Herääkö lapsesi iloisena vai suruisena?

[PMLats]

Laitoin tämän nyt tänne vauvapuolelle, koska olen ihmetellyt asiaa jo pitemmän aikaa, vaikka poitsu nyt onkin jo yli vuoden.

 

Eli aina kuulee, miten vauvat ja lapset herää iloisina jokellellen ja viimeistään siinä vaiheessa kun äiti menee kurkkaamaan, ilmestyy lapsen naamalle aurinkoinen hymy...

 

Onko kaikilla näin, vai löytyisikö kohtalotoveria? Mun poika herää aina itkuisena (ehkä kerran kahdessa viikossa vähän iloisempana), eikä mielialaa kohota vaikka vanhemmat menisi miten iloisina ja aurinkoisina toivottelemaan huomenia Asia harmittaa, koska omakin päivä alkaa sitten vähän kurjissa fiiliksissä, ja toki huolettaa, miksi herääminen on niin kamalaa. Monesti itkuisuus jatkuu aika pitkäänkin, aamumaito ja -puuro auttaa joskus mutta vain hetkellisesti.

 

Poitsu kuitenkin herää, eikä siis ole vain havahtunut - ei siis suostu enää nukahtamaankaan uudestaan.

 

Mikä avuksi, vai onko mulla vaan lapsi jonka mielestä on kurja herätä uuteen päivään

[Extravaganca]

Meidän typy (11 kk 1 vko) herää nykyään vähän itkaisten, ei siis itke, mutta silleen parahtelee. Nukutaan samassa huoneessa kaikki. Muistan kyllä, että aikaisemmin heräsi aina kälkättämään ja jokeltamaan, mutta tällä hetkellä näin. Voihan se olla, että herää alunperin ja leikkii siinä hiljaa jne., mutta mie herään vasta tuohon itkaisuun.

En usko, että kesken kaiken unienkaan herää, sillä nukkuu 20-07.

En oo itse osannut huolestua koskaan koko asiasta

Edited July 8, 2009 by Extravaganca

[Morticia]

Pipsukka on aina herännyt naama väärällään, en muista kun kerran tai pari tän 3 kk aikana että olisi hyväntuulisena ollut herätessään. Joskus sitten lepertelemällä saa neidin hymyileväksi mutta useimmiten ei. Muutenkin tämä on sellainen kärtymakkara että narisee vaan (tai suorastaan karjuu) jos ei saa olla sylissä.

[Suvi]

Meillä herätään nälkäisenä Auta armias jos yrität edes vessaan mennä ennen kuin imetät! Mutta sitten kun maito on juotu, niin sen jälkeen kyllä ollaan oikein iloista poikaa, mutta ei se oo kyllä kiva herätä aina 5-6 välillä kauheeseen narinaan...

 

No kyllä hän joskus leikkii ihan hyväntuulisena itekseen ptikäänkin, mutta se lysti loppuu tasan siihen kun itse vähänkin liikahdan

[Viljatuuli]

Meillä herätään seitsemän maissa itkuisena syömään, mutta sitten nostan usein pojan pinnasänkyyn, jossa se heräilee jokeltelemaan tuntia myöhemmin.

[pikkupossu]

Itse olen tässä yli kahden vuoden aikana tullut siihen tulokseen, että joistakin herääminen on vaan kurjaa...

 

Meidän esikoinen on jo reilusti yli kaksivuotias ja edelleen lähes poikkeuksetta herää päiväunilta (jotka vieläkin kestävät pari tuntia eli varmasti riittävästi) huonolla tuulella, enemmän tai vähemmän huutaen tai vähintäänkin syliä kaivaten. Ja niin on ollut aivan vauvasta saakka. Myös yöherätykset olivat vauvana välitöntä huutoa, mutta aamulla sentään useimmiten heräsi (ja herää edelleen) melko hyväntuulisena ellei kova nälkä ollut. Muuten on kuitenkin ollut melko helppo ja hyväntuulinen vauva ja lapsi, joskin ehkä vähän herkkä ja helposti hermostuva joissakin asioissa. Mutta kyllä tuohonkin "tapaan" on tottunut ja nyt on aivan ihmeellistä, kun kakkonen onkin aivan toista maata eli juuri sellainen hymynaama viimeistään äidin nähdessään

[pipa]

Meilläkin herätään aina itkien. Eli nopeasti on saatava maitoa naamaan kunnes rauhottuu. Nykyään ei edes välttämättä maito kelpaa tuntiin ja itketään ihan hysteerisenä nälkää ja sehän saa mut täysin itkunpartaalle. Kyllä se sitten aina jonkin ajan päästä suostuu juomaan maitonsa ja ollaan sitten niin iloisia, että vihdoinkin se mamma tajusi antaa sitä maitoa

[Haavis]

Meillä herättiin yleensä aina itkuun. Nykyään isojen poikien sängyssä ei enää niinkään, vaan sieltä lampsitaan meidän makkariin.

 

Päikkäreiltä yleensä herättiin itkien, jotta huomio kiinnittyi. Mut nyt on viimesen viikon ajan ollut sellanen vaihe, että huudetaan päikkäreiltä herättyä suoraa huutoa ja huutoa kestää varmaan vartin verran.

 

On meilläkin joskus heräilty höpöttäen, mutta itku on ollut kyllä useemmin.

Nälkää meillä ei juuri koskaan olla valitettu. Mitä nyt ihan pikkuvauvana.

[Tiitiäinen]

Meillä poika on ollut oikeastaan alusta saakka tyytyväinen heräilijä. Aamuisin herää höpöttämään itsekseen eikä kyllä hermostu pitkään aikaan. Eikä kaipaa saman tien aamupalaa. Tyttö on ihan toista maata, on todella harvinaista, että herää tyytyväisenä. Oli sitten kyseessä mitkä unet tahansa. Ja aamuisin on saatava pullo saman tien suuhun, muuten palosireeni nousee aivan toisiin sfääreihin. Molemmat kyllä kaipaavat syliä päikkäreiden jälkeen, mutta karu arki on sitä, että lattialle joutuu odottamaan siksi että saan molemmat sisälle vaunuista. Kerran olen neuvolassa asiasta sanonut, lähinnä kun ihmettelin yöllisiä huutokohtauksia. Samanlaiseen siis herää aamulla, mutta kun kello on riittävästi, noustaan sitten ylös.

[Snazu]

Meillä vaihtelee tää, mutta taitaa olla suurin osa heräämisistä epämieluisia itkun tai ainakin hyvin myrtsin naaman kera. Usein tuntuu, että jos poika herää liian aikasin, oli se yöunilta tai päiväunilta, ollaan itkuisia ja kärttyisiä. En kyllä tiedä miksi poika herää eikä suostu takas nukkumaan. Herätettäessä ainakin on kiukkuinen kuin ampiainen ja saattaa itkeä puoli tuntiakin. Kärttyisyys kestää tunnin. Vältämme herättämistä.

[Coordinator]

Suunnilleen 1-vuotiaaksi asti poika heräsi lähes aina hyvällä tuulella, jokeltelusta tiesi hänen heränneen. Nyt yksivuotispäivän tienoolla kuvioon tuli joku heräämisharmi, koska nykyään ainakin päikkäreiltä herätään lähes aina pöllähtäneenä, usein itkuisena ja "pallo hukassa".

[Nuski]

Meillä noustaan iloisena ja kovin pirteänä heti. Silmät kun aukeaa niin heti noustaan pystyyn pinniksessä ja aletaan kertomaan juttuja! Välillä äiti toivoo että vähän olisi väsyneempi aamulla, että hetken jaksaisi sängynpohjalla makoilla!

[Guest -Jonski-]

Meilläkin herätään aina itkien. Varmaan kahtena aamuna kaikenkaikkiaan on herätty huudellen äitiä (ikää 1v 4kk). Ei oo kivaa, mutta lienee normaalia, koska kohtalotovereita löytyy .

[Juksu]

Yleensä silloin, jos herää itkien (aamulla tai päikkäreiltä) tarkoittaa meillä sitä, että on vielä väsynyt.

[pinkdream]

Meillä oli yhteen aikaan sitä (tyttö oli ehkä vajaa vuoden..?), että aamuisin herättiin aina kiukkuisena. Se oli jotenkin tosi raskasta. Itseä muutenkin nukutti aamusta pitempään, kun tyttöä niin herää nyt sitten siihen tinttailuun... Nykyään tyttö herää tosin ihan hyväntuulisena.

Nykyäänkin on tosin vielä niin, että kun tyttö herää päikkäreiltä, sitä ei saa laskea sylistään maahan ennen kuin se itse haluaa maahan. Muuten tulee itku. Eli kaipaa sitä läheisyyttä ja sylissä rauhoittumista päiväunien jälkeen ennen kuin jaksaa taas touhata. Kai se herääminen vaan ottaa aikansa ja on mukava äitin sylin lämmössä heräillä rauhassa.

 

 

 

Mun äiti muuten on sanonut, että mä oon kuulemma ollut just sellainen aina pienenä. Aina heräsin vaan kiukkuisena... Että kai se herääminen on joillekkin vaan kurjaa.

 

[Hermione]

Meillä päiväunilta heräämisen mieliala riippuu siitä onko tyttö saanut nukkua riittävästi. Jos unta on riittänyt yli pari tuntia niin suu on hymyssä, mutta jos unet jää esim. tuntiin-puoleentoista tarkoittaa se yleensä sitä, että uni on jäänyt kesken ja sitten itkettää.

 

Aamuheräämiset tulee yleensä sellaisen pienen itkahtelun kautta joka yleensä muuttuu iloksi kun isä käy hakemassa tytön sängystä pois (nukkuu siis omassa huoneessaan). Ennen omaan huoneeseen siirtymistä itku oli yleensä maidon vaatimista ja tankkauksen jälkeen oli taas parempi mieli. Mutta yöunilta harvemmin herätään iloiseen jokelteluun, päiväunilta useammin.

[miumiu]

Romeo (2v7kk) heräsi vauvana melkeinpä aina itkulla tai muuten kiukkuisena. Oli aika harvassa että iloinen vauveli sieltä olisi kurkinnut. Ihmettelin monesti että miksi näin, mutta itsekin olen aamuisin aika äkäinen, niin ehkä poika on perinyt sen multa. Nyt taaperona, kun on oppinut jo hieman puhumaan, niin heräämisitkut on jäänyt pois (ihanaa), mutta nyt sängystä voikin kuulua vihainen "ÄITI"-karjuminen. Mutta edistystä on tapahtunut, että näin käy enää noin kerran viikossa jos sitäkään.

 

Fiona (5,5kk) taas on niin hymyileväinen, tyytyväinen ja iloinen tyttö, että en edes muista milloin hän olisi itkulla herännyt. Ei kai koskaan. Yölläkin kun haluaa maitoa, niin ei hän huuda vaan pyöriskelee levottamasti sängyssä. Romeo taas karjui vauvana yöllä kun halusi maitoa. Outoa kun lasten heräämistavoissa on noin iso ero..