Lucinda

KYS

128 posts in this topic

Mulle sairaalassa olo oli joteensakin traumaattinen kokemus. Siis osastolla, salissa oli ihan mahtava henkilökunta ja synnytys meni tosi hyvin osittain tietysti mahtavan kätilön ansiosta.

 

Osastolla olin aivan onneton. Olin valvonut ennen synnytystä pari vuorokautta jo supistusten takia ja olin aivan poikki. Halusin vain nukkua ja tietysti ensimmäisenä yönä vierustoverin vauva itki koko yön (oma lapsi nukkui ihan kiltisti). Rukoilin toisena päivänä hoitajilta, että pois lähteneen vierustoverin tilalle ei tulisi ketään, jos vain tilaa on muualla. Näin luvattiin ja sanottiin, että muissa huoneissa on kyllä runsaasti tilaa. No eikös seuraavana yönä klo kaksi kyörätty huoneeseen juuri synnyttänyt, joka piti perhehdyttää hommaan ja siinähän sekin yö sitten meni valvoessa. No voihan tietysti olla, että onkin kaikki muut huoneet tulleet täyteen yllättäen, mutta kuitenkin...

 

Perehedytys oli olematonta. Eli siis neuvoja ei tullut minkäänlaisia. Olen siis ensisynnyttäjä, eikä minua neuvottu osastolle tullessa mitenkään, ei navan puhdistamisessa, ei vaatetuksessa, ei syöttämisessä. Ainoa neuvo imetykseen oli, että vuorossa ollut vanhempi hoitaja tarttui tiukasti rintaani, tökki sillä vauvaan päin sanomatta sanaakaan ja kun vauva ei saanut heti otetta, niin tokaisi: "Ei tuosta näytä mitään nyt tulevan, tuon rintakumin." Ja niin tapahtui (ei myöskään opastanut miten tuota rintakumia käytetään... :rolleyes: ). Paljon myöhemmin sitten neuvolassa huomattiin, että pojalla on kireä kielijänne, minkä siis olisi periaatteessa voinut saada aika helposti selville jo laitoksella. Mies oli sitä mieltä, että hoitaja närkästyi, kun halusin vaihtaa itse lapselle heti vaipat, kun tultiin osastolle. Hoitaja siis olisi sen tehnyt, mutta halusin sen tehdä, että oppisin. Ja siis että tämän vuoksi ei sitten neuvonut muissakaan jutuissa.

 

No, tuo mainitsemani uusi vierustoveri sai hyvän perehdytyksen silloin yöllä ja kuuntelin sitten sujuvasti verhon takaa ja sain oppia itsekin.

 

Oli siellä osastolla toki mukaavaakin henkilökuntaa, erityisen sympaattinen oli yksi nuori hoitaja, joka oli reipas, auttavainen ja väänsi ihanaa savonmurretta (piliruppiiniarvot... :D )!

 

Osasyitä tuohon kärsimykseeni oli kyllä ihan sisäsyntyisiä. En ole koskaan ollut ennen sairaalassa, joten se pelotti aika tavalla, en ole koskaan ennen käynyt KYSissä, koska olemme alueelle vasta muuttaneet ja siis kaikki perhehuoneet oli varattu ja olin tosi yksinäinen öisin valvoessani ilman miestä. Ja siis tietysti ensisynnyttäjänä olin aika paniikissa tuosta vauvastakin...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kysissä synnytyksissä välillä opiskelijoita mukana, toki lupa kysytään. Onko kenenkään kohdalle osunut ja minkälainen fiilis jäänyt?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä oli ekassa ensin kätilöopiskelija ta myöhemmin lääkäriopiskelija. Minulle jäi hyvä fiilis varsinkin kun synnytys oli pitkä niin oli seuraa kun kärilö ei koko aikaa kerinnyt huoneessa olla.

 

Toisessa oli hieman huolia ja murheita ja kestokin oli lyhempi niin en kaivannut hommaan hetään ylimääräistä

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä oli lääkäriopiskelija mukana (lisäksi kandikierroksella kävi useampi opiskelija ja professori). Aika hiljainen tämä opiskelija oli, mutta ei hänestä mitään haittaakaan ollut :) Synnytys eteni ja sujui normaalisti.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä ehti olla kolme eri vuoroa töissä synnytyksen aikana ja sen mukaisesti mukana ehti myös olla sekä kätilöopiskelija että lääketieteen kandi. Mielellään päästettiin opiskelijat mukaan synnytykseen ja kokemus oli kaikinpuolin positiivinen. Molemmat opiskelijat olivat todella kohteliaita, mukavia ja taitavia, saatiin kandille sitten loppujen lopuksi papereihin yksi ulosautto. :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meilläkin oli kandi mukana ekassa synntyksessä. Melko harmiton tapaus, kävi aina välillä kurkkimassa ovelta, mutta saatiin kyllä aika lailla olla kahdestaan koko ajan, ponnistusvaihetta lukuunottamatta.

 

Ponnistusvaiheessa mukana olivat vain kätilö, tuo kandi ja mun mies. Kandi piti mun toista jalkaa koukussa ja antoi tukea eli oli erittäin hyödyllinen varsinkin siinä loppuvaiheessa. Kauhea kiire oli silloin (1/07) synnytyssaleilla, mut ei hirveästi näkynyt kätilöistä, et joka paikassa tapahtuu (paitsi että oltiin tosiaan melko paljon kaksistaan ja siinä loppuvaiheessakin hyvä, et toinen kätilö edes ehti paikalle avustamaan kun vauva oli maailmassa..).

 

Millainenhan ruuhka mahtaa olla nyt maaliskuussa..nimittäin tunnen/tiedän helmi-maaliskuun odottajia itseni lisäksi sellaiset kymmenkunta, jotka olisivat kyssille tulossa ja melko varmasti ainakin osa samaan aikaan :D ..

Share this post


Link to post
Share on other sites

Taatelin kanssa lähes yhtenevä teksti tuosta kandien ja kätilöopiskelujen läsnäolosta synnytyksessä (myös sen kolme vuoroa kävin läpi). Hyvin siis meni ja meillä ulosauttomerkinnän sai kätilöopiskelija... :lol:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meidän esikoinen syntyi pääsiäisyönä, joten harjoittelijoista ei ollut tunkua. :lol: Kätilöopiskelijan olisin antanut tulla seuraamaan, mutta kandeista annoin kiellon, koska kaikki olisivat olleet mun tuttuja (vanhoja kurssikavereita, liikaa infoa heille... :rolleyes: ). Itse olen sitten ne pakolliset seurannat ja ulosautot käynyt tekemässä, ja ihanaa on, että ihmiset suostuvat meitä ottamaan. Kiitos teille siitä, mä niinkuin varmasti muutkin tekevät siellä kaikkensa ollakseen hyödyksi, mutta tarvittaessa myös mahdollisimman näkymättömiä. ;) Mua vaan nolotti niin vietävästi, kun aloin aina itsekin vetistelemään syntymän hetkellä. :unsure::lol:

Edited by Ink Q

Share this post


Link to post
Share on other sites

Laitanpa omaa kokemusta Kysin henkilökunnasta, vietin siellä kuitenkin 8 päivää...

Synnytyssalissa kätilöt olivat tosi mukavia, ja kivunlievitystä sai kun sitä pyysi. Mulla oli käytössä ilokaasu, suihku, lämpöpussit ja vähän myöhemmin epiduraali. Lääkäri sitten olikin aika kammottava tapaus, venäläissyntyinen erittäin ylimielinen tyyppi joka kieltäytyi huomaamasta vauvan virheasentoa ponnistaessa vaikka kätilö oli kuulemma siitä sanonut ja pyytänyt imukuppia avuksi. Lääkärin mielestä vauva oli oikein päin, ja käski jatkamaan vielä puoli tuntia (siinä vaiheessa ponnistusvaihe oli jo kestänyt yli tunnin ja mä olin tajuttomuuden rajoilla kun epiduraalin vaikutuskin oli lakannut ajat sitten). No, sain kun sainkin lääkäristä huolimatta vauvan pihalle, parin tunnin pusertamisen jälkeen. Repesin tosi pahasti, totta kai, ja mitä teki tämä samainen lääkäri ommellessaan? Laittoi ensinnäkin liian vähän puudutetta, ja kun ompeli sanoi vain vihaisesti "tätä ei nyt riittänyt joka paikkaan" kun mä rimpuilin tuskissani. Toisekseen jätti yhden suuren ontelorepeämän kokonaan ompelematta! Se sitten tulehtui ja kipuilee vieläkin vaikka synnytyksestä on pian pari viikkoa. Onneksi on antibiootit...Neuvolan terkka sanoi että kyseiselle lääkärille on pidetty puhuttelujakin, en vissiin ole ainoa potilas joka tällaista kohtelua sai. Terkka käski vielä valittaa hoitovirheestä.

 

Synnyttäneiden osastolla 6-kerroksessa oli muuten tosi kivoja kätilöitä ja hoitajia, mutta mua alkoi vähitellen rasittamaan se kun kyselivät koko ajan mun mielialasta. Vauva joutui teholle infektion takia muutamaksi päiväksi, ja kun itkin sitä hoitajat ilmeisesti ajattelivat että mulla on synnytyksen jälkeinen masennus. Lisäksi sain vielä kohtu- ja rintatulehduksen ja sekin suretti, joten vaativat mua juttelemaan psykologin kanssa kun olin heidän mielestään niin masentunut. Olivat ahdistelleet mun miestäkin kyselemällä että olenko mä hänen mielestään masentuneen oloinen. No, kai se kuuluu asiaan. Vielä pisteet siitä että saatiin perhehuone kaikkien vaikeuksien takia, vaikka periaatteessa tilaa ei olisi ollut.

Edited by Remuliina

Share this post


Link to post
Share on other sites

Remuliina&Toscha:mullakin oli sama lääkäri, hyvä ettei henki lähtenyt, kun ko. lekuri hiukan sössi mun sektiossa. Pahinta oli se ettei han tullut mitään mulle sanomaan että on pahoillaan tms. vaikka kaikki muut hoitohenkilöstöstä sen tekivät :girl_sad:

 

Mulle on tehty kaksi sektiota Kysissä, ja jos vielä kolmannen muksun haluaisin, niin sekin olis sitten sektio. Mutta en kyllä haluaisi sitä tehtävän Kysissä, sen verran ikävät muistot on edelleenkin ko. paikasta :girl_mad:

Share this post


Link to post
Share on other sites

^^ no hui kamala! toivottavasti tuommonen puoskari sais lähtöpassit ja pian! ennen tammikuuta kiitos :girl_mad:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Muistatteko lääkärin nimeä? Itse en ainakaan kyseistä lääkäriä hyväksy synnytykseeni.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Joo, nimi olisi hyvä saada... Joskos sitten osaisi välttää / vaatia toista lääkäriä saliin, jos vaan mahdollista...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Omasta synnytyksestä jäi nyt sitten ikävien muistojen lisäksi sairaalainfektio joka ei lähde lääkkeillä. Nyt on kuudes antibioottikuuri menossa, aina kuurin loputtua nousee korkea kuume ja tulehdus riehuu välillä munasarjoissa, välillä virtsateissä tai kohdussa. Nice. Lääkärien mukaan täytyy vaan jatkaa antibioottien syömistä, kyllä se sieltä kuulemma aikanaan lähtee :girl_cry2: . Niin ja imetyksen jouduin lopettamaan että saisin oman hormonitoiminnan taas edes jotenkin kuntoon. En taida enää kysiin mennä synnyttämään, eheh.

Edited by Remuliina

Share this post


Link to post
Share on other sites

Täytyypä laittaa itsekkin muistin sopukkaan tuo nimi.. Luulisi jo saavan lähtöpassit kyseinen lääkäri! Toivottavasti kaikki muistavat tehdä valituksen, jos on nuin huonoa hoitoa saanut..

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulle kyllä jäi tosi positiivinen kuva niin salista kuin osastoltakin. Synnytys kesti sen verran kauan että ehti olla 4 eri kätilöä (ja ponnistusvaiheessa 2 kpl eli yhteensä 5) ja lääkäreitäkin vilahti useampi. Iltavuoron kätilö oli mun kanssa koulussa samaan aikaan, eli naama ja nimi oli tutut. Yövuoron kätilö oli aivan kertakaikkisen mahtava, onneksi syntyikin hänen vuorollaan. Apuna siis toinenkin kätilö - tosi rempseä tyyppi - ja älyttömän tehokkaan oloinen nuori lääkäri.

 

Pyysin itse imukuppia kun oli kestänyt tosi kauan ja alkoi olla ihan voimat loppu, niin avustivat sitten sillä. Mua käytiin sit tapaamassa myöhemmin osastolla ihan vain siksi että oli imukuppisynnytys. Ne kuulemma on usein sen verran rajuja että äidille voi jäädä traumoja tilanteesta. Mulla just päinvastoin; itse pyysin vetoapua ja sitä annettiin, koin tulleeni kuulluksi ja että otettiin tosissaan.

 

Osastolla oli kesätöissä ainakin 5 entistä opiskelukaveria, ja muukin henkilökunta kokonaisuudessaan oli ihan huippua. Sain ohjausta sen mukaan miten koin tarvitsevani, ei tuputettu mutta ei myöskään jätetty yksin jos tarvitsin apua. Kipulääkettä sai pyytämällä. Muuten sai olla ihan rauhassa vauvan kanssa, vuoron vaihteessa kävivät toki kiertämässä huoneet ja painelemassa ja katsomassa haavaa, mutta muina aikoina tulivat pyydettäessä.

 

Hyvä reissu, sen perusteella uskallan kyllä mennä uudestaankin jos joskus vielä ajankohtaista.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Olisikohan kellään jakaa kokemuksia suunnitellusta sektiosta kysissä? Itsellä perätilan takia suunniteltu sektio lähestymässä...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mua harmittaa etten saanut aikaiseksi tehdä valitusta, nyt on siis vuosi kulunut ja kärsin edelleen synnytyksen (sektion) yhteydessä syntyneistä vaurioista ja joudun niiden takia nyt menemään lisätutkimuksiin :hysteric:

 

Diipadaapa:mulle on tehty kaksi suunniteltua sektiota Kysissä, mutta mulla ei ole niistä mitään painokelpoista kirjoitettavaa...

Voin toki yrittää vastata asiallisesti jos sulla on jotain kysyttävää.

 

Mulla sektiot on tehty selkävian takia.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Diipadaapa:

 

Mulle on myös tehty KYS:ssa suunniteltu sektio perätilan takia 4 vuotta sitten.

Sektioaika oli suunniteltu rv 39+3, mutta alavatsalla olleen ihotulehduksen takia siirrettiin viikolla eteenpäin eli poika syntyi lopulta rv 40+3. Kaikinpuolin oli positiivinen kokemus, vaikka jännitinkin etukäteen hirveesti! Leikkauksen jälkeiset kivut pysyivät hallinnassa kipupumpun ansiosta (sitä ei ilmeisesti laiteta automaattisesti, mutta otin itse puheeksi edellisenä päivän anestesialääkärin kanssa sen, että pelkään eniten leikkauksen jälkeisiä kipua, niin hän suositteli pumppua). Ikävin asia koko hommassa oli leikkausiltana tulleet vatsakivut, jotka johtuivat suolistossa olleesta ilmasta, jotka ei liikkuneet mihinkään :girl_sad: Mutta siihenkin on lääkettä olemassa ja sen saatuani olo helpotti! Jos sektio vielä joskus edessä, muistan VAATIA lääkettä...

 

Mullä sektio tehtiin suht myöhään, poika syntyi klo 14.51, käsitykseni mukaan suunnitellut sektiot tehdään yleensä aamupäivällä? Pystyyn nousin seuraavana aamuna. Vauvan sain nähdä heti synnyttyä leikkurissa ja rinnalle sain ekan kerran heräämössä :girl_smile: Muun ajan isukki ja kätilö olivat pojan kanssa. Eka yön poika oli virallisesti hoitajien luona, mutta sanoin haluavani imettää niin toivat säännöllisesti viereen, taisipa poitsu lopulta nukkua äipän kainalossa suurimman osan yötä :girl_in_love:

 

Leikkaushaava parani nopeasti, kun vaan muisti suihkutella ja antaa ilmakylpyjä.

Voi kuulostaa yltiöpositiiviselta, mutta mulla ainakin oli positiivinen kokemus verrattuna 1,5 vuotta aikaisemmin kokemaani rajuun alatiesynnytykseen!

 

Toivottavasti sinullakin menee kaikki hyvin :lipsrsealed:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulla tämän toisen suunnitellun sektion piti olla kanssa aamupäivällä, lähdettiin kotoa 6.30 että ehdittiin sairaalaan kahdeksaksi. Päästiin saliin vasta joskun puoliltapäivin, koska kaikki kiireelliset tapaukset kiilaa siihen suunniteltujen eteen.Ihan ymmärrettävää :girl_smile:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kiitos Neven ja katzi vastauksistanne! Ikävä kuulla, että Nevenin kohdalla on mokattu pahasti. Ja toisaalta taas helpottuneena luin katzin osalta, että kaikki voi mennä myös hyvinkin.

 

Leikattu minua on sinänsä ennenkin, mutta sektiosta ei ole kokemusta. Jännittää jo aika lailla ja tiedän, että leikkauksen jälkeiseen kipuun kannattaa ottaa kaikki mahdolliset avut ja tropit vastaan. Saas nähdä päästäänkö suunniteltuun aikaan asti vai kehkeytyykö raskausmyrkytys sitä ennen, kun oireita meinaa nyt ruveta tulemaan...

 

Kirjoittelen sitten kuulumisia, kun olen päässyt toipumaan sektiosta!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tehkää hyvät ihmiset hoitovirheilmoituksia noista kokemuksistanne! Kyseinen lääkäri oli myös minun synnytyksessäni ja ponnistusvaihe kesti hurjat YLI 4h! Vauva oli virhetarjonnassa ja lääkäri kehotti vaan vaihtamaan ponnistusasentoja, että kyllä se sitten onnistuu...Kun olin ponnistanut 3h tämä lääkäri kuvasi lanteitani, että mahtuukos se nyt sieltä tulemaan-kyllä mahtuu, eikun ponnistelet vaan..Olin siinä vaiheessa jo aivan väsähtänyt(mutta jälkeenpäin kätilö kertoi minun näyttäneen hyvävoimaiselta!)...kun 4h oli täynnä minulla ei kertakaikkiaan enää ollut voimia ja sitten lääkäri alkoi puhumaan imukupista ja onneksi sitä myös lopulta käytti! Vauva syntyi, mutta imukuppi repäisi päänahkaa ja vauva joutui 3vuorokaudeksi teholle. Repesin pahasti ja lääkäri ompeli ainakin tunnin ja sanoi, että eihän tämä pahasti revennyt ja kyseli kätilöltä neuvoja, että ompelisinkohan vielä tuosta ja tuosta..... Onneksemme vauvalle ei tullut pysyviä vammoja. Tein hoitovirheilmoituksen, mutta asia tunnuttiin kuittaavan sillä, että ko.lääkäri ei ole enää töissä siellä(synnytin siis Mikkelissä), eikä ole tapahtunut mitään laiminlyöntiä.......... Tein myös kantelun ko.lääkäristä ja siitä vielä odottelen vastinetta, mutta varmaanhan se on samansuuntainen kuin tuo hoitovirheilmoituksenkin vastaus..

 

Nyt sitten olen taas onnellisesti raskaana ja la tammikuussa, olen alusta asti vaatinut sektiota-vauvan hengellä ei leikitä tällä kertaa ja tuskin edes pystyisin ponnistamaan yhtään kertaa sen verran traumaattinen oli tuo ensimmäinen synnytkseni....

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minulla on kyllä päinvastaisia kokemuksia kyseisestä lääkäristä. Itse olen synnyttänyt KYSsä 3 lastani ja viimeisessä synnytyksessä hän oli mukana loppuvaiheessa ja hoiti asian minusta ihan ok. Jokainen synnytys voi olla erilainen ja synnytykseen kuuluu myös yllätyksiä joita meistä kukaan ei etukäteen voi tietää; suurin osa kuitenkin päätyy onnellisesti.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now