Miikuli

Yli 30-v. ensiyrittäjät

639 posts in this topic

Lilyana: Joo, menkat ei ala vaikka kuinka hokisin "et ole raskaana"-itselleni. Sitten kun menen testiä tekemään, niin viimeistään seuraavana päivänä ovat kuukautiset sitten alkaneet. Älkää kysykö miksi näin. Ihan ihmeellistä. Tai sitten on vaan sattumaa koko homma ja odottelulla olisivat tulleet kuitenkin. Pitäisköhän merkitä ovispäivä kalenteriin, niin näkisi onko tuolla stressaamisella mitään vaikutusta oikeasti?

 

Vai onko taas kilpparin vajis ollut sotkemassa tuotakin kuvioita? Hmm...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kuulostaa ihan tutulta. Ne muutaman kerran, kun olen negatiivisen testin eläessäni tehnyt, ovat olleet juuri tuota osastoa: menkat alkamassa samana tai seuraavana päivänä. :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minä en ehtinyt edes testaamaan, vaan vasta ostin testin (viime kierrossa) ..! Menkat alkoivat saman päivän iltana.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Pitäiskö tehä testi ja säästää se "nega" sitten jossain purkissa seuraavaa kertaa varten? Leikkis vaan "tekevänsä" testin, niin ei rahaa palais joka kerta...  <_<  :D

 

Ja tähän ylös nyt tulevasuuden varalle, jos kuvittelen olevani raskaana (vaikka tietäisin etten ole). Eli THE oireet:

 

-tissit kipeet (viimeiset 3 kiertoa)

-alavatsassa "viiltoja"

-aivosumu

-itkuherkkyys (stressi?)

-menkat alkaa ihan just-olo (no nii-in, haloo?)

-turvotusta

 

Nää nyt ainakin. Josko jossain vaiheessa oppis uskomaan, ettei ko. oireet kerro (mun kohdalla) raskaudesta mitenkään. Normi DPO-olo...  <_<

Share this post


Link to post
Share on other sites

Joo, ja ainakin mulla vähän vaihtelee, miltä tuntuu ennen menkkoja. En usko, että tuon yhden raskauskokemukseni perusteella pystyisin arvioimaan heti menkkojen viipyessä, olisinko raskaana vai en. Olihan niitä oireita heti, mutta joskus on muutenkin pahoinvoiva olo ennen menkkoja, superturvotus jne.

Ja muuten aiemmin, pillereiden jättämisen jälkeen oli noin 2 kk ihan kaikkia mahdollisia "raskausoireita". 

Onneksi on niitä testejä olemassa. :) Toivotaan positiivisia tuloksia itse kullekin aikanaan!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Liityn joukkoon. Olen 31-vuotias ja poden hirmuista vauvakuumetta, tätäkin foorumia luen lähes päivittäin. Ongelma on, että olemme seurustelleet miesystäväni kanssa vasta muutamia kuukausia. Hänkin kyllä haluaisi lapsia, mutta mistä tietää, kestääkö tämäkään suhde, kun ei kestänyt se edellinenkään, se vuosia jatkunut, jossa piti mennä naimisiin ja perustaa perhe ja jonka jälkeen oli 28-vuotias sinkku. Aika kuluu, ja ahdistus lisääntyy. Kuten monella täälläkin, oli kyllä suunnitelmat, että perhe on perustettu ennen 30 vuoden ikää, mutta elämä meni vain eri tavalla. Kuinka oppisi hyväksymään sen ja lopettamaan stressaamisen?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Täällä yksi vanhempi yrittäjä...Oon 38v ja ensimmäistä yrittämässä. Ollaan oltu yhdessä 8 vuotta. Minulla ei koskaan ole ollut hirmuista vauvakuumetta ennen kuin viimeisinä kuukausina. Olosuhteista johtuen sekä myöskin siitä, etten minä ole ollut valmis ei aloitettu yrittämään ennen kuin vuosi sitten ja sitten tärppäsi ekalla kertaa ovaritestin avulla. Siinä vaiheessa ei ollut mitään paineita, kun ei oltu yritetty aikaisemmin. Valitettavasti se meni alkuvaiheessa kesken ja meni monta kuukautta ennen kuin halusin alkaa yrittämään uudelleen. Siinä sitten oli monta monta turhauttavaa kuukautta. Nyt sitten puuhasteltiin kun Clearblue testi näytti huippukohtaa ja olin tämän kuukauden myös syönyt maca-ja vehnänalkiokapseleita ekaa kertaa.  Tulos oli sitten plussaa. :girl_dance:

Valmistautuessa ovariin söin myös greippejäkin joka päivä sekä sitten olen syönyt pääasiassa rasvallisia maitotuotteita. Viiniä olen juonut hieman silloin tällöin ja liikuntaa (pilatesta) harrastanut säännöllisesti, jotta veri kulkee alavatsassa.Kuuntelen myös rentoutusmusiikkia esim merenaaltojen kohinaa...Noin kuusi päivää ovarista rinnat tulivat todella aroiksi ja tuntuivat painavilta, niin että olen joutunut nukkumaan kaarituettomat sporttiliivit päällä.

Toivottaasti tämä nyt pitää...Arvelisin, että se maca ja vehnänalkiokapselit sekä oikein ajoitettu yrittäminen tuotti tulosta....Tsemiä vaan kaikille yrittäjill!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ehkä voisin sanoa "hei" tässä ketjussa, koska oli täällä ehkä eniten itselle tuttuja ajatuksia. :) Eli, hei. :)

 

Itse olen 30 ja mies 29, eli ollaan nipin napin ikähaarukassa. En tunnista itsessäni mitään erityistä vauvakuumetta, tai ehkä sitä oli puolisen vuotta sitten, mutta nyt on muut asiat (työ, harrastukset) tulleet enemmän mielen päälle. Ei ole mitään hirveää yritystä, mutta tjot-meiningillä mennään. Meillä taisi käydä samalla tavalla kuin monilla muillakin: kun teinistä asti on painotettu, että yhdestäkin kerrasta voi tulla raskaaksi, niin ehkäisyn poisjättäminen oli jotenkin hirveen iso juttu. Sitten kun se päätettiin jättää pois, oli muutaman ekan viikon ihan silleen "NYT me tehtiin se vauva"-olo. Tässä muutaman kuukauden kuluttua huomaa, että eipä se taida ihan niin mennäkään (yritysaika ei siis ole pitkä vielä, nyt loppumassa yk4 ja yksi kemiallinen/alkuraskauden km ehti jo ollakin). 

 

Välillä tuntuu, että haluanko mä edes mitään lasta, mietityttää vain kaikki mikä voi mennä pieleen ja se lapsiperhearjen vaikeus ym., mutta aina päädyn sitten lopulta kuitenkin siihen, että jos mulle annetaan vapaus valita väliltä a) haluan lapsia joskus ja B) en halua lapsia koskaan, niin kyllä se on a. Mutta enemmän se on sellanen olo, että menköön niin kuin luonnollisesti menee, en ehkä haluaisi tästä mitään projektia vaan enemmän jotenkin sellasta mitä useille ihmisille ja eläimille luonnollisesti tapahtuu. Mitä se sitten on, en tiedä. No, en tiedä tajuaako tosta mitään. :I

 

Joka tapauksessa, olen saanut jotenkin tukea tästä ketjusta, kun komppaan monia ajatuksia. :) 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Puuh... täällä ollut taukoa ja kuukautisen oli ja meni ja nyt taas dpo-olo. Kaikki mun hienot projektit on ottanut takapakkia, kun tuli tää vauva asia niin araksi, etten ole edes pystynyt ajattelemaan sitä.

 

Etanalle onnittelut!

 

Tervetuloa Mintaka ja Nori!

 

Kauniit nimet ootte ottaneet. =)

 

Nyt pikku hiljaa eteenpäin... Uskon vahvistusta kaivataan.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tsemppiä, Ashley! Nämä lapsiasiat on kyllä ihan hirveen herkkiä. Ei sitä jotenkin aiemmin tajunnutkaan.

 

Mintaka, ehkä tässä iässä parisuhteen aloittamisessa on se hyvä puoli, että ehkä molemmat jo tuntee itsensä ja toiveensa, on kokemusta jo takana, ja nopeammin näkee, olisko suhde just se. Ei tietysti aina, mutta toivottavasti. Hyvä sekin, että ainakin molemmat toivotte lapsia.

 

Oon ollut iloinen näistä uusista tutkimuksista, joiden mukaan hedelmällisyys ei välttämättä vielä laskekaan. Itsekin olin pitkään sinkku tai parisuhteissa, joissa ei olisi voinut lapsia ajatellakaan, elämää ei voi aina ohjailla. Vaikka hyvinhän tässä onkin omalla kohdalla käynyt.

 

Omaa napaa vielä, menkat on myöhässä jo viikon, mutta en vaan uskalla testata.. :P

Share this post


Link to post
Share on other sites

Hei vaan kaikille!

Yritän kirjoittaa lyhyesti :)

 

Ollaan 30v molemmat. Takana 14v yhteiseloa, naimisissa 8v. Voin sanoa että tällä hetkellä meidän parisuhde voi paremmin kuin koskaan.

 

Koska yhteisiä vuosia on kertynyt, on niihin mahtunut monenmoista, työttömyys, sairastuminen jne.jotka "verottaneet" lapsensaamisprojektia. Itse olen "ollut valmis" 3v, mies ehkä 1v. Nyt viime jouluna yritys aloitettu.

 

Kyllä sitä välillä haikailee, että "olisi pitänyt tehdä" lapset jo nuorena, mutta minkäs sille mahtaa kun elämä kuljetti näin. Nyt on ainakin "ulkoiset" puitteet kunnossa vaikkei niillä ole ollut merkitystä. Enemmän se on tämä henkinen puoli ollut "esteenä" alkuvuodet ja nyt omalla kohdalla fyysinen terveys loppuvuodet.

 

Lapsettomuudesta vuosia kärsinyt ystäväni (nyt 2 lapsen äiti) on jo pitkään sanonut minulle että yritys saada lapsia kannattaa aloittaa silloin kun vielä "ei ole varma olo". Silloin kuulemma välttyy stressitekijöiltä jotka vaikeuttavat hedelmöittymistä. No nyt me molemmat miehen kanssa ollaan jo kyllä täysin varmoja, että taisi tämä viisaus mennä meiltä kuitenkin ohitse.

 

Tunnistan itsessänikin tuota pelkoa että kuinka käy iän suhteen, kun toiveena kuitenkin olisi useampi lapsi (kunhan nyt sen ensimmäisenkin saisi).... Aika menee niin nopeasti. Nuorena oli helppo ajatella että "sitten joskus". Ja tiedän senkin, että jos nyt olisin 20v, en suunnittelisi lastenhankintaa, sillä olen oikein tyytyväinen elämääni myös ilman lapsia. Mutta kuitenkin olen aina halunnut lapsia... monimutkainen juttu. Ikä siis tuonut tämän "paineen". En yhtään epäile etteikö selvittäisi lapsen kanssa tai äitinä tms. Eniten ehkä mietityttää miten parisuhde muuttuu, koska nyt meillä on vahva kumppanuus ja sillä saralla elämä on onnellinen. Onneksi lähipiirin lapsia on saanut seurata jo vuosia joten se "arki" tuskin tulee yllätyksenä. Vaikka sitä tuskin voi kuitenkaan tietää etukäteen, ennenkuin kokee, että miltä tuntuu kun joku roikkuu tississä 24/7 :)

 

Tälläisiä aatoksia täällä. Nyt kun olemme päässeet "tähän asti" niin ei malttaisi enää millään odottaa koska pääsee elämään tätä "vauva/lapsielämää".

Edited by Mariahs

Share this post


Link to post
Share on other sites

Nori: jännää! Testaa ihmeessä ja tuu heti kertomaan! :)

 

Mariahs: Tervetuloa! Ootteko jo yrittämässä?

 

ON: mulla alkaa stressi ehkä hieman helpottaa. Kontrollit tulossa kilpparista ja se hermostuttaa ja jotenkin tajuaa kuinka nopeasti tämä aika meneekään. Vastahan vuosi vaihtui! Missäs vaiheessa saavutan kaiken sen mitä piti tehdä "ennen yritystä"? Meillä se menee tuonne syksyyn kuitenkin, itselläni nyt kovin epävarma olo asian suhteen. Puuh... voisi elämä olla helpompaakin välillä, eikö?

 

Tsemiä kaikille! :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Hei ashley, :) Toivottavasti terveydentilasi tulee olemaan tarpeeksi hyvä, ettei sitä tarvitse stressata, kun lasta toivotte. Onnea matkaan! 

 

Tuosta pohdinnasta, ehtiikö toteuttaa unelmiaan - tunnistan nuo fiilikset.

Jos yhtään omien kokemusten kaivelua jaksat lukea, niin haluaisin rohkaista kaikkia tarttumaan hetkeen ja todella tekemään jonkun jutun, josta on haaveillut ennen lasta. 

 

Itselleni kävi viime kesänä niin, että tulin ekaa kertaa raskaaksi, ja vaikka se olikin toivottua, olin samalla haikeana, että tietyt matkustamiseen ja harrastuksiin liittyvät haaveet eivät toteutuisi. Noh, sain keskenmenon, mikä muutti taas tilanteen.

Tähän asti olen tehnyt ihan tarkoituksella monta sellaista juttua, joista haaveilin lapsettomana tekeväni. Se on tuonut tosi hyvän mielen ja rauhaa odotella elämänmuutosta tulevaisuudessa. 

Keskenmenoja en todellakaan toivo kenellekään, mutta intoa tarttua hetkeen lapsettomana, sitä toivon! :D Itse en uskaltanut enkä tajunnut, miten tärkeitä jotkut haaveet olivat toteuttaa, ennen kuin elämä toi tuollaisen tilanteen eteen. (Ja eihän se haaveiden toteutus varmastikaan lapsen saamiseen lopu, mutta ymmärrätte varmaan mitä tarkoitan... :) )

 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Lilyanan metodi kuulostaa hyvältä. :)

 

Itsellä: testattu ja plussattu. :) On ollut kuitenkin epämääräistä vuotoa, voi olla normaalia tai sitten ei, siksi sekavat fiilikset. En jotenkin uskalla alkaa miettiä vielä kaikkia "apua, vauva" -ajatuksia.. Neuvolassa kuitenkin olivat ihania ja asia tutkitaan (mikä vähän yllätti, kun edellisessä keskenmenossa tuli tunne ettei alkuvaiheessa hötkyillä). No, tää menee kyllä jo ohi aiheen (jos sellasta tässä nyt onkaan :)).

Share this post


Link to post
Share on other sites

Moi kaikille :)

 

täällä on 31-vuotias ensiyrittäjä niin ikään, varsinaisen yrittämisen voi sanoa alkaneen vasta nyt kuluvasta kierrosta. Ja tietysti olen jo bongannut itseltäni kaikki oiret oviksen jälkeen! :D Nyt pitäisi malttaa laittaa jäitä hattuun ja odotella rauhassa, henkisesti olen jo asennoitunut siihen että suurimmalla osalla tähän menee se yli vuosi kuitenkin.... 

 

Olemme olleet yhdessä jo pitkän aikaa, naimisissakin reilut 10 vuotta. Aina on odoteltu sitä "Oikeaa Hetkeä" kun kaikki on valmista ja kunnossa. Ei se tästä sen valmiimmaksi tule, joten ei kun tuumasta toimeen. :)

 

Nyt pitäisi vielä viikon jännittää miten ekassa kierrossa käy. Lueskelin eilen pitkään tuota oireet oviksesta plussaan -ketjua, ei ehkä pitäisi lietsoa omaa mielikuvitustaan yhtään tämän enempää...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mukana ollaan! Ikää on 32v meillä molemmilla ja seuraavasta kierrosta alkaa yritys :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kiitos kannustavista sanoista ashley ja Nori! Olen pysytellyt tarkoituksella vähän kauempana ja yrittänyt keksiä muuta ajattelemista, mutta viime viikolla eräälle parhaista ystävistäni syntyi poika, joten kuume nousee. ;)

 

Tsemppiä kanssakuumeilijoille! Eikö helpotakin tietää, ettei ole yksin tilanteen kanssa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Täällä mukaan ilmoittautuu uusi yli 30- vuotias ensi yrittäjä, syksyllä mittarissa "jo" 33. Yritystä takana/tjottailtu nyt noin 1,5 vuotta, tässä välissä ehtinyt olla kaksi keskenmenoa alkuraskaudessa 7/2013 ja 12/2013. Nyt aloiteltu yksityisellä puolella Clomit ja sitten katsotaan jatkoja. Aika ristiriitaiset tunnelmat itsellä, ikää kertyy, keskenmenoja takana, mihin kaikkeen tässä vielä joutuukaan...

 

Tsemppiä kaikille!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Hihkaisen ketjun ulkopuolelta, että tuolla kuumeiluklubipuolelta löytyy myös yli 30-vee kuumeiluketju :)

Tsemppiä kaikille yritykseen!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Täällä ilmoittautuis myös yksi ensiyrittäjä. Ikää nyt 33, kesällä tulee mittariin 34. Mies kolme vuotta vanhempi.

 

Yhdessä ollaan 10 vuotta oltu, naimisissakin 7 vuotta. Jotenkin lapsen hankintaa vaan tullut lykättyä ja nyt sitten pelottaakin onko asian kanssa liian myöhään liikkeellä...yrittäminen aloitettu viime syksynä, vuodeenvaihteessa 3kk:n tauko oman ms-epäilyn vuoksi (maaliskuussa sain ainakin toistaiseksi terveen paperit :) ) yritys aloitettiin uudelleen tammikuussa, eikä vielä mitään kuulu. Voi toki olla, että elimistö on ollut melkoisessa stressitilassa talven tapahtumien takia. Hormonaalista ehkäsyä en ole enää vuosiin käyttänyt.

 

Gyne anto kotiläksyksi kierroissa ovulaation bongaamisen testeillä ja ne kyllä hymynaamaa näyttänyt :) viime kuussa olinkin jo varma, että tärppi käynyt kun kaiken maailmaan "toiveoireita" ilmaantui pahoinvointia myöten...mutta ei. Joka kuukausi menkkojen alkaminen tuntuu aina vaan pahemmalle, itku herkässä. Nyt menossa tän vuoden viides yritys, ovulaatio ilmeisesti 22.5, yövuorojen takia meni tikutus mönkään, mut oireet viittais sen kuitenkin tapahtuneen. Nyt taas jännättävä reilu viikko.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tervehdys!

 

Täällä uusi yrittäjä ilmoittautuu mukaan! Ikää on 32 vuotta ja syksyllä napsahtaa taas yksi vuosi lisää. Ollaan molemmat samaa vuosimallia.

 

Naimisissa ollaan oltu vuosi ja kun vakkarityökin varmistui, ajateltiin, että vauva saisi tullakin. Kumpikaan meistä ei ole varsinainen kuumeilija (ainakaan vielä).  :rolleyes:

 

Lopetin pillerit jouluna, jonka jälkeen annettiin kropalle heräilyaikaa kesään asti. Pillereitä tuli syötyä nimittäin noin 15 vuotta. Hyvinhän se tuntui heräilevän. Tosin ovulaatimeiningit ym. on ollu mulle ihan uus juttu ja olenkin opiskellut omaa kroppaani viimeisen puolen vuoden aikana. Nyt on meneillään eka kierto ilman mitään ehkäisyä ja täällähän mä huomaan opiskelevani uutta vauvasanastoa, greippimehukikkoja ja ovulaatiotikkuvinkkejä. Hui! :girl_crazy:

 

Tosi kiva lueksella muidenkin yli kolmekymppisten vauvafiiliksiä ja aatteita elämästä: pystyn samaistumaan tosi moniin! :tender:

 

Tsemppiä meille kaikille!

 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tämä on aivan ihana ketju. Kun tuttavapiirissä kaikilla on joko lapsia tai ovat ainakin yrittämässä, alkaa tuntea itsensä aivan ikälopuksi. Täällä sitten näkee, ettei ole vielä myöhäistä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Luin tänne viime kesänä kirjoittamaani tekstiä. Niin siinä kävi, että neljännestä yrityskierrosta tulin raskaaksi ja nyt odotamme syksyvauvaa. Eli vaikka ikää on yli 30 vuotta ja miehellä vielä enemmän, raskaus onnistui hyvin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Piti jatkaa vielä, että joku kirjoitti jännittävänsä perhe-elämää. Jännitän myös, mutta positiivisesti. Olemme molemmat eläneet ensin tahoillamme ja nyt yhdessä hauskaa ja vapaata elämää, olemme molemmat nähneet erilaisia suhteita ja parisuhteitakin. Tunnun toitottavani tätä jokaisessa ketjussa, mutta olkaa onnellisia yli 30-vuotiaita yrittäjiä! Takana on hyviä vuosia, olette varmasti elämässä kokeneita ja usein hyvällä tapaa vakaita ihmisiä. En ole ollenkaan huolissani jaksamisesta, vaikka se varmasti tulee iän myötä esiin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now