Sparkles

Pumppaajat

5 posts in this topic

Löytyykö täältä kohtalotovereita, jotka eivät voi/halua imettää vaan pumppaavat äidinmaidon lapselleen?

 

Meidän poika on 2 kk ikäinen ja imetys ei ole koskaan lähtenyt kunnolla käyntiin. Poika vietiin heti synnytyksen jälkeen vauvalaan tulehdusvaaran takia eikä päässyt alussa ollenkaan rinnalle. Vauvalassa hänelle oltiin heti annettu tutti ja pullosta vastiketta lääkärin määräyksestä. Itse sain sairaalassa imetysspesialisteilta apua, mutta vauvaa ei saatu kuitenkaan siellä imemään.

 

Vauvan ollessa viikon ikäinen lähetti lääkäri meidät eräälle "imetysgurulle" joka saikin vauvan heti imemään noin 10 min ajan. Samalla hän tarkisti, että vauvan suussa ei ole vikaa ja kaikki olikin kunnossa. Imetys ei kuitenkaan kotona lähtenyt käyntiin useista yrityksistä huolimatta. Vauva sai alussa rinnasta hyvän otteen, imi muutaman minuutin ja sitten alkoi hirveä huuto. Yritin imetystä vaikka miten: yöllä vauvan nukkuessa, ennen kun vauva on nälkäinen, pumpattuani ensin rintaa vähän aikaa, antamalla ensin pullosta pahempaan nälkään jne. Mikään ei onnistunut vaan aina vauva huusi täpöillä ja suorastaan sylkäisi rinnan ulos suustaan. Monen äidin mielestä minun pitäisi vaan pakottaa vauva rinnalle, mutta sitähän olen yrittänyt jo 2 kk ajan.

 

Maitoa minulta tulee paljon ja pumppaan 3 tunnin välein n. 10 min ajan, tai kunnes rinnat ovat tyhjät (en pumppaa öisin ellei ole pakko). Poika syö pullosta rauhallisesti päivällä 2-3 tunnin välein ja öisin 3-5 tunnin välein. Välillä kuitenkin pumppaaminen ja pullojen keittely alkaa väsyttää ja toivoisin, että voisin imettää niin kuin muut. Mutta se ei vaan onnistu. Löytyykö kentään toista samassa tilanteessa olevaa?

Share this post


Link to post
Share on other sites
--

 

Meillä ei imetys ole missään vaiheessa lähtenyt kunnolla käyntiin..synnytyssalissa lyötiin jo kumi käyttöön ja osastolla pojun paino vaan laski (runsaasta maidon tulosta huolimatta) joten pullolla jouduttiin lisää antamaan jos siellä. Ote pojulla on väärä, suu ihan jämäkästi supulla (eli en saa huulta rullattua auki). Imetys sattuu, paljon! Nänni on rintakumista huolimatta ihan huulipunapuikon muotonen ja ilman rintakumia ei huoli, vaan hermostuu.. Rinnalta ei tosiaan saa tarpeeksi ja hermostuu kun se "etumaito" loppuu, eli vastus kovenee, eikä sitten enää jaksakkaan kunnon maitoa imeä.

Nyt ollaan pidetty taukoa imetyksestä kipeiden rintojen ja ehkä vähän mun turhautumisenkin takia. Pumppaan pojulle maidon ja sitten annan pullosta.. Täytyy myöntää että mulle on vähän kehittynyt asenneongelmaa tän hetkistä tissittelyä kohtaan, sillä on tosi turhan tuntusta roikuttaa poikaa tissillä kun tuloksena on vaan kipeä rinta ja vähintään vartin päästä nälkäinen lapsi..

 

Tiedä sitten millä tätä tilannetta lähtisi korjaamaan?

Tänään ostin Tommee Tippeen pullon, jossa tuntuisi olevan enemmän "vastusta" virtauksessa, eli poju joutuu ihan imeen pullosta (kun ainun mam ultiventistä virtaa suuhun maitoo ihan tukehtumiseen asti :huh: ). Jospa poju nyt tuon pullon kanssa saisi voimaa imuun ja siten päästäisi vielä rinnaltakin kunnolla syömään.. Kai sitä myös voisi ottaa yhteyttä alueen imetystukihenkilöön, jos sieltä saisi vinkkejä ja tukiopetusta.

 

Eli meillä ollaan muuten samassa tilanteessa kun teillä sparkles, alkutilanne vaan on ollut eri.

 

Tää pullo/pumppurumba on rasittavaa..tosin oon jo hankkinut kaikki apuvälineet, eli sähköisen pumpun (toimii niin paristoilla kun verkkovirrallakin), sterilointilaitteen ja pullonlämmittimen (kirpparilta ostin tän aikanaan ihan uteliaisuutta, valitettavasti nyt on joutunut kovaan käyttöön). Olis niin ihanaa vaan ottaa poju rinnalle ja nauttia yhteisestä herkästä hetkestä..

Ottaa tää myös henkisesti mulla koville. Jotenkin oon tosi turhautunut tähän asiaan ja koen todella masentavia tunteita asian tiimoilta (esim. pullottelut takia en ole pojulle yhtälailla "korvaamaton" kuin imettävät äidit, poju ei kiinny muhun, jos mulla vaan olisi jaksamista ja hermoja niin poju kyllä oppisi rinnalle jnejne..) . Tiedän että nuo tunteet on turhia ja eivät pidä paikkaansa, mutta minkäs teet..

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minä olin tuossa samassa tilanteessa 1½ vuotta sitten ja vieläkin muistan sen väsymyksen ja huonommuuden tunteen.

 

Mulla lähtötilanne oli se, että oli erittäin pienipainoisina syntyneet keskoskaksoset. Maitoa tuli runsaasti, mutta keskosuuden vuoksi lapset ei jaksaneet imeä rinnasta kuin hiukan maitoa, loppu meni pullosta. Mä olin puolen vuoden jälkeen aivan loppu ja se vaikutti myös maidontulon vähenemiseen. Neljän tunnin välein ensin imetin toista lasta ja annoin loput pullosta, siihen perään imetin toista ja annoin loput pullosta ja sitten sen jälkeen vielä lypsin rinnat tyhjiksi. Kun sain lypsettyä, keitin pullot ja lyspsyvehkeet ja sitten olikin jo lähes aika aloittaa alusta. Lopulta mun oli ihan oman jaksamisen vuoksi tehtävä päätös siirtymisestä korvikkeeseen kun lapset oli noin puolivuotiaita.

 

Mä olin valtavan kateellinen kaikille imettäville äideille, mutta nyt jälkikäteen ajatellen olen myös itsestäni valtavan ylpeä, että jaksoin niinkin kauan. Lypsäminen sitoo myös niin paljon kotiin. Mullakin oli sähköinen pumppu ja yli neljän tunnin poissaolot kotoa tarkoitti sitä, että pumppu olisi raahattava mukana. Ei siis "leppoisia" kyläilyjä ystävien tai sukulaisten luo, ei ostosreissuja lähikaupunkia kauemmas jne...

 

Nyt uuden vauvan synnyttyä, olen saanut korjaavan kokemuksen ja imetän häntä ja imetys sujuu hienosti. Elämä ja vauvanhoito tuntuu niin paljon rennommalta, kun ei tarvitse aina miettiä missä pullomaidon saa lämmitettyä.

 

Tsemppiä pumppaamiseen. Kyllä se jälkikäteen sitten palkitsee. Meillä lapset on ainakin ollut keskosuudestaan huolimatta harvinaisen terveitä ja haluan uskoa, että se johtuu nimenomaan siitä, että jaksoin pumpata heille äidinmaitoa korvikkeen antamisen sijasta.

Share this post


Link to post
Share on other sites

meillä neiti joutui heti section jälkeen vauvateholle useemmaksi päiväksi joten jo lähtötilanne oli huono. sitten neitillä oli pehmyt kurkunpää joka vaikutti hengittämiseen ja nielemiseen joten sen vuoksi imeminen rinnasta oli heikkoa. paino ei noussut eikä neiti vahvistunut joten joutui erikoisruokavaliolle tai siis rikastetulle ruualle heti 2 viikkoisena. päätin kuitenkin että yritän lypsää niin kauan kun jaksan ja lisätä omaan maitoon ne rikasteet. 4kk sitä jaksoin, sitten alkoi mennä jo yöunet kun yösyötön ja lypsyn jälkeen en saanut enää unta itse.

 

muistan kans kuin eilisen päivän ne helvetin pullorumbat, maitojen blandaushommat, pullojen pesut ja keitot. ei ollut tietoakaan että olisin yöllä vain työntänyt tissiä suuhun vaan herää, käy alhaalta hakemassa jääkaapista blandattu pullo, lämmitä se ja syötä. ala lypsämään, vie se jääkaappiin painu vasta sitten itse unille. pidin kiinni yölypsystä koska tiesin sen aktivoivan parhaiten maidon tuloa. laskettiin ukon kanssa kerran että yhteensä näihin syöttöihin, lypsyihin, pullopesuihin ja blandauksiin meni 3½ tuntia vuorokaudessa.

 

olen silti erittäin onnellinen että jaksoin edes noin kauan ja onnellinen siitä että maitoa riitti vaikka lypsy ei ole ihan sama asia kun imeminen. neiti on kyllä ollut terve muuten, joten toivon että tuo on kannattanut.

 

ja olisin valmis tekemään sen uudestaan jos semmoinen tilanne tulee uudestaan eteen.

 

tsemppiä muillekin asian kanssa kamppaileville! rankkaahan se on, mutta on se sen arvoista myöhemmin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Oma vauvani on nyt 4,5 kk ja olen juuri vähentänyt pumppauskerrat kuudesta kolmeen per päivä. Maidontulo tietty kärsii, mutta en kertakaikkiaan vaan jaksa enää pumpata (vaikka en ole enää pitkään aikaan pumpannut yöllä; aikaisemmin pumppasin kolmen tunnin välein klo 6-9-12-15-18-21). Maitoo on kuitenkin kertynyt pakastimeen jo niin paljon, että silläkin selvitään monta kuukautta, mutta mutta: olen huomannut että vauvalleni ei aina kelpaakaan pari-kolme kuukautta vanha maito pakkasesta. Tänään sain kuulla lääkäriltämme, että kuukauden pakastimessa olon jälkeen maito muuttuu jotenkin, jonka seurauksena vauvat usein eivät halua sitä enää syödä. Se on kuitenkin edelleen syömiskelpoista ja kannattaa vaikka syöttää yösyötöillä, jolloin vauva ei ole yhtä nirso kuin päivällä.

 

Tosiaan, ilman sähkökäyttöistä pumppua (itselläni Medelan Pump in Style), hands free -korsettia ja pullonlämmitintä en olisi koskaan näinkään pitkälle jaksanut! Onneksi mieheni on auttanut pesemällä ja keittämällä kauhean pullovuoren aina iltaisin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now