Miikuli

Yli 30-v. ensiyrittäjät

638 posts in this topic

Meillä on alkanut esikoisen yrittäminen tän vuoden alusta. Oon ollut jo pikään epäileväinen, että onko ikää kertynyt liikaa, jotta edes ois mahdollisuus saada lasta luomukeinoin. Mulla on siis ikää jo 36-v., varmaan vanhin täällä :lol:

 

Haluisin tietää onko täällä muita samassa tilanteessa olevia; onhan se totta, että mitä nuorempi on, sen paremmat mahdollisuudet on tulla raskaaks. Kun menee yli 30-v., saati 35-v. mahdollisuudet huononee jo radikaalisti.

 

Haluaisin myös kuulla onko muilla samanlaisia ajatuksia, että tuli jätettyä vähän liian myöhään, mutta myös niitä onnistuneita kokemuksia, että pienokainen on tullut tai on tulossa ja miten pitkään yrittämistä kesti ja tuliko luomuna vai hoidoilla. Ja muutenkin tietysti kaikkea mitä on miettinyt ja jos haluaa jakaa kokemuksia.

 

Mulla ei vaan ole tullut sellasta partneria ennen eteen, joka ois halunnut lapsia. Muistan kun joskus 32-v. tai jotain menin lääkärille uusimaan pillerireseptiä, se alkoi luennoimaan mulle, miten mun ei kannattais enää käyttää ehkäisyä, vaan alkaa jo hommaamaan sitä lasta. Tuli jotenkin syyllinen olo siitä ja se sanoikin, että annan nyt vaan 3 kk reseptin, että sen jälkeen pitäis jo yrittää...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Täytin tuossa vuoden alussa 30v. ja vuosi on yritystä takana. Pian päästään tutkimuksiin, mitään syytä ei vielä ainakaan ole selvillä. Tiedä sitten iällä...?

 

Olipa aika hurjasti lauottu lääkäriltäsi. Mielestäni aika asiatonta. Pitäisikö sitä sitten kuka tahansa napata vällyjen väliin, kunhan lapsenteko aloitetaan sopivalla iällä?!

Toivottavasti teillä kuitenkin tärppää, lopulta! :wub:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Itse olen 32 ja yritystä ilman tulosta on nyt ollut puoli vuotta. Elämä on vain kuljettanut niin että vasta nyt on oikea hetki lapselle. Pitihän löytää se maailman paras mies ensin ja sitten odottaa että hän miehiseen tapaan kypsyy lapsiajatukseen. Kyllähän ikä käy hyvin usein mielessä, pelottaakin vähän. Mutta eiköhän me onnistuta, kukin vuorollaan

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minulle ikää vasta (tähän ketjuun :lol: ) 29v, mutta kieltämättä mietityttää, mitä haasteita ikä mahdollisesti tuo tullessaan.

 

Me olemme olleet miehen kanssa jo 6 vuotta yhdessä, mutta itselleni on ollut tärkeää jonkinlainen henkinen valmius lapsen hankkimiseen. Aiemmin on tuntunut siltä että lasten hankkiminen on ihan kiva juttu, muttei minun juttuni vielä. Nyt kun häät lähestyvät, on ajatus lasten hankkimisesta ihan itselleen alkanut kiehtomaan enemmän. Olemme siis miehen kanssa molemmat hyvin lapsirakkaita ja puuhaamme läheisten lasten kanssa hyvin mielellämme. Toisaalta sitä kautta on tullut myös melko realistinen kuva lapsiperheen arjesta, jossa on myös omat haasteensa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minäkin olen juuri täyttänyt 30 ja nyt vasta on ensimmäisen kerran sellainen hetki, että lapsia saa tulla.

 

Aina välillä kyllä mieleen hiipii se, että tuliko lasten saaminen jätettyä liian myöhäiseen vaiheeseen. Aika näyttänee, miten kävi.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä täytin juuri 31 ja odotan nyt esikoistani. Kyllä ikä mietitytti, kun lapsen yrittämistä lykättiin ja lykättiin. Varmasti edelleen monia asioita olisi voinut ensin hoitaa kuntoon (mulla esim. opinnot kesken eikä vakituista työtä), mutta todettiin että ei haluta jäädä lapsettomiksi sen takia että lykätään asiaa ulkoisten seikkojen takia. Niinpä lapselle annettiin lupa tulla ja hyvin helposti ja nopeasti kyllä raskauduttiinkin. Toivotaan että pysyy kyydissäkin vielä! (Alussa siis ollaan.)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mietityttää ikä kovasti. Olin 28-vuotias, kun meistä kummastakin tuntui hyvältä ajatukselta perheen kasvaminen. No, nyt olen jo 30 ja lasta ei kuulu. Kyllä tässä on pohtinut monta kertaa jo olevansa liian vanha, mutta toisaalta aikaisemmin ei ollut mitään halua kummallakaan perheenlisäykseen. Mä olen edelleenkin opiskelija (valmistua pitäisi nyt keväällä tai heti syksyn alussa) ja tällä hetkellä vielä työtönkin. Koitan siis tehdä gradua ja siksi en ole missään töissä. Tuntuu vaikealta vaiheelta yrittää tässä lasta, kun pitäisi myös etsiä töitä samalla. Ja varmasti monissa paikoissa pohditaan minun ikääni ja lasten saamista. Pelkään siis myös sitä, että tämä myöhäinen ikä tehdä lapsia vaikeuttaa myös työn saantia. Tuntuu siltä, että olen lykännyt lasten hankkimisen ja valmistumisen liian pitkälle.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Määkin hyppään joukkoon mukaan!

Oon 31v ja nyt oltais lapsen tuloon valmiita! Ollaan yritetty lasta syksystä asti ja vasta koin keskenmenon. Ja nyt on taas yritys päällä!

Ensin piti saada elää kahestaan ja mennä naimisiin, ennen kuin oltiin valmiita yrittämään lasta.

Lapset on aina olleet lähellä mun sydäntä. Oon ollut lasten parissa töissä ja kavereiden ja sukulaisten lasten kanssa on ollut ihanaa touhuta! :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tosi kivaa, kun on näin monta jo löytynyt :) Ja Pamina: kiitos samoin :wub:

 

Kesti tosiaan, että löytyi ihminen, jonka kanssa sopi ajatukset yhteen lapsista ja näin jälkeenpäin katsottuna, ai kauheeta, jos oisin tehnyt lapsia sen hetkisen poikaystäväni kanssa, kun tuolla lääkärillä kävin! Että ei se kyllä ihan niin suoraviivaista tosiaan ole!

 

Mulla on kyllä kavereita, jotka on raskautuneet hiukkasen kolmenkympin ylitettyään, että kai se on sittenkin niin kovin yksittäistä. Toiset samanikäiset kaverit eivät taas ole kovasta yrityksestä huolimattakaan onnistuneet. Kunpa asialle olis joku selkeä ohje onnistumiseen ;) Ei sitä nuorena biologian tunnilla tajunnut, miten hankalaa se voi olla. Periaatteessa kunhan vaan yhdyttiin niin vauvaa pukkas :lol:

 

Me ollaan tosiaan jo puhuttu, että jos ei luonnon keinoin onnistuta vuoden sisään, niin mennään hoitoihin. Nyt on miehellekin annettu ukaasi, että jättää cokikset aamusta töissä pois, mulla on tee-kielto päällä ja kohta pitäis alkaa litkimään greippimehua, YÖKS!! Niin, ja sitten tietty jalat ristissä ootellaan omenaisena. Naureskeltiin just tuossa miehen kanssa, että ei lapset ainakaan voi sanoa olevansa ei-tovottuja... :rolleyes:

 

Toisaaltahan on tosi hyvä, että opiskelut, työ jne. on kunnossa, kun sitten lapsi tulee valmiiseen kotiin. Mutta joskus sen kaiken järjestykseen saaminen voi kestää, ja sitten ollaankin tässä tilanteessa, että yritystä on, mutta tulosta ei kuulu. Se on kai osa nykyaikaa... saas nähdä lähteekö lapsiluku vielä miten (ainakin teollisuusmaissa) alaspäin just tän takia.

 

salamanteri: Mulla on koko aja päällä tuo sama ajatus, ja tiedän, että monet työnantajat ajattelee, että just tuossa 30 molemmin puolin on tosi sopivassa lapsenteko-iässä, että kannattaako tuollasta palkatakaan. Tosi hankala ettiä sitten töitä. Suoraanhan ei saa koskaan kysyä, mutta ennakkoluuloja ei voi muuttaa.

 

Natalie: Ihana kuulla että te onnistuitte nopeastikin, onnea kovasti matkaan! :)

 

Toisaalta itse kovasti odotan, että päästäis tutkimuksiin, että mitäs jos jo nyt on selvillä, että jommassa kummassa meistä on vikaa ja ihan turhaan kärvistellään greippimehujen kanssa tämä vuosi. Ja toisaalta, oon joskus miettinyt myös, että jos mussa on se vika, niin paljonko rahaa oon tuhlannut tarpeettomaan ehkäsyyn koko tän 15 tms. vuotta?? :huh:

 

Tosi kiva kuulla teidän kokemuksista ja ois kiva jos voisitte tännekin tulla päivittämään, miten asiat on sujuneet ja jos on jotain purettavaa sydämeltään. Ja kovasti onnea matkaan meille kaikille!! :):wub:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mäkin täytin just 32 ja odottelen esikoista. (jos eka raskaus ei olis mennyt kesken niin olisin näinä päivinä synnyttämässä esikoista)

 

Oon "aina" ollut sitä mieltä että kolmeenkymppiin mennessä mulla on jo vähintään kolme lasta... no eipä ollut. Oikean miehen löytäminen kesti aikansa, sitten mies vähän opiskeli ja sitten vielä päätettiin odottaa noin vuoden verran että pidettiin häät ennen yritystä.

 

Kieltämättä pelotti hurjasti että en tulekaan raskaaksi (onneksi osoittautui turhaksi peloksi) ja pelottaa edelleen iän tuomat lisäriskit. Varsinkin kun haaveissa on monta lasta, väkisinkin olen kolmevitonen kolmannen lapsen aikoihin, jos lapsia siis meille useampi suodaan.

 

Mun kaverit on saaneet lapsensa ajoissa, suurimman osan esikoiset on jo koulussa. Täytyy kyllä jälkiviisaana minunkin sanoa että onneksi aikaisemmassa suhteessa lapsia ei yritettykään. Olisi ollut väärä isä niillä lapsukaisilla :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Salamanteri: mä olen todella samanlaisessa tilanteessa, ja samat ajatukset pyörii kyllä mielessä. Erona siis se että olen raskaana. :rolleyes: Mietin tietty sitä että kuinkahan uran käy kun ei ehtinyt kunnolla työelämään ollenkaan ja nyt sitten tulee tota kotona olemista. Toisaalta lapsien saaminen on kyllä sellainen prioriteetti mulle että ei auta kuin ajatella sitä mikä elämässä on tärkeintä ja että jollain tavalla kaikki järjestyy. Ja työvoimapulahan tässä vaan yltyy, että luulisi koulutetulle ihmiselle jotain työtä löytyvän. (Jos siis saan valmistuttua jossain välissä.)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Täytin syksyllä 2007 30 v. ja viime kesänä mentiin naimisiin ja muutettiin saman katon alle. Vauvakuumetta on ollut jo yksin ollessa nuorempanakin, mutta vasta nyt on mieskin kypsymässä ajatukseen lapsesta, kun ensin pohdittiin pitkään tuota naimisiinmenoasiaa. Ei vaan ole ollut mahdollista konkreettisesti ajatella lapsen saamista aiemmin. Nytkään tilanne ei ole vielä kaikilta osin niin valmis, kuin voisi olla (omistusasunto ja perheauto puuttuu ja mulla uuden alan opiskelu kesken), mutta toisaalta just tuo iän kertyminen mietityttää ja siksi ei uskaltaisi lykätä lapsenyritystä niin pitkään, että yliopisto-opinnot olis täysin valmiit. Toisaalta kuitenkin haluttais useampi kuin yksi lapsi, koska itse ollaan ainoita lapsia. Ehkäisyä ei ole vielä lopetettu, mutta vakavasti ollaan aiheesta puhuttu. Kun vain nyt uskaltaisi siirtyä yrittämiseen...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä plussasin 30v lahjaksi, yritystä kesti noin vuoden verran. Kieltämättä tuo kolmenkympin läheneminen lisäsi paineita tulla raskaaksi ja tutkimuksiin oltiin menossa, onneksi ei tarvinutkaan. Nyt kun olen raskaana, tämä tuntuu juuri sopivalta iältä saada esikoinen.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä sain esikoisen kolmikymppisenä viime keväänä, iän lisäksi mulla oli ylipainoa. Pudotin häitä varten painoa kymmenen kiloa, ja lenkkeilin paljon ennen raskautta.

Mulle sanoi kanssa lekurit että olis parempi saada esikoinen ennen 30 kymppiä, no mä olin siinä rajoilla :rolleyes: Sen pitäis ehkäistä rintaryöpää, mulla kun riski sairastua siihen(kin). Tosin en tiedä onko sillä asialla nyt mitään vaikutusta.

 

Mun äiti oli ensisynnyttäjä 36-vuotiaana, minut saadessaan 38 vee. Siksi en toisaalta osannut olla huolissani, vaikka olin jo 30.

Jos saan ne kolme lasta joista olen haaveillut, sitten olen vielä 36-37-vuotias kuopuksen syntyessä. Ainahan voi toki haaveilla.

 

Itse asiassa synnärillä tapasin ainakin viisi minua vanhempaa ja monta oman ikäistäni ensisynnyttäjää, eikä minua siellä kukaan pitänyt vanhana :P

Share this post


Link to post
Share on other sites

En ihan kuuluisi tähän kerhoon, koska olin 29 kun lapsi sai luvan tulla. Itselläni ei ollut kovinkaan korkeat odotukset nopeasta raskautumisesta lähinnä juuri oman ikäni vuoksi. Olin edelleen 29 kun tyttö syntyi. Että ei siinä kauaa nokka tuhissut.. ;)

 

Itselläni on sellainen hassu ajatelma - varmasti juuri sen vuoksi, että sain oman lapseni niin "vanhana" - että eihän alta kolmekymppiset voi olla lainkaan valmiita vanhemmiksi! :rolleyes: Ja te alle kolmikymppiset äidit, älkää kivittäkö mua, koska ihan oikeasti tiedän, että tämä ajatelmani on väärä. Mun elämäntilanteeni (ja miestilanteeni) vaan ei koskaan aikaisemmin ole ollut sellainen, että siihen olisin voinut lapsia ajatella. Samoin ajattelen naimisiinmenosta. Omat häät oli kun olin 29 ja jos joku menee naimisiin vaikkapa kaksvitosena eli ihan aikuisena ihmisenä, ensimmäinen ajatukseni on että miten noin nuorena... Ehkä siksi ,että itselleni vasta siinä kolmenkympin kinttaalla valkeni, mitä oikeasti haluan. Kaikilla siinä ei ehkä mene yhtä kauaa...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mää tässä oottelen kovasti, että saadaan alkaa uudestaan yrittämään!

Toivottavasti pian tärppäis! :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mulla oli taas suunnitelmissa teininä, että jos en 25-v. ollut löytänyt sopivaa miestä, hankkiutuisin raskaaks muuten ja "alkaisin" yksinhuoltajaks. Juu, niinpä nekin ajatukset toteutui... :rolleyes: Onneks ei.

 

Me taas jatkettiin yritystä, tai siis ovikseen on vielä vähän matkaa, mutta voihan sitä toivoa onnistuvan muullakin kerralla. Aamulla join yrttiteetä (hairahdin lasilliseen pepsiä päivällä) ja jääkaapissa odottaa greippi, jos uskaltautuis... Yöh. Ai niin, ja eilen pupustelun jälkeen makasin vatsallani jalat ristissä varmaan pari tuntia, jonka aikana kai sitten nukahdinkin. Vähän miehellä oli hauskaa, se sanoi että taidat ottaa ihan tosissas tän homman... :lol:

 

Ootahan kun tulee ovisaika...

 

Mitähän sitä muuta vielä keksis... :mellow:

 

Tosi kivaa kuulla onnistumisistakin ja me muut vaan tsempataan. Ja Evestiinan äidin tapaus antaa mullekin toivoa ;) Ja niin mä oon ymärtänyt, että kunhan eka lapsi syntyy ennen 30, tai vähän jälkeen, ei se haittaa, vaikka muita lapsia tekiskin sitten myöhemmällä iällä. Se tilanteen avaaminen on se mikä merkkaa. Tai niin oon antanut itseni ymmärtää. Niin ei kyllä ole mun mielestä ollenkaan aihetta huoleen!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Onnea kaikille joilla yritys on iästä huolimatta tuottanut tulosta!

 

Miikuli - mitä vaikutusta cokiksella on raskautumiseen?

Meillähän yritystä on takana jo yli vuosi, joten päästiin tutkimuksiin ihan helposti. Välillä mietin, että onko tässä nyt niin hoppu, mutta sitä mäkin pohdin, että jos jossain on selvä vika ja syy, niin ei sitten venytetä tätä niin pitkälle että olisi myöhäistä hoitojen kannalta.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Sillä greippimehulla ei ole mitään tekemistä raskautumisen kanssa.

 

Se vaikuttaa jotenkin ovislimaan siten että se ovis on helpompi huomata. Piste. Se ei vaikuta raskautumiseen.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Itse olen lapseni saanut alle 30-vuotiaana, tai no oikeastaanhan olin juuri täyttänyt 30 kun kuopus syntyi. Mutta mulla on kyllä paljon ystäviä, jotka ovat halunneet vauvan vasta reilusti päälle 30-vuotiaina, eräskin ystävä jätti ehkäisyn pois vasta 40 vuotta täytettyään, tuli heti raskaaksi ja synnytti myöhemmin terveen lapsen. Tosin, hänellä toista lasta ei enää kuulu ihan yhtä helposti.

 

Toinen ystävä halusi lapsen, kun oli muistaakseni jonkin verran alle 35 -vuotias. Hänellä kesti 4 vuotta, ennen kuin tärppäsi. Seuraavan kerran riitti puoli vuotta yritystä. Nyt hänellä on 3 lasta, ja ikää 41 vuotta.

 

Kyllä mä väittäisin, että 30 ei ole vielä mikään rajapyykki "vanhalle" ensimmäistä kertaa odottajalle. Toki se raskautuminen voi olla vaikeampaa, mutta uskoisin, että silloin on myös muita tekijöitä kuin ikä vaikuttamassa. Missään nimessä ei pelkästään iän vuoksi pidä ryhtyä lapsentekoon, jos itse ei vielä äidiksi halua!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Pamina: jotkut sanoo, että cokiksen/kahvin/teen kofeiini ei oo hyväks kohdun elinolosuhteille. Ja jotain tekemistä stressin kanssa kans... Pikaisesti luettuna tuolta kikkakolmos-palstalta ;) Samoin missä puhuttiin greippimehusta, että se saattais paksuntaa limakalvoja, jotta alkion ois helpompi kiinnittyä.

 

Ja kuten Natalie sanoi, auttaa jotenkin huomaamaan oviksen paremmin. Mulla ei siinä kyllä oo koskaan ollut ongelmia: tunnen kovan nipistyksen kyljessä, minkä kuvittelen johtuvan siitä, että nyt se munasolu lähti liikkeelle, niinku joku avaruusalus telakoitumisasemasta :lol:

 

Mulla on kyllä raskautumisen yritys ihan sen takia nyt päällä, että en halua olla liian vanha synnyttämään. Mulla ei sinänsä ole eikä koskaan oo ollutkaan vauvakuumetta, mutta ei se sitä tarkota, ettenkö olis hyvä äiti, tai ainakin yrittäis olla... eihän sitä koskaan tiedä osaako kaikkea tehdä oikein.. Mutta tosi kiva kuulla, Ofelia, että myöhemmällä iälläkin on onnistuttu.

 

Mut toisaalta aattelen, että ne, jotka on epävarmoja opiskelujen ja muiden takia, ei vielä 30:nä oo pakko alkaa sitten yrittämään, jos ei muuten ole haluja. Onhan täällä ollut jo esimerkkejä, että vanhempanakin se onnistuu, kunhan yrittää. Jos vauva ei kertakaikkiaan sovi suunnitelmiin, niin parempi jättääkin myöhempään.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Vähän alaikäinen (28) tähän ketjuun, mutta pari kommenttia kuitenkin :)

 

Ensin rohkaisua työkaverini siskon tapauksesta: hän sai ensimmäisen lapsensa 40 vuotiaana, ja sen jälkeen vielä toisenkin

 

Sillä greippimehulla ei ole mitään tekemistä raskautumisen kanssa.

 

Se vaikuttaa jotenkin ovislimaan siten että se ovis on helpompi huomata. Piste. Se ei vaikuta raskautumiseen.

 

Puoliksi totta :) Tuo ovisliman lisääntyminen voi joillakin olla just se juttu, jota raskaaksi tulemiseen vaaditaan. Ovislima on olemassa siittiöiden elossa pitämistä ja kulkemisen helpottamista varten. Jos liman tuotanto syystä tai toisesta on muuten vähäistä, ei siittiöt välttämättä pysy hengissä ovulaatioon asti. Tällöin mehusta on apua. Jos taas on suhteellisen normaali limantuotanto ja hyväkuntoiset siittiöt, ei asialla oo merkitystä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Plussasin viime syksynä 32 vuotiaana ja ehdin täyttää 33 vuotta ennen vauvan syntymää. Raskautumiseen ei mennyt kauan, 4. kierrosta tärppäsi. Nyt mietityttää jo mahdolliset sisarukset, korkemmat riskit downiin jne. Vauvakuumetta en kutenkaan ole aikaisemmin potenut.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tämän viikon keskiviikkona tulossa maikkarilla 45 minuuttia, aiheena lapsettomuushoidot

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kiitos tiedosta Pamina, täytyy katsastaa keskiviikkona tuo 45 minuuttia-ohjelma!

Meillä onkin tiedossa muutoksia, muutetaan ihan kohta miehen töiden takia toiselle paikkakunnalle. Ihan kivaa saada vaihtelua!

Johan me täällä kerettiinkin asua melkeen kolme vuotta! :D

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now