Cordelia

Koska päätitte lapsen nimen?

259 posts in this topic

Milloin aloititte miettimisen?

Oliko päätös vaikea?

Oliko teillä valmiina tytön ja pojan nimet? Vai muutama suosikki, joista syntymän jälkeen valittiin?

Entä onko jollain käynyt niin, että vauvan nimi on jo päätetty, mutta synnyttyään vauva onkin näyttänyt ihan joltain muulta?

 

Kuinka tutun ihmisen kaima lapsesta voi tulla? Ei tietenkään ihan sen hirveän vanhan luokkakaverin, mutta voisitteko antaa lapselle saman nimen kuin esim. jollain ihan mukavalla puolitutulla?

 

Ja kaikkea muuta nimen valintaan ja ajankohtaan liittyvää (paitsi että lukumäärästä ja periytymisestähän jo on ketjut)...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä oli tytölle nimiehdotus jo ennenkuin koko tyttö oli edes viiva raskaustestissä... :rolleyes: Ja niinhän siinä sitten kävi, että kun sitä nimeä oli koko ajan pyöritelty, niin ei muut nimet enää tuntuneet varteenotettavilta missään vaiheessa. Kovasti yritettiin miettiä viimeiseen asti, ettei oltais huomattu myöhemmin että joku muu nimi olisikin parempi, mutta ei keksitty. Joten tuon nimen tyttö sai. Kolmas nimikin oli aika kauan valmiina, se on vasta toinen Suomessa annettu kyseinen nimi (eka jostain 60-70 luvulta) ja hyvän ystävämme mukaan. Toinen nimi iskettiin paperiin kun oltiin jo takit päällä ja lähdössä kirkkoherranvirastoon viemään paperia :lol:, mies sen kolmannen nimen väkisin halusi vielä mukaan... Mulle ois riittäny kaks nimeä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Itse kerroin miehelle jo toisilla tai kolmansilla treffeillä, ett haluaisin joskus tytön, jonka nimi olisi X. Sitten kun aloin odottaa ja selvisi, että tulokas on tyttö niin ei me muuta nimeä edes mietitty siinä vaiheessa. :rolleyes:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Nimiä on pyöritelty koko raskauden ajan. Tytön nimi päätettiin lopulta jo ensimmäisen kolmanneksen aikana. Pojalle meillä ei edelleenkään nimeä. Ultran mukaan on tyttö tulossa ja tähän haluan uskoa. ;) Päätös nimestä oli lopulta helppo. Montaa vaihtoehtoa meillä ei edes ollut.

 

En antaisi lapselleni nimeä, joka löytyy jo lähipiiristä tai vaikka ihan puolitutulta. En ole koskaan tuntenut ketään ihmistä, jolla olisi tämä nimi minkä olemme valinneet. Lapsi ei ole vielä syntynyt, mutta uskon, että päätös nimestä ei enää muutu syntymän jälkeen. Toista nimeä ei olla vielä päätetty.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tiedettiin etukäteen sukupuoli ja oikeestaan nimikin oli tiedossa sitä vaan ei oltu lyöty lukkoon. Mies sit sairaalassa sanoi kun tyttöä sylissään piti seuraavana päivänä syntymästä että valitsemamme nimi on todella sopiva tälle neidille

 

Niin tuosta tutun lapsen nimestä. Miehen kaveri jonka kanssa emme ole olleet oikeestaan pahemmin koskaan tekemisissä kuin hyvän päivän tuttuina, antoivat tismalleen (siis etu- ja toinen nimi) saman nimen mitä me olimme pojalle suunnitelleet. Noh se nimi oli sit siinä ei edes harkittu sitä uudelleen vaan alkoi uuden nimen metsästys, onneksi oli sit tyttö tulossa kun mieleistä pojan nimeä ei oikein sillon löytynyt

Share this post


Link to post
Share on other sites

Molemmat olivat miettineet nimet valmiiksi jo ajat sitten (minä olin 16- vuotias, mies suht saman ikäinen). Annoin miehen antaa suosikki nimensä ensimmäiselle lapselle :) Nimi on minusta mukava, siihen ei liity negatiivisia muistoja. Toista nimeä olisin ehkä harkinnut pidempään, mutta nyt sekin tuntuu vain suloiselta :D Seuraavat lapsoset ovatkin sitten minun nimettävissäni (mies tietysti pitää nimistä ;))

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meilla oli pitkia listoja seka pojan etta tyton nimista, joihin mina aina lisailin nimia ja luin miehelle, joka sitten poisti ne joista ei pitanyt. Sairaalaan mentiin listan kanssa, ja vaikka olin ihan varma, etta senhetkinen suosikkinimemme oli 'the one' niin pojan synnyttya menikin koko juttu uusiksi ja aloimme katselemaan listaa uusin silmin. Paadyimme listalla olevaan nimeen, josta mies ei ollut erikoisemmin pitanyt aiemmin, mutta jota yhtakkia ehdottikin sairaalassa. Ja sopii pojalle mainiosti!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Nyt rv20+5 ja molempien sukupuolien nimet ovat alustavasti päätettynä. Toivottavasti tulokaskin sitten näyttää nimeltään ettei tarvitse alkaa uudelleen miettimään ;)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Raskauden aikana mietittiin nimiä...Miehelle ei oikein iskenyt ne mitä mä ehdotin :D Mutta hyvin sit päästiin yhteisymmärrykseen :) Meillä oli ennen syntymää kummallekkin nimi valmiina...Nyt kun odotellaan pikkukakkosen tärppiä niin meillä on jo nimet valmiina kummallekkin :D Mutta ei paljasteta niitä *HYS*

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kun ollitte päättänyt nimen/nimet..

Kerroitteko jollekin ennen kaste/julkistamistilaisuutta?

Mitä mieltä olette muuten nimen kertomatta jättämisestä tai kertomisesta?? :huh:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Koko raskausajan etin tyttöjen ja poikien nimiä ja kirjoitin lempparit ylös. Sairaalan papereihin hätäkastetta varten sitten miehen kanssa niitä mietittiin. Tyttö syntyi ja nimikin muuttui. Mies olisi halunnu tavallisemman nimen mutta sain taivuteltua oman lempparin kannalle joka löytyi listasta sekin.

 

Me ilmoitettiin nimi kortilla joka lähipiirille lähetettiin heti pian syntymän jälkeen, mitään juhlia ei pidetty. Ei haluttu kertoa kenellekkään nimeä etukäteen vaan nautittiin tilanteesta kun uudet isovanhemmat tärisi ja heitteli omia "siistejä" nimiehdotuksiaan. Jos joskus saadaan toinen lapsi niin toimitaan samalla lailla. Jokainen tyylillään..

Share this post


Link to post
Share on other sites

Erilaisia nimiä mietittiin jo kauan ennen kuin olin edes raskaana. Sitten olisko ollut joskus raskauden puolivälin jälkeen, kun päätettiin nimet tytölle ja pojalla. Ajateltiin, että nimi pidetään, jos vauva muistuttaa nimeä. Ja vauva muistutti nimeä, joka me sille oltiin päätetty ja on nyt sitten sen niminen. :)

Share this post


Link to post
Share on other sites
Kun ollitte päättänyt nimen/nimet..

Kerroitteko jollekin ennen kaste/julkistamistilaisuutta?

Mitä mieltä olette muuten nimen kertomatta jättämisestä tai kertomisesta?? :huh:

 

Ei olla kerrottu eikä kerrota ennen kastetilaisuutta. Nimeä on kyllä usein kysytty ja härskeimmät ovat yrittäneet jopa arvailla! :huh: Ihmisiä kiinnostaa ihmeen paljon saada se nimi tietoon heti. On kysytty tarkkaan, että millä kirjaimella alkaa, onko tavallinen suomalainen vai erikoinen ym. Mitään nimeen viittaavaa ei olla kuitenkaan paljastettu.

 

Mikäs siinä, jos joku haluaa kertoa. Kukin tavallaan.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä oli tytölle ja pojalle ensimmäiset nimet valmiina. Molemmat oli mun alkuperäsiä ehdotuksia, mutta mies oli myös täysin niitten kannalla. Tytölle oli toinenkin nimi, se kun on miehen äitivainaan nimi. Siihen olis kyllä pitäny vielä kolmaskin laittaa perään. Raskauden loppumetreillä kirjattiin nimikirjoista mieleisiä nimiä ylös ja siitä parin viikon päästä käytiin se lista läpi ja vedettiin yli ne, mitkä ei enää napannu. Sitten kun poika oli syntynyt, niin käytiin poikien nimilista vielä kerran läpi ja sieltä se toinen nimi löytykin heti.

 

Ennen ristiäisiä kerrottiin nimi mun äitille ja kummeiksi valituille siskolleni ja sen miehelle. Ne kyllä tiesi oikeestaan jo etukäteen sen etunimen, kun olin siitä puhunu jo ennen raskautta.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Me ilmoitettiin nimi paikalliseen tapaan heti kun se itsekin tiedettiin. Eli sairaalassa ollessa jo kutsuttiin poikaa ihan julkisesti omalla nimellaan. Ristiaiset olivat sitten ihan oma kirkkoonliittamis-tapahtumansa pojan ollessa 4kk.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Päätettiin lapsen nimi jo 1/2 vuotta ennen lapsen syntymää. Vaihtoehtoja oli kaksi ja sairaalassa valittiiin toinen niistä. :rolleyes:

Share this post


Link to post
Share on other sites
Kun ollitte päättänyt nimen/nimet..

Kerroitteko jollekin ennen kaste/julkistamistilaisuutta?

Mitä mieltä olette muuten nimen kertomatta jättämisestä tai kertomisesta?? :huh:

 

Me kerrottiin muutamalle kaverille/sukulaiselle etukäteen. Mä oisin halunnu päättää nimen jo heti ja ottaa käyttöön myös, mutta jotenkin sitten kun ei muka oltu IHAN varmoja, niin oltiin vähän varovaisempia. Mies on tätä "ei ennen ristiäisiä" koulukuntaa, tää oli vähän niinku tällänen kompromissi... :rolleyes:

 

Henk.koht. en tajua nimen panttaamista, jos nimi on jo valittu ja jopa käytössä perheen kesken.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä on alusta asti ollut selvillä nimet sekä tytölle että pojalle. Yhdessä ne mietittiin ja päätettiin. Toiset nimet olivat itsestäänselvyys, kun kulkevat suvussa jo monennessa sukupolvessa. Miehellä pojan puolella ja minulla tytön puolella.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä on pojan nimi ollu valmiina varmaan vuoden verran. Tytölle oli ennen plussaa sekä toinen että kolmas nimi valmiina ja etunimi päätettiin varmaan joskus puolen välin tienoilla. Vaikka noita tuskin kauheesti muutellaan, niin varma ei koskaan voi olla. Yks mun pikkusiskoista sai ihan uuden nimen vielä syntymänsä jälkeen, kun se ei näyttäny äitin mielestä ollenkaan sovitulta. :D

 

Meillä nimeä salaillaan syntymään saakka, mutta heti laitokselta saakka kutsutaan kyllä omalla nimellään (ellei niitä muutoksia sit tuu:)). Syy siihen, miksi en tahdo sitä kertoa vielä, on, että nyt sitä nimee on helppo arvostella, mutta sit kun se oikeesti on sen lapsen virallinen nimi, niin on aika törkeetä tulla sanoon, että ei se nyt ookaan kauheen hieno. Enkä tiiä olisko joku noin törkee, mutta en ota sitä riskiä, koska pahoitan mieleni niin pahasti, jos joku tärkee ihminen arvostelee mulle tärkeitä asioita.

 

Nimen salailu on jokaisen oma asia. Mutta mä mielummin käytän vauvan omaa nimeä kuin lempinimiä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä oli nimet valmiina sekä tytölle että pojalle. Vauvaa kutsuttiin oikealla nimellään heti syntymän jälkeen. Nimi myös kerrottiin sukulaisille ja tuttaville. Emme halunneet salailla nimeä kastetilaisuuteen asti, koska olemme kristittyjä, eli kastetilaisuudella ei ole mitään tekemistä nimenantamisen kanssa. Salailu olisi vain vienyt huomion varsinaiselta kasteelta.

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ No joo, ollaan mekin kristittyjä, mutta ei silti kaikille kerrottu nimee ennen kastetilaisuutta. Eikä se siltä itse kasteelta mun mielestä vienyt huomioo, meidän kastepappi osas kyllä siinä mielessä asiansa.

Share this post


Link to post
Share on other sites
^ No joo, ollaan mekin kristittyjä, mutta ei silti kaikille kerrottu nimee ennen kastetilaisuutta. Eikä se siltä itse kasteelta mun mielestä vienyt huomioo, meidän kastepappi osas kyllä siinä mielessä asiansa.

 

 

Joo, nythän on se uusi kaava jossa nimi kysytään heti alkuun. Se on minusta paljon parempi kuin vanha kaava.

 

Silti mua ärsyttää vastasyntyneen vauvan vanhemmille esitetty kysymys "joko hänet on kastettu?", kun tarkoituksena on selvittää onko lapsella nimi. Ja tosi usein on niin, että ellei nimeä ole kerrottu ennen ristiäisiä, vierailla on suurin mielenkiinto juuri nimeä kohtaan.

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ Joo ja mua ärsyttää kasteilmoituksissa käytetty sanamuoto "sai kasteessa nimekseen". Kun se nimensaaminen ei tosiaan liity siihen kastamiseen muuten kun että samassa tilaisuudessa yleensä ilmotetaan se valittu nimi.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minä olin miettinyt nimeä ainakin tyttövauvalle jo lukioikäisenä, mutta sitten mieheni tavattuani aloimme pikkuhiljaa miettiä yhdessä nimiä jälkikasvulle. Tytön nimi on säilynyt tähän päivään varsin samana, mitä nyt perään tuli vielä kolmaskin nimi. Pojalle löysimme nimen, joka muistuttaa mieheni nimeä. Ja mikä hauskinta, löysimme tuon nimen ihan sattumalta pari viikkoa sitten mieheni sukukirjaa tutkiessamme myös hänen suvustaan! :)

 

Molemmille vauvoille tulee kolme etunimeä, pojalle kolmanneksi nimeksi patronyymi. Ja jos joskus tulevaisuudessa meitä siunataan yhdellä tai kahdella lapsella lisää, niin heillekin on jo liuta nimiä valmiiksi mietittyinä.

 

Kasteilmoitukseen ajattelimme muuten laittaa: "XXX ja XXX saivat pyhän kasteen..." sen iänikuisen "saivat kasteessa nimen" sijaan.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now