Guest -Jonski-

Ristiäiset vai nimiäiset?


487 posts in this topic

Enpä usko että meille tulee kumpiakaan, kirkkoon ei kuuluta eikä nähdä tarpeelliseksi pitää muitakaan bileitä. Jouduttaisiin muutenkin menemään varmaan äipän luokse niitä pitämään ja suoraan sanoen häiden järjestäminen siellä oli tarpeeksi hirveää. Vauvan kanssa pysyn mielummin kotona ja pyydän ihmisiä esim. jonakin tiettynä vkonloppuna tulemaan kyläilemään, nimi julkistetaan kaikille heti kun se päätetään.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Nimiäiset tulossa täälläkin. Siitä sovittiin jo ennen yrityksen aloittamista, oli miehelle kovin tärkeää että siitä ei tarvitse sitten tapella. Itse olen ns. tapakristitty ja kuulun kirkkoon vain koska en ole saanut aikaiseksi erota (sehän onkin niin vaivalloista..). Miehen isälle tämä tulee olemaan vaikea pala, samoin kuin oli se että meille tulee lapsi emmekä ole naimisissa. Mutta päätöshän on meidän ja hän saa sen niellä. Meitä ei siis ole vihitty, ei siviilissä eikä kirkossa, eikä varmaan tulla vihkimäänkään jossei joskus vanhoilla päivillä innostuta :) Tässä on nyt pian 10 vuotta yhdessä elelty eikä niitä sormuksia olla kaivattu. Ja jos joskus kaivataan niin siviilissä vihitään.

 

Kummit aiomme lapselle pyytää ja ihan normaalin pienimuotoisen kahvitilaisuuden järjestää hyvin pitkälti varmaan samalla kaavalla kuin ristiäiset mutta ilman uskonnollista puolta.

Share this post


Link to post
Share on other sites

ristiäiset. Minä kuulun kirkkoon, mies siitä taasen erosi noin 1.5 vuotta sitten . Mulle ristiäiset oli tärkeä juttu, halusin lapsemme srk:n jäseneksi. Miehellä taas ei ollut niin väliä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ristiäiset. Mulle ihan sama, nimiäiset tai ristiäiset (pelkkä kaste ei ketään pelasta), mut tiesin sukulaisten odottavan ristiäisiä ja kun jompi kumpi kuitenkin ois vähän pakko pitää niin ristiäiset sitten. Itse en kuulu kirkkoon mut mies kuuluu. Olihan ne ihan jännä kokemus. :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Vähän aikaista meillä mutta mato on jo toki koukussa ;) ja alusta asti oli selvää että nimiäiset. Meillä oli myös juhlapaikalla kauniiksi kehuttu siviilivihkiminen (sukuni halusi juhlat käräjäoikeuden ihan kahdenkeskisen siviilivihkimisen jälkeen ja olettivat että pidämme kirkkohäät..ja pah! :D ). Oman sukuni painostus tulee varmasti taasen olemaan massiivista :D mutta koska pidimme päämme häistäkin niin tämä on vielä tärkeämpi periaatekysymys meille kuin ne eli turha yrittää suksulaisten käännyttää. Kyse on kuitenkin meidän lapsestamme. Ovat sitten aikanaan ensimmäiset nimiäiset kummankin suvussa mutta ehkäpä muutkin uskaltavat kun auraamme tietä :D Tiedän että varsinkin miehen puolella suku on tapakristittyä ja anoppi on eronnut kirkosta joka kerta kun poikansa ovat vaan riparilta "valmistuneet". Erosimme kirkosta jo monta vuotta sitten (itse kun 18 täytin). Kunnioitan kyllä muiden uskoa ja jouduimme jopa viikoksi liittymään kirkkoon takaisin kun paras ystäväni pyysi kummiksi, oli "pakko" suostua. Kirkon tapa tässä että kummin täytyy kuulua kirkkoon on minusta naurettava mutta.. nettiero lähti heti kun ristiäiset oli pidetty.. Jokainen saa uskoa miten tykkää ja kunnioitamme kyllä sitä. tai siis minä kunnioitan, mieheni on hieman karsaampi tapaus :D

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meille tulee nimiäiset.

 

Itse en kuulu kirkkoon, mies on tapakristitty. Meillä oli aikanaan siviilivihkiminen juhlapaikalla kun naimisiin mentiin. Tämä asia oli vähän arka paikka miehen äidille, mutta hyväksyi kyllä asian. Saa nähdä miten käy lapsen kasteettomuuden kanssa.. Kun nyt raskausaikanakin on tullut kommenttia, että joko se a_paradise_79 syö lihaa.. Olen siis ollut vege reilut 10 vuotta enkä tosiaankaan meinannut raskauden takia alkaa lihaa uudelleen syömään.. Niin pelkään mitä painostusta sieltä vielä tulee.. Ei mulle kylläkään suoraan, mutta miehen kautta. Mies parka, yrittää kovasti puolustella mun (meidän) valintoja..

 

Mun suvussa en ole yksissäkään nimiäisissä ollut (en tiedä kyllä onko sellaisia ollutkaan), mutta miehen serkun lapselle pidettiin nimiäiset viime kesänä. Eli osalle vieraista ei ole uusi asia.. Tosin olihan miehen (ja siis tuon lapsen isän) ukki uhannut ettei mene ensimmäisen lapsenlapsenlapsensa nimiäisiin kun ei ole kastetta, mutta oli paikalla kuitenkin..

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meille tulossa kanssa nimiäiset. Minä kuulun kyllä kirkkoon, mutta enemmänkin juuri kummiuden ym. vuoksi. Mies ei ole kuulunut vuosiin. Tosin, kun menimme naimisiin minä sain tahtoni läpi, ja meillä oli kirkossa vihkiminen. Silloin mies siis liittyi muutamaksi kuukaudeksi kirkkoon. Nyt koen, että on minun "vuoroni" antaa periksi. Tämä kaste ei ole minulle mitenkään iso asia, ihan vaan varmasti perinteitä kunnioittaen sen kyllä soisin lapselleni, ellen tietäisi sen olevan niin iso asia miehelleni. Lapsi päättäköön sitten itse myöhemmin, haluaako liittyä kirkkoon ja käydä esim. rippikoulun.

 

Meillä mieheni uskonnottomuus on mun suvussa tiedossa, hänen suvussaan ei ihan niinkään... Minun äidilleni mainitsin jo nimiäisistä, saas nähdä millainen reaktio tulee varsinkin miehen suvusta. Mutta toivottavasti ymmärtävät, että tämä on meidän oma päätöksemme ja valintamme, emmekä kaipaa kenenkään muun mielipidettä asiaan.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä oli ristiäiset, vaikka mies ei kuulu kirkkoon. En minäkään kovin uskonnollinen ole, mutta kaste oli itselleni jostain syystä tärkeä. Samalla juhlimme avioliittomme siunausta. Siunaajana ja kastajana oli sattuman kautta rippipappimme :lol: .

Share this post


Link to post
Share on other sites

Heh, meillä taitaa mennä niin että pappi siunaa lapsen ja ottaa hänet seurakunna jäseneksi tms, mutta virallisesti häntä ei kuitenkaan liitetä kirkkoon. Tai en tiedä, siitä ei olla varsinaisesti edes puhuttu. Meidän vihkipappi siis tulee meille pitämään ristiäistilaisuuden, mutta ei ole Suomessa ns. kirjoilla, ainakaan vihkimisoikeutta hänellä ei täällä ollut, en tiedä meneekö tuo "ristimisoikeus" sitten samaan sarjaan vai miten.

 

Kuitenkin taas kerran luvassa jotain ihan meidän näköistä, jotain siltä väliltä :) Minulle ristiäis/nimiäisjuhla on lähinnä pienokaisen tervetulojuhla sukuun. Ja suvussa on paljon niitä, jotka arvostaa papin läsnäoloa tilaisuudessa, ja onhan kyseinen ihminen henkilönä meillekin hyvin tärkeä, uskonnolla ei ole siinä mitään tekemistä (olen itse ateisti).

Share this post


Link to post
Share on other sites

kuulumme eri uskontokuntiin, emmekä halunneet liittää vauvaa kummankaan seurakuntaan, niin meillä oli nimiäiset. saa itse sitten päättää mihin haluaa kuulua vai kuuluuko mihinkään...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä oli nimiäiset, kun halusimme juhlat kuitenkin järjestää. Mies ei kuulu kirkkoon, ja olimme jo naimisiin mennessämme päättäneet, että tulevia lapsia ei kasteta. Saavat lapset myöhemmin itse päättää haluavatko kuulua johonkin uskontokuntaan.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Nimiäiset.

Tai oikeastaan aiotaan pitää vaan pienimuotoiset "syntymä-juhlat" tulevalle vauvalle,

koska nimi todennäköisesti paljastetaan heti lapsen synnyttyä. Sitten siis kun tämä on ajankohtaista :)

Ja tämä siksi, että emme kumpikaan kuulu kirkkoon.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kunnioitan kyllä muiden uskoa ja jouduimme jopa viikoksi liittymään kirkkoon takaisin kun paras ystäväni pyysi kummiksi, oli "pakko" suostua. Kirkon tapa tässä että kummin täytyy kuulua kirkkoon on minusta naurettava mutta.. nettiero lähti heti kun ristiäiset oli pidetty.. Jokainen saa uskoa miten tykkää ja kunnioitamme kyllä sitä. tai siis minä kunnioitan, mieheni on hieman karsaampi tapaus :D

 

Anteeks, pakko kommentoida. Kummin tehtäväna kristinuskossa (ainakin ev-lut, kat, ort, en tiedä helluntailaisten ym. tavoista) on pitää huolta kummilapsen uskonnollisesta kasvatuksesta. Nykyäänhän tämä on enemmänkin siksi muuttunut, että pyydetään joku kaveri kummiksi. Se ei silti tee kirkon vaatimusta naurettavaksi oli käytäntö nykyään mitä tahansa. Kummilla on kirkossa rooli, joten kummi ei mitenkään voi olla kirkkoon kuulumaton. Kyllä lapsella voi olla muita tärkeitä aikuisia, kun se kummi. Ei kirkon oppeja voi muuttaa, vain sen takia, että jollekin tule paha mieli, tai että se on epäreilua, kun kaikki ei voi olla. Se ei mielestäni ole toisen uskon kunnioittamista, jos pitää tapoja naurettavina, mutta kuitenkin ottaa niihin osaa.

 

Ristiäiset ja nimenanto ovat muutenkin kaksi eri asiaa, vaikka nimiäiset tuntuvat olevan ristiäisten kopio. Ristiäisissä lapsi tulee seurakunnan jäseneksi antamalla kaste. Tapa pitää nimi salaisuutena siihen asti on suomalainen, ei kirkollinen. Eli kastettavalla lapsella voisi hyvin olla sekä ristiäiset, että nimiäiset. (Tässähän oiva rahastusidea. :girl_crazy: )

 

Anteeksi avautuminen.

Edited by Spring

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minä olen kristitty, en tapakristitty tai julistava uskovainen, vaan omalla tavallani hengellinen. Mies on uskonnoton. Joskus ollaan törmäyskurssilla "kulttuurierojen" kanssa (esim. juhlapyhät), mutta siitä onneksi selviää keskustelemalla. :)

 

Alusta asti on ollut selvää, ettei mahdollista lasta kasteta, vaan hän saa kotona uskonnollisesti sitoutumatonta kasvatusta (ei opeteta ateismia, uskonnottomuutta, ev.lut. juttuja jne, mutta kerrotaan jos kysyy). Kasvaessaan lapsi halutessaan saa liittyä valitsemaansa uskontokuntaan, tai olla liittymättä.

 

Nimiäisiä tuskin järjestetään. (Äänestyksestä puuttuu vaihtoehto "ei kumpikaan".)

Edited by calad

Share this post


Link to post
Share on other sites

Nimiäiset olivat..

 

Mies on eronnut kirkosta, itse vielä kuulun. Ainoa syy kastaa vauva oli se, että "se nyt on vaan ollut tapana", joten päädyttiin nimiäisiin. Saahan lapsi sitten liittyä kirkkoon, jos esim rippikouluiässä niin haluaa. Kummit nimettiin silti ja ristiäistyyppiset juhlat pidettiin meillä kotona. Isomummojen mieliksi myös laulettiin "Jumalan kämmenellä", mutta se oliki sitten ainoa uskontoon liittyvä juttu.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ristiäiset olivat molemmilla tytöillämme.

 

Minä ja mieheni kuulumme molemmat kirkkoon, joten ristiäisten pitäminen oli itsestäänselvyys. Molempia tyttöjä on heti syntymästään asti kutsuttu omilla nimillään, joten ristiäiset olivatkin ensisijaisesti kasteen juhla - ei nimenantotilaisuus.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now