Unna

Haaveilevat ja kuumeilevat opiskelijat

482 posts in this topic

Perustan tännekin puolelle ketjun lapsesta haaveileville opiskelijoille.

 

 

 

Tervetuloa mukaan jakamaan kokemuksia ja ajatuksia vanhemmuuden ja opiskelemisen yhteensovittamisesta. Odotatko valmistumista, haluatko ehtiä olla mukana työelämässä vai olisivatko lapset tervetulleita vaikka samantien? Toki myös lapsen jo saaneiden kokemukset ovat arvokkaita, syntyi lapsi sitten kesken opiskelujen tai vasta myöhemmin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Me ollaan miehen kaa molemmat opiskelijoita. Lapsen saaminen on vasta haaveissa.. En oikein osaa päättää onko parempi ensin opiskella ammatti ennenkuin alkaa lapsen saantia yrittämään! Olisihan se varmasti taloudellisesti parempi tilanne jos ois molemmilla työpaikat, mutta toisaalta nyt opiskellessa meillä ois enemmän vapaa aikaa. Sen verran itsenäistä meidän opiskelut on, että uskoisin että voitais molemmat opiskella ja hoitaa samalla vauvaa. (Mä kun en tälläkään hetkellä opiskele ihan täysipainoisesti.) Se vaan että rahat on tosi tiukilla jo meillä kahdella, saatikka jos ois vauvalle tehtävät hankinnat lisänä. Sitäkin oon miettinyt että jos ekana opiskelut hoitaa pois alta, niin ei sekään oo ihan täydellinen hetki hankkia lasta kun on vastavalmistunut ja etsimässä työpaikkaa. Siinäkin sit pitäis odottaa muutama vuosi että sais vakituisen työsuhteen josta jäis äitiyslomalle ja johon vois sit palata... Tälläistä pohdintaa tällä kertaa :lol:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Moi vaan!

 

Meillä menossa yk1 ja kp20/22. Jännittävät hetket siis menossa.

Tilanne myös meillä on se, että ollaan molemmat opiskelijoita. Minun pitäisi valmistua keväällä 2009 ja miehen 2010.

 

Laskelmoinnissa on, että vauvan ei pitäisi lykätä valmistumistani, mutta tällä hetkellä en kyllä panisi pahitteeksi vaikka lykkäisikin. Kesällä pitäisi nimittäin alkaa kirjoitella opinnäytetyötä, tai ainakin siis suorittaa tarvittavat käytännön toimet, että ensi talvena voi kirjoittaa.

Ongelma on vaan siinä, että en keksi aihetta!

 

Rahallisesti uskon meidän pärjäävän ihan hyvin, ollaan molemmat sukanvarteen säästäjiä ja pystytty jonkin verran tekemään töitä koulunkin ohessa. Tiukkaa toki tulisi olemaan, mutta ehkäpä minä vauvan eduksi voisin jättää muutaman kirjan ja dvd:n ja roskaruoka-aterian ostamatta. Siinä kun on sellainen kolmen kopla jota minun on kovin vaikea vastustaa! jaa niihin kyllä meneekin kolikko poikineen joka kuukausi!

 

Positiivisesti kuitenkin suhtaudun aiheeseen opiskelevat vanhemmat, minä haluan lapset nuorina, enkä anna opiskelujen/työelämän olla estee sille kaikista tärkeimmälle; PERHEELLE!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Noh, ilmoittaudumpa tannekin. Kolmas vaikkarivuosi alkoi ihan just asken, ensimmaista haapaiva vietetaan vajaan viikon paasta. Minun vauvakuumeilu on vahan sellaista aaltoliiketta - joskus tuntuu suorastaan rikolliselta, ettei meilla viela ole lapsia, joskus taas pelottaa mahdottomasti, etta miten se elama muuttuu sitten kun lapsi joskus syntyy. Eli etta vauva on haaveissa mutte sen 'oikean' ajankohdan paattaminen ei oikein luonnistu.

 

Mies arveli, etta meille sopisi sellainen noin viidenkymmenen prosentin tehoinen e-pilleri - saisi rauhassa syoda pillereita ja siten olla tjottailematta (kun epaonnistumisen mahdollisuushan on olemassa vasta sitten kun alkaa yrittamaan), mutta yllatyksen 'riski' olsi suurempi... :rolleyes:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Taidanpas tulla kanssa tänne jonon jatkoksi... Meillä siis on jo 9kk lapsukainen. Mä tein lopputyön raskaana ollessa ja nyt kasailen loppuja opintoja. Ongelmia vaan tuottaa se päätös, et uskaltaisiko tähän perään hommata heti toisen lapsen, vai katoaako kaikki toiveet urasta sen siliän tien. Oon kyllä hakenut lukeen toista tutkintoo syksylle, mut sen paikan saaminen edellyttäisi näiden nykyisten opintojen tahkoamista pikavauhdilla loppuun.... Ärsyttävää, kun tarvii miettiä näitä työ- ja koulukuvioita niin kovasti.

 

Mut joo, täällä kuumeilen teijän muiden mukana! Kivaa lukea muiden tekemistä valinnoista!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Jospa minäkin ilmoittaudun tänne... vaikka en ihan kuumeilu mielessä tänne kuulukaan. MUtta jos niitä kokemuksia :P

 

Meillä on tilanne se että vauva on tuloillaan, mulla on menossa viiminen vuosi koulua, tai tän kevään aikana on tarkotus saada viimiset opinnot kasaan, ja mies taas on hakemassa opiskelemaan, jos kaikki menee hyvin niin alottaa opintonsa syksyllä. Nyt jännäillään kovastikin sitä että pääsykokeitten ja la:n välissä on vaan viikko aikaa... Rahallisesti tilanne välillä vähän huolettaa, mutta aika vähällä vauva loppujen lopuks pärjää, kaikkea ei tarvii ostaa uutena, vaan kirppareilta ja kierrätyskeskuksista (ja huutonetistä) saa hyväkuntosta tavaraa paljon halvemmalla. Meillä on auttanut myös se että kavereilta on saatu pieniks jääneitä lastenvaatteita, ja tulevat isovanhemmat on myös avustaneet jonkun verran hankinnoissa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

^No toivottavasti kaveri ei päätä syntyä juuri pääsykoepäivänä..:)

 

Mullakin valmistuminen häämöttää, mies on pääasiallisesti töissä ja opiskelee toista oman alan tutkintoa siinä samalla. Musta on vaan yhä enemmän alkanut tuntua siltä, että odotuksen voisi ihan hyvin limittää viimeisten opintojen kanssa, mikäli lapsi olisi tullakseen. Mutta toisaalta elämä on niin helppoa ja yksinkertaista nyt, miksihän sitä pitää aina heilauttaa juuri kun kaikki on asettunut?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä kuulun tänne! :)

 

Ollaan molemmat opiskelijoita.. mä toista tutkintoa ja mies ekaa. Itsellä opintoja vielä noin kolme vuotta jäljellä ja miehellä vajaa vuosi, mutta kyllä tuo ajatusmaailma on jo isommassa perheessä, että syksyllä jätetään ehkäisy pois. Enkä mä tässä asiassa kyllä oikeastaan mitään murehdi. Miehen pitäisi olla töissä, joten raha pitäisi olla edes sen verran, että toimeen tulee. Ja mun opinnot on kyllä pelkästään kirjojen kanssa pelaamista, että sekään ei tuota sen suurempia ongelmia. Eihän se tietysti ole helppoa lukea tenttiin, jos vieressä on mahdollisesti tuhiseva nyytti, mutta jos muutama tentti siirtyy myöhemmälle, niin ei se mikään iso juttu ole.

 

Tosiaan ehkäisy olisi tarkoitus jättää kokonaan pois syksyllä. Ensi vuonna saan opinnot jo siihen malliin, että loput on mahdollista hoitaa, vaikka perheessämme olisi kolmaskin.

 

Ainut asia mikä lapsen tulossa "pelottaa" on se, että mietnkä sitä sitten pääsee matkustelemaan.. se kun on mun elämä! Mutta eihän sekään ole ongelma, jos siitä ei sellaista tee.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Valmistuminen häämöttää minullakin, opiskelen toista tutkintoa ja 2kk:n päästä saan paperit. Mieheni on ollut jo vuosia työelämässä ja hänellä on vakityö. Olemme kuitenkin tuumailleet, että vauvahaaveet saavat vielä odottaa, jotta ehtisin valmistumisen jälkeen olla työelämässä mielellään vuoden päivät. Tällainen päätös ihan taloudellisista syistä ja myöskin jotta työllistyminen olisi helpompaa äitiysloman jälkeen. Vakityötä tuskin kannattaa edes haikailla vielä tässä vaiheessa, "lapsentekoiässä" (26v) kun olen. Olemme miettineet, että mikäli saan töitä, niin ehkäpä syksyllä jättäisimme ehkäisyn pois ja katsomme mitä tapahtuu :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Toinen opiskeluvuosi on vähitellen täyttymässä, kolme olisi vielä jäljellä ja syksyllä pitäisi alkaa vääntää kandia. Miehellä on vakityö, asuntolaina ja farmariauto. Molemmilla on kova vauvakuume ja syksymmällä varmaan koitetaan ruveta haaveita toteuttamaan.

 

Taidan olla melkoinen harvinaisuus, sillä mun mielestä nyt on täydellinen, juuri oikea aika. (Tottakai kun ajattelen näin, niin sitä lasta ei sitten kuulukaan, mutta kun tätä juuri oikeaa aikaa jatkuu mun päässä parikin vuotta, niin eiköhän siinä jo ehdi raskaaksi tulla.) Ehdin saada alemman korkeakoulututkinnon pois alta ja aloittaa jo ehkä vähän ylempääkin (riipuen kauanko haikara on matkalla). Talous kyllä kestää miehen tuloilla, ja onhan kaikki perhetuet enemmän kuin opintoraha. Uskon, että opiskelumotivaatiotakin riittäisi, vaikka lapsi jaloissa pyörisikin. Mun opiskelu on sitä paitsi suurilta osin kirjatenttejä eli melko joustavaa. En vaan keksi syitä, jotka estäisi lapsen hankintaa opiskeluaikana :) Tottakai joka kohdassa on omat entäsjossinsa, mutta niitä on kaikissa muissakin elämäntilanteissa.

 

Miehen kanta on jo iät ja ajat ollut, että vaikka heti.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulla on opintoja ehkä vähän vajaa puolet tekemättä ja mies tekee väikkäriään. Lapsia on jo yksi, mutta mieli tekisi toista. Olen tässä pähkäillyt, tuskaillut ja miettinyt mitä pitäisi tehdä kun varmaan olisi järkevintä valmistua, mutta en halua niin suurta ikäeroa lapsille, että ehtisin oikeasti valmistua. No, nyt on hyvä mieli kun päätettiin, että lopetetaan miettiminen ja lapsi tulee jos on tullakseen.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Itsellä opintoja kasassa sieltä sun täältä :rolleyes:. Opiskelin vuoden tradenomiksi, puoli vuotta insinööriksi ja nyt opiskelen lähihoitajaksi. Tämän tutkinnon aion kyllä suorittaa loppuun, lähimpänä se omia toiveitani on...

 

Alunperin olen hakenut taidealalle, mutta eipä tärpännyt. Ai että kun ärsyttää. Ja siis nimenomaa se ärsyttää, että jos olisin vaan heti päässyt opiskelemaan, minulla voisi jo tänä vuonna olla korkeakoulututkinto kasassa :(*kyynel*. Tämä asia vaivaa minua edelleen jatkuvasti, joka päivä se mietityttää moneen kertaan. Ja vieläkään en oikein tiedä mitä haluan ja se ahdistaa.

 

Nyt suunnitelmissa on, että aloitamme yrityksen ensi vuoden alussa, jolloin ehdin valmistua lähihoitajaksi ennen lapsen mahdollista syntymää. Miehellä on vakituinen työ.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Osaako kukaan täällä sanoa paljonko ne Kelan tuet ois sitten jos ois lapsi. Opiskelijallahan opintoraha+asumistuki on about 450 euron luokkaa kuussa. Lapsilisä+äitiysrahako on enemmän?

Share this post


Link to post
Share on other sites
Osaako kukaan täällä sanoa paljonko ne Kelan tuet ois sitten jos ois lapsi. Opiskelijallahan opintoraha+asumistuki on about 450 euron luokkaa kuussa. Lapsilisä+äitiysrahako on enemmän?

 

Äitiyslomalaisen tuet koostuvat äitiysrahasta + lapsilisästä(100€) + mahdollisesta asumistuesta. Minimi äitiysraha on 15,20 per arkipäivä (-verot). Sunnuntailta ei rahaa siis saa. Asumistuki siirtyy yleiseen asumistukeen, joka myönnetään erilaisin perustein kun opiskelijan asumislisä.

 

Minimi äitiysraha + lapsilisä on suurinpiirtein saman verran kun opintotuki+asumislisä. Jos saa yleistäasumistukea rahaa kertyy hiukan enemmän kun opiskelijana. Jos opintoviikkoja riittää voi myös nostaa opintotukea samanaikaisesti.

 

Kun muksu on noin 8,5kk äitiysraha(tai oikeastaan vanhempainraha)lakkaa ja on mahdollista saada kotihoidontukea(jos lasta hoidetaan kotona). Tuki koostuu perusosasta 294,28 € + mahdollisesta hoitolisästä (max.168,19 € riippuu puolison tuloista)+ mahdollisesta kuntalisästä(kaikkissa kunnissa tätä ei saa). Lisäksi tietysti se lapsilisä ja mahdollinen asumistuki.

 

On vähän sekavaa, mutta tiivistettynä voisin sanoa, että jos ennen on elänyt opintotuella ja asumislisällä saa lapsen synnyttyä hiukan enemmän rahaa. Jos hoitaa lasta kotona, eikä laita muksua kunnalliseen hoitoon kun vanhenpainvapaa päättyy saattavat tulot nousta selvästi. Riippuu kuntalisästä esim. Helsingissä muistaakseni n.150 €.

 

Mahdolliset työtulot ja hyvätuloinen puoliso sekoittavat pakan :)

 

Muoks. Laitoin tarkemmat summat

Share this post


Link to post
Share on other sites

Me oltiin aina aateltu, että vauva tulee kesken mun opintojen. Vaihdoinkin koulua ja tein sitä supernopeeta kun mahdollisuus valmistumiseen ennen olikin yhtäkkiä käsillä. Laskettiin tarkkaan, että nyt saa alka vauvaa yrittämään ja ehdin saada koulun juuri ennen loppuun. No kaikki ei sit mennytkään ihan niin kuin piti...

 

Mä kärsin kovasta huimauksesta alkuraskauden ja olin 2 kk sairaslomalla ja tein 1 kk harjoittelua puolella päivällä ja multa jäi siis 2,5 kk tekemättä työharjoittelua mitä ei voi tietenkään tehdä itsenäisenä. Muita kursseja sit oon tehnyt. Nyt sit taas loppuraskaudesta sen enempää selittelemättä on tilanne, että mun on pakko jäädä sairaslomalle loppuajaksi. Joten taas jää 2 kk työharjoittelua tekemättä.

 

Opinnäytetyöni esitin ja palautin kaksi päivää sitten ja multa puuttuu ihan muutama kurssi jotka ovat työn alla. Joten tarkoitus olisi, että mulle jää vain työharjoittelua tekemättä ennen valmistumista. Aluksi surkuttelin että en valmistu ennen vauvaa, mutta nyt mietittyäni asiaa se onkin tuonut eräänlaista helpotusta: mun ei tarvii alkaa miettiä sit kun vauva on vuoden, että mistä mä nyt lähden hakee töitä ja millon, kun sit ei voi jäädä enää hoitovapaalle jos töitä saan. Nyt mä ajattelin, et kun vauva on sen 9kk, meen tekemään työharjoittelun loppuun ja mietin sit vasta, et jäänkö hoitovapaalle vai haenko töitä. Ja näen kuitenkin, et millasta on palata tekemään jotain muutakin kuin vauvan hoitoa ja miten vauva pärjää jonkun muun hoidossa. Ja mulla on selvät sävelet mihin mennään ja mitä tehdään eikä kova epävarmuus mitä pitäisi tehdä. Joten oon aika tyytyväinen tilanteeseen.

 

Eikä mulla työharjoittelua ole kun jotain 3 kk tekemättä, koska tein etukäteen "varastoon" tunteja tietäen et vauva on tulossa pian sitä suunniteltaessa.

 

Mä saan noin saman verran äippärahaa+lapsilisää kuin sain opintotukea+asumislisää. Eli rahatilanne sama, vaikka tänne tuleekin yksi ihminen lisää. Käsittääkseni saan asumistukea parikymppiä vaikka mies onkin (huonopalkkaisessa) vakkarityössä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulla on opintoja jäljellä vuosi, miehellä ehkä noin kaksi vuotta. Mulla vaihtelee fiilikset lapsen suhteen. Joinain päivinä lapsen kaipuu on tosi kova, toisina taas ajattelen, että ei nyt kuitenkaan vielä. Mies on sitä mieltä, että voitaisiin jättää ehkäisy pois vuoden päästä. Ehkä se olisi hyvä niin...

Pelkään myös paljon, etten tule raskaaksi. :(

Share this post


Link to post
Share on other sites
Mulla vaihtelee fiilikset lapsen suhteen. Joinain päivinä lapsen kaipuu on tosi kova, toisina taas ajattelen, että ei nyt kuitenkaan vielä. [...] Pelkään myös paljon, etten tule raskaaksi. :(

 

Nain meillakin. Eniten ehka arsyttaa oma saamattomuus tuon paatoksenteon suhteen, enka ole oikein kehdannut edes miehelle myontaa miten paljon koko juttua jahkailen, vaikka toisaalta meidan yrityksen aloituspaiva on lykkaantynyt parikin kertaa, eli eikohan tuo jo arvaa... Kun loppujen lopuksi nyt ei olisi sen huonompi aika kuin koskaan muulloinkaan, pitaisi vain paasta yli siita ajattelusta, etta epaonnsitumisen mahdollisuus alkaa samalla kuin yrityskin... :mellow:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä opiskelen tällä hetkellä oppisopimuksella, työpaikka on vakituinen. Tarkoitus olisi valmistua syksyllä 2009, mutta ollaan annettu lapselle lupa tulla. Mua ei haittaa lainkaan, jos opinnot jäävät kesken. Meille oli tärkeämpää se, että mies ehtii valmistua ennen lasta, jotta hän pääsisi töihin ja tienaamaan.

Share this post


Link to post
Share on other sites
Kun loppujen lopuksi nyt ei olisi sen huonompi aika kuin koskaan muulloinkaan, pitaisi vain paasta yli siita ajattelusta, etta epaonnsitumisen mahdollisuus alkaa samalla kuin yrityskin... :mellow:

 

Tämä on niin totta. Kun vaan olisikin jokin keino tietää etukäteen, että miten kauan itseasiassa kestää koko raskautuminen. Jos lasta ei kuulukaan, niin alkaako katua sitä, että niin kauan asiaa jahkaili ja heikensi mahdollisuuksiaan. Ja jopa käytti turhaan ehkäisyä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minä vaihdoin tämän vuoden tammikuussa opiskelupaikkaa ja alaa. Nyt olisi edessä kaksi vuotta tiivistä opiskelua ennen valmistumista. Mietittiin miehen kanssa, että kuinka vauva projektille käy, mutta lopputulos oli se, että yritys jatkuu opintojen ajan. Meillä miehellä on vakituinen työpaikka niin taloudellisesti ei niin tiukoille mennä.

 

Vauva haaveet ovat meillä kuitenkin olleet jo useamman vuoden ja toiveet on korkealla että lapsia saataisiin. Ainahan sitä voi piettää välivuoden opinnoista ja jatkaa sitten myöhemmin ;)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Opiskelen kokopäivätyön ohessa avoimessa yo:ssa ja AMK:ssa. Nyt han AMK:n yhteishaussa lukemaan ihan muuta alaa, mutta lasta toivotaan ja yritetään kovasti. Myös yliopistoon toiveet väylän kautta päästä sisälle, mutta näin keväällä opiskelumotivaatio taas nollissa. Eniten mietityttää nykyinen työtilanne, kun sopimus loppuu syyskuussa...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Vaikka aika ajoin ajatus lapsesta pelottaa, niin nyt on kyllä jostain syystä taas sellainen olo, että en jaksa odottaa. Samalla tiedostan sen, miten paljon huolia mieleen tulvahtaisi siitä, että yritys alkaisi, saatikka sitten että raskaaksi asti päätyisin. Mut kaikesta tästä huolimatta oon valmis jopa vaihtamaan meidän syksyn matkakohdetta ja matkustusajankohtaa (mitään ei siis vielä ole varattu) sen mukaan, että yritys voisi alkaa aiemmin.

 

Mistä tämä olo taas tuli ja miksi se ei nyt mene ohi? Huoh.

 

Välillä käy mielessä, että osaako tällaista edes miettiä aivan loppuun asti, syöksyykö sitä päätä pahkaa johonkin, mihin ei oikeasti ole yhtään valmis? Suurin ristiriita juuri nyt mun päässä on siinä, etten voi olla varma haluaisinko viettää vielä muutaman vuoden miehen kanssa matkustellen vai haluaisinko heittäytyä perhe-elämään. Mut niinku noissa aikaisemmissa viesteissä moni on todennut, niin opiskelujen kannalta tänä vuonna voisi olla parempi hetki kuin myöhemmin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ajatukset tässä asiassa kyllä poukkoilee vähän sinne sun tänne. Etenkin, kun ei ole vielä oikeastaan edes varma siitä, mitä haluaa elääksensä tehdä (-> mitä haluaa oikeasti opiskella) niin kyllähän vauva-ajatuksia vainoaa kokoajan epävarmuus. Mutta moni muukin on saanut elämänsä ja opiskelunsa järjestymään lapsen kanssa, jopa paremmin kuin aiemmin, joten yritän olla huolehtimatta ja keskittyä siihen tärkeimpään...:).

 

Onko ketään muuta, jota ahdistaa se oman alan löytämisen vaikeus? Se tuntuu vaan niin lopulliselta päätökseltä. Nuorempana oli ihanaa törmätä erilaisiin ammatteihin ja ajatella "olisiko tuo se minun ammattini". Nykyään täytyy olla jo inhorealisti ja karsia kovalla kädellä niitä vaihtoehtoja :(.

Share this post


Link to post
Share on other sites

^Todellakin toi oman alan valinta on vaikeeta. Ite oon nyt äitiysloman aikana alkanut miettimään, josko kuitenkin ois mukavampi olla jollain naisellisemmalla alalla. Tällä hetkellä siis valmistun aika miehekkäälle alalle... Siis sitten kun saisin opinnot tehtyä loppuun. Aika vaikeeta vaan toi opiskelu kun ei oo hoitopaikkaa tolla lapsella ja asutaan vielä parinsadan kilsan päässä koulustani. :rolleyes:

 

Unna Niin, en tiedä mistä se tunne aina tulee, mut hirmu vaikeeta on siitä on päästä ohikaan. ;)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now