Miljamaria

Tutista luopuminen

178 posts in this topic

Meillä tutin pois jättäminen vähän venähti. Ensin oli tarkoitus tehdä se hyvissä ajoin ennen vauvan syntymää, mutta kun nukahtaminen ja nukkuminen on tässä huushollissa olleet aina tosi vaikeita ja vihdoin alkoi sujua jotenkuten, en halunnut mitään tutista vieroittamista siihen öitä sotkemaan. Ajattelin, että viedään tutit kesällä johonkin lampaille tms.

 

Eilen pojalla oli 2-vuotishammastarkastus ja sieltä saatiin kauheat ukaasit luopua tutista ennen kuin pojalle kehittyy paha ristipurenta. Vähän kyllä siellä taidettiin liioitella ja pelotella, koska esim. puheen oppiminen on tosi hyvällä mallilla ja sen viivästymiselläkin meitä peloteltiin ja sillä, ettei lapsi saa kohta enää pureskeltua ruokaa kun mitkään hampaat ei ota kiinni toisiinsa. Ärsyttää, että aina sanotaan että kaksivuotispäivään mennessä olisi hyvä luopua tutista, ja jos meillä nyt on mennyt kuukausi sen yli, niin yhtäkkiä onkin ihan kamala katastrofi ja hirveä vahinko hampaille. :girl_sigh: Kunpa täällä olisi tehty vaikka 1,5-vuotistarkastus, niin oltaisiin saatu tutti pois ajoissa...

 

No, eilen sitten kaiken pelottelun tuloksena päätin, että otetaan tutti pois kertaheitolla. Kerroin, että mennään sitten päiväunien jälkeen ostamaan uusi veturi (poika on kova Tuomas Veturi -fani) junarataan, kun nyt tutit on kadonneet johonkin. Lapsi vaikutti ihan tyytyväiseltä, mutta todellisuus taisi valjeta vasta sitten kun tuli uniaika... Päiväunille meno oli vaikeaa, poika itki tutin perään kovasti ja lopulta otin syliin nukahtamaan. Nukahtamiseen meni yhteensä tunti ja vartti. Päiväunien jälkeen käytiin ostamassa se luvattu veturi, jonka poika sai itse valita. Kotona vielä näytin yhtä tuttia josta olin leikannut pään irti, että katsopas, tämä on mennyt rikki. Poika katseli sitä hetken ja vei jonkun ajan päästä itse roskikseen.

 

Yöunille nukahtamiseen menikin sitten 2,5 tuntia. Meillä nukuttaminen toimii edelleen niin, että äiti tai isi makaa vanhempien sängyllä ja poika omassa sängyssään siinä vierellä. Poika ei niin kovasti enää huudellut tutin perään, aina välillä kyllä, mutta oli tosi levoton, pyöri ja hyöri, halusi halata, halusi peiton päälle ja sitten taas pois jne. Kaikki johtui selvästi siitä että tuttu nukahtamisrituaali puuttui. Lopulta poika nukahti ja maiskutti hetken tyhjää suutaan. Voi pientä poloista. :lipsrsealed:

 

On jotenkin tosi vaikeaa katsoa vierestä kun toinen itkee surkeana tutin perään, kun olisi niin helppoa antaa se takaisin ja toinen olisi tyytyväinen, mutta eihän me tietystikään haluta varta vasten aiheuttaa mitään purentaongelmia lapselle. Tosin taitaa sille niitä tulla muutenkin - ainakin se suuhygienisti joka teki hammastarkastuksen sanoi, että meidän poika näyttää perineen purentansa multa (eli onko se sittenkään sen tutin syytä?)...

 

Ei nyt oikein olisi kaivannut mitään ylimääräistä rumbaa tähän kohtaan, kun vauvakin valvottaa, mutta kun aloitettiin homma niin viedään se sitten loppuun asti. Enää ei voi tutteja antaa takaisinkaan. Onneksi vauvalla ei ole ainakaan vielä tuttia käytössä, niin isoveli ei ala kadehtia tai varastella niitä. Katsotaan sitten vauvan tuttitilannetta uudelleen, kun isompi ehtii unohtaa koko tutin. Ja se on kyllä varma, että tältä toiselta otetaan sitten se tutti hyvissä ajoin pois, vaikka siinä yksivuotiaana viimeistään niin se unohtuukin helpommin! :girl_sigh:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Toisille tutittomille päiväunille nukahtamiseen meni puoli tuntia, ei tullut yhtään kunnon itkua, pientä kitinää ja ruikutusta kylläkin, ja poika nukahti omaan sänkyynsä. :girl_dance:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Vajaan viikon ajan leikkasin joka päivä pienen palan tutista pois. Tänään oli jäljellä enää tosi tynkä ja vaikka parina iltana jo ehdotin, että sen vois heittää roskiin kun on rikki, niin viime senttimetreillä perui roskiinviemisen. Tänään sitten rikkoi yhen posliiniastian, ja se piti viedä roskiin kun meni rikki. Sen jälkeen vei tutinkin roskiin. Ja nyt illalla sen perään huusi täyttä huutoa puoli tuntia, vihdoin nukahti. Toivottavasti huomenna menee helpommin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä luovuttiin tutista 2v 2,5kk iässä (7.5 - en unohda tuota päivää biggrin.gif ) ja se kävi lopulta aika helposti. Olin ihan varma, että se tulisi olemaan vaikeata, koska poika söi sitä koko ajan. Ja kun pikkusisko syntyi, niin se antoi vaan uutta puhtia tutin syömiselle kun nyt oli joku toinenkin joka sitä söi.

 

Mutta palataanpas tuohon toukokuun alkuun. Yhtenä päivänä huomasin, että poika on syönyt hänen kumpaakin kahteen tuttiinsa pienen pienet reiät. Näytin pojalle, kuinka tutit ovat menneet rikki. Samalla kävin salaa leikkaamassa saksilla päät pois tuteista. Annoin heti toisen tutin suoraan suuhun. Poika sylkäisi sen samantien pois ja katsoi ihmeissään tuttia. Totesin taas että tutit ovat tosiaan menneet rikki että eikö kannattaisi heittää ne roskiin. Poika otti tutit ja heitti ne heti roskiin. Otin jopa kuvan tästä itselleni talteen! laugh.gif Samana iltana käytiin kaupassa ja ostettiin vielä uudet kaksi tuttia salaa varmuuden vuoksi, koska emme uskoneet että olisimme vielä tuteista päässeet eroon. Mutta kuinkas kävikään. Poika ei huudellut illalla tuttien perään eikä sen jälkeen ole kaivannut tutteja, vaikka pikkusisko niitä hänen edessä mussuttaa. Nyt sitten kun pääsis vielä tuttipullosta eroon.. biggrin.gif

 

*lisäys 25.6.* nyt sitten päästiin myös tuttipullosta eroon! girl_dance.gif Alkuviikosta huomasin, että poika oli purrut reiän myös tuttipulloon. Kerroin että pullo on rikki ja näytin risaista tuttipäätä. Poika heitti pullon roskiin eikä ole sen jälkeen pulloa kaivannut vaikka pikkusisko syö maitonsa pullosta..

Edited by miumiu

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ Mä oon nyt ehkä hieman kateellinen... Kuopukselta on yritetty kahteen eri otteeseen ottaa nukkuessa käytössä oleva tutti pois. Ei onnistu, ei. Ehkä tuo sitten armeijassa luopuu tutistaan :girl_crazy:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Me onnistuimme helposti vieroittamaan pojun tutista 1,2kk iässä, mutta sitten kävi sattumuksia monia, ja tutti palasi kuvioihin. grin.gif Kun poika oli 1v 7kk leikkasin tutin rikki, ja kun poika oli 2v 2vko hän heitti itse tuttinsa roskiin.

 

Vahingosta viisastuneena, tulimme siihen tulokseen että 1v oli äärettömän helppo vieroittaa, uhmainen taapero oli sitten haastavampaa. :rolleyes: Luulen että tutin rikkominen reilusti, vähensi sitä kaipuuta sitten virallisen luopumisen yhteydessä, mutta yhä poika joskus kysyy tuttia. Asiasta ollaan tehty vitsi. Ja joka kerta sanomme että älä nyt viitsi hassutella, ja poika nauraa päälle. Me emme puhuneet varastelevista oravista, vaan koska poika heitti itse tutin roskiin olemme kertoneet että Tutti meni roskiin, ja sitten iso rekka (autohullu on poikamme) haki sen ja vei sen tehtaaseen, jossa siitä tehtiin valoa. (poika ymmärtää että lamppuun tulee valo kun töpseli on seinassä kiinni) On kelvannut selitykseksi, kun poika on roskista osoitellut pihalla. Itketty ei olla, mutta kyllä tutti on sellainen, minkä hän huomaa heti vauvoilla, ja kaupan hyllyssäkin jopa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä sama edessä. Mielellään ennen kuin poika täyttää kaksi eli hyvissä ajoin ennen uuden vauvan tuloa. Onneksi meillä tutti on ollut jo pitkään käytössä vain nukkuessa. Minkäikäinen teidän kokemuksen mukaan ymmärtäisi tutin lahjoittamisen eteenpäin? Tuttavapiiriin on tulossa parikin vauva lähikuukausina, joten olen suunnitellut jonkinlaista näyttävää seremoniaa, jossa poika antaa tutin vauvalle ja sitten häntä kehutaan hurjasti... Poika on 1v 9kk.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulla suunnitelmissa aloittaa tutista vieroitus hieman ennen 1v päivää. Onko vinkkejä miten niin pienelle vieroitus helpommin onnistuisi? Toimiiko pienille esim tuo tutin rikki leikkaaminen? tarinat eivät tietysti toimi kun ymmärrys ei ole vielä sillä tasolla...

 

Itse suunnittelin jättäväni tutin ensin pois päiväunilta ja sitten kun päiväunet onnistuvat ilman tuttia niin sitten jätetään yötuttikin pois.

 

Tuossa tutin poisjättämisessä näyttää olevan kahta koulukuntaa, toiset jättävät mielellään pois mahdollisimman pienenä että ei ole uhmaa jne ja toiset haluavat jättää pois vasta kun lapselle voi tarinan muodossa selittää miksi tuttia ei enää ole.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä sama edessä. Mielellään ennen kuin poika täyttää kaksi eli hyvissä ajoin ennen uuden vauvan tuloa. Onneksi meillä tutti on ollut jo pitkään käytössä vain nukkuessa. Minkäikäinen teidän kokemuksen mukaan ymmärtäisi tutin lahjoittamisen eteenpäin? Tuttavapiiriin on tulossa parikin vauva lähikuukausina, joten olen suunnitellut jonkinlaista näyttävää seremoniaa, jossa poika antaa tutin vauvalle ja sitten häntä kehutaan hurjasti... Poika on 1v 9kk.

 

Mekin mietittiin tätä, mutta sitten joku varoitti, että ei kannata mennä samaan perheeseen uudestaan ihan heti kylään, eli täytyy pitää ihan kunnon karenssiaika ja tavata vauvaperhe uudestaan vasta sitten kun lapsi on kunnolla unohtanut tutin. Muuten alkaa vaatia vauvalta tuttia takaisin :girl_haha: Mutta ainakin jos omaa kokemusta ajattelee, niin n. 1-2 kk oli meillä sellainen aika, ettei lapsi enää reagoinut toisten lasten suussa oleviin tutteihin millään tavalla.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä tässä pohdiskelen tätä asiaa..... Meille (tai siis tytölle girl_haha.gif ) tutti on tosi tärkeä ja varsinkin kotona sitä tarvittais suussa jopa päivälläkin lähes koko ajan. Mä itse en oo tuota asiaa panikoinut ja oon pitänyt ainoastaan kahta vuotta sellaisena rajana, että jos silloin viimeistään sais tutin pois.

Tammikuussa meillä alkaa hoito-/työarki ja tyttö on silloin 1v9kk. Mitä ootte mieltä, pitäiskö vieroitusta yrittää jo ennen hoitoon menoa? Onko hoitoon helpompi mennä jos tutti on vielä lohdukkeena? Vai olisko helpompaa suorittaa vieroitus ennen kuin hoitokuviotkin on sekaamassa ja joutuu pian hoidossakin itkeä tutin perään? Mitä sanotte? Toki mä meen kouluun eli mulla on kyllä kaikenmaailman viikon talvilomatkin, joten kyllä sinne varmasti jotain välejä tulis, että ehtis tutteja vieroitella... Mutta mitä ootte mieltä? Onko tuo tutista vieroitus muilla ollut pitkä prosessi?

 

Se vielä piti sanoa ipsin viimeiseen lauseeseen liittyen, että mä kuulun siihen koulukuntaan, joka haluais, että lapsi jo ymmärtäis, että mihin se tutti annetaan ja sais sitten keksiä jonkun tarinan sille... Lokakuussa olis kyllä mulle syntymässä kummilapsikin, että siinähän olis hyvät saumat. girl_sigh.gif

Share this post


Link to post
Share on other sites

Poika tulee ensi viikolla 1 v 9 kk, ja tutista luovuttiin tällä viikolla - nyt meni neljäs päivä ilman. Aiemmin tuttia tarvittiin vain unilla, mutta pari kk sitten tulleen ekan korvatulehduksen johdosta imeminen jäi päälle. Pikku kakkonen syntyy parin kk:n päästä ja haluttiin tutista eroon hyvissä ajoin ennen sitä.

 

Kerrottiin viikon verran pojalle, että vauvakalat on pyytäneet häneltä tutteja ja mitä poika tuumaisi, jos käydään heittämässä ne niille sillalta jokeen. Käytiin ihan katsomassakin, mistä ne tutit sitten heitetään alas. Sitten h-hetkellä poika oli ihan into piukassa ja heitti ensimmäisen tutin menemään ihan omia aikojaan :girl_wink: Vilkutettiin tuteille ja katsottiin, kun ne lipui joessa pois. Sai lähtiessä mukaansa "kalojen tuoman" tikkarinkin ja sitten lähdettiin kotiin. Samana iltana unentulo oli ilman tuttia tiukassa ja nukkumaanmeno venähti pari tuntia normista itkun kera, mutta siitä eteenpäin on mennyt hienosti. Poika vain esittää heittävänsä tuttia mm. isovanhemmille ja on kaikesta päätellen kovin mielissään, että sai auttaa pieniä kalavauvoja ja olla reipas! :girl_dance:

 

Eli pohjustusta ja palkitsemista ehdottaisin minä! Meillä ainakin toimi.

 

Muoks: Pinkdream - hoitakaa se tutti pois ennen hoitoonmenoa, ettei tule liikaa isoja muutoksia sitten yhtä aikaa. Muuten tutin jättämistä kannattaisi lykätä aika lailla siihen, että hoitopaikassa on oltu jo hyvä tovi, mutta se voi muutenkin olla vaikeampaa, jos tutti toimii siellä turvana.

Edited by Hot mama

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ Ihana tarina teillä kerrottu pojalle! Ja niin reipas poika. :) Kiva kuulla, että on sujunut noin hyvin. Varsinkin, kun sitten saman ikäisenä (tai vähän ennemmin toki) pitäisi sitten meidän tytöltä tutti pois saada. Kiitos vastauksestakin! Eiköhän me siis yritetä sitä tuttia pois ennnen hoito"uraa". Pitää hyvissä ajoin jo kokeilla.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä mietittiin joskus uutena vuotena samaa kuin teillä pinkdream, mutta me ei lopetettu tuttia hoidon aloitukseen, vaan hän söi siellä vain unilla tuttia. Sitten kerran sanoivat hoidossa, että ain niin, Saaga menee nykyään nukkumaan ilman tuttia. Tästä rohkaistuneena otinkin sitten kotona kesälomalla vieroituksen päälle. Meillä on tyttö nyt myös sen 1v9kk, eli samoja aikoja on jätetty kuin hot mamalla. En pitäisi kiireellisenä tutista luopumista, päiväkodissa olo voi jopa tukea sitä niin kuin meillä. Kunhan ei tosin osu siihen alkuun. Meillä ei mennyt yhtään yötä huonosti luopumisen jälkeen, vähän yli viikon kertoi tarinaa kuinka on iso tyttö nyt, mutta ei siitä sen enempää. Tiedostan kyllä että tämä on ketju jossa pohditaan sitä, kun se on vaikeampaa se luopuminen.

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ Kiva kuulla tuollainenkin mielipide. Mä kuitenkin vähän ajattelin, että koska tyttö on kuitenkin jo vähän ylikin 1v9kk, kun hoitoon mennään niin sitä ennenhän vois joka tapauksessa olla ihan hyvä ikä tuttia pois ottaa, kun oon kerta pitänyt sitä kahta vuottakin vähän rajana, että silloin viimeistään sen pois sais. Eli veikkaan, että ainakin kokeillaan ottaa pois ennen hoitoa... Mutta katsoo nyt miten sitten sujuukin.. :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Me ehdittiin luopumaan tutista pari kertaa ja kolmannella kerralla vasta onnistuttiin (laiska äiti, hyihyi). Esikoinen oli silloin 1v 6kk, kun saatiin lopullisesti tutti pois. Ennen yöunille käymistä leikkasin tuteista tuttiosan irti ja näytin esikoiselle. Kerroin, että tutti on mennyt rikki eikä tuttia voi enää syödä. Esikoinen yritti lutkuttaa tuttia tuloksetta ja tietty parkuhan siitä alkuun tuli. Pari katkonaista ja karjuntatäyteistä yötä se vaati eikä sen jälkeen enää tutin perään itketty.

 

Meillä siis tuttia ei syöty muuten kuin päikkäreillä ja yöunilla. Päiväsaikaan en antanut tuttia vaikka tyttö sitä kysyikin. "Uniturvaksi" alkoikin kelpamaan uninalle tuttivieroituksen jälkeen.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Te jotka ootte tuttivieroituksen tehnyt, ootteko ottanut tutin pois kerrasta vai alkaneet vähentää ensin? Lähinnä siis koskee näitä tapauksia, jotka on syönyt tuttia ihan päivälläkin.

Meillä vielä hetki sitten syötiin tuttia ahkerasti päiväsaikaankin. Välillä oli melkein jatkuvasti suussa. Nyt näyttäisi yhtäkkiä tapahtuneen joku muutos siinä suhteessa! Mikä hassuinta, tyttö on osannut tutin sanoa jo jonkin aikaa jotenkin epäselvästi. Samalla aikaa, kun se oppi hetki sitten sanomaan ihan selkeästi "tutti", se rupesi höpöttämään sitä jatkuvasti, mutta ei silti syö sitä niin paljoa, kuin ennen. Kaupassakin jos tutti jää suuhun, tiputtaa sen aina maahan, samoin lenkillä. Tutit on ennen olleet makkarin lipaston alalaatikossa ja tyttö on niitä tiennyt sieltä itse hakea. Nyt, kun tyttö siirtyi omaan huoneeseen nukkumaan, ruvettiin tutteja säilyttämään tytön oman huoneen kirjahyllyssä (mä löydän ne sieltä helposti jos yöllä herää tutin perään) jonne se ei ylety. En tiedä olisko tuolla ollut vaikutusta, kun ei niitä enää löydä...

Nythän voisi olla otollinen aika ottaa tutti kokonaan pois.. Vielä, kun vaan jaksaisi aloittaa. Vanhemmistahan se on lähinnä kiinni, kun tietää jo valmiiksi mikä itku siitä tulee yöllä. girl_sigh.gif

Share this post


Link to post
Share on other sites

APUVA!

 

Poika on 1v5kk ja sunnuntaina otettiin tutti pois. On käyttänyt pitkään tuttia vain päikkäreillä ja öisin, mutta yöt oli sen verran levottomia että ajattelin tutin pois jättämisen helpottavan. Luin ensin tämän ketjun ja tein kuten moni muukin eli leikkasin tutin kärjen pois ja näytin pojalle että rikki on. Ihmetteli sitten tuttia hetken ja visko menemään.

Yöt on siitä lähtien mennyt ihan ok, edelleen herää 1-2 kertaa yössä mutta nukahtaa kun käy peittelemässä. Eli paremmin menee kun tutin kanssa jolloin heräili useammin.

 

Ongelmaksi on muodostunut nukahtaminen, yöunille ja päikkäreille. Se on on ollut nyt yhtä helvettiä. Ennen kun pojan vaan laski sänkyyn niin sinne jäi, mutta nyt ei tule kuuloonkaan. Huuto alkaa heti kun sänkyyn laskee ja pikku hiljaa äityy siitä sitten ihan hysteeriseksi huudoksi. Ollaan tehty niin, että laitetaan poika sänkyyn, peitellään, sanotaan hyvät yöt ja lähdetään huoneesta. Alkuun voi touhuta siellä omiaan hetken ja kitistä, siihen ei reagoida. Kun itku muuttuu hysteeriseksi niin mennään huoneeseen. Ei auta että sängyn vierellä istuu, huudetaan silti. Sylissä rauhottuu ja nyt pari kertaa nukahtanut mun syliin ja kun olen laskenut sänkyyn niin samantien alkaa huuto.

Kahtena päivänä on nyt jääny päiväunet kokonaan väliin!! En haluaisi opettaa myöskään siihen että nukutaan vaan mun sylissä.

Iltaisin on lopulta nukahtanut kun on ollut niin poikki tosta raivoamisesta. Ja jos ei ole nukkunut päikkäreitä niin nukahtaa esim olohuoneen lattialla tosta vaan. Uninalle on tärkeä ja rakas, mutta ei se näköjään vedä vertoja tolle tutille. En tiedä onko nyt liian aikasta tohon vierottamiseen vai pitäiskö vaan jatkaa. Ei kuullosta kuitenkaan kovin hyvälle että poika huutaa iltasin pari-kolme tuntia ja päivisin saman verran. En ole kokeillut mitä tapahtuu jos annan pojan iltasin touhuta niin kauan kun haluaa vaan ollaan pidetty niistä samoista rytmeistä kiinni mitkä oli kun tuttia vielä syötiin. Eli 19-20 välillä sänkyyn.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Pinkdream, mä varmaan ottaisin tutin pois päiväkäytöstä ns. heti ja käyttäisin päikkäreillä/yöunilla. Tehtiin pojalle noin reipas puoli vuotta sitten, kun olisi halunnut imeä tuttia koko ajan. Meillä tutti ei kyllä koskaan ole ollut mikään ongelma -> ei siis syönyt koko päivää, vaikka olisi halunnut.

Nyt tehdään niin, että nukutetaan vaihtelevasti tutilla ja ilman. Yleensä minä nukutan ilman ja mies fifty-sixty. Hoidossakin on vaihtelevasti käytössä.

Ollaan mietitty, että koska uskaltaisi ottaa ne kokonaan pois käytöstä? Nukkumaan mennessä näyttää vaan purevan tuttia, eikä niinkään imevän.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä esikoinen luopui tutista (unitutti) 1v10 kk iässä. Hyvin meni, pari kertaa kysyi sen perään, mutta sanottiin, että oravavauvat otti sen.

Nyt hirvittää, kun kuopus pitäisi vierottaa tutista. Ei muuten, mutta kun niitä on kaksi, toinen on suussa kun nukkuu ja toinen kädessä unen aikana. Huoh. Pakko se on vaan ryhdistäytyä, mutta pelottaa millaisiksi yöt menee, kun nyt nukkuu niin hyvin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Me jätettiin tutti pois, kun tyttö oli 9 kuukautta vanha. Tutti jäi pois oikeastaan vain sen takia, kun tytölle tuli flunssa ja hän sai nukuttua paljon huonommin tutti suussa. En siis yöksi antanut tuttia ja vähitellen huomasin, ettei sitä enää tarvittu muutenkaan. Päiväunilta tutti oli jäänyt jo aikaisemmin pois. Ollaan oltu tosi tyytyväisiä ja nyt tuntuisikin ihan hullulta nähdä oma lapsi tutti suussa! :girl_haha:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä otettiin tutti pois viikko sitten eli tyttö on nyt 1v8kk. Tyttö söi ennen tuttia päivälläkin ihan koko ajan, joten jännitti ihan hirveästi.

Mutta ihan turhaan jännitin! Mä leikkasin parista tutista tuttiosan irti (ja loput piilotin) ja näytin niitä tytölle. Tytölle tepsi tuo tosi hyvin, kun näki, että ne on rikki ja ymmärtääkin rikki-sanan. En usko, että meidän tytöllä olis (ainakaan vielä tässä iässä) tepsinyt mitkään eläinvauvoille antamiset. Uskon, että parempi oli tälläinen, kun se selvästi näki, että tutit on rikki ja yritti laittaa suuhunkin, mutta ei onnistunut.

Ekana päivänä itkettiin yhdet kunnon itkut ennen päiväunia, kun ei saanut tuttia. Mutta vaunuihin laittaessa (nukkuu pihalla päikkärit) heti rauhoittui ja nukahti päiväunille minuutissa. Illalla ei tuttia edes kysellyt ja nukahti ihan kymmenessä minuutissa. Ekana yönä itki muutamaan otteeseen, mutta rauhoittui nopeasti.

Nyt, kun tuttivieroituksesta on 6 päivää, mainitsee vielä tutin välillä turhautuneena ja tympääntyneenä (esim. autossa tai rattaissa), mutta lopettaa sen nopeaa eli selvästi ymmärtää ja muistaa, että tuttia ei saa ja se tuttisana tuleekin ehkä enemmän vaan vaistomaisesti.

Yöt ja päiväunet on mennyt mainiosti, ei mitään ongelmaa. Viime yönä nukkui 21-7 välillä inahtamattakaan ja toivotaan, että tähän mentäis sitten lopullisesti. On siis aina ollut ihan hyvä nukkuja, mutta tutin perään on vielä itkeskellyt ja nyt tämän tuttivieroituksen jälkeenkin on joka yö vähän itkenyt, mutta ekana yönä eniten, jolloin silloinkin vaan ehkä kolmisen kertaa.

 

Kaiken kaikkiaan meni siis tosi hyvin, uniin ei vaikuttanut juuri mitenkään vaan suurimmat tutti-itkut on tullut ihan vaan päiväsaikaan, illalla nukahtaessa tai yöllä ei oo kertaakaan maininnut koko tuttia! Eli tosi nopeasti sopeutui!

 

Tsemppiä muillekkin! Halusin siksi tuoda meidän "tarinan" tänne, koska meillä oli ennen tosiaan tutti ihan jatkuvasti käytössä päivälläkin ja silti meni noin hyvin. Josko antais vähän toivoa muillekkin girl_smile.gif

Share this post


Link to post
Share on other sites

Poika sai tutin noin viikon ikäisenä, ja siitä lähtien söi sitä joka päivä enemmän tai vähemmän. Joskus parin-kolmen kuukauden iästä lähtien söi tuttia vain vaunuissa ja nukkuessa, muuten se ei kelvannut. Pojan ollessa vähän vajaa 9kk kyllästyimme siihen, että pahimmillaan tuttia kaivattiin öisin kymmenen minuutin välein. Tutti vaan jätettiin pois. Parina ekana iltana poika huuteli nukahtaessa tutin perään, mutta alkoi sitten nukkua huimasti paremmin ja oppi nopeasti nukahtamaankin ilman tuttia.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Olisko ollut 6-8kk iässä kun alettiin antaa tuttia vain päikkäreille ja yöunille.

Muutama viikko ennen kun neiti täytti 1-vuotta jäi aluks vahingossa tutti päikkäreiltä pois. Huomasin että päikkärit sujuu hyvin ilman tuttiakin.

Sitten neiti alkoi heitellä tuttia pois illalla kun oli aika mennä unille. Vähän aikaa me sitä jaksettiin mennä antamaan takaisn, mutta sitten ajateltiin kokeilla jospa tuo pärjäisi ilman tuttia myös öisin. Vähän rauhaton neiti oli aluksi, mutta auttoi kun oli vähän aikaa pinnsängyn vierellä ja neiti nukati.

Nykyään neiti on 1v 2kk ja 6pvä ei tarvii tuttia, eikä seuraa että nukahtaa :girl_sigh: Joskus tosin pitää käydä rauhottelemassa, mutta aika harvoin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä tutista vierotettiin n. 11kk, mut nyt on menossa kolmas päivä ilman pulloa.

APUA!!!!!!!

Päivät menee tosi hyvin, poika ei kaipaa pulloa yhtään. Mut yöt onkin sit aivan toinen asia tai oikeastaan nukkumaan menot.

Huutaa 30min-3h eikä sitä saa millään rauhoittumaan. Nukahtaa siihen itkemiseen ja väsymykseen.

Mulla ei osaaminen riitä, en tiedä yhtään mitä ton kanssa pitäisi tehdä?!

Ja sit kun se yöllä herää niin huutaa n. 30min eikä sitä heti saa rauhoittumaan.

 

Onko oikeasti ainoa keino vaan antaa sen huutaa ja tottua siihen ettei sitä pulloa ole??? Vai mitä oikein teen??

Itsellä ei meinaa hermot kestää, ollut aina vaikeaa kestää sen itkuja. Ehkä siksi sitä pulloakin on syöty meillä niin kauan (siis sellaista nuk:n pulloa missä on silikoninen nokkatutti).

 

Jakakaa viisaammmat mulle tietoanne!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä oli yhdessä vaiheessa samanlaista, tosin tutin kanssa. Tytölle nukahtaminen oli tosi vaikeeta. En tiedä oliko syy että tutti josta ennen sai turvaa ei enää ollut. Ja itki ja sillä sai meidät aina lohduttamaan. Aloitettiin että ensin haliteltiin, oltiin pinnasängyn vieressä ja siliteltiin. Jatkettiin tätä jonkin aikaa. Meinas kyllä jaksaminen loppua, mutta pikku hiljaa neiti alkoi rauhottua aina vain nopeammin. Sitten siiryttiin niin että ei oltu ihan pinnasängyn vieressä, mutta samassa huoneessa että neiti näki meidät. Piti kyllä käydä välillä silittämässä. Sitten siirryttiin ovelle niin että neiti näki jos halusi. Tällöin neiti oli jo vähän rauhallisempi. Ja nyt viedään vain neiti sänkyyn ja toivotetaan hyvät yöt. Vähän aikaa höpisee ittekseen ja vähän kitisee. Jos itkee niin auttaa kun kuule meidän äänen. Nukahtaa yksin.

Eli luotiin pikku hiljaa turvallisuuden tunnetta neidille ilman tuttia. Turvallisuutta että neiti tietää ettei jää yksin, että ollaan paikalla vaikka ei näe meitä. Neiti on tällä hetkellä 1v2kk.

En tiedä onko tästä apua.

 

Vaati paljon hermoja vierottaa pullosta/tutista. Mutta uskon että kärsivällisyys palkitaan. Ainakin meillä palkittiin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now