Severiina

K_SKS

402 posts in this topic

^ ja ^^ meillä oli sit combo noista, vietiin auto parkkihalliin ja aina kun supisti, niin kyykistelin siinä miehen vieressä maassa.:P oli aamu, niin ei ollu paljoo tuijottajia. 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Millaisia kokemuksia teillä on ollut loppuraskaudessa mahdollisista synnytystapa-arvioista? Mulle väläyteltiin rakenneultrassa mahdollisuutta käynnistukseen loppuraskaudesta (edelliseen synnytykseen liittyvien asioiden vuoksi) ja kiinnostaisikin kuulla miten henkilökunta suhtautui sovittuihin käynnistyksiin ja mille viikoille yleensä noita sovittiin ja mistä syistä?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä en olisi kuvitellutkaan käveleväni parkkitalolta. :D Mies ajoi ihan synnärin oven eteen. Moduulitilat onkin musta kivemmat kuin entiset, kun ennen joutui kulkemaan paljon pidemmän matkan sisällä ja reittiä etsimään, nyt sen kuin ovista sisään ja perillä.

 

Mä kävin synnytystapa-arviossa rv 36 (+1?), koska ensimmäinen synnytys oli päättynyt kiireelliseen sektioon. Olin pelkopolillakin sen vuoksi käväissyt (arvio olisi siis tullut ilmankin mutta tuotakin kautta olisin varmaan saanut) ja sielläkin sanonut, että yli nelikiloista en lähde alakautta yrittämäänkään. Saman kerroin arviossa lääkärille ja oli samaa mieltä, ja koska vauva mitattiin tuolloin isoksi, sovittiin käynnistysaika rv 38+2 (jonne painoarvio 3,5-3,6kg). Luulin joutuvani vaatimaan ja silti pettymään mutta lääkäri itse heitti tuon vaihtoehdon heti esiin ja mä jouduin sanomaan vain "ok". :)

 

Ajan sopimisesta pidemmälle mulla ei kokemusta ole kertoa, sillä vauva päätti itse syntyä pari päivää ennen sovittua käynnistystä. Sattuiskohan aamuaurinko paikalle?

 

Vastasinkohan mä nyt kysymykseen? Kysy, jos johonkin vielä voisin vastata. :)

Edited by Kärpänen

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ok. Kiva kuulla että siellä suhtauduttiin noin. Mulla toka synnytys kesti 1,5h ja asutaan n. 40min matkan päässä sairaalasta. Pelko siis on, että en ehdi sairaalaan, etenkin jos lapsille ei järjesty hoito samalla sekunnilla kuin tarve on tai jos mies ei ole kotona, enkä saa kyytiä.. Kolmas raskaus kyseessä ja suvussa syöksysynnytyksiä ollut...

Kätilö tosiaan sanoi, että on mahdollista saada käynnistys, mutta mietityttää kuinka asiasta päättävät lääkärit suhtautuvat tuollaisiin. No, se selviää myöhemmin, mutta kyllä välillä pyörii mielessä tuo.

 

Kiva siis kuulla kokemuksia siitä, että miten suhtautuvat käynnistyspäätöksiin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Synnytyssalista osastolle oli kymmenien käytävien kävely, mutta se hoitui pyörätuolissa. Eipä sitä kyllä itse olis kävelly, eikä siitä matkastakaan kyllä mitään muista :D Näin siis pari viikkoa sitten.

Gravidan lähellä ei ole parkkipaikkoja asiakkaille, ei ainakaan nyt kesällä ollut.

Keskussairaalassahan on remontin ajan kaksi synnytysvuodeosastoa, joista toinen on juurikin monien käytävien päässä. Hyvä, ettei kahvilan ohi joudu p-tuolilla rullaamaan heti synnytyksen jälkeen.. :D Hassua, mutta onneksi vain väliaikaista.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mun kokemukseni mukaan käynnistelyihin suhtautuvat varsin positiivisesti, varmaankin positiivisemmin kuin monessa muussa sairaalassa. Mutkin nappasivat kokokontrollista (ei se kai synnytystapa-arvio ollut, kun ei kukaan mitään arvioinut, että mahtuisiko se vauva tulemaan vai ei...) suoraan osastolle käynnisteltäväksi, vaikka vauva ei mikään ihan jättiläinen siinä vaiheessa edes ollut  :girl_sigh: . Kaveri eri kaupungissa samanlaisella käynnillä sai käskyn tulla sitten yliaikaiskontrolliin rv 41+5. Ja toinen tuttu täällä taas sai ihan kunnolla taistella, että ei käynnistykseen joutunut jo laskettuna aikana, kun halusi itse odotella synnytyksen luonnollista käynnistymistä. Uskoisin siis, ettei sulla Helmikuu ole huolta :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tässä kun nyt on aikaa kulunut melkein 3kk omasta synnytyksestä, niin se on alkanut pyörimään mielessä vähän enemmän.

Itse kun olin pelkopolin "asiakas", niin se on alkanut mietityttämään kuinka paljon vai ollenkaan se vaikutti mun synnytyksen kulkuun sairaalan puolesta.

Koen että mun synnytys meni hyvin, että mun synnytyspelko otettiin tosissaan, ja se, että eniten sitä kipua pelkäsin. Sainko mä siis koko koktailin kaikenmaailman kipulääkkeitä helposti sypen takia vai onko se kaikille automaattista, ensisynnyttäjillekin joka itse olin? Vai oliko vuorossa vaan hyvät kätilöt ja lääkäri? Vai halusko ne välttää sektion keinolla millä hyvänsä (kun mulla olisi ollut sovittu pelkosektio seuraavalle päivälle milloin synnytys käynnistyi ja rohkaistuin synnyttämään alakautta)?

Synnytyshän mulla sujui rivakasti; ekasta supistuksesta 10,5h joista oltiin 7,5h sairaalassa, eli yhden (yö)vuoron aikana saatiin vauva maailmaan, kokemusta vaan yhden vuoron työntekijöistä.

Monesta paikasta kuullut ja lukenut että tämän sairaalan väki on ei_niin_kivaa, kipulääkkeistä joutunut tappelemaan, muutama tuttu jäänyt vaille kipulääkkeitä ja kohtelu ollut huonoa jne, mutta tässä keskustelussa taas on myös päinvastaisiakin kommentteja ja oma kokemuksenikin on positiivinen.

Miten te muuta näette synnytyksenne ja kokemuksenne ja mahdolliset toiveet, jotka synnytykseen on liittynyt?

Share this post


Link to post
Share on other sites

aamuaurinko Kiitos tuosta viestistä. Saako vielä udella, että millä viikolla sulla käynnistettiin ja minkä kokoinen vauva olo?

 

Kipuun on sairaalassa mun kokemuksien mukaan suhtauduttu aina järkevästi ja hyvin. Esikoisen synnytyksessä tosin epiduraalin saaminen kesti, johtuen siitä että anestesialääkäri ei ollut nopeasti saatavilla, mutta mitään lääkitystä ei varsinaisesi pihtailtu.
Tokan synnytyksen aikana kivunlievitystä tarjottiin ja valmisteluja sitä varten jo tehtiin, mutta en ennättänyt saada, kun synnytys oli niin raju ja nopea.
Pärjäsin kyllä hyvin ilman kivunlievitystä sen ajan, mutta supistukset tuli niin tiheästi, että ei ollut niiden välillä juuri hengähdystaukoa, jota olisin kaivannut. Synnytys oli kuitenkin niin nopea, että en kokenut kivun haittaavan, kun homma oli pian ohitse.

 

Mua enemmänkin jännittää tuossa meidän sairaalassa, että miten lääkärit suhtautuvat ja miten tekevät noita päätöksiä. Esikoisen synnytykseen liittyy paljon pompottelua ja edellisen lääkärin puheiden pyörtämistä ja muuta sellaista, mikä nyt jälkikäteen ei ole hirveästi lisännyt luottamusta jo tehtyihin päätöksiin.
Esikoisen synnytys kun oli jo päätetty käynnistää kahdesti, mutta kahdesti käynnistäminen peruttiin ja loppujen lopuksi käynnistämisen kanssa tuli kiire ja lykättiin samantien tippa käteen ja käskettiin varautumaan sektioon, jos homma ei rupea pian etenemään.
Toisen lapsen synnytyksen aikaan kuitenkin asiat meni toisella tavalla.

En tiedä johtuiko esikoisen synnytyksen aikana oleva ylimääräinen "säätäminen" siitä, että olin ensisynnyttäjä ja musta tuntui ettei mua kuunneltu ja uskottu, vai jostain muusta, mutta toisen lapsen syntymän aikaan koin asioiden menevän aivan eri tavalla.
Tosin esikoisen syntymästäkin on 7.5 vuotta, joten ehkä tuossa ajassa on osa henkilökunnasta vaihtunut ja asenteetkin hieman muuttuneet.
Tuolla pohjalla mua hieman jännittää tämän kolmannen kohdalla se, että miten helposti käynnistystä on mahdollista saada nopean synnytyksen vuoksi ja tuleeko taas toinen lääkäri, joka hetken kuluttua pyörtää päätöksen.
 

 

Lisään vielä, että paljon mukavia lääkäreitä synnärillä  ja osastolla on, mutta sit oli ne pari tapausta, joiden toimintaa en ymmärtänyt. Ettei nyt jäisi liian nihkeä kuva noista sairaalakokemuksista, niin haluan sanoa, että oon pääasiassa tyytyväinen kuitenkin tuohon meidän sairaalaan ja osastolla olemisesta (henkilökunnan suhteen) ei ole pahaa sanottavaa. :)
 

Edited by Helmikuu

Share this post


Link to post
Share on other sites

Itse ainakin sain ripeästi haluamani kivunlievitykset (aquarakkulat ja epiduraalin), vaikka samaan aikaan oli menossa muistaakseni kuusi muuta synnytystä ja henkilökunnalla riitti hommia. Mitään ei tuputettu eikä lievitysten antamista jarruteltu.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tulevana ensisynnyttäjänä nämä asiat kiinnostavat kovasti, vaikken koe pelkääväni synnytystä tai kipua (tietenkin synnytys sattuu, sille ei voi mitään, mutta palkinto on ainutlaatuinen). Etenkin tuon henkilökunnan osalta pelottaa juuri suhtautuminen ensisynnyttäjään. Olen kuullut, että synnärillä on joku osa-aikaeläkkeellä oleva kätilö, joka on aika tympeä ja ehkä se henkinen mollaaminen tai vähättely ("eihän sua voi sattua, sähän oot terveydenhoitaja" oli yhden ystävän siskolle sanonut!!!) pelottaa eniten. Ja se pelottaa siksi, että tuollaiset vähättelyt muutenkin oudossa ja uudessa tilanteessa voivat viedä ne viimeisetkin uskonrippeet omiin voimiin ja kykyihin tositilanteessa.

 

Kiva kuulla, että hyviäkin kokemuksia löytyy, vaikka kiirettäkin on henkilökunnalla ollut. :)

Edited by Sahina

Share this post


Link to post
Share on other sites

aamuaurinko Kiitos tuosta viestistä. Saako vielä udella, että millä viikolla sulla käynnistettiin ja minkä kokoinen vauva olo?

 

 

 

Käynnistely aloitettiin rv 38+0. Kuusi päivää myöhemmin lähdin kotiin, kun ei ne Cytotecit tehonneet toivotulla tavalla, mutta siis ihan omasta tahdostani lähdin, käynnistystä olisi kyllä jatkettu tujummilla keinoilla, jos olisin halunnut. Voitiin vauvan kanssa kumpikin hyvin, ja mut kotiin päästänyt lääkäri vähän kummasteli koko käynnistyspäätöstä alunperinkin... Vauvan kokoarvio silloin rv 38+0 oli 3,7-3,8kg. Syntyessään rv 41+1 vauva oli 4070g, kaksi päivää aiemmin tosin ultran mukaan olisi ollut jopa 4,7kg :rolleyes: . Vauva syntyi lopulta suunnitellulla kiireellisellä sektiolla, sillä vasta kontrollikäynnillä rv 40+6 tuli mieleen tarkistaa mun lantion mitat (kun kysyin, että entäs jos ei mahdu) ja magneettikuvissa sitten selvisi, ettei niin iso vauva mahdu sieltä syntymään ja sektio sovittiin rv 41+2 päivälle, mutta synnytys käynnistyikin itsestään jo aikaisemmin. Jälkikäteen tympii aika tavalla se, että niitä lantion mittoja ei voitu tarkistaa jo silloin heti, kun se kokokontrolli mulla oli. En tietenkään olisi halunnut lähteä kotiin odottelemaan synnytyksen luonnollista käynnistymistä, jos olisin tiennyt, ettei isompi vauva sieltä mahdu syntymään, tai sitten sektio olisi voitu sopia jo aikaisemmalle ajankohdalle. Että vähän semmoista sähläämistä oli ilmassa tuossa hommassa... 

 

Mun yhdelle ystävälle sattui tuo kätilö, josta Sahina puhui, ja oli kyllä ollut todella ilkeä ja ystävällekin jäi tosi paha maku koko synnytyksestä sen takia. Siitä on kyllä mun käsittääkseni tehty paljon valituksia. Ja mun käsittääkseni kätilöähän kyllä saa vaihtaa, jos kemiat ei kohtaa. En tosin tiedä, kuinka helposti semmoinen sitten onnistuu, jos on kiirettä muutenkin, mutta kai sen on onnistuttava. 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulla ei oo isompaa pahaa sanottavaa, enemmän varmaan henkilökemiat vaikuttaa. Viimeksi mulle ei varsinaisen kätilön kanssa kemiat kohdanneet eli ehkä valittaisinkin, mutta onneksi mukana oli opiskelija. Varsinaista kätilöä mä en siksi nähnytkään kuin hyvin vähän ja opiskelija hoiti enimmäkseen. Ja opiskelija oli ihana.   :give_heart:

 

Kahdesti olen tuolla synnyttänyt ja molemmilla kerroilla sain puudutuksen (ensimmäisessä epi, toisessa spinaali) mielestäni hyvää vauhtia. Epiä piti odottaa sen aikaa, kun viereisen huoneen synnyttäjä sai ensin, mutta noillehan nyt ei voi mitään eikä ollut pitkä aika. Spinaali taidettiin tyrkätä n. vartti siitä, kun heti saliin saavuttuani sain sitä pyydettyä. Tosi nopeasti oli lääkäri huoneessa. Muutenkaan en ole kivunlievityksen saannissa ongelmia kokenut. 

 

Lapsivuodeosastolla muistan yhden hoitajan välillä tympäisseen, mutta toisaalta toisena päivänä olikin kiva. Kemioista kai tämäkin kiinni, ja tilanteesta. Uudelleensynnyttäjänä jäi vähän yksin, mutta eipä se enimmäkseen haitannut. Osaston käytäntöjä ei selitetty yhtään, kai ne olettaa, että tietää? Olisi jäänyt ruuat joskus hakematta, jos ei olisi vanhasta muistanut. Hoitajan vaihtuminen joskus rasitti, kun yksi sanoi yhtä ja toinen toista ja itse piti luovia. Esim. salissa ehdotettiin ihokontaktia, joka kuitenkin lopulta jäi suihkun/ruokailun/tissitakiaisen vuoksi toteuttamatta osastolle siirtyessä ja puhuttiin, että osastolla sitten. Osastolla pyysin siihen apua ja vastaus oli melkoisen tympeä, että ei kai nyt sellaista ja sain tosissaan perustella, että suostui auttamaan.  <_< Muutenkin info saisi kulkea tyypiltä toiselle paremmin. Sektion jälkeen toivat kipulääkettä pikkukupissa ja mä vaan nielin enkä kummemmin kiinnostunut mitä sain ja milloin. Mutta seuraavan vuoron kätilöt sitten joskus kysyivät multa edellisistä. En minä vaan tiedä.  :rolleyes: Esikolle piti tehdä infektiotestejä vihreän lapsiveden takia muutamia kertoja ja pari hoitajaa oli tosi innokkaita viemään vauvan pois siksi aikaa vaikka kesken imetyksen ja antamaan lisämaitoa vauvan rauhoittamiseksi. Toiset taas tekivät ne vauvan ollessa rinnalla tai nukkuessa rauhassa sylissä. No, pikkujuttuja, mutta vähän sähläystä ehkä.

 

Lisämaitoa tunkevat mun kokemuksen mukaan aika herkästi. Esikolle oli toki perusteltua sektion jälkeen, mutta parikin kertaa oli sovittu, että tuovat vauvan imetykselle kansliasta kun herää, mutta toivat vasta tuntien päästä syötettyään välillä. Ehkä se tarvitsi lisämaitoa, mutta eikö oisi voinut kokeilla imetystä välissä, kun oli sovittukin? Kuopukselle olivat myös innolla tunkemassa kerran ihan vaan, kun kerroin vauvan äsken itkeneen (ei itkenyt enää).  :rolleyes: Ja lopulta siksikin, että paino oli laskenut, vaikka kerroin maidon olevan just nousemassa. Tuosta sain taistella tieni eroon ja vauva lähti kasvamaan oikein hyvin pelkällä rintamaidolla. Hyvähän se on, että lisämaitoa saa suht helposti, jos on tarvis, mutta jospa vaikka aloittaisivat imetyskannustuksella/-ohjauksella. Osastolla oli myös monessa paikassa imetysoppaita, joissa tärkeimpänä luki mm. tutittomuus imuotteen edistäjänä, mutta niin vaan huonekaverin vauva sai tutin lyhyen tutkimuksen aikana. Samantapaista kertoi kaveri.

Edited by Kärpänen

Share this post


Link to post
Share on other sites

Käynnistämisestä tai sen tarpeesta mulla on vähän huonoja kokemuksia. Lienee johtuu aika paljon myös lääkäristä. Mulla kävi siis niin että mulla on lähipiirissä lääkäri joka ultrasi joskus rv36 paikkeilla jonka perusteella tuli epäilys isosta vauvasta, kun noilla viikoilla painoarvio oli jo yli 3kg. Sain nlasta lähetteen gravidaan rv 39 jossa vastassa oli todella tyly lääkäri. Kerroin ettei aiemmin ollut ollut mitään pelkoa synnytyksestä mutta nyt oli alkanut mietityttämään ja huolestuttamaan vauvan iso koko. Lääkäri ultrasi ja sai hänkin painoarvioksi sillä viikolla n 3,9kg. Kerroin pelkääväni ison vauvan synnyttämistä ja sanoin toivovani käynnistystä lasketun ajan tienoille jos ei vauva itsestään lähtisi syntymään. Lääkäri totesi ettei mitään syytä käynnistykselle ole ja "kyllähän ihmiset synnyttää 5kilosiakin alakautta! ja kiitos ja näkemiin. nähdään viimeistään yliaikaiskontrollissa"!  :girl_mad:  Olin todella huolissani ja pettynyt. No pari päivää lasketun jälkeen soitin gravidaan ja kerroin huolestani ja annoin palautetta lääkäristä ja toivoin pääseväni toiselle lääkärille. Ajan sain 41+1 mutta edeltävänä yönä pikkuinen alkoikin itse syntymään ja alakautta synnytin, eikä tyttö onneksi ollut KUIN 4,1kg syntyessään!  :blush:  Mutta tosi p**** maku jäi tosta lääkäristä!

 

Salissa ja osastolla kyllä oli ihan huippu henkilökuntaa!!  :tender:

 

Oisko muuten kellään inspistä treffata Jyväskylässä?  :girl_sigh:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meidän huoneessa oli sellainen kansio, jossa kerrottiin vuodeosaston käytännöistä ja myös huoneen ilmoitustaululla selitettiin ruokailut. Eikö teillä ollut, Kärpänen? Ja harmi ettei teillä ihokontakti mennyt putkeen. :( Minulle kätilö antoi pojan heti napanuoran katkaisun jälkeen iholle ja kun minua ryhdyttiin kursimaan, pyysin miehelle sairaalapaidan, että hän sai vuorostaan vauvan iholle. Lisämaitoakaan ei missään vaiheessa tuputettu, vaan sitä annettiin vain tarvittaessa (ekana yönä, että sain nukkua rankan päivän jälkeen ja seuraavana aamuna ollessani operoitavana). Huonekaverin vauvallekin lisämaitoa tarjottiin vasta sitten, kun monen tunnin tissilläroikkumisesta huolimatta vauva vaikutti nälkäiseltä ja äiti kaipasi hetken rauhaa.

 

Itselläni meni myös toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, että mitä lääkkeitä siinä kupissa oli (vahvat kipulääkkeet ja kahdet antibiooti repeämän takia) ja milloin niitä oli tarkoitus syödä, mutta sai niihin selvyyden kun hoksasi viimein kysyä hoitajalta. Minusta väki oli hyvin palvelualtista ja kysymyksiin vastailtiin mielellään, mutta ehkä se tosiaan johtui siitä, että olin ensisynnyttäjä. Sain myös repeämäni takia ensipäivinä kieltämättä vähän erityiskohtelua...  :blush:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meilläkin oli toi kansio, mutta esimerkiksi huonekaverini, joka synnytti sektiolla, oli alkuun sen verran kipeä että ei hän sitä kansiota sieltä yöpöydän nurkalta päässyt kalastelemaan. Olisi kyllä minultakin mennyt ekana päivänä joku ruoka ohi, jos ei mies olisi sieltä kansiosta katsonut että täällä pitäis näköjään olla lounasta. Ne ajat oli vielä jotenkin oudot :P tai no, eri kuin miten kotosalla söisi. 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Aika itsekseen siellä sai kyllä olla (mulla ei ollut huonekaveria ja hyvä vaan, kun oma vauva oli teholla). Olin ainakin ekana aamuna niin pihalla ruokailuista ja muista käytännöistä. Ei ihan ekana jaksanut mitään kansiota plärätä. Myöhemmin sitä sitten katselin.

 

Minä tai meidän vauva sai lisämaitoa heti pyydettyäni. 

 

Henkilökunta oli mielestäni ihan ystävällistä, niin osastolla kuin salissakin (ja ehkä erityisesti salissa, kaikki kolmen vuoron kätilöt olivat tosi mukavia. Synnytyksen aikana ehdin siis tavata yövuorolaisen, aamuvuorolaisen ja iltavuorolaisen :D ). Ei mitään pahaa sanottavaa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Joo oli joku paperi aikatauluista, mutta sektion jälkeen mulla(kin) kesti pari päivää päästä siihen käsiksi. Siihen asti toki toivat ruuatkin sänkyyn, otin van koska sain ihan pihalla ajoista. :D Nyt viimeksi tulin osastolle iltapalan jälkeen enkä mitään ohjeita ainakaan ennen aamua saanut. Itse piti täydeltä ilmoitustaululta kaiken epäolennaisenkin seasta etsiä. Ei tuo nyt siis sinänsä paha ois, eiköhän ne tulisi kysymään jos ei ruokaansa hakisi, :) mutta kyllä musta ois kiva, jos edes sanoisivat, että tuolta sitten löytyy ohjeita. Kun ne vauvahuurut tosiaan. :girl_sigh:

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ Jep, hoitajat kyllä kävivät varsinaisen ruoka-ajan lopulla kysymässä, jos ei ollut hakenut ruokaansa - tai unohti merkata sen ties kuinka monennen kerran listaan...  :blush: Minullekin tuotiin pari ensimmäistä päivää ruoka sänkyyn, joko hoitajien tai miehen toimesta, minkä takia olin siis itsekin tehokkaasti pihalla käytännöistä ja ajoista kun lopulta pääsin jaloilleni. Varmasti monilla menisi myös imetyksen tai unien takia ruoka sivu suun, ellei hoitajat pitäisi niistä huolta.

 

Tulevien synnyttäjien ei siis kannata olla huolissaan, syömisistä pidetään kyllä huolta. :)

 

Ne ajat oli vielä jotenkin oudot :P tai no, eri kuin miten kotosalla söisi. 

 

Sanopa muuta! Iltapala klo 20 kieppeillä oli ihan liian aikaisin, joten hamstrasin aina silloin evästä sen verran, että oli jotain hiukopalaa käsillä vielä normaaliin iltapala-aikaan tai yösyötön yhteydessä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

 

 

 

 

Mun yhdelle ystävälle sattui tuo kätilö, josta Sahina puhui, ja oli kyllä ollut todella ilkeä ja ystävällekin jäi tosi paha maku koko synnytyksestä sen takia. Siitä on kyllä mun käsittääkseni tehty paljon valituksia. Ja mun käsittääkseni kätilöähän kyllä saa vaihtaa, jos kemiat ei kohtaa. En tosin tiedä, kuinka helposti semmoinen sitten onnistuu, jos on kiirettä muutenkin, mutta kai sen on onnistuttava. 

 

 

Taidan itsekin olla tavannut kyseisen kätilön. Hänestä oli tehty paljon valituksia. Onneksi hänellä oli opiskelija mukana, joka käytännössä hoiti koko synnytyksen, eikä tämän leipiintyneen vanhemman kätilön tarvinnut tehdä juuri mitään. Huh! Mutta onhan noita..kurjaa, että rutinoituvat työhönsä noin. :( Aina saa toki toivoa kätilön vaihtoa, muttei sitä aina voida toteuttaa salien tilanteen vuoksi.

 

Mutta suurinosa kätilöistä, jotka olen tavannut, ovat olleet aivan huippuja työssään! Entisessä työpaikassani olin päivittäin tekemisissä salin (ja vuodeosaston) kätilöiden kanssa ja he vaikuttivat kyllä kaikki aivan mahtavilta! Kätilöidenkin huonoon ilmapiiriin vaikuttaa varmasti aivan kamalasti sairaalan sisäilmaongelmat. Onneksi parakeissa ongelma on poissa, mutta valitettavasti jo puhjennut ammattitauti ei ole poistunut ja se varmasti vaikuttaa negatiivisesti yleiseen ilmapiiriin synnärillä. Harmi!

Edited by kalakola

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mikähän käytäntö nykyään vuodeosastolla on vierailijoiden suhteen?

Edited by Helmikuu

Share this post


Link to post
Share on other sites

Olettaisin, että edelleen isä ja sisarukset saa vierailla 8-20 (vai oliko se 7-19, en muista) ja sitten pari tuntia alkuillasta saa isovanhemmat käydä, muut ei. 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Jep, syksyllä ainakin isä ja lapset sai olla vapaasti klo 8-20 ja isovanhemmat klo 17-19 (kai?). Huonekaverin luona kävi kyllä kavereitakin pikaisesti, mutta itse tykkäsin siitä, että osasto pidettiin hyvin rauhallisena kieltämällä liiat vierailut. :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Miten se vierailu menee, kun ei tosta esitteestä ei tuu tolkkua?! Isovanhemmat siis saa vierailla 2 h/pvä, mutta potilashuoneissa ei. Vauvaa ei saa osastolta ulos, eli missä sitä vauvaa voi näyttää isovanhemmille? Lasin takaa jostain? Saako isovanhemmat syliin ollenkaan? Ja siis potilashuoneissako saa olla rauhassa, paitsi isä ja lapsen sisarukset saavat tulla (esim. huonekaverille)?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now