Sign in to follow this  
Followers 0
-Heidi-

Onnea ja auvoa..

60 posts in this topic

En tiedä kuuluuko tämä tänne, mutta on ihana huomata kuinka valtavan upeasti omat ystävät pärjäävät pienten vauvojen kanssa! Lämmittää sydäntäni :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minun pikku-ukkeli on niin söpö, kun osaa nyt kävellä sujuvasti. Ihaninta on, kun hän kävelee kädet ojossa minua kohti ja tulee halaamaan!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tuo mitä minni kirjoitti, on niin totta. :) Pitää muistaa nuo hyvät ja onnelliset hetket niillä omilla väsymyksen ja kiukun hetkilllä... se vaan ei ole aina niin helppoa.

 

Me käytiin eilen 2,5 vuotiaan tytön kanssa ekaa kertaa uimahallissa. Tyttö tykkäsi ihan hurjasti, ja sitä polskimisen riemua oli ihana katsella! Lopun iltaa ja tänä aamuna olen saanut monta kertaa luvata että mennään sinne uudestaan. :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meidän uhmaikäinen riiviö ja pahantekijä tuli tänään itse halaamaan äitiä ja antoi pusun.

 

Pienempi oli herännyt sängyssään ja kun näki äidin tutun naaman niin kasvoille tuli niin leveä hampaaton hymy, että tutti tippui suusta.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulla on tapana sanoa meidän pojalle iltaisin "Hyvää yötä, muru", kun käyn peittelemässä sänkyyn. Eilen illalla kun menin peittelemään, sanoi poika "Moi, moi äiti-muru". :wub:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kyllä se vauvan hymy on jotain ihan uskomatonta. Joskus, kun poika itkee ja on väsynyt, yrittää kuitenkin kovasti äidille hymyillä. Itkun välissä pilkahtaa pieni hymy, ihan kuin poika yrittäisi sanoa, että pahasta mielestä huolimatta tykkää äitistä :wub:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Viime yönä valvottiin taas vähän. Jossain vaiheessa makasin selkä poikaan päin ja odotin, saisko mies sen rauhottuun. Ei saanut, joten käännyin. Se ilme, mikä pojalla oli, kun se näki mun naaman, itkusilla silmillä ja kädet ojentuneena mua kohti se odotti pääsevänsä mun syliin. Ja kun pääsi, niin se ihana ääni ja samantien tapahtuva rauhottuminen kerto taas sen, että mun syli on se paras syli. Ja yllättäen ei enää väsyttäny niin paljoo eikä vituttanu, että taas me valvotaan keskellä yötä ilman mitään selvää syytä. :wub:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Muutaman tunnin poissaolon jälkeen sain tytöltä onnellisen leveän hymyn. Syliin päästyä otti tiukasti kaulasta kiinni. :D

Näki, että äitin syli on se kaikista paras paikka.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Oltiin tänään koko perheen voimin leikkipuistossa ja oli niin ihana nähdä kuinka muksu oli niin innoissaan. Ehkä myös vanhemmatkin. :D

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kun poika heraa paivaunilta, nakee minut ja hymyilee popperoisesti, sitten ojentaa kattaan ja koskettaa kasvojani ja hymyilee. Aivan ihana lapsi.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Lapsi on oppinut nauramaan ääneen. Kuulostaa ihanalta helinältä. :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ostin Jätkälle vappupallon vapunaattona ja voi sitä iloa siitä ilmapallosta. Elämäni paras 5 euron sijoitus.

Lapsen riemu on niin rajatonta ja se tulee todella sydämestä.

 

 

 

rehellisyyden nimissä täytyy sanoa että äitikin oli aika intsinä siitä ilmapallosta kun viimeksi varmaan 15 vuotta sitten on itsekään saanut / ostanut ilmapalloa. :lol:

Share this post


Link to post
Share on other sites
Nyt lämpimillä ilmoilla olemme "retkeilleet" lapsen kanssa, ts. tehneet 5-30 minuutin kävelylenkkejä lähiympäristöön. Lapsen uteliaisuus on liikuttavaa. Jokaista käpyä pitää pyöritellä käsissään ja mielellään kantaa kotiin, jokaista lintua/oravaa/öttiäistä pitää ihailla pitkään sekä hartaasti ja joka puun korkeutta ihastella suurieleisesti. Näiden retkien aikana katsoo maailmaa taas aivan eri lailla. :wub:

 

Just näin mietin tänään!!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Aamulla klo 6:30 kun poika kurkki pinnasuojan yli meidän sänkyyn päin hymyillen Huomenta! Mua ei nukuta! :lol:

Share this post


Link to post
Share on other sites

2-vuotias tyttömme aamulla ekaks ja illalla viimeseks halaa ja suukottaa ja sanoo "akas". :rolleyes:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Aamulla ajattelin mennä herättämään tytön, mutta hänen huoneestaan alkoikin kuulua sanatonta höpötystä, pari pikku aivastusta ja haukottelua. Kun menin hänen huoneeseensa, hän istuskeli sängyssä ja silitteli nallea. Kun hän näki minut, hän hymyili iloisesti ja nousi seisomaan sängyssä - "nosta minut pois täältä". Istuttiin tuolille, toivoin halailua ja hetken rauhallista läheisyyttä. Tytöllä ei ollut sellaiseen aikaa. Hänen täytyi päästä lattialle. Juuri kävelemään oppineena meno on muutenkin välillä haparoivaa, mutta juuri heränneenä, mieli jo hereillä mutta motoriikka vielä puoliunessa oli matkanteko melkoisen epävarmaa. Välillä täytyi oikein pysähtyä ja ottaa lattiasta tukea. Siinä hän tepasteli tomerana, valmiina päivän koitoksiin, tutkimaan ja oppimaan maailman ihmeellisyyksiä. Ja opettamaan niitä myös äidilleen.

Edited by minni

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä oon aina ulkotorkkujen jälkeen kanniskellut typyä katselemassa maailman ihmeitä meidän kotipihalla, ja tässä jokunen päivä sitten mentiin lempeän tuulisella ilmalla pihakoivun alle. Siinä katseltiin suu auki miten tuuli heilutteli puun oksia ja kuunneltiin sitä ihmeellistä ääntä joka oksistosta lähti, ja sitten naamalle levisi niin ihana hymy ettei sitä voi sanoin kuvata.

 

Itse en ensin tajunnut mikä oli niin hienoa ja ihmeellistä, mutta sitten tajusin: eihän meidän typy ole koskaan seisonut lämpimässä kesäsäässä koivun alla ja katsellut, miten tuuli leikkii oksissa! Se ilo ja uuden oivaltaminen voi tulla vaan kerran, ja oli ihanaa olla todistamassa sitä. Sen päivän jälkeen typy on ollut aina innoissaan uusia asioita katselemassa ja kokeilemassa, mutta se samanlainen hämmästys ja oivaltamisen ilo ei ole enää toistunut...

 

Ps. Mun täytyy tunnustaa että kun luin ketjun muita viestejä, niin tuo minnin muiltakin kehuja saama teksti sai mun silmät täyttymään kyynelistä. Just näin!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minni kiittää ja kumartaa. Kyllä ainakin itseä äitiys on herkistänyt. Joskus tuntuu, kuin kaikki tunteet olisi potenssiin kymmenen. Aika hieno juttu tämä vanhemmuus...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meidän 2-vuotias poju halusi väkisillä äitin syliin matkalla autosta sisälle. Kaikkine kantamuksineni sain jotenkin vielä pojun kaapattua syliin ja palkinto siitä oli aivan ihana: Poju tarrasi kaulasta kiinni, nuuskutti poskea ja sanoi maireasti "*Poju* on äitin kultamussukka!"

Voiko tuossa muuta kuin sydän sulaa...:)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Poika oli mun sylissä ennen päiväunille menoa ja silitti minua poskesta ja sanoi "hei hei äiti". Kun laskin pojan sänkyyn hän nauroi ja teki kuorsausääntä. Kun tulin alakertaan kuulin itkuhälyttimestä kuinka hän höpötteli unipupujensa kanssa. Hetki sitten kävin kurkkaamassa ja poika nukkui tiukasti unipupua kainalossaan puristaen. On se niin ihana ja rakas........:)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Nukkuva lapsi sängyssään laittaa aina sydämen lepattamaan. Myös hätäinen "äiti" huuto ja syliin pusertuminen (mm. kaatumisen jälkeen).

Share this post


Link to post
Share on other sites

Välillä kun kaksivuotiaamme muistaa, hän ottaa ihanasti puolivuotiaamme jo mukaan leikkeihinsä. Eilen illalla isoveli "luki" pikkuveljelle kirjaa ja välillä aina suukotteli pienempää poskelle. Näistä hetkistä se onni syntyy. :wub:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now
Sign in to follow this  
Followers 0