Koska päätitte lapsen nimen?

[Ada.]

Milloin aloititte miettimisen? Nimiä olin pyöritellyt mielessä jo ennen raskautta, yhdessä miehen kanssa pohdiskeltiin raskausaikana, mutta mies oli koko ajan sitä mieltä, että "Katsotaan miltä vauva näyttää."

 

Oliko päätös vaikea? Ei, poika näytti ihan nimeltään...

 

Oliko teillä valmiina tytön ja pojan nimet? Vai muutama suosikki, joista syntymän jälkeen valittiin?

Entä onko jollain käynyt niin, että vauvan nimi on jo päätetty, mutta synnyttyään vauva onkin näyttänyt ihan joltain muulta? Meillä oli muutama suosikki ja toinen nimi Johannes valittiinkin suosikeista, mutta etunimi ei ollut käynyt mielessäkään raskausaikana. Mies vaan yksi ilta totesi vauvan ollessa noin viikon ikäinen, että "Minusta se näyttää ihan Otolta" ja sitten muut nimet eivät oikeastaan enää käyneet mielessäkään.

 

Kuinka tutun ihmisen kaima lapsesta voi tulla? Ei tietenkään ihan sen hirveän vanhan luokkakaverin, mutta voisitteko antaa lapselle saman nimen kuin esim. jollain ihan mukavalla puolitutulla? No meillä kävi vähän näin. Olin perhevalmennuksessa tutustunut äitiin, jolla oli puolivuotias Otto-poika. Hän oli perhevalmennuksessa kertomassa meille vauva-arjesta ja kestovaipoista, ja koska olin kestoista kiinnostunut aloimme pitää yhteyttä. Tuossa vaiheessa en ollut vielä varma, kuinka läheisiä meistä tulee, mutta kyllä me mietittiin voidaanko antaa samaa nimeä. Kyseinen äiti ei ollut ollenkaan pahoillaan, että pojista tuli kaimoja (tai ei ainakaan näyttänyt sitä ). Nykyään tapaamme noin kerran kuussa ja välillä pojat vaan menevät sekaisin kumpaa tarkoitetaan (ovat nyt 2-vuotiaita).

[spectra]

Meillä on ollut nimi jo alusta asti helmikuussa -09 syntyvälle esikoisellemme. Raskaus sai alkunsa IVF:llä ja punktion jälkeinen päivä oli niin "lupauksia herättävä", että pidimme sitä vähän enteenä.. Etunimeksi tulee nimipäiväsankari päivältä, jolloin tiesimme että alkiot ovat lähteneet jakautumaan ja toiseksi nimi seuraavalta päivältä, jolloin tehtiin siirto. Nimet olivat pojalle, jota ihan varmasti omasta mielestämme odotimme. Rakenneultrassa asia varmistui ja koska kaikki ovat tykästyneet nimiin, aiomme ne myös pitää! Jos odottaisimme tyttöä nimeksi tulisi Ruusu tai Liila koska istutimme siirtopäivänä takapihallemme huikeasti kukkivan pensasruusun ja liilan syreenin

[Lepinkäinen]

Meidän toka- ja kolmas nimi-pohdinnat nytkähtivät eilen illalla taas eteenpäin . Nukkumaan mennessä alettiin heitellä ehdotuksia ilmaan, ja ensinnäkin mun suosikki tokaksi nimeksi alkoi vallata alaa miehenkin mielessä, ja lisäksi kolmannestakin nimestä on jo hyvä kutina. Yksi mukavahko perinteinen suomalainen kaatui siihen, että se on erään eksäni toinen nimi. Mitä jos en olisi edes muistanut koko asiaa...? Mieskään ei varmaan olisi muistanut, mutta olisi kyllä harmistunut jälkikäteen. On tosi huojentavaa, että meillä on etunimi jo aika varmasti selvillä ja molemmille hyvin mieluinen. Mä kun haluan asiat ripeästi päätetyksi ja valmiiksi, niin en kestäisi viikkotolkulla jatkuvaa arpomista ja vääntöä kutsumanimestäkin.

[Guest Elle]

 

Edited March 11, 2014 by Elle

[eiguli]

Meillä ainakin pojan etunimi päätettiin jo vuosia ennen koko raskautta....Sattus vaan niin mukavasti, et kumpikin oli tahollaan just tuon nimen päättäny omalle lapselleen, mikäli jälkikasvua joskus siunaantuis....eipä siis ollu erimielisyyksiä asiasta, tosin toista nimeä ei viel olla täysin päätetty....Tytöllekin ois jo nimi lähes valmiina, mutta lopullista päätöstä ei olla viel tehty. Mutta onhan täs viel puolisen vuotta aikaa....ja lopullinen päätös syntyy ehkä vast sitte, kun näkee vauvan!

[Mammu]

Meillä vauvan nimi päätettiin muutama kuukausi ennen laskettua aikaa. Sukupuoli oli tiedossa, joten kerkesimme miettiä asiaa ja makustella eri vaihtoehtoja. Nimen ilmoitimme ystäville ja sukulaisille heti vauvan syntymän jälkeen, taisi olla samassa tekstarissa syntymäilmoituksen kanssa.

[Rune]

lapsi ei vielä edes tekeillä,mutta tytölle ja pojalle nimet jo valmiina..

[Gaudia]

Meillä oli kummassakin raskaudessa valmiina sekö tytön, että pojan nimet. Valinta oli helppoa.

[Sippura]

Esikoisen nimi oli valmiina aika alussa raskautta. Plussaamisen jälkeen alettiin asiaa pohtia ja tytölle keksimme heti nimen, josta molemmat tykkäsimme. Pojan nimeä mietimme loppumetreille saakka ja sopivan vaihtoehdon lopulta löysimme. Itselläni oli montakin nimeä molemmille sukupuolille, joista pidin, mutta mies ei meinannut millään kelpuuttaa mitään poikien nimiä. Tyttö tuli ja valitsemamme nimi sopi täydellisesti.

 

Tällä toisella kertaa nimivaihtoehto tytölle saatiin päätettyä puolessa välissä raskautta, kun asiaa enemmän ajateltiin. Pojalle ei ole taaskaan mies kelpuuttanut mitään nimeä. Esikoisen aikana valittu nimi pojalle ei tällä kertaa käy, koska naapurin vallaton poika on samanniminen. Luulen, että sitten, kun sukupuoli selviää ja jos saamme tällä kertaa pojan, niin nimi päätetään varmaan aika viime tipassa. Itselläni on yksi nimi mielessä ja sanoinkin miehelle, että sen saa luvan kelpuuttaa, jos ei ristiäisiin mennessä ole osannut päätöstä tehdä.

 

Esikoisen nimi selvisi ystäville ja sukulaisille vasta ristiäisissä, mutta tällä kertaa on tarkoitus alkaa käyttää vauvalla nimeään heti, jotta esikoinen saa käyttää oikeaa nimeä eikä tarvitse kutsua aluksi vauvaa vaan vauvaksi. Tosin, jos vauva on poika, niin sitten varmaan käy niin, että nimi selviää kaikille vasta viime tipassa.

 

Kovin läheisen ihmisen nimeä emme kutsumanimeksi lapselle antaisi emmekä naapuruston lapsien nimiä. Emme kumpikaan pidä ajatuksesta, että lapsen nimessä olisi alusta asti etuliite pikku-. Ehkä myös osittain siksi tuo naapurinpojan nimi hylättiin vaihtoehtona meidän lapselle, vaikkei poika niin rasittava olisikaan.

[Guest wee]

Alettiin miettiä nimeä raskauden puolivälin jälkeen. Päätös oli helppo. Sekä tytön että pojan nimi oli valmiina. Haluttiin ettei ihan lähipiiristä löydy samaa nimeä.

[Amalda]

Etunimet lapsille oli valmiina jo ennen lasten syntymää ja niistä päästiin hyvin yhteisymmärrykseen. Toisi nimiä sitten pohdittiinkin vähän pidemmän kaavan kautta.

[Aakkonen]

Nimeä mietittiin pitkään, ja päätös saatiin tehtyä noin kuukausi vauvan syntymän jälkeen.

[Simpuka]

Mä olen miettinyt lasten nimiä jo aika kauan. Mutta "oikea" nimien miettiminen aloitettiin melkein heti, kun tulin raskaaksi. Tytölle nimen keksiminen oli helppoa ja mieluisia tyttöjen nimiä on paljon, mutta pojalle hyvän nimen löytäminen oli paljon vaikeampaa. Rakenneultrassa selvisi, että meille todennäköisesti tulee poika ja sen jälkeen keskityttiin vain poikien nimiin ja tahkottiin vaikka mitä listoja läpi. Pojan syntyessä meillä oli pari nimeä, joista valittiin sopivampi. Ennen syntymää ei voitu päättää nimeä, jos poika ei olisikaan yhtään näyttänyt siltä. Toinen nimi oltiin muka päätetty varmaksi jo kuukausia aikaisemmin, mutta se lopulta muuttui

 

Muoks. niin ja siis päätettiin lopullinen nimi kun poika oli noin vuorokauden ikäinen ja ilmoitettiin se kaikille.

Edited November 2, 2011 by Simpuka

[Amandine]

Meillä nimien miettiminen on aloitettu jo ennen raskautta ja tietyt nimi-ideat on mietitty valmiiksi sekä pojalle että tytölle. Erilaisia yhdistelmiä on tehty valmiiksi listaksi ja tältä listalta on myös poistunut jo muutama potentiaalinen nimi, kun ystäväpiirin lapsille on annettu nimi listaltamme.

 

Voi olla, että todellisuudessa mikään valmiista nimistä ei sovi lapsellemme, joten silloin mietitään nimi uudestaan. Luultavasti nimi silti koostuu listallamme olevista nimistä tai samankaltaisista nimistä.

[maa-i]

Nimen miettiminen aloitettiin heti, kun kaksi viivaa ilmestyi tikkuun. Tytölle olisi nimi jo valmiiina, mutta pojassa olisi vielä haastetta. Sukujen nimihistoriaa on tullut kaiveltua ja mummujen ja isomummujen nimet ovat oivallisia. Pappojen ei niinkään. Ehkä tämä on asioiden edelle menemistä, mutta ei sitä oikein malta olla miettimättä.

[Ebur]

Milloin aloititte miettimisen?

 

Rakenneultran (jossa saatiin sukupuoliveikkaus) jälkeen alettiin vakavammin pyöritellä erilaisia nimivaihtoehtoja. Oltiin jo ennen sitä puhuttu aika paljon yleisellä tasolla siitä, millaisista nimistä tykätään.

 

Oliko päätös vaikea?

 

Oli se aika vaikeaa, kun meillä oli niin paljon kriteereitä... Lopulta löytyi sellainen kahden nimen yhdistelmä, joka nuo kriteerit täyttivät.

 

Oliko teillä valmiina tytön ja pojan nimet?

Varmuuden vuoksi mietittiin jo ennen syntymää molemmille nimet, vaikka vahva sukupuoliveikkaus olikin.

 

Entä onko jollain käynyt niin, että vauvan nimi on jo päätetty, mutta synnyttyään vauva onkin näyttänyt ihan joltain muulta?

 

Tämä on aika jännä ajatus. Voiko ihminen jo syntyessään näyttää tai olla näyttämättä nimeltään? Ajattelen, että lapsi alkaa näyttää ihan varmasti siltä nimeltä, jonka vanhemmat ovat hänelle valinneet. Itse kutsuin vauvaa hänen omalla nimellään heti kun hänet rinnalleni nostettiin synnytyssalissa. Ja nimi tuntui oikein sopivalta.

Kuinka tutun ihmisen kaima lapsesta voi tulla? Ei tietenkään ihan sen hirveän vanhan luokkakaverin, mutta voisitteko antaa lapselle saman nimen kuin esim. jollain ihan mukavalla puolitutulla?

 

Periaatteessa voisi olla jonkun mukavan puolitutun nimi, mutta meidän vauvalle tuli sellainen nimi, jonka nimisiä en tunne yhtään.

[Savannnah]

Meillä on pohdittu nimiasiaa jonkin verran. Yhtenä päivänä mieheni päästi suustaan ajatuksen nimestä, jota rupesimme sitten molemmat miettimään "tosissaan" ja nyt on jo muitakin (toinen ja kolmas) nimiä hautumassa. Saas nähdä miten käy. Meillä on siis vain tämä yksi nimi tällähetkellä, eli edustaa vain toista sukupuolta. Täytyy varmaan pohtia nimeä myös varalta jos vauvamme onkin vastakkaista sukupuolta mitä olemme ajatelleet ja mitä ultrauksen perusteella on meille arvailtu. Emme ole vielä päättäneet missä vaiheessa nimi julkistetaan. Toisaalta alan kallistua enemmän siihen, että vauvalla olisi nimi jo heti syntymän jälkeen eikä tarvitsisi kutsua vauvaa aina vain vauvana ensimmäisiä kuukausia.

[annie^]

Milloin aloititte miettimisen?

 

Jossakin määrin mietittiin plussasta saakka. Noin puolen välin tienoilla lainasin kirjastosta nimikirjan ja tein listan kaikista mun mielestä kivoista nimistä. Mies sitten veti yli ne, joista ei tykännyt. 4d-ultran jälkeen viikolla 24 alettiin sitten ihan tosissaan miettiä tytölle nimeä

Toiselle alettiin taas heti plussaamisen jälkeen miettimään. Lähinnä niitä kivoja, jotka oli mielessä jo esikoiselle ja sellasia jotka toimis esikoisen nimen kanssa.

 

Oliko päätös vaikea?

 

Oli! Mies on todella kranttu.. Ei kelvannu mun ehdotukset, mutta ei herralla oikeen meinannu olla omiakaan ehdotuksia

 

Oliko teillä valmiina tytön ja pojan nimet?

Pojan nimestä ei päästy ikinä yhteisymmärrykseen

 

Entä onko jollain käynyt niin, että vauvan nimi on jo päätetty, mutta synnyttyään vauva onkin näyttänyt ihan joltain muulta?

 

Synnytykseen saakka meillä oli kummallakin oma suosikki, mun vähän modernimpi ja miehen perinteisempi. Tyttö oli heti syntyessään niin emännän näkönen, että ei voinut harkitakkaan kun miehen ehdotusta

Kuinka tutun ihmisen kaima lapsesta voi tulla? Ei tietenkään ihan sen hirveän vanhan luokkakaverin, mutta voisitteko antaa lapselle saman nimen kuin esim. jollain ihan mukavalla puolitutulla?

 

Hmm, ei nyt ainakaan samaa nimeä kun ihmisellä, jonka kanssa ollaan edes joskus tekemisissä.

[Guest vieras_]

Milloin aloititte miettimisen?

Vähän mietin jo heti plussaamisen jälkeen. Tosissaan kuitenkin vasta rakenneultran jälkeen, kun saatiin vahva veikkaus tytöstä.

 

Oliko päätös vaikea?

 

Ei se loppujen lopuksi edes ollut. Luulin, että olisi, kun ei meinattu miehen kanssa tykätä mistään samoista nimistä. En pitänyt mistään miehen ehdotuksista (joita ei montaa ollutkaan) ja mieskin vähän kummasteli omia ehdotuksiani. Lopulta kuitenkin tytön synnyttyä mies yllättäen ehdotti yhtä nimeä aiemmin laatimiltani listoilta, nimeä, joka oli yksi mun suosikeista. Heti suostuin.

 

Oliko teillä valmiina tytön ja pojan nimet?

Mietittiin lähinnä tytön nimiä, kun sellaista vahvasti ultrien perusteella veikattiin. Kerran kuitenkin hetkeksi ajauduttiin puhumaan poikienkin nimistä, lähinnä ajatuksella "ei pojille ole kivoja nimiä". Meni hetki, ja meillä oli pojan nimi päätettynä. Tuo nimi todennäköisesti annetaan, jos joskus vielä poika saadaan. Tytön nimi tosiaan keksittiin vasta tytön synnyttyä.

 

Entä onko jollain käynyt niin, että vauvan nimi on jo päätetty, mutta synnyttyään vauva onkin näyttänyt ihan joltain muulta?

 

En ihan usko tällaisiin juttuihin, tai en ainakaan omalla kohdallani. Jotta näin voisi käydä, nimestä pitää olla vahva mielikuva. Voisiko kuitenkin olla niin, että oli nimi mikä hyvänsä, jos vauva ei vastaa sitä mitä on kuvitellut (enkä tarkoita tätä pahalla), ei se ole nimensä näköinen? Ehkä jos nimeksi olisi päätetty vaikka Lumikki ja tulisi vauva, jolla on pitkät vaaleat kutrit, tai Tähkäpää olisikin tummahiuksinen ja -silmäinen, voisi vauva näyttää muulta kuin nimeltään.

 

Kuinka tutun ihmisen kaima lapsesta voi tulla? Ei tietenkään ihan sen hirveän vanhan luokkakaverin, mutta voisitteko antaa lapselle saman nimen kuin esim. jollain ihan mukavalla puolitutulla?

 

Ihan mukava puolituttu tuskin kamalasti haittaisi. Tuttu haittaisi enemmän. Rajan vedin viimeistään siihen, että meidän vauva ei ole heti syntyessään "pikku-Matti" tai "Kärpäsen Matti" kellekään läheisimmälle. (Suvusta löytyy jo nyt yhdet pikku- ja iso-Matti (nimi muutettu). Toisesta tuli iso-Matti alle kolmekymppisenä, toinen on pikku-Matti vielä tänäkin päivänä 30 vuotta myöhemmin.)Pois rajautuivat heti siis kaikkien niiden sukulaisten nimet, joiden kanssa minä tai perheeni on yhteydessä. Myös esim. äitini ystävät, joista äiti puhuu paljon.

 

Nuo nimet jotenkin tuntuvat kuuluvan noille ihmisille, ja halusin meidän lapselle ihan oman nimen. Suurelti tästä johtuen meidän tytöllä onkin melko harvinainen nimi. Ketään en sen nimisiä oikeasti tunne, vaikka kyllä tiedän, että jopa uusperhesuvusta saman niminen löytyy. Tämä ei kuitenkaan haitannut, koska missään yhteyksissä emme tuon kaiman tai hänen lähiperheensä kanssa ole.

Edited November 9, 2011 by Kärpänen

[Tessa]

Me alettiin miettiä lapsen nimeä rakenneultran jälkeen kun tiedettiin sukupuoli. Tosin kumpikin mietti enemmän omilla tahoillaan. Nimi päätettiin lopullisesti vasta pari viikkoa ennen kuin poika syntyi. Me tehtiin niin että molemmat laittoi muistaakseni viisi kivaa nimeä paperille ja sitten lappuja vertailtiin. Meillä oli molemmmilla yksi sama nimiehdotus paperilla ja tämä nimi sitten valittiin. Toisen ja kolmannen nimen valinta oli suht helppoa kun valittiin suvussa kulkevat nimet.

[Hennika]

Nimeä mietittiin pitkään, ja päätös saatiin tehtyä noin kuukausi vauvan syntymän jälkeen.

 

 

Ihan sama. Mun mielestä hyvän nimen löytäminen oli tosi vaikeaa. Nimivaihtoehtoja pyöriteltiin paljon jo raskausaikoina. Kummallakaan kerralla ei tiedetty kumpi tulee, joten sekin teki nimipohdinnoista haastavampia. Mun mies on myös aika ronkeli näissä nimiasiossa ja halusi myös ehdottomasti nähdä vauvan ennen kuin nimi päätetään.

[Louise]

Tytön nimi päätettiin jo synnärillä, mutta pojan nimeä piti miettiä kauemmin, muutama viikko muistaakseni. Me ei kyllä juurikaan mietitty nimiä etukäteen odotusaikana, koska jotenkin musta tuntui tärkeältä tavata tyyppi ensin

[Susku]

Nimiä on pyörinyt ainakin omassa päässä paljonkin. Miehen kanssa ollaan välillä puhuttu asiasta, tuloksena että pojan nimi on nyt suurinpiirtein selvillä, tytön nimeä ei olla päätetty. Ei siis tiedetä kumpi on tulossa

[onemore]

Meillä esikoisen nimi oli ollut olemassa "aina", kun taas kuopuksen nimi päätettiin päivää ennen ristiäisiä.

[N_D]

Mä olen tiennyt poikalapselle nimen jo teini-ikäsestä asti. Toinen ja kolmas nimi keksittiin yhdessä Isännän kanssa, nekin valmiina jo raskauden puolivälistä asti.