Ystävien tuki

[Guest Ninni]

Miten olette saanut ystävien tukea?

Miten haluisitte saada ystävien tukea?

On monenlaista asiaa ja tapaa miten tukea ystävää

odotuksen aikana.. mutta niitä ei aina osaa arvata.

Joidenkin mielestä joku asiat miellyttävät todella paljon

ja jotkut asiat ärsyttävät siulun syövereihin asti ..

Miten vihjata ystävälle millaista tukea haluatte?

Miten ottaa hyvä ystävä mukaan odotukseen?

[elviira]

Aihe, joka kiinnostaa minua myös hyvin paljon ja haluaisin tietää missä mulla on mennyt pieleen.

 

Eli itselläni ei ole vielä lapsia, mutta siskollani ja monella hyvällä ystävällä kyllä. Itsestä tuntui, että heidän odotusaikana oli tosi hankalaa päästä juttuihin mukaan. Olin kiinnostunut, mutta usein annettiin ymmärtää, että en voi tajuta yhtään mitään mistään, kun en ole ollut itse raskaana. Jotkut ystävät taas antoivat hieman liian yksityiskohtaisia kuvauksia raskaus-ajan tuntemuksista ja gyne-käynneistä, että en ollut ihan siihenkään valmis. Sen jälkeen kun vauvat tulivat masun ulkopuolelle niin kaikki on taas ihan ok.

 

Eli, neuvoja kaipaillaan. Hyvä ystäväni odottaa nyt toista lastaan niin haluaisin tietää miten voisin olla hänen tukena parhaiten.

[mari.com.au]

Mulle mun parhaan kaverin tuki on tosi tarkea. Ensinnakin mulla ei ole paljon kavereita taalla AUssa, joten ei ole ketaan kenen kanssa jutella noin yleensakaan.

 

Me ollaan juteltu lahinna nimista, milloin kumpikin mennaan kaymaan toistemme luona ja olen pyytanyt hanta lahtettamaan jotain suomenkielista luettavaa. Mietittiin ja yritettiin myos laskeskella yhdessa laskettua aikaa. Mulle periaatteessa riittaa, etta han on onnellinen mun puolesta ja kuuntelee.

[Ayla]

Eli, neuvoja kaipaillaan. Hyvä ystäväni odottaa nyt toista lastaan niin haluaisin tietää miten voisin olla hänen tukena parhaiten.

 

Tämä onkin hankala aihe, koska jotkut raskaana olevat haluaa puhua muustakin kuin vauvasta ja ärsyyntyvät, jos tuntevat, että heidän kanssaan ei enää voida puhua muusta kuin kakkavaipoista ja lapsista. Jos taas ei yhtään kysele odotuksesta ja lapsesta, niin sitten jotkut kokee, että ei ole kiinnostunut raskaudesta ja lapsesta. Jos ei itse osaa arvioida kumpaan ryhmään ystävä kuuluu, niin selvillä vesillä on parhaiten jos ottaa kultaisen keskitien Eli kyselee tuntemuksista raskauden suhteen, mutta myös puhuu muustakin kuin lapsista.

 

Jos ystäväsi odottaa jo toista lastaan, niin mutu-tuntuman mukaan sanoisin, hän on varmaan yleisimpiä lapsiin liittyviä kysymyksiä pohtinut jo ensimmäisen raskauden kohdalla, ja hän varmaan enemmän haluaa päästä irti arjesta niin, että voi ystävän kanssa puhu muustakin kuin perheestä ja lapsista.

 

Jos oma ystäväni odottaisi toista lastaan kyselisin varmaan, että miltä hänestä tuntuu, kun toinen lapsi tulee: miten on ajatellut arjen järjestyvän, mitä on ajatellut esikoisen mustasukkaisuudesta jne. Mahdollisesti myös tarjoisin apua niin, että voisin lähteä esikoisen kanssa esim. vaunulenkille ja äiti saisi hetken olla vauvan kanssa kahdestaan.

 

Kun itselläni ei vielä ollut lasta ja kaverini oli raskaana kyselin mm. miltä vauvan potkut/hikka tuntuu, miten liikkuminen/lenkkeileminen onnistuu, millä mielein kaverini on menossa synnyttämään jne. Olin toki kiinnostunut ko. asioista, mutta halusin myös osoittaa kiinnostusta tulevaa lasta kohtaan.

[Trio]

Kultainen keskitie on hyvä ratkaisu

 

Mä kaipasin odotusaikana ns. normaaliakin ystävyyssuhdetta, yhdessä lenkkeilyä, juoruamista ja tavallisista asioista puhumista.

Mutta tykkäsin myös siitä että ystävät kyselivät esim. ajatuksia parisuhteesta vauvan syntymän jälkeen, synnytyksen toiveista ja peloista jne jne.

 

Mulla on ollut siinä mielessä ihana tilanne että kaikki läheisimmät ystäväni ovat suht samaan aikaan olleet samassa elämäntilanteessa kuin minäkin, joten keskusteltavaa riitti. Esim. yksi ystäväni synnytti siinä vaiheessa kun minä plussasin, toinen ystäväni kotiutui synnytyslaitokselta juuri ennenkuin minä sinne menin jne.

 

Mulle ystävien tuki odotusaikana on ollut ihan korvaamatonta, ja ystävyys on lasten syntymien myötä vain syventynyt.

[Emmiina]

Kiitos vastauksista, itselle kullan arvoisia tässä kun pikku hiljaa alkaa toivottavasti lähipiiriin tulemaan lapsia

[Marmalade]

Mä oikeastaan haluaisin, että ystävät olisivat niin kuin ennenkin. En halua koko ajan puhua raskaudesta ja lapsista, enkä varsinkaan halua kuuluttaa mitään gynekologisia juttuja edes ystäville. Toisaalta toivon, että olisi joku läheinen kaveri samassa tilanteessa, niin voisi oikein kunnolla ja ilman keskustelukumppanin tylsistymistä vaahdota aiheesta mielin määrin.

 

Mulla muuten oli yksi kaveri, joka selosti ihan kaikki raskaudestaan verenpaineesta lähtien. Välillä oli kieltämättä vaikea pitää mielenkiintoa yllä, kun ihan kaikki yksityiskohdat ei kiinnosta. Täytyisi itsekin pitää se mielessä, kun puhuu kavereilleen raskaudestaan.

[star]

Kaipa sitä voisi omankin mielipiteensä ilmaista

(ja huom! todellakin on oma mielipiteeni, ja jokainen kokee asian takuulla erilailla...

Jokainen raskaus on yksilöllinen)

 

Olen keskustellut raskaudesta ystävieni kanssa useaan otteeseen.

"Vanhoista" kavereista olen ensimmäinen, joka odottaa lasta, kun taas vähän uudempien kavereiden joukossa on jo toisilla useampiakin lapsia.

 

Ensisijaisesti olen ystäväviltäni toivonut, että minua "kohdellaan" kuten aina ennenkin. En halua olla vain "maha", vaan haluan keskustella kaikista asioista, kuten aina ennenkin.

Kävin alkuraskaudesta jopa baareissa istumassa iltaa kavereiden kanssa, ollen kuskina. Ja silloin puhuttiin aivan kaikesta, ryyppyreissuista tulevan kesän festareihin, kavereiden vaihtuvista poikaystävistä yms.

 

Minun on helpompi keskustella raskaudesta näiden ystävieni kanssa, joilla jo on lapsia/jotka ovat raskaana. Heidän kanssaan tulee asiasta helpommin juttua, kun molemmat tietävät "mistä on kyse" ja "mitä nyt kuuluu" toiselta kysyä.

Esim. mitä neuvolassa sanottiin viime kerralla? Onko vauva jo rt:ssa yms.? Oliko verenpaineet hyvät, ettei vaan ole raskausmyrkytystä?

 

Nämä ei-raskaana-olevat ystäväni kyselevät sitten taas omasta mielestään tärkeitä juttuja aina silloin tällöin...

Esim. Miten vauva voi...? Onko sua sattunut jo jostain...?

 

Olen huomannut puhuvani TODELLA vähän raskaudestani ja yksi syy siihen on se, että ei ole mitään kerrottavaa.

Kertaakaan en ole voinut pahoin, mistään ei ole sattunut koko aikana, paino ei ole noussut (kuin 4 kiloa koko aikana), mistään ei kolota, minua ei väsytä...olen siis elämäni kunnossa!

 

Ne joilla ilmenee kaikenlaisia "vaivoja" puhuvat varmasti helpommin raskaudesta, koska "on jotain josta kertoa"

Mutta kun ei ole mitään!

 

Nämä ystävät, jotka eivät ole raskautta vielä kokeneet/läheltä seuranneet ovat usein silti tosi kiinnostuneita "mahasta" ja raskaudesta. Ja toki kerron mielelläni asiasta jos he jotain kyselevät. MUTTA ensisijaisesti toivon aina, että puheenaiheet olisivat jotain muuta.

He ovat myös halukkaita koskemaan mahaa yms.

Olen yrittänyt sanoa, että välillä vauva liikkuu todella paljon, ja toisinaan on kauankin ihan paikallaan. Huomaan, että heidän kärsivällisyytensä ei kuitenkaan sitten usein riitä, että jaksaisivat kokeilla mahaa niin kauan, että vauva vähän liikkuisi.

...ja useinhan se ei sitten juuri silloin liiku, kun sitä oikein odottaa.

 

Sitten nämä toiset ystävät, jotka ovat jo raskauden kokeneet tms.

He tietävät vauvan liikkeet ja liikehdinnän, koska ovat sen kokeneet. He voivat jopa neuvoa, että "otappa lasillinen sokeripitoista mehua" jos vauva on ollut kovin rauhallinen.

 

Oman kokemukseni mukaan

raskaudesta on hyvä jutella isommalla kaveriporukalla heti silloin alussa, ja näin kertoa, että (esim. minun tapauksessani) haluan, että minuun suhtaudutaan kuten aiemminkin. Toki vauvasta/raskaudesta voidaan keskustella, mutta mieluiten sitten esim. kahden kesken, eikä silloin kuin ympärillä on paljon ihmisiä, koska sellaisissa tilaisuuksissa osa saattaa jopa ahdistua "kaiken-maailman-vauva-jutuista", jos se ei ole itselle mitenkään ajankohtaista.

 

On hyvä olla muutama jolle todella voi asiasta kertoa ja puhua, jotka osaavat tukea ja auttaa.

Itse olen huomannut sen, että (valitettavasti) tulee paljon helpommin puhuttua sellaiselle ystävälle, joka on vastaavan jo kokenut. Häneltä saa paremmin vertaistukea.

 

Eli jos et ole itse kokenut raskautta, niin mielestäni silloin on hyvä aina ensisijaisesti kysellä äidin kuulumisia, ei niinkään vauvan. Kyllä se tuleva äiti sitten kertoo, jos on jotain kerrottavaa.

Ensisijaisestihan sinä olet sen tulevan äidin ystvävä!

 

Itse olen ennen omaa raskauttani ollut hyvinkin aktiivisesti kiinnostunut erään ystäväni silloisesta raskaudesta.

Ystävänikin huomasi sen, sillä mm. joka neuvolakäynnin jälkeen soitin hänelle ja kyselin kuulumisia. Olin kirjoittanut omaan almanakkaani neuvolat etukäteen ylos

Tämä lähensi todella paljon välejämme (ja minusta tulikin tämän lapsen kummi hänen synnyttyään).

Olin heti raskauden alusta alkaen mukana elämässä ystäväni raskautta ja tein niin loppuun asti. Eli mikäli TODELLA olet odotuksesta kiinnostunut, niin osoita se heti alussa ja jatka sitten loppuun asti. Älä hyppää kelkasta kesken pois.

 

Ärsyttävintä on sellaiset ystävät, jotka ovat alkaneet pitää yhteyttä "vain" raskauden takia. Eli alkaneet soittelemaan yms. vaikka ennen raskautta eivät olleet missään tekemissä/soitelleet tms.

 

Toivottavasti jutussa on jotain tolkkua!

 

star ja Tintti rv 40+1

[Ayla]

Ärsyttävintä on sellaiset ystävät, jotka ovat alkaneet pitää yhteyttä "vain" raskauden takia. Eli alkaneet soittelemaan yms. vaikka ennen raskautta eivät olleet missään tekemissä/soitelleet tms.

 

Mulla taas on käynyt niin päin, että ne kaverit jotka eivät vielä halua lapsia ja haluavat esim. vielä ravata baareissa etääntyivät jo raskausvaiheessa Jotkut lapsettomat kaverit jäivät, mutta sitten oli myös niitä joiden kanssa ei enää oikeastaan pidetä yhteyttä, esim. mun kaaso, joka on tosi harmi Itse olen yrittänyt pitää häneen yhteyttä, laittanut s-postia ja viestitellyt, ja välillä hän vastaakin mutta on kuulemma niin kiire, ettei ehditä nähdä.

[JenniN]

Heti lapsen synnyttya ystavat, naapurit ja sukulaiset kaikki tukivat meita ihanasti tuomalla ruokaa uudelle perheelle. Meidan ei tarvinut 2 viikkoon uuden vauvan kanssa kokata yhtaan mitaan, silla ystavat ja sukulaiset olivat niin ahkerasti tuoneet aterioita salaatteineen ja jalkiruokineen. Tama oli aivan ihanaa, silla ei siina ekojen viikkojen aikana olisi jaksanut tehda yhtaan mitaan. Univaje oli kova ja repeytymien takia itsellani kesti toipuminen useamman viikon. Ekojen viikkojen aikana en olisi siis edes jaksanut seisoa keittiossa ruokaa lammittamassa!

 

Lisaksi rakas ystava kavi alkuaikoina 1-2 kertaa viikossa meilla lyhyilla visiiteilla - kuuntelemassa juttuja meidan vasymyksesta ja vauva-arjesta ja tuomalla uutisia ulkomaailmasta. Valilla han hyssytteli lasta, etta me saisimme syotya (meidan lapsi aloittaa kuin taikaiskusta kauhean shown aina kun istutaan illalliselle!).

 

Avun tarjoajia on ollut muutenkin tosi paljon, ja se on tuntunut tosi ihanalta.

[Mirjami]

Mulla taas on käynyt niin päin, että ne kaverit jotka eivät vielä halua lapsia ja haluavat esim. vielä ravata baareissa etääntyivät jo raskausvaiheessa Jotkut lapsettomat kaverit jäivät, mutta sitten oli myös niitä joiden kanssa ei enää oikeastaan pidetä yhteyttä, esim. mun kaaso, joka on tosi harmi Itse olen yrittänyt pitää häneen yhteyttä, laittanut s-postia ja viestitellyt, ja välillä hän vastaakin mutta on kuulemma niin kiire, ettei ehditä nähdä.

 

Ihan kun mun suusta.

 

Muuten kaverit on ollu tosi ihanasti mukana raskausaikana ja varsinkin nyt, kun poitsu on maailmassa. Vaikka melkein kaikki niistä on vielä lapsettomia. Raskausaikanakin kaverit oli tosi kiinnostuneita mun olosta ja kaikista niistä uusista jutuista, mitä raskauden myötä koin. Me ollaan läheisimpien kavereiden kans aina puhuttu kyllä kaikki maan ja taivaan väliltä, joten vastailin niille kyllä myös silloin, jos ne halus tietää jostain intiimimmästä asiasta.

 

Nyt kun poika on jo maailmassa, vietetään aikaa yhdessä kuten ennenkin sillä erotuksella, että useesti meillä on seurassa myös pieni mies. Jolle riittää sylejä ja höpöttäjiä. Tietysti välillä oon päässy viettään omaa aikaa niin, että ollaan tyttöjen kans ihan keskenään. Alkuun mua vähän pelotti, että jos musta tuleekin sellanen äiti, joka ei pysty yhtään mistään muusta enää puhuun, kun vauvasta ja siihen littyvästä. Mutta kylläpä niitä puheenaiheita on muitakin koko ajan.

 

Niille, jotka miettii, miten olla mukana ystävän raskaudessa ja lapsiarjessa, niin mun mielestä on tärkeintä miettiä asiat sen mukaan, miten ootte aikasemminkin asioista keskustellut. Siis esim. niin, että jos ei oo ollu tapana puhua noista intiimimmistä asioista, niin raskaudesta voi kysyä just noita vauvan potkimisia ja muiden liikkeiden tuntemista ym vähän neutraalimpaa asiaa kiinnostuksen mukaan. Mutta en mä ainakaan häiriintynyt kaverieni intiimimmistäkään kysymyksistä, kun niistä on aikasemminkin keskusteltu ja koska niitä selvästi kiinnosti. Eikä siitä raskaudesta ja vauvasta mun mielestä tarvikaan väkisin keskustella, jos siltä tuntuu, kunhan nyt jotain kysäsee siihenkin liittyen, ettei toiselle tuu sellanen tunne, että koko asia sivuutetaan vaikka se onkin varmasti yks tärkeimpiä asioita sen elämässä sillä hetkellä.

[Adelita]

*

Edited December 2, 2009 by Isabelleza

[Adelita]

Eikä siitä raskaudesta ja vauvasta mun mielestä tarvikaan väkisin keskustella, jos siltä tuntuu, kunhan nyt jotain kysäsee siihenkin liittyen, ettei toiselle tuu sellanen tunne, että koko asia sivuutetaan vaikka se onkin varmasti yks tärkeimpiä asioita sen elämässä sillä hetkellä.

 

Yksi ystävistäni ei ole maininnut sanaa "raskaus" (tai mitään siihen viittaavaakaan) koko talven aikana. Hänen meilinsä ovat siksi hieman "outoja" (hän ikään kuin sivuuttaa koko elämäntilanteeni täysin). (Ehkä syynä on oma lapsettomuus, joka ei päinvastaisista väitteistä huolimatta taidakaan olla ihan "tahallista"...)

[star]

Asiaan liittyen tuli vielä mieleen:

 

Että jos on ystävien joukossa "se ensimmäinen", tai ekojen joukossa joka on raskaana, niin osalle ystävistä tilanne saattaa olla niin uusi, että ei ne oikeen osaa suhtautua asiaan.

Ja ehkä se raskaus tuntuu jotenkin niiden mielestä "vaikeelta", tai kaukaiselta (tyyliin: ei kosketa mua, en tiedä aiheesta mitään, "kai se sit kertoo jos tarvii tietää jotain"...)

 

Musta tuntuu, että sittenkun nää ystävät, jotka ei nyt oo pitäny yhteyttä, itse "raskautuvat" jossain vaiheessa, niin he tulevat huomamaan, kuinka tärkeää olisi silloin ollut pitää yhteyttä niihin, joilla on jo lapsia siinä vaiheessa, niin heidän raskausaikaan.

 

Te, joilla silloin on omia lapsia, kun ystävänne "raskautuvat", niin olette varmaan heille tosi tärkeässä asemassa.

He eivät vaan nyt vielä tajua sitä...

 

Mutta kuten aiemminkin totesin

meitä on moneen junaan!

 

...pohtii star...

rv 40+4

[Adelita]

*

Edited December 2, 2009 by Isabelleza

[R.E.D.]

Yksi ystävistäni ei ole maininnut sanaa "raskaus" (tai mitään siihen viittaavaakaan) koko talven aikana. Hänen meilinsä ovat siksi hieman "outoja" (hän ikään kuin sivuuttaa koko elämäntilanteeni täysin).

 

Minulla oli aivan samanlainen tilanne kun odotin meidän neitiä. Eräs ystäväni ei tainnut kertaakaan noteerata raskauttani tai kysyä odotusaikana minun ja mieheni kuulumisia, ettei vaan vahingossakaan tule vauva puheeksi. Mahaani hän ei ollut huomaavinaankaan kun tapasimme. Tilanne oli minusta todella outo, mutta enpä sitten itsekään ottanut raskautta tai vauvaa puheenaiheeksi. Välillä tuntui, että puheenaiheet oli aika vähissä kun eipä meille raskausaikana juuri muuta kuulunut kuin se odotus...

Vauvan syntymänkään jälkeen ystäväni ei ole ollut kovinkaan kiinnostunut vauvakuulumisista...

 

Ystävälläni on yksi lapsi ja toista ei kovista toiveista huolimatta ollut kuulunut siinä vaiheessa kun minä odotin tyttöämme. Nyt ystäväni on kuitenkin raskaana, mutta jostain kumman syystä minua ei kiinnosta kysellä hänen kuulumisiaan. Meidän ystävyys kärsi aika pahasti raskausaikanani ja pahasti näyttää, ettei sitä enää entiselleen saa.

[assa]

Juu empä ole tajunnut kuinka paljon tää maha voi vaikuttaa ystävyyssuhteisiin! Tuntuu, et osa ei osaa enää puhua mulle mistään. Ihan kun mua ei kiinnostas mikään muu kun oma napa! Ja siitä en todellakaan jaksa jauhaa koko ajan! Mut tuntuu, ettei mulle voi enää samallalailla puhua esim ryyppyreissuistaan, ihan kun mä eläisin nyt vaan jossain äitiyden kuplassa jota ei vaan saa rikkoa! Kun mua kiinnostaa kuitenkin ne ihan samat asiat kun ennenkin ja ennenkaikkea just niitten mun tärkeiden ihmisten elämät!

 

Sit toisaalta vaiks osa ei mun kans osaa muusta puhua, niin tuntuu, ettei ihmisiä silti kiinnosta mitä mulle oikeesti kuuluu! Vastaus ihan hyvää, riittää useimmiten! Toisaalta tän raskuden myötä on saanut myös uusia ystäviä joiden kanssa yhdistää myös tämä elämäntilanne.

 

Hankalaa!

[Ayla]

Toisaalta tän raskuden myötä on saanut myös uusia ystäviä joiden kanssa yhdistää myös tämä elämäntilanne.

 

Itse olen lapsen myötä saanut hirmuisesti uusia ystäviä, joilla on myös pieni lapsi. Muihin oman alueeni äiteihin olen tutustunut perhekerhossa, muskarissa ja vauva-uinnissa. Tietysti sama elämäntilanne yhdistää, ja puhuttavaa riittää, mutta kyllä sitä puhutaan muustakin kuin lapsista. "Omat" kaverit on töissä, niin arkisin tapaankin usein muita äitejä lapsineen esim. vaunulenkillä.

 

Aiemmin mainitsemaani kaasoa lukuunottamatta muut ystävät ovat kyllä edelleen läheisiä, joka on ihanaa. He aina innoissaan leikkivät tytön kanssa kun nähdään. Itse tosiaan olen ensimmäinen ystäväpiirissäni, joka sai lapsen, mutta minä päivänä hyvänsä pitäisi tulla vauvauutisia lukioaikaiselta kaveriltani, joten eiköhän muutkin pitkäaikaiset ystävänikin tässä kohta ala lisääntyä ja tulee sama elämäntilanne

[Kuu]

Mulla katosi kaikki ystävät heti kun ilmoitin raskaudesta, sen jälkeen kun ollaan menty mun kotipaikkakunnalle ei ole kukaan edes puhelimeen vastannut..enkä myöskään oo raskauden myötä saanut ketään uuttakaan kaveria tai että kukaan tuttu joka ei ennen ole pitäyt yhteyttä olis raskauden myötäkään pitänyt....on vähän inhottava tilanne kun ei ole ketään kenen kanssa jutella raskaudesta. Muutenkaan ei ole kavereita niin netti on ainut paikka missä voi vähän edes saada jotain vertaistukea ja juttuseuraa.

 

mun mielestä olis tosi kiva kun olis kavereita joilla lapsia niin sais ihan rauhassa puhua niistä lapsista ja raskauksista ilman että toisella alkaa höyry nousemaan korvista..

[Pinja Mii]

Mä en tiedä mistä se johtuu, mutta selkeästi huomaa edelle kirjoitettujen viestien ja omankin kokemuksen perusteella miten tämä raskaus-asia voi olla ystävyyssuhteessa kovin ongelmallinen! En ymmärrä miksi!? Onko raskaus ja perheen perustaminen jotenkin niin tunnepitoinen aihealue verrattuna melkeinpä mihin tahansa muuhun elämänmuutokseen, että se saa aikaan kummallista käytöstä?

 

Usein olen törmännyt kommentteihin, jossa (varsinkin henkilöt, joilla lapsia ei vielä ole) halveksitaan sitä, että raskaana oleva puhuu tilastaan ja on innoissaan raskaudesta ja vauvasta! Pitäisi vaan pitää matalaa profiilia ja hyssytellä asiaa. Tuhahdellaan sille jos pohtii joitakin ruoka-ainevalintoja vältettävien ja sallittujen välillä, joita neuvolasta on saanut, ja lauotaan että: "Mitä se nyt voi sitten aiheuttaa?! Jos minä olisin... niin kyllä minä ainakin..." Eli vain se on cool jos tietoisesti otat riskejä ja syöt ei niin suositeltavia ruokia ehdoin tahdoin kun se on ihan naurettavaa olla noin neuroottinen! Mä oon lujasti sitä mieltä, että raskausaika on kuitenkin niin lyhyt aika tässä elämässä, että tollaiset asiat eivät ole kynnyskysymys!

 

Sitten on niitä, joille lapsen hankinta, ainakin omien sanojensa mukaan, ei ole lähimainkaan ajankohtaista, tulkitsevat ja spekuloivat raskaana olevan puheita aivan järjettömällä intensiolla! Jos ystävän kanssa jutellessa (jopa hyvin harvoin) iloisena kerrot hyvistä fiiliksistäsi ja raskaana olemisen onnesta ja kuinka miehen kanssa kasvatellaan masua ja odotetaan innolla vauvaa ja miltä OMA elämä nyt tuntuu, niin kohta kuulet, että tämä "ystävä" on haukkunut sua pitkin ja poikin, kuinka minä hehkutan raskauttani ja suurin piirtein halveksin heidän elämäänsä kun heillä ei ole lapsia... ja...ja... Siis WTF!?! Siis miksi raskaana oleva ei saa olla innoissaan tilastaan?? Kyllä kaikki talot, veneet, työpaikat, koirat ja matkat pitää kuunnella mukisematta (ja oikeasti mielelläni myös kuuntelen), mutta minä en saa olla onnellinen, ainakaan julkisesti, jos meille tulee vauva! Ei minun tulisi mieleenikään ottaa nokkiini, kun ystävä iloissaan kertoo koirastaan, talostaan tai veneestään, jos minulla ei jotain niistä ole! Ei ymmärrä... Mut onneksi mun ei kai tarvikaan!! Onneks mulla on mies, oma perhe ja joukko niitä ystävia, joille mä saan ihan hyvällä omallatunnolla "hehkuttaa" tätä onnea niin paljon kun jaksan... eikä piisaakaan!

 

Tässä siis esimerkkien valossa mun asiani... toivottavasti ymmärsitte pontin!

[uupunut]

Itse olin ystävälleni kuuntelija ja muutenkin tukena kun hän ensin sai keskenmenoja ja sitten sai kaksi tervettä lasta. Mielestäni meidän välillä oli tärkeintä se, että kuuntelin ystäväni murheita ja iloja aina silloin kun hän minua tarvitsi. Minusta tuli ensimmäisen lapsen kummi mikä tuntui itsestäni todella ihanalta, vaikka noita kummi lapsia on ennestäänkin.

[Elodia]

Vain yhdellä ystävälläni on lapsi. Olin todella onnellinen, kun hän raskaudestaan kertoi, vaikka se yllätyksenä tulikin. Itsekin olimme miettineet perheenlisäystä, joten asia ei ihan vieras ollut. Ystäväni asui tuolloin toisella paikkakunnalla, ja nyt minusta tuntuu, että en tainnut kovin tukea häntä. Paitsi kun muistelen, niin raskausuutinen innosti minua pitämään vielä enemmän yhteyttä häneen, mutta emme raskausasioista hirveästi puhuneet. Ystäväni ei niistä puhunut, joten oletin, ettei hän halua. En ajatellutkaan häntä hehkuttajatyyppinä, hän kun ei aiemmin ollut edes halunnut lapsia vielä pitkään aikaan. Nyt myöhemmin (minun raskauteni myötä) on käynyt ilmi, että hän ei puhunut raskausasioista, koska ei halunnut, että pitäisin häntä tylsänä seurana. Mielelläni olisin kyllä raskaudesta puhunut... En kuitenkaan silloin vielä tajunnut, kuinka mullistava asia jo pelkkä raskaus on, ja nyt minua harmittaa, etten yrittänyt enemmän puhua siitä hänen kanssaan. No, puhumme nyt paljon, koska hänellä on raskausaika vielä tuoreessa muistissa Lähinnä juttumme koostuvat raskaudesta ja vauvoista... Ja miehistä, kuten ennenkin Mukava, kun läheisin ystäväni on samassa elämäntilanteessa kuin minäkin

 

Olen huomannut, että minun maailmani pyörii vain raskauden ja vauvojen ympärillä. En tahdo osata puhua mistään muusta, enhän osaa ajatellakaan oikein muuta. Kamalaa... Jos ystävästäni on tuntunut samalta, eikä hän siltikään ole asioista puhunut... Minä sentään saan puhua sydämeni kyllyydestä hänelle!

[Guest Ninni]

.

Edited November 28, 2008 by Marjaaraaraa

[Guest Ninni]

.

Edited November 28, 2008 by Marjaaraaraa

[Katz]

Mä kuulun Mimosa83 ja Aylan ja muiden joukkoon, joilta ystävät kaikkosivat tyystin raskauden myötä. Vuodatin aiheesta aikanaan jo naikkareissa, enkä jaksa toistaa tarinaa enää täällä... Todettakoon vaan että olen näitä tyyppejä nähnyt n. 3 kertaa sen jälkeen kun ilmoitin typyn olevan tuloillaan.

 

Nyt typyn tultua tilanne ei ole yhtään parantunut, mm. mun 30-v. synttäreille kutsuin kaikki kolme parasta ystävääni iltaa viettämään (olisin siis halunnut lähteä baariin heidän kanssaan, kerrankin kun mies lupasi hoitaa typyä), ja lopputulos: bestis lähti viikon pohdinnan jälkeen, ilmoitti siitä samana päivänä et voishan sitä varmaan vähäks aikaa lähteä, vaikkei oikein huvittais (joopa, no kiva että lähdet ees sitten niille parille...) - toinen ilmoitti olevansa Kanarialla (hyväksyttävä syy, ok) - mut se viimeinen... Laittoi viestin et lähtee mielummin jonnekin messuille ja ei jaksa lähteä enää niiden jälkeen. Ei käynyt sitten koko viikonloppuna morjenstamassa, kun ei tiennyt kuinka huonossa kunnossa olen (niinpä, imettävänä äitinä vedänkin ihan tuhannen lärvit ja makaan makkurissa koko seuraavan päivän ...). Huoh.

 

No, onneks on tullut uusia kavereita muksun myötä, tosin yksikään ei ole vielä yhtä rakas kuin mitä nämä toiset olivat vielä ennen typyä... Aika näyttää tulevatko sellaisiksi.