Unna

Haaveilevat ja kuumeilevat opiskelijat

482 posts in this topic

Mä tulin toisesta ketjusta Iiriksen perässä tänne, ja jaanpa omat kokemukset. Ensinnäkin pitää onnitella, että olet noin pitkällä väikkäriprojektissa! Mä olin n. viikolla 10 raskaana kun väittelin, ja mua se ei muuten haitannut, muuta kun se otti päähän, että jäi viinakset karonkassa juomatta :) No joo, tätä kyllä edelsi vähän suuremmat panikointiajatukset, mitkä kyllä sitten osottautui onneksi turhaksi (osittain tuurilla). Mun väikkäri venyi loppuvaiheilla ja olin jo suht tympääntynyt sen tekemiseen. Vauvakuumekin oli kova, ja jossain vaiheessa vaan päätettiin sitten ruveta yrittämään lasta. Jos heti olisi tärpännyt, olisin ollut tilanteessa, etten olisi kerennyt väitellä ennen lapsen syntymää. Siitä ois kuitenkin varmaan seurannu se, että olisin lykännyt väitöstä. Itse asiassa meinattiin pitää taukoa yrityksestä se kuukausi, kun sitten tärppäsi. Tämä siksi, että ajattelin, että etten haluaisi ihan alkuraskaudesta väitellä, jos vaikka voin pahoin. Näin ei onneksi sitten kuitenkaan käynyt. Eli tuuriakin oli matkassa. Mutta siis noin varhaisessa raskaudessa mä ainakin pystyin hyvin keskittymään väittelemiseen.

 

Vaikeita päätöksiä, kun on niin monta asiaa, minkä aikatauluihin ei pysty vaikuttamaan. Mulla esim. kävi esitarkastuksen kanssa onni, koska esitarkastukseen menosta väitökseen kesti vain kaksi kuukautta. Sen sijaan monilla tutuilla on mennyt reilusti yli puoli vuotta prosessissa. Tuo etäisyys tietty tuo ison haasteen kanssa, ja siihen en oikein osaa kommentoida. Mä oon nyt yrittäny kääntäny ajatukseni niin päin, että lapsen saamiselle on vain hyvä aika, kaiken muun pystyy säästämään ja kaikki muu voi odottaa. Ja että kyllä ne asiat aina jotenkin luiviintuu... :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Yhteishaku korkeakouluihin alkoi eilen, ja viime keväästä asti asiaa pyöriteltyäni päätin nyt hakea opiskelemaan. Olen kerennyt opiskella itselleni jo kaksi ammattia (toisen harrastuspohjalta), sekä olla työelämässäkin. Nyt, kun olen ollut puolisen vuotta työttömänä, olen taas ehtinyt pohdiskella mihin sitä seuraavaksi ryhtyisi. Näinpä, jos hyvin käy, olen ensi syksystä alkaen opiskelija.

 

Vauvahaaveista ei tämän takia olla luopumassa. Pitää vain toivoa, että jos hyvä lykky käy ja plussaan opiskeluaikana, saan sovitettua opiskelut ja lapsen järkevästi yhteen. Raha-asioista en ole osannut stressata, miehellä on hyvä (pysyvä) työpaikka ja olemme pärjänneet ihan hyvin pelkillä opintotuillakin (tosin silloin oli ruokittavana vain kaksi ihmistä ja yksi koira, kun nyt koiriakin on jo kaksi...).

 

Ihanaa että täältä löytyy tarpeen tullessa vertaistukea tässäkin asiassa. :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Opiskelen lähihoitajaksi ja minun pitäis valmistua nyt keväällä. Mieskin opiskelee tällä hetkellä, mutta suunnitelee ammattikorkeaan siirtymistä. Hakupaperit on laitettu vetämään ja jos hyvä tuuri käy, niin opiskeluissa vierähtää sitten 3 - 4 vuotta. Mies haki iltapuolelle opiskelemaan, joten työnteko siinä sivussa olisi mahdollista.

 

Taloudellinen tilanne mietityttää aina välillä, mutta uskon kyllä, että jos lapsi tulee, niin kyllä me sitten jotenkin pärjätään. :)

Share this post


Link to post
Share on other sites
Vaikka kai joku muukin on synnyttänyt gradua ja esikoista samaan aikaan..?

 

 

Mulla ainakin lapsen odottaminen toimii hyvänä motivointikeinona gradua kirjoittaessa. Laskettu aika on vajaan 3kk päästä ja gradu on kesken, vakaana aikomuksena on saada se pakettiin ennen lapsen syntymää. En tiedä saisinko muuten ikinä valmiiksi jos en odottais lasta :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulla on myös gradu kesken ja vauva vatsassa. Mä olen kyllä vähän ajatellut, että kun mun alalla tuskin saa töitä ihan heti valmistuttua muutenkaan, niin "säästäisin" sen gradun ja sitä kautta opintopisteet, että voisin nostaa edes pari kuukautta taas opintotukea äitiysloman jälkeen. Graduhan on nyt käytännössä puolivalmis, pitäisi vaan ottaa itseään niskasta kiinni ja todella kirjoittaa se ;) Mutta noin muuten tähän voisin sanoa sen, että mulla on kyllä tässä alkuraskaudessa väsymys ollut niin kokonaisvaltaista, että mitään kovin älyllisiä tehtäviä en ole vaan yksinkertaisesti kyennyt suorittamaan. Ei näin tietenkään läheskään kaikilla käy, mutta liian tiukkoja suunnitelmia suuntaan tai toiseen ei kannata tehdä, kun koskaan ei tiedä, mikä on vointi.

 

Mutta kaikesta huolimatta olen yhä edelleen sitä mieltä, että tämä raskaus kesken opintojen on todella hyvä juttu juuri minulle ja meille. Enhän mä olisi voinut tässä väsymyksessäni laiskotella kotona näin paljoa, jos olisi pitänyt käydä töissä samalla! :P Rahasta en suostu stressaamaan, koska kaikki muu on kuitenkin kunnossa. Kyllä vauva pärjää vähällä, ja ehditään miehen kanssa tehdä koko kesä taas töitä (toivottavasti mä vaan jaksan...) ennen lapsen syntymää. Mies siis valmistuu nyt keväällä, mutta jatkaa toisessa koulutusohjelmassa heti syksyllä. Meillä on nyt hyvää aikaa keskittyä lapseen, ja voin hyvin kuvitella, että yhtä hyvää saumaa ei niin vain enää löydy joskus viiden vuoden päästä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Uusi käyttäjä täällä!

Minä opiskelen lääkikessä toista vuotta, mies oikiksessa myöskin toista vuotta. Toisaalta olen aina ajatellut, että hoidan ensin opiskelut alta ennen lasta, mutta nyt on todellisuus iskenyt. Olin 22 kun pääsin sisään lääkikseen, olen nyt siis jo 24. Jotta odottaisin valmistumista, olisin hyvin lähellä kolmeakymppiä, eikä sekään kyllä kuulosta hyvältä. Ehkä annetaan vauvan tulla, jos on tullakseen

Share this post


Link to post
Share on other sites

Täällä sairaanhoitajaksi opiskeleva haaveilija. Itsellä myös aina ollut ajatuksena, että lapsia harkitaan vasta, kun koulut on käyty ja ollaan onnellisesti naimisissa. Naimisiin ollaan menossa 2011 kesällä ja tämä vauva-asiakin on alkanut mietityttämään... Nyt alan olla sillä kannalla, että lapsia saa tulla opiskelujen aikanakin, onhan mies kuitenkin jo valmistunut ja toivottavasti töissä. Sen verran kuitenkin yritän vielä malttaa, että yrittäminen aloitetaan n. vuoden päästä vähän ennen häitä, koska eihän sitä koskaan tiedä milloin tärppää... :wub:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Täällä päin on käynyt niin, että mies on puolitoista vuotta odotellut, että olen valmis ehkäisytettömään elämään.

 

Olen nyt jättänyt pillerit (kuukausi sitten :) ) pois ja hakenu ensi syksyksi korkeakouluun. Saa nähdä, kovasti on molemmista toiveita...

Toivottavasti vaan koulussa ne ymmärtää, jos meikällä sattuu maha olemaan pystyssä. :rolleyes:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Vauvaa toivotaan saapuvaksi kesken väikkärinteon. Toivottavasti etenee työ suunnilleen aikataulussa, niin pitäis rahotuksen olla kunnossa valmistumiseen saakka. Toista (jos nyt ensimmäinenkin ensin saadaan) olis haaveissa alkaa yrittämään niin, että tulisi suht pian valmistumisen jälkeen, mutta niin etten väittele maha pystyssä tai vauva kainalossa. Tuttavapiirissä on kummastakin kokemusta ;)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meidän suunnitelmat sen kuin aikaistuu. Varasin tänään ajan kierukan poistoon, se on 18.5. Olen yrittänyt pelotella miestä, joka tuntuu liiankin varmalta asiasta :D Ei ole pelästynyt ;) Yritän nyt ennen "yrityksen aloittamista" setviä näitä tunteita, sillä en halua kerätä stressiä varsinaiseen "yritykseen". Lähdemme lomamatkalle Azoreille kesäkuun alussa, ja siellä olisi tarkoitus jättää ehkäisy (kumi) sitten kokonaan pois. Azoreilla on sopivan stressitöntä ja internet+vauvapalstat kaukana!!!

 

Jos nyt kävisi niinkin ihanasti, että kesän aikana tärppäisi, jäisi minulla kätilönopinnot kesken. Jos taas ei niin hymyssä suin voin niitäkin jatkaa, eli miten vaan on oikeastaan hyvä. Pian on vasta 60/270op kasassa, eli siinä on hommaa muutamaksi vuodeksi.

Share this post


Link to post
Share on other sites

kuumeileva opiskelija täälläkin. :) aineenopettajan tutkinnosta jäljellä vielä pedagogiset opinnot ja gradu ja vauvakuume alkaa nostaa päätään. miehen kanssa ollaan puhuttu, että jos noi pedagogiset saisin hoidettua kunnialla läpi, niin gradua varmaan sitten voisikin kirjoitella jo ison mahan/vauvan kanssa. :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä valmistun nyt maisteriksi mutta lähden vielä ulkomaille tekemään jatkotutkintoa ja mies jää siksi ajaksi Suomeen eli yritys alkaa vasta sitten kun palaan takaisin..jos vielä silloinkaan. Riippuu vähän työ -ja elämäntilanteesta mutta haaveet ois jo nyt kovat ja varmaan ois jo alotettukin yrittämään ellen ois saanut tota jatko-opiskelupaikkaa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Hih, meillä jää ehkäisy pois kesäkuun alussa. Opintopisteitä kasassa 60/270 paljon on vielä edessä, vähän vähemmän takana. Tämä ei minua haittaa lainkaan, haluan päästä mammalomailemaan!!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Heipä hei!

Täällä myös kuumeileva opiskelija. Aloitin uuden korkeakoulututkinnon suorittamisen viime syksynä. Ikää on meillä molemmilla 26, eli jos mun valmistumista odotellaan, ollaan 30 kun yritys alkaa. Tosin ei sekään ole poissuljettu vaihtoehto ole. Itsellä vain ollut kova vauvakuume heti häiden jälkeen, joista nyt jo 1,5 vuotta. Meillä ehkä sellainen suunnitelma, että kun saisin kandin pois alta niin voisi sitten ruveta aktiivisemmin ainakin haaveilemaan. Kandi mun pitäisi saada ensi keväänä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Oon 22-vuotias aineenopettajaopiskelija ja mies on työssäkäyvä ja syntynyt -81. Pian 5 kk ollaan oltu naimisissa ja niin kauan myös tjottailua takana. :) Kovasti ois vauva toiveissa, vaikkei elämäntilanne olekaan täysin vakiintunut (noin niinkuin opiskelun, töiden ja asettumispaikkakunnan osalta). Toiveikkaita kuitenkin ollaan, ja omat lapset ovat aina ollut hartain toiveeni.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Täällä myös kuumeileva opiskelija.. Ensimmäinen vuosi sairaanhoitaja opintoja kohta takana ja toiveissa vauva, jota aktiivisesti yritetäänkin jo. Ei tullut mieleenkään odottaa vielä 2 vuotta ennen yrittämistä, juuri ja juuri jaksoin odottaa häiden yli :) Ikää mulla on hitusen vajaat 25 ja miehellä 32.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Täälläkin on kuumeileva opiskelija!

 

Oon kohta 25 vee ja koulua jäljellä ainakin 2 vuotta.

Mies täyttää tänä vuonna 28 ja on valmistunut ja käy töissä, niin ei pitäsi rahallisesti olla kovin vaikeeta jos vaikka vauva tulisikin.

 

Nyt on vuosi yritetty.

 

Hoitoihin tuskin mennään rahan takia. Tai no, kattoo ny.

Riippuu mitä ne oikeesti maksaa ja mitä hoitoja meille suositeltas.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Heips!

 

meillä tilanne seuraavanlainen: Eli itse haen tänä keväänä opiskelemaan yliopistoon ja mies ammattikorkeakouluun. Vauvan yritys alkanut viime kuussa. Ollaan oltu jo muutamia vuosia kokopäivätyössä ja keretty hieman säästää. Lisäksi yliopisto-opinnot ovat aikas joustavia, enkä malta odottaa valmistumista, johon on aikaa ainakin 5 vuotta, jos siis pääsen nyt sisään... Molemmat halutaan saada lapset alta kolmekymppisinä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Heippa! Täällä yksi kuumeileva opiskelija. Insinöörin opintoja takana vasta vuosi, ja kolme siis vielä edessä. Vauvakuume alkaa oleen sfääreissä, enkä ajatellut odotella kun tohon juhannuksen yli, jolloin ehkäisy jää pois. Mies on vakitöissä joten uskon, että tullaan pärjäämään taloudellisesti. Ikää on kertynyt mulle kohta 23 ja miehelle 25. Ollaan asiaa pohdiskeltu ja halutaan ehdottomasti saada lapset vielä suht. nuorena. Opiskeluaikana tehdyt lapset on mun mielestä sillainkin kivempi, että sitten vastavalmistuneena insinöörinä olen jo lapseni tehnyt, enkä aio heti työpaikan saatuani jäädä äitiyslomalle. :) Meille tuntuu tämä olevan siis se oikea ratkaisu. Ja ihanaa, että on näin paljon muitakin jotka eivät aio odottaa valmistumista ja vakityötä, kun tuntuu, että jossain määrin lähipiirissä on tämmöstä suunitelmaa katottu pahasti kieroon...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Millä kumpikaan ei ole vielä valmis ja mies ei vielä moneen vuoteen. Silti tää on parempi vaihtoehto, koska myös nuorena halutaan lapset :) eikä näin kätilö-opiskelijana ole ollenkaan outoa, että tehdään lapsia opiskelujen seassa ;)

Itsellä vielä pari vuotta opintoja jäljellä, mutta mitä tuota elämää niin kauheasti murehtimaan. Sen olen oppinut kotoa. Miehen puolelta taas ei luultavasti kovin kannustavia kommentteja tule nuoresta iästä ja opiskeluista, koska anoppi on saanut miehen puolivahingossa. Mutta omaa elämäähän tässä eletään!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Täällä vielä odotellaan opintojen loppumista, että päästään "tositoimiin" :tender:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä on se tilanne, että ehkä periatteessa voisi alkaa jo yrittää, mutta jotenkin tuntuu, että josko sitä vielä hetken odottelisi ja nauttisimme toisistamme. Meillä etäelämää niin paljon takana, että haluan vielä nauttia meidän avioliitosta "kahden kesken". Joten näillä näkymin ootan, että saan opinnot loppuun (ensi jouluun mennessä valmiit toivon mukaan). Sitten jos saisi työpaikan, ja SITTEN jos alkaisi se Yritys.. girl_in_love.gif Tällä suunnitelmalla täällä!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulla alkaa viimeinen maisterivuosi syksyllä. Suurin osa opintopisteitä suoritettu, pääasiassa syventävä harjoittelu ja gradu tekemättä. Ehkäisy jätetään pois syyskuussa, ja niin tämä on laskeskeltu että jos heti tärppäisi ja tekisin opinnot ajallaan, niin olisi maisterinpaperit ja vauva ensi kesänä :blush:

 

Toki kumpi tahansa saattaa viivästyä, eikä se ole maailmanloppu :D

Share this post


Link to post
Share on other sites

Täällä myös yksi kuumeileva opiskelija, meillä jo toinen tavoitteena. Olemme molemmat nyt 27 ja opiskelemme, mies tosin valmistuu toivottavasti vuoden sisällä. Itselläni opintoja jäljellä 1,5 vuotta. Ensimmäinenkin on syntynyt kesken opintojen, joten emme koe sen olevan ongelma. Rahallisesti toki tekee tiukkaa, mutta toisaalta, paremmin me tienaamme äitiysloman aikana kuin opiskellessa.. :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä tuntuu tilanne muuttuvan siihen suuntaan että tuo miehenpuolisko (38 v.) olisi myös enemmän kuin innoissaan muksusta. Itsellä (25 v.) on opintoja kaksi vuotta jäljellä ja mies jää vuoden lopussa työttömäksi. Silläkin sitten on silläkin opiskelu edessa, kun sen nykyisellä koulutuksella ei töitä kovin hevillä irtoa.

 

 

Epäilyttää vain miten noiden minun (meidän) opintojen kävisi. Tukiverkkoa löytyy ja oma pieni asunto on, mutta pitkät opiskelupäivät ovat pelottava ajatus pienen lapsen kanssa. Tosin kouluhommia ei kauheasti tarvitse kotona tehdä, mutta koulumatkaan menee minulla joka päivä kolme tuntia. Tietenkin jos mies olisi kotona siihen asti että opinnot olisivat minulla mallissaan, ja lähtisi vasta sitten itse opiskelemaan. Mutta miehellä tulee ikää koko ajan lisää eikä se opiskelun aloittaminen yli nelikymppisenä ole mitään herkkua, varsikaan kun ei itse edes haluaisi vaihtaa alaa.

 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now