Haaveilevat ja kuumeilevat opiskelijat

[Suee]

_Jojo_, oletko harkinnut välivuoden pitämistä? Luulen että vaikka sitä suunnitelisi opiskelevansa kun kotona on pieni vauva, se helposti jää. Ja kun sitä nyyttiä on kaivannut ja odottanut, niin malttaako sitä sitten minnekään koulukirjojen pariin edes palata?

 

Toisaalta kaksi vuotta tuntuu nyt pitkältä, mutta me päätettiin reilu vuosi sitten odottaa siihen asti, että vauva tulisi vasta kun mulla on opinnot loppu. Silloin oli maisteriksi kaksi vuotta jäljellä. Nyt enää syventävä harjoittelu ja gradu puuttuu, eli jo syksyllä aletaan kokeilemaan onneamme (iik!). Nyt kun katsoo taaksepäin, tuntuu että aika on vaan hujahtanut. Siinä on hyvin ehtinyt miettiä kaikkia kysymyksiä joihin tulee törmäämään ym.

 

Olen saman ikäinen kuin sinä, ja meillä ei sen suhteen ole kiirettä tuon lisääntymisen kanssa. Miehet on kuitenkin nelikymppisinäkin hedelmällisiä, joten olitko ajatellut että jos miehesi aloittaisi nyt koulun, ja sinä kävisit omaasi vielä reilun vuoden ennen yrityksen aloittamista? Tiedän miltä se kuumeilu tuntuu, että sen vauvan haluaisi NYT HETI, mutta jos yhtään epäilyttää opiskelujen suhteen niin ehkä kannattaisi malttaa se vuosi - se menee nopeammin kuin arvaisi!

 

Tsemppiä päätökseesi, mikä se sitten onkin

[suvi09]

Minä valmistun vuodenvaihteessa ja mies vuoden päästä siitä. Päätettiin aloittaa yrittäminen ensi maaliskuun alusta. Vaikka tärppäisi nopeastikin, niin silti mies ehtii tehdä lopputyön alta pois

[neulanen]

opiskelen yliopistolla erästä pientä käyttäytymistieteellistä alaa ja lapsi on ollut toiveissa nyt puolisen vuotta (=ehkäisyä ei ole käytetty, mutta ei sen kummemmin "yritettykään"). kandi on "lähes valmis" ja aviomieheni on korkeakouluopinnoissaan noin puoli vuotta "edelläni". olen itse 22v. ja mies 23. ihan mielellään saataisiin lapsi jo opiskeluaikana; en ole koskaan osannut kauhistella sitä, koska äitini valmistui okl:stä neljässä vuodessa maisteriksi minun ja veljeni ollessa alle kaksivuotiaita. pitää nyt vain katsoa, tarttuuko lapsi matkaan...

[_Jojo_]

Joo, eihän me varmaan ryhdytä sitä vauvaa yrittämään. Ja onhan se itsestään selvää että ainakin yksi välivuosi olisi minunkin pidettävä, jos se vauva tulisi.

 

Välillä vaan ottaa päähän, kun muuten tilanne olisi ollutkin otollinen. Mutta kiitos nimeltä mainitsemattoman paperiyhtiön me joudutaankin odottamaan muutama tai useampikin vuosi oman perheen perustamista. Niin vain pörssit ja niiden tuloksen maksimointi firmojen osakkaille vaikuttaa minun(kin) elämään.

[loralei]

Tätä asiaa ollaan jälleen miehen kanssa jälleen puhuttu ja näillänäkymin tässä kesän/alkusyksyn aikana olis tarkoitus aloittaa yritys. Kerkeen saada opinnäytetyön tehtyä kevääseen mennessä ja loput opinnot voin hoitaa loppuun sit myöhemmin jos nopeesti tärppäis. Ei pitäs jäädä ku syventävät opinnot tekemättä.

[MiniM]

Huiiih! Pakko purkautua jonnekin.. Meillä on nimittäin käyty näitä vauvakeskusteluja jo jonkin aikaa ja tässä pikkuhiljaa ajatus on kypsynyt ja päätös tehty. Ensi vuoden aikana aloitetaan siis ehkäisemätön elämä. Opintoja ei ole paljoa jäljellä, mutta en eipä täyttä varmuutta siitäkään, että ne saisin valmiiksi vauvan saapumiseen mennessä, jos raskaus onnistuu nopeasti ja sattuisi vaikeuttamaan opintoja.. Mies on valmistunut jo pitkän aikaa sitten, joten meistä onneksi vain toinen opiskelee.

 

Minä en vaan pysty enää miettimään mitään muuta kuin vauva-vauva-vauva-vauva-vauva-juttuja! Koko ajatus tuntuu vielä ihan pösilöltä! Että mekö tehtäisiin vauva? Että mieskin haluaa vauvaa? Minä raskaana mahdollisesti ensi vuonna? Ei pysty käsittämään! Ja toisaalta perus pessimistinä jo palkään valmiiksi, että entä jos se ei käykään niin helposti, kuin ehkäisyvalistuksessa opetetaan??

 

Palaan varmaan pian ihmettelemään lisää, pitäisiköhän perustaa peräti odotuksen-odotus-päikky?

[Suee]

tsääk, tuttuja fiiliksiä Itsekin olen arponut pitäisikö perustaa odotuksen-odotus-päikky kun niin paljon pyörii asia mielessä. Meillä pari kk yrityksen aloittamiseen. Perusta sä päikky niin tuun seuraamaan sitä ja voin uskaltautua omankin perustamaan... Vertaistukea odotusta odottaville opiskelijoille sanon minä!

 

loralei, saman suuntaisilla aikatauluilla, mun pitäis saada ens kevääseen mennessä tosin gradu tehtyä...

[sikuriina10]

Jospa sitä aloittaisi tänne kirjoittelun, olen seurannut hieman taka-alalta ja miettinyt mistä voisi aloittaa. Itselläni on vielä lopputyö kirjoittamatta ja sen saaminen valmiiksi tuntuu välillä mahdottomalta ajatukselta täysipäiväisen työn ohessa. Kovasti yritin suunnitella, että ehtisin valmistua ennen mahdollisen pienokaisen syntymistä, mutta monestihan asiat eivät mene niin kuin itse suunnittelet. Vielä ei ole tärpännyt ja emme ole kauaa yrittäneetkään, mutta välillä kovasti tuntuu että olen asian kanssa kärsimätön. Vauvan tulo saattaisi minullekin antaa viimeisen potkun, jotta saisin paperit pihalle koulusta :girl_smile:Olen kuitenkin vahvasti sitä mieltä, että kaikkeen ihminen tottuu ja kaiken kanssa oppii elämään joten opiskelu ja pieni lapsi ei minulle ainakaan tunnu mahdottomalta ajatukselta. Toivotaan, että meilläkin pian tärppäisi !

[Alisa83]

Opiskelen AMK:ssa ja noin puolivälissä opintoja olen, eli kaksi vuotta olis vielä jäljellä. Jos tulen raskaaksi (niin kuin toiveissa olisi) opiskelun aikana, niin vähintään vuoden ajattelin olla kotona lapsen kanssa. Meillä ei onneksi kovin pitkiä päiviä koulussa ole, joten senkään jälkeen ei tarvis edes joka päivä koulussa olla.

[Symbioosi]

Huiiih! Pakko purkautua jonnekin.. Meillä on nimittäin käyty näitä vauvakeskusteluja jo jonkin aikaa ja tässä pikkuhiljaa ajatus on kypsynyt ja päätös tehty. Ensi vuoden aikana aloitetaan siis ehkäisemätön elämä. Opintoja ei ole paljoa jäljellä, mutta en eipä täyttä varmuutta siitäkään, että ne saisin valmiiksi vauvan saapumiseen mennessä, jos raskaus onnistuu nopeasti ja sattuisi vaikeuttamaan opintoja.. Mies on valmistunut jo pitkän aikaa sitten, joten meistä onneksi vain toinen opiskelee.

Aika samanlainen tilanne, mutta minä tiedän,etten ehdi valmistua. Opinnot on puolivälissä ja aika paljon ylimääräisiä opintoja tullut haalittua. Mies onneksi on jo vakituisessa työssä ja tilanne sillä saralla on hyvä. Taloudellinen tilanne tulee kyllä väistämättä kärsimään, koska enhän mä sitten voi enää tehdä opintojen ohessa töitä. Miksi pitikään vielä vanhana vaihtaa alaa.

[pivi]

Täällä myös yksi opiskeleva "yrittäjä". Opinnot loppusuoralla, mutta tietoa ei, koska valmistuu, sillä kokopäivätyö sotkee pahasti opiskeluja.

[bohemian]

Tää on nyt aika hyshys. Ei mulla Saisi olla tällaisia tunteita.

 

Meillä on nyt 10kk poika . Muiden samanikäisten lasten äitien raskausuutisia kuunnellessa kummasti on vaan itselläkin kuumeilu"peikko" alkanut nostaa päätään .

 

Ei tämän näin pitänyt mennä. Yritettiin lasta, saatiin lapsi ja sen jälkeen piti ihan suoraviivaisesti suorittaa opinnot loppuun. Noh, niitä opintoja on se 2,5 vuotta jäljellä ja tosiaan, tuntuu, että se n.4,5 vuoden ikäero mikä nykyisillä suunnitelmilla tulisi on aika hurja (haluaisin olla vielä seuraavan lukuvuoden kotona pojan kanssa). MUTTA kun tässä iloisesti käyttelen niitä poissaololukukausia kokoajan ja kohta ne onkin loppuunkäytetty niin tilanne on aika patti ettenkö sanoisi .

 

Ja painoakin pitäisi pudottaa.

 

Hmph. Että pitääkin olla vaikeaa. Siis kun ala on todella mieleinen ja paikan löysin monen vuoden hakemisen jälkeen niin en halua vaan menettää opiskeluoikeuttakaan.

 

En ole tästä maininnut missään muualla vielä ikinä kenellekään. Ahdistaa koko tilanne. Eikö asiat o.isi voineet mennä vaan optimaalisesti, olisin päässyt suoraan lukiosta toiveiden opiskelupaikkaan, suorittanut opinnot ja nyt olisi jo opinnot plakkarissa ja mahdollisuus keskittyä vain perhe-elämään. Muttakun ei niin ei.

[bohemian]

Mä olen oikeasti aika rikki tämän asian suhteen. Nyt kun vielä veljeni ja hänen avovaimo ohimennen raottivat tietoa, että ehkä yrittävät itse toista lasta heti perään (heillä nyt 2kk vauva) niin se oli piste iin päälle .

 

Kukahan mut kloonaisi ja laittaisi sen kloonin käymään opinnot ja lataamaan ne mun aivoihin .

[Suee]

bohemian, voi ahdistusta Työstä on tosiaan niin paljon helpompi lähteä äityislomalle kuin opinnoista. Oletko käynyt juttelemassa teidän opinto-ohjaajan kanssa? Joskus kuitenkin olen kuullut niistäkin tapauksista, joissa opinto-oikeutta saa vielä lisää kun vastassa on vaan ymmärtäväinen ihminen. Olisiko tuo mahdollista teille?

 

Toivottavasti kaikki järjestyy parhain päin eikä tämän hetken lapsihaaveita tai unelmien opiskelupaikkaa joudu kumpaakaan luovuttamaan pois! Tsemppiä tilanteeseesi!

[bohemian]

^Kiitos Suee .

 

Tuo joustaminen on tosiaan niin ihmiskohtaista, etten uskaltaisi sen varaan luottaa vaikka joku sanoisikin sen olevan mahdollista...Se ei kuitenkaan ole virallinen kanta niin joku saattaisi pianaikaa kumota moisen lupauksen.

 

Nyt kun olen tätä pyöritellyt päässäni, niin tällähetkellä seuraava tuntuu todennäköisimmältä...Palaan kouluun tammikuussa, kun poika on 1v 3kk. Poika menisi anopille hoitoon, eli olisi kodinomaisessa ympäristössä. Mies on vuorotyössä, niin sen ja omat todennäköisesti vajaat viikkoni huomioiden pojalle ei hirveästi hoitoaikaa kertyisi. Kävisin koulua 2 vuotta, niin, että jäljelle jäisi käytännössä vain opinnäytetyö. Sitten pitäisin jäljelle jääneen puolivuotta vapaata ja perään voisi käyttää myös anotun lisäajan opintoihin. Ja jos hyvin kävisi, niin seuraava raskaus tärppäisi ja lapsen tulo osuisi tuolle väliajalle.

 

Mutta nämä suunnitelmat elää nyt kyllä kokoajan. Voi olla, että päädyn silti olemaan sen koko 2 vuotta nyt kotona kun haluan mahdollistaa lapselle/lapsille pitkän kotihoidon...Katsotaan...Nyt asia ei kuitenkaan tunnu ihan niin synkältä (vaikkei se nyt synkkä ollut ensialkuunkaan, onhan meitä siunattu jo pojalla).

[loralei]

Nyt oon kesällä tehny ahkerasti opparia ja siihen työsuunnitelmaa. Motivaatio tehdä työtä on kova koska lapselle on annettu lupa tulla, joten kevääseen mennessä työm tulee olla valmis jos nopeesti tärppää. Onneks se mun opparikaveri on valmis tekemään myös vauhdilla työn. Työ liittyy vieläpä vauvoihin.

[Uu_]

Kirjoitin keväällä tähän ketjuun ja nyt on tilanne muuttunut.

 

Yrityksen on sovittu alkavan kun olemme naimisissa, marraskuun lopulla siis. Miulla olisi opintoja ainakin vuosi vielä jäljellä mutta motivaatiota ennemmin miinusmerkkisesti. Välillä on vähän huono omatunto siitä, että oon laiska (mitä oikeastikin vähän olen, vaikka ehkä enemmän vaan oon kyllästynyt ainaiseen opiskeluun ja yksin puurtamiseen). Mietin, että onko ihan oikein alkaa lapsenhankintapuuhiin tässä vaiheessa. On vaan niin pakottava tarve saada oma pikkuinen.

 

Vähän pelkään saanko ikinä tehtyä opintoja loppuun. Tosi hienoa, että toisille toimii raskaus motivaattorina opinnäytetyön/lopputyön/vastaavan puurtamiseen, mutta epäilen kävisikö miulle niin. Gradua oon kyllä jo aloitellut, vaikkakin hyvin vähäisessä määrin.

 

Yritän ajatella enimmäkseen niin, että tärkeintä elämässä on olla onnellinen ja tyytyväinen ja tavoitella niitä asioita, joita pitää tärkeinä. Tällä hetkellä miulle tärkeintä on oma perhe. Olen siis kai oikealla tiellä?

[jenpfi]

Uu_ Mulla on näköjään aika samanlaisia ajatuksia kuin sulla. Ollaan miehen kans oltu 7 vuotta yhdessä ja nyt viime viikolla mentiin kihloihin. Mulla ollu vauvakuume jo pitempään, mutta mies suostui pillereiden poisjättöön vasta viime helmikuussa. Nyt ollaan sitten kohta puolisen vuotta yritelty vielä toistaiseksi tuloksetta. Mutta tosiaan gradua pitäis nyt syyskuussa alkaa vääntämään eikä suoraan sanottuna kiinnosta yhtään!

 

Olen ihan aikataulussa suorittanut opintoni ja gradun lisäksi ois enää pari hassua esseetä tehtävänä, mutta motivaatiota ei ole tippaakaan. Nytkin pitäisi lukea kesätenttiin, joka on viikonpäästä, mutta täällä minä vaan pyörin kuumeilusivuilla.

Isosisko (joka odottaa esikoistaan) sanoi, että eikö se gradu kannattaisi tehdä ensin ja valmistua ennenkuin alkaa vauvaa tekemään, koska hänen mielestään voi olla vaikeaa sitten palata opiskelujen pariin. Ja kyllä kai se kannattaisi. Mutta. Samoin kuin sinulla niin tällä hetkellä tärkeämmältä tuntuu perheen perustaminen ja se oman pienen nyytin saaminen elämää ilahduttamaan.

 

Ja ajattelen myös niin, että jos/kun vauvan saa ja on kotona sen vuoden pari sitä hoitamassa niin eiköhän se ala taas opiskelukin maistumaan ihan eri tavalla.

[Speranza]

Mulla olisi vielä kaks vuotta opintoja jäljellä, mutta tällä hetkellä raskautuminen opiskeluiden aikana tuntuisi mukavimmalta ratkaisulta, siitä huolimatta että opinnot viivästyisivät. Mies on vakityössä ja elämme jo sujuvasti velkavankeudessa omakotitalomme takia, huolimatta opiskeluistani.

Mies taas on sen kannalla, että valmistumisen jälkeen vasta yritystä kehiin. Haluaisin itse kuitenkin heti valmistuttuani pyrkiä oman alan töihin, ja tehdä niitä tovin aikaa, että varmuus vastuulliseen työhön syntyisi eikä suoraan äippälomalle. Mulla myös on joku ihme fiksaatio iästä, sillä mies olisi "hänen" yrityksensä aikoihin 36-vuotias, joka minun mielestäni olisi turhan paljon esikoiselle.

 

Harmittaa myös se, että mies ei tunnu hoksaavan sitä asiaa ettei se vauva niin vain poksahda samantien kun niitä päättää hankkia...

 

Auttakaa, oonko ihan hömppä?!

Edited September 26, 2010 by Speranza

[silvis]

n. vuosi tässä vielä opiskellessa menee, mutta itsellä ainakin lisää motivaatiota valmistua ennen kuin lapsi syntyisi, kunhan ensin edes tärppäisi

[susanee]

Ajattelin vain kertoa oman positiivisen kokemukseni gradu+vauva-yhdistelmästä. Itsellä oli jo raskausaikana enää oikeastaan vain gradu jäljellä, mutta en saanut motivoitua itseäni sitä tekemään seminaarivaihetta pidemmälle. Vauvat vain pyörivät ajatuksissani ja gradu jäi siis roikkumaan ja tukikuukausiakin 7 oli käyttämättä. Päätin kuitenkin ottaa työvuoroja mahdollisimman paljon, jotta sain edes vähän korkeampaa äitiysrahaa.

 

Nyt olen neljättä viikkoa kirjastolla (ah ihana isäkuukausi!!!) ja palautan graduni tällä viikolla! On ollut aivan mahtavaa olla poissa kotoa ja tehdä ihan itsekseen ja hiljaisuudessa hommia.

 

Minulle tämä oli aivan loistava järjestely kaikin puolin En ehkä suosittele, jos lopputyön arvosanalle on korkeat vaatimukset, mutta muuten kyllä. En varmasti olisi tehnyt mitään itsekseni isäkuukauden aikana, jos minulla ei olisi ollut tällaista pakkoa. Enkä olisi saanut gradua näin nopeasti kasaan, jos ei olisi ollut deadlinea eli isäkuukauden loppua.

 

Opiskelut siis takana ja uusi vauvakuume edessä

 

Tsemppiä kovasti kaikille kuumeileville opiskelijoille! Sellainen minäkin vielä hetken olen

[Ekaterina]

Mä aloin kirjoitella täällä aktiivisemmin vajaa 2 viikkoa sitten ja mun piti kovasti tähän ketjuun tulla kuumeilemaan, mutta... Plussa ehti tulla ennen sitä

 

Mä oon opiskelijana yliopistolla, 2. vuotta. Teen opintoja siihen tahtiin, että kandin pitäisi olla valmis keväällä (eli aineopinnot yhteen vuoteen, ja seminaarissa ollaan kandia varten). Sitten olis ns. "varaa" pitää vuosi vaikka ihan kotonakin, eikä silti valmistuminen viivästyisi yhtään.

 

Mies on vielä armeijassa, ja hän hakee Maanpuolustuskorkeakouluun ensikeväänä, ja on sitä tammikuusta eteenpäin sopimussotilaana töissä. Ollaan molemmat vasta 20 v., ja ainoastaan ylioppilaslakki on kainalossa kummallakin. Tottakai lapsen myötä pitää sumplia enemmän juttuja, mutta on se sen arvoista! sitten muutenkin, kun oikeesti pääsee työelämään, niin lapset on jo päiväkoti-iässä eikä tarvi potee syyllisyyttä siitä et luo uraa vaik ois pieni vauva kotona / ei ois vauvaa viel ollenkaan ja sit pohdittais et ura vai vauva! Tällaista pohdintaa mulla Jos haluatte seurata opiskelijan elämää kasvavan mahan ja (eventually) vauvankin kanssa, kurkkikaa päikkyä.

[Eloveena]

Itsellä myös vauvakuumetta ilmassa.. Sukuun on syntynyt tämänvuoden aikana kaksi esikoista ja se ei ole ainakaan yhtään helpottanut vauvakuumettani Joulukuussa olemme seurustelleen avopuolisoni kanssa jo 6 vuotta.

 

Hain syksyn haussa amk:uun kesto 3,5 vuotta. 22-vuotta jolkuttaa eteenpäin ja haluaisin vielä nuorena saada lapsia.. Lisäksi jos ei tule ensimmäisellä hakukerralla valituksi kouluun niin opiskelut ja vauva unelmat siirtyy vaan..

 

Aina on opetettu että ensin kunnon työpaikka ja ammatti molemmille, sitten vasta lapset ja muut. Saas nähdä miten kauan tuota pystytään noudattamaan tulevaisuuteen Olen toki osittain samaa mieltä, säännölliset tulot olisi enemmän kuin plussaa ennen lapsen saattamista maailmaan - huoh..

[Yazz]

Täälläkin yksi kuumeileva opiskelija! 

 

 

 

 

Opiskelen tällä hetkellä onneksi viimeistä vuotta ammattikorkeassa ja nyt keväällä pitäisi saada paperit ulos ko. oppilaitoksesta. Vauva kuume itselläni on jo aika paha ja miehellänikin hieman. Itselläni viimeiset opinnot menossa amk:ssa, opinnäytetyö kirjoittamista ja viimeisiä silauksia vaille valmis, sekä puuttuva kurssi. Ikää itselläni on nyt 22 vuotta ja toukokuussa sitten 23. Mieheni on n. 3,5 vuotta mua vanhempi.

 

Tuossa Eloveena miettikin tuota "kunnon tulot, ennen lasta" ongelmaa. Itse ainakin meinasin hakea heti tammikuussa jo töitä joko elintarviketeollisuuden tuotannosta, johon on opiskelun aikana tullutkin kokemusta tai ns. koulutusta vastaavaa hommaa. Mutta saas nähdä. Ajatus eka oli "häät, työt, sitten muksu" mutta elämä muuttuu. 

 

 

[neulanen]

plussasin pari päivää sitten, toivottavasti raskaus kestää loppuun asti.

 

opinnot alkavat olla loppusuoralla tämän vuoden jälkeen, toivotaan vain että vointi on odotusaikana riittävän hyvä, jotta jaksan tehdä sen, mitä olen suunnitellut. näillä näkymin vauvan syntymisen jälkeiseksi ajaksi jäisi gradun loppuun saattaminen (se on onneksi jo aika hyvällä mallilla) sekä yksi melko pitkä harjoittelujakso.

 

Vauva on ollut tervetullut jo lähes vuoden ja aloin jo menettää uskoani siihen, että voisin koskaan tulla raskaaksi. Ulkoiset edellytykset ovat kyllä olleet hyvät (molemmat alle 25v., terveitä, ihannepainoisia jne.) lukuunottamatta ajoittain hyvin epäsäännöllistä kiertoa (pahimmillaan jopa yli 60 päivää!!). Ajattelin, että tarvisimme varmaan kiertoa tasaavaa lääkitystä, mutta ei sitten kai tarvittukaan. Halusin sanoa siltä varalta, että jollain muulla on samantapaisia ongelmia raskautumisessa. Tsemppiä kaikille yritykseen! Milloin olisi parempi aika lapsille kun opiskeluaikana?!