Haaveilevat ja kuumeilevat opiskelijat

[Milaliina]

Kävin YTHS:lla ja löysin sieltä parisuhdeopas opiskelijoille-vihkosen, jossa oli kyllä tosi hyvää asiaa perheen perustamisesta opiskelujen aikana kantsii käydä hakemassa! Täytyy vielä luettaa vihkonen miehelläkin...

[Guest bohemian]

Nyt en tuu pääsemään sinne minne haluan, yks opiskelupaikka roikkuu kyllä ja vähemmän mielenkiintosille aloille oon hakenut. Mä en todellakaan tiedä että mitä teen ensi vuoden Sitten tietysti käy niin että kun pääsen haluamaani opiskelupaikkaan, niin vauva tuleekin samantien ja kuviot menee taas uusiks

 

Ei kai se auta muuta ku vieläkin aatella että kyllä kaikki jotenkin järjestyy.

 

Niin järjestyy! Mulla oli juuri noin. Kesti 3 vuotta lukion jälkeen löytää oma ala (ja 3 oppilaitosta...) ja sitten kun se oma ala löytyi oli vauvakuume jo niin sietämätön, että pakkohan sitä oli ryhtyä tuumasta toimeen . Nyt sitten olen vuoden käynyt sen jälkeen koulua ja n. 1,5 vuotta olisi jäjellä. Onnistuu . Vaikka matkaa koulullekin on sellainen 70km suuntaansa.

 

Ja meikäläinenhän kuumeilee nyt sitä kakkosta.

 

Mä en kyllä ole kokenut vauvakuumetta sen ensimmäisen vauva-vuoden aikana. Ehkä aikaisimmillaan joskus kun poika oli 1,5-vuotias alkoi sellainen kipinä heräämään. Nytkin kun kakkosta ajattelee, niin enemmänkin pelottaa se vauvavuosi. Tuttujen ja tuntemattomien stoorien perusteella sitä yrittää ajatella positiivisesti, että toisella kertaa sattuisi rauhallinen vauva, mutta silti mietityttää. Poika kun oli hyvin temperamenttinen ja kipuileva (varmaan koliikkia) vauva ja ne omat unet jäi vuorokaudessa herkästi pariin tuntiin. Näkyy se temperamentti kyllä vieläkin reilu 2,5-vuotiaana .

[Encore]

Minulla on ollut suurin osa opiskeluajasta kuumeilua, mutta parisuhteessammekaan ei ollut vielä sen aika: rakastuttiin, muutettiin yhteen, elettiin onnellista elämää, kihlauduttiin ja mentiin naimisiin. Viimeinen vuosi meni niin kovassa stressissä, etten olisi varmaan tullut raskaaksi vaikka olisimme yrittäneetkään Ja koimme, että odotetaan ainakin siihen, kunnes olen valmistunut. Olen nyt tosi tyytyväinen siihen ratkaisuun, sillä meidän parisuhteemme on saanut rauhassa kasvaa ja kukoistaa. Hiljalleen alkaa tuntua siltä, että perheeseemme olisi enemmän kuin tervetullut uusi ihminen. <3

[Metsämansikka]

Nyt, valmistumisen häämöttäessä, on alkanut tuntua, että paras aika hankkia lapsia olisi ollut opiskeluaikana. Pelkään menettäväni kokonaan mahdollisuudet hyvään uraan, mikäli tulisin nyt vastavalmistuneena, ilman oman alan työkokemusta, raskaaksi.

[Phlox]

Täällä yksi kuumeileva opiskelija lisää!

Me tultiin miehekkeen kanssa siihen tulokseen, että kuitenkin kun lapsi on enemmän kuin tervetullut meidän perheeseen, ollut jo pidemmän aikaa, niin aloitettiin yritys, vaikka opinnot olivat mulla reilusti kesken. Osottautuikin se raskautuminen näköjään vähän hankalammaksi kun kuviteltiin, yritetty nyt jo kymmenen kuukautta. Saa nyt nähdä milloin se plussa on tullakseen, mutta jos nyt valita saisin, niin mieluiten vielä opiskellessa, koska koen sen paremmaksi vaihtoehdoksi. Opiskeluja kun voi aina kuitenkin jatkaa

[tiitiainen]

Molemmat opiskellaan ja kakkonen olisi toiveissa En tiedä milloin varsinainen yritys alkaisi, nyt olemme kovasti miettineet kaikkia asioita. Miehen pitäisi valmistua ensi keväänä ja meikä on vasta aika alussa, mutta jotenkin silti haluaisin toisen vaikka en kyllä tiedä onko se järkevää. Olemme kuitenkin vasta 22 ja 23 vuotiaita joten aikaa on. Mutta en halua hirveän pitkää ikäeroa! Ja haluan lapset nuorena, jotta jaksan kunnolla.

 

Ennen kuin esikoisemme syntyi niin molemmat olimme sitä mieltä että esikoinen jää myös viimeiseksi. Kummasti nyt ajatukset muuttuneet molemmilla ja vakavissamme keskustelemme milloin olisi hyvä aika alkaa yrittämään. Jos koskaan ei ole täysin valmis esikoislle niin ei kyllä tunnu siltä että aika olisi koskaan aivan valmis kakkosellekaan.

[marabello89]

Täällä yksi kuumeileva opiskelija lisää!

Me tultiin miehekkeen kanssa siihen tulokseen, että kuitenkin kun lapsi on enemmän kuin tervetullut meidän perheeseen, ollut jo pidemmän aikaa, niin aloitettiin yritys, vaikka opinnot olivat mulla reilusti kesken. Osottautuikin se raskautuminen näköjään vähän hankalammaksi kun kuviteltiin, yritetty nyt jo kymmenen kuukautta. Saa nyt nähdä milloin se plussa on tullakseen, mutta jos nyt valita saisin, niin mieluiten vielä opiskellessa, koska koen sen paremmaksi vaihtoehdoksi. Opiskeluja kun voi aina kuitenkin jatkaa

 

Täähän on ihan sama tilanne kuin meillä. Kymmenen kuukautta ollaan kans yritetty ja vähän alkaa jo mietityttää onko jossain jotain vikaa. Mäkin toivoisin että se lapsi tulisi ennemmin ennen valmistumista. Loppuvaiheen opinnot kun joustaa ihan eri lailla kuin työelämä ja vastavalmistuneena ehtis sit varmaan olla vähän aikaa töissä ennen seuraavaa lasta.

[marabello89]

Tuli näemmä tuplaviesti.

Edited June 29, 2012 by marabello89

[Eleeo]

Hei!

 

Täällä ilmottautuu yksi uusi kuumeilija Näköjään monet painivat samojen asioiden kanssa! Olemme olleet kihlattuni kanssa yhdessä kuusi vuotta ja parisuhde todella hyvällä mallilla. Opiskelen yliopistossa, opintoja jäljellä vielä 2-2,5 vuotta. Kihlattuni juuri valmistuu AMK:sta, mutta ainakaan oman alan työnsaanti ei ole ihan itsestäänselvää hänen alallaan. Ja harkitsen vielä toisen tutkinnon suorittamista rinnakkain, koska nykyisellä ei saa pätevyyttä yhteen ammattiin, mikä minua on enemmän alkanut nyt kiinnostaa enkä haluaisi nykyistä jättää keskenkään, koska olen niin paljon kuitenkin tehnyt jo opintoja. Opintojani on viivästyttänyt ahdistuneisuushäiriö, mikä on ollut mulla jo yli 10 vuotta mutta mikä vasta diagnosoitiin No, ainakin nyt saan siihen apuja

 

Vauvakuume on KOVA ja jotenkin tuntuu, että nyt olisi oikea aika. Asumme vuokralla ja olen töissä opintojen ohella osa-aikaisesti.. raha-asiat huolettavat, koska vauvan kanssa ei voi joutua tilanteeseen, että rahat vain yhtäkkiä loppuvat! Mutta jotenkin, niin kuin joku aikaisemmin tässä ketjussa mainitsi, on sellainen olo että kyllä me pärjäisimme, tuli eteen mitä vain! Voi että kun harmitti ostaa pillereitä tänään apteekista, tekisi mieli vaikka heti aloittaa yrittäminen Toisaalta vähän mietityttää mitä lähipiiri tuumaisi, mutta me ollaan ehkä vähän muutenkin menty omia reittejämme, ei aina niin kuin "tässä elämäntilanteessa olisi järkevintä tehdä" ja aina ollaan pärjätty hyvin! Kihlattu on myös sitä mieltä, että yrittäminen saisi pian alkaa.. kuitenkin olisi hyvä varmistua, että hän saa valmistumisen jälkeen edes jotain työtä. Yrittäminen luultavasti alkaa tuossa kesän jälkeen..

 

Oii olisi niin paljon rakkautta täällä pikkuiselle nyytille!

[Engelina]

Lainaan itseäni vuoden takaa:

 

Mies olisi kyllä valmis heti häiden jälkeen aloittaa perheenperustamisen, joten mä taidan olla tässä se jarru, vaikka mulla se vauvakuume onkin!

 

Homma on nimittäin niin, että minä olisin valmis mutta mies epäröi.. Jännää, miten meidän ajatukset menee ristiin. Ehkäpä seuraavaksi oltais kumpikin varmoja ja valmiita samaan aikaan..?!

[Namimam]

Täällä myös yo-opiskelija, opintoja jäljellä noin kolme vuotta. Mentiin viime keväänä naimisiin ja samalla päätettiin, että lapsi saa tulla, kovaa yritystä jo havaittavissa

 

Minulla ollut aiemmin vähän ristiriitaiset mietteet lapsen hankkimisesta tässä elämäntilanteessa: olen aina halunnut saada nuorena ainakin ensimmäisen lapsen, mutta opiskelualan vaihto sotki pahasti nämäkin suunnitelmat. Minunhan piti valmistua jo tänä keväänä, jolloin lapsi olisi voinut olla jo aikaisemminkin tervetullut... Toisaalta haluaisin käydä nykyiset opintoni ensin rauhassa loppuun, mutta mieheni alkaa olla jo siinä vaiheessa sen verran iäkäs, ettei se mielestäni ole häntä kohtaan reilua (minä siis tällä hetkellä 24, mies 30).

 

Taloudellinen tilanne ei oikeastaan ole mietityttänyt kertaakaan, koska miehellä on vakityö, asumme jo omistusasunnossa ja elämän on muutenkin taloudellisesti tasapainossa. Tuo Metsämansikan kommentti helpotti ainakin omalla kohdallani tätä ahdistusta ja laittoi miettimään asiaa toiseltakin kantilta. Ainakin opetusalalla ajan hermolla pysyminen on hyvin tärkeää ja kokisin ''tippuvani kelkasta'', jos jäisin heti opinnot suoritettuani kotoilemaan lasten kanssa ennen työelämään siirtymistä.

 

Lisäksi tuntuu, ettei lasten hankkiminen opiskeluaikana ole meidän alallamme mitenkään yleistä ja mietin jopa sellaistakin, katsottaisiinko mahaani yo:lla ihan kieroon.

 

Huh, on tämä vaikeaa! Tuntuu, että koko ajan on johonkin kiire: ensin oikealle alalle, sitten valmistumaan, hankkimaan lapsia, työelämään, eläkkeelle....Ahdistaa.

[Guest Sudenpentu]

Huoh todella mietityttää samat asia, ja ahdistaa kun oma biologinen kello huutaa hoosiannaa mut järki sanoo ihan toista... Ei tule mitään, ehkä pitäis vaan tehä siltä mitlä parhaalle tuntuu, mutta sekin olisi ehkä itsekästä.

 

Itsellä opiskelut kesken, vasta eka vuosi käyty ja kaksi vuotta olisi jäljellä Lähihoitajaksi opiskelen... Toisaalta koskaan ei tiedä koska raskautuu, jos koskaan. Jos rupeaisimme yrittämään jo nyt niin ehkä raskautuminen kestäisi ainakin sen puolivuotta ja olisin ehtinyt käydä toisen vuoden loppuun ennnen kuin pitäisi jäädä äitiys lomalle. Ja viimeinen vuosi on erikoistumis vuosi, joten motivaatiota riittäisi kyllä takaisin koulunpenkille, vaikka olisikin vuoden kotona lapsen kanssa Ikää 24v eli ei periaatteessa kiire mutta silti KIIRE!!!

[tape]

Minua kiinnostaisi, miten olette pärjänneet rahallisesti opiskelevina vanhempina?

 

Minulla mies valmistuu tänä vuonna, ja yrittäminen olisi tarkoitus aloittaa ensi kesänä, joten meistä toinen olisi työelämässä. Itselläni jäisi opinnot pahasti kesken. Täällä on kuitenkin selvästi useita pariskuntia joista kumpikin opiskelee. Miten olette pärjänneet? Minkä suuruista tukea saa opiskelevana äitinä, vai määräytyykö sekin aikaisemman vuoden tulojen mukaan?

[tiitiainen]

Meillä molemmat opiskelee ja ihan hyvin on pärjätty. Lapselta ei puutu mitään eikä meiltäkään. Riippuu varmasti toki mihin tulotasoon on tottunut, mutta kun on opintotuella elellyt niin eipä tämä paljon poikkea siitä. Opiskelevan äidin tuet määräytyy myös aikaisemman vuoden tulojen mikään. Koska olin opiskellut niin saan itse sen minimin. Lisäksi joiltain kuukausilta olen ottanut myös opintotukea koska olen samaan aikaan opiskellut riittävästi. Tällä hetkellä näyttäisi että valmistun samaan aikaan kuin muutkin jotka aloitti kanssani tai jopa vähän ennemmin. Yliopistossa siis olen.

 

Aina pärjää kyllä jotenkin. Menot on saatava sopimaan tuloihin ja sillä selvä. Pieni lapsi ei kuitenkaan loppujen lopuksi isoja vaadi ja raskausaikana voi tehdä pikkuhiljaa niitä hankintoja sekä kannattaa tutustua myös esim. käytettyihin vaunuihin, mitkä monessa tapauksessa ovat ihan yhtä hyvät ellei paremmat kuin uudet.

 

 

Toivottavasti tästä oli apua enkä kovin paljon puhunut puuta heinää

[Namimam]

Vaikka minullakaan ei omakohtaista kokemusta vielä lapsen omistamisesta ole, uskoisin asian olevan kuten tiitiainenkin sanoi: jos on pystynyt elämään opintotuella, tulee lapsen kanssa toimeen varmasti myös lapsiperheille tarkoitetuilla tuilla. Toki lapseen menee myös rahaa, mutten usko menojen olevan kovin suuria ainakaan ihan pienenä, varsinkin jos suurimpia hankintoja voi tehdä ennakkoon, ostaa käytettynä tai saada lahjana tai lahjoituksina sukulaisilta ja ystäviltä.

 

Uskoisin myös, että lapsiperheen tuilla pärjääminen ja tukien riittäminen riippuu myös paljon siitä, mihin on tottunut. En jaksa aina kuunnella lapsiperheiden marinaa siitä, miten nyt on niin tiukkaa, kun pitää olla kotona lapsen kanssa ja tulot ovat niin pienet ja läpiläpi... Sen verran, mitä olen ottanut selvää lapsiperheille tarkoitetuista tuista, niin ei ne nyt kauhean huonot Suomessa ole, mutta jos on tottunut jo saamaan työelämässä kunnon kuukausipalkkoja, niin voihan tuo tulojen ''tippuminen'' sitten kirpaista...Opiskelijana on varmaan realistisempi ote talouteen, kun muutenkin on tottunut elelemään tiukemmin ennen lapsen tuloa. Saa korjata, jos olen ihan väärässä

[helyes]

Heippa kaikille! Oon jo jonkin aikaa lueskellut tätä foorumia ja eilen hoksasin tämän opiskelijoiden kuumeiluun liittyvän ketjun! Sen jälkeen olikin sitten pakko rekisteröityä tänään Mulla on AMK-opinnot venyneet nyt puolisen vuotta, mutta ensi keväälle suunnittelen valmistumista. Ala on sellainen, jolla varmasti riittää töitä. On riittänyt opintojen aikana ja varmasti sen jälkeenkin.

 

Mulla on ollut vauvakuumeilua siitä asti, kun menin synnytysosastolle laitoshuoltajaksi = siivoamaan. Sitä ennen olin epäillyt, että pidänkö vauvoista tai uskallanko koskaan itse synnyttää, mutta sen puolivuotisen työjakson jälkeen asiasta ei ollut enää epäilystäkään Nyt olen 24v. Mies on vakituisessa työsuhteessa ollut jo monta vuotta, asutaan paritalossa, on kaksi koiraa ja kissa. Pihaa riittää ja huoneitakin on sopivasti. Mies osaa hyvin hoitaa raha-asioitaan, tää talo on hänelle jo kolmas omistusasunto, ikää vasta kuitenkin 26v.

 

Mulla kävi hassusti, kun en saanut aikaiseksi uusia e-pillerireseptiä, joten tässä menty nyt kohta kaksi viikkoa ilman. Olo on huippu ilman hormonitankkausta Mieskin on sitä mieltä, ettei niitä pidä syödä, kun kerran ilman on näin kiva olo ja seksikin tuntuu paremmalta (koska mun tekee enemmän mieli).

 

Hassu juttu koko hommassa on se, että tuo mun mies, joka normaalisti pitää superhyvää huolta ehkäisystä (olin vuosi takaperin yhden kk ilman pillereitä ja mies tasan tarkkaan pisti kumin päälle ennen mitään touhuja), on alkanut lipsumaan! Se tasan tarkkaan tietää riskit ja mahdollisuudet. Ollaan nyt aina alotettu ilman, mutta sitten jossain vaiheessa se menee ja kaivaa kumin esille ja käyttöön. Oonkin pari kertaa sille sanonut, että taitaa vauvakuume iskeä sillekin. Ei se sitä myönnä, mutta ei myöskään kiellä...

 

Arvaattekos, kuinka vauvakuumeinen mä olen NYT? Ehkä hieman juu... Mun puolesta voitaisiin unohtaa koko kumi pois, mutta en uskalla kyllä ehdottaa sitä miehelle. Meillä on erittäin aktiivinen makuuhuone-elämä, joten miehen "putkistoon" on hyvinkin voinut jäädä siittiöitä elämään ja seuraavalla kerralla kun on aloitettu ilman kumia, niitä voi olla kulkeutunut myös muhun, eiks vain? Raskauden mahdollisuushan tällä hetkellä on tosi pieni, mutta mahdollista kuitenkin.. En kuitenkaan halua, että mies joutuu isäksi vasten tahtoaan, se tilanne olis todella epämukava parisuhteen kannalta

 

Mutta luulen, että pysyn täällä lueskelemassa foorumia ja hankin lisää tuulta purjeisiin tähän kuumeiluun

[Namimam]

^ Hih, mies lipsumassa, ai ai... Nyt vois varmaan olla hyvä hetki ottaa miehen kanssa puheeks, mihin sitä kumia enää oikeestaan tarttette?

 

Kokemuksesta voin sanoa, ettei se vauvan tulo välttämättä tapahdu just silloin, kun sitä aletaan yrittää. Meillä yritystä takana jo yli vuosi ja silloin alussa ajateltiin, että tulee jo on tullakseen. Vauvakuume on kasvanut tämän vuoden aikana niin kovaksi, ettei liitoksissaan meinaa pysyä ja tuntuu vähän jo naurettavaltakin, että miksei me jo aikaisemmin tätä yrittämistä aloitettu, kun on kerta näin pitkään mennyt ilman tulosta. Nuoria ollaan joo (tai minä varsinkin), mutta kun joutaisin jo ihan hyvin äidiksi <3

[helyes]

Joo, täytynee puhua asiasta tarkemminkin tässä lähiaikoina.. (: Ja tosiaan minäkin oon sitä ajatellut, että mitäs jos vauva ei tosiaan saakaan alkuaan heti.. Mutta saas nähdä (:

[Shuttle]

Ilmottaudun mukaan!

 

Uusperhe-elämää elellään, kaksi poikaa mun aiemmasta liitosta (3- ja 5-vuotiaat). Kierukka otatettiin pois toukokuussa ja sitten mulla natsasikin pääsykokeissa niin että vaihdan vakityön yliopisto-opiskeluun kuukauden päästä. Päätimme silti jatkaa ilman ehkäisyä, kovin nopeaa raskautumista kun emme oikein odota; pojat ovat tulleet vuoden yrittämisen jälkeen lähinnä mun endometrioosin takia. Nyt endo on lähes kokonaan kurissa mutta kierukka teki mulle useamman munasarjakystan.. :/

 

Mua ei niinkään mietitytä taloudelliset asiat, mies on hyvässä ja taatussa työssä, itsekin työuraa takana jo niin, että aikuisopintorahalla lähden opiskelemaan ja äippärahakin siis on kohtuullinen (mies -74, itse -83). Mua pohdituttaa ennemminkin kolmannen lapsen ja sen oman opiskelun yhdistäminen, mies tekee aika pitkiä työpäiviä usein.

 

Mutta nyt kp 21, viime kierto oli huikeat 45 päivää. Nyt kuitenkin ollut joitain oireiluja, jotka tietysti herättävät "kauhun"sekaisia odottavia fiiliksiä. Toisaalta ne kierukanpoiston jälkeen surkastuvat kystat voivat myös aiheuttaa tätä juilinaa vatsassa. Palelua on ollut myös reilusti mutta oon kanssa ollut tosi väsynyt, joten voi olla sitäkin. Eilen ennen ystävän häitä tein aamulla testin, mutta selvä nega se oli.

[}i{]

Mä alotin opiskelut vuosi sitten, oli saanu paikan jo edellisenä keväänä, mutta lykkäsin alotusta kun kakkonen oli niin pieni (9kk) kun koulu olis alkanut. Eka vuos meni niin että en saanut ihan kaikkia kursseja käytyä (45op kuitenkin tuli täyteen). Lapset sairasteli paljon kun alottivat päiväkodissa, itse olin kipeenä paljon. Ja sitten olosuhteiden pakosta oon käynyt töissä opintojen ohessa kokoajan (osarina kylläkin).

 

Nyt on vauvakuume nostanut päätään taas ihan hillittömästi ja miehen käännytys on alkanut jo keväällä Toivon todella että jos mies innostuu, niin raskautuminen olis yhtä onnekkaan helppoa kun aiemmin ja saatais ajoitettua raskautuminen jotenkin "järkevästi" opintojen kannalta.

 

Tottakai tiedän, ettei lapset tuu silloin kun haluaa ja lähipiirissä olleiden keskenmenojen ja raskautumisongelmien takia pelottaa ihan hirveesti. Mutta mutta, MÄ HALUUN VAUVAN

[iinnn]

Mä en ainakaan edes mieti ajoittavani mitään mihinkään, enkä muutenkaan elä enää sen mukaan että "jos se lapsi tulis". Sain haluamani paikan yliopistosta ja nyt starttaa opiskelut siellä sitten. Enköhän mä nyt ainakin tuon ensimmäisen vuoden ehdi opiskella ennen lapsen tuloa, todennäköisesti enemmänkin. Namimamin mietteet tuntuu aivan tutuilta Jos mun pitäis lapsen ja opiskelun väliltä valita, niin ottaisin sen lapsen. Opiskelu tuntuu kuitenkin niin vähäpätöiseltä sen rinnalla, että saisi perheen. Eli siksi ei haittaa vaikka vauva syntyisikin "huonoon saumaan" opiskelujen kannalta. Eiköhän tuota opiskella ehdi myöhemminkin.

[Namimam]

Jep, ei olisi kyllä minullakaan vaikeaa valita lapsen ja opiskeluiden välillä ainakaan enää. Kaikista naurettavinta on kuitenkin se, että ainakin oma ympäristöni painostaa kovasti jatkamaan opiskeluita eikä edes miettimään mitään vauvoja ennen kuin opiskelut on viety loppuun. Tätä painostusta olen siis saanut kuulla mm. opiskelukavereilta, optushenkilöstöltä ja vanhemmilta sukulaisiltani. Monet näistä ovat kuitenkin oman näkemykseni mukaan melko urakeskeisiä, kun minä olen aina puolestaan ollut perhekeskeinen. Ymmärrän näiden uraohjusten ajatuksia, mutta miksi niin harva heistä ymmärtää meitä, jotka haluavat nuorena ennemminkin perheen kuin uran?

 

Mulla ei ole tällä hetkellä suurempaa motivaatiota opiskeluihin, vaikka koko lukukaudeksi nyt kouluun ilmoittauduinkin. Uskoisin, että muutama välivuosi kotona lapsen kanssa tekisi hyvää ja palaisin motivoituneempana takaisin koulunpenkille. Minä olen ainakin sellainen opiskelija, että tarvitsen välillä taukoa inspiroituakseni uudelleen opiskeluun ja intohimo siihen juttuun mitä teen, on mulle tosi tärkeää innostuksen säilyttämikseksi. Huoh, tuntuu, että tarvitsisin nyt todella suuren motivaatiopiikin (esim. jonkun kivan raskausplussan) jaksaakseni ensi lukuvuoden loppuun...

[Tiikerihai]

Terve kaikki. Täällä uusi käyttäjä.

Mulla on parisen vuotta ollut opintojen ohessa aikamoinen vauvakuume.. johtuen ehkäpä ihanasta miehestäni ja kaikista ihanista pikkuisista ympärillämme! Ajattelin, että pitäähän sitä opinnot ensin kunnialla loppuun saada, ennen kuin voimme edes miettiä vauva-asiaa. Meidän häissä kuitenkin monet vanhemmat ihmiset, akateemisesti koulutetut ja uraohjukset sanoivat opiskeluajan olevan optimaalinen vauvanhankinnalle! Me ei oltu edes puhuttu vauvahaaveistamme kenellekään.. taitaa nuo sukulaiset olla jotain ajatustenlukijoita. Tuntuu hyvältä, että niin monet ovat sitä mieltä, että kyllä me voidaan lapsi hankkia, vaikka opintoja on kolmisen vuotta jäljellä. Rakastetaan lujaa, eikä oteta stressiä. Aina ollaan köyhistelty - niin jatkossakin.

 

Yritellään vauvaa tässä pikku hiljaa.. tuleva vuosi on opintojen kohdalta ehkäpä kiireisin, mutta onneksi täynnä musiikkia ja muuta mukavaa. Toiveissa olisi, että vauvelista tulisi rytmikäs ja musikaalinen pikku ihminen. Tulisipa! Yksi opiskelukaveri, jolle paljastin, että yritämme on aivan innoissaan ja pisti lupaamaan, että otetaan hänet sitten vahdiksi. Mukavaa.

[Lilja87]

Hei! Uusi käyttäjä täälläkin!

 

Olen opiskelija ammattikoulussa viimeisellä vuodella. Ollaan nyt oltu ilman ehkäisyä (tjot-ajatusmaailmalla) puolisen vuotta. Olen laskeskellut että todennäköisesti ehdin joko valmistua, tai päästä opinnäytetyö-vaiheeseen siinä vaiheessa jos nyt/lähikuukausina onnistaa. Olisin ollut valmis myös keskeyttämään opinnot, mutta tämä viivästys tässä ei todellakaan haittaa.

 

Odottelen täällä juuri kuukautisia alkavaksi tänään tai lähipäivinä.

[tiitiainen]

Meillä on se tilanne nyt, että yksi ihana pienokainen jo löytyy ja kovasti kuumeillaan toista. Yritystä ei ole aloitettu vielä, toinen vuoteni yliopistossa alkaa ja nyt olisi päätösten aika (joku tosin riippuu vähän olosuhteista). Jos siirrämme yrityksen aloituksen ensi syksyyn niin ennen vauvan syntymää ehdin valmistua hyvin kandiksi. Jos nyt aloitamme yrittämään ja en pääse yhdelle kurssille eräiden syiden takia niin valmistuminen siirtyy vuodella. Tosin JOS ja iso jos onkin, pääsen yhdelle kurssille ja kaikki menee hyvin niin on mahdollista että voisin valmistua jo ensi keväänä tai ainakin kesän aikana suorittaa loput puuttuvat kurssit, mutta tämä on vielä niin auki että en uskalla luottaa siihen mahdollisuuteen.

 

Valinta siis edessä ja tuntuu ihan toivottomalta jotenkin. En tiedä mitä haluan, sydän sanoo toista ja järki toista. Toki miehenkin mielipide on otettava huomioon, mutta mutta..

 

ARG, miksi kaiken pitää olla välillä niin vaikeaa?!