Marsula

Vähähiilihydraattinen ruokavalio ja raskaus

60 posts in this topic

Kiitos linkkivinkistä :)

 

Mullahan on siis keliakia, ja tiukalla gluteenittomalla dietillä olen. Siinä mielessä pullamössöä ei tule syötyä lainkaan, joskus pastaa ja perunaa kyllä. Täytyypä käydä tutustumassa tuolla linkissä tähän, kun tosiaan ei saisi kamlaasti paino raskauden takia nousta, kun lähtöpainoakin on jonkin verran liikaa.

 

Jos epäilet itsellä keliakiaa, niin kannattaa käydä asia tutkituttamassa lääkärissä, jos et ole vielä käynyt. Gluteenia kun on ihan joka paikassa, ja sitä on todella vaikea välttää. Keliaakikon ainoa hoito on ehdoton gluteeniton ruokavalio, joten sitä ei voi sinnepäin noudattaa. Ei riitä, ettei syö leipää, kun jäätelössä tai salaatinkastikkeessakin sitä vehnää on, puhumattakaan kaikenlaisista vehnäjäämistä, joita on ihan joka tuotteessa. Hoitamaton keliakia aiheuttaa mm. osteporoosia, vatsasyöpää ja selittämätöntä lapsettomuutta, hoidettuna nämä riskit palaa normaalille tasolle.

Edited by Rautalanka

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tuo karppaus.info on hyvä sivusto tutustua kenelle tahansa, ketä aihe kiinnostaa. Suosittelen erityisesti forumia ja sen haku-toimintoa, jonka avulla löytyy vastaus melkein mihin tahansa karppausta koskevaan kysymykseen. :)

 

Mulla on raskauspahoinvointi ollut voimakasta ja sitä on kestänyt pitkään karppauksesta huolimatta. Tosin voi hyvin olla, että ilman karppausta olo olisi ollut vielä paljon pahempi, sillä myös verensokerin ailahtelut voi aiheuttaa pahoinvointia ja karpatessahan sokerit pysyy kivan tasaisena koko ajan, vaikka ruokaväli venyisi välillä tosi pitkäksi.

 

Myös minä olen diagnosoinut itselläni keliakian ja noudatan gluteenitonta ruokavaliota. Se vaatii tosiaan oikeaa asennetta, koska gluteiinia voi olla todella yllättävissä tuotteissa ja paikoissa. Liian tarkka ei voi olla. Diagnoosi olisi varmaan hyvä saada ihan oikeastikin, mutta se vaatisi, että aloittaisin taas viljan käytön, enkä ole siihen aivan helpolla valmis, sillä saan gluteiinista voimakkaita oireita. Asiaa pitää kuitenkin pohtia sitten raskauden jälkeen uudelleen.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Olen itse noudattanut raskausaikana vähähiilihydraattista ruokavaliota noin viikosta 12 lähtien ja suurin muutos olotilassani oli se, että turvotus hävisi merkittävästi! Sitä ennen turposin aivan mahdottomaksi palloksi varsinkin iltaisin, ja olo oli TUKALA! Olen pitänyt hiilihydraattien päivittäisin saannin n. 80 - 100 grammassa / päivä, joten mihinkään ketoosiin en ole raskausaikana pyrkimässä. Jonkin sortin hyväkarppina itseäni voinen pitää. Parasta tässä ruokavaliossa on myös se, että jatkuva nälkä ei ole kiusana ja se on pitänyt raskauteen liittyvät nälkäheikotuksetkin hyvin poissa. Paino on raskausaikana noussut keskimäärin 160 g/vko, mitä pidän hyvänä lukemana. :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä olin ennen raskautta vähähiilihydraattisella ruokavaliolla (ja uskon, että se auttoi myös raskaaksi tuloon, koska mulla oli PCO). Nyt tuli juuri kahdeksas raskausviikko täyteen ja täytyy myöntää, että tosi paljon on kaikkea pullamössöä tullut puputettua. Jotenkin tuntuu, että leipä vie pahanolon tosi hyvin pois. Ja kukkakaali ja parsakaali, joita söin pastan ja riisin tilalla, haiseekin jo kamalalta. Lisäksi kaikki makeat herkut maistuvat.

Painoa ei ole ihme kyllä tullut lisää kuin ehkä puoli kiloa, mutta iltasin turvottaa. Pitäisi varmaan vähän yrittää tsempata, vaikka nyt ekan kolmanneksen aikana olen antanut itselleni luvan syödä ihan sitä mikä tuntuu parhaiten alas menevän, koska niin moni ruoka ällöttää.

Täytyy kyllä käydä karppaus.infossa tutustumassa, jos sieltä saisi jotain uusia reseptejä. Tai ehkä jos söisi raikkaita kylmiä salaatteja ja vihanneksia, niin ne voisi toimia.

Sinänsä harmi, että nyt ei karppi-ruoat oikein innosta, kun mieskin alkoi jo aika hyvin tottua siihen, että syötiin kasviksia perinteisten lisukkeiden sijaan.

 

 

 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Nyt, kun pahaolo on helpottanut ja rasvaiset ruuat eivät enää ällötä, aion palata taas vähähiilariseen ruokaan. Alkuraskaudesta piti vaan syödä sitä, mitä sattui saamaan alas. Kevään ja kesän aikana, ennen raskautumistani laihduin karppaamalla 10 kg melkeinpä huomaamatta. Lisäksi olo oli koko sen ajan todella hyvä ja energinen kun kaikki se turvottava pullamössöruoka jäi pois.

Tietenkäään nyt raskaana ollessani en syö niin vähillä hiilareilla kuin aiemmin mutta ainakin perunan jätän kokonaan pois, sillä se on melkeinpä pahin turvotuksen aiheuttaja minulla. Täysjyväpastaa sen sijaan aion syödä kohtuudella samoin kuin muitakin täysjyväviljatuotteita. Onneksi ainakin vielä kaikki makea on aiheuttanut lähinnä ällötystä joten sokerin/pullien/karkkien kanssa ei ole ollut ongelmia.

Share this post


Link to post
Share on other sites

UP!

 

Pari kk esikoisen syntymän jälkeen rupesin paleokarppaamaan suorilta jaloilta, mikä aiheutti radikaalin muutoksen sekä ruokailutottumuksiin, että vointiin.

 

Minua kyllä varoiteltiin kovasti mm. maidontuotannon heikentymisestä, mutta itse en huomannut mitään, eikä ilmeisesti tytärkään, kun ei alkupäivienkään aikana käyttäytynyt mitenkään poikkeavasti.

Jatkoin paleokarppausta (muutamia poikkeuksia lukuunottamatta) kunnes palasin töihin. Meillä on töissä niin edullinen lounas ja laadukaskin virallisterveellisen mukaan, että minun kannattaa se syödä, oli karppia tai ei.

 

Lounaalla siis repsahdan arkiviikolla päivittäin ja tietoisesti (pyrin kyllä syömään edes hyväkarpin tapaan) ja vapaalla sitten karppaan. Jahka selviän synnytyksestä ja imetys lähtee käyntiin, yritän palata vahvemmin paleokarppaukseen, edes osittain.

JA kunhan tästä äitiysloma alkaa, pääsen jälleen 'eroon' siitä työpaikkalounaastakin.

 

Aivan hiilarittomaksi en aio kehoani/vatsaani totuttaa, sillä haluan voida syödä synnytyksen aikana ja varsinkin heti sen jälkeen juuri sitä, mitä sattuu mieli tekemään! Eikä sairaaloissa varmaankaan ole edes mahdollista saada vhh ruokia kuitenkaan.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Omasta kokemuksesta ja parin raskauden perusteella täytyy todeta että karppaus helpottaa elämää kun raskausdiabetes vaivaa. Virallisten ohjeiden mukaan jos syön niin insuliinit tulisivat heti, karppiruoalla arvot pysyvät ihanteellisina. Olokin pysyy vähän pirteämpänä vaikka tokihan jo näin rv33 alkaa väsymys olemaan taas kuvioissa mukana muutenkin. Painonnousu on myös ollut aika hallittua, ei voi th moittia kun 5,5 kg on lisää tullut :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kertokaa joku miten mä alotan karppauksen? siis ihan perus jutut ja mitä te muut syötte? en siis ajatellu mitenkään kokonaan hiilareita karsia, mutta jotain on alettava tekemään kun painoa tulee ja tulee vaan jo nyt :girl_impossible: eli ruokavaliota pitää muutenkin tulla muuttamaan kun sokerit tykkää nousta vähän liian helposti..

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ Kai sitä voi aloitella kevyesti jättämällä pois valkoiset jauhot, perunan, pastan, sokerin jne.

Perunan ja pastan voi korvata vihanneksilla, leiväksi tummaa ruista. Muutenkin täysjyvää mielummin, jos syö. Leivonnaiset ja karamellit pois.

Mehuissa on myös paljon sokeria.

 

Mun pitäisi syödä tuollaista ruokavaliota elimistöön kertyvän hiivan (ja pläskin) takia, mut..... oon syöny nyt ihan sitä, mitä vaan sattuu tekemään mieli. Tällä hetkellä liika liha tai rasva yököttää jostain syystä. Mä ryhdistäydyn sit myöhemmin. grin.gif

Edited by Monka

Share this post


Link to post
Share on other sites

Hyvä ketju.

Tätä raskausajan karppausta olenkin miettinyt jonkun aikaa. Jostakin kun olen lukenut, että karppausta ei suositella raskaana oleville, mutta ei suoraa ole kyllä sanottu, ettei kävisi ollenkaan.

Share this post


Link to post
Share on other sites

^Miksi ihmeessä ei suositeltaisi jos muutoinkin karppaa? Mä olen karpannut tämän raskauden ja ero edelliseen raskauteen jolloin en karpannut on huomattava:

-painoa tullut lähes 10kg vähemmän kuin viimeksi

-turvotusta ei juuri ollenkaan, viimeksi en voinut pitää sormuksia loppuraskaudesta, en saanut kuin yhdet kengät mahtumaan jalkaan jne.

-ei ole närästänyt ollenkaan paitsi silloin kun olen repsahtanut suklaakonvehteihin (jouluna) tai syönyt muuten jotain hh-pitoista

-ei juurikaan heikotusta tai kauheaa näläntunnetta kuten edellisessä raskaudesssa, vaikka söinkin säännöllisesti

-en kärsinyt juuri ollenkaan pahoinvoinnista, ilmeisesti koska sokerit ei vaihdelleet niin rajusti?

-väsymys ei ole vaivannut läheskään samalla tavalla kun sokereiden heittely ei ole vienyt voimia

Share this post


Link to post
Share on other sites

Jee, tämä ketju on ihan mua varten! (Seikkailen täällä odotus-puolella vaikka vasta kuumeilen). Olen itse noudattanut vähähiilarista terveellistä ruokavaliota (ei ketoosiasteella kuitenkaan) jo niin monta vuotta, ja hyväksi sen itselleni havainnut, että en usko että pystyisin raskausaikanakaan lisäämään hiilareita. Korkeintaan hedelmiä tms. voisin kuvitella syöväni enemmän, mutta viljatuotteisiin, perunaan ja puhtaaseen sokeriin en tule koskemaan. Tällä hetkellä syön enemmän hiilihydraatteja (esim. juuri hedelmiä ja juureksia) kuin jossain vaiheessa, ja tuntuu että elimistö on jo niin paljon "vahvempi" kuin huonossa kunnossa ollessani, että kestän kohonneen hiilarimäärän hyvin. Ihan perstuntumalta minäkin syön, en laske hiilarigrammamääriä.

 

En kanssa ymmärrä sitä, että vähähiilarinen mielletään epäterveelliseksi ilman että asiaan ollaan yhtään perehdytty. Siis ei kai höttöhiilarien korvaaminen ravitsevilla kasviksilla nyt VOI olla mitenkään epäterveellistä? Proteiineja ja rasvaa ei ole pakko nauttia niin paljoa kuin Atkins ehdottaa, ja itselle sopiva hiilaritasapaino löytyy kokeilemalla. Ei sitä pekonia ole PAKKO syödä vaikka oliskin vähähiilarisella.

 

Onko kokemuksia siitä, miten äitiysneuvolassa suhtaudutaan tällaiseen ruokavalioon odotusaikana? Yritetäänkö siellä "käännyttää" tavalliseen ruokavalioon (vaikka itse tietäisi, että ei tule toimimaan omalla kohdalla)? Entäpä sokerirasitustesti? En vaan voi kuvitella itseäni litkimässä sitä sokerilientä, kun en ole sokeriin koskenut 5-6 vuoteen. Hiivatulehdus on vähintä mitä siitä saisin, ja kuulemma se tulee muutenkin raskausaikana helpommin. Tunnen oman kroppani niin hyvin, ja tiedän ihan ilman testejäkin, milloin hiilareita on tullut nautittua liikaa.

Edited by AvioPapu

Share this post


Link to post
Share on other sites

^Mulla terkka on ollut vilpittömän kiinnostunut asiasta, eikä ole yrittänyt käännyttää. Tosin mun terkka on myös mun kollega ja varmaan tietää, että tuskin ryhtyisin mihinkään ihan höpöhöpöjuttuun.. Samainen terkka myös kyseenalaistaa vt-suositukset ja on mun kanssa ihan samoilla linjoilla hiilareiden "terveellisyydestä", joten ei ole ollut minkäänlaista ongelmaa tästä.

 

Multa myös kysyttiin, koenko sokerirasituksen tarpeelliseksi, ja vastasin että en (esikoisestakaan ei tehty, ei ongelmia sokereiden kanssa). Jos virtsassa näkyy jossain kohtaa sokeria niin tarvinnee harkita uudelleen asiaa. Tokikaan sokerirasitus ei ole pakollinen vaikka th sitä suosittelisi, ja voithan pyytää vaikka vs-mittaria lainaan ja mittailla joskus paasto- ja aterianjälkeisiä arvoja ja näyttää ne terkalle. Kannattaa kuitenkin muistaa, että karppauksesta huolimatta sokeriaineenvaihdunnan häiriö on raskausaikana silti mahdollinen, joskin varmaan epätodennäköisempi kuin ei-karpilla. Jos sun BMI on normaalin puitteissa eikä virtsasta neuvolassa sokeria koskaan löydy, niin ihan hyvin voit perustella terkalle, mikset sokerirasitukseen mene.

Share this post


Link to post
Share on other sites

^Kiitos vastauksesta! Painoindeksini on jotain 20-21 (vielä en siis ole raskaana edes), joten en usko että sen takia ainakaan olisi tarvetta kontrolloida. Huojentavaa kuulla, että on mahdollista että omalle kohdallekin osuisi terkka joka ymmärtää näitä juttuja... Ja kiva kuulla, että siitä sokerirasitustestistä on periaatteessa mahdollista luistaa, jos on hyvät perustelut. Mulla se nimittäin on yleensä aika tarkkaa. Mainitsin tuossa edellisessä viestissä, että nykyään kestän jo paremmin, mutta kappas vaan, kun aloitin greippimehun juomisen (ei varmaan tarvi kertoa tällä foorumilla, että mistä syystä girl_haha.gif) niin alkaa taas tuntua siltä, että perhana, kirvelee ja kutittaa, niin että kai se hiilariraja on kuitenkin olemassa. Vaikka ihan sellaista mehua olen juonut, johon ei ole lisätty sokeria. Niin että sitä sokerilientä en kyllä aio juoda, piste.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ei se sokerirasitus ole kenellekään pakollinen, toisille vain ehkä enemmän tarpeellinen kuin toisille. :girl_smile:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Itse olen ollut myös vähähiilarisella (en laske hiilareita). Toisen raskauden aikana ehdin käydä kerran neuvolassa ennen keskenmenoa, ja minun terkkarini suositteli "palaamaan" vt-ruokavalioon. Ei kyllä osannut sanoa muuta syytä, kuin että se on se turvallinen r-valio. Nyt olen uudelleen raskaana, ja aion syödä vähähiilarisesti, jos siihen pystyn (pahoinvoinnit sun muut), omaa kehoani kuunnellen.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ottamatta sen enempää kantaa suuntaan tai toiseen, postaan tämän Hesarin uutisen tässä:

 

 

HS 24.4.2011

 

Tutkimus: Äidin vähähiilihydraattinen ruokavalio voi tietää pulskia lapsia

 

Äidin raskausajan ruokavaliolla voi olla suuri vaikutus lapsen taipumukseen lihoa tai pysyä hoikkana. Tuore tutkimus yhdistää ilmiön ruokavalion aiheuttamiin geenien aktiivisuuden muutoksiin, jotka siirtyvät äidiltä lapselle.

 

Tiedot äidin ruokavalion vaikutuksesta lapsen ylipainon riskiin palautuvat tutkimuksiin, joissa seurattiin Hollannin nälkätalven 1944–45 aikana raskaana olleiden naisten jälkeläisiä. Tutkimukset osoittivat, että aliravitsemuksesta kärsineet naiset synnyttivät lapsia, jotka olivat aikuisiässä ylipainoisia. Tutkijat spekuloivat, että aliravitsemus sikiöaikana ohjelmoisi lapsen syntymään ravintoniukkaan ympäristöön, minkä seurauksena hänen elimistönsä virittyisi varastoimaan rasvaa.

 

Tutkijat ovat epäilleet pitkään, että ilmiön taustalla olisivat niin sanotut epigeneettiset tekijät. Tällä tarkoitetaan dna:han sitoutuvia kemiallisia aineita, metyyliryhmiä, jotka eivät muuta geenien rakennetta mutta vaikuttavat niiden toimintaan. Aiemmissa tutkimuksissa on havaittu, että ylipainoisilla ihmisillä metylaation kaava on usein samankaltainen – eli samat geenit ovat metyloituja – mutta ei ole kyetty osoittamaan, onko tämä ylipainon syy vai seuraus.

 

Southamptonin yliopiston tuore tutkimus viittaa siihen, että metylaatio voi hyvinkin olla ylipainoisuuden osatekijä ja että vaikutus voi perustua vain yhden geenin vaimentamiseen. Tutkimuksessa oli mukana 78 odottavaa äitiä, joiden ruokailutottumuksia selvitettiin haastattelemalla, ja vastaukset varmennettiin verikokeella. Kun lapset syntyivät, tutkijat ottivat dna-näytteen heidän napanuorastaan. Tutkijat tapasivat lapset seuraavan kerran yhdeksän vuoden päästä, jolloin lasten rasvakudoksen määrä mitattiin.

 

Tulokset osoittivat selvän yhteyden lihomistaipumuksen ja RXR-alfa-geenin metylaation välillä. Lapset, joiden RXR-alfa-geeni oli metyloitu, olivat todennäköisemmin ylipainoisia yhdeksänvuotiaina kuin lapset, joiden geeni toimi normaalisti.

 

Tämän jälkeen tutkijat toistivat kokeen lähes 250 odottavalla äidillä, mutta tällä kerralla lasten rasvakudosmittaukset tehtiin kuuden vuoden iässä. Tutkijat etsivät metylaation merkkejä 78 eri kohdegeenistä. Nämäkin tulokset osoittivat voimakkaimman yhteyden RXR-alfa-geenin metylaation ja lapsen ylipainon välillä.

 

RXR-alfa -geeni säätelee rasvasolujen kehitystä ja on mukana rasva-aineenvaihdunnassa. Tutkijat arvelevat, että metyloidun geenin proteiini ei toimi oikein tai toimii vain vajaateholla, mikä häiritsee rasva-aineenvaihduntaa ja altistaa lihomiselle.

 

Kun tutkijat lopulta vertailivat lasten geenituloksia ja äitien ruokavaliota, he havaitsivat, että vähähiilihydraattinen ruokavalio johti RXR-alfa-geenin metylaatioon. Tutkijat spekuloivat, että vähähiilihydraattinen ruokavalio voi lähettää sikiölle väärän nälkiintymissignaalin, minkä vuoksi lapsi alkaa varastoida rasvaa.

 

Tutkijat korostavat, että ymmärrys dna:n metylaatiosta vaikuttaa suuresti siihen, miten ajattelemme geenien ja lihavuuden yhteydestä. Aikaisemmin ajateltiin, että jos taipumus ylipainoon on geeneissä, se oli vain tosiasia, eikä sille voitu tehdä mitään. Tämä tutkimus kuitenkin osoittaa, että geenit voivat olla täysin samanlaisia, mutta niiden aktiivisuus ratkaisee, ja metylaatioon voi olla helpompi puuttua kuin itse geeneihin.

 

Tutkimuksen julkaisi Diabetes.

 

Discover-lehden uutinen aiheesta

 

Tutkimuksen tiivistelmä englanniksi

 

(yllä olevat linkit toimivat)

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ Oho, olipa mielenkiintoinen juttu! Itse olen karpannut jossain vaiheessa enemmänkin tosissaan, mutta nyt on taas vähitellen mennyt "normaalimpaan" suuntaan. Ehkä parempi tässäkin asiassa noudattaa ainakin raskausaikana kultaista keskitietä, kohtuudella hyviä hiilareita, runsaasti kasviksia ja monipuolisesti rasvoja (mutta vähän vähemmän kuin karpatessa). En huomannut mainintaa, millaiset hiilarimäärät tuossa laskettiin vähähiilihydraattiseksi, oliko kyse ihan ketogeenisestä dieetistä? Ketoaineitahan on veressä myös nälkiintyessä, joten niiden yhteys asiaan voisi olla loogista.

 

Edellisessä raskaudessa neuvolassa suhtauduttiin ihan positiivisesti karppaukseen, kohtuudella toteutettuna.

Edited by Salama

Share this post


Link to post
Share on other sites

Olin karpannut sovelletulla tyylillä reilu kolme vuotta ennen raskauttani, enkä ollut ajatellut tilanteen muuttuvan miksikään raskausaikana. Kappas vain, kärsin 24/7 pahoinvoinnista ja oksentamisesta, mikään karppiruoka ei kiinnostanut, mutta ah: ohrarieska, pelkkä perunamuussi voinokareella, suolakeksit ja hedelmät maistuivat. Olin varsin järkyttynyt, kun kaikki "tuttu" jäi jääkaapista pois, jopa turkkilainen jukurtti jäi kaupan hyllylle. Kai se on yhteydessä runsaaseen oksentamiseen, että keho ottaa menetetyn takaisin "huonoina" hiilihydraatteina, ken tietää. Kun pahin oksentaminen loppui noin viikolla 18, olen pikkuhiljaa palannut entiseen ruokavaliooni, eivätkä ohrarieskatkaan enää voisi juuri kiinnostaa. :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Raskaus about puolessa välissä ja paino noussut sellaisiin lukemiin, että ihan ahdistaa. Kuinka te raskaana olevat vhh-laiset syötte? Kaipaisin ihan vaikkapa koko päivän menua ja etenkin ruuan määrästä tietoa. Olisi ihana, jos painon nousu tyssäisi tai edes vähenisi huomattavasti, mutta en osaa yhtään arvioida kuinka paljon minun pitäisi syödä, kun kehon viestit (nälän tunne) on ihan sekavat.

 

Olen ennenkin syönyt hiilaritietoisesti, mutta nyt olen jotenkin ihan pihalla tästä :girl_crazy: . Haluaisin näin ensiksi päästä sen alle 100 hiilarigramman päiväsaantiin, mutta mitä se sisältää? Miltä esim. tämän päivän suunniteltu menu teidän silmään vaikuttaa?

 

Aamiainen: raejuustomunakokkeli kolmesta munasta, oliiviöljyä n. 1rkl, tomaatti

Lounas: Iiiiso salaatti jääsalaatista, kurkusta, tomaatista, paprikasta, n.150g katkarapuja, n.70g fetaa, oliiviölyä n. 1rkl ja balsamicoa saman verran. Lasi light jaffaa.

Välipala: rahkaa, mansikoita, banaani

Päivällinen: kananjauhelihalla täytetty kesäkurpitsa juustokuorrutuksella

Iltapala: turkkilaista jogurttia, 1tl hunajaa, pähkinärouhetta, keitetty kananmuna

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tuo banaani on varmaan sun isoin yksittäinen hiilarinlähde. Yhdessä banaanissa netin mukaan n 27g. Olettaisin että pääset alle 100g vaikka se banaani on mukanakin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kiitos paljon kommentistasi Silly! Tuo banaanin heikkous onkin tiedossa, mutta haluan välttää keinomakeuttajia, joten tuosta saa hyvin makeutta rahkaan. Olo on kyllä aivan loistava, voi että. Ja hikoilen kuin pieni possu, sekin varmaan kuuluu asiaan. Huomenna taidan käydä vaa'alla kurkkaamassa, josko jotain tulosta olisi syntynyt.

Share this post


Link to post
Share on other sites

mä olen karppaillut kohta 2 vuotta ja jatkanut nyt raskausaikanakin, vaikka oonkin tietoisesti nostanut hiilareita vähäsen kun kroppa tuntui niitä tahtovan (lähinnä alkanut syödä omenoita ja lisännyt maitotuotteiden määrää. Suurin rikos taitaa olla nyt bran flakes -murot, joihin tuli joku hinku). Ihan raskauden alussa oli joku hiilarihöttökausi, kävin jopa kolmesti mäkkäristä hakemassa ruokaa, mutta se meni onneksi pian ohi. Paino on pysynyt kurissa ja aion jatkaa samaan malliin tulevaisuudessakin. Mun eka neuvolantäti oli hyvin mukana mun ajatuksissa, mutta sitten me muutetiin ja tää uus ei kuuntele mun puheita yhtään (vrt: "et sä voi paljoa rasvaa syödä kun et oo lihonut"). Sokerirasituksesta sentään päästiin sellaseen sopimukseen, että jos ei virtsaan ilmesty sokeria niin rasitusta ei tehdä. Katsotaan mitä lääkäri tuumii näistä ajatuksista.. jos sekään ei pysty yhtään kuuntelemaan mitä mä sanon, alan harkita paluuta vanhaan neuvolaan vaikka se onkin pitkän matkan päässä :/ Ei niiden tarvi karppailla mun kanssa mutta silti toivois että ne pystyis ottamaan erilaisia elämäntapoja huomioon. Mä oon yrittänyt aika paljon lukea näistä asioista enkä oo tehnyt ruokavaliovalintaani mitenkään kevyin perustein.

 

En tiedä saako täällä mainita muista foorumeista, mutta tuolla karppaus.infossa on paljon tietoa vhh-ruokavaliosta yleensä ja perhekarppien puolella sitten raskaudesta ja karppauksesta lasten kanssa. Ne osaa myös kommentoida tosi viisaita ihmisten ruokapäiväkirjojen perusteella. Oman mutu-tuntuman perusteella jokipaltio sun ruokailu vaikuttaa aika kevyeltä. Itse lisäisin tohon ruokalistaan rasvaa ja proteiinia. Kalorilaskurilla tai sitten finelin avulla voi seurata omia syömisiään ja niiden makroja, siitä tulee sitten vähitellen tuntumaa. Karppifoorumilta löytyy myös hyviä reseptejä.

 

Mun esimerkkipäivä:

Aamupala: 2 kananmunaa, mustaviinimarjajauhetta sössättynä viiliin / luomuomppusoseeseen / sokerittomaan mansikkasoseeseen ja kermaan riippuen jääkaapin sisällöstä, iso kuppi teetä, jossa kermaa ja kukkuraruokalusikallinen kookosrasvaa, vettä ja vitamiinit. Jossain vaiheessa aamiaisena toimi munien sijaan mikrossa leivottu karppisämpylä, jonka välissä oli kinkkua, voita ja sinimailaksen ituja, mutta sitten se alko ällöttää. Nyt voisikin ehkä taas kokeilla.

 

Duunilounas: juustoa ja metukkaa, tomaatti, kurkkua, paprikaa tms. (kotoa mukaan otettu tupperware-lounas paikassa jossa ei ole mitään keittomahdollisuuksia, toi on nyt osoittautunut helpoimmaksi vaihtoehdoksi). Vettä pitkin päivää

 

Päivällinen: jotain vihannespuolta (esim. lanttumuusi / kukkakaalimuusi /ruusukaalia / papuja / salaattia jne) ja lihaa / kalaa / kanaa. Jälkkäriks ehkä marjoja ja kermaa. Nyt ostin just jäätelökoneen ja innolla odotan että saan aikaseks tehdä omaa jätskiä <3

 

Illalla jos vielä tulee nälkä niin ehkä niitä mainittuja bran flakeseja ja punasta maitoa (tilamaitoa ostaisin ilman raskautta) mutta ne varmaan tippuu pois jossain vaiheessa, tai ihkua tattarinäkkäriä päällä voita ja juustoa.

 

Satunnaiseen herkutteluun tummaa suklaata, maltitolilla makeutettuja karkkeja pari (niitä ei voi paljoa syödä kun menee vatsa sekasin. Stevia ois parasta mutta sitä ei saa euroopassa myydä elintarvikkeena. Jenkeistä sai kaikenmoista steviaruokaa, niitä on kyllä ikävä) tai jotain karppileivonnaisia jos on tapahtunut ihme ja olen leiponut. Marjat on aina hyviä. Light-limuja juon satunnaisesti, mutta niistä tulee kyllä aspartaamin / sukraloosin vuoksi paha mieli. Oispa Zeviaa...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Hei adawada, kyllä nykyään saa steviaa jo Suomestakin. Sitä ei saa myydä sokerina mutta sen sijaan ihonhoitotuotteena myyminen ja tuominen onnistuu. Siinä on vähän pöljät tekstit mutta oikeasti se on sisäiseen käyttöön eli syötäväksi. Terveyskaupasta olen itse sitä ostanut!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now