Miikuli

Yli 30-v. ensiyrittäjät

639 posts in this topic

Minua ei oikeastaan perhe-elämä ole koskaan jännittänyt, vaan olisin ollut jo vuosia valmis yritykseen. Perheen perustaminen on lykkääntynyt, koska edellinen kumppanini jätti, kun olin 28-vuotias ja enemmän kuin valmis äidiksi.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Täällä ilmottautuu mukaan myös yksi 30- kymppinen ensiyrittäjä. Yhteistä taivalta miehen kanssa takana viitisen vuotta joista vuosi naimisissa. Heti häiden jälkeen jätettiin e-pillerit pois ja toiveet olleet korkealla siitä asti. Nyt kuukausien lisääntyessä ja näiden kuukausien muuttuessa vuodeksi alkaa epäusko iskeä; Alkaako ikä sittenkin painamaan mittarissa kun raskautta ei kuulu vaikka lapsettomuustutkimustenkin mukaan kaikki pitäisi olla ok ja meillä onkin diagnoosina "selittämätön lapsettomuus". Ovulaatiot tulee luomusti, kierrot ovat säännölliset, miehen sperma priimaa. Mutta kun ei niin ei. Turhauttavaa!

 

Ollaan alusta asti rakennettu suhdettamme ja ulkoisia puitteita kohti selkeitä päämääriä. Yksi näistä selkeistä päämääristä on ollut perheen perustaminen johon kuuluisi se kaksi- ehkä kolmekin lasta. Hassua on että asunnotkin on hankittu sitä silmällä pitäen että lapsille olisi omat huoneet lasten kasvaessa. Nyt meillä on sitten kuntosalihuonetta, pukeutumishuonetta, tietokonehuonetta... Kauhean kiva :D

 

Toisaalta kuten joku tässä ketjussa kirjoittikin on tässä 3kymppisen yrittäjän arjessa positiivisiakin puolia; on tosiaan ehtinyt jo elämään ja kokemaan ennen mahdollista lapsiperheenarkea ja "kaikki on valmista"- lapsen tuloa ajatellen. Aika monet nykyään tuntuvat ryhtyvän lisääntymään "kevein perustein" (jos tällaista ilmausta saa käyttää) ja useinhan siinä käykin niin että vastaan tulee helpommin kaikenlaisia vastoinkäymisiä. Useimmat 3kymppiset parit ovat kuitenkin ehtineet jo olla pidemmän taipaleen yhdessä ja tuntevat toisensa ja itsensä ainakin kohtalaisen hyvin.

 

No, ehkä loput avautumiset jätän toiseen kertaan... ;D

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mariahs: Tervetuloa! Ootteko jo yrittämässä?

 

Jep, joulukuussa 2013 aloitettiin. Kuukaudet vierivät, eipä ole kuulunut mitään. .. :( Edited by Mariahs

Share this post


Link to post
Share on other sites

Lueskelin jokin aika sitten tutkimusta, jonka mukaan naisen hedelmällisyys ei laske niin dramaattisesti kuin on ajateltu aiemmin. Tietenkään en enää löydä sitä. Ilmeisesti aiempien tutkimusten aineistot eivät ole olleet aivan vertailukelpoisia. Eli siinä mielessä ei kannata panikoitua, jos ei ihan heti onnistu tai sopivaa aikaa yritykselle ei tunnu löytyvän.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mintaka: tarkoitat vissiin tätä tutkimusta: http://yle.fi/uutiset/tutkimus_naisten_hedelmallisyys_saavuttaa_huippunsa_kolmekymppisena/6742548 ?

 

Tämä on kyllä lohdullista luettavaa meille yli kolmekymppisille: ainakin 35-vuotiaaksi ja vielä sen jälkeenkin on tämän mukaan oikein hyvät mahdollisuudet raskautua :)

 

"Kolmen kuukauden yrittämisen jälkeen 20 - 24-vuotiaista naisista 78 prosenttia oli raskaana, 35 - 40-vuotiaista 72 prosenttia. Korkeimpaan lukuun pääsivät 30 - 34-vuotiaat, joista peräti 87 prosenttia odotti lasta."

 

On kyllä yllätävän korkeita prosentteja noin lyhyelle yritysajalle, mutta toivoa siis on :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Moi!

 

Eka viesti tänne foorumille :)

 

Mulla on ikää 32, miehellä vuosi vähemmän. Esikoista yritetään ja toivotaan kovasti. Pillerit jätettiin pois tammikuussa ja nyt on menossa YK6, kierrot on olleet suht tasaisia (29-35 päivää), etukäteen pelkäsin ettei tasoitu ollenkaan. Ovista olen testaillut YK3 lähtien, ensimmäisessä testikierrossa en bongannut ovista, seuraavista kyllä. Tärppäispä jo :D

Share this post


Link to post
Share on other sites

Moikka kaikille!

Täällä yksi 32-vuotias ekaa kertaa kuumeilija.  On lohduttavaa lukea, että on muitakin näin "vanhoja" ensimmäistä yrittämässä. :) Meillä menossa nyt yk3. Tämä ikä tuo näköjään minussa esiin välillä vähän hysteerisiä piirteitäkin. Pelottaa jostain syystä hirveästi, että tuli lykättyä tätä lapsen tekoa liian myöhään, ja että jos onkin jotain ongelmia, niin ei haluaisi kovin montaa vuotta käyttää hoitoihin ja muuhun. Ja toki se, että entä jos ei saa lasta enää ollenkaan. Tähän mennessä minulla ei oikeastaan ole ollut elämässäni kunnollista tai järkevää tilannetta hankkia lasta. Luinkin teidän muitten viestejä, niin varmaan samoja juttuja juttuja monilla, on tullut ero pidempi aikaisesta suhteesta ja mennyt aikaa kumminkin uuden sulhon löytämiseen, ja siitä taas aikaa sopivan hetken koittamiseen jne. Miehellä on ollut terveydellisiä ongelmia, mutta nyt nyt ollaan vihdoin tässä. Sinällään koen, että tämä ikä on minulle henkisesti ihan sopiva ikä lapsen tekemiseen. Olen ollut aina aika kova menemään ja tekemään, mutta nyt viimeisen parin vuoden aikana koti- illat ovat ruvenneet vasta enemmän houkuttamaan ja menojalka on lakannut vipattamasta. :) Ja on tunne, että on saanut tässä parisuhteessakin vähän yli neljän vuoden aikana tehdä ja kokea mukavia asioita yhdessä. :) Nyt sitten vaan jännäillään, että miten käy. Kauan tässä kestää. Hirveä oireiden kyttääminen koko ajan menossa. Vähän vaikuttaisi, että taitaa mennä vielä aikaa, että kierto tasaantuu pillereiden lopetuksen jälkeen. Kolmas kierto siis menossa ja kp16 menossa. Olen alusta asti tikuttanut ovulaatioita (ajattelin, että on hyvä pitää heti kirjaa, jos onkin jotain pielessä, ja muutenkin kiinnostuksesta) ja kahdessa ekassa sen olenkin saanut tikutettua. Ekassa kp24, tokassa kp12 ja nyt vielä ootellaan. Yritän ajatella, että kaikki on ihan hyvin ja normaalia, mutta silti on pakko googlettaa kaikki mahdollinen netistä. On muuten yllättävää, kuinka herkästi reagoin pieniinkin hormonaalisiin muutoksiin kierron aikana. En siis muista, että ennen pillereitä (joskus kakskymppisenä) olisin mitenkään reagoinut kierron erivaiheisiin, tai ovulaatiosta olisi ollut mitään oireita. Eikä pillereiden aikaan myöskään. Johtuukohan iästä vai vaan siitä pillereiden lopetuksesta? Onko muilla kokemuksia? Hirrrveen paljon plussaonnea kaikille! :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Hei kaikki!

 

Kaksi edellistä olivatkin samanikäisiä, eli olen myös 32. Me ollaan tosin yritettykin jo pari vuotta ja nyt kesäkuussa tuli eka plussa, joka meni sitten kesken.

 

En ole vielä ikävuosia murehtinut, koska onhan tässä vielä hyviä "lapsentekovuosia" edessä. Mulla on itsellä ollut terveysongelmia, joten olen mielelläni antanut itseni toipua rauhassa ennen panikoitumista. Jotenkin sisäisesti olen luottavainen, että kyllä keho tietää, mitä tekee. Mutta olen kyllä kova googlailija :D Ja lueskelen kaikenlaisia keskusteluketjuja… :) Olen myös hullut vuoteni viettänyt, asunut ulkomailla, bilettänyt jne., eli nyt valmis ja rauhoittunut. Mieskin on vauvakuumeessa (vaikka ei välttämättä kysyttäessä myönnä).

 

Mulla on myös sama kuin sulla "vauvakuumeilija", että jotenkin todella voimakkaasti reagoin hormonaalisiin muutoksiin. Oireita on läpi kehon; on näppylöitä, kipuja, nännien arkuutta, mielialamuutoksia… Pillereiden lopetus 2011 sujui sinänsä hyvin, että melko pian kierto tasoittui 28-30 päivään (tosin viime talvena ja keväällä mulla oli usean kerran 35 päivän kierto), mutta ehkä kuitenkin keholle tuo oman hormonitoiminnan ylläpitäminen on iso prosessi ja siksi kaikki oireet on niin voimakkaita. Tai sitten oon vaan herkkä eikä siinä sen kummempaa :) Oon myös kuullut samanikäisiltä kavereilta, jotka ei käytä hormonaalista ehkäisyä, että PMS-oireet on iän myötä pahentuneet. Yllättävän monilla on "aaargh, kaikki ärsyttää ja mä oon ihan paska!" -olo ennen menkkoja :D :D Mut hei, plussaonnea kaikille!

Share this post


Link to post
Share on other sites

akasha, aloitko sinä reagoimaan hormonaalisiin muutoksiin vasta pillereiden lopetuksen jälkeen? Vai jo aiemmin? Eikö ole yhtään helpottaneet ajan kanssa?

Minulla myös ennen kuiva iho on ollut nyt rasvainen, toivon todella ettei se jää tämmöiseksi.

Minä huomasin kyllä myös jo nuo uudet ilmestyneet PMS- oireet. Aivan kauheita. Olin muutaman päivän suorastaan hallitsemattoman raivon vallassa. Päivä ennen menkkojen alkua raivo ja rintojen kipuilu loppui yhtäkkiä kuin seinään. Siitä jo osasin arvata taas, että jotain muutosta hormooneissa tapahtui.

Nyt taas tässä seurailen oireita. Pari päivää sitten alkoi rintojen "vihlominen". ja nyt alkaa pikkuhiljaa kipeytymään pahemmin. Eli jotain voisi olla taas tapahtumassa piakkoin.

Onko kokemusta kenelläkään ovulaation jälkeisestä "kuivasta kaudesta". Minä olen huomannut nyt noina kahtena edellisenä luomukiertona, että tuo "kuivakausi" on todellakin ollut kuiva. Pillereitten aikaan ei minusta ollut mitään limakalvojen kuivumista, kun ei tietysti sitä ovulaatiotakaan ollut. Voikohan johtua iästä vai syytänkö vaan taas niitä pillereitä ja niitten lopettamisesta toipumista?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Pillereitten lopettamisen jälkeen mun iho rasvoittuu paljon enemmän kuin ennen. Ei tämä naama vielä mitään, mutta päänahka ja hiukset! Päänahka on aivan täynnä pientä näppyä ja kutisee julmetusti. Samoin hiukset rasvoittuvat todella nopeasti. Aina mun hiukset ovat rasvoittuneet nopeasti, ihan teinistä asti muistan. Nyt tämä on mennyt ihan hulluksi, aamulla kun pesee hiukset, niin iltapäivästä/alkuillasta hiukset ovat taas ihan rasvaiset. Nämä helteet ovat vielä pahentaneet kutinaa. Kampaajalla käyn lyhyiden hiusten takia n. 5 viikon välein ja hän oli sitä mieltä, ettei tähän nyt auta kun aika. Huoh! Mä olin aluksi hyvin toiveikas, kyllä se siitä tasoittuu, nyt on kyllä lentänyt kirves jo kaivoon :girl_mad:

 

Oviksen tienoilla vähän nippailua ja menkkakivut on hyvin pysyneet hallinnassa. Tissit olivat pillereitten aikaan paljon kipeämmät kuin nyt. Mä olen aina ollut nopeasti kiihtyvää sorttia, en tiedä nouseeko raivo nyt nopeammin kuin ennen :D Mua on kyllä pillereitten lopettamisesta asti vaivannut tasainen alakuloisuus, jotenkin mieli on ollut hieman maassa. Lisäksi mun paino on noussut muutamia kiloja (5kg noin) pillereitten lopettamisen jälkeen, se jos joku harmittaa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

andra, voih, ei kuulosta kivalle nuo päänahka ongelmat. Nyt kun mietin, minun päänahka on ruvennut kutisemaan hiemaan. eilen juuri miehelle valittelin, että hiuspinneistäkö tämä kutina johtuu vai mistä. Voi olla, että mullakin rupeaa päänahkakin rasvottumaan. Tai sitten helteellä on vaan hiostanut. Mulle ei tule näppyjä naamaan, mutta naama kiiltää ihan julmetusti ja tuntuu aivan tahmealta. Toivon, että meillä kummallakin tilanne rupeaisi tasottumaan. :) Mullakin menkkakivut on pysyneet hyvin poissa pillereitten lopetuksen jälkeen. Tosin ne kivut on kyllä iän myötä loppuneet itestään jo pillereitä syödessä, mut eivät ainakaan ole alkaneet uudestaan. Menkat on myös pysyneet aika niukkoina. Parikymppisenä ennen pillereiden aloitusta vuoto oli paljon runsaampaa, mutta eiköhän tässäkin aika ole tehnyt tehtävänsä. Minä en ole uskaltanut käydä painoa mittaamassa. Tiedän, että sitä on liikaa, toivottavasti ei rupea lisää tulemaan nyt pillereitten ja tupakoinnin lopetuksen jälkeen. Pahasti kyllä näyttää minullakin siltä. :/

Share this post


Link to post
Share on other sites

vauvakuumeilija, pidän peukkuja ettei tää kamala päänahkaongelma iske sullekin! Menkat on kyllä ihanan niukat, pikkuhousunsuojilla pärjää ne pari hassua päivää. En mäkään vaa'alla ole hypännyt (ihan pari kertaa vaan, tulee vaan paha mieli), mutta vaatteista tiedän. Ja varsinkin tisseistä! Oon joutunut hakemaan muutamat uudet liivit, koska tissit eivät vaan mahtuneet enää vanhoihin. Kumartelen töissä aika paljon, mikään ei ole kamalampaa kuin liian pienet tai muuten huonosti istuvat rintsikat! En oo raaskinu monia ostaa, jos raskauden myötä kuppikoko kasvaa heti taas :D

Share this post


Link to post
Share on other sites

andra, vaatteissa sen lihomisen kyllä huomaa. Minäkin olen "huomaamatta" kesän aikana siirtynyt yhtä kuppikokoa isompiin liiveihin. :D Minä niiiin tiiän tuon kumartelemisen liian pienissä liiveissä. :D Onneksi näin alennusmyyntiaikaan ei ole kirpassut niin paljon tuo liivien ostelu. Itekkin sitä olen miettinyt, että kauankohan näitäkään liivejä tulee pidettyä, tässä tapauksessa toivon tosin, että ei kauan. :) Ja kai ne tissit siitä raskaudesta ja imetyksestäkin joskus palautuu. :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mintaka: tarkoitat vissiin tätä tutkimusta: http://yle.fi/uutiset/tutkimus_naisten_hedelmallisyys_saavuttaa_huippunsa_kolmekymppisena/6742548 ?

 

Tämä on kyllä lohdullista luettavaa meille yli kolmekymppisille: ainakin 35-vuotiaaksi ja vielä sen jälkeenkin on tämän mukaan oikein hyvät mahdollisuudet raskautua :)

 

"Kolmen kuukauden yrittämisen jälkeen 20 - 24-vuotiaista naisista 78 prosenttia oli raskaana, 35 - 40-vuotiaista 72 prosenttia. Korkeimpaan lukuun pääsivät 30 - 34-vuotiaat, joista peräti 87 prosenttia odotti lasta."

 

On kyllä yllätävän korkeita prosentteja noin lyhyelle yritysajalle, mutta toivoa siis on :)

 

Ei se edes ollut tuo, mutta aina vain parempi, että samoihin tuloksiin on päädytty useammassa tutkimuksessa. :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

^lohdullista tietoa, pitäisi kyllä ehkä kaivaa jostain alkuperäinen lähde ja vilkaista sitäkin.

 

Oon notkunut täällä foorumilla kohta kaksi vuotta, ja nyt ehkäisy on oikeasti jäämässä pois. Hieman on sellainen olo että parempi myöhään... Oon siis jo 33 v.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Moi...äkkiä katottuna täällä on niin paljo uusia ihmisiä, et onkohan täällä enää ketään, kuka mut muistaa...? Mä oon ollu vuoden poissa täältä ku mun mies kuoli vuosi sitten. Yritettiin 2 vuotta raskautta ja oltiin tuolla lapsettomuuspuolellakin ja hoidoissa, sitten mies kuoli. Nyt olen löytänyt uuden miehen ja mikä käsittämättömintä, sain heti testiin haamuviivan!!! Ikinä en ole saanut mitään, mieskin sen näki, ettei se vaan mun harhaa oo. Ikää 38 v.

 

Onko tää teiän mielestä selkee haamuviiva: IMG_1868_zpsf419ad1c.jpg

Share this post


Link to post
Share on other sites

Viki, muistan kyllä sut koska oon lueskellut noita kuumeiluketjuja vaikka itsellä ei oo ollut edes yritys päällä...

 

Sä oot raskaana! Onnea! Ansaitset onnen nyt kyllä ihan erityisesti, kaiken kokemasi jälkeen. Vilpittömät onnittelut siis.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tosi paljon kiitos LiiLii! Olen aika ihmeissäni koska jotenkin sisäistin sen "en ikinä tuu raskaaks"-ajatuksen...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Onnea Viki! Hyvin muistan tarinasi ja olen huippuonnellinen, että sun uudessa elämässä on plussattu :lipsrsealed:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Pillereitten lopettamisen jälkeen mun iho rasvoittuu paljon enemmän kuin ennen. Ei tämä naama vielä mitään, mutta päänahka ja hiukset! Päänahka on aivan täynnä pientä näppyä ja kutisee julmetusti. Samoin hiukset rasvoittuvat todella nopeasti. Aina mun hiukset ovat rasvoittuneet nopeasti, ihan teinistä asti muistan. Nyt tämä on mennyt ihan hulluksi, aamulla kun pesee hiukset, niin iltapäivästä/alkuillasta hiukset ovat taas ihan rasvaiset. Nämä helteet ovat vielä pahentaneet kutinaa. Kampaajalla käyn lyhyiden hiusten takia n. 5 viikon välein ja hän oli sitä mieltä, ettei tähän nyt auta kun aika. Huoh! Mä olin aluksi hyvin toiveikas, kyllä se siitä tasoittuu, nyt on kyllä lentänyt kirves jo kaivoon :girl_mad:

 

Ei voi olla totta! Tuo oli ihan kuin mun elämästä, sanasta sanaan! Päänahka on niin kamala, kun siihen tulee vaan näppyjä ja kutittaa - eikä mikään auta! Kun käytin pillereitä, ei ollut tällaista. Olen jo epätoivoinen ja turhautunut, sillä aika ei ole tosiaankaan auttanut. Ja niin kuin sulla andra, mullakin on tukka pestävä joka aamu, ja silti alkuillasta rasvoittuu ja kutisee… :girl_mad: Mietin, että jospa sitten kun olen joskus vihdoin raskaana, hormonitasapaino muuttuu ja päänahkakin alkaa tasoittua. Tähän tilanteeseen tottuu niin, etten edes muista, millainen olisi normaali terve päänahka ja tukka...

Share this post


Link to post
Share on other sites

 

Pillereitten lopettamisen jälkeen mun iho rasvoittuu paljon enemmän kuin ennen. Ei tämä naama vielä mitään, mutta päänahka ja hiukset! Päänahka on aivan täynnä pientä näppyä ja kutisee julmetusti. Samoin hiukset rasvoittuvat todella nopeasti. Aina mun hiukset ovat rasvoittuneet nopeasti, ihan teinistä asti muistan. Nyt tämä on mennyt ihan hulluksi, aamulla kun pesee hiukset, niin iltapäivästä/alkuillasta hiukset ovat taas ihan rasvaiset. Nämä helteet ovat vielä pahentaneet kutinaa. Kampaajalla käyn lyhyiden hiusten takia n. 5 viikon välein ja hän oli sitä mieltä, ettei tähän nyt auta kun aika. Huoh! Mä olin aluksi hyvin toiveikas, kyllä se siitä tasoittuu, nyt on kyllä lentänyt kirves jo kaivoon :girl_mad:

 

Ei voi olla totta! Tuo oli ihan kuin mun elämästä, sanasta sanaan! Päänahka on niin kamala, kun siihen tulee vaan näppyjä ja kutittaa - eikä mikään auta! Kun käytin pillereitä, ei ollut tällaista. Olen jo epätoivoinen ja turhautunut, sillä aika ei ole tosiaankaan auttanut. Ja niin kuin sulla andra, mullakin on tukka pestävä joka aamu, ja silti alkuillasta rasvoittuu ja kutisee… :girl_mad: Mietin, että jospa sitten kun olen joskus vihdoin raskaana, hormonitasapaino muuttuu ja päänahkakin alkaa tasoittua. Tähän tilanteeseen tottuu niin, etten edes muista, millainen olisi normaali terve päänahka ja tukka...

 

 

Itse asiassa mun naamakin on alkanut rasvoittumaan, tosin epäilen helteillä olevan osuutta asiaan. Rasittavaa! Mä todella toivon, että raskaus parantaisi päänahan tilannetta. Tai jos totta puhutaan, kestän vielä sen raskausajan näin, mutta sen jälkeen saisi palautua terve päänahka, kiitos :D

Share this post


Link to post
Share on other sites

Täällä helmikuussa 30v täyttävä ensiyrittäjä. Takana pitkä suhde miehen kanssa, joka ei lapsia halunnut ja kun mulle sitten iski kaikenkaatava lisääntymistarve niin (muunmuuassa) siihen se suhde sitten kaatui 12 vuoden jälkeen. Nyt rinnalla mies, joka perheen haluaa vähintään yhtä paljon kuin minäkin. :) Pillerit jätin ihan vastikään pois ja nyt oottelen mielenkiinnolla miltä tuntuu kroppa ilman lisähormoneita.

 

Oma äiti on joskus aikanaan lapsettomuustuomion saanut ja siitä huolimatta kuitenkin sitten 3 lasta siunaantui, minä esikoisena äidin ollessa 29 vee joten sikäli en osaa itseäni (ainkaan vielä...) kovin vanhana pitää. :) Vähän toki kummittelee tuo äidin kerran saama lausunto + se, että itellä oli teinistä asti tooooodella kipeät menkat (oksentelua, kramppeja, takuuvarma saikkupvä) mikä kai saattais viitata mm. endoon, mitään ei oo tutkittu. Kuitenkin ennen pillereitä ihan säännölliset menkat jne. niin en nyt vielä kovasti manaa.

 

 

Mielenkiinnosta kyselen, onko täällä muita semmoisia pareja, joissa nainen olis vanhempi? :) Meillä ikäeroa 7 vuotta, mies siis 22 vee.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Satunen85, meillä on miehen kanssa ikäeroa vajaat 5 vuotta niin päin, että minä olen vanhempi. Ja muutenkin tausta samanlainen kuin sulla siinä mielessä, että olin pitkässä suhteessa (lähes 10 vuotta) miehen kanssa, joka ei lapsia halunnut. Nykyisellä miehellä taas alusta asti samat haaveet kuin mulla. :girl_pinkglassesf: 

 

Mä sanoisin, että 29-30v ei oo ensiyrittäjälle vielä ikä eikä mikään :) Mutta mulla tuleekin kohtapuoliin jo 34v täyteen ja vanhalta tuntuu siinä mielessä, että nuorempana haaveilin saavani vähintään yhden lapsen alle 30-vuotiaana, mutta eipä se elämä aina mene suunnitelmien mukaan...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Olihan sitä tosiaan itelläkin nuorempana kaikenlaisia listoja siitä, mitä "pitää" olla ennen kolmenkympin rajapyykkiä kun joskus vielä parikymppisenähän sitä piti 30veetä jo ihan ikäloppuna  :grin: . Noh, vakityö on, asuntolaina on ja nyt kun tosiaan ehkäisy on jätetty pois niin huiman askeleen lähempänä ollaan sitä omaa lastakin, että ei se nyt niin huonosti mennyt. :) Hyvät kriisit kyllä aikanaan erotessa vetäisin siitä, kun olin silloin jo "niiin vanha" (27....) että kun sen ikäisenä pitää alottaa alusta jonkun ihan uuden kanssa ja eihän sitä nyt ihan ensitreffeillä aleta vauvoista puhua jajaja... Noh, rakkaus löytyikin sitten ystäväpiiristä ja kun ensimmäisen kerran nykyisen miehen kanssa puhuttiin siitä, että ollaankos tässä nyt muutakin kuin ystäviä, niin puheethan sitten meni sinne, että meille muuten tulee tosi kauniita lapsia  :blush:. Eli alusta asti samat haaveet ja toiveet! 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Satunen, samanmoiset kriisit mulla oli, kun 29-vuotiaana erosin edellisestä suhteesta ja epätoivo sen suhteen, ettei ehdi enää löytää miestä, jonka kanssa ajatukset menisi yksiin, kunnes sitten muutaman vuoden sinkkuilun jälkeen löysin tämän nykyisen kultakimpaleen, jonka kanssa lapsista pystyi puhumaan heti alusta lähtien eikä mies juossut karkuun :D

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now