Miljamaria

Tutista luopuminen

178 posts in this topic

Olisiko kenelläkään sellaisella vinkkiä antaa jolla on kaksi lasta pienellä ikäerolla ja kuopus syö vielä tuttia?

 

Meillä neiti siis 1v 8kk ja pikkuveli 7,5 kk, pikkuveli on totutettu jo viikon ikäisenä tutille ja syö sitä unilla sekä satunnaisesti jos on äkäinen. Neiti taas söisi tuttia aina ja kokoajan. Päivävähennys on mennyt kohtalaisesti, mutta nyt osaa jo kysyä tutin perään: "Mis tutti??" ja erottaa kyllä mikä on hänen ja mikä veikan, mutta tiukan paikan tullen vetää myös veikan tutin suuhun. Mä oon vaan niin homekoppelo etten koskaan muista kerätä tutteja pois näkyviltä, neiti osaa kyllä kaivaa veikan tutin vaikka vaunuista.. :P Reissu on tulossa jolloin kyllä syödään tuttia, enkä raaskisi kesälomaakaan käyttää jatkuvan kitisemisen kuuntelemiseen ja sitten aina vahingossa kuitenkin saisi veikan tutin suuhun jolloin meillä varmaan tehdään tutistavieroituksen keston ME.. :lol: Vai kannattaisiko vierottaa molemmat samalla?? :o

Share this post


Link to post
Share on other sites

Olisiko kenelläkään sellaisella vinkkiä antaa jolla on kaksi lasta pienellä ikäerolla ja kuopus syö vielä tuttia?

 

Meillä neiti siis 1v 8kk ja pikkuveli 7,5 kk, pikkuveli on totutettu jo viikon ikäisenä tutille ja syö sitä unilla sekä satunnaisesti jos on äkäinen. Neiti taas söisi tuttia aina ja kokoajan. Päivävähennys on mennyt kohtalaisesti, mutta nyt osaa jo kysyä tutin perään: "Mis tutti??" ja erottaa kyllä mikä on hänen ja mikä veikan, mutta tiukan paikan tullen vetää myös veikan tutin suuhun. Mä oon vaan niin homekoppelo etten koskaan muista kerätä tutteja pois näkyviltä, neiti osaa kyllä kaivaa veikan tutin vaikka vaunuista.. :P Reissu on tulossa jolloin kyllä syödään tuttia, enkä raaskisi kesälomaakaan käyttää jatkuvan kitisemisen kuuntelemiseen ja sitten aina vahingossa kuitenkin saisi veikan tutin suuhun jolloin meillä varmaan tehdään tutistavieroituksen keston ME.. :lol: Vai kannattaisiko vierottaa molemmat samalla?? :o

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ Kyllähän se imemisen tarve vähenee koko ajan teidän pienemmälläkin, ja voisi luulla että vieroitus olisi helpompaakin mitä pienempi on kyseessä.. Omaa kokemusta ei kahden vieroituksesta ole, mutta ehkä itse voisin kokeillakin molempien vieroittamista yhtä aikaa (jos vain syliä/lohdutusta on molemmille tarpeeksi tarjolla) :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä esikoinen oikeastaan aloitti tutin syömisen enemmän vasta vuoden ikäisenä (joo, ei todella olisi silloin enää sitä tarvinnut, mutta kun tuntui vähän helpottavan puhkeavien hampaiden kanssa). Tutista luopumista pitkitettiin, koska pelättiin sen olevan vaikeaa, mutta loppujen lopuksi se menikin suht helposti. Vähän ennen kaksivuotispäivää puhuttiin jonkun aikaa etukäteen, että kohta tulee tuttikeiju käymään ja vie tutit pois ja tuo jotain kivaa tilalle. Yhtenä päivänä sitten kotoa lähtiessä ripustettiin yhdessä tutit omenapuun oksille ja takaisin tullessa keiju oli ne tosiaan vienyt ja tuonut tilalle Pipsa Possu -hahmoja, joista tyttö todella tykkää. Ekana iltana tyttö kysyi nukkumaan mennessä, että missä tutti on, mutta tyytyi selitykseen tuttikeijusta eikä sen koommin tuttia kysellyt.

 

Toinen on nyt puolivuotias eikä oikein missään vaiheessa ole tutista perustanut. Toivomme, ettei sitä tarvita myöhemminkään.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä tutti on lyhentynyt pikkuhiljaa. Eli leikannut pienen palan kerrallaan tutista pois. Kun tutti on lyhentynyt niin ettei siitä ole enää tutiksi niin itsellään jäänyt pois. Meillä kuopus oli aika tuttimaakari ja päivätutin jätin kuitenkin pois ilman sen kummpia ja tuon unitutin kanssa sitten tuo lyhennys.

Mutta tästä ei tietty oo apua jos tutti on jo heitetty pois, eikä sitä voi enää takasin ottaa.

Auttaisko jos se orava toisi jonkun ihanan unipehmon tai kivan lelun vastineeksi siitä kun rikkoi tutin ?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meidän tyttö unohti ite tutin n.7kk iässä. Se vaan jäi. Tais kerran unohtua ottaa mukaan enkä sitä sitten enää tarjonnutkaan.

 

Vinkki espanjasta: Kaveri oli siellä kuullut että eräs iskä oli kastanut tutin tabascoon ja selittäny tutin omituisen maun sillä että se on menny pilalle. Aika julmaa mutta ehkä aurinkorantojen muksuille noi tulisemmat maut oo kovin vieraita. :D

Ja ihan kotisuomesta kuultua: Yks neuvokas isä oli naulannut tutin seinään ja sanonu että jos tuttia tekee mieli niin tosta sitä saa käydä imemässä. Tarina ei kerro miten uutinen otettiin vastaan... :lol:

Share this post


Link to post
Share on other sites

meillä poju söi aina tuttia vaan hätätilanteissa, kuten kaupassa ruvetessa huutamaan yms. silloin tällöin oli myös apuna nukahtamisessa mutta vasta n. puolivuotiaana hampaiden puhkeemisvaiheessa rupes tiutti kelpaamaan kunnolla=) Mutta n. vuoden iän jälkeen huomattiin, että tutista ei juurikaan ollut enää apua huutokohtauksissa jolloin me sitten vaan kokonaan otettiin tutti pois, oli siinä homma sitten aina kun löysi jonkin kadonneen tutin saada se taas pois, mutta suht helposti vieroitus kuitenkin onnistui.. Muutama kuukausi vieroituksen jälkeen löysi vielä yhden tutin, mutta ei sitä suuhunsa laittanut, ei varmaan tiennyt mitä sillä kuuluu tehdä=)

Nyt kun tytöllä on tutti niin poika aina välillä meinaa laittaa sen suuhunsa, mutta onneksi ei laita, ja jos yritää, meinaa laittaa sen väärinpäin=) Ja tytölläkin tutti käytössä vain rauhoittamiseen, esim. kaupassa tmvs...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Siinä vaiheessa kun tutti alkoi jäädä itsestään pelkästään yökäyttöön (n.1,5v)

ajattelin että kohta pitäs vierottaa kokonaan. Sittenpä eräänä iltana kuulin

että nukkuvalta pojalta tipahtaa kopsahti lattialle tutti, eikä hän sitä seuraavaan aamuun

mennessä ollut kaipaillut, päätin että vois olla oikea hetki.

 

Poika oli sen ikäinen että osasi puhua joitakin sanoja ja ymmärsi jo paljon.

Leikkasin tuttiosan tyngäksi ja illalla kun tuli nukutuksen aika katsoimme

yhdessä tuttia ja totesimme että "tutti on rikki". Poika sai itse tutti kädessä

ihmetellä asiaa (ja yritti saada pysymään suussa) ja ehkä noin vartin ihmettelyn

jälkeen sanoin pojalle että tutti on rikki ja laitetaan se roskikseen. Poika teki työtä

käskettyä ja vielä vilkuttelimme tutille roskiksen edessä.

Nukuttaminen ilman tuttia kesti aluksi kauemmin ja "Tutti meni rikki" ja "Hei hei tutti"

olivat suositut hokemat seuraavan parin-kolmen viikon ajan.

 

Selvästi poika oli valmis tutista luopumaan, joten se oli meillä suht helppoa.

Yksiäkään varsinaisia itkuja ei tutin perään itkeskellyt.

 

Halusimme tehdä tutista luopumisen ennen pojan siirtoa omaan huoneeseen nukkumaan,

ettei poika sitten siellä olisi herännyt tutin tippumiseen - ja että meidän olisi sitä pitänyt

ravata siellä nostamassa suuhun.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä kyllästyttiin kamalaan kuolaamiseen jonka tutti aiheutti. Ja neiti tuntui olevan todella riippuvainen tutistaan.

Päätin että 2v synttäritä kyllä vietetään ilman tuttia ja niinhän siinä (onneksi) kävi.

 

Tutin päiväkäytöstä luovuttiin kohtuu helpolla Tuttiritarin avulla ^_^

Päivisin katottiin telkkarista että siellä se tutti on ja onpa Tuttiritari onnellinen tutista.

 

Kuukauden jälkeen oltiin mummolassa yötä ja kotiin tultua huomattiin, että tutti oli unhtunut mummolaan.. ihme kyllä neiti uskoi ettei asialle voinut mitään. Kyllähän siinä muutama yö meni hieman levottomasti, mutta kyllä se siitä helpotti :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Pojalta jätettiin tutti pois puolen vuoden korvilla, kun yöt olivat katkonaisia ja epäiltiin tutin suusta lopsahtamisen olevan yksi syy, kun ei vielä osannut itse sitä uudelleen suuhunsa löytää. Eräänä iltana ei vain tuttia annettu, eikä sitä sen jälkeen ole kaivattukaan.

 

Minä olen aikanaan luovuttanut oman tuttini vauvatontuille. Napapiirillä olikin (en tiedä onko vielä) Joulupukin pääpostilla valtava tuttikokoelma, sieltä sitä omaa sitten etsittiin paikalla käydessä. :rolleyes:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä tutista vieroittaminen on nyt ajankohtaista. Poika (nyt n. 11,5 kk) on käyttänyt jo hyvän aikaa tuttia vain nukkumaan mentäessä, automatkoilla ja kyläillessä, kun on outoja naamoja ympärillä. Vielä jokin aika sitten käytti tuttia myös rattaissa, mutta siitä ollaan jo aika mukavasti päästy. Näin etukäteen uskoisin, että nuo nukkumiset voivat hoitua aika helpostikin ilman tuttia, mutta automatkat ovat sitten ihan asia erikseen... Poika inhoaa autolla matkustamista, eikä mitkään lelut sun muut jaksa pahemmin kiinnostaa. Tutti on ollut ainoa, joka hiukan hillitsee raivoamista. Olisiko siis tähän tilanteeseen kellään antaa vinkkejä?

 

Muoks.

Kysynpä nyt vielä sitten sitäkin, että miten olette saaneet lapsen rauhoitettua ilman tuttia, esimerkiksi yöunille? Kun toisaaltahan lasta ei suositella huudatettavan, eikä olisi sekään kiva, että lapsi nyt tässä vaiheessa enää oppisi siihen, että joku on aina vieressä siihen asti että hän nukahtaa. Meidän pojan tapauksessa ei pehmolelut juuri kiinnosta, eli kyseenalaiselta tuntuu sekään, onko unilelusta mitään iloa (pojalla on kyllä ollutkin synnäriltä asti aina sängyssään yksi tietty pehmo, josta ei ole koskaan ollut erityisen kiinnostunut).

Edited by Birbir

Share this post


Link to post
Share on other sites
Kysynpä nyt vielä sitten sitäkin, että miten olette saaneet lapsen rauhoitettua ilman tuttia, esimerkiksi yöunille? Kun toisaaltahan lasta ei suositella huudatettavan, eikä olisi sekään kiva, että lapsi nyt tässä vaiheessa enää oppisi siihen, että joku on aina vieressä siihen asti että hän nukahtaa. Meidän pojan tapauksessa ei pehmolelut juuri kiinnosta, eli kyseenalaiselta tuntuu sekään, onko unilelusta mitään iloa (pojalla on kyllä ollutkin synnäriltä asti aina sängyssään yksi tietty pehmo, josta ei ole koskaan ollut erityisen kiinnostunut).

Meillä oli jonkinmoinen huudatusunikoulu, mutta se toimi. Siinä jätettiin ns. turhat palvelukutsut huomiotta ja lapsi jätettiin yksin nukahtamaan. Alkuun ei siis auttanut rauhoittamiseen mikään, mutta pikku hiljaa alkoi toimia tassutus (joka alussa sai vain raivostumaan) ja ovelta kuiskattu "Nukutaan.". Unilelu ei välttämättä sellaisenaan toimi, meilläkin on kaksi uniriepua jotka piti "leimata" ja nyt unilelut on oikeasti turvana, eikä vain sängyssä lojumassa.

Share this post


Link to post
Share on other sites
Poika inhoaa autolla matkustamista, eikä mitkään lelut sun muut jaksa pahemmin kiinnostaa. Tutti on ollut ainoa, joka hiukan hillitsee raivoamista. Olisiko siis tähän tilanteeseen kellään antaa vinkkejä?

Meilläkin tyttö(nyt 1v7kk) vihaa autossa matkustamista. Ei koskaan nukahda autoon. Yleensä edes tutti ei auta. Matkustamme kuitenkin usein pitkiä matkoja mummolaan ja pelastus löytyi DVD-soittimesta. Olen päättänyt että mielummin annan lapsen katsoa jotain Ti-ti nallea kun annan huutaa 3h suoraa huutoa.

Edited by Glenda

Share this post


Link to post
Share on other sites
Meillä on elämä tutin kanssa ihan helvettiä... Se hallitsee niin täysin tuon pienen miehen elämää. Ollaan yritetty vähentää sen käyttöä, mutta ei kovin suurella menestyksellä. Hermot ei kestä jätkän narinaa ja sitten tulee tutti annettua.

 

Tää on niin tuttua... <_< Jätkänpätkä kulkee 24/7 tutti suussa! Päiväkodissakin sitä on siirrytty käyttämään myös muulloin, kuin vain päiväunilla, koska poika muuten puree. Kiva... Jostain syystä myös pikkuneiti on viimeisen viikon verran ainakin syönyt tosi paljon tuttia. Luulin, että hänet olisi pian voinut jo vierottaa koko vempeleestä, sillä tyttö söi tuttia lähinnä päikkäreillä (ei aina silloinkaan) ja öisin. Nyt tuttia oikein haeskellaan ja etsitään kotona, ja jos tuttia ei löydy, alkaa kiukuttelu ja kitinä. Pelottaa siis, että onnistuukohan vierotus tutista ennen 2-vuotissynttäreitä? :unsure: Tuon olin ajatellut ehdottomaksi takarajaksi.

 

Muutamalla itkuisella yöllähän tästä voisi tietty selvitä (ehkä), mutta omat fyysiset ja henkiset voimat on niin vähissä, etten jaksa yhtään ylimääräisiä kitinöitä. Ja kun nytkin yöt ovat jo levottomia, niin entäpä sitten ilman tuttia?! :blink:

Edited by Isabelleza

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä on parhaillaan tutistavieroitus menossa. Taaperoinen on ollut oikein kunnon tuttimies siitä saakka, kun tietynmerkkinen tutti vauvana alkoi kelvata. Olin ajatellut, että parivuotiaana viimeistään jätetään tutti pois ja nyt ollaan siinä vaiheessa, että tuttia syödään vain unille mennessä. Kimmoke tähän tuli päiväkodista, siellä poika oli jättänyt tutin pois unia lukuunottamatta. Niinpä keräsimme kaikki tutit yhteen koriin ja sieltä käydään sitten yöunille mennessä valitsemassa yksi tutti ja sinne se aamulla myös palautetaan. Tähän saakka on mennyt siis hyvin, mutta yöunet ovat se kovempi koitos varmasti. Olen ajatellut, että joulun jälkeen viimeistään leikataan tuteista kumiosat rikki ja näytetään lapselle, että tutit ovat hajonneet eikä niitä enää voi käyttää. Saa nähdä miten tästä selvitään...

Share this post


Link to post
Share on other sites
Ja kun nytkin yöt ovat jo levottomia, niin entäpä sitten ilman tuttia?! :blink:

Samaa mäkin pelkään ja etenkin nukuttamista <_<. Meillä poika olis tutti suussa koko ajan, jos vaan annettaisiin, mutta päivisin yritän piilotella niitä mahdollisimman paljon. Viimeistään 2-vuotiaana olis kiva saada kokonaan vieroitettua.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kerron tähän rohkaisevan tarinan: Me aloitettiin tutista vieroitus pikkuhiljaa ennen kaksivuotissynttäreitä, ensin niin, että tuttia käytettiin vain unilla, sängystä sai nousta kun jätti tutin tyynyn alle (usein heräiltiin sitten ihan rauhassa sängyssä esim. lueskellen, ja kun tahtoi leikkimään niin jätti sitten tutinkin suht helposti). Seuraavan kerran tutin sai taas nukkumaan mennessä, tai poikkeuksellisesti jos jostain tuli oikein kova harmi, esim. kaatui niin että tuli kunnon itku. Silloin sanottiin että nyt voidaan ottaa tutti siksi aikaa että se auttaa = rauhoittaa.

 

Pojalle tosi kova sana on kaikenmaailman työkoneet ja työmiehet, niinpä alettiin sitten jutella, että työmiehet ei muuten tarvitsekaan tuttia.. Lueteltiin, että roskakuski ei käytä tuttia, ei traktorin kuljettaja, rekkakuskikaan.. Sitten kerran sanottiin että kokeillaanpas semmoista työmiehen nukahdusta, ettei otetakaan tuttia ollenkaan! (Mua pelotti tuon askeleen ottaminen tosi paljon, pelkäsin kamalia levottomia öitä ja oli just sellanen olo että en jaksa, ei vielä.. Onneksi mies otti sen ekan askeleen jonkun päikkärinukutuksen kanssa, eikä se sitten ollutkaan niin vaikeaa. :)) Ja tietenkin mielettömät kehut pojalle kun heräsi, 'huomasitko, nukuit ihan ilman tuttia kuin oikea työmies!'

 

Nukahtamisaika tuossa piteni aika lailla ainakin alkuun ja seuraksi tarvittiin sängyn viereen, mutta yllättävää oli se, että itse yöt ei tulleet levottomammiksi, päin vastoin! Ennen kun heräiltiin etsimään sitä tippunutta tuttia, niin nyt ei tarvinnutkaan, vaan yöt on olleet aivan selkeästi kokonaisempia (tietysti muutamaa pakollista poikkeusta lukuunottamatta). Ihan yllättävän helposti meni siis tutista vieroitus, eipä sen perään edes itkeskelty juuri, tosin jäljelle jäi tärkeät unikaverit ja hyvä niin, niistä ei olekaan mikään kiire luopua, sen saa päättää sitten itse koska ei enää niitä tarvii. :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mullakin on rohkaiseva tarina kerrottavana. Meillä esikoinen oli pikkusiskon syntyessä 1v8kk ja söi edelleen tuttia. Se oli oikeestaan jo vähän liiankin tärkee, eikä ainakaan nukahtaminen onnistunut tai paha mieli mennyt pois ilman kyseistä lutkutinta. Vauvan tullessa tutti oli entistä tärkeempi ja alko oleen jo vähän tuskanhiki otsalla kun ajattelikin vieroitusta. Ei kuitenkaan alettu sitä vielä silloin suorittaan, koska pikkusiskon syntymä ja siitä jonkun ajan kuluttua tapahtunut sängyn vaihto oli ihan tarpeeks muutosta sille kertaa. Alettiin kuitenkin vähän pohjustaan asiaa iltasin, kun tutille tuli tarvetta unille mennessä ja juteltiin, että ei oo mummullakaan tuttia eikä isillä eikä äitillä jne.

 

Ajattelin, että ennen 2v synttäreitä pitää tutista luopua ja kun miehen isyyslomapätkä sattui oleen juuri kuukautta ennen synttäreitä, niin päätettiin, että silloin se tapahtuu, jotta molemmat on sitten valvomassa öitä ja kuuntelemassa päivisin huutoo. Joten sitten vaan päätettynä päivänä leikkasin aamulla tutista kärjen pois. Kun Köö tartti sitten tuttia seuraavan kerran, se annettiin ja ihmetys olikin suuri, kun se olikin rikki. Meidän pihassa pyörii päivittäin tosi kesy orava, jota aina ihmetellään, joten kerrottiin, että orava on varmaan tullut siitä tutista haukkaan palan pois. Joka kerta kun tutille olis ollut tarvetta, niin juteltiin tota samaa juttua. Ja odotettiin kauhulla ensin päiväunia ja sitten yötä.

 

Mutta kuinkas ollakaan, päiväunille meno sujui normaalisti ja sitten sama juttu yöunien kanssa! Kölvi ei ollut millänsäkään, vaan ihmetteli ja naureskeli vaan joka kerta, että tutti olikin "krikki" ja siitä on "oraa" käyny haukkaan palan. Ja sitten lueteltiin, että ei oo tuttia mummulla eikä isillä eikä äitillä jne. Eikä siitä tutittomuudesta tullut yksiäkään huutoja. Meilläkin kyllä unikavereista tuli entistäkin tärkeemmät tutista luopuessa, mutta niitä saa halailla vaikka vielä intissäkin. :D

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ihana lukea paria rohkaisevaa tarinaa. Täällä siis edessä myös tutista vieroittaminen. Vien sitä päätöstä kokoajan eteenpäin, mutta vielä se on edessä. Päivät jo menee ihan hyvin ilman tuttia, mutta päiväunille ja yöunille mentäessä vielä selkeesti kaipaa tuttia. Jospa se tästä pikkuhiljaa...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä ajattelin koko ajan että meidän poika ei tutistaan luovu varmaan ennen kun täyttää 18, sen verran rakkaaksi ko. tuli nukkuessa.

Kuinkas sitten kävikään..

Menimme viikko sitten joulupolulle jossa oli pikkuoravien tuttikori (otin ihan tätä varten tutin mukaan),annoin tutin pojalle.Hän avasi korin, kurkisti, näki siellä pari muutakin tuttia,tiputti tuttinsa ja laittoi kannen kiinni. Sen jälkeen ei ole edes tuttia kaivannut.

Vauva meillä taas on nyt tutin syötiin opettelu vaiheessa (lutkuttaa muuten liikaa sormiaan) ja pari tuttia on yleensä jossain pöydälle. Ihmeellistä, mutta ne ei ole pojassa mitään reaktiota herättänyt. Yhtenä päivä laittoi suuhun, katsoi meihin, irvisti ja laittoi takaisin pöydälle.

 

Mä niin pelkäsin tätä hommaa kauan ja pitkitin tutin vierotusta. Toisaalta on ehkä hyvä ettei aikaisemmin tehty tuota koska poika ei ehkä olisi vielä ymmärtänyt juttua kokonaan.

Share this post


Link to post
Share on other sites
Mä niin pelkäsin tätä hommaa kauan ja pitkitin tutin vierotusta. Toisaalta on ehkä hyvä ettei aikaisemmin tehty tuota koska poika ei ehkä olisi vielä ymmärtänyt juttua kokonaan.

 

Aivan täysin sama juttu. Meilläkään ei oo Köössä noi pikkusiskon tutit herättänyt mitään reaktioita, ei oo niitä syönyt ikinä. Ei tosin toi pikkusiskokaan kovasta yrityksestä huolimatta, joten ne saa varmaan muutenkin heittää roskiin.. :rolleyes:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meidän tyttö on 1v 5kk ja päätettiin luopua tutista nyt, kun aika on sopiva. Kuukauden päästä aloittaa perhepäivähoidossa ja kesäkuun alussa syntyy pikkusisarus, joten nyt on melkein ainut hyvä aika ja mieskin on lomalla. Tyttö ei ole käyttänyt tuttia kuin nukahtaessa ja nukkuessa, mutta siinä siitä on tullut tärkeä: sänkyyn vietäessä ensimmäisenä kyselee tuttia ja etsii sitä.

 

Kokeilin jo jokin aika sitten leikata tutin, mutta tuli ihan kauhea huuto ja luovutin sitten, kun ajattelin etten yksin jaksa alkaa valvomaan. Nyt päätettiin ottaa tutti kerralla kokonaan pois.

 

Sängyssä on ollut tutin lisäksi pienestä asti pupu, mutta siitä neiti ei ole innostunut. Tällä hetkellä tytölle ovat vauvanuket todella tärkeitä ja niitä on kaksi, iso ja pikkuinen. Keksin sitten antaa pikkuvauvan unikaveriksi ja tyttö olikin tästä aivan innoissaan. Kun vein sänkyyn, ei muistanut edes kysellä tuttia, kun oli niin tohkeissaan vauvasta. Ja nukahti heti, ilman mitään äkinöitä! :o

 

Yöllä sitten heräsi kahden maissa ja meni kaksi tuntia, ennen kuin nukahti. Tassuteltiin ja oltiin jompikumpi koko ajan huoneessa. Äidin sydäntä särki, kun pieni tuijotti silmät märkänä ja hoki tuttia... Mutta ei auttanut. Tuon nukahtamisen jälkeen heräsi huutamaan 45 min päästä, mutta riitti että mies kävi huoneessa. Sitten nukkuikin aamuun asti.

 

Olin varautunut paljon pahempaan, joten sinänsä eka yö yllätti positiivisesti. Uskon kyllä, että tänään nukahtaminen on vaikeampaa, kun neiti tajuaa saadessaan vauvan viereen, että tuttia ei nytkään tule. Mutta nyt jatketaan tämä loppuun asti, kun kerran aloitettiin. Laitan päivitystä kun muutama yö on kulunut. Pitäkää peukkuja! :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

No niin, nyt on sit neljä tutitonta yötä takana.

 

Päiväunille nukahtaminen on mennyt koko ajan tosi hyvin, ei äkinää eikä huutoa, ei mitään.

 

Iltaunille nukahtaessa sen sijaan on huudettu. Eilen huuto oli sellaista normaalia mielenosoitus-karjumista, johon ei tarvitse ihmeemmin reagoida ja nukahti nopeasti itsekseen. Kahtena edellisenä yönä oltiin jompikumpi sängyn vieressä, kun huuto oli sellaista oikein kunnon huutoa.

 

Viime yönä myös huudettiin tunti ja oli ihan mahdotonta huutoa, meinasi konstit loppua kun tuntui että se ei lopu millään. Laitettiin valoja päälle ja heräteltiin vähän, että vähän tokeni. Mies sai lopulta tytön nukahtamaan jollakin keinolla. Aamulla heräsi huudon kanssa kesken unien, en jaksanut alkaa nukuttamisoperaatioon kun ääni oli hyvin samanlaista kuin yöllä vaan noustiin ylös. Kaksi edellistä yötä meni tosi hyvin, toisena yönä nukkui aamuun asti ja toisena yönä kitisi vähän, mutta riitti kun kävin kippaamassa pitkälleen ja laitoin peiton päälle. Viime yö sitten olikin melkoinen järkytys noiden jälkeen, vaikka olinkin kyllä varautunut siihen, että näinkin voi käydä. Eikös unikoulussakin monesti ole niin, että muutaman hyvän jälkeen tulee pari surkeata, kun lapsi "testaa" pidetäänkö tästä systeemistä nyt ihan oikeasti kiinni?? I hope so...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meilläkin lopetettiin tutin syönti joululomalla. Päiväunilta tutti jäi jo pois joulukuun alussa, ja se oli puhdas vahinko. Olin ostanut uusia tutteja, jotka eivät mahtuneet niihin säilytysrasioihin. Laitoin sitten tutin hoitorepun taskuun ja mainitsin kyllä siitä aamulla pph:lle, mutta ilmeisesti se info meni vähän ohi. Olivat kovasti etsineet tuttia, mutta eivät löytäneet, joten oli sitten laittanut ilman tuttia päiväunille. Tyttö oli ihan kiltisti menny nukkuumaan. Pph kertoi sitten parin päivän päästä vasta, että kun ei oo sitä tuttia ollu, niin on nukkunut hyvin päiväunet. Se oli luullu, että me ollaan lopetettu tutin antaminen. No, enpä sitten enää hoitoreppuun tuttia laittanut.

 

Yötutti otettiin nyt joululomalla pois niin, että napsaistiin pää pois ja näytettiin tytölle tuttia. Harmiteltiin siinä kaikki sitten yhdessä, että onpa harmi kun tutti on menny rikki. Sitten rohkaistiin tyttöä, että kyllä sä pärjäät ilmankin vai mitä. Illalla kun tuli nukkumaanmenoaika, niin taas puhuttiin siitä kuin tutti on rikki. Ensimmäisenä iltana nukahtaminen vei vähän kauemmin, mutta hyvin rauhoittui, kun mies kävi sanomassa, että tutti on nyt rikki, ala nyt vaan nukkumaan.

 

Kaikenkaikkiaan on menny tosi helposti tutista vieroitus. Ei ole pahemmin itkeskelly. Ainoa on vaan se, että nykyään pitää nukuttaa, eli pitää olla itse makuuhuoneessa, että tyttö nukahtaa, muuten alkaa hirvee huuto. Tästäkin tavasta varmaan kohta päässään eroon, koska ollaan siirrytty joka ilta kauemmas ja kauemmas sängystä. Olen ihan kohta ovella :rolleyes:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä on nyt kahtena iltana nukahdettu yöunille ilman minkäänlaisia äkinöitä. Ja yöt nukuttu hyvin aamuun asti :) Viikko meni, että tähän päästiin, tosin viikon aikanakin oli monta hyvää yötä eli nukkui heräämättä aamuun asti ja nukahtaminenkin oli aika helppoa, mutta muutaman minuutin karjunta kuului kuitenkin asiaan. Hiphei! :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now