Galentin

Epiduraalikysely


327 posts in this topic

Alunperin en olisi välttämättä halunnut lainkaan, mutta en laittanut hanttiin, kun synnytyksessä kätilö sitä suositteli. Ja todellakin vei kivut pois, pystyin jopa nukkumaan noin tunnin ennen "tositoimia". Laittaminen ei sattunut lainkaan. Ongelmana oli vaan se, että epiduraali heikensi niitä ponnistus suppareita huomattavasti ja lopulta sen takia päädyttiinkin imukuppiin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Sain epiduraalin tuntia ennen kuin poika syntyi. Siihen saakka olin kärvistellyt ilokaasun voimin. Eihän se ihan heti alkanut vaikuttaa, vaikka odotinkin välitöntä helpotusta josta olin lukenut. Koska en muista ponnistusvaiheesta muuta kuin hullun ponnistamisen, se varmaankin toimi silloin :unsure: Olin hiukan sekaisin koko synnytyksen ajan..

 

Niin ja oli hyvä että kätilö kysyi heti saliin saavuttuani mitä kivunlievitystä mulle saa antaa, en nimittäin ollut oikein sellasessa järjentilassa että oisin osannut itse tuollasista huolehtia.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä ennen synnytystä ajattelin mennä mahdollisimman pitkälti ilman puudutuksia tai muita synnytystä mahdollisesti hidastavia toimenpiteitä, eli ajattelin etten halua epiduraalia. No, kun tilanne oli päällä, mä hyvin tyytyväisenä otin epiduraalin vastaan ja se auttoi todella. Kaikki kivut hävisivät eikä sen laittokaan ollut mitenkään kamalaa, kun vedin sen ajan ilokaasua. Tyttö syntyi kolmen tunnin päästä epiduraalin laitosta, ja missään vaiheessa mulle ei tullut enää mitään kamalia kipuja, vaikka epiduraalin vaikutus alkaakin jo kahden tunnin päästä heiketä. Se osui just sopivasti siihen, että piti alkaa ponnistaa ja sen ponnistustarpeen tunsi, muttei tehnyt yhtään kipeää. Olin siis erittäin tyytyväinen.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Haaveilin, että synnytän mahdollisimman vähällä lääkityksellä. Synnytys kuitenkin jouduttiin käynnistämään ja supistukset olivat äärettömän kivuliaita. Pyysin epiduraalia, (kaikkea mahdollista oli jo kokeiltu) mutta en saanut sillä paikat eivät olleet auenneet tarpeeksi.

Epiduraalin sain myöhemmin (sen jälkeen kun menetin tajun) ja se oli kuin taivas. Kipuja ei tuntunut edes ponnistusvaiheessa ja ponnistusvaihe kesti huimat 10 min. ;)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Täällä myös yksi, jolle ei epiduraali kauheesti apua tuonut. Auttoi ehkä 30 min, mutta silti olin joka supistuksella ihan tuskissa. Neljäs lisäys jotain muuta puudutetta sitten auttoi, vaikka kätilön mukaan sen piti olla laimeampaa ainetta.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Halusin ja sain, sitä myös oikein suositeltiin raskausmyrkytyksen ja kohonneen verenpaineen vuoksi. Mulle sanottiin että pyydät sitten heti kun tarviit, mutta kestihän siinä tovin (ehkä 20 min?) ennenkun anestesialääkäri ehti paikalle. Siihen asti menin ilokaasulla tyyliin 'kestän vielä yhden', tai siis aina supparin tullessa aattelin että tää saa olla viimenen ilman kunnon lääkettä, sit kun epätoivosesti kisko sitä ilokaasua niin oli kohta autuaassa pöhnässä ja aatteli että no eihän se nyt niin paha ollukaan. :grin: Sit suppareita alko tuleen niin tiheesti ja kipeesti että kaasukaan ei kunnolla auttanu..

 

Epiduraalin laitto ei tehny kipeetä enkä sitä pelänny siinä tilanteessa. Lääkäri oli kuulemma kehunu että oispa kaikki synnyttäjät noin hoikassa kunnossa, helppo laittaa piikki. (En oo kyllä tajunnu että jollain voi olla selkärangan päällä niin paljon läskiä et se haittais sitä neulan laittoo? :rolleyes: )

 

Hetki meni vielä siihenkin että epiduraali tehos, siihen asti vetelin ilokaasua. Ei se kokonaan vieny kipuja, mut semmosen pahimman terän kyllä vei kivulta ja enimmäkseen jäljelle jäi ponnistamisen tarve. Mutta tuntui ne supparitkin ihan selvästi. Ilokaasua oisin voinu ottaa koko ajan lisäksi mutta se jotenkin unohtui kun keskityin työhön.. Loppua kohden alkoi piikin vaikutus kaikota ja supparit muuttua taas kipeemmiks, sanoivat ettei sitä enää voi lisätä, miksiköhän, jos muille on annettu loppuun asti?

 

Synnytyksestä jäi päällisin puolin ihan positiivinen kokemus ja pidin sitä suht helppona kuitenkin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä ajattelin, että otan epiduraalin jos tarvitsen. Sitten mä ajattelin, että tässä menee kuitenkin vielä aikaa, otan ensin jonkun muun puudutteen ja sain kohdunkaulanpuudutteen. Sen vaikutusajan loputtua olikin myöhäistä enää mitään epiduraaleja toivoa, kun sai melkein heti ruveta ponnistamaan, joten jäi kokeilematta. Jos joskus toiste synnytän, niin ajattelin mennä ihan samalla taktiikalla. Jos en tarvitse, niin en pyydä, mutta jos tarvitsen, niin en sankaria ala leikkimään.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Halusin epiduraalin ja sen myös sain, siinä vaiheessa todella supparit oli niiin kovat että suurimmat kivut se kyllä vei pois.

Share this post


Link to post
Share on other sites

En halunnut enkä saanut. Kotona oli kaurapussi + mies painamassa kipupisteitä selässä (auttoi muuten yllättävän paljon!). Synnytyssalissa ilokaasua mittavat määrät (auttoi tosi hyvin kunhan hengitti ajoissa ennen supistusta ja reilusti monta kunnon hönkäystä, tekniikkalaji), aquarakkuloita ja paracervikaalipuudutus kun olin 6-7 cm auki (vajaa 3h ennen vauvan syntymää).

 

Jos tulee toinen vauva joskus, niin aion koittaa samaa kivunhoitoa tai jos synnytys etenee nopeammin kuin tämä eka maratoni niin voisin pärjätä pelkällä ilokaasulla + lääkkeettömillä keinoilla. Toki se kipu oli kovaa mutta haluan synnyttää mahdollisimman vähillä lääkkeillä. Mulla auttoi henkinen valmentautuminen ja asenne, kipu ei kestä ikuisesti eikä siihen kuole!! :lol:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ekassa synnytyksessä en olisi halunnut, mutta kätilö suositteli sitä rentoutumiseen, kun jomotus oli kokoaikaista, eikä siis "supistuksessa" ollut taukoa lainkaan. Hyvinhän tuo auttoi ja vei sen vähäisenkin "kivun" pois ja myös nopeutti synnytystä.

 

Toisella kertaa halusin ehdottomasti epiduraalin/spinaalin rentoutumiseen, jos synnytys olisi jäänyt taas junnaamaan paikalleen. No synnytys ei junnannut paikallaan, mutta sain silti spinaalin joka sekin toimi moitteetta.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Halusin kaikki mahdolliset kivunlievitykset. Sain epiduraalin ja kun se laitettiin niin taivas aukesi. Kivut hävisivät hetkessä. Vaikutus kesti pari tuntia, kun sitten kipu alkoi taas tuntumaan, niin pyysin lisää. Yllätys oli suuri, kun kätilö sanoi, että nyt ruvetaan ponnistamaan, ja että ei sitä enää saa lisää :o Olin äimänä. ELi ponnistusvaiheen aikana epiduraali ei sitten enää vaikuttanut ja sen kyllä huomasi.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Halusin, sain ja vei kivut pois. Sain kaksi lisäsatsiakin. Tosin epiduraali SAATTOI aiheuttaa myös sen, että avautuminen ei edennyt. Mutta siihen taas sain oksitosiinia, joten kaikki järjestyi ;)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Halusin ja sain, epiduraali tosin meni sitten spinaaliksi josta seurasi synnytyksen jälkeen kamala päänsärky ja sen hoitamiseksi jouduttiin laittamaan veripaikka kahteen kertaan. Puudutus kuitenkin toimi ja olin kivuton noin tunnin verran ponnistusvaiheen alkuun asti.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Halusin ja sain. Ja lisäannoksenkin kahteen kertaan.

 

Syystä tai toisesta mun kroppa meni jotenkin täyskramppiin supistuksista, enkä avautunut kuin epiduraalin aikana, kun pystyin rentoutumaan.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Halusin ja sain epiduraalin ja se ensimmäinen satsi auttoi todella hyvin vei supistuskivun niin, että tuntui vain lievä pienen pieni kipu, toinen satsi ei sitten enää auttanutkaan, mutta siinä kohtaa oltiin jo melkein ponistusvaiheessa. Mulla ajoitus osui hyvin eli sain levättyä/nuokuttua melkein 1½h ja sitten sainkin taistella ponnistamis tarvetta vastaan seuraavan tunnin ennen kuin sain ponnistaa :rolleyes:

Mulla myös samoin kun Diannalla, pystyin epiduraalin avulla rentoutumaan ja avautumisvaihe nopeutui.

 

Ottaisin kyllä seuraavalla kerrallakin ja mikään muu kivunlievitys ei mulla auttanutkaan, mitä ihmettelivät anestesialääkäristä lähtien.....

Share this post


Link to post
Share on other sites

Epiduraalin saamisen jälkeen ei tuntunut missään kipuja. Sain nukuttua 2h kunnes alko jo vähän jomottaa uudelleen.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Halusin ja sain. Epiduraali pehmensi supistuksia, mutta tunsin ne kuitenkin painon tunteena selässä. Olisin ottanut toisenkin, mutta ei annettu, sillä oli kiire saada tyttö ulos ja pelkäsivät, etten osaa ponnistaa, jos saan lisää puudutetta.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Halusin epiduraalin ja sain sen juuri sopivaan aikaan. Laittamista ei tarvinnut kauaa odottaa ja se sujui niin hyvin, kuin nyt siinä tilanteessa on mahdollista. Kivut hävisivät hyvin, vaikka supistukset toki edelleen tunsin.

 

Jäi siis todella positiivinen kokemus epiduraalista, ja aion sitä toivoa myös toisessa synnytyksessä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Halusin ja sain kummassakin synnytyksessä. Ensimmäisessä se ei oikein tehonnut mutta toisessa se auttoi ja paljon. :rolleyes:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ensimmäisessä synnytksessä epiduraalia ei keretty laittaa, "nukkumatilla" oli rytminsiirto meneillään ja minä sain sitten odotella. Toisessa synntyksessä ei keretty taaskaan laittaa ja en kyllä sitä halunnutkaan. Kolmannessa synnytyksessä sanoin jo heti synnärille mennessä, että mun selkään ei sitten piikkiä laitetä, joten epiduraali on kokematta. Mua pelotti synnytyksessä eniten se epiduraalin laittaminen selkään, mutta suht hyvin selvisin ilmankin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Halusin epiduraalin ja sain sen, mutta se ei ehtinyt vaikuttaa kun ponnistaminen alkoi vain hetki epiduraalin laiton jälkeen.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Halusin ja sain epiduraalin. Ensimmäinen laitto meni suoneen, joten otettiin pois ja laitettiin uudelleen. Anestesialääkäri käyttäytyi ihan kuin se olisi ollut mun vika, ettei hän ensimmäisellä kerralla onnistunut työssään <_<. Epiduraalin jälkeen avautuminen tyssäsi ja supistukset heikkenivät, oksitosiinista ei ollut juurikaan apua. Synnytys päättyikin sitten kiireelliseen sektioon, syynä lapsen kasvotarjonta ja väsynyt kohtu.

 

Toista kertaa ei mulle epiduraalia laiteta.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now