Herkuttelua

[Adelita]

Minkälaista makeaa (esim. keksit, pulla, jäätelö, vanukas, karkit...) olette jo antaneet taaperoillenne?

Missä tilanteissa makeaa syödään ja kuinka paljon?

Entä minkä ikäisenä olette antaneet makeaa ensimmäisen kerran?

[Miinanen]

Olen sokerinatsi Linkit Fineliin.

 

- Pullaa on saanut n. 1-vuotiaasta asti. Silloin kun on tuoretta pullaa, sitä saa välipalaksi.

- Marjakiisseliä on saanut välipalaksi n. 1,5-vuotiaana muutaman kerran. Hyvää, mutta en oikein pidä välttämättömänä, plus että tuon joutuu syöttämään

- Jäätelöä on saanut maistella n. 1,5-vuotiaana. Tykkää, mutta en halua ottaa säännölliseksi tavaksi - vaikka tuossa viime viikon helteillä pyöräretkellä saikin syödä kokonaisen Eskimo-puikon.

- Keksiä annoin maistaa, mutta osoittautui niin suureksi herkuksi ja mahdollisten itkupotkukohtausten lähteeksi, että nykyään keksejä ei ole olemassakaan

- Lakuja erehdyin antamaan myös kerran nälän ja väsymyksen uuvuttamana. Ks. edellinen kohta.

 

Kesän mummolareissuilla tuli todettua, että makeaa uppoaisi vaikka kuinka paljon jos annettaisiin. Ei siis anneta, vaan ensisijaisesti "karkki" on hedelmiä ja marjoja. Näissäkin on jo ihan tarpeeksi sokeria ja muutakin ruokaa pitäisi jaksaa syödä.

Edited August 16, 2009 by Miinanen

[jenni81]

Meillä poika saa makeita herkkuja jos esim. itse ollaan kahvipöydässä ja siinä on jotain sellaista tarjolla. Muuten meillä ei pullaa tms..syödä. Nyt ollaan välillä annettu välipalasi digestive täysjyvä keksejä tai jos ollaan jossain oltu niin niitä mukaan.

Itsetehtyjä kiisseleitä meillä syödään. Vanukkaita ja karkkia ei ole vielä saanut (paitsi xylipastilleja ruoan jälkeen). Jäätelöä on nyt kesällä saanut sillon tällön. Samoin nyt kesällä on mehua annettu juomaksi välillä. Tosin mehu on itsetehtyä, välillä spesiaalisti saa myös pillimehun.Tosin pillimehusta pyritään ostamaan se sokeriton vaihtoehto tai jos on saatavilla Kidius mansikkajuomaa

 

Niin ja siis näitä on saanut 1v. lähtien sillon tällön, nyt kesällä on tainnut useammin saada...

Edited August 16, 2009 by jenni81

[MissPiggy]

Poika on nyt 1-vuotiaana saanut kahvipöydästä maistella muutaman haukun verran jotain hyvää. Yleensä ei kyllä jaksa olla siinä pöydän ääressä, joten aika vähäiseksi jää. Kesällä olen antanut jäätelömaistiaisia ja joskus sitä ollaan otettu myös pikkaisen jälkiruuaksi. Karkkia en ole antanut (ja omat namit pitää nykyän syödä pojalta salaa ). Periaate on se, että napostelua ei harrasteta, vaan mahdolliset herkut syödään aina ruuan tai välipalan jälkeen.

[Adelita]

Ikää naperoilla on 1v5kk. Meillä mennään makean suhteen tällä hetkellä tällaisella linjalla:

 

Sallittuja ovat kiisselit, (sokeroitu) hillo esim. puuron joukossa (päiväkodissa), jäätelö (kerran viikossa jälkiruokana päiväkodissa), mansikanmakuiset maissinaksut (näissä ei ole sokeria) ja vadelmanmakuiset xylitolpastillit.

 

Yritän pitää muksut erossa esim. kekseistä, pullasta, karkeista, suklaasta, vanukkaista jne. mahdollisimman pitkään. Jäätelöäkään en aio antaa ennen ensi kesää. Pari kertaa tosin poika on saanut äidin karkkikätkön käsiinsä (olen sokerihiiri ) ja laittanut jo jotain suuhunkin, mutta olen napannut karkit äkkiä pois, eikä poika ole osannut sen jälkeen makean perään itkeä. Vastaisuudessa tosin ajattelin pistää omat karkit visusti piiloon ja syödä niitä vain silloin, kun muksut ovat päikkäreillä/yöunilla.

[Guest aggis]

Meillä on aika surutta maisteltu kaikkea. Poika on saanut about 1,5-vuotiaasta maistaa ihan kaikkea, mitä on halunnut. Oli sitten kyse raa' asta sipulista, kokonaisista mustapippureista tai suklaakonvehteista. Eli jos muut syö, niin poikakin saa. (Ainut poikkeus on äidin light-limpparit~ne on vain ja ainoastaan aikusten juomaa.) Olen halunnut, että mitään syömisiä ei kauheesti rajoiteta vaan kaikkea saa maistaa ja syödä kohtuudella.

 

Arkena meillä ei ole herkkuja tarjolla kenellekään, mutta viikonloppuisin on. Silloin saattaa saada esim. pullan tai pienen määrän lakuja / suklaata, jos meilläkin on. Vieraisilla saa kahvipöydästä ottaa jotakin ja mehua on tarjolla myös vaan vieraiden läsnäollessa / kylässä. Jäätelöä syötiin kesälomalla kyllä useammin kuin viikonloppuisin. Kipeänä olen usein antanut mitä on syönyt ja silloin on trip-mehuja tai jäätelöäkin kulunut aikalailla, kun mikään muu ei mene alas.

 

Parhaita herkkuja meidän pojalle on pulla, pähkinät (näitä saa kyllä usein pienen kourallisen arkijälkkäriksikin), jäätelö, suklaamurot (nestlen kaakaomurot, joita siis syödään namuina ei aamu/iltapalana) ja laku.

Edited September 2, 2009 by Agatha.

[Monalisa]

Täällä on kanssa yksi sokerinatsi

 

Meillä on poika saanut ekan kerran pullaa n. 1,5 vuotiaana kerhossa. Jäätelöä maistoi kerran viime kesänä eli reilun vuoden ikäisenä. Karkkia sai keväällä enne kaks vee synntäreitä kerhossa kun joku muu lapsi oli tarjonnut ja minä en ollut tajunnut kieltää. Varsinaisesti jäätelöä on saanut tänä kesänä silloin tällöin ja nyt osaa sitä myös pyytää Se taitaa olla meidän suurin herkku. Mehua on saanut tänä kesänä muutaman kerran, niitä sokeroimattomia. Kerran on juonut mehun loppuu, muuten on mennyt äitin suuhun. Noin muuten herkkuja ovat muumikeksit, naksut, rusinat ja kuivatetut banaanit. Näitä saa silloin tällöin jälkkäriksi ja kun pitää pysyä hiljaa (esim. pitkät automatkat, hautajaiset jne. ) Mutta noin muuten ei ole tarkoitus antaa mitään karkkia eikä suklaata vielä pitkään aikaan. Lisään vielä että meillä on aika skeptinen poika ruuan suhteen, että se helpottaa asiaan huomattavasti. On varmaan ainoa lapsi joka on omilla kaks vee synttäreillä syönnyt makaroonilaatikkoa (omasta valinnastaan) kun vieraat on syöneet kakkua ja muita herkkuja

[Tättärä]

Meillä tuli herkut ruokavalioon kesälomalla, kun matkailtiin sukulaisissa ja muutenkin. Herkut sisältävät kahvipöydän antimet ja jäätelön, mutta mehua, limsaa, karkkia ja suklaata ei anneta. Herkuttelu on kyläpainotteista, kotona herkutellaan sunnuntaisin lätyillä tai vohveleilla. Tyttö on menossa pian perhepäivähoitoon, jossa välipalalla on ilmeisesti aina jotain sokerijuttua. Mietin vähän, pitäisikö tapa kyseenalaistaa vai vaan hakea typy aina kotiin suoraan päikyiltä ennen välipalaa (muutenkin siis ollaan hakemassa typy kotiin alkuiltapäivästä).

Edited September 5, 2009 by Tättärä

[fleur]

^Siis joka päivä välipalaksi jotain herkkua? Vähän kumma tapa, minusta voisit kyseenalaistaa! Meidän pph:lla on tapana pitää perjantaisin välipalalla herkkupäivä, mut siis se on käytännössä esim. muroja, kiisseliä, vanukasta, ei mitään karkki-keksi -linjaa. Muuten välipala on jugurttia, leipää, hedelmiä tms.

 

 

Käytännössä meidän poika on tutustunut herkkuihin yli 1-vuotiaana. Vauvaikäisenä ainoita "herkkuja" taisivat olla maissinaksut. (Vaikka meidän ukki kyllä kovasti muuta yritti...)

 

Mulla on vähän sama linja kuin Agathalla eli koen vähän ristiriitaiseksi kieltää lapselta jotain herkkua jos itse sitä syön. Minkään suhteen ei ole ollut nollalinjaa, mutta toki herkuttelua pyritään rajoittamaan.

 

- Yleisimmin poika herkuttelee muumi-kekseillä, muroilla (siis yksi kerrallaan) tai rusinoilla, saatan antaa muumi-keksin ruokailun yhteydessä ihan normaalina päivänä, jos poika sitä pyytää. En haluais että herkku koetaan minään ekstra-palkintona.

 

- Pienen jätskin poika syö ehkä kerran viikossa jälkkäriksi.

 

- Jos ollaan kylässä kahvipöydässä (keskimäärin kerran-pari viikossa), poika saa siitä mitä itse pyytää. Yleensä valitsee keksin tai pullan.

 

- Karkkia/suklaata poika on saanut joskus harvoin, mutta pyrin siihen että niitä ei olisi talossa ettei tulisi houkutuksia (tosin mies taitaa näitä ostella omiin kätköihinsä ja syödä yöllä..)

 

- Mehua rajoitan, koska siitä tulee helposti tapa joka on huono hampaille. Periaatteena on että kotona ei juoda mehua, mutta mummolan suhteen olen luovuttanut tässä asiassa. Itse annan mehua pojalle vain juhlissa tai sitten joskus harvoin erikoistilanteissa on saanut pillimehun.

[Miinanen]

Hassua, mutta minusta ei ole mitenkään outoa, että poika ei saa maistaa ihan kaikkea mitä aikuiset syövät. Raakaa sipulia yms. tietysti on annettu, mutta enhän esim. viinilasistakaan maistata lapsella, joten miksi ihmeessä minun suklaitanikaan tarvitsisi jakaa. Mutta nämä ovat tietysti perhekohtaisia linjanvetoja ja jokainen päättää itse, miten tekee

[Guest aggis]

^Tosiaankin jokainen päättää, miten omassa perheessä menetellään. (Olisi mukava, jos kaikki sukulaisetkin ymmärtäisivät sen. Useinhan tuputetaan herkkuja, vaikka vanhemmat sen kieltävät ymv.)

 

Mutta mitä tulee tuohon kaiken maisteluun, niin viiniä nyt ei ehkä voi verrata tähän. En minäkään antaisi lapseni maistaa mitään, mikä on hänelle oikeasti haitallista ; kuten alkoholi ja mös aspartaamilla makeutettu light-limppari ei ole lasten juomaa. Musta lapsen ei kuulu saada kahviakaan, mutta en mä pahalla katso, vaikka joissain perheissä pienet lapset juo kahviakin. Mutta mitä tulee jäätelöön, pullaan tai lakuun; en koe näiden oikeasti olevan haitallisia lapselle, jos niitä syödään kohtuullisesti. Tyyliin yksi muumikeksi päivässä tmv. Haluan tällä omalla tavallani välttää sen, miten mun itseni kanssa on menetelty. Mulle oli lapsena usein omat ruuat (tyyliin vähän maustettuja ja suolattomia vaihtoehtoja vielä 5-veenä) ja herkkuja sain vain tosi rajoitetusti karkkipäivinä tmv. Äitini kyllä söi suklaata ihan joka päivä. Musta tuli supernirso ja olen TOSI huono maistamaan mitään uusia makuja. Ja olen ihan järkyttävä sokeri-addikti ja olen joutunut tämän asian kanssa elämässäni taistelemaan . Musta tuntuu ettei mulle koskaan opetettu mitään sellasta kohtuukäyttöä. Tavallaan, että kaikkea saa syödä, kun syö sopivasti ja on hyvä asia, että kaikkea maistaa. Mä en tottunut erikoisiin makuihin ja en syö niitä vieläkään, sain harvoin karkkia ja joskus jos sain, niin söin sitten ihan hulluna. (Olin kerran mun tädin kanssa sukulaisissa about 7-veenä ja sain sieltä 170 g suklaalevyn. Söin sen junamatkan aikana kokonaan ja oksensin seuraavana yönä sitten 2 kertaa.) Mulla ei siis ole mitenkään erityisen terve suhde ruokaan ja väitän suurimman syyn olevan kasvatuksessa. Kun herkuista tehtiin kiellettyjä, niin niistä tuli kahta himotumpia.

 

Mutta en mä nyt väitä tällä kirjoituksella, että kaikista lapsista, joille ei anneta herkkuja tulee sokerihiiriä ja nirsoja. Selvitin vaan, miksi meillä saa 2-vuotias syödä ihan kaikkea, mitä me muutkin syömme ja herkkuja aina kun niitä on tarjolla. Mä haluan ja yritän opettaa lapselleni terveellisen ruokavalion esimerkin kautta, niin ettei meillä arkena oikeasti ole lähes koskaan herkkuja tarjolla kenellekään. Joskus jos herkutellaan, niin hänkin saa herkutella. Jos meillä olisi jälkkärikäytäntö ja itsekin söisimme jälkiruokaa, niin kyllä lapsikin saisi. Musta oma esimerkki opettaa paljon enemmän kuin kiellot ja säännöt, eli jos minä itse söisin joka päivä suklaata enkä antaisi lapselleni, niin en usko, että tällä opetan pidemmän päälle sitä mitä on tarkoitus.

[Citronella]

Mä olen yrittänyt vähän siirtää makeiden ruokien syöntiä. Esikoinen kyllä haluaa aina maistaa jos leivon jotain tai ollaan kylässä, mutta harvemmin syö muuta kuin keksiä tai pullaa. Kotona meillä ei keksiä olekaan. Pannukakkua tehdään välillä ja sitä esikoinen syö mielellään, samoin lettuja. Karkit, sipsit ja vastaavat ei mun mielestä kuulu vielä taaperolle. Kuopus syö ainoastaan keksejä kylässä. Herkutellaan rahkoilla, jogurteilla, rusinoilla, viinirypäleillä, kesällä tuoreilla marjoilla. Lasten mielestä vastaleivotut sämpylät on ihan yhtä hyviä kuin pulla. Mehuja en ole kokenut mitenkään tarpeelliseksi arkena, mutta esikoinen on saanut pillimehuja retkellä tai kahvilassa.

 

Meilläkin on periaatteena, että lapset saavat maistaa kaikkea makeaa, jota mekin syömme heidän nähtensä (jos siis pyytävät). Lasten nähden ei syödä karkkia, suklaata tms. Kylässä saavat maistaa sitä mitä on tarjolla, mutta sielläkin vältämme karkkeja.

[Lara]

Mä olen antanut maistaa muutaman kerran herkkuja, mutta muuten pidän aika tiukkaa linjaa. Taaperoisen mielestä superherkkua on, jos hän saa näkkäriä, maissinaksuja ja rusinoita. Myös banaanit ja kirpeät omenat ovat erityisesti lapsen mieleen. Näillä mennään siis niin pitkälle kuin suinkin mahdollista. Kotona meillä syödään makeita herkkuja tai sipsejä vasta lapsen mentyä nukkumaan ja kyläpaikassa annan sitten usein noita rusinoita tai naksuja. Ravintolassa ollaan kahdesti tilattu lapselle omat ranskalaiset, että hänkin saa isona poikana omaa ruokaa. Molemmilla kerroilla mahaan päätyi muutama ranskis, loput vanhemmille.

 

Taaperoinen on maistanut kerran soijajäätelöä (on maitoallerginen), muutaman kerran muumikeksejä ja joitain täysjyväkeksejä. Kaikki kolme olivat aikamoinen menestys, mutta en koe oikein järkeväksi antaa lapselle keksejä kovinkaan usein, koska hän vielä tyytyy näkkäriin. Samaten karkit olkoon poissa ruokavaliosta niin pitkään kuin mahdollista, päiväkodin linjaus on, että synttäreillä saa tarjota keksejä, ei muuta. Ihan hyvä mun mielestäni. Kiisseleitä meillä syödään tosi harvoin, vanukkaita ei oikeastaan ollenkaan.

 

Lapsi sairasti rankan rotan tässä kuukausi takaperin ja tuolloin saatiin sairaalasta kehotus antaa vaikka sipsejä, jotta lapsi söisi edes jotain ja saisi suolaa. Näin tehtiin ja todettiin, että lapsi addiktoitui niihin ihan täysin. Ipana kävi penkomassa kuiva-ainelaatikkoa ja raivosi, kun yritin tarjota jotain muuta kun sipsejä, osoitteli vaan pussia. Kolmantena päivänä piilotettiin sipsit lääkekaappiin ja nyt niitä ei enää ole olemassakaan Taaperoiselle.

 

Edit. Juomana meillä on vaan soijamaito ja vähän vettä silloin tällöin, jos lapsi suostuu sitä juomaan. Mehua olen vatsataudissa yrittänyt tarjoata, mutta ei uppoa mikään maku. Mutta ihan hyvä näin, musta janojuoma onkin vesi ja mehut sitten erityishetkiin säästettyjä.

Edited September 12, 2009 by Lara

[Guest Neiti.Aurinko]

Meillä rusinat on olleet suurta herkkua, mutta tuossa viikolla mies kuuli sitten että ne ovat hampaille jopa pahempia kuin suklaa! Suklaa kuulemma sulaa nopeaan mutta rusinoista jää "jätteitä" hampaidenväleihin.

 

Meillä neiti pian 1v9kk on saanut syödä pitkälle samoja juttuja kuin me, tosin erittäin rajoitettuna. Tyttö syö ihan mitä tahansa hänelle annetaan, joten natustaa mielellään esim. just näkkäriä.

 

Näitä meillä on syöty:

 

- rusinat

- digestivekeksit(ne täysjyvä- ja ruisvaihtoehdot)

- Kesällä sai joskus eskimopuikon

- Danoninoja

- muutaman kerran juonut pillimehua

- kerran syönyt ranskiksia hesessä, pari kertaa kotona

 

Missään nimessä en tahdo lastani opettaa limsaan, sitä meillä ei tulla tarjoamaan ruoan kanssa niinkuin ei tarjottu lapsenakaan. Myöskin karkit saavat jäädä odottamaan, samoin suklaavanukkaat, tms.

[Haavis]

Meillä on oikeestaan kaikkea maisteltu.

 

Kakkuja ,torttuja, piiraita, keksejä yms on kyllä syöty. Kesällä syötiin jätskiä aika paljonkin. Täysmehua saa pillimehuna. Sen saa monesti herättyään päikkäreiltä. Karkkia on pari kertaa maistanut. Rusinat tuntuu olevan suurinta herkkua. Karkit ehkä ois, mutta niitä ei saa niin usien (tosiaan pari kertaa vasta maistanut). Rusinat on meillä monesti houkuttimena, jos pitää esim. hankalassa paikassa saada rattaiden kyytiin.

 

Ei me noita herkkuja joka päivä vedellä. Mut joskus taas tulee retkahdus ja tulee syötyä niitä enempikin. Mut niinhän se käy aikuisillakin. En hlua lapsesta mitään megamässäilijää, mutta en myöskään kieltää kaikkea hyvää.

[PMLats]

Meillä on pojan (1v4kk) kieltolistalla toistaiseksi:

- limu ja mehu (kerran koitettiin tosin mehua juottaa, mutta poika ei suostunut ollenkaan juomaan)

- karkki ja suklaa

- kaikki keinotekoisesti makeutettu

- sipsit

 

Pojan herkkuja ovat:

- rusinat

- appelsiini

- sekaleipä (sellainen kovakuorinen)

 

On annettu maistaa, mutta ei varsinaisesti tarjota:

- pullaa ja kakkua

- jäätelöä

- kaikkea muuta mitä aikuiset syövät

 

Mä olen kanssa sitä mieltä nykyään (), että parempi on antaa maistaa silloin kun muutkin jotain herkkua syövät. Meillä ei kuitenkaan ole kaapeissa herkkuja normaalisti, jos joskus ostetaan, niin yleensä syödään sitten samoin tein pois.

[fleur]

Kuten tuossa aikaisemmin kommentoinkin, minusta on parempi että herkuista ei tehdä kauheeta numeroa, vaan niitä saa kohtuudella maistaa tietyissä tilainteissa, ilman että niihin liitetään jotain herkkupäivän tai palkinnon glooriaa. Ajattelen, että lapselle kehittyy terveempi suhtautuminen ruokaan kun siihen ei liitetä hirveesti tunteita. Aikuinenhan usein "palkitsee" itseään herkuilla, ja haluaisin ettei lapselleni kehittyisi tällaista asennetta. Todellakin, herkkujen määrää pitää rajoittaa, koska lapsi herkästi valitsee sokerisen vaihtoehdon jos saa itse valita, mutta en usko totaalikieltoon.

[*NuuNuu*]

poika on nyt vuoden vanha ja on maistellut tähän mennessä

-pullaa

-keksejä

-täytekakkua

-jäätelöä

-juustonaksuja

-maustamattomia maissinaksuja

 

 

ja varmasti paljon muutakin...

 

 

Olin ennen lapsen syntymää hirveän kriittinen siitä, että mitään makeeta ei kyllä anneta, ja HUPS... niin se mieli vaan muuttuu...

Oon antanut surutta kyllä maistella melkolailla kaikkea ja millekkään ei kyllä vielä olla irvistelty mutta mikään jäätelö, pulla tai muukaan herkku ei saa olla ruoan korvike! niitä saa pieninä annoksina maistaa, mutta syömällä niitä ei kyllä syödä.

[pipa]

Mä oon taas varmaan ihan kamala äiti mutta meidän poika on pahempi sokerihiiri kuin äitinsä. Mitään herkkuja ei missään nimessä saisi syödä pojan edessä tai muuten joudut jakamaan pussin, oli kyseessä sitten sipsit tai karkit.

 

Tästä siis huomaa että meidän poika on saanut ihan liian helposti herkkuja syödäkseen ja kiukku on kova jos muut syö herkkuja ja poika saa mitään tai vain pienen palasen jotain herkkua. Eli jos me nyt syödään herkkuja että poika on näkemässä niin sitä on pakko antaa pojalle.

 

Mehuja en anna pojalle vaikka mikä olisi ja hyvä että ei niitä osaa edes kaivata. Mutta ovat todella huonot hampaille oli se sitten sokeriton tai ei, mutta mehu on niitä happamia tuotteita jotka tuhoaa hampaita yhtä paljon kuin limu.

 

Karkkia ja ihan kaikki muut herkuiksi luetetavat saa vain jos joku hullu syö pojan edessä ja valitettavasti liian usein. Kahvipöydässä vierailla nyt saa ihan ilman kinumista syödä herkkuja, jos on tarjolla.

[Untu]

Meillä tyttö on saanut maistaa tähän mennessä (ikää 1v 4kk) ainoastaan vaniljajäätelöä. Sitäkin vain äidin harmiksi. Sitä tyttö on saanut kesällä pari kertaa ihan pikkuisen.

 

Meillä ei siis tarjota tytölle mitään makeaa, poikkeuksena rusinat. Ei, vaikka isovanhemmat kovasti yrittävätkin.

 

Ehdoton karkki/sipsi-kielto on voimassa ainakin 3-vuotiaaksi asti, mehua ja muuta sokeripitoista saa myös joskus silloin. toivottavasti myös hoidossa noudatetaan tätä toivomusta.

[Regina]

Ennen 1-vuotispäivää muksu ei tainnut saada mitään makeaa. Sen jälkeen alkoi pikkuhiljaa höltymään siten, että 1-vuotissynttärikakkua sai syödä (ei kauheasti uponnut), kahvipöydässä/kahvilassa tms. kun aikuisetkin syö sai/saa esim. keksin tai pullan.

Toisessa mummolassa jälkiruoassa oli tummaa suklaata vähän yksivuotispäivän jälkeen, sitä meni siinä hedelmien sivussa. Sen jälkeen ei ole suklaata muistaakseni syönyt, ei myöskään karkkia vielä ollenkaan ja ilman karkkia toivottavasti päästään mahd. pitkälle, yli 2 vuotiaaksi ainakin. Mulle tää karkki on se iso nou nou, heh. Mutta en lähtisi enää myöskään tiukasti kieltämään jos sattuisi tilanne, että oltaisiin vaikka synttäreillä jossa olisi karkkikulhoja ja muut muksut söisivät ja omakin pyytäsi; tähän asti ei vaan ole osoittanut kiinnostusta. Sipsejä ei myöskään ole syönyt enkä niitä halua myöskään antaa vielä.

Joskus pari kk päälle 1 vuotta sai ekan oman jätskinsä, ja siitä lähtien on saanut jätskiä aina jos muutkin syö (on siis osannut halutakin sitä, jos ei osaa kiinnittää huomiota en tämmöisiä herkkuja annakkaan), kesällä syötiin monta jätskiä. Homma toimi niin, että muksu sai yhden pallon ja äiti kaksi Nyt syksyllä ja talvella sitten paaaljon harvemmin.

Omatekoisia kiisseleitä annan, niitä vaan ei tule tehtyä kovin usein, ehkä kaksi kertaa tähän asti (poju siis 1 v 9 kk). Suklaapuuroa tein kerran meille välipalaksi kun itseä himotti niin, mutta se oli sitten ensimmäinen inhokkiruoka, kaikkea muuta on mennyt tähän asti mut siinä tuli stoppi...

Makeita hilloja on saanut pari kertaa puurossa, muuten mennään "pilteillä". Ja lättyyn myös voidaan laittaa joskus vähän hilloa, ei tuo vaan sitä vielä niin kaipaa, itse lätty on jo niin hyvää.

 

Summa summarum: Lapsi 1v9kk ei saa syödä karkkia eikä sipsejä.

Muuta käytännössä saa, ei vaan usein. Herkkuhetkinä (kun on vieraita tai ollaan kahvilassa tms, ei joka viikko jos joka kuukausikaan, kesällä useammin) saa leivonnaisia oli sitten kakkua, pullaa, keksiä, myös jätskiä saa. Makeita kiisseleitä (kotona tehtyjä) saa jos sattuu olla tarjolla, välipalaksi esim. Mehuja ei ole kauheasti vielä juotu, nekin olen suunnitellut jättäväni herkkuhetkiksi, ei ole vielä pyytänyt vaikka isänsä juo mehua ruoalla. Limsaa ei saa, siitä osaa jo itsekin sanoa, että isin...

Vähän tiukkis oon (varsinkin mummon mielestä, tai mun tädin joka toi pätkiksiä ja trippimehuja ja sanoi, että anna vaan ) mutta toisaalta rennolla otteella, ei oo katastrofi jos jotain menee suuhun ja jos muutkin syö niin ei lähdetä kieltämään, haluan että säilyy semmoinen luonteva olo että jos jotain haluaa maistaa niin periaatteessa saa, ettei tule liikaa kielletyn hedelmän makua Hampaat pestään ja xylitoli-pastilli on ruon jälkeen herkkuna.

[fleur]

Tuossa viikko sitten muuten uutisoitiin terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimuksista suomalaisten alle kouluikäisten lasten ruokavaliosta. Tulos: rasvaa lapset saa liiankin vähän mut sokeria liikaa. Valtaosa sokerista tulee mehun ja jugurtin mukana. Itse vedin tästä sellaiset johtopäätökset, että ei ne herkkuhetket silloin tällöin ole kovin vakavia, vaan se jos päivittäinen "perus"ruoka sisältää paljon sokeria. Mehukielteisyyteni sai tästä lisää pontta eli edelleen mehua saa vain erikoistilanteessa, ja skarppaan nyt siihen, että pojalle annettavassa jugurtissa olis aina puolet maustamatonta.

[Mabeline]

Olen herkuttelun suhteen varsin samoilla linjoilla kuin Agatha.

 

Meillä saatetaan syödä herkkuja ehkä suhteellisen usein, mutta vain vähän kerrallaan. Meillä lapset saavat päivällisen jälkeen jälkiruokaa, jos ovat syöneet ruoan kiltisti. Jälkiruoka saattaa olla keksi, rahkaa, hedelmiä, rusinoita, myös porkkana kelpaa jälkiruoaksi. Jäätelöä saa joskus juhlapäivinä. Sen sijaan ruoka-aikojen ja välipalojen suhteen olen tiukka: aterioiden välillä ei napostella, vain pöydän vieressä syödään ja juomiseksi meillä on tarjolla vain vettä tai maitoa. Jos meillä on vieraita saavat lapset valita kahvipöydästä jotain mieleistä. Karkkien suhteen olen tiukempi, meillä kolmevuotiaskaan ei vielä ole karkkeja keksinyt haluta enkä niitä ole mennyt sitten tarjoamaankaan.

Esikoisen kanssa olin tiukempi ja se oli helpompaa, koska tyttö tyytyi pitkään maissinaksuihin tms vanhempien herkutellessa. Pikkuveli on saanut herkkuja paljon pienempänä, koska jos isosisko saa jotain niin pikkuveli ei ole huijattavissa vaan osaa vaatia samaa kuin mitä isosisko saa.

 

Haluaisin ensisijaisesti opettaa lapsille kohtuutta: herkutella voi joskus, mutta herkkuja ei syödä koskaan mahan täydeltä. Samat säännöt koskevat meillä varsin pitkälle aikuisiakin, jotain poikkeuksia tehdään joskus lasten mentyä nukkumaan... Haluaisin myös luoda lasten kanssa tottumuset ruokailujen ja herkuttelujen suhteen pitkällä tähtäimellä ja toivoisin, että noudattaisimme suht samoja käytäntöjä vielä kymmenen vuoden kuluttuakin.

[Sleeping Sun]

fleurilla on tosi hyvä pointti, monesti perusruuassakin on piilosokeria!

 

Meillä on nuo hiilari/sokeria sisältävät jutut muutenkin vähissä kun ite on todennäköinen tuleva II-tyypin diabetikko (2 x RaDi ollut jo ja nytkään ei mennyt rasituskoe läpi vaikkei ollut raskaana...) niin on vähän turhankin tietoinen kaikista noista piilosokereita sisältävistä...

 

Meillä on siis saanut miltei rajoituksetta 1-vuotias syödä rajallisia määriä kaikkea sitä mitä muukin perhe syö, herkut mukaan lukien. Koska herkkuja ei ole edes joka päivä tarjolla niin silloin kun niitä on, tai on esim kahvihetki niin kyllä jokainen perheenjäsen saa pipareita, ei pieni ymmärrä miksi siskokin (lapsi niinkuin hänkin mutta kun on miltei 12 niin tilanne on ihan eri) saa mutta hän ei, meteli nousee kun hänkin haluaa. Ollaan sitten hämätty Muumi-pipareilla ja vaniljanaksuilla... satunnaisesti toki saa kaneliässän tms. mitä muutkin muttei montaa tai koko ajan.

 

Jogurtteja ei normaalisti syödä, nyt olen vähän hellittänyt kun lapsi on painon puolesta aika hoikka ja iltapalaksi on helppo syöttää kerrosjogurtti leivän kera... Mehuja meillä ei liiemmälti ole joten satunnainen pillimehu tai limsahörppy ei maata kaada. Suklaatakin saa pikkuisen nurkan kun sattuu yllättämään vanhemmat suklaansyönnistä sitten äkkiä loppu piiloon ja käsien levitys: "loppu, ei oo enää"

[Angervo]

Itse olen oppinut syömään karkkia ja juomaan limsaa vasta yli 10-vuotiaana, samoin siskoni, eikä kumpikaan meistä ole mikään karkkihiiri vieläkään (minä syön kyllä suklaata mieluusti mutta vain palan tai kaksi kerrallaan, sisko ei syö mitään makeisia eikä makeista leivonnaisista oikeastaan muuta kuin munkkeja ja kuivakakkuja). Kyse ei ole siitä että noita olisi meiltä mitenkään kielletty, niitä vain ei koskaan ostettu kotiin. Kyläpaikassa olisi saanut ottaa jos tarjottiin muttei tottumattoman tehnyt edes mieli. Limsan kuplat vielä pistelivätkin ikävästi suussa ja nenässä.

 

Makeita jälkiruokia (lähinnä marjakiisseleitä, marjapuuroja ja pannukakkua) tehtiin kyllä kotona useampanakin päivänä viikossa ja pullaa leivottiin joka viikko. Isovanhemmat kävivät viikonloppuisin kahvilla ja toivat yleensä tuomisiksi jäätelöpaketin, ja mehujäitä tehtiin itse kotitekoisesta viinimarjamehusta. Sokerista jugurttia ostettiin vain erityisherkuksi ja murot (joita syötiin aamiaiseksi vain viikonloppuisin, muuten puuroa) olivat joko perusmaissihiutaleita tai riisimuroja joihin sai ottaa lusikallisen hilloa tai vähän kaakaojauhetta. Vanukkaita ei ostettu koskaan.

 

Nykyään kyllä vanhempani ostavat sisareni lapsille tikkareita, suklaata ja pillimehuja mutta toisaalta näitäkään ei saa syödä rajattomasti vaan esimerkiksi jälkiruoaksi jos lautanen on syöty tyhjäksi, tai automatkoilla. Näiden lasten kotona taas karkki on ehdoton ei-ei, mikä on aiheuttanut lapsissa vähän ristiriitaista suhtautumista makeisiin herkkuihin: jos kotona on jotain karkkia (joku tuonut vaikka tuliaisiksi) niin sitä kyllä mangutaan ja vaaditaan ja ahmitaan heti pois jos vain saadaan, mutta kyläpaikassa tai kaupassa ei sitä karkkia pyydetä eikä kaivatakaan vaan herkuksi kelpaavat yhtä hyvin rusinat, omenat, hapankorput ja riisikakut. Kun viimeksi kutsuin sisareni perheen kylään, olin ostanut lapsia varten suklaata ja limsaa mutta sen sijaan tenavat pistelivätkin poskeensa pelkkiä karjalanpiirakoita munavoilla ja pyysivät juomaksi maitoa

Edited October 18, 2009 by Angervo