Koska päätitte lapsen nimen?

[AnneJ.]

*

Edited December 30, 2011 by AnneJ.

[Guest Neiti.Aurinko]

Meillä oli molemmille(mahd.tyttö tai poika) nimet mietittynä valmiiksi.

 

Kun tyttö syntyi, ei hän näyttänytkään silti mitä nimeä oltiin kaavailtu. Mies kaivoi uuden nimen ihan puskista ja siihen tykästyttiin. Nimi päätettiin oikeastaan jo pari vkoa syntymän jälkeen.

 

Ei kerrottu kenellekään nimeä etukäteen...

[Untu]

N. 5kk ennen LA:ta oli tytön nimelle saatu päätös. N.2kk ennen LA:ta keksittiin sitten pojallekin vihdoin nimi. Nyt jännäillään, että ehtiikö joku kavereista antaa nimen (saman) omille lapsille ennen meitä, ja toisaalta myös sitä, että näyttääkö tulokas ollenkaan nimeltään..

 

Jos tulokas on nimensä näköinen, ilmoitetaan nimi heti "syntymätekstarin"mukana. Ei haluta pimittää tietoa, ettei mm. anoppi ehdi keksiä jotain omaa nimeä tulokkaalle . Haluamme, että kaikilla on sama kutsumanimi käytössä heti alusta lähtien, eikä esim. joku anopin "hellittelynimi" mitä me inhoaisimme.

[Neven]

Meillä oli tytölle nimi valmiina jo pari vuotta, aika helposti löytyi molempia miellyttävä nimi. Jos joskus saadaan poika, niin sitä joudutaan sitten kyllä oikein toden teolla miettimään.

Tyttöjen nimiä on kyllä monta vielä takataskussa odottamassa

 

Itse asiassa mies oli niin tohkeissaan soittaessaan äidilleen tytön syntymän jälkeen, että paukautti vaan että se on nyt tämän niminen neiti meillä. Mä olin pyytänyt että haluaisin nähdä tytön ensin, mutta olin niin heikossa hapessa synnytyksen jälkeisen vuorokauden ettei mies ollut sitten malttanut odottaa

 

Kyllä mä voisin antaa jonkun puolitutun nimen lapselle, mutta luultavasti pitäydytään edelleen hollantilaisissa nimissä. Yksi meidän suosikkinimistä pojalle on mun uuden pomon nimi. Yllättäen sitten hylättiin se nimi listalta kokonaan...

 

Hollantilaiseen tapaan siis paljastettiin lapsen kutsumanimi heti laitoksella, kaksi muuta nimeä vasta ristiäisissä muutamaa poikkeusta lukuunottamatta.

[Amon-Ra]

Tytön etunimi oli oikeestaan jo valmiina ennen kuin tulimme raskaaksi. Muitakin ihania ja sopivia nimiä löytyi, mutta yksi oli ylitse muiden. Poikien nimiä taas oli hankalampi keksiä. Yksi kummallekkin sopiva sitten löydettiin.

 

Kun tyttö sitten syntyi, tuumittiin että sopiiko hänelle sunnittelemamme nimi. Muistan vielä kastepäivänä kysyneeni vauvalta, että haluatko sinä olla Olga... Itselle nimen valitseminen oli suht helppoa, mutta mietin kovasti että tykkääkö lapsi itse nimestään.

 

Meillä nimi oli salaisuus kasteeseen asti. Tyttöä kutsuttiin mun aloitteesta Mimmiksi siihen asti.

[Snazu]

Me ollaan keksitty ja arvosteltu nimiä miehen kanssa jo seurustelun ekoista päivistä asti. Mulla on ollut muutama lempitytön nimi myös jo vuosia, joista mieskin on pitänyt paljon. Raskauden aikana saatiin poikien nimet rajattua heti kahteen hyvään vaihtoehtoon. Tytön nimiä oli muutama.

 

Pojan saamme, joten oli helpompi siirtyä sen tiedon jälkeen tosissaan maistelemaan kahta vaihtoehtoamme. Esitietolappuun, jossa kysyttiin nimiä, me laitettiin se kummasta pidämme enemmän. Kun jouduttiin synnärille vähän hätäisesti tossa viikko sitten kun meinasi synnytys käynnistyä, mies oli laittanut paperille tämän saman nimen. Sen jälkeen päätimmekin, et kyllä se se nimi nyt on. Mutta pidetään pieni varaus, jos vauva ei näytäkään siltä. 4d:n mukaan ainakin näytti Kellekään ei olla suostuttu kertomaan juuri tämän takia, et jos vauva ei näytäkään siltä. Heti syntymän jälkeen kyllä kerrotaan nimi, vaikka pidetäänkin sitten myöhemmin juhlat johon kutsutaan sukulaiset ja ystävät.

 

Tuttujen nimiä en pystyisi antamaan. Joten jos jokin nimi on käytössä niin se on sitten käytössä. Onneksi mä oon mieltynyt ina erikoisempiin nimiin, mitä harvalta löytyy, mutta tavallisista nimistä mm. Nelli, Roope ja Jere on jouduttu jättämään pois.

[JenniN]

Tyton nimi oli meilla ollut valmiina jo vuosia. Kolmisen vuotta sitten, ennen kuin edes harkittiin lapsia tai edes avioliittoa, nain unta, etta minulla oli Sofia-niminen tytar. Seuraavana paivana mies sanoi (tietamatta unestani), etta jos meilla joskus on tytar, sen nimi pitaisi olla Sofia. Siita asti tuo nimi on ollut itserstaan selva nimi tytolle, etenkin kun kumpikin meista siita tykkasi tosi paljon! Toista nimea mietittiin pitkaan, mutta lopulta 1-2 viikkoa ennen tyton syntymaa sekin loksahti paikalleen. Meilla piti nimen valinnassa pohtia myos kaksikielisena perheena nimen lausumista - halusimme nimen, joka olisi yhta helppo seka suomen etta englanninkielisille isovanhemmille, ja etta nimi kuulostaisi (lahes) samalta kaikkien lausumana. Nimi paljastettiin heti lapsen synnyttya.

[Ren]

Minä en ole vielä edes raskaana, mutta mietin kivoja nimiä sekä tytölle että pojalle.

Ketjun aloittaja kyseli vähän kaikkea nimen valintaan liittyvää ja itse olen huomannut seuraavan ongelman: Kun sukunimi alkaa S-kirjaimella, ei etunimi oikein voi päättyä S-kirjaimeen.

Kuvitteellinen esimerkki: "Niklas Saarinen" Tuon kun sanoo ääneen, menee puolivälissä aika suhinaksi. Osaan kuvitella, miten tuosta ei saisi koskaan puhelimessa selvää, kun nimet tulisivat yhteen pötköön. Vai mitä mieltä olette?

 

 

Harmitus. Minä niin tykkäisin parista S-kirjaimeen loppuvasta nimestä.

[Neven]

Meillä on tuon s-loppuisen nimen kanssa ongelmia, koska mies on hollantilainen, hänen on vaikea taivuttaa esim. Niklas-nimi, joten varmaan harkitaan kaksi kertaa meidän suosikkinimien Nicholas, Andreas ja Johannes kanssa.

 

Munyhden kaverin etunimi päättyi samaan kirjaimeen kuin millä sukunimi alkoi, siis tyyliin Ella Aaltonen. Hänen mielestä se oli hankalaa, tiedá siitä sitten kun ei itsellä ole ollut samaa ongelmaa.

[Nanuli]

Meillä oli sekä tytön että pojan nimi valmiina jo ennen raskauden alkua. Ultra näytti tyttöä, jonka jälkeen tytön nimi vaihtoehto vielä muuttui. Syntymän jälkeen ei enää ollut tarvetta nimeä muuttaa kun nimi tuntui tytölle niin hyvin sopivan

 

Muille kutsumanimi paljastettiin heti, toinen nimi vasta ristiäisissä. Niin ja meillä tytön nimi loppuu samaan kirjaimeen millä sukunimi alkaa, mutta en tätä ennen edes tullut miettineeksi että se voisi olla hankala sanoa.

[Ren]

Olisiko muita kokemuksia tuosta "etunimi loppuu samaan kirjaimeen, millä sukunimi alkaa?"

 

Evestiina kertoi, että joku oli kokenut sen hankalaksi, mutta Nanuli oli antanut tällaisen etunimen tyttärelleen. Olisiko lisää kokemuksia? Onko se hankala, sanotko nimesi epäselvästi yhteen pötköön (jos sinulla on tällaiset nimet)?

 

En tiedä takerrunko nyt ihan epäoleelliseen. Pitäisi vain ottaa mallia Nanulista ja etsiä sopiva nimi, päättyvästä kirjaimesta viis.

[Cordelia]

Kiva, että tähän on tullut näin paljon vastauksia. Itse ei olla vielä mietitty nimeä yhtään...

 

Itselläni on etunimi, joka loppuu samaan kirjaimeen, millä sukunimi alkaa. Onhan se nopeasti sanottuna vähän kömpelöä, mutta harvoinpa sitä nimeä tarvii niin nopeasti sanoa... En ole kokenut sitä mitenkään ongelmalliseksi eikä varmaan ajatella sitä lapsen nimeä päätettäessä. Muutenkin varmasti ihan tarpeeksi vaikeaa!! (Ehkä hankala voisi olla esim. Maria Aaltonen, jonka voisi kuulla myös Mari Aaltosena, mutta en juuri nyt keksi edes muita nimiä joissa noin voisi käydä...)

[Hanski77]

En oo vielä raskaana. Mutta ollaan jo päätetty pojan nimi ja tytön etunimikin on jo tiedossa!

[Dianna]

Me oltiin kyllä mietitty nimiä pojalle jo raskausaikana, mutta varsinaisesti päätös tehtiin vasta muutama päivä ennen nimenantojuhlia, kun täytettiin maistraatin paperia. Oli helppo pitää nimi salassa juhliin asti, kun ei oltu edes saatu itse sitä valittua.

[Mirksa]

Meillä oli jo aika hyvissä ajoin pojalle etunimi valmiina mutta toisien nimien kanssa oli vähän pähkäilemistä. Kolmas nimi sitten keksittiin ja jotenkin se kokonaisuus tuntui orvolta ilman toista nimeä joten kolme nimeä loppujen lopuksi pojalle tuli ja toinen nimi pälkähti päähän keskellä yötä muutama päivä ennen kun tavattiin kastepappi

Nimeä ei paljastettu muille kuin kummeille (hekin tarvitsi vain etunimen) jotka kävivät lahjaan kaiverruttamassa nimen.

 

Miehen mummo sanoi vähän ristiäisten jälkeen että pappavainaa oli aina sanonut että jos heille poika tulee niin siitä tulee X, joka on meidän pojan toinen nimi. Jotenkin ihanaa että on sitten miehen pappa tavallaan läsnä pojan nimen myötä

 

Toisen lapsen nimeä ei olla kyllä oikeastaan yhtään mietitty. Pojalle olis etunimeksi muutama vaihtoehto tiedossa mutta tytölle ei. Tytölle olis toinen/kolmas nimi tiedossa kun annetaan sama mikä mulla toinen nimi. Onhan tässä aikaa miettiä

[Hanni]

Minä olen keksinyt nimet jo kolmelle lapselle eikä lapsista ole vielä tietoakaan Saa nähä miten mieli muuttuu, kun lapsia saamme...

[Ren]

Minä olen keksinyt nimet jo kolmelle lapselle eikä lapsista ole vielä tietoakaan Saa nähä miten mieli muuttuu, kun lapsia saamme...

Onko mies samaa mieltä nimistä? Mietin vain, kun minullakin oli nimet kolmelle lapselle valmiina, kunne miehelle ei käynytkään niistä mikään suoraan. Tosin ei meilläkään ole vielä lapsia, joten onhan tässä aikaa suostutella - ja miehen suostutella minua omiin ehdotuksiinsa. Ja voihan tietysti olla, että kaikki menee uusiksi, kun sen käärön joskus syliimme saamme.

[tirpiainen]

miulla oli nimet tytölle ja pojalle jo pitkään. sitten kun tulin raskaaksi ja nimistä puhuttii oikeasti, ei ukko tykästynyt niihin ollenkaan. nyt meillä on yhdet nimet molemmille jo valmiina, joten katsotaan sitten tuleeko lapsesta kumpikaan niistä. tyttöä arveli rakenneultrassa joten nimi on....

[LilleriLalleri]

Meillä on ollut nimet valmiina molemmille sukupuolille jo raskauden alkuvaiheessa. Eikä mielipiteet ole muuttuneet matkanvarrella. Eikä ollut erimielisyyttäkään nimistä. Jotenkin ne vaan tupsahti mieleen ja molemmat niistä miehen kanssa pidettiin. Salaisuutena säilytetään nimiäisiin saakka.

[kervinen]

Me tiedettiin loppuraskaudesta, että tulossa on tyttö ja arvottiin kahden nimikandidaatin välillä ihan kasteviikolle asti. Kastoin vauvan itse, joten olisin toki voinut yllättää miehen vielä kastetilaisuudessa En ole vielä oikein tottunut vauvan nimeen, vaan vauva ehti muodostua erisnimeksi.

[OliviaS]

Meillä oli tytölle toinen nimi tiedossa (tai siitä tuli itseasiassa kolmas nimi) jo pitkään ennenkuin vauvoista edes aaveiltiin.. Etunimivaihtoehtoja tuli ja meni mutta siihen ihan ensimmäiseen sitä sit loppujen lopuksi päädyttiin joten nimi oli sit tiedossa ihan plussauksesta asti jos ei jos aiemminkin Nimeä alettiin käyttää, kun tyttö oli 2vko ikäinen. Piti ensin varmistaa, että sopii

[Neven]

Meillä olis toiset ja kolmannet nimet jo valmiina sekä tytölle että pojalle, etunimistä vaan ei vielä varmuutta.No onhan tässä vielä aikaa ennen kuin niitä nimiä edes tarvitaan.

[Pottu82]

Lapsen ensimmäinen nimi oli minulle koko ajan hyvin selkeä jo ennen tytön syntymää. Tytön isukkia siihen sitten lämmiteltiin useampi viikkoa synnytyksen jälkeen

[Guest Miaka]

Meillä oli tytölle etunimi valmiina pitkään. Oikeastaan heti seurustelun alusta lähtien, sillä joskus 15-vuotiaana olin "päättänyt" sen omalle tytölleni antaa ja mieskin tykkäsi nimestä heti paljon. Nimen tiesivät myös kaikki mun läheiset, ja niinpä se ei edes ollut mikään yllätys, kun mies laittoi tytön syntymäpäivänä ensimmäisiä kuvia sukulaisille otsikolla "X syntyi!". Tosin miehen suvun puolella eivät etukäteen tienneet nimeä. Toinen ja kolmas nimi keksittiin/lyötiin lukkoon vasta papin kanssa juuri ennen kastetta papereita täyttäessä, joten niitä ei tietenkään kukaan muukaan etukäteen tiennyt.

 

Pojan nimestä meillä oli sitten miehen kanssa hyvin erilaisia näkemyksiä. Ei millään tahtonut löytyä sopivaa, kun mun samoin 15-vuotiaana päättämä nimi ei kelvannut miehelle liian erikoisena, mutta miehellä itsellään ei ollut oikeastaan mitään järkeviä ehdotuksia. Tähän väliin voi sanoa, että itse asiassa kaikki miehen nimiehdotukset oli jonkun hänen kaverinsa tai tuttunsa nimiä, mitä itse jo periaatteesta vastustan, saati sitten noiden top 10-nimien kohdalla. Lopulta poika sai sitten sen mun suosikkinimen ja tällä kertaa ihan koko nimi päätettiin ja kerrottiin samalla pojan ollessa pari-kolmeviikkoinen.

 

Kuopusta luultiin rakenneultraan asti tytöksi, ja nimi olisi ollut valmiina. Ultrayllätyksen jälkeen alkoi kuumeinen nimen miettiminen, ja bongasinkin lehdestä kivan nimen, joka sopi joukon jatkoksi. Tätä nimeä ja toista ja kolmatta tosin haudottiin taas ristiäisiä edeltävään päivään asti, joten ennen kuin pappi nimen ääneen sanoi, ei kukaan muu tiennyt, mihin lopulta oltiin päädytty. Tosin nimiä pyöriteltiin ihan avoimesti ja läheiset tiesi, minkälaisia nimiä oltiin mietitty.

 

Kuten jo tuossa sanoin, en itse laittaisi lapselle nimeksi liian samanikäisen kaverin/tutun/sukulaisen nimeä. Sen sijaan meidän molempien suvuissa on samoja nimiä yhden sukupolven yli. Toinen hankala asia on nimen varaaminen. Meillä meinas ystävän kans vähän tunnelma kiristyä, kun huomasimme, että meillä on yksi yhteinen nimisuosikki, joka mulle oli kuitenkin kakkosvaihtoehto ja ystävälle ilmeisesti ykkösvaihtoehto...

[Guest Miaka]

En ole vielä oikein tottunut vauvan nimeen, vaan vauva ehti muodostua erisnimeksi.

 

Mulla oli kuopuksen kanssa sama ongelma, koska nimeä alettiin käyttää vasta ristiäisten jälkeen ja ristiäisissä vauva oli jo vähän yli kaks kuukautta. Nyt, kun vauva on kohta neljä kuukautta, alkaa nimi tulla jo sujuvasti.