Koulukiusaaminen

[sin]

Ekaluokka on ihan just meidän esikoisella ohi. Kavereiden kanssa on ollut vähän niin ja näin. Entiset eskarikaverit muodostaneet omia porukoitaan, uusia ei ole oikein saanut. Syynä mm. koska poika härnää, ärsyttää, hakee huomiota ihan väärillä tavoilla. Ollaan tästä keskusteltu, niin pojan isän kuin opettajankin kanssa, yritetty opetella ihmisiin tutustumista ja sosiaalisia tilanteita. Poika on tosi kiltti sisimmältään, haluaa auttaa ja miellyttää, kaipaa kiitosta ja huomiota. Luultavasti pojan tutustumisyritykset ei ole lapsissa saanut sellaista vastakaikua aikaiseksi mitä poika toivoo, ja sitten päätynyt turhautuneena hakemaan sitten mitä tahansa huomiota. Tai jotain. Luulin, että asia on jo alkanut helpottamaan, mutta opettajalta tuli eilen viesti kotiin, että poika on tukistanut, vääntänyt kädestä ja jopa potkinut kolmea tyttöä. Olen ihan hukassa. Koko vuosi on tehty työtä että poika löytäisi oman mukavan paikkansa kouluyhteisössä, mutta alkupisteestä ollaankin pudottu vielä alemmas. Pojalla ei ole ketään "silmätikkua". eikä hauku tms., vaan tommosta käytöstä mitä voisi odottaakin kolmevuotiaalta uhmaikäiseltä, joka ei vielä välttämättä tajua että toiseen sattuu.

 

Koulussa asia otetaan vakavasti ja tämä viimeisin kiusaamisasiakin on kunnolla käyty läpi sekä kiusattujen että pojan kanssa, anteeksipyydöt hoidettu. Mikä on ehdottoman hyvä asia. Minua on kiusattu koulussa ja en todellakaan halua samaa kenellekään.

 

Hyviä vinkkejä, anyone? Tai omia kokemuksia?

[Sippura]

Olen kuullut, että tuollainen huomionhakuinen kiusaaminen saattaa johtua jostain keskittymishäiriöstä. Tällaisessa tapauksessa lapsi on ollut jo aikaisemmin vilkas, mutta vasta koulunkäynnin alettua tilanne muuttuu hankalaksi, kun pitäisi opetella enemmän uusia asioita ja leikkiä vähemmän. Omat tarhakaverit oppivat kouluroolin nopeammin ja sitten lapsi hakee huomiota väärällä tavalla, kun ei keksi muutakaan. Kannattaisi siis kysyä asiasta lääkäriltä.

[Viljatuuli]

Mä en osaa vinkkejä antaa, mutta halusin todeta, että on tosi hienoa ja ihanaa, että te yritätte tehdä asialle jotain! Toivottavasti konstit löytyvät tai aika tekee kesän kuluessa tehtävänsä!

[Memminkäinen]

Vaikuttaisi tuon kertomasi perusteella, että pojalla on vaikeuksia sosiaalisissa tilanteissa. Hänen tarkoitusperänsä ovat hyvät, mutta sitten jos homma ei menekään niin kuin hän haluaisi, hänellä ei ole muuta keinoa (ns. sisäisisä malleja) kuin tuo kiusaaminen ja härnääminen.

Mä suosittelisin sosiaalisten tilanteiden harjoittelua leikin ja pelien varjolla. Parhaiten tämä tietty onnistuisi siellä koulussa. On totta, että monet opettajat ei tykkää, jos vanhemmat alkaa "neuvomaan" työnteossa, mutta jotenkin vaivihkaa voisi koittaa asiasta opettajalle vihjaista.

Kirjoititkin, että sosiaalisia tilanteita on koitettu harjoitella. Se on hyvä. Niitä täytyy vaan jaksaa jatkaa ja toistaa harjoituksia. Poikaa voisi myös jotenkin palkita onnistumisesta. Jos se ei tunnu leimaamiselta, niin pojan tilanteesta voisi kertoa muullekin luokalle, ja pyytää heiltä "apua". Lapset on yleensä tuossa iässä kovin auttamishaluisia.

 

Musta on tosi hienoa, että tiedostatte tilanteen ja koitatte puuttua siihen. Liian usein omassa työssä oon törmännyt niihin vanhempiin, jotka ei millään usko, että omassa lapsessakin voisi jotain vikaa olla, ja aina se vika löytyy muista, tai sitten muistutetaan, että luokassa on kyllä huonomminkin käyttäytyviä.

[sin]

Kiitokset hyvistä kommenteista ja vinkeistä. Olin jo ehtinyt unohtaa, että avauduin tänne aiheesta, oli ihan ylläri että täältä löytyi itsealoitettu aihe

 

Ei olla erakoitumaan päästy kesälläkään, vaan poika on ollut monessa mukana, saanut pari uutta kaveriakin, harmi kyllä ei samasta koulusta.

 

Mä olen ADHD-tyyppistä oireilua ollut havaitsevinani poitsussa jo tarhaikäisenä, mutta lapsen isä (=exä) ei ota asiaa kuuleviin korviinsa, tarhassa sanoivat että "katsellaan" mutta ei sen enempiä, opettajallekin kirjoitin jossain vaiheessa epäilyistäni. Jos tilanne ei lähde nyt syksyn aikana tasaantumaan niin aion kyllä ottaa asian ihan tosissani esille ja selvittää onko jotain tällaista taustalla.

[Aleksandra80]

Ihan työn puolesta kiinnostuin otsikosta, ja haluaisin sanoa samaa mitä aikaisemmat, eli tosi hienoa että olet ottanut asian vakavasti ja auttanut poikaasi eteenpäin! Jos haluat kertoa, niin jäin miettimään että miten toinen kouluvuosi on mennyt? Ja onko koululla jotenkin osattu auttaa tilanteessa? Jos siis haluat kertoa

[sin]

Toinen vuosi on mennyt kavereiden osalta huomattavan paljon paremmin. Nyt nahistelevat lähinnä omassa porukassa ja pelkästään välitunneilla eikä poitsu enää häiritse viattomia sivullisia. Ja niitä kavereitakin tosiaan on, keiden kanssa ollaa milloin parhaita kavereita, milloin "en varmasti kutsu sitä ikinä mun synttäreille"-väleissä. Todistuksessa oli kiitosta sosiaalisen puolen kehittymisestä vuoden aikana. Pikkumies on kovasti jo rauhoittunut, mutta keskittymisen kanssa on mm. oppitunneilla vähän niin ja näin. Kuitenkin mennään vielä normaalin rajoissa opettajan mielestä. Äidinkielessä oli tukiopetuksessa jonkun aikaa, ja saatiin kehote harjoitella lukemista kesälläkin. Samaan keskittymisen ongelmiin liittyen kuitenkin edelleen tavaroita on hukassa, pulpetti on hävityksen kauhistus ja oppitunneilla iso osa menee kaikkeen muuhun kuin opiskeluun..

 

Asiaa on vaan niin hankala tällai etävanhempana huolehtia kun exä tietää tietenkin pojan asiat paremmin ja hänen mielestään ongelmaa ei ole. Ja voihan se olla, että poitsu vaan kehittyy vähän hitaammin, ja olisi hyötynyt esim. vuotta myöhemmin koulun aloittamisesta. Mutta kovasti pikkumies kirii ja tsemppaa, saa nähdä mitä kolmas luokka tuo, kun tulee uusia aineita ja opettajia.

[Memminkäinen]

Kiva kuulla, että on toinen vuosi on mennyt paremmin