Miljamaria

Tutista luopuminen

178 posts in this topic

Tààllà aika epàtoivoinen àiti kaipaisi vinkkejà... Tai vertaistukea tai jotain...

 

Tuttimaakarimme 2v2kk antoi joulupukille tuttinsa (tàstà oli kovasti juteltu etukàteen ja pukin tuomat nukenrattaat olivat mieluisa vaihtari) ja siità làhtien on nukahtaminen ollut tosi vaikeeta. Ennen sai vaan kipata tytòn sànkyyn ja sinne jài, nukahti jossain vaiheessa itsekseen. Nyt jo iltapesulta alkaa kamala huuto, selkà kaarella rààkyminen ja yleinen protestointi nukkumista vastaan. Unipupu ei tuo lohtua ollenkaan, se taisi olla niin tuttiin kytkòksissà ettà yksin se ei enàà lohduta. Vieressà saa roikkua tunninkin, laulaa, silittàà... Kun vihdoin nukahtaa niin nukkuu kyllà hyvin yòt. Pàivàunia tyttò on jouluun asti nukkunut aika paljon 2-3 tuntia, nyt joskus skippaa koko pàikkàrit :blink: !! Saattaa jutella ja huudella sàngyssààn kaksikin tuntia, kunnes luovutetaan ja pàikkàrit jààvàt vàlistà jolloin iltapàivà/ilta on yhtà huutoa... Usein sanoo, ettà on vielà pieni, tarvitsee tuttia ja haluaisi antaa nukenrattaat takaisin pukille...

 

APUA! Kauanko tàtà vielà kestàà?? Nyt kolme viikkoa takana... Vaikeampaa tàstà tekee se, ettà pikkusisko 8kk nukkuu samassa huoneessa, joka heràilee isosiskon huutoihin...

 

Niin ja kaiken lisàksi on parina viime pàivànà imeskellyt sormiaan! Tehtiinkòhàn me kuitenkaan oikea pààtòs tossa tutista luopumisesta? Ei enàà viitsisi takaisin antaa vaikka joskus mieli tekisikin.

Edited by Luna

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä ei edes ehditty jättää tuttia kokonaan pois, kun koko homma otti takapakkia. Tutista tuli yhtäkkiä taas mielettömän tärkeä ja lapsi itkee päivisin vähän väliä, ellei saa rakasta tuttiaan suuhun. Nyt sitten otetaan aikalisä ja katsotaan jonkin ajan kuluttua uudelleen. Ei mitään järkeä yrittää vieroitusta juuri nyt.

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ Meillàkin jossain vaiheessa kun tutti oli enàà unikàytòssà, siità tuli yhtàkkià kovin tàrkeà ja sità olisi pitànyt syòdà KOKO ajan. Sanoin ettà tuttia syòdààn vaan sàngyssà joten vàlillà pàivàn mittaan tyttò kiipesi sànkyyn syòmààn tuttia, makoili ja leikki siellà jonkin aikaa ja tuli pois sitten kun oli valmis, jolloin tuttikin jài sànkyyn.

 

 

Meillà taas tànne kirjoittaminen taisi tuoda avun! Nimittàin tyttò lòysi pikkusiskon kaksi kàyttàmàttòmàksi jàànyttà tuttia jostain ja leikki niillà ja antoi siskolle. Hetken pààstà kun kàvin kattomassa niin siellàhàn tyttò lutkutteli tuttia ihan innoissaan!! :o Pyysin antamaan tutin pois mutta eihàn siità mitààn tullut. Otin aikalisàn ja palatessani takaisin sanoin tonttuvauvan (jolle tutti jouluna luovutetttiin) olevan nyt ilman tuttia ja varmasti on surullinen yms. Huomasin tytòn vàhàn miettivàn sanojani ja sitten sanoin nàhneeni ikkunassa varmasti tontun, mennàànpàs kattomaan. Siellà pimeàssà se tonttu varmaan piileskeli, avasin ikkunan ja tyttò hetkeàkààn miettimàttà heitti tutin ikkunasta ulos! Kàvi sitten hakemassa siskonkin kàdestà toisen ylimààràisen tutin ja sekin viskottiin ikkunasta pihalle! Tàmà siis kaksi pàivàà sitten, nyt tyttò mennyt suht rauhallisesti nukkumaan eikà tutin perààn ole enàà itkeskelty! Ehkà sen muutaman minuutin tutin imemisen aikana tajusi ettei siinà tutissa enàà mitààn ihmeellistà ollutkaan ja oli vihdoinkin tàysin valmis luopumaan siità. Nàin meillà, toivottavasti jatkuu hyvin!

 

Niin ja tutit kàvin yòllà noukkimassa ikkunan alta ja suoraan roskiin... :D

Edited by Luna

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ Ihana tapa päästä tuteista eroon! :)

 

Meillä on yhtä takkuamista tuteista luopuminen... Päiväkodissa ei tuttia kaipailla, ei edes päiväunilla, mutta kotiin palatessa... :rolleyes: Tuttia huudetaan niin kauan, että se tupsahtaa suuhun! Siis poika tekee tätä, tyttö ei niinkään tarvitse enää tuttia, paitsi öisin. Mutta kun velipoika tarpeeksi kauan tuttiaan kinuaa ja tekee siitä ns. ison numeron, niin eikö typykin ala sitten mankumaan omaansa... <_<

 

Ihan selvästi tutti on pelkkä rauhoittumis- ja lohtuväline pojan hermostukseen (hän on melko voimakas tunteissaan ja ns. herkkätunteinen). Välillä tuntuu, että tutti on myös "purulelu", kun poika narskuttaa sitä esiin puskevissa poskihampaissaan. Yhden tutin hän on muuten jo syönyt rikki ja kohta menee tämä viimeinenkin... Sitten ei kyllä uutta tuttia enää tule, mutta pelottaa vain pienen reaktiot. Taitaa mennä yhdeksi huutamiseksi... :mellow:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä poika 1v 10kk nukahtaa illalla ilman tuttia mutta päikkäreille ilman tuttia ei saa millään! :( En millään raaskisi vielä napata tuttia kokonaan pois, kun sitten jäisi varmaan päikkäritkin pois tai ainakin lyhenisi. Onko muilla vastaavaa tilannetta? Yöllä poika saa tutin jos herää kesken unien, mutta ei sitä tarvitse läheskään joka yö. Nyt mietitään pitäisikö meidän koittaa saada tutti pois, kun kesäkuussa pitäisi syntyä pikkukakkonen. Pilaakohan tutti oikeesti hampaat jos sitä käytetään 2-5h/vrk? Takaraivossa kuulen hammashoitajan painostavat sanat, mutta en haluaisi luopua leppoisista päikkäriajoista ja hyvistä yöunista...

Share this post


Link to post
Share on other sites

^^ Toi on jännää miten lapset jossain tietyissä tilanteissa/paikoissa niin erilaisia. Mun ollessa aupairina 10 vuotta sitten opetin perheen lapset irti tutista ilman ongelmia (tutti oli vaan sängyssä), mutta sillä samalla sekunnilla kun vanhemmat tuli niin juostiin hakemaan se tutti. No, ei mulla sit enää ollut asiaan sanomista. Päiväkodissa on varmaan niin paljon tekemistä että ehdi tuttia edes miettiä.

 

^ Tutin käyttö voi oikeasti olla haitaksi hampaille. Sitä en osaa sanoa kuinka paljon tuttia täytyy syödä että alkaa näkyä. Tuon samaisen aupair -perheen vanhin lapsi oli muistaakseni 5v kun luopui tutista. Etuhampaiden välissä oli kamala kolo, ylähampaat olivat ihan "vääntyneet". Sitä en tiedä onko tuolla ollut vaikutusta nyt kun hänelle on jo rautahampaat. Hän joutui nelivuotiaana onnettomuuteen jossa mursi leukansa. Tässä kohtaa tutin syönnistä oli ollut hyötyä: vaikka leuat oli ruuvattu yhteen, hän pystyi syömään kaiken ruoan vellinä pillin kanssa, kiitos tuo suuren reiän etuhampaiden välissä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Vieroituksenhan voi alottaa niin, että laittaa päikkäreille normaalisti tutin kanssa, mutta kun toinen nukahtaa, ottaa sen salaa pois. Näin ei tulisi ainakaan niin pitkää rasitusta hampaille. Meidän hammashoitaja sanoi, että viimeistään kaksivuotiaana olisi hyvä se tutinsyönti lopettaa, että purentavirheet ehtii vielä korjaantua. Ja kuten jo aiemmin sanoin, meillä ainakin unet vain rauhoittui kun tutista päästiin, kun ei sitä tarvinnut herätä etsimään kesken unien :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kiitos vastauksista! :) Nyt poika oli la-su mummolassa yökylässä ja olivat pärjänneet koko ajan ilman tuttia, ei edes päikkäreillä syönyt tuttia! Pientä äkinää oli vaan pitänyt päikkäreille mennessä. Että kai toivoa on. :) Pitää koittaa jos mun mies sais päikkäreille laitettua ilman tuttia, saatais homma alkuun, multa poika pyytää tuttia paljon enemmän. Mies sai aikanaan pojan nukkumaan yöunille ilman tuttia ja nyt on lapsi jo tottunut siihen että mäkin laitan yöunille ilman tuttia. Ehkä tää tästä pikkuhiljaa...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Me ollaan nyt vieroitettu poikaa pois tutista. Aikanaan opetettiin poika syömään tuttia, koska olisi muuten imenyt peukaloa. Pitkän aikaa ollaan rajoitettu tutin syöminen vain nukkumaan menoon ja tuttia säilytettiinkin aina sängyssä. Vierottaminen alkoi meillä suunnittelematta, sillä matkalta palattuamme hukkasimme pojan ainoan tutin (meillä oli käytössä vain kaksi tuttia, ja yhden olimme hukanneet jo aiemmin ja nyt sitten oli toinenkin tutti kadoksissa). Illalla reissun jälkeen ei jaksettu lähteä tuttiostoksille, joten ajateltiin kokeilla vierottamista. Ensin kerrottiin pojalle, ettei tuttia löydy mistään ja sitten me etsittiin sitä sängyn alta ja joka paikasta. Sitten sanoin pojalle, että ehkä tutti jäi lentokoneeseen. Poika sanoi siihen, että "Oho" ja levitti käsiään. Ensimmäiset yöt ja päikkärit nukutin poikaa kädestä kiinnipitäen, että nukahtaminen olisi ollut helpompaa. Itkuja ei tutista luopuminen aiheuttanut. Joskus sängyssä poika pitää lentokoneen ääntä ilmeisesti muistuttaa itselleen missä tutti on. Poika myös välillä maiskuttaa suuta niinkuin tutti olisi suussa. Ja kun nukutan poikaa, niin poika yrittää laittaa mun kättä omaan suuhunsa. Muuten ihan hyvin on vieroitus mennyt. Täytyy nyt vain seurata, että kun poika alkaa taas itsekseen nukahtamaan niin ettei vain alkaisi syödä peukaloa uudelleen. Meidän poika on nyt siis 1v 4 kk.

Adelita: Mut on lapsena vieroitettu tutista niin, että kun pureskelin tutin rikki, niin se heitettiin yhdessä roskikseen. Sitten mun vanhemmat kertoivat, miten roskat viedään kaatopaikalle. Meillä oli sellainen lastenkirja vanhasta romuvolkkarista joka joutui kaatopaikalle ja mä katselin aina kirjan kuvia kaatopaikasta ja olin näkevinäni siellä mun tutin. Sieltä kirjasta pystyi tarkastamaan konkreettisesti minne tutti on joutunut. :D Tsempit teille!

Edited by Kam Jok

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ Kiitos Kam Jok tsempityksestä, sitä tarvitaan! :)

 

Mummi oli huomannut viikonloppuna, että pojan tutti vetelee viimeisiään. No, mummi antoi pojalle kaksi ihan uutta ja tuliterää tilalle. Että kiitosta vaan. <_<

 

Olen yrittänyt ottaa tutin pois heti aamulla ja laittaa sen nallen kanssa pinnikseen odottamaan/kaappiin piiloon, mutta poika vain kinuaa ja kinuaa tuttia... Olen keksinyt tarinaa siitä, miten vain vauvat syövät tuttia, eikä esim. muut päiväkodin lapset, serkut, mummit ja ukit, joten ei kai pojankaan tarvitse... Mikään juttu ei uppoa! Sällillä on lisäksi karhun muisti! Tänä aamuna laitoin tutin heti takkini taskuun (mukamas vaivihkaa) ja poika muisti asian tuntia myöhemmin päiväkodissa. Hän tuli roikkumaan takkini helmaan ja kinusi tuttia taskusta... :rolleyes:

 

Tyttö taipuu tutin pois ottamiseen huomattavasti helpommalla ja hänen kohdallaan taidan aloittaa vieroituksen yötutistakin nyt heti! Mutta veikkaanpa, että velipojan esimerkki vain häiritsee tytön tutista vieroittautumista... :unsure: Pikku-ukkelilta on ihan turha ottaa se tutti pois, sillä sitä seuraava kiukuttelu ja huuto on jotain VALTAVAA!!! :wacko: Tarvittaessa poika huutaa vaikka viisi tuntia!

 

(*huokaus) Mitä ihmettä teen tuon tuttisankarin kanssa?! :unsure: Vai odotanko suosiolla, että poika on vähän vanhempi ja yritän uudestaan sitten? En vain haluaisi katsoa tuota taukoamatonta lutkutusta täällä kotona, kun lisäksi tiedän sen vaikuttavan pojan puheen selvyyteen ja hampaiden kehitykseen.

Edited by Adelita

Share this post


Link to post
Share on other sites

Oon täällä aiemmin jo kirjotellutkin meidän tutista vierottamisesta. Meillä oli tutti kans todella tärkee ja sen perään huudettiin välillä kurkkutorvi suorana. Mun ohje onkin, että kerrasta vaan pois, meillä toimi ainakin se. Mitään pikkuhiljaa vierottamista oli turha edes yrittää, sitten kun orava kävi haukkaan tutista palan ja se heitettiin roskiin, niin kertaakaan ei poitsu sen perään itkenyt.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Musta tuntuu, että meillä tutista luopuminen oli osaksi helppoa siksi, että poika ymmärsi, että sitä tuttia ei enää kertakaikkiaan ole. Se on lentokoneessa eikä sitä takaisin saa. Ja äiti ei voi asialle yhtään sen enempää kuin kukaan muukaan. Suurimmaksi osaksi vaikutti kyllä varmasti pojan luonne ja se, että tutti ei ollutkaat kovin tärkeä!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä on nyt tämä ihanuus eessä, aika yllättäen ja pikaisesti, valmistautua emme ole kerenneet... Tyttö on saanut jostakin pahan ientulehduksen (ja korvatulehduksen) joten syöminen ja tutin lutkutus koskevat, siitä huolimatta tyttö on halunnut tuttia suuhunsa. Tänään käytiin hammaslääkärissä ja tuomio oli että olisi hyvä mitä vähemmän tuttia söisi jos ollenkaan.

 

Pakko kait leikkaa kärki pois koska tuo muutenkin puree silikoniset tutit jo rikki, nyt tähän saumaan kun on kipeenä menisi tuo vieroitus niiin helposti...

 

 

Kysymykseen miksi olen yleensäkään opettanut tutille; tutti oli lapselle annettu jo lastenosastolla, ennen kuin sain vierihoitoon synnyttäneiden osastolle, ei sillä että olisin ollut eri mieltä, esikoiseni ei suostunut syömään tuttia vaan imi keskimmäistä 2 sormeaan... Ja se ei todellakaan ole kivaa ja siitä on todella paljon hankalampi vierottaa! Joten etukäteen olin jo ajatellut että jos tutti vauvalle kelpaa, saa sitä syödä, helpottaa itkuisia hetkiä tosi paljon.

 

Toisekseen, yhdyn edellisiin, kun vauva vain itkee ja itkee ja haluaisi käyttää äitiä tuttina, mikä taas aiheuttaa lisää vatsavaivoja -> johtaa rintaraivareihin (varsinkin kun joka kerran kun haluaisi vain vähän lupsuttaa niin tulee tulva naamalle) ja rinnasta kieltäytymiseen jolloin päinvastoin tutin syöminen parantaa imetystä! Mieluummin minäkin pidän tuttikoulun tai unikoulun tai molemmat kun olisin kuunnellut vuoden ja ylikin sitä parkua.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Me saimme tutin vieroitettua kokonaan pois käytöstä muutamia viikkoja sitten, kun tyttö oli 1v5kk. Tuttia syötiin lähinnä unilla ja rauhoittumiseen, mutta nyt se alkoi olla jo ihan leluna.

 

Aluksi tyttö huuteli sängystä omalla kielellään, että jotain puuttuu ja ojenteli kättään mutta päättäväisesti jätettiin hänet sinne ilman tuttia. Aluksi oli huutoa ja vastalauseita, mutta tutun iltalaulun laulaminen ja unipupun tassun nutustaminen rauhoitti ja muutaman viikon jälkeen koko tuttia ei ole muistettu. Nyt tyttö on keksinyt kantaa sänkyynsä kasan unikavereita ja vilkuttaa meille hyvät yöt.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tuttivieroituksen saldoa tältä illalta:

 

Päiväunet jäivät pois kokonaan kun tutti oli rikki, huusi niin kauan että nostin ylös. Touhuttiin sitten yli klo 20.00 ja ihmeteltiin risoja tutteja sohvalla useaan otteeseen, samoin alakerrassa, selostin että rikki on, ei toimi. Mut vauvathan näitä vaan syö etkä sinä oo enää vauva vaan iso reipas tyttö.

 

No, nukkumaan sain vielä ilman huutoa, oli lopulta niin väsynyt että meni helposti. Nukkui reilun tunnin ja heräsi karjumaan suoraa huutoa, tyynnytysyrityksistä ei mitään hyötyä... Kävin sitten laittamassa pyykit kuivausrummusta koriin ja palasin takaisin, nyt meni suosiolla maate ja tyyntyi jo kun syliin otin ja heijasin, vain aloittaakseen kurkku-suorana-huudon heti kun laskin takaisin sänkyyn. Uusi huutoruljanssi, taas syliin, nyt tyyntyi siihen ja on nyt nukkunut n. tunnin sen jälkeen tuolla.

 

Saa nähdä montako kertaa joutuu toistamaan tänään, loppuyön varmaan nukkuu välissämme (nukkuu siis joka yö loput yöstä välissämme eli se on ihan normaalia) mutta jos oppisi viihtymään tutin poisjätön myötä omassa sängyssään niin hyvä-hyvä!

 

Pitää palailla kertomaan myöhemmin miten meni, kun pari päivää on tutti/unikoulua takana :)

 

Muoks. piti vielä lisätä että niin kateellisena lueskelen niiden kokemuksia kenellä on vaan vienosti huhuillut tutin perään, tuo jäärä kun tekee kaiken karjuen ja temperamentilla... huoh. Oonkin joskus toivonut että kun edes yhden kerran heräisi päiväuniltakin tyytyväisenä ja jokeltaen mutta kun ei, kurkku suorana huuto ilmoittaa neidin päiväunien päättyneen... :(

Joka kerran kun tuo herää, niin se on edelleen täysi huuto päällä, ihan kuin ei olisi vauva-ajasta kehittynyt yhtään. :(

Edited by Sleeping Sun

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulla on kans tuo tutista luopuminen ollut nyt kovasti mielessä kun kesä lähestyy ja silloin viimeistään pitäisi vieroitus hoitaa. Kauhistuttaa jo pelkkä ajatuskin siksi että tytölle tutti on tositosi tärkeä. Sitä syödään kotona vähän väliä ja jos ei hetkeen oo suussa niin osaa kyllä pyytää tuttia. Päiväkodissa ei syö tuttia mutta heti kun menen hakemaan niin tutti pitää saada, muuten huutaa koko kotimatkan kuin syötävä.

 

Tyttö on kyllä todellinen tuttiaddikti. Olisikin vaan tutti unituttina mutta sen pitäisi olla yötä päivää suussa. Siksi varmaan vieroitus tulee oleen hankalaa. Mut mä mietin että syököön nyt sitten sydämensä kyllyydestä että ei aleta vähitellen vähentään kun ei siitä taitaisi tulla mitään. Sitten vaan kertarytinällä jätetään tutti pois ja katsotaan miten vanhempien hermo kestää :rolleyes: Pitää tosiaan koittaa keksiä joku tarina eli että annetaan tutit oravavauvoille tai jotain.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Yhtenä päivänä yritin "kerralla pois"-vieroitusta. Ei toiminut! Poika huusi kuin syötävä, kulki perässäni koko päivän ja ulisi "tuttiiii! tuttiiii!". Itkupotkuraivaritkin vetäistiin pari kertaa... Ei kestänyt tämän äidin hermo! <_<:rolleyes: Onneksi kaapissa oli vielä pari tuttia jäljellä (tosin eilen poika kadotti niistä toisen, eikä sitä ole vieläkään löytynyt, vaikka koko asunto on tutkittu läpikotaisin?!).

 

Jospa kevät ja aurinko toisi uusien jännien pihaleikkien yms. muodossa niin paljon tekemistä ja näkemistä, että tutti ns. jäisi hissukseen matkasta... Yritän vieroitusta alkukesästä uudestaan. :)

Share this post


Link to post
Share on other sites
Musta tuntuu, että meillä tutista luopuminen oli osaksi helppoa siksi, että poika ymmärsi, että sitä tuttia ei enää kertakaikkiaan ole. Se on lentokoneessa eikä sitä takaisin saa. Ja äiti ei voi asialle yhtään sen enempää kuin kukaan muukaan. Suurimmaksi osaksi vaikutti kyllä varmasti pojan luonne ja se, että tutti ei ollutkaat kovin tärkeä!

 

Meillä myös näin. Luovuttiin tutista kertarykäisyllä, kun poika oli 1,5-vuotias. Olimme lomareissulla. Tutti oli vielä käytössä paluumatkan lentokoneessa, mutta sitten kotona kerroimme, että "gekko söi tutin"... reissun aikana siis nähtiin paljon gekkoja :). Poika oli siitä ihan ihmeissään, mutta totesi gekon syöneen tutin. Jokunen ilta nukkumaanmeno oli vähän hankalampaa, kun tutin perään tuli ikävä ja itku, mutta sitten se jäi.

Share this post


Link to post
Share on other sites
Jospa kevät ja aurinko toisi uusien jännien pihaleikkien yms. muodossa niin paljon tekemistä ja näkemistä, että tutti ns. jäisi hissukseen matkasta... Yritän vieroitusta alkukesästä uudestaan. :)

 

Mulla ihan sama ajatus että kesällä on sitten kaikkea jännää pihapuuhaa että josko se tutti unehtuis sit vähän helpommin B) Saapa nähdä sitten....

Share this post


Link to post
Share on other sites

Esikoinen söi tuttia yleensä vain unille mennessä, kakkonen ei alkuun syönyt tuttia ollenkaan, mutta alkoi imeä peukaloa, joten pakko-opetus tutille ja muutaman viikon söi tuttia enemmän vähemmän pitkin päivää, että saatiin peukku pois. Vierotus tehtiin shokkihoitona, kun yks talvinen ilta sitä vaan ei enää tullutkaan suuhun. Esikoinen oli silloin 1 v 8 kk ja kakkonen 1 v 10 kk. Vanhempi huusi 4-5 iltaa täysin palkein pari tuntia, kakkosen keuhkot kesti vaan pari iltaa. Kuopus ei huoli tuttia ollenkaan.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä kanssa ohjeistaisin, että sitten kun tutti jätetään niin sitten myös jätetään..

Meillä tutista luovuttiin ihan vähän reilu 2-vuotiaana, kun sattui syysloma siihen kohtaan sopivasti ja tutista oli tullut mielestäni ihan liian tärkeä ton ikäselle. Me vietiin tutit metsään pupuvauvoille (ja niitä muistellaan joskus edelleen :lipsrsealed: ) Ihan kamalaa oli ja ehdin miettiä monet kerrat miksi teen näin ja pitäisikö sittenkään jne. Mut kun kesti sen muutaman viikon tällästä :girl_cry2: ni sit helpotti ja koko asia unohtui pois päiväjärjestyksestä :girl_dance: jasainpas ylpeänä kertoa hammashoitajalle vissiin viikko ton jälkeen "Joo, ollaan me jo luovuttu tutista!" :girl_haha:

Edited by RouvaS

Share this post


Link to post
Share on other sites

Oivoi, täällä olis sama kans edessä. Välillä poika suostuukin antamaan tutin isille, mutta tykkää siitä vieläkin liian kovasti. Pitäisi harjoitella enemmän tutin poisjättöä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä on tutti nyt jäänyt pois kokonaan! Jee! :girl_crazy:   Aika helpolla päästiin. Mies leikkasi tutin pään pois ja antoi pojalle ja sanoi että tutti on rikki, poika totesi tutin olevan rikki ja antoi takaisin isälleen. Päikkärit oli yhtä huutamista kolme päivä ja sit poika sopeutu. Jää nukkumaan nyt kuunnellen soittorasiaa ja hyvin on nukkunu! :) Mä pelkäsin että tutin pois jättäminen aiheuttaa päikkäreitten pois jäämisen, mut eipä tullu kun kolmet huonosti nukutut päikkärit! Huh helpotusta, kun selvittiin tosta hommasta ennen sitä kahden vuoden ikää!

 

 

 

 

 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Täällä yksi väsynyt äiti tunnustaa tehneensä elämänsä virheen. :girl_cry2: Viime perjantaista on oltu ilman tuttia, ja kohtuu hyvin tyttö onkin nukahtanut ilman sitä. Tyttö siis nyt 1 v 9 kk, ja meillä tuttia on käytetty ainoastaan nukahtamiseen, tyttö jättää sen aina itse unien jälkeen sänkyyn (ihmettelenkin miten se nyt onkin noin tärkeä...). Tänään sitten huudettiin puolitoista tuntia kurkku suorana, ja hyssyttely jäi mulle, isästä tyttö sai kahta kauheammat hepulit. :girl_impossible: Kävin sitten tyrkkäämässä tutin suuhun, ja toinen nukahti heti. Vierottamisen ajankohdan olis ehkä voinut valita paremmin, tyttö tuli maanantaina kipeäksi, ja mulle sattui yllättäen ihan hirvittävä työviikko eli liian pitkät päivät. Oma jaksaminen ei siis ole ihan huipussaan...

 

Tulinkin nyt siis kyselemään että montako kuukautta huutoa jatkuu kun vieroittamista joskus yrittää uudelleen? Voin jo kuvitella ihanan rentouttavan kesäloman tutista vieroittamisen parissa... :girl_cry2:

Edited by Mrs. H

Share this post


Link to post
Share on other sites

Eilen päätin vieroittaa pojan, 5kk 3vko, tutista. Aiemmin tutti on ollut käytössä nukkumaan mennessä ja toisinaan rauhoitellessa. Öisin tiputti aina tutin jossakin vaiheessa suusta eikä kaivannut sitä loppuyönä. Nyt muutamana yönä mun yöt on ollut pelkkää tutin takaisin suuhun antamista, helposti kymmeniä kertoja yössä. Päätin, että tähän täytyy tulla loppu. Ja vaikka jonkun aikaa nyt yöt olisikin katkonaisia sen vuoksi, niin hällä väliä kun oli jo valmiiksi.

 

Eilinen meni jo ihan kohtuullisen hyvin. Päikkäreille ja yöunille nukahti huudon kanssa, mutta niinpä aina ennenkin. Nyt sitä vain kesti hetken pidempään. Yöllä heräsi kolmelta kovaan huutoon, eikä rauhoittunut sylissä. Maitopullo sitten kelpasi tutinkorvikkeeksi. Yleensä on syönyt vasta viiden aikoihin. Aikaisin aamulla taas heräsi, ja kun ei rauhoittunut enää nukkumaan, niin noustiin sitten ylös.

 

Pitää tulla myöhemmin raportoimaan kuinka vieroittautuminen onnistui.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now