Koska päätitte lapsen nimen?

[Saffy]

Tytön nimi oli valmiina jo raskausaikana, pojan nimeä arvottiin vielä pari päivää ennen ristiäisiä ja se vaihtuikin vielä ihan viime metreillä.

[vella]

Kummallakin kerralla oli nimet valmiina ennenku lapsi oli syntyny.

[Bamselina]

Esikoisen nimi päätettiin about 3v ennen kuin lapsi oli edes suunnitelmissa. Ja myös seuraavalle lapselle (jos poika) on nimi ollut päätettynä jo noin vuoden päivät. Löytyi mieleiset, jotka aiheuttivat molemmissa sen "se on toi!"-tunteen, joten mitäpä niitä sen enempää miettimään.

[kirsmo]

Nimi päätettiin n. 3 viikkoa tytön syntymän jälkeen.

[Ida-Mari]

Milloin aloititte miettimisen?

Melkein heti plussan jälkeen... Tosissaan sitten joskus rv 30 paikkeilla. Rakenneultrassa ei selvinnyt sukupuoli, saatiin ainoastaan hatara tyttöveikkaus joten siihen ei "luotettu" ollenkaan.

 

Koska päätitte lapsen nimen?

Lopullisesti päätettiin kun tyttö oli about kuukauden ikäinen. Etunimi varmistui jo synnärillä.

 

Oliko päätös vaikea?

Etunimi ei, toinen nimi kyllä.

 

Oliko teillä valmiina tytön ja pojan nimet? Vai muutama suosikki, joista syntymän jälkeen valittiin?

Tytölle oli valmiina kaksiosainen etunimi, ja siitä se kakkososa on mun suvussa kiertävä nimi (myös mun toinen nimi) joten oli itsestäänselvää että se olis jossakin kohti nimeä. Pojalle oli valmiina kaks toista nimeä, toinen miehen ja toinen mun suvussa pitkään kiertäneet nimet. Oon "aina" tiennyt että mun lapsille tulee toisiksi nimiksi just ne kaks meidän suvussa kiertänyttä nimeä.

[Mimsi]

Milloin aloititte miettimisen?

Varmaankin noin puolen vuoden seurustelun jälkeen. Löydettiin jo silloin muutama kumpaakin miellyttävä kutsumanimi sekä tytölle että pojalle, ja ne ovat kulkeneet aika hyvin mukana.

 

Koska päätitte lapsen nimen?

Rakenneultrassa saatiin vahva tyttöveikkaus, ja myönnän, että sen jälkeen olen ajatellut vauvaa enemmän hänen tulevalla kutsumanimellään kuin ennen ultraa käyttämällämme työnimellä... Toiset nimet päätettiin muutama viikko tuon ultran jälkeen. Sanon nyt vielä sen, että ei se mikään katastrofi ole vaikka tyyppi olisikin poika; pojallekin on muutama koko nimi odottamassa!

 

Oliko päätös vaikea?

Tytön kutsumanimi tuntui ihan itsestäänselvältä asialta meidän kummankin mielestä, emmekä koe tarvetta odottaa ja katsoa "näyttääkö" hän siltä. Se on hänen nimensä.

 

Oliko teillä valmiina tytön ja pojan nimet? Vai muutama suosikki, joista syntymän jälkeen valittiin?

On siis kummallekin sukupuolelle nimi valmiina. Luotamme aika paljon tuohon rakenneultran sukupuoliveikkaukseen, joten vain tytölle on nimi aivan täysin valmiina. Pojalle sitten valitaan muutamasta vaihtoehdosta jos meille tuleekin poika!

[Guest wanda]

Nimet oli päätetty ennen lapsen syntymää, jo noin raskauden puolessa välissä Vaihtoehtoisia ei ollut.

[daiw]

Meillä oli nimi keksittynä jo raskausaikana, sillä varauksella kuitenkin, että mikäli lapsi ei näyttäisi nimeltään niin sitten se menisi vaihtoon. Nimi oli kuitenkin enne, ja heti kun lapsi nähtiin tiedettiin molemmat että hän oli aivan nimensä näköinen .

[Nadda]

Esikoisen kohdalla aloin miettimään nimeä heti, kun tein plussatestin. Mies oli vähän passiivisempi nimiasiassa, mutta hyvissä ajoin saatiin kuitenkin yhteistuumin päätettyä nimiehdotukset tytölle ja pojalle. Käytännössä nimet oli valmiina silloin, kun piti neuvolaan palauttaa esitietolomake synnytystä varten. Esikoisen kohdalla en edes muista pojan nimivaihtoehtoa, mutta tytölle keksitty nimi tuli sitten syntyneelle vauvalle käyttöön. Mahdollisten muiden lasten nimiä on mietitty huvikseen raskauksien välissä, mutta kun on taas plussa tullut testiin, on menetelty samalla tavalla kuin esikoisen kohdallakin. Usein tällä välillä mietityt nimet on sitten päätyneet esitietolomakkeeseenkin ja lopulta käyttöön.

 

Yhdenkään lapsen kohdalla ei ole tullut sellaista oloa, ettei nimi sopisi käyttäjälleen. Sopivasta nimestä on siis ollut vahva mielipide jo ennen lapsen syntymää, ja mulle ainakin nimi itsessään on tärkeä enkä voisi jättää miettimistä siihen, kun lapsi on jo syntynyt. Tosin jonkin verran ollaan kyllä vielä varmisteltu syntymien jälkeen, että otetaanhan tämä nimi nyt varmasti ja onhan se hyvä jne. Mulle termi "lapsi näyttää nimeltään" on siis vähän outo, koska mietin ensin, millaisen nimen haluan lapselleni eikä asiaa enää muuta vauvan syntyminen, koska nimeen on jo kiintynyt.

[Mimsi]

Sopivasta nimestä on siis ollut vahva mielipide jo ennen lapsen syntymää, ja mulle ainakin nimi itsessään on tärkeä enkä voisi jättää miettimistä siihen, kun lapsi on jo syntynyt. Tosin jonkin verran ollaan kyllä vielä varmisteltu syntymien jälkeen, että otetaanhan tämä nimi nyt varmasti ja onhan se hyvä jne. Mulle termi "lapsi näyttää nimeltään" on siis vähän outo, koska mietin ensin, millaisen nimen haluan lapselleni eikä asiaa enää muuta vauvan syntyminen, koska nimeen on jo kiintynyt.

 

Näin minäkin ajattelen, vaikken olekaan osannut pukea ajatuksiani sanoiksi yhtä hyvin. Kiitos Nadda!

[dawnie]

Kaikkien nimet on päätetty muutamaa viikkoa ennen ristiäisiä.

[Emerentia]

Aloin heti plussan saatua nimien mietintään. Päätös oli todella vaikea ja nimet muuttuivatkin aina parin viikon välein Listasin paperille tyttöjen ja poikien nimiä, joista tykkäsin ja voisin kuvitella antavani lapselle.. tuli paljon vietettyä aikaa netissä

 

Nimi päätettiin mukamas ennen lapsen syntymää, mutta ei se sitten oikein sopinutkaan tytölle..

 

Voisin antaa puolitutun nimen lapselleni, jos se ihminen ei herätä mitään negatiivisia vivahteita mielessäni.

 

Nimeä salailtiin pari viikkoa, mutta sitten ei enää maltettu pitää sitä pelkästään omana tietona

[Maggie]

Tytön nimi päätettiin sillä sekunnilla ku pappi soitti ovikelloa. Pojan nimi päätettiin ristiäisiä edeltäneenä iltana klo 24.00 .

[Koivupuu]

Rakenneultran jälkeen alettiin pohtia kunnolla ja aika pian se oikea nimi sitten osui kohdalle. Aikaisin ollaan päätetty siis.

[poimulehti]

Esikoisen kohdalla etunimivaihtoehdot olivat selkeinä valmiina jo vuosia ennen raskaaksi tuloani. Minulla oli sekä pojan- että tytönnimistä ehdottomat suosikit ylitse muiden, joista toisen tietäisin tulevan ensimmäiselle lapselleni. Toisen ja kolmannen nimen hahmotelmia oli muistaakseni mietitty odotusaikana, mutta kolme etunimeä päätettiin lopulliseen muotoonsa vauvan ollessa kaksiviikkoinen.

 

Kuopuksen kohdalla etunimivaihtoehdot olivat valmiina jo ennen syntymää, ja heti lapsen synnyttyä oli selvää että tuo valittu pojannimi todellakin sopi hänelle. Vauvan ollessa 2 kuukauden ikäinen hänelle pidettiin nimiäiset ja tuohon päivään mennessä varmistui toinenkin etunimi, jossa olikin sitten vähän enemmän hakemista. Viime hetkillä tiputimme nimilitaniasta pois isopappani etunimen, sillä meitä rupesi ärsyttämään suvun vouhotus perinnenimistä ja yleisesti se määräilevä asenne... Vaikka nimi olikin hieno ja isopappani minulle merkityksellinen henkilö, niin en vain kyennyt tuota nimiperinnettä jatkamaan, kun tietyt henkilöt suvussa pitivät asiaa (ja omaa määräntävaltaansa asiassa) itsestäänselvyytenä. Lapsi saikin sitten vain kaksi etunimeä, vaikka isosiskolla etunimiä on kolme.

 

Kummastakaan lapsesta en tiennyt sukupuolta etukäteen.

 

Kolmannelle vauvalleni, jonka sukupuoli selvisi ultraäänitutkimuksessa rv:lla 20, on nimi ollut valmiina rv 21:lta lähtien. Sekä ensimmäinen että toinen etunimi siis. Mielestäni maailman söpöin nimiyhdistelmä.

Edited February 29, 2012 by poimulehti

[Adalemina]

Tytön nimi oli jo masumatkalla mielessä ja on sen jälkeen myös ihan etunimeksi asti päätynyt.

Toisia nimiä pohdittiin ristiäisiä edeltävänä iltana saunan lauteilla.

 

 

Pojan nimi oli kinkkinen, joten vasta syntymän jälkeen - juuri ennen ristiäisiä.

[Pearl]

pari kuukautta ennen kun olin edes raskaana

[Lumisade75]

Me alettiin miettiä nimeä rakenneultran jälkeen. Tytönnimi keksittiin suht helposti, tein listan suosikkinimistäni ja mies sitten valitsi niistä 4 parasta, itsellekin löytyi tuosta joukosta oma suosikki, joten se oli selvä. Nimi on vähän pidempi, koska sukunimi on lyhyt ja sointuu muutenkin sukunimeen.Toinen nimi tuli aika jännästi, mies ehdotti syksyllä kuolleen mummonsa toista nimeä ja olin juuri edellisenä päivänä miettinyt kyseistä nimeä tietämättä sitä miehen mummon nimeksi. Sehän oli sillä selvä.

 

Pojannimi on ollut vaikeampi, meillä on kuuden nimen lista, joista emme ole miehen kanssa päässeet yhteisymmärrykseen. Kumpikaan ei halua toisen suosikkia ensimmäiseksi nimeksi. Itselläni olisi ollut jo pitkään hyvä pojannimi mielessä, mutta miehen mielestä se lausutaan ruotsinkielisittäin ärsyttävästi. Olen siitä jo luovuttanut.

Eli katsotaan, kumpi maailmaan tulee, (tyttöveikkaus on olemassa) sitten vasta pohditaan tarkemmin.

[aamuaurinko]

Minä olin miettinyt tulevalle lapselleni nimeä jo vuosia ennen raskautta. Alkuraskaudesta asti yritin viritellä nimiasiasta keskustelua, mutta mies ei oikein ottanut tosissaan ja ehdotteli kaikkea pöljää. Lopulta päästiin nimestä yhteisymmärrykseen kaksi viikkoa lapsen syntymän jälkeen .Tytölle olisi ollut (ja onkin tulevaisuutta varten jos joskus tyttö saadaan) koko nimi valmiina ja siitä ei mitään erimielisyyksiä ole .

[Emni]

Me päätettiin tytön ja pojan nimi hätäkastelappua varten, joka piti palauttaa neuvolaan joskus rv 23 paikkeilla. Siinä oli pojan sekä tytön kohdalla kaksi nimeä. Itselläni oli liuta nimiehdotuksia, mutta miehelle kelpasi vain harva ehdottamistani ja varsinkin tytön nimestä päästiin aika nopeasti yhteisymmärrykseen. Pojalle toinen nimi oli sama kuin miehen toinen nimi ja tytölle taas nimi, jonka miehen isä olisi halunnut antaa miehelle, jos mies olisi ollut tyttö. Meille sitten syntyi tyttö ja nuo kaksi nimeä olivat heti valmiina. Mies halusi lopulta vielä kolmannen nimen tytölle, joka päätettiin muutama päivä ennen ristiäisiä, tytön syntymän jälkeen mies alkoi pyöritellä vielä toista nimivaihtoehtoa toiseksi nimeksi jo päätetyn tilalle, mutta lopulta tuo hätäkastelappuun kirjoitettu nimi piti ja lisäksi tuli vielä kolmas nimi.

[Guest frankie]

Vauva on vielä masussa, mutta nimi löytyi sattumalta jo ennen rakenneultraa. Aika kärsimätön olen kyllä miettimään kaikkea aina..

 

Oletin, että nimen valinta olisi todella vaikeaa, joten haettiin huvikseen nimikirjoja kirjastosta ja selailtiin - oli vahva tyttöolo jo tuolloin, joten molemmat puolivahingossa keskittyikin lähinnä tyttöjen nimiin. Yksimieliset suosikit (lapselle tulee 2 nimeä) löytyi saman tien ja vahvistui rakenneultran jälkeen, eikä muita vaihtoehtoja edes ole ainakaan tässä vaiheessa. Masuasukkia kutsutaan jo tulevalla nimellään, siinähän ollaan sitten kun ultraaja erehtyikin ja maailmaan putkahtaa kesäkuussa poika Samoin voi toki olla, että tyttö ei syntymänsä jälkeen näytäkään nimeltään ja sitten mietitään uusiksi.

Edited March 11, 2012 by Tirpana

[Tuhatjalkainen]

Silloin kun tiedettiin onko tulokas tyttö vai poika.

[indira]

Tytön etunimi on päätetty nyt odotusajalla, mutta pojan nimi on vielä mietinnässä. Vielä ei siis tiedetä kumpi on tulossa.

[Wilzu]

Olen teinivuosina jo ajatellut/haaveillut lasteni nimistä. Sekä tytölle että pojalle nimi on ollut mielessä ja nyt esikoista odottaessa mieheni kanssa keskustelimme niistä. Hän ei täysillä tyrmännyt nimiä, mutta jos tulossa olisi poika olisi hän halunnut vaihtaa etunimen, mutta toinen nimi osui suvun mukaan niin meillä kuin heilläkin samaan. Tötön nimestä mies ei juuri sanonut mitään, joten oletan hänen kelpuuttavan sen Sitten teimme kompromissin ja päätimme saunassa istuessa, että jos tulee tyttö, minä saan päättää etunimen ja jos tulee poika, niin hän saa päättää... Tyttöä meille sitten lupailtiin ja tässä ollaan nimen suhteen vahvoilla. Ainoa mitä mietin on, että mitkä nimet laitetaan esitietolomakkeeseen?? sitä vielä onneksi aikaa miettiä... haluan säilyttää nimet vielää salassa silloin perheeltä...

[Guest Ravenna]

About viitisentoista vuotta sitten teininä törmäsin ihanaan pojannimeen, miehen kanssa asiasta päätettiin joskus parikymppisinä; oli jo silloin puhetta siitä, minkä nimisiä lapsia meillä joskus toivon mukaan on. Ja nimen käyttäjä tupsahti kuvioihin melkein vuosikymmen tuon jälkeen

 

Kakkoselle on sukupuolesta riippumatta molemmat nimet jo melkein päätettynä.

Edited June 4, 2012 by Ravenna