Galentin

Epiduraalikysely


327 posts in this topic

Halusin, sain ja tehos. Tosin myös pitkitti synnytystä ja vei ponnistamisen tarpeen. Noh, vauva kuitenkin saatiin lopulta pihalle. Epiduraalin jälkeen mm. nukuin pari tuntia.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Halusin, sain ja tehosi. Ja taisin saada sen just oikeaan aikaan, koska ei vienyt ponnistamisentarvetta eikä sillä ollut muutakaan negatiivista vaikutusta.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Halusin ja sain, mutta vaikutti vain toiselle puolelle kehoa. Tuli siis epiduraalista huolimatta koettua "puoliluomusynnytys" :lol: Toiselle puolelle ei siis vaikuttanut mielestäni lainkaan, toiselta puolelta katosi kaikki kipu.

Share this post


Link to post
Share on other sites

En halunnut enkä saanut. Keskimmäisen kanssa kuitenkin pyysin rajun synnytyksen aikana, kun 5cm oli ollut pari tuntia eikä muutosta. Ehdin sen saamaan, mutta ponnistin heti anestesialääkärin poistuttua, eikä mitään vaikutusta ehtinyt olemaan. Eli sain turhaan.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Toivoin etukäteen epiduraalia ja sen sainkin. Epiduraali tehosi täydellisesti, en tuntenut mitään kipuja sen jälkeen. Ja vaikutus oli aika nopea. Pystyin jopa torkkumaan synnytyssalissa, kun odoteltiin avautumista. :) Vei ponnistamisen tarpeen, mutta epiduraalin antaminen lopetettiin siinä vaiheessa, kun olin auki.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Esikoisen kohdalla sain ja se tehosi n. tunnin verran, minkä jälkeen sain lisäannoksen, joka tehosi sen toisen tunteroisen. Tänä aikana sain kerätä voimia ponnistusta varten. Ponnistusvaiheessa epiduraali ei enää tehonnut eikä vienyt ponnistustarvettakaan. Tämä kivun tunteminen oli oikeastaan hyvä juttu, koska tunsin kaiken ja osasin tavallaan varoa paikkoja.

 

Olen ymmärtänyt, että täysin kivuttomassa (epiduraalin ansiosta) ponnistusvaiheessa, paikat saattavat revetä pahastikin, koska mitään ei tunne.

 

Toisen kohdalla olisin kyllä toivonut kivunlievitystä, mutta mitään en ehtinyt saada. Olin jo lähes täysin auki ja nukutuslääkäri kiinni toisaalla, kun alakertaani synnytyssalissa kurkattiin...

Share this post


Link to post
Share on other sites

En saanut kun mentiin laitokselle niin myöhään, etteivät alkaneet enää antamaan (9cm auki).

 

Ens kerralla vois varmaan testata, jos kerkeää/pystyy/jotain. :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Halusin ja eka laitto meni huonoon kohtaan eika auttanut yhtään ja laitettiin sit uudestaan eri kohtaan ja lisättiin juuri ennen ku vauva vedettiin väkisin imukupilla! Autto hienosti, mut sit alko ponnistuttaan ja kipu siirty muualle!

Share this post


Link to post
Share on other sites

En halunnut enkä saanut. Muutamalla paikallispuudutteella meni ihan rattoisasti. Mukavaa että kätilö oli juuri sopivan "luomuilija" minun makuun, niin keksi muita keinoja lievittää kipuja. :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Halusin ja sain. Vaikutus kesti vain 20min, jonka aikana avautuminen eteni loppuun asti eli 4 cm! Sitten alkoi taas sattua, kun ponnistusvaihe alkoi.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Vastasin "En halunnut enkä saanut". En ennen synnytystä varsinaisesti miettinyt mitä kivunlievitystä haluan, vaan ajattelin mennä tilanteen ja kätilön ehdotusten mukaan. Päätös sopi mulle varsin hyvin! Avautumisen pärjäsin alkuun kaurapussilla ja hengitystekniikalla, keskivaiheessa ilokaasulla ja petidiinillä ja ihan lopussa sain kohdunkaulanpuudutteen, epiduraalia ei olisi edes ehditty laittaa kun olin sen verran hyvin jo auki. Kohdunkaulanpuudute oli mulle hyvä valinta, kipu lähti, mutta ei vaikuttanut ponnistustarpeeseen, joten saatiin poika nätisti ulos.

Share this post


Link to post
Share on other sites

En halunnut enkä saanut. Kätilö kyllä kauppas sitä heti ensimmäiseksi, mutta totesin, etten koe tarvitsevani :) Joskus raskausaikana olin kyllä vahvasti sitä mieltä, ettei ilman epiduraalia tule yhtään mitään ja että se on ainoa vaihtoehto, mutta kummasti se mieli sitten muuttui matkan lähetessä loppuaan ;)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Sain epiduraalin, vaikka olisin jotain muuta kivunlievitystä kokeillut mieluummin ja sen useamman kerran sanoinkin. No, eipä siitä epiduraalista sitten ollut oikein mitään apua, jalat vaan meni velliksi, mutta kivut jäi. Varmaankin, jos jalkaan olis koskenut, niin sieltä olis kivun vienyt :P.

 

Mä koin inhottavaksi sen, että tippa oli kädessä epiduraalin takia, kun en tykkää tipoista muutenkaan. Ja kun toisessa kädessä oli mansetti jatkuvaa verenpainemittausta varten, niin makasin siinä synnytyspedillä kuin ristillä :(. Ainut apu, mikä siinä vaiheessa oli, eli liikkuminen, piti lopettaa.

 

Jos vielä synnyttämään menen, niin paljon painokkaammin ilmoitan, että epiduraalia minuun ei laiteta.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Halusin ja sainkin. Se oli kuin taivas olisi auennut kun vaikutus alkoi, supistukset ei kaionneet minnekkään.

Ehdottomasti parempi kuin kohdunkaulan puudutus..

Share this post


Link to post
Share on other sites

Olin ajatellut mennä tilanteen mukaan, ja mun tilanne meni siihen, että supistukset sattui tosi ikävästi ja toivoin epiduraalin ja sain sen. Sen jälkeen olo helpottui huomattavasti, mutta mitään taivasta en kokenut (vaikka niin joskus saatan sanoa ihan vaan sen takia että epiduraalin ansiosta pystyin kokoamaan itseni uudelleen ja keräämään voimia ponnistusvaihetta varten). Tunsin kaikki supistukset vaikka kipu ei enää ollut niin kamalaa, paineentunne pepussa muistuu päällimmäisenä mieleen. Supistuskivut eivät oikeastaan palanneet lainkaan, mutta ponnistusvaiheessa 3 tuntia epiduraalin vaikutuksen alkamisen jälkeen tunsin kyllä taas kipua, tosin aivan erilaista ja ihan siedettävää. Mitään valtavaa ponnistuksentarvetta en tuntenut, mutta se saattoi johtua myös ponnistusasennosta (perinteinen puoli-istuva), koska ennen ponnistamista makasin kyljelläni ja kroppa alkoi ponnistaa siinä melkein kuin itsestään. (Harmi etten löytänyt ponnistukseen tarpeeksi vakaata asentoa kyljelläni ja piti kääntyä selälleen/istumaan.)

 

Mahdollisessa seuraavassakin synnytyksessä menen tilanteen mukaan, mutta en epäröi ottaa epiduraalia tai vastaavaa esim. spinaalia, jos kivuntuntemukset on yhtä pahat kuin viimeksi.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Etukäteen suhtauduin epiduraaliin siten, että en välttämättä halua, mutta jos tuntuu että se olisi paras vaihtoehto kipuun niin ilman muuta sitten. Epiduraalia ei kuitenkaan ehditty laittaa joten synnytin ilman.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Halusin epiduraalin ja sain heti kun halusin (anestesialääkärillä oli tylsä ilta). Ja auttoi. En tuntenut kuin häntäluussa pientä paineentunnetta.

Share this post


Link to post
Share on other sites

En olisi halunnut epiduraalia. Sitä kysyttiin miulta varmaan kolmesti ennen kuin suostuin. Se lisäannoksineen ei auttanut miuta, joten sain päälle vielä spinaalin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Vastasin "halusin, sain ja vei kivut pois". Supistusten aikana tuntui kuitenkin paineen tunnetta niin, että välillä joutui puuskuttelemaan niiden ajan. Paineen tunne ei kuitenkaan ollut kivuliasta.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kaksi annosta ehdin saada. Ensimmäinen vei kaikki kivut pois, sain nukuttua muutaman tunnin. Toinen annos ei enää tehonnut ihan niin hyvin, mutta tehon loppuessa sainkin jo ponnistaa. Ponnistuksen tarvettakaan en tuntenut aluksi, koska puudutetta oli vielä sen verran jäljellä. Supistuskivun kyllä tunsin jo siinä vaiheessa :mellow:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Vastailen ensisynnytykseni perusteella (josta on jo useampi vuosi):

 

Sain kyllä, mutta en silloin kun sen olisin halunnut... Vaan vasta paljon myöhemmin. :( Kohdunsuu ei kuulemma ollut riittävän auki, ja epiduraali hidastaisi avautumista. Kun sen viimein sain (kiitos luojan ;) ), huomattiinkin pian että olin täysin avautunut - eli käytännössä synnytyksen avautumisvaihe siis meni ilman mitään varsinaista kivunlievitystä (ilokaasun lisäksi, josta ei ollut kyllä mitään hyötyä)! :)

 

Ja täytyy sanoa, että se epiduraali oli kyllä silloin kuin taivaan lahja... Kaikki kunnia luomulle, mutta siinä vaiheessa tuntui että kivusta oli jo mennä järki. Epiduraalin ansiosta ponnistusvaihe oli positiivinen kokemus, se ei yhtään haitannut ponnistushaluja ym. (päinvastoin, halusin saada vauvan ulos ennen kuin epiduraalin vaikutus lakkaisi, joten se oli aika voimakas kannustin ;) )!

Edited by Rosetta

Share this post


Link to post
Share on other sites

Esikoisesta, haluisin ja sain. Ja sain lisää ja vielä lisää ja vielä lisää. Sain niin monta kerta et seuraavan kerran kun kun pyysin ne ei voinut enää laittaa sitä puudute ainetta. Ja se toimi hyvin, paitsi lopussa, mutta silloinhan ei ollut enää sitä puudutettakaan. Huono puoli et supistukset laantui ja piti laittaa isompi annos oksitosiinia eli kipeemmät supistukset. Toisella kertaa en ehtinyt saamaan.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Halusin ja sain ja ensimmäisen annoksen vaikutuksen alettua hiipumaan laitettiin kipupumppu, josta epiduraalia meni sitten tasaisesti. Toimi kuin junan vessa :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now