Vinkkejä kaksosarkeen, kun jää yksin kotiin

[Tiitiäinen]

Aivan. On joka tapauksessa tosi hyvä tutkia allergian mahdollisuus ennen kuin kiinteät otetaan mukaan kuvioon. Ole kovana, että tutkivat! Mö en ite osannut olla tarpeeksi jämäkkä silloin tytön ollessa 4-5kk ja nyt on kiva alkaa jahdata mahdollista allergian aiheuttajaa kun ruokavaliossa on jo kaikki.

[Guest heijo]

Juu, mä olen kovana. Viedään pojat yksityiselle, joten eiköhän ne siellä suostu tutkimaan paremmin kuin neuolassa tai terveyskeskuksessa... Niilolla on kyllä niin monta oiretta, jotka viittaavat allergiaan, että pakkohan niiden on ottaa ne tosissaan ja tutkia asiaa tarkemmin. Niilolla on mm. todella levottomat yöunet (nukkuu nykyään vajaan tunnin kerrallaan), pulauttelee paljon, kovat ilmavaivat ja vatsanväänteet, huutaa koko ajan hereillä ollessaan ja kakka tosiaan on muuttunut vihreäksi. Melkein jo toivon, että allergia todettaisiin. Silloin ainakin löytyisi selitys Niilon pahalle ololle ja osais auttaa pientä.

[Tiitiäinen]

Mitä mieltä lääkäri oli? *utelias* (Vähän senkin takia, että itse olen maitoallergiaa epäillyt aika pitkään )

[Guest heijo]

lääkäri sanoi, että näin pieniltä on vaikea tutkia ja todeta allergiaa. vaihdettiin apteekin maitoon ja kokeillaan sitä. jos oireet helpottaa, niin kyse luultavasti allergiasta. eka yö vaihdon jälkeen meni melko hyvin, liekö sattumaa vai auttoiko uusi maito... lauri sai pulautteluun lääkettä.

[Guest heijo]

Kolmas yö uuden maidon kanssa ja hyvin menee. Niilo nukkuu 2,5-3,5 tunnin pätkiä ja herää ainoastaan syömään. Eli masukipuihin hän ei herää enää ollenkaan. Toivotaan, että tilanne jatkuu yhtä hyvänä.

 

Päivisin meillä kyllä on edelleen huutokonserttia, mutta se tuskin johtuu masukivuista. Taitavat pojat vain olla erittäin vaativia ja haluavat paljon huomiota ja sylissä oloa. Ja, kun sitä ei pysty yhtä aikaa antaan molemmille tarpeeksi, niin sitten hermostutaan. Jos toinen alkaa huutaan, niin toinenkin yhtyy kuoroon. Usein itkevät myös väsymystään, kun molempien nukuttaminen yhtäaikaa päiväunille on tosi vaikeeta yksin. Siihen kaipaisinkin vinkkejä. Miten te olette onnistuneet saamaan vauvat yhtäaikaa päikkäreille? Meillä pojat ovat todella huonoja nukahtamaan ja taistelevat unta vastaan kovasti. Olen ihan neuvoton sen suhteen, että en saa heitä päiväunille. Olen yrittänyt nukuttaa heitä meidän omaan sänkyyn, jolloin pystyn rauhoittelemaan heitä yhtä aikaa, mutta sekään ei ole onnistunut. Pojat häiriintyvät toistensa äänistä eivätkä nukahda. Eilenkään en onnistunut saamaan heitä yksillekään kunnon päiväunille. He torkahtelevat maks. puoleksi tunniksi ja taas aloittavat kiukuttelun. He vaikuttavat todella tyytymättömiltä ja kaikkia palaute, mitä heiltä saa, on negatiivista. Milloinkaan ei tunnu asiat olevan hyvin.

 

Sitten toinen asia, johon kaipailisin hyviä vinkkejä on se, että millä päivään voisi saada jonkinlaista rytmiä? Meillä ei päivissä ole muuta rytmissä toimimista kuin iltasyötön aloitus samaan aikaan ja sitä ennen vaipan vaihto ja pesut. Aamut ja päivät menee joka päivä erilailla, riippuen siitä millä tuulella pojat ovat. Usein joudun heräämään heidän kanssaan jo 6.30, kun mies lähtee töihin. Poikien syöntiaika osuu juuri samaan aikaan ja yksin sitä on vaikea hoitaa niin, että pojat rauhoittuisivat takaisin unille. Usein he hermostuvat ja alkavat huutamaan. Sinnittelen 9 asti, jolloin lähden pihalle heidän kanssaan, jos vain on hyvä keli. Jos ei pääse pihalle, niin sitten kärvistelen sisällä kuunnellen poikien huutoa ja yrittäen saada heitä rauhoittumaan. Usein joudun lähtemään pihalle vielä toistamiseen ennen miehen tuloa töistä, kun poikia on tosi vaikeeta saada nukkumaan. Meillä ei ole mitään kiintopisteitä päivässä, joiden mukaan päivää voisi rytmittää.

 

Missäköhän vaiheessa vauvat yleensä alkavat rauhoittua ja ovat hereillä muutenkin kuin huutaakseen... Koskahan vauvat viihtyisivät lattialla peiton päällä makailemassa ja kuuntelemassa vaikka lauluja tai muuta höpötystä ilman, että parkuvat koko ajan On tosi rasittavaa, kun pojat ovat niin kiukkuisia, että muuta en päivässä kerkiä tekemään kuin hyssyttelemään heitä. Heidän kanssaan ei voi edes harkita lähtemistä mihinkään muualle kuin vaunuttelemaan. Oman itseni hoitaminen ei onnistu ollenkaan päivisin ja joudun vaunulenkillekin lähtemään ihan räjähtäneen näköisenä, syömättä ja juomatta. Käyn hakemassa lenkillä kaupasta jotain välipalaa ja juomista, kun pojat ovat ensin rauhoittuneet.

 

Mut yllätti kyllä ihan täysin se, miten kaiken muun hoitaminen jää kokonaan taka-alalle kahden vauvan myötä. Siivoamista, pyykinpesua, astioiden pesua ym. ei voi edes harkita tekevänsä niin usein kuin ennen. Kunnon ruokaakaan en ole kerinnyt laittamaan pitkään aikaan. Kun mies tulee töistä kotiin klo 16, on täällä yleensä tilanne se, että molempien on hyssyteltävä poikia eikä siinä sitten muuta kerkiä tekemäänkään ennen kuin alkaa iltasyöttö klo 19.00. Sit, kun pojat rauhoittuvat unille n. klo 20-21, on itse niin väsynyt, että on mentävä nukkumaan. Mitään muuta ei siis ole kerinnyt tekemään kuin olemaan poikien kanssa. Vietän poikien kanssa 23h vuorokaudesta. Tunnin omana aikana käyn pikaisesti kaupassa ja vien nopeasti koiran lenkille. Olivatko muidenkin kaksoset näin vaativia ekoina kuukausina?

[Guest Penni]

Heijo,

Kiva kuulla, että maidon vaihtaminen on auttanut yöuniin. Noin meilläkin oli, että heräsivät kyllä syömään usein, mutta muuten eivät valvottaneet (siis pääasiassa).

 

Yhtäaikaa päikkäreille saaminen voi olla tosiaan aluksi hankalaa. Meillä auttoi se, että ylipäänsä kaikki tapahtui yhtäaikaa. Siis kun vauvat usein nukahtivat syönnin jälkeen, niin "automaattisesti" nukahtivat yhtäaikaa kun söivätkin yhtäaikaa. Samoin vaunuissa nukuttamisessa nukahtivat (yleensä) yhtäaikaa. Välillä kyllä piti pysähtyä imettämäään toista toisen jo nukkuessa. Vauvoina nukahtivat sisällä vain tissille ja käytännössä ulkona vain liikkuviin vaunuihin. Meillä ei ollut pihaa joten kuitenkin kävelin niin ei tullut opetettua nukahtamaan paikallaan oleviin vaunuihin.

Ylipäänsä päiväunirytmi alkaa muodostua vauvojen kasvaessa. Teillä vauvat ovat vielä niin pieniä, ettei ole mikään ihme, että nukkuvat vähän miten sattuu.

 

Rytmiä päivään: Teillähän ihan selvästi on jo rytmiä päivässä, jos heräilette joka aamu suunnilleen samaan aikaan ja menet 1-2 kertaa päivän aikana ulos (mikä on tosi hyvä juttu teille kaikille). Ja iltatoimet aina samaan aikaan teillä jo olikin. Sitä rytmiä tulee enemmän taas vauvojen kasvaessa ja eri "toimintojen" lisääntyessä. Pikkuvauva-aika voi tosiaan olla aikamoista sekamelskaa ja rämpimistä. Itse laitoin itselleni helppoja nopeita ruokia tai söin valmisruokia. Muistan välillä olleeni niin väsynyt ja nälkäinen, että ikävä kyllä vauvat saivat huutaa ja minä söin. Tosin silloin kyllä hotkin tosi nopeaan Eli jos vauvoilla on kuivat vaipat, masut täynnä ja just sillä hetkellä ei ole nukahtaminen käsillä, he eivät siitä saa traumoja, jos vähän huutavatkin kun syöt. Tärkeää on, että pääasiassa heidän tarpeisiinsa vastataan mahdollisimman pian. Siksi "vain" mahdollisimman pian, että kaksoset ikävä kyllä joutuvat jo pieninä oppimaan odottamaan vuoroaan. Muistan, kun olin kylässä vauvojen kanssa äititreffeillä, ja aloin pukemaan heitä (talvella) kotiin lähtiessä. Kun puin ekaa, odottava vauva huusi naama punaisena, kun puin tokaa, eka huusi. Muut äidit olivat ihan kauhuissaan ja minä vaan pokkana kädet nopeasti työskennelen puin heitä. Näin se vaan on, kylmät hermot kehittyvät kaksosten äitinä Ja äiti ei jaksa hoitaa vauvoja, jos hän ei saa syödä välillä. Äidin hyvinvointi tuo vauvojen hyvinvointia (klisee, mutta totta)

 

Huutaminen väheni meillä pikkuhiljaa. Meillä tytöt eivät sunnilleen alle puolivuotiaina viihtyneet muualla kuin unessa, tissillä tai sylissä. Esim. kun oppaissa ym. sanottiin ja muut äidit kertoivat, kuinka vaipanvaihdon ja pukemisen yhteydessä voi seurustella vauvan kanssa ja höpötellä ja leperrellä, niin meillä vaan puettiin ja vaihdettiin huutavat vauvat mahdollisimman nopeasti ja sitten syömään/nukkumaan/vaunuihin jne. Ja käytännössä jos neidit eivät nukkuneet tai syöneet, kannoin heitä yhtäaikaa olkapäällä ympäri asuntoa ja lauloin. Ja välillä, jos oli oikein raskasta, otin heidät syliin kun itkivät, menin sohvalle ja itkin itsekin. Sitten helpotti ja jaksoin taas jatkaa. Eli meillä oli kanssa huutamista paljon. Uskon, että meillä myös 3kk sairaalassa vietetty "läheisyydenpuutejakso" vaikutti siihen. Tytöt vain tarvitsivat äärettömän paljon läheisyyttä. Ja heti kun joku tuli käymään meillä, sai kyllä vauvan syliin. Pulauttelu aiheutti sen, etteivät juuri viihtyneet mahallaan. Se loppui oikeastaan vasta 1v iän jälkeen.

 

Meillä oli siis mielestäni myös vaativat vauvat... Olin kuitenkin etenkin sairaala-ajan kokeneena niin kiitollinen siitä, että sain olla heidän kanssaan, että ekat 9kk meni sisulla. Toki oli rankkaa, mutta muiden äitien tapaaminen, sukulaisten ja perhetyön väliaikainen apu ja tietysti miehen ahkera osallistuminen auttoivat jaksamaan.

Kovasti tsemppiä sinullekin!

[Tuplamama]

Toi on kyllä niin totta mitä Penni kirjoitti, että kaksosten äitinä sitä vaan oppii sietämään lapsensa itkua!

 

Onko teillä Heijo kantoliinaa? Oletko kokeillut sitä? Meidän toisella pojalla oli pienenä kivulias ja usein ilmaantuva tyrä ja hän itki paljon kipujaan. Mä kannoin häntä sitten paljon liinassa, jossa hän rauhottui hyvin. Ja sitten sain nostettua toistakin poikaa syliin paremmin kun oli molemmat kädet käytössä. Liina toimi myös miehen siskontytöllä joka oli täysin sylissäpidettävä vauvana. (Luin muuten jostain, että joku kaksosten äiti oli kantanut molempia vauvojaan liinassa samaan aikaan, mutta vielä mun järkeen ei ole käynyt, että miten ihmeessä se sen teki...)

 

Rytmeistä sen verran, että meidän pojille muodostui pienenä jo aika säännöllinen rytmi, joten ihan vauva-ajan rytmityksessä en osaa neuvoa. Mutta vähän myöhemmin kun mukana oli jo kiinteitä, niin tuntui etten mä päässyt sisään siihen koska pojilla oli nälkä ja koska väsy. Kun aina tarjosin ruokaa sillon kun he oli väsyneitä ja sit meni kaikki pipariksi. Siitä selvisin sitten niin, että muutaman päivän ajan kirjasin ylös koska he söi, miten paljon ja hyvin vai huonosti ja sitten vastaavasti koska nukkuivat ja miten kauan.

 

Meidän pojat ei ole olleet kovinkaan vatsavaivaisia pieninä, mutta keskosuutensa takia kyllä muuten aika vaativia. Myös meiilä (kuten Pennillä) on pulauteltu PALJON tai oikeastaan oksennettu. Ja meilläkin se loppui vasta reippaasti yli 1-vuotiaana ja vieläkin (pojat 2v) tulee oksennus, jos itkevät tosi kovaa esimerkiksi jonkun kaatumisen seurauksena.

 

Tsemppiä!! Kyllä se teidän päiväkin siitä alkaa helpottaa kun yöt rauhottuu. Itse ainakin jaksat päivisin hiukan paremmin kun saat edes vähän nukkua. Ai niin, piti vielä kysyä, että tutkiko se lääkäri refluksin mahdollisuutta pojilta? Sehän ei aina ilmene välttämättä pulautuksina vaan voi makuuasennossa korventaa lapsen kurkussa ja se tekee tosi kipeetä.

[zeya]

.

Edited December 1, 2009 by zeya

[Guest heijo]

Kantoliinaa ei ole, mutta manducan kantoreppuja on kaksikin kappaletta. Pojat vain eivät tunnu viihtyvän niissä. Ehkä sitten, kun osaavat jo kannatella päätänsä, eikä tarvi pitää sitä päätukea, joka estää vauvaa näkemästä mitään. Hermostuvat heti, kun heidät laittaa reppuun.

[Guest Penni]

Mua itseäni auttoi silloin pikkuvauva-aikana se tosi paljon, kun lapset alkoivat osoittamaan jonkinlaisia "kommunikointikykyjä". Siis sitä, että seurasivat katseellaan ja alkoivat hiljalleen naureskelemaan ja muuta. Sen mä voisin sanoa olleen yksi selkeä muutos silloin itsellenikin ja niin hurjalta kuin tämä kirjoitettuna kuulostaa niin silloin alkoi myös tuntumaan siltä, että sen positiivisen palautteen (siis se pienen pienikin hymy) voimalla jaksaa vaikka mitä. Aiemmin kun tuntui vain, että se oli vaan sitä itkua se kommunikointi (ja sitäpä se varmasti onkin se alku, kun se on ainoa keino ilmaista itseään).

 

Tuo on muuten ihan totta! Tai siis noin oli mullakin. Ja meillä ekat "oikeat" kommunikointihymyt tulivat vasta maaliskuun puolessa välissä, kun tytöt syntyivät lokakuun lopussa. Tosin la oli helmikuun alussa, mutta silti.

[dizo]

(Luin muuten jostain, että joku kaksosten äiti oli kantanut molempia vauvojaan liinassa samaan aikaan, mutta vielä mun järkeen ei ole käynyt, että miten ihmeessä se sen teki...)

Mä kannoin vauvoja yhtä aikaa liinassa kun olivat ihan pieniä. Pistin vaan siihen perus koppakuoriaisasentoon molemmat vierekkäin ja liina tiukalle. Siinä murut kyllä viihtyivät tosi hyvin. Mutta tuo ei toimi enää kun vauvat on yhtään isompia..

 

heijolle toivottelen täältä taas kovasti jaksamisia! Todella rankalta kuulostaa teidän arki. Meillä myös on itketty kovasti ja monta kertaa on tuntunut, että nyt mennään ihan mun jaksamisen rajoilla, mutta ei meillä ole ollut kuitenkaan noin rankkaa kuin teillä. Mitään hyviä vinkkejä multa ei valitettavasti enää löydy edellisiin lisättäväksi. Onneksi sentään teidän yöt on edes vähän helpottaneet, kunpa noi päivätkin pian helpottuisivat!

 

Ja allekirjoitan täysin tuon, että kaksosten äitinä vain joutuu oppia sietämään sitä itkua ihan eri tavalla kuin yhden lapsen kanssa. Surullista, mutta totta.

[Ruislintu]

Nyt vasta törmäsin täällä tähän ketjuun...

kuulostaa kyllä tosi kuluttavalta teidän arki Heijo!

Lähetän kovasti jaksamista sinne.

Toivon todella, että tilanne teillä helpottaa, kun vauvat kasvavat.

 

Meidän pojat syntyivät 22.07.09 - kuten ehkä muistatkin, kun molemmat välillä elomammojen ketjussa kirjoiteltiin.

Ikää siis pojlla nyt 2 kuukautta.

Me ollaan onneksi saatu jo vähän rytmiä luotua päivään.

Olen pyrkinyt siihen, että tietyt ruokailut olisivat suunnilleen samaan aikaan.

Tärkein on mielestäni iltapala n. 20-20.30, jonka jälkeen

nukuttamme vauvat... yleensä ovat unessa viimeistään klo 22.

Yösyöttö n. 03., kun toinen herää. Jos herätään paljon aikaisemmin, yritän ottaa viereen nukkumaan ja sinnitellä mahdollisimman lähelle kolmea (jotta pysytään yhdessä yösyötössä).

Aamupala n. 07., mikä jälkeen aamutoimet.

Joskus nukkuvat pienet torkut ennen ruokaa, mutta pääasiassa ollaan hereillä.

Lounas n. 11-12, minkä jälkeen ulos vaunuilemaan ja nukkumaan.

Välipala, kun heräävät päikkäreiltä (noin 14-15)

ja välipalan jälkeen ehkä vielä takaisin nukkumaan. Paitsi, jos sattuvat nukkumaan tosi pitkään.

Päivällinen noin kello 17. (Päikkäreiden onnistumisesta riippuen voi olla lähempänä neljää tai kuudelta vasta.)

Hereillä iltapalaan asti, joskus tosin ottavat lyhyet torkut illallakin....

 

Olen yrittänyt pitää kiinni noista keskeisistä ruoka-ajoista ja pyrkinyt antamaan riittävästi ruokaa, kun syödään.

On toki päiviä jolloin ovat nälkäisempiä ja on pakko joustaa, mutta meillä on auttanut päivän rytmittämisessä juurikin ruokailujen toistuminen suunnilleen samaan aikaan.

Muut asiat ovat rytmittyneet niiden mukaan.

Meilläkään vauvat eivät tosiaan hereillä ollessaan vielä varsinaisesti tee mitään. Välillä kuunnellaan musiikkia, tanssitaan, kävellään, sylitellään eli aikuiset yrittävät juurikin pitää vauvoja tyytyväisenä/hiljaa.... =D

 

Kirjoittelin näitä kuulumisiamme, jos vaikka niistä tulisi sulle jotain ideaa teidän arkeen!

Kovasti voimia siis lähettelen!

[Tiitiäinen]

Hyvän ruokarytmin oot saanut jo kehitettyä, Ruislintu! Jaksaako teidän vauvat jo noin pieninä yksillä päiväunilla? Meillä oltiin varmaan 8kk ennenkuin jaksettiin olla enemmän kuin 2-3h hereillä putkeen.

[Ruislintu]

Ei jaksa, mutta aamupäivällä ja illalla "päikkärit" ovat paljon lyhempiä - vauvat voivat esim. nukahtaa tunniksi sitteriin, nukkuvat kauppareissun ajan tms. eli lähinnä torkkuvat.

Yleensä nukkuvat kolmet päiväunet: aamupäivällä ja illalla pienet torkut ja sitten kunnon päikkärit "lounaan" jälkeen. Tänään esim. syötiin klo 11. Nukkuivat vaunuissa noin 12-15. Ja kolmelta syötiin sitten "välipalaa", ja kohta alkaa olla taas "ruoka-aika".... sen verran levotonta alkaa olla molemmissa sittereissä jo.

Olen yrittänyt ajatella näitä ruokailuja vähän siihen tyyliin, mitä isompien taaperoiden kanssa sitten tulee olemaan... vaikka tietysti ruokalistalla on tällä hetkellä aina vaan maitoa =)

[Guest heijo]

Ruislintu: Voi kun teidän arki kuulostaa ihanan helpolta ja leppoisalta. Eikä teillä kiukutella ollenkaan? Oletko yksin poikien kanssa päivät vai onko sinulla apuna joku?

 

Musta tuntuu niin epäreilulta, kun muilla tuntuu vauvojen kanssa menevän niin hyvin. Miksi meille ei ole suotu yhtään hyvää tuuria...

 

Mä olen yrittänyt pitää pojilla yllä jotain rytmiä ruokailujen suhteen. Yritän pitää ainakin pari tuntia väliä syötöissä. Pidempikin väli olisi suotava, sillä tuon kahden tunnin välein he eivät syö isoja määriä. Olisi hyvä, kun saisi kerralla syötettyä enemmän.

 

Ruislintu olisin vielä kysynyt, että millä saat pojat nukkumaan päivisin? Miten nukutat ja mihin? Huutavatko he ennen kuin suostuvat unille vai menevätkö tyytyväisenä petiin ilman kiukutteluja? Meillä päiväunille meno on TOSI vaikeeta. Yleensä molemmat huutaa ihan hysteerisenä. Huuto johtuu osittain väsymyksestäkin, mutta pojat eivät vain suostu antamaan unelle periksi.

[Ruislintu]

^ No, en voi sanoa, että kahden vauvan kanssa olisi kovinkaan helppoa, mutta yllättävän hyvin ollaan selvitty. Syntymän jälkeen isällä oli kesälomaa kotiutumisemme jälkeen 2 viikkoa.

Sen jälkeen mummi (oma äitini) oli meillä seuraavat 1,5 viikkoa apunani.

Sitten olin 2,5 viikkoa yksinäni vauvojen kanssa, ja kyllä se todellakin työstä käy, kun tuntuu, että koko päivä on yhtä vauvanhoitoa. Nyt isä on isyyslomalla (3 viikkoa), menee töihin ensi keskiviikkona.

Sitten joudun olemaan taas 2,5 viikkoa yksin, ennen kuin isällä on viikko syyslomaa.

Syyslomalla vauvat täyttävätkin jo 3 kuukautta, joten luulen että selviän ilman totaalista väsähtämistä! On todellakin helpotus, kun on kaksi hoitajaa!

 

Meillä isä onneksi osallistuu myös yösyöttöön (myös töissä ollessaan).

Mulla tulee maitoa, mutta emme ole päässeet täysimetykseen.

Annan jokaisella ruokailulla (tällä hetkellä 6xpäivässä) vauvoille rintaa, ja sen lisäksi annamme Tuttelia. Yhteen syöttöön (vaipanvaihtoineen ja röytäyttämiseen) kuluu aikaa noin tunti, jos meitä on kaksi. Yksin siihen menee jopa 1,5h.

 

Päiväunille nukahtamiseen mulla ei ole ihmeellisiä konsteja. Puolen päivän aikaan meillä ollaan usein jo niin väsyneitä, että molemmat nukahtavat vaunuihin melko helposti. Pieninä nukkuivat päivisin myös pinnasängyissä, mutta ollaan jo pitkään nukuttu päikkärit ulkona. Käyn usein lykkimässä esim. korttelin ympäri tai sitten käymme kävellen lähikaupassa. Joskus on toki päiviä, jolloin joutuu työntelemään vaunuja kyllästymiseen asti - eikä uni vaan tule.....

Muut epäsännöllisemmät "päivätorkut" nukkuvat minne sitten nukahtavatkin - joskus turvakaukalossa, sitterissä, lattialla tai vaunuissakin välillä (esim. illalla).

 

Ollaan lähdetty vauvojen kanssa jo aika pieninä rohkeesti esim. kauppaan. Välillä reissut ovat päättyneet "huutokatastrofiin", mutta usein ollaan selvitty ihan hienosti.

Olen sitä mieltä, että kyllä maailmaan ääntä mahtuu. Vauvat ovat kuitenkin ihan oikeita ihmisiä, joiden kanssa voi mennä vaikkapa silakkamarkkinoille, jos siltä tuntuu =)

 

Syödäänkö teillä muuten tuttia?

Meillä arkea helpottaa se, että pikkuveli syö tuttia, ja pysyy sen avulla melko pitkään rauhallisena. Isoveli on vaativaisempi ja kovaäänisempi. Joudun usein "hoitelemaan" häntä.... ja pikkuveli tyytyy kohtaloonsa. Vastapainoksi yritän sitten huomioida häntä, kun isoveli on rauhallinen.

 

Siinä taas jotain ajatuksiani!

Palataan =)

Öitä!

[Adelita]

Ihan OT, mutta kylläpä Ruislinnun kirjoitus voisi olla kuin omasta kynästäni! ONNEA KAKSOSPOJISTA!!!

 

Myös meillä muksut nukkuivat jo kovin pienestä pitäen yhdet varsinaiset päikkärit ja ennen/jälkeen ns. tirsat. Välillä nukahdettiin leikkimatolle, välillä sitteriin... Vaunuissa varsinaiset päiväunet tulivat aina suht helpolla. Voi niitä aikoja... (*huokaus) Nyt pikkuiset eivät ole enää niin "pikkuisia".

[Tiitiäinen]

Meillä ei tosiaankaan nukahdettu itsekseen yhtään mihinkään. Ei leikkimatolle eikä sittereihin tms. Mun ainoa keino tosi pitkään saada lapset nukkumaan oli pakata heidät usean kerran päivässä vaunuihin. Sinne nukahtivat yleensä suhteellisen nopeasti ehkä kymmenessä minuutissa. Sisälle aloin nukuttaa ihan pikkupikkuvauvavaiheen jälkeen uudestaan vasta nyt kesällä eli n. 10kk:n ikäisinä kun vaunu-unille nukuttamiseen alkoi mennä tuntikin ja unet jäivät puolen tunnin pätkiin.

 

Muoks. siis huudon kanssa meillä on nukahdettu tosi pitkään...

Edited September 25, 2009 by Tiitiäinen

[Guest heijo]

ihana kuulla tiitiäinen, että kaikilla ei nukahdella niin helposti!!!! mä jo ajattelin, että mitä ihmeen poikkeustapauksia meidän kiljukaulat on

[Tiitiäinen]

^ Mä käytin jonkin verran tukiketjuna tuota "Tyhmät kysymykset monikkolasten hoidosta" ja siellä mun epätoivoisia kysymyksiä voi käydä kurkkimassa. Tosin alussa meni pitkään, ennenkuin löytyi sitä omaa aikaa niin paljon, että ehti tänne jäsentämään ajatuksiaan ja kysymyksiään.

[Tiuhtis]

Mä taas olin jossain vaiheessa ihan huolissani siitä, kun pojat nukahteli joka paikkaan. Meillä on nukuttu duplojen päällä, syöttötuolissa, keittiön tuolilla pää pöytää vasten, potalla.. Epäilin jo ties mitä narkolepsiaa sun muuta, mut lääkäri vaan lohdutteli et untapelkäämättömiä poikia ovat Edelleen päikkäreille mennään klo 11.30, sänkyyn pötkölleen ja nalle kainaloon, max 10min päästä ovat unessa. Sama juttu illalla, 19.30-20.00 sänkyyn, pullo mukaan ja unta palloon. (Tosiaan kaksosilla on vielä yöunille mennessä tuttipullo, vaikka ikää on jo 2.5v)

 

Mut tosiaan toi nukahtelu pelotti jossain vaiheessa tosissaan, ja lääkärikäyntejäkin sen takia tehtiin. Huolenaiheensa kullakin

[Tiitiäinen]

Mitä heijolle nykyään kuuluu? Onko elämä yhtään helpottanut vai vieläkö on hirmuisen rankkaa?

[zeya]

^Mä oon tässä viime aikoina miettinyt samaa..

[Ruislintu]

^Samoin

Olen käynyt täällä välillä kurkkimassa, että onko Heijosta kuulunut. Niin kovasti toivon, että alkais helpottaa, kun vauvat täyttää näinä päivinä 3 kk.

[Guest heijo]

Heips ja kiva, että olette olleet "huolissanne" meistä. Eipä meidän elämä ole juurikaan muuttanut suuntaansa. Pojat edelleen nukkuu huonosti. Pisimmät pätkät öisin on neljä tuntia (nekin on tosi harvassa) useimmiten nukutaan 3 tuntia ja vähemmän. Usein saa nousta laittaan tuttia tai muuten rauhoitteleen tunninkin välein. Päivisin ei nukuta kuin puolen tunnin pätkiä. Ollaan aloitettu pojille nyt soseet, kun maitoa menee paljon ja painot pojilla vaan laskusuunnassa. Jos vaikka niiden myötä alettais nukkuun paremmin... Päivisin pojat on edelleen melko kiukkuisia, koska he ovat koko ajan väsyneitä huonojen unien takia. Nukuttamisesta on tullut mulle suurin stressi, kun sitä saa olla tekemässä monta kertaa päivässä ja se on edelleen niin vaikeeta. Pihallekaan ei aina pääse, kun satelee paljon. Saa nähdä tuoko kolmen kuukauden etappi meille mitään helpotusta, se kun on ihan just vastassa.