Guest Luna negra

Tyttö vai poika

312 posts in this topic

Heips

 

Onko muita joilla on samankaltainen ongelma. Eli, haluan lapsen ja haluan että se on poika. Jos tyttö syntyisi, niin olisin todella pettynyt ja tämä siksi etten halua hänen perivän minulta fyysisiä vajaavaisuuksia.

 

Onkohan ihminen, joka kantaa näitä ajatuksia, edes oikeutettu lapseen?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Hmmm... No kyllä mä uskon, että sit kun raskaksi tulee ja vaikka kuinka sitä toivoo tyttöö tai poikaa, ja ajattelee, että pettyy, jos tuleekin se vastakkainen sukupuoli, niin viimeistään sit kun lapsi on syntynyt, on se maailman ihanin ja rakkain. Pieni, jota rakastaa maailman eniten, oli se sit kumpi tahansa.

 

Itse aina ajattelin, että eka lapsi on tyttö, en tiedä miks, niin sit kun tulin raskaaks ja oli heti poikaolo, ja kun siihen ultrassa saatiin vahvistus, niin heti sitä ajatteli että no näinhän sen pitikin olla. Eli voipi olla, että tuollainen ajatus muuttuu jo raskaana ollessa.

 

Toivottavasti tästä mun selityksestä joku edes ymmärsi jotain.. :rolleyes:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mun mielestä kaikki tuollainen ajattelu kuuluu vauvakuumeeseen. Että pohditaan ja haaveillaan ja pelätään että petytää. Totta kai sä olet oikeutettu lapseen, jos sellainen onni kohdallesi osuu, Luna!

 

Varmasti jokaisella odottajalla tai haaveilijalla on jokin mielipide tytöistä ja pojista, että kumpaa tuntee/toivoo odottavansa tai kumman kanssa olisi helpompaa. Silti jokainen on varmasti, ainakin näillä kuumeilupalstoilla, isommassa mittakaavassa sitä mieltä, että tulisi kumpi tahansa, kunhan saisi lapsen.

 

Ainakin itse haluaisin ihan älyttömän kovasti tulla raskaaksi ja saada LAPSEN. Kuitenkin unissa lapsi on yleensä tyttö, ja oma äitini on varma, että esikoisestani tulee tyttö. ;)

 

Jos saisi määrätä, niin haluaisin esikoisen olevan tyttö. Jos saisi valita yhden ominaisuuden lapselleen, haluaisin että se olisi terve. Ja ylipäänsä toivon kaikkein eniten, että saisin lapsen.. :rolleyes:

 

Tällaisia kuumehoureisia (kerrankin kirjaimellinen pöpö-kuume) kirjoituksia tällä kertaa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä esikoista odottaessani salaa haaveilin työtöstä, mutta olisin kyllä ollut maailman onnellisin pojasta :) Mut tyttöhän sieltä tuli. Kyllä tosi monet haaveilee jommasta kummasta sukupuolesta, eikä se musta niin haittaa kunhan tiedostaa että vaikka lapsi olisikin toista sukupuolta, niin häntä täytyy rakastaa täysillä. Tunnen myös vanhempia jotka ovat oikeasti pettyneitä lapsensa sukupuoleen, mutta tähän vaikuttaa enemmän kulttuurierot... Monissa maissa on ihan yleistä, että vanhemmat haluavat pojan suvun jatkajaksi, esim. Kiinassa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kyllä jokainen saa toivoa ihan mitä haluaa, kunhan tiedostaa, ettei se toive välttämättä toteudu ja myös sen vaihtoehdon kanssa joutuu elämään (eikä sitä saa "kostaa" lapselle). :) Mä ainakin toivon erityisesti sitä toista, mut kaikki otetaan, mitä saadaan. :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meille saa tulla kumpi vaan. Toivomme ainoastaan, että lapsi olisi terve. Siinäkin tapauksessa, että ilmenisi esimerkiksi kehitysvamma, pitäisimme pikkuisesta huolta.

 

On normaalia toivoa esimerkiksi tyttöä, kunhan tietää, että poikakin saattaa tulla ja osaa asennoitua myös siihen. Ja mieli saattaa viimeistään siinä vaiheessa muuttua, kun saa pikkuisen ensikertaa syliin :wub:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meille on ihan sama kumpi tulee, mutta salaa olen aina pojasta haaveillut ja silti olen varma että tyttöjä tulen saamaan :) Jännä nähdä miten käy?! Pääasiahan kuitenkin on että kaikki sujuu hyvin ja että vauva on terve!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Itsekkin näen asian niin, että on aivan sallittua haaveilla ja toivoa. Niinhän ihmiset tekevät kaiken aikaa monenlaisista erilaisista asioista. Ei haaheet ja toiveet aina vastaa todellisuutta tai varsinkaan tarkoita sitä etteikö esim. pojasta haaveileva voisi olla onnellinen tytöstä tai päinvastoin.

 

Itse haaveilin tytöstä, joka näin myöhemmin ajateltuna johtui varmaan siitä ettei suvussani ollut aikaisemmin ollut poikalapsia. Joten poikalapsi tuntui itselleni silloin vieraalta. Tyttö meille sitten syntyi ja tietenkin olin ikionnellinen, kuten aivan varmasti olisin ollut pojastakin. Nyt kun hoitolapsistani suurinosa on ollut poikia, tuntuvat ne pojatkin aivan yhtä ihanilta :lipsrsealed: Eli seuraavalla on aivan sama kumpi tulee :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulla on jotenki aina ollu haaveena tyttö, miehen kanssa ollaan juteltu asiasta, ja mies taas toivoo poikaa! Joten ihan sama kumpi sieltä tulee jompi kumpi on sitten ainakin tyytyväinen :D eikä sillä siis kuitenkaan loppuviimeks oo mitään väliä kumpi sieltä tulee, kunhan on jompikumpi! :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kai sitä saa toivoa jompaa kumpaa, mutta minulle ainakin kumpi vain olisi yhtä tärkeä ja rakas.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kumpi vaan saa tulla, mutta jos valita sais niin poika ehdottomasti. Jotenkin kaikki tietämäni äiti-tytärsuhteet tuntuvat olevan enemmän tai vähemmän mutkikkaita. En ole muutenkaan koskaan unissani tai ajatuksissani ajatellut itseäni tyttölapsen äidiksi. Pääasia kuitenkin, että edes jompikumpi tulis ja se olis sitten terve.

Share this post


Link to post
Share on other sites

mitäkähän nuo ap.:n "fyysiset vajavaisuudet" oikein on? eikös ne ihan samalla tavalla osaa pojallekin periytyä?juu, mulle on ihan sama kumpi tulee, koha nyt tulis ees...

 

edit. olipas vanha ketju, tuskin tulee ap vastailemaan :D

Edited by divine

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä toivoin kovasti tyttöä, kun ekaa kertaa tulin raskaaksi. Oikeastaan mulle oli ihan päivänselvää, että se on tyttö ja poikaa en olisi edes halunnut. Pettymys oli kamala, kun 4D-ultrassa paljastui, että poika on tulossa.

 

Nyt kahden pojan äitinä olen ikionnellinen, että mulla on pojat. En edes osaa enää kuvitella, että mulla olisi tyttö. Ja jos kolmannen vielä saan, niin ihan sama kumpi tulisi.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kyllä minä joka kerran kun ajattelen tulevaa lasta näen edessäni pienen tytön/murkkuikäisen tytön/ nuoren naisen. Jotenkin ajattelen tämän olevan suht normaalia että näkee jälkikasvunsa samaan sukupuoleen kuuluvana kuin mitä itse on. Tämä ei tarkoita että olisin pettynyt jos tuleva lapseni olisi poika, mutta tässä yritysvaiheessa minun on vaikea kuvitella lasta pojaksi.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mie ajattelin kuumeilun alkuvaiheessa, että niin kauan en oo valmis äidiksi, kun en osaa haaveilla kuin tyttölapsesta. Nyttemmin olen todennut, vähän niin kuin *Hanna* tuolla aikaisemmin, että tyttö ainakin ihan alkukuumeillessa tuntui luontevammalta, kun itsellä ei ole veljiä ja lähimmät sukulaisetkin on vaan tyttölapsia käytännössä kaikki.

 

Nyt oon jotenkin sellaisessa vaiheessa kuumeilussa, että välillä tuntuu, että poika pitää saada ja välillä että ehdottomasti tyttö. Miehelle olen antanut ukaasin, että niin kauan sitten lapsia pyöräytellään/yritetään, että saadaan vähintään yksi kumpaakin. :girl_haha: Ehkä ihan lopulta ei sentään siihen mennä, että on viistoista poikaa nurkissa pyörimässä ja vielä vaan pitää sitä tyttöä yrittää...

 

Mutta oikeestaan kun nyt puoli vuotta on aktiivisemmin vauvasta haaveiltu, alkaa olla ihan sama, kumpi sieltä sitten lopulta joskus tulee, kunhan vaan tulisi joku! (Niin siis olosuhteiden pakosta ei vielä edes yritetä, yritys voi alkaa vasta n. puolen vuoden kuluttua)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Nyt kun on yksi poika, niin en osaisi kuvitella, millaista olisi olla tyttölapsen äiti. Kumpikin käy :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä toivoin esikoista odottaessani poikaa, mutta sitten kun tämä pieni ihme syntyi, niin ei sillä ollut mitään merkitystä kumpi oli. Tyttö tuli ja koko sydämestäni häntä rakastan lipsrsealed.gif

Share this post


Link to post
Share on other sites

En ole plussannut vielä, mutta haave olisi tytttö ekana. Tosin jos tulen raskaaksi niin poika on yhtä rakas ja haluttu.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä mies oli ehdottomasti sitä mieltä, että ensimmäisen pitää olla poika. Kun rakenneultrassa meille tyttöä luvattiin, niin eipä se miehelle kuitenkaan mikään pettymys ollut.

Mulla itsellä ei sinänsä ole väliä kumpi tulee, mutta kaikkien uskomusten perusteella meille piti tulla poika, mutta tosiaan tyttöä meille nyt odotetaan.

Ja yhtä rakas tuleva neiti on, kun se mahdollinen poika olisi ollut.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minulla ei esikoisen kohdalla ollut mitään toiveita sukupuolesta, kun kumpaakaan plaatua ei ollut. Poika tuli. Toisen halusin suht pienellä ikäerolla, ja rätnäsin, että kummassakin sortissa on puolensa. Jos tulisi tyttö, niin olisi sitten klassisesti molempia, mikä tuntuu olevan se yleinen perheen malli, ja sais ostaa molemmanlaisia vaatteita (olen lastenvaatefriikki), mutta toisaalta poika olisi ehdottomasti parempi seuralainen esikoiselle (asutaan maalla ja lähimmät kaverit olisi n. 5km päässä) ja saisin ostaa tuplasti kalliimpia vaatteita hyvällä omatunnolla, kun niille ois kaksi käyttäjää, ja taloudellisuusaspekti toki myös. Niin, ja meidän sukunimellä ei oo muita suvun jatkajia kuin meidän lapset, mut en sitten tiedä pitäiskö tyttökin meidän sukunimen avioliitossa. :) No, toinen poika tuli, ja hyvä niin!

 

Kolmosta arvotaan vielä. Sen verran ois "resursseja", eli asunto ja auto riittäis yms, joten vähän kyllä houkuttelisi. Raskastahan se alku on, mutta jahka kasvavat niin epäilen, että kaduttaisi jos ei edes yrittäisi. Tietty nyt ajattelen, että olisihan se hauskaa, jos tyttö tulisi vielä, mutta oiskohan se rassu sitten ihan kolmas pyörä isoveljiensä leikeissä... ja ettei vaan sitten tulis "tarve" yrittää neljättä. ;)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kumpi vaan on oikein tervetullut :lipsrsealed:

 

Joka tapauksessa emme aio värikoodata lasta tai antaa tytölle vain nukkeja ja pojalle autoja. Siis sukupuolineutraaliin kasvatukseen pyritään, toki järkevissä rajoissa. Ideana että on että mahdollinen lapsi saa kyllä tietää kumpaa sukupuolta on, mutta myös tiedon ettei se vaikuta esimerkiksi siihen, mikä hänestä voi tulla isona tai miten sopii pukeutua. Toki jos esim. poika haluaa sinisiin pukeutua ja alkaa formulakuskiksi niin siitä vaan :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulle ihan sama, kunhan saapuu pian!

 

Mä olen vähän hypistellyt vauvanvaatteita, ja jo nyt mua ärsyttää kuinka vähän hyvän värisiä vaatteita on olemassa. Vaaleanpunaista ja sinistä vain. Hitto! Onhan se vauva suloinen ja hauras, mutta en aio kyllä näitä sukupuolivärejä käyttää! Haluaisin kirkkaita värejä ja kivoja kuvioita. Tuo sukupuolikoodaus noin pienestä on ihan järkyttävän vahvaa!

 

Toinen juttu mikä mua ärsyttää on kaikenlaiset muoviset ääntäpitävät lelut. Ei niitä meille kiitos! Ja myös nämä brändätyt lasten lelut on kamalia! Mä en halua mitään disneymobilea meille!

 

Eli retrovaatteita, puuleluja ja ei brändjä!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now