Tikku

Mitä mieltä varpajaisperinteestä?

182 posts in this topic

^Ei tämä mielipiteeni meilläkään sitä tarkoittanut. En vaan jotenkin tajua sitä, miksi pitää liittää yhteen yhtälö ryyppääminen/kotoa poistuminen ja sitten nimittää sitä vauvan syntymän juhlistamiseksi ikäänkuin. Kyllä meilläkin mies lähti vauvan ollessa n. 2kk parin päivän sählykisoihin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Musta tuntuisi todella pimeältä kieltää tuoretta isää juhlimasta isäksi tuloaan. Jestas sentään :D Voisin kuvitella, että omasta puolestani paras ajankohta olisi juurikin silloin, kun itse olen vielä sairaalassa vauvan kanssa. Täälläkään kun ei perhehuoneita ole, ja vaikka olisikin, elikoiden takia miehen olisi joka tapauksessa vietettävä aikaa myös pois sairaalasta, kun ei noitakaan nyt voi kovin pitkäksi aikaa jättää omine nokkineen. Jos mies nyt siinä samalla haluaisi vaikka kutsua kavereitaan meille juhlistamaan ja/tai käydä baarissa, niin ihan vapaasti. Tosin sekä mies että kaverinsa osaavat käyttää alkoa muullakin tavoin, kuin juomalla itsensä pöydän alle. En tiedä, ehkä sitä sitten ajattelisi eri tavalla, jos meno olisi kuin pahimmilta teinivuosilta, mutta en kyllä usko, että moista jaksaisin pidemmän päälle katsoa muutenkaan.

 

Edit. Samoin olisi aika vaikea kuvitella, etteikö mies siivoaisi juhlien jälkiä pois ihan itse omakätisesti, tosin eipä nuo aikuiset ihmiset kummoisia sotke. 

Edited by *patience*

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mutta toisaalta, vaikka vauva taloon syntyykin niin kyllä vahemmilla voi silti omaakin elämää olla. Mä kyllä tulisin hulluksi jos lapsen saaminen tarkottaisi sitä että sen jälkeen sitten ei enää ole muuta kuin se vauva ja perhe. Viis ystävistä ja niistä aikuisten omista hetkistä, nyt on vaan se lapsi ja perhe.

 

Ei kai se, jos ei pidä varpajaisia sopivana esimerkiksi vauvan ensimmäisen elinkuukauden aikana tarkoita sitä, ettei haluaisi tai sallisi toiselle mitään omaa elämää? Vastasyntyneen vanhemmuus on aikamoinen poikkeustila elämässä, ja jos jossain tilanteessa "oma elämä" voi olla hetken tauolla, niin tuo lienee se.

Share this post


Link to post
Share on other sites

 

Mutta toisaalta, vaikka vauva taloon syntyykin niin kyllä vahemmilla voi silti omaakin elämää olla. Mä kyllä tulisin hulluksi jos lapsen saaminen tarkottaisi sitä että sen jälkeen sitten ei enää ole muuta kuin se vauva ja perhe. Viis ystävistä ja niistä aikuisten omista hetkistä, nyt on vaan se lapsi ja perhe.

 

Ei kai se, jos ei pidä varpajaisia sopivana esimerkiksi vauvan ensimmäisen elinkuukauden aikana tarkoita sitä, ettei haluaisi tai sallisi toiselle mitään omaa elämää? Vastasyntyneen vanhemmuus on aikamoinen poikkeustila elämässä, ja jos jossain tilanteessa "oma elämä" voi olla hetken tauolla, niin tuo lienee se.

 

 

Ei, mutta ei lapsen syntymä myöskään tarkoita automaattisesti että se oma elämä pitäisi laittaa tauolle.

 

Mä siis haen sitä, että mun mielestä nää on tapauskohtaisia aina. Eli jos kaikki menee helposti ja ruusuisesti niin miksi ei voisi pitää varpajaisia? Jos taas elämä on ihan katastrofia, unettomuutta ja koliikki-itkua niin ei kai kenellekään tule terveessä parisuhteessa mieleenkään alkaa jotain bileitä järkkäämään. Kategorista vastustusta koska se halventaa naista tai sitä lasta tai jotain muuta, mä en ymmärrä.

 

Eniten mua ehkä hämmentää että miksi niitä varpajaisia vastutetaan niin paljon sillä aikaa kun äiti ja lapsi ovat sairaalassa. Siis tilanteessa jossa perhehuonetta ei ole eikä ole vanhempia lapsia kotona huollettavana. Mä en vaan ymmärrä että miten se kenenkään fiilistä ylentää lähettää sitä miestä himaan yksin istumaan (ja siivoomaan?). Mä tiedän että mun mies olis ihan kauhuissaan jos joutuis jättämään meidät ja ihan täpinöissään isäksi tulemisesta niin todellakin toivoisin että soittaisi kavereilleen ja pitäisivät varpajaiset siinä vaiheessa jotta pääsee puhumaan asiasta.

Share this post


Link to post
Share on other sites

 

 

Mutta toisaalta, vaikka vauva taloon syntyykin niin kyllä vahemmilla voi silti omaakin elämää olla. Mä kyllä tulisin hulluksi jos lapsen saaminen tarkottaisi sitä että sen jälkeen sitten ei enää ole muuta kuin se vauva ja perhe. Viis ystävistä ja niistä aikuisten omista hetkistä, nyt on vaan se lapsi ja perhe.

 

Ei kai se, jos ei pidä varpajaisia sopivana esimerkiksi vauvan ensimmäisen elinkuukauden aikana tarkoita sitä, ettei haluaisi tai sallisi toiselle mitään omaa elämää? Vastasyntyneen vanhemmuus on aikamoinen poikkeustila elämässä, ja jos jossain tilanteessa "oma elämä" voi olla hetken tauolla, niin tuo lienee se.

 

 

Ei, mutta ei lapsen syntymä myöskään tarkoita automaattisesti että se oma elämä pitäisi laittaa tauolle.

 

Mä siis haen sitä, että mun mielestä nää on tapauskohtaisia aina. Eli jos kaikki menee helposti ja ruusuisesti niin miksi ei voisi pitää varpajaisia? Jos taas elämä on ihan katastrofia, unettomuutta ja koliikki-itkua niin ei kai kenellekään tule terveessä parisuhteessa mieleenkään alkaa jotain bileitä järkkäämään. Kategorista vastustusta koska se halventaa naista tai sitä lasta tai jotain muuta, mä en ymmärrä.

 

Eniten mua ehkä hämmentää että miksi niitä varpajaisia vastutetaan niin paljon sillä aikaa kun äiti ja lapsi ovat sairaalassa. Siis tilanteessa jossa perhehuonetta ei ole eikä ole vanhempia lapsia kotona huollettavana. Mä en vaan ymmärrä että miten se kenenkään fiilistä ylentää lähettää sitä miestä himaan yksin istumaan (ja siivoomaan?). Mä tiedän että mun mies olis ihan kauhuissaan jos joutuis jättämään meidät ja ihan täpinöissään isäksi tulemisesta niin todellakin toivoisin että soittaisi kavereilleen ja pitäisivät varpajaiset siinä vaiheessa jotta pääsee puhumaan asiasta.

 

 

Ei tietty ole mitään syytä miksi varpajaisia ei voisi pitää milloin vaan, jos se aidosti sopii isälle ja äidille ja niistä ei ole haittaa äidille ja vauvalle ja mahdollisille muille lapsille. Ja minusta varpajaisissa ei sinänsä ole myöskään mitään pahaa tai naista halventavaa.

 

Mutta jos perhehuonetta ei ole ja esikoinen kyseessä, niin kaikilla tuntemillani perheillä isä on kyllä ollut siellä sairaalassa päiväsaikaan niin kauan kuin saa, ja jotenkin se, että isä haluaakin siellä olla eikä halua tuona aikana varpajaisia on mielestäni normaalia. Ja omassa suhteessani minulle on ollut tärkeää, että mies on noina ekoina päivinä ollut kiinnostuneempi vauvasta ja minun voinnistani kuin juhlimisesta. Tässähän voi olla ihmisten välillä eroja, eikä siinä ole mitään pahaa.

 

*Tai jos sanon tarkemmin, niin mä henkilökohtaisesti olen kokenut sen, että mies ei ole kiinnostunut varpajaisista kun on vastasyntynyt, emotionaalisesti tärkeänä. En tarkoita, että se olisi objektiivisesti kaikissa suhteissa merkki esim. siitä, että suhde on hyvä tai että mies on huono isä jos haluaa varpajaiset.

Edited by Sopa

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ Ehkä tässä on just vielä se ero, mä en oikeen ymmärrä miksi niitä varpajaisia ei voi viettää niiden vierailuaikojen ulkopuolella :D Siis ihan varmasti mullakin mies haluaa olla joka sekunnin siellä paikalla mitä saa (ja siis toivottavasti saadaan perhehuone) mutta poishan tuo joutuu lähtemään sitten jossain vaiheessa.. Siis ehkä se on se että mä en ajattele että varpajaiset = krapula, kyllä meillä ainakin osataan juoda alkoholia niin että ihan ollaan toimintakykyisiä seuraavana päivänä taas. 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä mies piti varpajaiset tytön ollessa muutaman kuukauden. Kutsui kaikki kaverit (aika iso porukka) ja järjesti grillattavaa ja boolin. Menivät baariin ja yöllä tuli kotiin. Musta tää on hyvä. Ensimmäiset viikot isä on aika korvaamaton (varsinkin kun oli sektio) ja muutama kuukausi hurahtaa vauvakuplassa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now