Sign in to follow this  
Followers 0
Adelita

Herkuttelua

43 posts in this topic

Meidän muksut saivat eilen jäätelöä (ensimmäinen kerta, ainakin kotona siis, päiväkodissa ovat jo saattaneet maistaa?!). Oli ns. erikoistapaus, kun isovanhemmat kävivät kylässä. ;)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä 1-vuotias sai maistaa omilla synttäreillään ekan kerran makeaa, eli lusikankärjellisen kermatäytettä kakkunsa välistä (viljoista menee masu sekaisin, siksi vain täytettä). Sen jälkeen on saanut mun jäätelöstä, tosin niin, että tökkäsin lusikan pehmikseen ja poika sitten nuolaisi siitä, kokonaismäärä oli ehkä 2-3 tl lopulta.

Periaatteessa saa maistaa kaikkea, mitä haluaa, mutta karkit, sipsit ja mehut pidetään pois näkösältä mahdollisimman pitkään. Maissinaksut ja nyt viimeaikoina rusina sillointällöin ovat herkkuja, välipalana menee ykkösviiliä ja pilttisosetta siinä päällä.

 

Ainoa ns. sokerituote, mitä annan säännöllisesti päivittäin on Valion mustikkakeitto puuron kanssa. Toistaiseksi on vain riisi- tai perunahelmipuuro listalla, joten maitoa saa siinä puurossa riittävästi ja mieluummin laitan makua sitten mustikkasopasta, kuin esim. kanelisokerista, jota itse laitan riisipuuroon. Onneksi tuossa mehukeitossakaan ei mitään järjetöntä sokerimäärää ole, eikä sitä osata vielä erikseen pyytää, jos tarjoan puuroa esim. pilttisoseen kanssa.

 

Makeutusaineet ovat myös kiellettyjen listalla mahdollisimman pitkään, äidin light-limua on maistanut senverran, että kastoin sormenpään limsaan ja poika maistoi, muttei näyttänyt erikoisemmin pitävän mausta. Hiilihapotettua lähdevettä sai "hörpyn" pullon korkista, kun äiti joi pullosta ja hänen piti myös saada maistaa. Naama vääntyi siitäkin, eli taisi pistellä kielellä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä tyttö saa maistaa kaikkea. Kahvipöydässä saa syödä pullaa, piirakkaa tms. jos muutkin syövät. Mehuja ei pahemmin juoda.

 

Mun mielestä sillä ei oikeasti ole mitään merkitystä, saako lapsi ensimmäisen sokeriannoksensa kaksi- vai kolmevuotiaana. Mun miehen sisko jaksaa aina jauhaa siitä, kuinka heidän lapsensa söivät hedelmiä nameina vielä 3-vuotiainakin ja kun katsoo heitä nyt niin eipä uskoisi. Aina karkkipussi kädessä ja ylipainoa kahdella lapsella kolmesta ihan kiitettävästi. Eli meillä enemmänkin on kyse jo nyt siitä, että lapsi saa muodostettua mahdollisimman normaalin suhteen ruokaan enkä halua herkkujen olevan mitään kiellettyä nyt enkä tulevaisuudessa. Se, mihin meillä taas panostetaan, on hampaiden hoito. Hampaat harjataan kunnolla aamuin illoin ja aina aterian jälkeen annetaan xylitolpastilli suuhun.

 

Enkä nyt tosiaan tarkoita, että meidän lapsi kulkisi täällä karkkipussi kädessä vaan herkuttelu on kyllä ihan normaalin rajoissa. Tyyliin keksi jälkkäriksi, jätskipuikko silloin tällöin, pullaa/kakkua vähän jos satun leipomaan. Tavallinen kotiruoka maistuu tytölle tosi hyvin ja mahdollinen herkuttelu tapahtuu aina sen jälkeen kun ruoka on syöty.

 

EDIT: Tyttö siis nyt 2v1kk

Edited by Peppi

Share this post


Link to post
Share on other sites

Muhun iski jokin ihme "pehmeänpäänkohtaus" ja annoin lapsille yksi päivä suklaata maistiaisiksi. Tykkäsivät tietenkin! Mieheni taas ei tykännyt... :P;)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä, lapsi 1v.5kk, lapsi ei syö karkkia. En oikein ymmärrä miksi vielä näin pienenä pitäisi, ehtiihän sitä myöhemminkin.

 

Jos ollaan kylässä kahvipöydässä niin saa maistaa jotain, mutta määrä ratkaisee. Olen huomannut ihmetystä että miksi esim. antaa niin pienen palan pullaa, keksistä puolikaan (jos sellainen keksi mikä hellpo puolittaa :rolleyes: ) miksei kunnon palaa mutta miksi pitäisi lapsi on siitäkin tyytyväinen, eikä ymmärrä että lisääkin voisi syödä, aina ei edes pyri pöytään kun juodaan kahvit niin saa mun puolesta kyllä leikkiä. Kotona meillä ei ole itsellekään herkkuja, siis keksejä yms. kahville niin ei siis tarvii miettiä siltä osalta. Karkkia me syödään kun poika mennyt nukkumaan. Vanhempieni kanssa on saanut vääntää kättä tämän herkuttelun suhteen etenkin kun poika oli alle ja n. vuoden ikäinen, huohh. Mutta kyllä mä voin vähän jotain pullaa ja piirakkaa antaa mutta en lisäainakasakarkkeja (vaikka itse syönkin) tai en mä nyt antais esim. mitään berliininmunkkiakaan, mieluummin jut pullaa tai mustikkapiirakkaa, marjat kun suurta herkkua on.

 

muoks. mun mies kyllä on viimeaikoina meinannut että vois antaa ihan pienen nokareen just esim. suklaata, ihan vaan maistiaiseksi. Yks päivä oli antanut pojalle pienen palan sellaista pikkulakua, kysyi hetken päästä kun poika tuli kylpyyn että oliko pojalla jotain kädessä tai suussa kun tuli, sanoin että jokin paperin pala mutta nyt se on tuolla kypyvedessä, tarkistetuani tilanteen niin se lakunpalahan siellä uiskenteli, ei ollut kelvannutkaan pojalle.

 

muoks.2 eiköhän tuo kun kasvaa niin pääse tutustumaan niihin karkkeihinkin, se aika jää nähtäväksi kun ei olla mitään aikarajaa kuitenkaan laitettu, en kuitenkaan halua kieltää sitten jossain vaiheessa esim. synttäreillä jos muutkin syö mutta ikä huomioiden tarpeen vaatiessa määrään saataan puuttua.

Edited by violetti

Share this post


Link to post
Share on other sites

Näitä on saanut ravintoterapeutin suosituksesta:

-appelsiinituoremehu

-soijajogurtti, 1krt/vko

-vaniljakauravanukasta 1krt/vko

-vaniljakaurajuomaa 0.5 litraa/vrk

 

Mua kauhistuttaa se sokerimäärä mitä esim noissa kauramaidoissa on. Lisättyä sokeria jotain 0.7g/100g ja kaurasta olevaa sokeria jotain 4g/100g. Ja sama tietty noissa jogurteissa ja vanukkaissa. Maitoallergisille kun vaan ei ole tarjolla samanlaisia välipalavaihtoehtoja kuin maitotuotteita syöville.

 

Näitä meille on ravintoterapeutti suositellut, mutta toistaiseksi ei olla annettu

-Pannaria

-Lettuja

-Suklaan makuisia maidottomia juomia

 

(meillä siis ongemia vähän pojan syömisen kanssa ja nuo kasvutkin mennyt alaviistoon kesästä saakka, vaikka siis reipas poika muutoin)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Olen itse kovasti makean (... suolaisen, rasvaisen) perään, mutta onneksi herkut eivät kanna itse itseään meille kotiin. Kotona ei siis ole mitään karkkia tai muita herkkuja varalla.

 

Poika täyttää tammikuussa kaksi vuotta ja periaatteessa kieltolistalla ovat tällä hetkellä karkit. Kahvipöydässä saa syödä mitä muutkin syövät ja mielellään vetelisi esim. keksejä kaksin käsin. Yksivuotiaasta asti on saanut maistella pullaa yms, mutta ihan rajattomasti ei saa. Joskus olen onnistunut hämäämään niin, että jos aikuisille on jotain kermaviinereitä, pojalle on tarpeeksi saman näköinen tavallinen pulla eli kahdesta pahasta pienempi. Kotona herkkuja ovat hedelmät ja erikoistapauksissa saa rusinoita, esim. kun katsoimme pikkusiskoni (10v.) kanssa elokuvaa ja muilla oli irtokarkkeja. Emme tee ikinä jälkiruokia, mutta kiisselien ihmeelliseen maailmaan poika on päässyt tutustumaan kylässä. Jos annan ns. jälkiruokaa pojalle, se on lasten purkkisosetta. Jäätelöä on maistanut pari kertaa. Mehuja emme käytännössä katsoen juo ollenkaan, tosin kylässä lapsi on pari kertaa juonut ja Semperin sokeroimattomia mehuja on ollut pari kertaa. Piilosokeria yritän välttää lapsen ruokavaliossa niin, ettei syö esim. jogurtteja kovin paljon. Muroja annamme, mutta ei mitään lasten muroja (näissä yleensä enemmän sokeria) tai mitään varsinaisesti sokeroitua. Sipsit olisivat pojan suurta herkkua, mutta niitä ei ole tarjolla.

 

Lapsi on aika kaikkiruokainen, mutta perinteisesti valikoi lautaselta herkkupalat, yleensä ensin lihan, kalan tai kanan ja sen jälkeen syö kaiken värikkään. On siis aika helppo antaa herkkuna vihanneksia ja hedelmiä. Ranskalaisia poika syö, en pidä suolaa niin isona ongelmana, koska en käytä kotona ruuanlaitossa ollenkaan suolaa vaan se lisätään vasta lautaselle tarvittaessa. Pojalle riittää, kun sirotinta heiluttelee näyttävästi. Rossossa olemme käyneet syömässä pariin otteeseen niin, että pojalla on oma annos ja suolattomat ranskalaiset ovat ihan yhtä hyviä. Kaikki mahdollisimman suolainen ja rasvainen takuulla maistuisi, mutta oikeastaan ainoa aikuisten valmisruoka mitä saa syödä, on pinaattiletut.

 

Lähipiiri ymmärtää suurimmaksi osaksi miksi rajoitan lapsen syömisiä, mutta varsinkin minun mummoillani on suuria vaikeuksia käsittää, että ei se ole ihan hyväksi lapselle syödä ihan kaikkea mitä tekee mieli. Toinen mummo on yllätetty kaksi kertaa salaa antamasta jotain sellaista makeaa, mitä on kielletty antamasta. "Pitäähän sen nyt makeaa saada!" Jaa pitääkö, onko sillä sokerivaje vai mikä? Pihvinhimon hillintää eli proteiinin määrän rajoitusta eivät oikein myöskään tajua. Ei se alle kaksivuotias tarvitse kokonaista isoa pihviä vaikka mielellään sen söisikin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ Noita sinun kirjoituksia lukiessa usein täällä nyökyttelin :D Samanlaisia ajatuksia. Meillä ei myöskään juurikaan tehdä jälkiruokia paitsi pilkkomalla hedelmiä :P . Poju tykkää hedelmistä niin niitä on kiva antaa ja kesällä marjoja. Meillä ei ole kotona kaapeissa "herkkuja" ja sitten kun vieraita tulee niin ettei ole tarpeeksi ajoissa ilmoittanut tai minä tajunnut niin meillä tarjoillaan pelkkää kahvia, ei siis itsekään + lapsen tule syötyä pullaa tai keksiä päivittäin tai viikoittain.

 

Meillä muuten on kanssa alettu heiluttelemaan suolasirotinta, koskahan toinen tajuaa ettei sieltä hänen lautaselleen tule mitään. Mä en ole osannut oikein perehtyä noihin jugurtteihin, poika on saanut "pilttipurkki" jugurtteja mutta ei sieltä "perushyllystä", juo vielä aika paljon maitoa joten sen puolesta ei tarvitse, minulle on jotenkin iskostunut että esim. noissa akuisten jugurteissa on paljon sokeria, joskus niitä itse syön, mutta en ole ottanut selvää että mites on laita noissa lapsille suunnatuissa. Anoppi tuossa on jo monta kertaa kysynyt että joskos poika on saanut danoninoa (?) kun lapset siitä niin tykkää ja on se kiva mainos että luut tarttee.

 

Meillä poika söis varmaan vaikka kuinka ja paljon jos annettais, esim. keksiä, mutta edelleen olen sitä mieltä että määrä ratakaiseen ja juurkin myös se että valitsee sen pienenmän pahan. Kohta lapsi on kuitenkin sen verran iso että osaa itse ottaa pöydästä ja haluaisin sitä ennen opettaa lapselleni että esim. kylässä ja juhlissa ei tarvitse kaikkea rohmuta, sellaista kun esimerkkejä on nähty.

Share this post


Link to post
Share on other sites
Mä en ole osannut oikein perehtyä noihin jugurtteihin, poika on saanut "pilttipurkki" jugurtteja mutta ei sieltä "perushyllystä", juo vielä aika paljon maitoa joten sen puolesta ei tarvitse, minulle on jotenkin iskostunut että esim. noissa akuisten jugurteissa on paljon sokeria, joskus niitä itse syön, mutta en ole ottanut selvää että mites on laita noissa lapsille suunnatuissa. Anoppi tuossa on jo monta kertaa kysynyt että joskos poika on saanut danoninoa (?) kun lapset siitä niin tykkää ja on se kiva mainos että luut tarttee.

 

Aikuisten jogurteissa on joissain jopa vähemmän sokeria (siis myös makeutusaineettomissa) kuin lasten. (Danoninot käsittääkseni ovat "voittaneet" sen jonkin mainoksissa mainitun lastenherkkuvertailun lähinnä siksi, että niiden pakkauskoko on niin pieni, vain 50 g. Kalsiumin ja D-vitamiinin osalta ovat ihan samanlaisia kuin muutkin lasten jogurtit yms. maitovälipalat, ja sokeriakin on suunnilleen sama määrä kaikissa.)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Itse olen hyvin pitkälti Pepin kanssa samoilloa linjoilla!

Meidän poika täyttää pian 2 ja on 1 vuotiaasta lähtien saanut kyllä maistella herkkuja, välillä niitä syödään enemmän ja välillä vähemmän, kuitenkin niin että herkut eivät mene "kunnon" ruokaa tärkeämmäksi!

En todellakaa halua ryhtyä miksikään herkkujen kieltäjäksi... meillä pojan pituus menee yläkäyrällä ja paino tasaisesti alakäyrää, joten päälle päin ei ainakaan huomaa että herkkuja on syöty! :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tyttö on saanut aika paljon maistaa vähän mitä vaan herkkua, ei kuitenkaan suuria määriä ja jos jotain saa, niin ei kyllä sitä syökkään paljoa. Joskus saa kylässä (tai jos meillä on vieraita) keksin käteen, eikä ikinä syö loppuun. Kotona syö tosi harvoin mitään makeaa sillä lailla "huvin vuoksi". Välipaloja tosin syö normaaleja jugurtteja, kun on hankala muutenkin välipalan suhteen, kun mikään ei kelpaisi..

Mehua en halua antaa vielä hetkeen, kun vesikin maistuu ja mehussa on tietty niin paljon sokeria. Laimeaa mehua voisin harkita antavani jos olisi tosi kuuma ja ei vesi kelpaisi tmv.

 

Mä oon muuten ostanut tytölle jonkin verran niitä rinkeleitä. Onhan niissäkin sokeria, mutta oon ajatellut niiden olevan edes vähän parempia, kun normaalit pullat, keksit, kakut sun muut. Noita rinkeleitä siis syö usein jos aikuiset kahvittelee. Vilpurin pikkurinkeleitä oon ostanut, kun ne pyritään kuitenkin ilmeisesti tekemään lapsille sopiviksi. Hedelmäsokerilla oli muistaakseni makeutettu.

 

edit. Niinjoo, munkin piti sanoa sitä, että meillä mä oon saanut tosi pienestä asti maistella mitä vaan, mies taas ei oo tiennyt vielä lähemmäs 5-vuotiaanakaan mikä on karkkia. Silti ollaan nykyään molemmat yhtä pahoja karkin perään.. (syödään siis karkkia ihan liikaa, tytölle ei silti anneta, joskus maistanut toki on) Eli ei ainakaan meillä näytä vaikuttavan se, että onko saanut pienestä asti vai ei.

Edited by pinkdream

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä olen samoilla linjoilla monen aiemmin vastanneen kanssa. Herkuttelusta ei tehdä isoa numeroa, ja herkut pyritään pitämään mahdollisimman terveellisinä.

 

Meidän lapset (1v 7kk) ovat saaneet ensimmäiset herkkumaistiaiset 1-v synttäreillään ja nyt saavat jo maistaa esim kahvipöydästä lähes kaikkea. Karkkeja, suklaata ja limua eivät saa vielä. Mehua ovat saaneet vain erikoistilanteissa (ehkä yhteensä 3 kertaa). Jos syön itse suklaata, lapsille onneksi kelpaa selitykseksi ihan vaan, että "tämä on äidin suklaata, x ei voi vielä syödä tätä". Vastaukseksi tulee yleensä ponteva nyökkäys girl_haha.gif.

 

Meillä syödään jälkiruokaa päivällisellä joka päivä, mutta yleensä se on jokin hedelmä. Kesällä ollaan syöty tavallista useammin jäätelöä, ja silloin lapset saavat omat pienet vaniljajäätelöannoksensa. Ylipäätäänkin yritän korostaa, että kaikki syövät samaa ruokaa, joten pyrin samaan myös herkuissa.

 

Välipalana tarjottavat kiisselit teen aina ilman sokeria (kun laittaa mukaan esim mansikkaa, tulee luonnostaankin makeampaa), ja jugurttina syödään maustamatonta jugurttia + hedelmäsosetta tai muussattuja marjoja. Hyvin kelpaa, kun eivät ole kovin makeaan vielä tottuneet. Matkaherkkuina meillä on usein rusinoita ja kuivattuja karpaloita.

Share this post


Link to post
Share on other sites

1,5 vuotias tyttö on saanut maistaa pullaa ja muita "kahvipöydän" herkkuja. Melko harvoin kylläkin ja pieniä määriä. Karkkia ja mehua ei ole tarkoitus antaa vielä pitkään aikaan. Rusinat, "vauvakeksit" ja maissinaksut ovat herkkuja. Niin ja näin kesällä herkutellaan myös mansikoilla! Jäätelöä on muutaman kerran maistanut, mutta vähän sitäkin. Itse yleensä herkuttelen kun taapero on päivä -tai yöunilla. Siitä tavasta pitäisi kyllä päästä eroon kun tuota painoa on ihan riittävästi..

Share this post


Link to post
Share on other sites

Voi minua huonoa kamalaa äitiä :D . Meillä kyllä herkutellaan ihan normaalisti, viikonloppuisin. Kun on lapsia kylässä ja miehen esikoinen kotona joka toinen viikko, koita siinä sitten olla antamatta kun vanhempikin saa ;) .

Tietenkään ei joka päivä herkutella, mutta saa tuo toisinaan juustonaksuja, suklaata ja jäätelöä. Ei kuitenkaan limsoja, karkkia tai suolaisia pähkinöitä yms.

 

Olen sitä mieltä että parempi opettaa pienestä pitäen että mitään ei liikaa tai liian vähän ja kohtuus kaikessa. Neiti on nyt 1,5v

Share this post


Link to post
Share on other sites

Päivää yli 1-vuotias on meillä saanut maistaa pienen suupalan oikeastaan kaikkea mitä keksii osoittaa, viimeksi lusikallisen synttärikakkua omilla synttärikutsuillaan. Tykkäsi, muttei erityisesti pyytänyt lisää. On myöskin saanut maistaa pullaa, jäätelöä ja ranskanperunaa - siis sen yhden suupalan jokaista. Kotitekoista vähäsokerista marjakiisseliä on saanut ihan välipalaksikin tai puuron päällä. En pidä pientä sokerimäärää mitenkään kamalana kunhan hampaat pestään jälkeenpäin, kun poika kasvaa ihan keskikäyrää ja touhuaa taatusti niin paljon että kuluttaa kaiken syömänsä.

 

Herkkuja meillä ovat banaani, Piltin vauvajugurtit ja -rahkat (mitään "aikuisten" sokerijugurttia en ole antanut vaikka muuten meillä syödään jo normaaleja maitotuotteita), marjat (etenkin mansikat ja vadelmat), juustonpalaset (myös kuivuneet käyvät!) ja erityisesti sokeroimaton kotitekoinen omenasose (osaa jo itse pyytää "illoa"!).

Share this post


Link to post
Share on other sites

Meillä tyttö saa maistaa kaikkea. Kahvipöydässä saa syödä pullaa, piirakkaa tms. jos muutkin syövät. Mehuja ei pahemmin juoda.

 

Mun mielestä sillä ei oikeasti ole mitään merkitystä, saako lapsi ensimmäisen sokeriannoksensa kaksi- vai kolmevuotiaana. Mun miehen sisko jaksaa aina jauhaa siitä, kuinka heidän lapsensa söivät hedelmiä nameina vielä 3-vuotiainakin ja kun katsoo heitä nyt niin eipä uskoisi. Aina karkkipussi kädessä ja ylipainoa kahdella lapsella kolmesta ihan kiitettävästi. Eli meillä enemmänkin on kyse jo nyt siitä, että lapsi saa muodostettua mahdollisimman normaalin suhteen ruokaan enkä halua herkkujen olevan mitään kiellettyä nyt enkä tulevaisuudessa. Se, mihin meillä taas panostetaan, on hampaiden hoito. Hampaat harjataan kunnolla aamuin illoin ja aina aterian jälkeen annetaan xylitolpastilli suuhun.

 

Enkä nyt tosiaan tarkoita, että meidän lapsi kulkisi täällä karkkipussi kädessä vaan herkuttelu on kyllä ihan normaalin rajoissa. Tyyliin keksi jälkkäriksi, jätskipuikko silloin tällöin, pullaa/kakkua vähän jos satun leipomaan. Tavallinen kotiruoka maistuu tytölle tosi hyvin ja mahdollinen herkuttelu tapahtuu aina sen jälkeen kun ruoka on syöty.

 

EDIT: Tyttö siis nyt 2v1kk

 

Juuri näin! Meidän pienimmäinen ei pahemmin nameja ole vielä saanut, koska purukalustoa löytyy tasan 4 kpl vasta :D mutta kaikkea muuta kyllä. Kun herkut ei ole mikään tabu, menee paljon paremmin jakeluun sekin, kun sanotaan, että yksi karkki/keksi/naksu riittää, koska tytöt tietää, ettei se ollut mikään once in a lifetime erikoisuus. :lol: Xylitolipastilleja kuluu paaaaljon ja joskus hampaatkin halutaan pestä joka ruuan jälkeen. ;)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minä pyrin vielä vältäämään sokeria meidän taaperon (1v 4kk) ruokavaliossa. Ei ole siis saanut edes jäätelöä, pullaa tai sokerijugurttia. Mummin tekemää marjakeittoa on saanut - ensimmäisen kerran ilman lupaani. Hedelmät ja marjat ovat suurta herkkua ja niillä mennään toistaiseksi. Itse pyrimme herkuttelemaan lapsen nukkuessa. Olen itse niin hirmuisesti herkkujen perään, että haluan välttää niitä lapsen ruokavaliossa. Tätä ketjua luettuani rupesi mietityttämään, että toivottavasti en nyt tee lapsestani samanlaista sokerihiirtä tällä tavoin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kyllä meillä on hedelmät ja marjat pysyneet herkkuina siitä huolimatta, että esikoinen saa myös niitä keksejä, pullaa ja jäätelöitä, jos muutkin syövät. Silti ollaan aina iloissaan, kun välipalalla saa hedelmää ja jos iltapuuroon tai sen kanssa saa marjoja. Eli meillä on myös tämä logiikka, että jos muutkin syö, niin saa lapsikin, kohtuuden rajoissa. Kuopus on vielä pidättäytynyt lähinnä omissa eväissä, mutta on sekin pikkuhiljaa saanut välillä maistiaiseksi keksin tai pienen palan pullaa.

 

Sokerijugurtteja meillä ei syö kukaan, joten niitä ei lapsetkaan syö. Toki suurimmat herkuttelut pyritään tekemään silloin kun lapset nukkuu, mutta jos istutaan kahvipöydässä kotona tai kavereilla ja on niitä makeitakin tarjottavia, annan mieluummin lapselle oman pienen palan kuin kuuntelen lopun päivän raivokohtausta siitä, kun muut syö ja itse ei saa. Ei se tuntuisi aikuisestakaan erityisen reilulta..

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now
Sign in to follow this  
Followers 0