erota kirkosta, niin se on sitten hänen oma päätöksensä jota myös kunnioitamme.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meidän lapsia ei kasteta kirkkoon, kun ei itsekään siihen kuuluta. Jotkut koko lähisuvun juhlat haluttiin kuitenkin järjestää, varsinkin, kun ei olla naimisissa eli häitäkään ei ole ollut eivätkä meidän perheet olleet koskaan aiemmin kokonaisuudessaan tavanneet toisiaan. Järjestettiin sitten nimiäisiksikin kutsutut kahvitukset, joissa ohjelmana vain kakkukahvit, lahjojen avaus ja vauvan ihastelua. Ei mitään ihmeellisempää. Nimikin kerrottiin jo heti, kun päätettiin eli mitään nimenjulkistustakaan ei tuolla tapahtunut.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Me tultiin siihen lopputulokseen, että järjestetään nimiäiset. Halutaan antaa lapselle mahdollisuus itse päättää haluaako kuulua kirkkoon, ja mihin kirkkoon. Ei olla mitenkään ateisteja, vaan molemmat enemmänkin tapauskovaisia kunnes tää raskaus sai molemmat miettimään asiaa tarkemmin ja molemmat näillä näkymin erotaan kirkosta.

 

Saa nähdä miten sukulaiset (osa ihan aktiivisia uskovaisia) suhtautuu, mutta toisaalta aiotaan myös sanoa että jos joku lapsen haluaa viedä vaikkapa kirkkoon, niin senkun vie.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now