Haaveilevat ja kuumeilevat opiskelijat

[iinnn]

Täällä yksi kuumeileva ja opiskelut aloittava hei! Mun on pakko tulla tänne purkautumaan kun omat ajatukset alkaa olla jo niin solmussa. Samoja ajatuksia on pyörinyt päässä kuin monilla muillakin täällä.

 

Oon 19-vuotias välivaiheessa eläjä, eli lopetin lukion just ja pääsin seuraavaan opiskelupaikkaan (AMK) ensi syksyksi. Unelma-alalle en kuitenkaan päässyt, ja en oikein tiedä että kiinnostaako tuo syksyllä alkava koulutusohjelma mua ollenkaan vai vähän vai paljon. Vauvakuume on ollut enemmän tai vähemmän päällä jo vuoden-pari, ajatusta on kuitenkin lykätty aina eteenpäin kun ollaan nuoria ja opiskelut kesken ja niin edelleen. Mies on mua vuoden vanhempi, aloittaa myöskin korkeakouluopinnot syksyllä. Naimisissa ollaan oltu vuoden verran.

 

Niin, se ongelma. Vauvakuume vain on niiiiin kova, että en nykyään pysty just muuta ajattelemaankaan. Ennen sen sai vielä lykättyä aina hetkeks pois mielestä, mutta nyt se ei enää jotenkin onnistu. Haluaisin saada ensimmäisen lapsen suhteellisen nuorena, ja se on selvää että mun valmistumiseen asti ei jakseta odottaa, ei kumpikaan meistä. Varsinkaan jos vielä ehkä vaihdan alaa ja yritän hakea uudestaan yliopistoon haluamalleni alalle. Ja valmistumisen jälkeen täytyy toki vielä löytää työpaikka ja työskennellä jonkun aikaa ja niin edelleen.. Eli kesken opintojen olisi ehkä jopa fiksumpaa saada lapsi kuin heti niiden jälkeen. Nyt on vain kaikki niin sekaisin sen suhteen, että millonka sen ehkäisyn voisi sitten todella jättää pois. Mä en jaksaisi odottaa enää yhtään, mutta kun oon aina ollut järki-ihminen, niin joku ääni tuolla päässä sanoo jatkuvasti että pitää vielä odottaa ja katsoa ja opiskella ja PLAA. Mä vaan alan olla jo niin ahdistunut koko asian suhteen kun en tiedä mikä olisi järkevää. Mietin tuossa että jos katsoisi syksyllä että miten se opiskelu maistuu, ja siinä tapauksessa jos opiskelu tuolla alalla ei kiinnosta, niin ainakin voisi jättää ehkäisyn pois samantien. Ehkä muutenkin. Se perheenlisäys tuntuu vaan niin tärkeältä asialta, että mulle on tällä hetkellä ihan sama vaikka opiskelut keskeytyisikin joksikin aikaa. Sitten kuitenkin tunkee taas se ajatus, että jos nyt odotettais vielä vuosi-pari.

 

Argh. Sitten taas tuntuu siltä että olisi niin turvatonta lapsen kanssa kun molemmat opiskellaan. Pystytäänkö me tarjoamaan kaikki tarvittava? Ja toki me ollaan vielä nuoria, mietityttää tietysti että ollaanko me valmiita siihen. Luonnollisia ajatuksia toki, mutta yritän siis miettiä kaiken niin järjellä että pää räjähtää kun tunteet sanoo vaan että vauva vauva vauva vauva

 

Ajatukset vaan on niin tämmöset sekavat ja en osaa enää yhtään ajatella yksiselitteisesti ja selkeästi. Tiiä sitten että mitä tässä oikein tekisi. Ollaan miehen kanssa mietitty että olis se vaan helppoa jos sattuis vahinko niin ei tarvis pohtia tämmösiä

[Lele]

mulla on ihan samanlaiset ajatukset kuin sinulla. Opiskeluni on jo ihan hyvässä vaiheessa, enää yksi vuosi jäljellä (siis perustutkintoa opiskelen vielä amiskassa). Tosin saattaa mennä vähän neljännen vuoden puolelle joka tapauksessa kun on muutama harjottelu suoritettavana mitä ensi vuonna ei ehdi. Joten... Ollaan päätetty et lapsi saa tulla jos on tullakseen vaikka ollaan nuoria ja miehelläkin on vielä armeija edessä jne...

[Guest Pihlajapuu]

Täällä yksi opiskelija! Lopputyö meneillään, kun vain saisi motivaatiota kirjoittaa sen valmiiksi. Sen jälkeen täytyisi kai vielä uraakin luoda pari vuotta, saa nähdä malttaako..

[.S.]

Mekin ollaan opiskelijoita, ikää 25v. Valmistumiseen olis molemmilla vähintään 3 vuotta. Päätettiin pitkällisten pohdintojen jälkeen, että jätän pillerit nyt pois. Mitään yritystä ei ole tiedossa ainakaan heti, kunhan katsellaan. Jännittää ihan hurjasti, vaikka oon kyllä yrittäny henkisesti varautua siihen, että raskaaksi tuleminen tulee luultavasti kestämään...Taloudellisetkin kuviot aina välillä hermostuttaa, mutta oon aivan varma, että me pärjätään.

Edited July 26, 2011 by Sitruuna

[marabello89]

Täällä myös yksi opiskelijapari, ja tarkoitus olisi aloittaa yritys ensi kuussa. Ollaan 21 ja 23-vuotiaita, mulla 2-3 vuotta yliopisto-opintoja jäljellä ja miehellä 2 vuotta AMK-opintoja. Yhdessä ollaan oltu neljä vuotta ja naimisissa talvesta asti. Ollaan aina oltu sitä mieltä, että halutaan aloittaa lapsenteko nuorena ja vauvakuumettakin on ollut jo pitkään.

 

Meidän mielestä nyt on sekä tunteella että järjellä ajateltuna hyvä aika vauvalle. Musta ei ole järkevää odottaa siihen saakka, että on ura ja omakotitalo, jos haaveilee lapsesta tosissaan jo aiemmin. Ei lapsen tarvitse syntyä "valmiiseen" maailmaan, kyllä se lapsi paikkansa hakee jos vain vanhemmat ovat valmiita sen antamaan. Ja sittenpähän perhe-elämä on jo tuttu juttu siinä vaiheessa, kun työelämässä on vielä kaikki uutta, ja mun alalla (luokanopettaja) omista lapsista on tavallaan myös hyötyä.

 

Taloudellisesti en uskoisi meillä olevan hätää. Pieni vauva ei vielä loppuviimeksi tarvitse paljoa tilaa ja tavaraa, ja meille kriittinen kuluttaminen, käytetyn suosiminen ja vähällä toimeen tuleminen ovat muutenkin luontaisia asioita. Tähänastisen opiskeluajan olemme selvinneet hyvin ilman lainaa ja tekemättä töitä muulloin kuin kesällä, joten liikkumavaraa on hiukan. Ja siinä vaiheessa kun minä palaan äitiyslomalta (jos nyt onnistutaan lapsi saamaan, toivottavasti!), mies on jo ehtinyt valmistua.

[Onda]

Mekin olemme opiskelijoita. Molemmat kyllä loppusuoralla, miekkosella uskottaisiin olevan vajaa vuosi jäljellä (lopputyöpaikkaa / lopputyötä ja paria kurssia siis vaille valmis). Itselläni kursseja puuttuu hieman enemmän, mutta sitten taas lopputyöpaikka saattaisi löytyä kesätyönä oven väliin saadun jalan ansiosta. Itselläni kuitenkin velloo mielessä mahdollisuus jatko-opintoihin ja mieskin sitä kyllä tukee.

 

Itselläni on melko kova kuumeilu päällä, mutta mies onneksi vielä puhuu minulle järkeä. Vauvalla ei siis olisi mukavat olot vielä tässä vaiheessa, vaan meidän kannattaisi vuodessa nyt riipasta nämä tutkinnot kasaan (tai miekkosen ainakin) niin olisi arki tasaisempaa. Sinänsä ei pohdita pelkästään tuloja vaan ihan näitä kaikkia muitakin asioita.

[Engelina]

Moi,

 

mä oon vähän samassa tilanteessa kuin Mya.

 

Olen ollut vakituisessa työssä 4 vuotta, tässä kuussa aloitan ihan uudet AMK-opinnot kun päätinkin vaihtaa alaa..

 

Naimisiin mennään päivälleen vuoden päästä ja haluaisin aloittaa perheen perustamisen häiden jälkeen, kun olen nyt jo 28.

 

Kovasti mietityttää onko siinä mitään järkeä, kun jos heti tärppäisikin, lapsen syntyessä mulla olisi vasta 2 vuotta takana opintoja. Toisaalta ajattelen ihan niin kuin moni muukin täällä, että mitäs sitten, kyllä se elämä kannattelee.

 

Ilman tätä alanvaihdostahan mitään ongelmaa ei olisi ollut, mutta viimeisen vuoden aikana tämä oma ala on tuntunut niin pakkopullalta ja päätin kokeilla hakea kouluun. No, pääsinkin, ja nyt kaikki suunnitelmat heittivätkin häränpyllyä. Tai miksi niiden pitäisi?

 

Uskaltaisiko sitä vaan alkaa yrittää heti häiden jälkeen ja jotenkin vaan selvitä opiskelijana ja äitinä? Kyllä mä uskon tavallaan, että kaikki kuitenkin lutviutuis, kunhan vaan heittäytyis ja luottais siihen.

 

Huoh.

 

Mies olisi kyllä valmis heti häiden jälkeen aloittaa perheenperustamisen, joten mä taidan olla tässä se jarru, vaikka mulla se vauvakuume onkin!

[Alppis]

Meillä on molemmilla opiskelut ihan aluillaan vasta, mutta koska ikää on jo kertynyt vajaa kolmekymmentä niin ei haluta odottaa siihen saakka kunnes molempien opinnot olisivat loppu...siihen menis kuitenkin viitisen vuotta. Mutta kyllähän tää ajatuksia herättää ja pelkoja, että millasta on sitten olla opiskeleva äiti, kuinka jaksamisen ja muun kanssa tulee menemään. Mut uskon, että perheen perustamiselle ei ainakaan meidän tilanteessa tule sellasta ns. sopivaa aikaa vaan joka hetki on yhtä sopiva. Eli alkuvuodesta tjottailemaan.

[MEM]

Liityn minäkin tänne joukkoon, oli oikein mielenkiintoista lukea kaikki viestit, vaikka aikaa vähän veikin

 

Minä aloitan viikon päästä AMK opinnot ja mies 2 vuoden opiskelut. Vauvakuume on ollut tammikuusta asti ja nyt tuntuu olevan sellainen raja, pitäisi päättää alkaako yrittämään vai hommaako pillerit. No mä tiedän sen vastauksen- haluan raskaaksi tässä nyt ja heti (ollaan oltu ilman ehkäisyä tammikuusta asti)!

Hirvittää vaan tuo että miten opettajat suhtautuu jos heti on maha pystyssä ekana lukuvuotena ja kummatkin opiskelee. Siis ihan samoja ajatuksia kuin monella, monella, monella muilla

 

Katsellaan nyt, jatketaan samallalailla ku tähänkin asti eli ilman ehkäisyä, ja jossain vaiheessa alkaa oikea yritys. Mutta katson että olisi järkevämpää saada lapsi nyt opiskelun aikana ku vastavalmistuneena. Hirvittää vaan sekin että kuinka tiukkaa opinnoissani on toinen vuosi. Mutta se on sen ajan murhe.

 

Ymmärsinkö joltain käyttäjältä oikein, että saat enemmän rahaa jos sinulla on vauva kotona kun opiskelet? Sittenhän se ei olisi yhtään paha! =)

[Muumineiti]

Täälläpä myös yksi haaveileva opiskelija

 

Itsellä kaksi vuotta yliopistoa jäljellä, miehellä kolme. Oma mieli sahaa kahta ääripäätä: pitäisi valmistua ja sitten töihin, sitten vasta lapsia, toisaalta nyt on nuori ja olisi energiaa... Entäs raha-asiat entäs töiden saaminen entäs entäs entäs...

 

Eli ihan samoja ajatuksia pyörittelen kuin kaikki muutkin Tällä hetkellä kuitenkin haaveilu (onneksi) vielä riittää eikä vauvakuume ole vielä pakottavaa laatua. Foorumilla pyöriminen auttaa pahimpiin oireisiin!

[Kinder]

Myös täällä opiskellaan kuumeilujen ohessa.. Alkaa pikku hiljaa huolestuttaan, ku kaikki päivät kuluu täällä vaukkareissa, vaikka gradua pitäs edistää.. *huoh*

 

Ihana tää ketju, ihana huomata, että niiiiin monella muullaki on nää ihan samat ongelmat.

 

Mulla siis n. vuosi omia opintoja jäljellä, mies on vakitöissä. Eli paljon "vakaampi" ku monella muulla täällä. Eli mitä hittoo me oikein ollaan epäröity?!? Yritys on nyt kyllä alotettu, yk1 takana.

 

Tahtoo vauvan!

[ginger_kitten]

Loistavaa, löytyipä vihdoin meikäläisellekin sopiva ketju oon 25-vuotias yliopisto-opiskelija, jolla ois suunnilleen vuosi vielä opintoja edessä. Tällä hetkellä tosin teen gradua, vähän niinku varaslähtönä, ja jottei elämä kävisi yksitoikkoiseksi, niin samanaikaisesti ois lähipäivinä tarkoitus alkaa yrittää aviomiehen kanssa ensimmäistä kertaa. Tai siis, "tulee jos on tullakseen" tietty sitä foolihappoa on jo vedetty ja suunnitelmia laadittu sille, miten alkoholipitoiset opiskelijapippalot pystytään skippaamaan ilman suurta draamaa.

 

 

Jännäähän tässä on se, etten pidä itseäni erityisen lapsirakkaana, ja esim. yhtäkkiä facebook-kavereille ilmestyneetkin pennut vain lähinnä ärsyttävät (tai ehkä lähinnä ne vauva-päivitykset..). Mutta uskon, että "oma on yleensä aina parempi kuin toisten" ja voisin kuvitella itseni sukkuloimassa lastenvaunujen kanssa yliopiston käytävillä. Ja järkevästi ajatellenkin nythän se lapsi kannattaa hankkia, kun on itse vielä vailla työelämän stressiä ja kiireitä, parhaassa lapsentekoiässä eikä toisaalta monet tutut hiillosta vielä liikaa niskaan uteluillaan, kun ei ne odota sitä lastenhankintaa opiskeluaikana

 

Ja moniin muihin verrattuna oon vissiin aika optimistinen sen suhteen, että opintovelallisena opiskelijanakin äitiys voi onnistua (onneksi mies sentään on jo valmistunut ja käy töissä). Rahaa raskautta varten en oo säästäny yhtään, vaan eläny viime vuodet kuin pellossa (käytiin esim. Australiassa viime talvena miehen kanssa ja oltiin siellä muutama kuukausi). Jonkun mielestä raskaus tässä taloudellisessa tilanteessa voisi olla edesvastuutonta, mutta oon sitä mieltä ettei aina tarvii tehdä niin kuin aina ennenkin on täs maailmas tehty: ensin opiskelut, sitten pari vuotta töissä, sitten lapsi, sitten töissä, sitten toinen lapsi jne.

[Guest Pihlajapuu]

Onkos kellään teillä jo yrittävillä opiskelijoilla sellainen tilanne, että valmistuisitte ennen kuin vauva ehtisi syntyä? Itselläni ajoitus olisi juuri tällainen, mutta töitä en luultavimmin ehtisi saada eikä oman alan työkokemusta entuudestaankaan ole.

 

Pelottaa ihan kamalasti se vaihtoehto, että tutkinto vanhenisi siinä välissä.. ja tässä vaiheessa kannattaisi kai jo ajatella niitä äitiyspäivärahojakin, kun "jo" vuoden lykkääminen on niin ratkaiseva.

 

..mutta, Muumineidin sanoja lainaten, oma vauvakuume on jo sitä pakottavaa laatua.. äh

[Tellus]

 

... mutta oon sitä mieltä ettei aina tarvii tehdä niin kuin aina ennenkin on täs maailmas tehty: ensin opiskelut, sitten pari vuotta töissä, sitten lapsi, sitten töissä, sitten toinen lapsi jne.

 

Ööö, ei, näin ei olla varmasti menty aina täs maailmassa Ehkä tuo on sellainen ihanne mikä on syntynyt teollistumsien jälkeen, 1900-luvulla... Ja kaltaisiasi varmasti löytyy ja on löytynyt aina, enkä usko siinä ihmisten näkevän mitään pahaa Ja jos he eivät ymmärrä nyt, niin he ymmärtävät sitten joskus - näin on käynyt minullekin

[Lilian]

Hei,

 

ihanaa et löytyi muitakin opiskelevia haaveilijoita! Itse olen yliopisto-opintojen puolivälissä, ja tarkoituksena oli odottaa opintojen loppuvaiheeseen ennen yrityksen aloittamista, mutta kuume vei mennessään

 

Pitkällisten pohdintojen jälkeen päätettiin miekkosen kanssa, et antaa mennä vaan ja jätettiin liika suunnittelu muille. Jostain puskee luottamus siihen, että kyllä me pärjätään vahemmälläkin rahalla ja maallisella omaisuudella, tärkeintä on että suhde on kunnossa. Eniten epäilyttää muiden mielipiteet, sillä mahdollinen raskaus tulee yllätyksenä lähipiirille, kun kaikki muut olettavat lapsien tulevan vasta vuosien päästä kun on ammatti hankittu.

[Nettanen]

Heippa!

Tässä tämän neitosen ensimmäinen viesti, hih

Mukavaa lukea näitä kokemuksia ja mietteitä muilta opiskelijoilta. Itse opiskelen AMK:ssa, vielä olisi puolitoistavuotta opintoja jäljellä. Puolisoni on vakipaikalla töissä. Kovasti haaveet vauvasta ovat tulleet pintaan kun yhteistä taivalta jo pian 7 vuotta takana, mutta varsinaisesti emme vielä yritä ja laske ovulaatioita yms. Olemme periaatteella että vauva saa tulla jos on tullakseen.

Todella ristiriitaisia tunteita vauvan saaminen herättää juuri opiskelujen kannalta, tottakai se olisi enemmän kuin ihana asia mutta toisaalta meitä "painostetaan" että minun pitäisi käydä koulu loppuun ja olla vielä töissäkin paremman äitiysrahan saamiseksi. Mutta eikös tämä pitäisi olla ihan vain meidän kahden päätettävissä?

Tälläisiä mietteitä täältä, yövuoro juuri menossa että anteeksi jos viesti on kovinkin sekava

[Kinder]

Sama tilanne, Pihlajapuu, ehtisin kyllä valmistua (jos oikein oon ahkera ja pysyn asiassa, eli siis pois täältä foorumilta..) ennen vauvan syntymää.. Itekki mietin kovasti sitä, ottaisinko edes papereita ulos, jos saisin tietää, että vauva ehtii maailmaan ennen mitään tietoa töistä yms. Yhtä vähin rahoin sitä kuitenki mentäs ja opiskelijoilla kuitenki on monessa suhteessa paremmat edut ku vastavalmistuneella työttömällä.. Paljo mahollista, että jos vauva ilmottais tulostaan ennen kesää, jäis valmistuminen papereiden noutoa vaille. Eli joka tapauksessa kaikki opinnot aion saaha tehtyä gradua ja kieliharjottelua myöten.

 

Mene ja tiedä miten tämä elämä tästä kehkeytyy.. Gradu ei ainakaan näytä valmistuvan ku päiväkaudet vaan täällä lojun..

[ginger_kitten]

Jos nyt tärppäis ja kaikki menis hyvin, niin lapsi syntyis silloin kun mulla on toivottavasti gradu palautettuna mutta viimeiset yliopistokurssit vielä menossa. Jotenkin vain tuntuu, ettei kuitenkaan tärppää heti, joten lapsen syntymä saattaa siirtyä jopa niin pitkälle, että oon jo valmistunut. Jännä kattoo, kumpi ehtii ensin, lapsi vai mun maisterintutkinto

 

p.s Oli muuten aivan hiton jännittävää heittää kaikki ehkäisy pois ensimmäistä kertaa elämässä tuossa pari päivää sitten! Varsinkin kun tietää, että nyt SE sitten voi oikeasti tapahtua

[Guest Gretel]

Ginger Kitten, minusta kuulostaa hyvältä tuo mitä kerrot! Mikään ei ole nuijempaa kuin se, että toiset ohjelmoivat elämäsi puolestasi ja alkavat odottaa tiettyjä ratkaisuja itse valitsemaansa aikaan, siis niitä sovinnaistakin sovinnaisempia. Ajattelepa, mikä oikea uutinen se olisi, kun kerrot vauvan tulosta! Meikäläiselle sanottaisiin vain varmaan että "jo oli aikakin" tms.

 

Mutta siis opiskeluun liittyen: Minä opiskelin kauan ja hartaasti alalle, joka jossain määrin on tuottanut pettymyksen, töitäkin on hintsusti ja nekin ovat epäkiitollisia, täysin koulutusta vastaamattomia. Voi tietenkin olla, että jotain vähäpätöistä uran tynkää olisi ollut odotettavissa, mutta olen nyt kuitenkin päättänyt, että jatkaisin nuorempana aloittamani yliopistotutkinnon loppuun. Houkuttelisi, koska pidin aiheesta, mutta valitsin vain tyhmästi sen toisen opiskelualan, ja lisäksi opinnot eivät ole vanhenneet, koska aloitin ennen vuotta 2005. Olenkin nyt sitten miettinyt, miten ihmeessä järkkäilen graduseminaarit sun muut pakolliset läsnäolot mahdollisen lapsen kanssa, kun mies on kuitenkin normitöissä. Ikäni puolesta ei kuitenkaan vauvaa kannata odotuttaa, joten siksi olen myöskin tuumannut, että kyllä se siitä sumpliintuu. Yliopistossa ainakin näkyy toimivan lapsiparkki.

 

muoks. virrrheitä...

Edited September 2, 2011 by Gretel

[ginger_kitten]

Gretel: sen uutisen kertominen tutuille ois kyllä niin mahtavaa, tai ainakin voisin kuvitella niin - myönnetään, että muiden ihmisen "shokeeraaminen on ainakin mulle yks hyvä motivaattori yrittää lapsenhankintaa. Ei tietenkään tärkein, mutta syy kuitenkin

 

Mulla on viimeisten kuukausien aikana ollut toisinaan hyvin vahva tunne siitä, että olen "yhteiskunnallisesti hyödytön" ihminen: en käy tällä hetkellä töissä, opiskeluaika on pitkittynut alan vaihdon takia, asun opiskelija-asunnossa , nostan opintotukea sekä opintolainaa eli toisin sanoen rasitan valtiota oikein olan takaa. Mies kyllä vakuuttelee, etten ole mikään yhteiskunnallinen taakka, ja jos olenkin, niin tilanne on vain väliaikainen. Mutta sitä hyödyttömyyden olotilaa ei saa niin vain pois mielestä...tiiätte ehkä sen fiiliksen, kun kuulee kuinka samanikäiset kaverit valmistuu, ottaa vastaan hyviä duunipaikkoja, maksaa veroja, etenee urallaan, rakentaa omakotitaloja jne *kateus*, ja mä en oo itse tehny mitään noista edellämainituista (ellei kesätöitä tai pakollista harjottelua lasketa). Ei auta, vaikka tietää, että reilun vuoden päästä tilanne on toinen...oon vissiin vähän kärsimätön luonne. Opiskelen lisäksi vielä alaa, jolla käsitellään sellaisia yhteiskunnallisia asioita kuin elatussuhde, työurien pidentäminen ym., ja voin kertoa että kaikki se tieto lisää tuskaa. Tuntuu välillä että teen aivan toisin kuin "pitäis", vaikka oon yrittänyt haistattaa paskat sille, mitä multa niinku "yleisesti" odotetaan. Se on monimutkaista.

 

Uskon, että lapsensaaminen poistais osaltaan sitä hyödyttömyyden tunnetta, ja ehkä osaltaan lisäis muiden ihmisten arvostusta mua itseäni kohtaan. Kuulostaa itsekkäältä, ja sitähän se onkin..mutta toisaalta se on pitkällä tähtäimellä myös palvelus yhteiskunnalle sekä tuleville työnantajille, jos yhdistän opiskelun ja äitiyden

 

 

 

 

 

[Guest Gretel]

Ginger Kittenille vielä: Tiedän tosi hyvin tuon hyödyttömyyden tunteen. Ja yritän kovasti tutkiskella itseäni, etten vain suunnittele lasta pelkästään oikeuttaakseni oman olemassaoloni.

 

On oikeastaan aika julmaa, että nykyään ihmiset jaetaan hyödyllisiin ja hyödyttömiin. Kaikelle ilmoitetaan laskennallinen hinta, ja kaikesta ihmiset toisiaan syyllistävät: opiskeluajoista, terveenä eläkkeelle jäämisestä, sairastumisesta jne. (Kukaan ei puhu siitä, että olisiko siellä työnantajapuolella jotakin sellaista, joka saa ihmiset käyttäytymään tietyllä tavalla... Vastavalmistunut ja toisaalta eläkeikää lähestyvä eivät kelpaa kenellekään töihin jne.) Tosiasiassa ihminen voi kuitenkin olla hyödyllinen niin monella mullakin tavalla kuin palkkaveroa maksamalla. Tämä on vain näkökulmasta kiinni.

 

Minä olen sitä syyllisyyttä niin paljon jo potenut, että huomaan vähitellen rauhoittuvani enkä viisveisaa maailmanlopun ennustuksista. Jos olenkin jonkun mielestä tarpeeton tyyppi, tiedän kyllä monia, joille en sitä ole. Ja jos tällä maalla oikeasti on työvoimapula, eiköhän työpanokseni tässä elämän mittaan vielä kelpaa, vaikka ura ei tässä alussa vielä raketin lailla ampaisekaan käyntiin.

 

 

P.S. Kyllä hyvä elämä minusta on paljon enemmän kuin se itse rakennettu omakotitalo ja vakiduuni. Minä en edes haluaisi rakentaa vielä näin nuorena jättilainalla jättilukaalia (jos koskaan) ja istua siellä sitten eläkepäiviin saakka. Kun nyt meistä toisella kuitenkin on vakityö, olemme saaneet myös paljon hyötyä ja iloa siitä, että minä olen freelancer. Antaa statussymbolien olla, vahvoilla tässä elämässä on se joka ei ripusta omanarvontunnettaan ja elämäniloaan sellaisiin.

[_kiuru]

Joukkoonne liittyy uusi opiskelijarouva. (:

 

Eli 22-v yliopisto-opiskelija olen. Neljäs vuosi menossa ja tarkoitus on opiskella niin ahkerasti, että viimeiselle vuodelle jää vain gradun kirjoittelu. Mieheni saa puolestaan tutkintonsa valmiiksi jo tulevana keväänä. Naimisissa olemme olleet reilun vuoden ja vuokrayksiön jakaneet kolme vuotta. Elämä on mallillaan, mutta jotain puuttuu... Lapsi siis haaveissa! Tiedämme haluavamme yhdessä lapsia emmekä keksi yhtään hyvää syytä venyttää perheen perustamista - varsinkin kun biologia on meidän puolella ja raskaus nyt todennäköisimmillään. En usko että kukaan meidät tunteva tästä uutisesta kauheasti järkyttyy, kun ollaan niin vanha pari. Marraskuussa ollaan sitten päätetty luopua kondomeista (pillerit heitin menemään alkuvuodesta) ja katsoa mitä tapahtuu. Jännää nähdä onko raskautuminen helppoa vai ei!

 

Mutta kiva siis lukea täältä muiden opiskelijaäitien mietteitä, sillä omasta lähipiiristä ei vielä kohtalontovereita löydy. Kuulumisiin!

[ginger_kitten]

Tervetuloa seuraan, _kiuru! Tää on kieltämättä aika hyvä vertaistukiryhmä mulla on tällä hetkellä juuri se aika menossa, jolloin pitäis pian tehdä ekaa kertaa raskaustesti..jännittää vähän. Oon aatellu että teen sen tässä lähipäivinä, jolloin on kulunut yli kuukausi edellisistä menkoista. Jos nyt heti tärppää, niin sitten oon raskaana ja käyn graduseminaareissa samaan aikaan, huhhuh.

 

 

Muokkaus: No eipä tärpännyt...tein aamulla testinhöh.

Edited September 22, 2011 by ginger_kitten

[Pekkapuupää]

Täällä vähän opiskellaan, tai no mies opiskelee. Meillä vasta haaveillaan vauvasta, ei ehkä ole vielä kuumetta. Tai no vähän sekin ehkä oireilee toisinaan. ()

Minulla ei ole edes vielä minkäänlaista koulua käytynä, vaikka täytänkin parin viikon päästä 20. (Kiitos ahdistuneisuushäiriön joka iski lujaa heti peruskoulun jälkeen.) Jos saisin mentyä vaikka amikseen ensi vuonna, niin olisin täyttämässä 24 sinä vuonna, kun valmistun amiksesta! Apua. Ja haluaisin ekan lapsen niin nuorena, kun vaan voisin. Töitäkin kai pitäisi joskus tehdä? Hei aikuisten elämä on tyhmää ja vaikeeta. Terveisin tyhmä-teini-vielä_91.

[Merri]

Täälläkin yksi uusi kuumeileva opiskelija lisää, heippa vaan kaikille!

 

Olipa kiva löytää tämä ketju ja muita samassa jamassa olevia! Itse olen 25-vuotias ja opiskelen kolmatta vuotta yliopistolla, joskin opintoja on vielä muutama vuosi edessä alanvaihdosta johtuen. Mieheni on jo valmistunut ja työelämässä, joten taloudellisesti vauva-arjen voisi kuvitella luonnistuvan ihan hyvin. Marraskuussa olisi tarkoitus jättää ehkäisy pois, ihan jo jännittää!