Tikku

Mitä mieltä varpajaisperinteestä?

182 posts in this topic

Mua kiinnostaa tietää mitä te muut ajattelette varpajaisista! Nostaako niskakarvat pystyyn vai pidättekö hauskana ideana? Näettekö sen vanhana, vanhanaikaisena tai mieskulttuuria korostavana homehtuneena perinteenä? Vai naisia epäarvoiseen asemaan laittavana tapana? Vai kivana ideana isän tuulettumiselle? Vai jotain ihan muuta? Entä kuinka monen mies vietti varpajaisia ja millaisia?

Mulla niskakarvat nousee pystyyn perinteisistä varpajaisista... En ole perehtynyt siihen miksi niitä ihan alunperin on alettu viettää ja mitä tapoja niihin silloin on kuulunut, mutta se, että tuore isä lähtee kaveriporukan kanssa ryyppäämään kun äiti on vielä vauvan kanssa lapsivuodeosastolla, on mun mielestä karmiva! Jos jonkun kuuluisi raskausajan ja synnytyksen jälkeen irrotella ystävien kesken, niin äidin!! :D

 

Annoin miehelleni vapaat kädet varpajaisten suhteen: sanoin että hän saa niitä juhlia jos haluaa, en sitä kiellä. Hän ei onneksi itse halunnut varpajaisia järjestää. (Eikä olisi sairaalassaoloaikana voinutkaan, sillä olimme lapsivuodeosastolla perhehuoneessa.) En olisi myöskään ollut ilahtunut siitä, että mies olisi lähtenyt baariin kun vauva oli vasta muutaman viikon ikäinen. Nyt kolme kuukautta vauvan syntymän jälkeen mies lähtee ensimmäistä kertaa viettämään "poikien iltaa" ja on kutsunut tätä iltaa "varpajaisikseen". Todellisuudessahan ilta on vain tavallinen "miesten ilta ulkona", jota jokainen tarvitsee aina silloin tällöin! ;)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Viimeinen viikko ennen kuin lapsi saatiin mahasta ulos, oli sen verran hektinen ja täynnä ennakoimattomia tilanteita, että mulle oli ihan selvää, että mies - joka oli mun tukena koko vaikean viikon, synnytyksen ja vielä viikon sairaalassa - saa viettää varpajaiset sillä aikaa, kun olen vauvan kanssa sairaalassa.

 

Mies oli itsekin sitä mieltä, ettei häntä mikään ns. rellestys kiinnosta, ja olivat sitten kolmen kaverinsa kanssa juoneet meillä kotona muutamat oluet, käyneet ulkona syömässä ja juomassa vähän skumppaa ja pelaamassa biljardia. Ja tietenkin katselleet kuvia vauvasta!

 

Seuraavana aamuna mies tuli sairaalaan mun luo silminnähden pirteänä ja hyväntuulisena.

 

En kyllä olisi itsekään tykännyt mistään polttareihin rinnastettavista varpajaisista.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä mies ei viettänyt, koska oltiin H- pesässä. En olisi kyllä tykännytkään. Olen itse absolutisti ja tuollainen juomismeininki iloisen tapahtuman "kunniaksi" ei vaan uppoa yhtään. Ilman alkoholia olisi kyllä voinut juhlia myöhemminkin..

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mun mielestä ihan ok homma.

Meillä mies piti pienimuotoiset varpajaiset, tosin vasta pari viikkoa synnytyksen jälkeen. Sairaalassaoloaikana ei olis vielä raaskittu, eikä sen kaveritkaan olis viikolla päässeet dokaamaan.

 

Pippalot menivät siten, että ensin äijät (muistaakseni n. 5 tyyppiä) kokoontuivat erään luona, jossa piti saunoa, mutta oli sen verran kiiru, etteivät kerinneet (pöytävaraus painoi päälle). Siellä leppoisasti istuivat partsilla ja ottivat drinksua. Mä olin myös pojan kanssa mukana tässä vaiheessa. Lähdin sitten kotiin, kun äijät lähtivät kaupungille.

 

Siellä he menivät ulos syömään ja dokaamaan. Olivat he vähän synnytyksestäkin keskustelleet fläppitaulun merkeissä. ;) Kuva siitä on meillä muistona.

 

HIukan oli tuore isä seuraavana aamuna huonovointinen eikä hänestä aamulla ollut vauvan kanssa apuna, mutta eipä se näin jälkikäteen haittaa. Sillä hetkellä se harmitti.

 

Saa nähdä jaksaako mies järkätä enää toisen lapsen kohdalla mitään kemuja. Mutta saa järkätä, jos niin haluaa. Onhan se kiva jotain perinteitäkin säilyttää. On niitä perinteitä mun mielestä tyhmempiäkin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Äiti synnärillä kipujen ja vauvan kanssa ja isä bilettämässä kavereiden kanssa = mun mielestä typerää. Mulle on kuitenkin aivan sama mitä muut tekevät.

 

muoks. Meillä oli molemmilla kerroilla perhehuone vauvan kanssa. Esikoinen ei ollut siellä yötä, kun kuopus oli syntynyt. Vaikka ei ois ollutkaan perhehuonetta, en usko, että mies olisi mitään varpajaisia pitänyt.

Edited by AnneJ.

Share this post


Link to post
Share on other sites

No jos varpajaiset pidetään äidin ja vauvan sairaalassaollessa, niin automaattisesti mielestäni biletyksen kuuluu olla sen verran rauhallisempaa, että kykenee sitten taas seuraavana päivänä tulemaan sairaalaan äidin seuraksi.

 

Ei meidänkään varpajaisten jälkeen mitään megakrapulaa ollut eikä kemut ihan aamuun asti kestäneet. Kivaa oli kuitenkin ollut ja se oli pääasia. Mies vaan ei kestä enää samaa määrää viinaksia, mitä ennen, kun oli etenkin loppuraskausajan nauttinut niitä niin vähän, kun mäkään en mitään ottaa voinut. Nykyään sama homma, koska lapsen synnyttyä ei niin usein tule tilaisuuksia otta enempi (ja yleensä silloin tulee väsy jo tosi aikaisin).

 

Nyt kakkosen tullessa meillä ei sairaalassaoloaikana ees harkita mitään kemuja, koska ollaan suunniteltu, että mies hoitais poikaa ja mä oisin vauvan kaa sairaalassa. He piipahtaisivat sit aina mua ja vauvaa moikkaamaan. Vain synnytyksen ajaksi pojalle tulis hoitaja kotiin. Ekalla kerralla oltais haluttu perhehuone, mutta ei ollut silloin mahkuja. Nyt toisella kierroksella ei moista edes harkita, koska halutaan, että esikoisella olis mahdollisimman normaalit olot eikä vauvan tulos liikaa sekoittais hänen pasmoja eikä hän kokis itseään hylätyksi. Saishan hänetkin varmaan perhehuoneeseen ottaa, mutta veikkaan, että kuolis siellä tylsyyteen.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mun mielestä ok. Ei mua ainakaan kaihertanut tippaakaan se, että itse olin vauvan kanssa sairaalassa ja mies juhlisti esikoisensa syntymää. Juhliminen oli suht pienimuotoista drinksuttelua kavereiden kanssa ja seuraavana päivänä mies oli jälleen hyvin ajoissa mua ja poikaa kattomassa, eikä mitään krapulaan viittaavaakaan. En oikeen ymmärrä, että miks se on niin paha asia edes, koska täällä Tampereella ei perhehuoneita oo, joten isä joutuu yön oleen poissa sairaalasta joka tapauksessa, sama kai se on, onko se sen aikaa yksin kotona vai juhlistaako kavereidensa kanssa vauvaa.

 

Nyt tän tulevan muksun kohdalla saattaa kyllä jäädä varpajaiset väliin, koska on toi esikoinen kuitenkin huolehdittavana. Mutta en pitäis pahana sitäkään, että joskus hieman myöhemmin mies järkkäisi jotain varpajaisten tynkää, niin aion itekin kyllä tehdä. :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Sitä en ymmärrä, että varpajaisia pidetään hyvänä tekosyynä lähteä ördäämään viimeisen päälle äidin kärvistellessä sairaalassa tai kotona vastasyntyneen kanssa, sen sijaan lapsen syntymän pienimuotoinen juhlistaminen kavereiden kanssa on musta ihan ok.

 

Meillä mies on pitänyt varpajaiset n. kuukauden kuluttua molempien lasten synnyttyä. Mies on varannut saunatilan ja ovat käyneet syömässä sekä sen jälkeen muutamalla. Esikoisen jälkeen meni hiukan pitemmän kaavan mukaan, koska mies juhli samalla kolmekymppisiään, jotka osuivat samoihin aikoihin esikoisen syntymän kanssa. Molemmilla kerroilla oma äitini on ollut meillä mun ja lapsen/lasten kanssa, joten hoitoapuakin olen saanut.

 

Pari kuukautta toisen lapsen syntymästä pidettiin myös äitien varpajaiset toisen hiljattain lapsen saaneen kaverini kanssa. Käytännössä olin kotoa poissa n. kuusi tuntia, mutta vähän päästiin kuitenkin rentoutumaan mukavassa porukassa. Ajateltiin kuitenkin, ettei ne varpajaiset ole mikään isien yksioikeus :P

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä mies juhlisti pojan syntymää noin kaksi viikkoa synnytyksen jälkeen. Aikaisemmin en olisi miestä päästänyt, sektiokipujen vuoksi mun vauvanhoito oli aika pitkään aika hankalaa.

 

Vähän mauttomalta omasta mielestä tuntuisi, että äidin ja vauvan ollessa vielä sairaalassa mies järjestäisi hirmuiset ryyppäjäiset, mutta kaikkihan tekee sen mukaan mikä omaan tilanteeseen sopii.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulle sopi vallan mainiosti, että miehen varpajaiset oli sillä välin kun olin sairaalassa. Mielummin niin kuin että kotiuduttuamme olisin jäänyt vauvan kanssa yksin. Vauva syntyi keskiviikkona ja varpajaiset oli perjantaina. Ja se näkyi ainoastaan niin, että mies tuli lauantaina sairaalaan meidän luokse muutamaa tuntia myöhemmin kuin muina päivinä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä mies on alkoholinkäyttötavoiltaan vieläkin 16-vuotiaan tasolla joten jos hän olisi jotain varpajaisia ehdotellut olisin todennäköisesti sanonut hyvin painavan ein. Onneksi tajusi olla ehdottamatta.

 

Mun mielestä sellainen sivistynyt juhlinta on varsin ok mutta se mitä olen lähipiirissä nähnyt on taas vähemmän ok. Ja se että tätä örvellystä selitetään aina sillä "pojat on poikia" - lätinällä saa mut aika raivon partaalle. Mutta näin siis vain omassa lähipiirissä ja uskon että monella muulla on varmaan paljon sivistyneempiä miehiä ympärillään. :)

Edited by annukka

Share this post


Link to post
Share on other sites

^

 

Kuulostaa tutulta. Minun miehelläni on myös tuo alkoholinkäyttö vähän niin ja näin. Käyttää harvoin, mutta silloin pitää jostain syystä käyttää sitten oikein kunnolla ja krapulat ovat sen mukaisia.

 

Miehen kavereiden varpajaiset ovat olleet nimenomaan näitä vähemmän sivistyneitä örvellyshetkiä, joiden jälkeen ei ole tuore isä yleensä päässyt sairaalaan seuraavana päivänä. Jopa kerran käynyt niin, että äitiä ja lasta haki sairaalasta kotiin isovanhemmat, koska isä ei kyennyt.

 

Näiden ennakkotietojen valossa olen sanonut miehelleni suoraan, että varpajaiset saa pitää, jos ne ovat täysin alkoholittomat tai sitten saa jäädä varpajaiset pitämättä. Jos oikeasti haluaa juhlistaa lapsensa syntymää, niin ei siihen mielestäni tarvitse liittää alkoholia.

Share this post


Link to post
Share on other sites
uskon että monella muulla on varmaan paljon sivistyneempiä miehiä ympärillään. :)

 

Voiko miehet olla sivistyneitä? ;)

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ Niinpä. :D

 

Mutta joo, oma mies onneks ainakin tajus ottaa ihan iisisti, mutta eipä siitä oo pahemmin ikinä ollukaan pelkoo, että se vetää kauheita övereitä. Mutta sitä en kyllä osaa sanoo, että onko niissäkään bileissä ollut kauheen sivistynyt meno sen ja sen kaverit tuntien. :lol:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kuulostaa tosi tekopyhältä, mutta mä tiesin että mun mies ei kuitenkaan vedä lärvejä kun ei se oikeastaan koskaan juo kuin yhden tai kaksi. Meillä menee kotona viinatkin vanhaksi kun ei me oikein juoda.

 

Mies halusi itse järkätä itselleen saunatilan jossa juhli parhaiden ystäviensä kanssa. Siellä saunoivat, uivat ja suurin osa luultavasti räkäkännissä. Mies ei todellakaan malttanut kännäillä, halusi olla sairaalassa mahd.paljon. Musta se oli ok ja enemmänkin, sillä me oltiin vauvan kanssa sairaalassa pidemmän aikaa. Miehen halusin kokonaan itselleni kun sairaalasta kotiuduin. Olin niin kipeä että sairaalassa ollessani saatiin lapsen kans hoitoa, kotona mies hoiti meitä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä mies on suunnitellut järjestävänsä varpajaiset sillä aikaa kun me ollaan vauvan kans sairaalassa, juurikin tuosta jo em. syystä, että sitten kun kotiudutaan niin halutaan ja saadaan olla kolmistaan :) . (Ainakin siis mikäli ei saada perhehuonetta ja poitsu ei synny maanantaina :P .) Itseasiassa en edes enää muista kumpi meistä otti varpajaiset ensiksi puheeksi, saatoin olla minäkin. Me ollaan kuitenkin vielä aika nuoria ja hyvien kavereiden kanssa vietetään iltaa muulloinkin. Nyt raskausaikana toki tuo on jäänyt vähän vähemmälle, mutta eiköhän lapsiperheenäkin kutsuta silloin tällöin kaveriporukka kylään. (Ei, kyseessä ei oo räkäkänniörvellysmöykkäbileet, jotka kestää aamuneljään ja aamulla on krapula.) Minusta on mukava, että mies pääsee viettämään iltaa poikien kans. Enkä aio laittaa mitään ehtoja tai kieltoja. Miksi laittaisin? Luotan siihen, että mun mies on fiksu ja osaa itsekin ajatella ;) .

Share this post


Link to post
Share on other sites
Voiko miehet olla sivistyneitä? ;)

 

Muahah... Tää menee nyt tosi pahasti OT mutta mä olen kerran tapaillut miestä jota voi kutsua sivistyneeksi. Hän tosin oli hyvin kiinnostunut muodista, käytti koko ajan vaaleanpunaista lippistä ja keräsi Louis Vuittonin laukkuja. Tämän miehen jälkeen tulin siihen tulokseen että "mun tyyppinen" mies on hieman... Karkeampi. ;) Hyvässä ja pahassa. :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minä taidan olla outo... Minä houkuttelin ja yllytin miestä varpajaiset järjestämään. Onhan poikamme ja isyys niin hieno asia että, tohtiihan siitä ystäville "elvistellä". ;) Ja hui, sanoin että pidä silloin kun olen sairaalassa... :P

 

Mieheni tarjosi sitten lähimmille ystävilleen saunan, sikarit ja konjakin. Ei mitään viinaa litratolkulla. Hän ei myöskään juonut joka varpaalle shottia, vaan yhden konjakin itsekkin nautti olueittensa lisäksi. Olivat kuulemmma saunoneet ja katseleet lätkää, ja jotkut olivat lähteneet meiltä vielä baariin iltaansa jatkamaan... innokkaimmat olivat poikamme varpaita juhlineet aamuun asti, mutta tuore isä oli ihan omasta tahdostaan mennyt ajoissa nukkumaan ja oli sairaalassa heti aamusta, vaikka sanoin että voi hän myöhemminkin tulla. (Kerrankos sitä isäksi tullaan.) Ei sitä innokasta isää mikään pidellyt poissa sairaalasta poikansa luota. Minusta on outoa, että etukäteen oletetaan, että juhla on pelkkää kännäystä, ja että isää pitäisi jotenkin rajoittaa, jottei äidille tule mielipahaa...

Kyllä moni isä varmasti palaa halusta päästä mahdollisimman pian lastaan katsommaan uudelleen ja uudelleen. Harva tuskin haluaa lähteä sairaalasta heti syntymänkään jälkeen. Haikein mielin miehenikin poistui muutamaksi tunniksi kotiin, kun yöllä on lapsemme syntynyt.

 

Olen kuullut miten varpajaiset on riistäytynyt käsistä, ja tuoreen isän mopo on keulinut pahasti, mutta ei se minusta voi olla oletusarvo, että näin se menee. Kun edelleen on muistettava että isähän on myös saanut uuden ihanan pienokaisen, johon haluaan mahdollisimman paljon tutustua just nyt heti... onhan hänkin vauvaa samaiset 9kk odottanut, ellei jopa pidempään. (Riippuen projektin kestosta) Eiköhän isä osaa itsekkin priorisoida asiat.

 

Miksei äidille sitten... no kuka estää juhlimasta?!??! tietty voi olla hankalaa rinnat pinkeinä vetää överit, jos se kerran on varpajaisten idea. Itse en sellaista kaivannut. Ostin shampanjan ja joimme sen ystävieni kesken. Itse join lasillisen, ja muut jatkoivat juomistaan jos halusi. En minäkään tilaisuutta varpajaisiksi kutsunut, kutsuin lähimmät ystävät kohottamaan maljan pojallemme. Vauva ja isä olivat tietysti menossa mukana. (vauvalle ei tarjoiltu)

 

Nimim. vihaan poltareita, niissä ei ole mitään ideaa ;) Ja tasan, jo ihan kiusallani, joisin överit jos minulle etukäteen nalkutettaisiin. Eihän sitä nalkutusta nyt voi hukkaan heittää. :P

Share this post


Link to post
Share on other sites
Jos jonkun kuuluisi raskausajan ja synnytyksen jälkeen irrotella ystävien kesken, niin äidin!! :D

 

Just näin. Eli varpajaiset ovat ok, jos sellaiset järjestetään myös äidille. Äitihän on joutunut olemaan 9 kuukautta raittiina, joten hän varmaan enemmän tarvitsee tuulettumista ystäviensä kanssa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Musta varpajaiset on ihan ok, mikäs siinä jos miehet ottaa lapsen kunniaksi kuppia. Esikoisen kohdalla mies kokkasi meillä ruokaa kavereilleen & ryypiskelivät kun me oltiin sairaalassa.Itsestäni se oli parempi idea niin, mulla oli kavereita sairaalassa viihdyttämässä meitä.

Nyt kun vauva syntyy niin mies luultavasti varaa jonkin tilan jossa pitää juhlat kunhan me ollaan kotiuduttu.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tweety, en viitannut sinun mieheesi vaan ihan vaan tuohon meidän äijänretaleeseen. :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kun nyt kysyit, niin pidän sitä todella oksettavana...

 

Tajuan tavallaan,että silloin kun isiä ei huolittu mukaan, se aika täytyi jotenkin viettää, kun odoteltiin äitiä ja vauvaa sairaalasta. Mikäs siinä, jos juhlinta oli siivoa.

 

Nyt kun tilanne on yleensä kai kuitenkin se, että isäkin on sairaalassa, en keksi mitään hyvää syytä tämmöiselle ajanvietolle. Toki on aivan eri asia, miten varpajaisia vietetään. Olisin kuitenkin ollut täysin sanaton, jos mieheni olisi lähtenyt "ryyppyreissulle". Kyllä meille oli itsestäänselvää, että mieheni oli minun tukenani, aivan kuin varmuuden vuoksi ja se aika oli muutenkin hyvin ainutlaatuinen. Enemmäkin se oli "babymoon", jossa uusi perhe vietti aikaa keskenään suljetussa piirissä. Vierailut tapahtuivat vasta paljon myöhemmin, nekin perheenä.

 

Olisko tolla perinteellä kuitenkin lähinnä jotain tekemistä sen kanssa, että mies on epävarma ja jopa pelokas uudessa tilanteessa?

Share this post


Link to post
Share on other sites
Tweety, en viitannut sinun mieheesi vaan ihan vaan tuohon meidän äijänretaleeseen. :)

 

Ok. Ihmettelin jo että olitkos sinä mieheni varpajaisissa jotain sellaista toteamassa, mistä minä en mitään tiedä. :P

 

Annukka muuten minun mies on aika karski äijä -tyyppinen, hyvin kaukana slipovereista ja tukka geeleistä pysyttelevä ruumiillisen työntekijä. Haaveena on toki kouluttautua lisää, mutta silloin hän olisi alansa mestari, eli ruumiillisen työntekijä yhä. Viinit ei maistu tai mikään snobbailu ei ainakaan sovi kuvaan. rokki soi kovaa ja tukka on niin lyhyt kuin koneella saa leikattua. Hän on hieman ujon juro selvänä, mutta humalassa todellinen "järjen riemuvoitto" ja seuramiehistä elämää suurempi omasta meilestään. :rolleyes: Mutta oman pojan syntymä oli kuitenkin örveltämistä tärkeämpi juttu. Hiljaa mielessäni luotinkin asian olevan näin.

 

nimim.kuka on nähnyt oman miehensä juoksemassa hame korvissa keskellä suurkaupunkia :P

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now