Miljamaria

Tutista luopuminen

178 posts in this topic

Meillä päästiin nyt näköjään puolivahingossa tutista irti. Asia oli stressannut mua jo kauan, mutta ei kuitenkaan oltu päätetty milloin tai miten tutti jätettäisiin.

 

Viime perjantaina sitten huomasin vietyäni pojan päiväunille, että tutti oli keittiön pöydällä. Ei ollut kuitenkaan mitään ongelmia nukkumaanmenossa. Samana iltapäivänä poika vielä tutin suuhunsa nappasi, mutta yöunille päätettiinkin laittaa ilman. Poika vähän kyseli, mutta selitettiin, ettei tuttia löydy ja että ollaan kovasti kyllä etsitty. Ei siinä mitään. Yö oli hieman levoton, mutta siitä asti on oltu ilman. Poika on kerran päivässä tuttia kysynyt, mutta kun on sanottu että etkö muista, tutti on kadonnut, niin asia on ollut sillä ok.

 

Kannatti siis ilmeisesti odotella, nyt tämä meni aika luontevasti näin. Poika ei edes ole ollut kateellinen pikkuvelivauvan tutista :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä tuttia käytetään vielä unilla. Mietinkin, olisko pehmeämpi lasku, jos sen jättäisi pois ensin päiväunilta ja sitten vasta yöunilta..? Vai olisko totaalihukkaaminen kerrasta parempi? Se on vaan ollut mun pelastus öisin, kun tyttö heräilee huutamaan ja monesti rauhoittuu pelkällä tutilla eikä herätä koko taloa... Taitaa olla mulle kovempi paikka tuo tutista luopuminen. :girl_impossible:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ajankohtainen aihe myös meillä, mielenkiinnolla siis lueskelen vinkkejä ja muiden kokemuksia aiheesta :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tänään päätin, että meidän 1 v 7 kk ei tarvitse tuttia enää. Ensin pois päikkäreiltä ja sitten yöuniltakin. Hyvä yritys, jätkä karjui 2 tuntia (eli sen ajan, minkä yleensä nukkuu päikkäreitä) ja leikkii nyt tossa lattialla ilman tuttia ja ilman niitä unia. :hysteric:

Väsy tulee varmaan myöhemmin iltapäivällä ja sit taidan antaa kärjettömän tutin tassuun ja yrittää uudestaan. Täytyy vissiin ottaa vauvaltakin unitutti pois, kunhan poika pääsee omastaan (vauvan tutti ei ole poitsun näkyvillä tai ulottuvilla, siks en vieroita yhtäaikaa).

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kommentoin nyt tännekin, että tänään päätin jättää pojalta tutin pois päikkäreiltä. Ensin yritin kokonaan ilman tuttia saada jätkän unille, seurauksena 2 tuntia protestiraivokarjuntaa (kävin välillä huoneessa, ei poika yksin noin kauaa huutanut).

Nostin jätkän ylös, annoin sille välipalaa (koska oli sen aika) ja tuuppasin takaisin sänkyyn tällä kertaa kärjettömäks leikatun tutin kanssa. Vajaan puoli tuntia jaksoi protestoida ja nyt on hiljaista. Mulla on huono omatunto, kun toinen taisi väsyä huutamiseenkin jo niin, että nukahti. :(

 

Samaa tässä arvon, kuin Tiitiäinenkin, et pitäiskö jättää heti yöuniltakin pois. Meillä vaan pojan yöheräämiset on miehen heiniä, kun mä heräilen vauvan kans, eli saa nähdä mitä ukko sit moiseen sanoo. Kai mäkin jaksaisin pari yötä nousta tarvittaessa pojankin kans (yleensä ei heräile öisin, jos on heränny niin pudonnutta tuttia kaipaamaan).

Share this post


Link to post
Share on other sites

Noniin, eilen tapeltiin siis 2,5 tuntia päiväunille mennessä. Illalla päätin ottaa härkää sarvista ja lykkäsin pojan sänkyyn unilelunsa ja rikkinäisen tutin kanssa. Kun lähdin huoneesta, kuului *kops* kun poika heitti tutinrämän lattialle. Seuraavat 45 min huoneesta kuului höpötystä, päristelyä ja muuta lätinää laidasta laitaan ja sitten tuli hiljaista. Jätkä koisi 10 tuntia heräämättä tai kaipailematta tuttiaan. :girl_impossible: Äsken taas pistin päiväunille ja hiljasta on ilman itkuja, tää ei oikeasti voinut olla näin helppoa... :girl_crazy:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä tutista luopuminen kävikin sitten tosi iisisti! Leikkasin tutin kärjen pois ja annoin tutin pojan käteen päikkäreille mentäessä. Poika totesi oho ja heitti tutin lattialle. Koitin vielä antaa tuttia mutta poika antoi sen aina takaisin kun ei kerran mennyt suuhun. Ekana päivänä itki päikkäreille mennessä n. puoli tuntia ihan suoraa huutoa, illalla enää 10-15 min. Seuraavana päivänä itki vielä päiväunille mennessä mutta illalla ei enää yhtään. Poika oli siis 1v5,5kk kun tutista luovuttiin.

 

Pikkuveljen tutista vieroittaminen kävi vielä helpommin kuin aikanaan esikoisen. Pikkuveli on nyt 1v4kk ja tutista taidettiin päästä juuri eroon. Muutama ilta sitten poika tapansa mukaan viskeli tuttia ympäri sänkyä ja onnistui hukkaamaan sen seinän ja pinnasängyn väliin. En löytänyt tuttia millään siinä tilanteessa ja totesin vaan pojalle, että nyt on sitten nukahdettava ilman tuttia kun äiti ei sitä löydä. Ja sen jälkeen ei ole tuttia tarvinnut :grin: Nukahtaa ihan yhtä hyvin kuin tutin kanssakin, joten ei se tainnut pojalle kovin tärkeä kapistus edes olla. Tutit on kyllä kaapissa vielä jemmassa, kun jotenkin mulla on sellainen tunne, että poika vasta kohta tajuaa, että tutit on lopullisesti poissa. Täytyy vissiin heittää roskiin ettei tule kiusausta enää antaa tuttia kun on kerran eroon päästy!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Hei vain kaikille :>

 

Tyttöystäväni keräilee tutteja (jo pieni hyllyllinen koristeina) ja ajattelin hänet yllättää kysymällä täältä,josko haluaisitte lahjoittaa tutteja,mikäli teillä ollaan jo vieroittamassa tutista.Joten jos haluatte auttaa ja uskotte kierrätykseen niin mailia saa laittaa: [email protected]

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kauan tätä huutoa kestäääääääääää :girl_cry2: Me ollaan oltu nyt 5 iltaa ilman tuttia ja viime yö oli ihan kamala. Tyttö nukahti ihan ok 20min jälkeen ku vieressä lattialla makoilin, (tutin kanssa jäi sänkyyn nukahtamaan yksin sen ku sinne vei) tunnin päästä alko itkut ja siinä menikin sit kahteen eli reilu 3 tuntia huudettiin. Lopilta nukahti niin, et otettiin meidän makkariin kattoo videoo ja kun alko katsominen olla tarpeeks väsyä, ni sammutin ja ihan ok nukahti viereen. seiskalta alko sit huuto taas eli heti kun havahtuu hereille alkaa huuto. Tutin kanssa saatto aamusin leikkiä vaikka tunninkin sängyssä. Yöllä meinas iskee heikko hetki et lähden hakemaan jostain tutin, mut en sit...

 

Nukkumisesta on tullut tytölle siis ihan kamalaa hommaa... mikähän siihen auttas? :girl_impossible:

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ Tuohan on melkein kuin meillä, joten sympatiat sinne! :mellow:

 

Viisi päivää sitten lähti saksilla tuteista kärjet pois ("Oho, tutit on menneet rikki! Te söitte niitä niin paljon, että ne hajosi."). Oli aamupäivä, eikä muksut todenneet asiaan muuta kuin "Tutti meni likki." ja leikit jatkuivat normaalisti. Päiväunille nukahdettiin suht iisisti, eikä tuttia ole kyselty ollenkaan.

 

Yöt on sitten ihan toinen tarina. Erityisesti pojalle nukkumaan meno on ihan hirveä mörkö! Sänkyyn halutaan leluja, aikaa pelataan kaiken maailman "vettä!", "potalle!", "anna mulle auto!" jne. jutuilla, ja kun sekään ei auta, niin aloitetaan järjetön huutaminen. Suorastaan kuulostaa siltä, kuin pojalta oltaisiin leikkaamassa kurkkua auki! :wacko: Sitten ulvotaan vielä "ISIIIIIII, ISIIIIIII, ISIIIIIII"... Mies välillä heltyy ja hakee pojan syliinsä, kun huutoa on kestänyt jo toista tuntia. Yleensä poika nukahtaa joko omaan sänkyynsä ja omaan itkuunsa väsyttyään tai sitten meidän vanhempien parisänkyyn (eli nukkuu yön siinä). Välillä herätään sitten omasta tai meidän vanhempien sängystä keskellä yötä (esim. viime yönä klo 03-05) kiukuttelemaan, itkemään ja huutamaan. :girl_cry2:

 

Äsken oli päiväunillekin meno jo melkoista tappelua ja huutoa. Että HUHHUH! Toivottavasti tämä ei enää ainakaan tästä pahenisi, päinvastoin... Tutit on onneksi kuitenkin heitetty jo aikoja sitten roskikseen, eikä niitä siis enää syödä, PISTE. Onneksi niiden perään ei ole siis kyseltykään, vaikka vieroitusoireet on melkoiset. :rolleyes:

Edited by Adelita

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä tuon tänne hieman toisenlaisen tarinan rohkaisemaan niitä, jotka suunnittelevat tutin poisjättöä lapseltaan :)

 

Käytiin heinäkuussa Muumimaailmassa, poika oli tuolloin pikkasen päälle 2v. Siellä on Muumimamman tuttikattila, jossa on pieni reikä, josta saa pudottaa tutin/tutit Tuttikeittoon. Aloin pari päivää aiemmin puhella pojalle reissusta ja miten siellä Muumimamma keittää Hattivateille Tuttikeittoa ja että keittoon tarvitaan aina lisää aineksia. Kun päästiin kattilan luo, kerroin tarinan vielä, poika nappasi tutin suustaan ja pudotti sen kattilaan! Kaivoin vielä kassista toisen tutin, jonka poika myös pudotti kattilaan. loppupäivän aikana ei tuttia kaivattu. Illalla kotona kysyi tuttia, mutta kun muistutin poikaa siitä, että tutit ovat nyt Muumimammamn tuttikeitossa, niin nukahti kiltisi :) Olin ihan varma, että se oli vain alkuhuumaa, mutta ei, kertaakaan ei poika ole tutin takia itkenyt. Kysyy kyllä vieläkin ilataisin missä tutti on, mutta tarina kelpaa :)

 

Kun tutti oli käytössä, niin poika nukahti aina melko nopeasti ja rauhoittui sänkyynsä saatuaan tutin. Nyt kähjää ja pyörii ja puree tyynyä ja etsii hyvää asentoa ja selkeesti jotain suuhunsa jonkin aikaa, sitten nukahtaa - ilman huutoa. Ekan viikon jälkeen meinas sormet alkaa mennä suuhun, mutta riitti, että siirrettiin sormet hellästi pois muutaman kerran ja se meni ohi.

 

Näin meillä :) Ja voin vakuuttaa, että tutti on ollut meillä kaikki kaikessa. Poika on syönyt sitä syntymästään asti ja loppuaikoina se roikkui suussa miten sattui..mutta suussa se piti olla, tai sitten oli kitinää ja kiukkua eikä mikään ollut hyvin. Tsemppiä!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kiitos rohkaisevasta tarinasta, Kippis! Meillä erityisesti tytölle tutti on todella tärkeä, tosin käytössä ainoastaan unilla. Öisin saattaa huudella tutin perään ja rauhoittuu, kun saa sen suuhunsa. Mua suoraan sanottuna pelottaa, jos syksyllä alkaa taas sairastelut, miten ihmeessä meillä saa kukaan nukutuksi jos ei voi rauhoittaa lasta tutilla... :girl_sad: Olen kyllä suunnitellut tutin poisjättöä jo kovasti, mutta oma rohkeus ei tahdo riittää. Ensi viikolla on suunnitteilla reissu Muumimaailmaan, tuossa voisi kyllä olla ideaa kun Muumit ovat muutenkin niin pop!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Nyt mietitään pitäisikö meidän koittaa saada tutti pois, kun kesäkuussa pitäisi syntyä pikkukakkonen.

 

Meillä siis myös tällainen tilanne... Tytölle tutti on tullut hirmuisen tärkeäksi. Jos olisin tämän tiennyt, olisin vieroittanut tytön tutista jo viimeistään vuoden kieppeillä. Mutta nyt tilanne on tämä. Tutista on valtava lohtu nukahtamisissa, väsymyksessä ja murheessa. Meille on tulossa vuoden vaihteessa vauva ja mietitäänkin nyt, että onko vauvan tulo syy ottaa tutti pois käytöstä? Siis jos nyt ei ajatella mitään hammashaittoja tms. Äkkiseltään ajateltuna tutti toisi tietysti turvaa myös uudessa elämäntilanteessa kun vauva tulee taloon. Hampaiden puolesta murehdin, mutta jotenkin tuntuu nyt julmalta ottaa nimenomaan tässä vaiheessa rakas tutti pois, kun ollaan juuri totuttelemassa nukkumaan omassa sängyssä ja huoneessa, uhmaikä alkaa olla päällä (murheita siis riittää!! :rolleyes:) ja vauvan tulon aiheuttama elämänmuutoskin on edessä!!! :girl_sigh: Kuinka täässä nyt osaisi toimia viisaasti??

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä esikoinen nyt 1v10kk ja vauva 4 kk ja molemmilla tutti käytössä. Molemmilta vieroitus samaan aikaan, kauhistuttaa jo valmiiksi mutta se on sen ajan murhe :) Suunniteltiin kyllä tutista luopumista ennen pikkusisaruksen syntymää, mutta esikoinen on aina ollut levoton nukkuja ja alkoi juuri muutama kuukausi ennen vauvan syntymää nukkua yhtenäisempiä yöunia niin hullujahan me oltais oltu, jos oltais heti ruvettu tuttivieroiukseen kun sai itsekkin ekoja kertoja nukkua parin tunnin pätkiä pidempään.

 

Mutta siis, esikoiselle on tullut tutti todella tärkeäksi ja aina pitää tutti saada kun vauvallakin on eikä olla sitä kielletty. Toki yritetään ettei esikolla koko ajan tutti suussa, mutta ei ruveta sitä huudattamaan koska kuitenkin tutti on vielä käytössä ja suuren elämänmuutoksen takia suurena lohtuna ja äidillekkin mukavana itkunvaimentimena ;) Projektiksi otetaan yhtäaikainen vieroitus kun vauva n. 8-10 kk.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä tutinvieroitus alkoi perjantaina eli neljättä päivää mennään ja aivan järkyttävää on. Meillä osa syynä on juurikin pikkusisaruksen tulo, mutta myös hampaat ym. Meillä tutti on ollut käytössä vain uniaikaan eli päikkäreillä ja yöllä, mutta sitäkin tärkeämpi. Meillä huudetaan nyt joka yö, kun ilman tuttia ei osaa nukahtaa. Tutin tuoma turva on nyt siirtynyt meihin vanhempiin, eli kun tuttia ei ole niin meidän pitäisi olla koko ajan jätkän huoneessa. Ja siihen emme ryhdy. Ensin ollaan menty hieman kiltimmin, ollaan oltu huoneesa, sylitelty ja juteltu. Rauhoiteltu siis kaikinpuolin. Mutta tämä ei tuota mitään tulosta, niin nyt alotetaan kunnolla huudattaminen. Ollaan ennenkin pidetty jätkälle unikoulua ja on tuottanut tulosta. Uskomatonta miten 1v 10kk yliväsynyt pieni mies jaksaa raivota ja polkea jaloillaan samalla maata. Luonnetta meidän herralta muutenkin löytyy, etten kyllä uskonutkaan että tämäkään asia menisi kovin helposti. Tässä vain alkaa itse väsymään kun ei saa yöllä nukuttua oikeastaan mitään, viime yön unta vajaa neljä tuntia ja sekin neljässä eri jaksossa....:girl_cry2: Tulen taas jossain vaiheessa kertomaan ollaanko saatu asiaa eteenpäin vai ollaanko pehmustetussa huoneessa tai jotain....:girl_wink:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tsemppiä kaikille tuttitaistelijoille!

 

Mä uskon että tutista luopumiseen on joku herkkyysaika. Me nimittäin kokeiltiin keväällä ja kuunneltiin huutamista ja raivoamista pari yötä. Sitten Aino löysi jostain piilotutin ja vieroittaminen jäi. Nyt sitten väsyin tuttirumbaan, koska Aino halusi syödä tuttia myös päivisin ja haki sen ja unirättinsä sängystä ja lutkutti niitä pitkin iltaa. Samoin illalla nukahtaminen oli levotonta kun tutti tippui suusta ja sitä piti olla nostamassa takaisin. Sunnuntaina päivällä (ei uniaikaan) leikkasin käytössä olevasta tutista pään pois ja vein sen Ainolle ja selitin että tutti on mennyt rikki eikä sitä saa enää korjattua. Aino söi tuttia hetken ja totesi sitten että rikki on. Vietiin vielä tutti parvekkeelle "oravavauvalle" ja heitin samalla salaa kaikki muut tutit pois. Sunnuntai-iltana heräili itkien ja tuttia kaivaten mutta sitten ei enää ole herännyt. Ollaan juteltu päivisin tutista ja muisteltu minne tutti meni ja musta tuntuu että se auttaa. Aino oli tosiaan varsinainen tuttimaakari, söi tuttia viikon vanhasta saakka.

 

Suosittelen tietty johdonmukaisuutta eli jos tutti on jätetty pois niin pidettäisiin se pois mutta jos huutaminen jatkuu niin ehkä lapsi ei ole vielä kypsä luopumaan ja nukahtaminen on hankalaa. Siihen voisi kanssa auttaa unirätti (jos sellainen on ollut jo käytössä) tai joku uusi unikaveri joka tekee nukahtamisesta mukavampaa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Hampaiden puolesta murehdin, mutta jotenkin tuntuu nyt julmalta ottaa nimenomaan tässä vaiheessa rakas tutti pois, kun ollaan juuri totuttelemassa nukkumaan omassa sängyssä ja huoneessa, uhmaikä alkaa olla päällä (murheita siis riittää!! :rolleyes:) ja vauvan tulon aiheuttama elämänmuutoskin on edessä!!! :girl_sigh: Kuinka täässä nyt osaisi toimia viisaasti??

Meillä on ollut keväällä ja kesällä tosi paljon muutoksia (päiväkodin vaihto, muutto, pidempi matka ulkomaille, siirto omaan huoneeseen nukkumaan), niin päätettiin suosiolla siirtää tutista vieroitus sellaiseen ajankohtaan, jolloin ei olisi enää mitään muita suurempia muutoksia. Mitä jos ensin totuttelisitte nukkumiseen omassa huoneessa ja sängyssä ja sitten vasta ottaisitte tutin pois? :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tänne kirjoittaminen ilmiselvästi auttoi, sillä heti seuraavana yönä itkut loppuivat, eikä jätkä enää tuttiaan ole kaivannut. Ainut mikä on enää ongelmana on päiväunet. Unille nukahtaa todella nätisti heti kun sänkyyn laittaa, mutta jätkä herää selvästi liian aikaisin, vajaan tunnin päästä. Ei oikein osaa ilman tuttia vissiin unia päivällä jatkaa. Lisäksi nyt on pamahtanut kiva flunssa päälle, tosin nyt ei tarvitse enää miettiä saako tutin imeminen vielä lisäksi korvatulehduksen aikaan :girl_dance: Mutta kokonaisuudessaan ihmeen helposti tutista kuitenkin luovuttiin, vaikka alku näytti todella pahalta.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä tutista luopuminen tuli ajankohtaiseksi nyt, kun seuraavan lapsen laskettu aika lähestyy ja miehellä kesälomaa vielä tämä viikko jäljellä. Aamulla leikattiin tutit ja pitkään ei tyttö edes muistanut niitä. Kun sitten meni etsimään sängystä tuttia (joku harmitus tuli) niin sieltä löytyikin vaan rikki menneet tutit, jotka "hiiri oli purrut rikki". Hetken tyttö niitä pyöritteli käsissään ja meni sitten hakemaan kirjan. grin.gif Kohta syödään ja sitten pitäisi mennä unille, katsotaan mitä tapahtuu. happy.gif

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tutista luopumista ollaan mietitty meilläkin. Tärkeä se ei vielä niin ole, että sitä täytyisi pitää suussa jatkuvasti. Unilla ja itkuihin on tutti käytössä. Tuo nukkumisasia ei mua niinkään vaivaa, mutta entäs ne raivarit.. Poika rauhoittuu varmasti sata kertaa nopeemmin ja helpommin, kun on oikein kiukuissaan. Joskus olen kyllä yrittänyt, että tutia en anna ja aina on menty siihen kun poika vaan raivoo ja raivoo, niin annan tutin. Kauhulla vaan ajattelen sellaisia hetkiä esim. kun muskarissa yksi poika alkoi huutamaan, kun kiellettiin, että piti äitinsä kanssa lähteä käytävään.. Poika vaan itki ja itki.

Share this post


Link to post
Share on other sites

^Mä pelkäsin vähän samaa. Aina kun tuli pipi tai joku suuri harmitus, auttoi tutti nopeesti siihen sylin lisäksi. Mutta yllättäen tuttia ei enää ole niissä tilanteissa kaivattu! Itkua oli kaksi päivää ainoastaan unille mennessä, mutta kolmantena päivänä nekin loppui. Nyt tyttö nukahtaa taas itse ilman nukutuksia ja huutoa. girl_dance.gif

 

MAHTAVAA!!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä on niin pieni vauva ettei vielä ihan vieroiteta tutista mutta omalla pikkusiskollani asia kävi helposti 1,5-vuotiaana kun hän itse puri tutista palan pois ja sanoi että "rikki". Sen jälkeen on aina sanottu kun hän tuttia kaipailee, että tutti on rikki kun rikoit ja ettei sitä enää ole. Helposti kuulemma kävi.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Me ollaan ehditty jo kerran kokeilemaan tutista vierottamista, mutta laiskana äitinä päätin jättää vierottamisen "toiseen kertaan". Tyttö on nyt melkein 1v 2kk ja pikkuhiljaa pitäis päästä tutista eroon. Tyttö syö tuttia vain päikkäreille ja yöunille mennessään. Päiväsaikaan ei itke tutin perään eikä tuttia suussa pidä vaikka tutti annettaiskin, toimii siis uniaikojen ulkopuolella enemmänkin leluna.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä suuressa harkinnassa tutista vieroittaminen joululomalla.

Lomaa on vähän yli kaksi viikkoa, joten toivotaan, että siinä ajassa neiti tottuisi nukkumaan ilman tuttia.

 

Meillä on siis yli puoli vuotta tutti ollut käytössä vain nukkuessa.

 

Joulupukki tuo neidille lahjaksi "isojen tyttöjen sängyn" ja siihen siirrytään luultavasti talviloman aikoihin (saadaan neidin huone rempattua ennen sitä), ja tavoitteena on, että siihen mennessä tutti olis unohdettu.

 

Kivaa joululomaa siis odotellessa :girl_sigh:

Share this post


Link to post
Share on other sites

meillä tutti oli tähän mennessä ihan vain yöllä ja jos väsyttää välillä päivälläkin käytössä, mutta 2 päivää on mennyt siten että tyttö pyyttää tuttia ihan nimellä (1,4kk) ja itkeä kamalasti jos tuttia ei annetaan! mix se tutti nyt yhtäkkiä kiinnostaa?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now