Miikuli

Yli 30-v. ensiyrittäjät

639 posts in this topic

Mulla taas on sellainen tilanne, että yli 30-vuotiaista ystävistä vain muutamalla on lapsi (tai lapsia). On jopa yli 30-vuotiaita sinkkuja, tai ihan tuoreessa suhteessa. Tosin tässä iässä ja tällä kokemuksella jotkut tekee hyvin pikaisiakin päätöksiä, eli äkkirakastuminen, naimisiin ja lapset. Mun mielestä se on ihan jees. Meilläkin lapsihaaveet alkoivat melko pian, ja oltiin vuosi seurusteltu, kun jätettiin ehkäisy pois.

 

Ei siis ole sillä tavalla paineita. Yhdellä samanikäisellä kaverilla (eli 32v) samat haaveet kuin mulla ja keskenmeno takana, yksi 34-vuotias parhaillaan lasketun ajan tienoilla (ensisynnyttäjä). Hassua, kun joillekin on jopa yllätys, kun kerron haaveilevani vauvasta. Se kertoo siitä, että vielä yli kolmekymppisetkin laittaa lapsihaaveet "sitten joskus" -kategoriaan. Niin ja kaveripiiristä löytyy myös joitakin pariskuntia, jotka ei ollenkaan halua lapsia.

 

Mulle ei myöskään KUKAAN sukulainen tai muu henkilö kommentoinut tai kysynyt, hankinko lapsia ja milloin.  :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Täälläkin kolmevitonen (tuleva) ensiyrittäjä, mies samaa ikäluokkaa. Elämä on heitellyt kuin rukkasta vähän samaan tapaan kuin joitakin muita ketjuun kirjoittaneita: opiskelut, (pätkä)työelämä, ulkomailla asuminen, matkustelu- ja muiden haaveiden toteutus, ero ensimmäisestä liitosta ja uuden suhteen löytyminen. Sen oon tässä vuosien hurjaa vauhtia vieriessä tiedostanut, ettei ainakaan omassa elämässäni koskaan tuu täysin oikeaa hetkeä saada lapsi. Aina voisi olla paremmin, kuten vakkarityö molemmilla, omistusasunto, parempi taloustilanne jne. En tiedä, oonko myöskään henkisesti niin valmis kuin monet tuntuvat olevan jo parikymppisinä. Silti on uskallettava heittäytyä tuntemattomaan, sillä vuosia ei ole hukattavaksi saakka. Asiaa auttaa sekin, että mies on ikuinen optimisti ja jaksaa tsempata ja valaa muhun uskoa ja luottamusta tulevaan.

 

Tunnistan myös monet Lilyanan ajatukset omikseni. 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Hienoa saada lukea, että tällaisellakin sivustolla on käyttäjiä, joilla on samantyyppinen elämäntilanne. Välillä tuntuu, että onko sitä ihan outo, kun ei oo ollut jo aiemmin muutamaa muksua.

Tämä perheellistyminen vaan sattuu olemaan joillekin pidempi prosessi, sekä henkisesti että joillain fyysisestikin. - Itsehän kuulun edelleen 1,5 vuoden jälkeenkin tähän "ensiyrittäjät"-osastoon. (Pari raskautta on mennyt kesken.) Onneksi lapseton elämä on edelleenkin erittäin mielekästä ja parisuhde voi hyvin joka tapauksessa...  Hiljaa hyvää tulee?! ;) Tsemppiä itse kunkin elämäntilanteeseen.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Pystyn niiiiiin samaistumaan monen tarinaan. Ikää nyt 30 ja yhteisiä vuosia takana yli 6 vuotta. Aina ajatellu, että lasten aika on sitte joskus.. ja täytyy ensin olla "puitteet kunnossa" (vakityö, asunto jne). Omat vauvahaaveet nostaneet päätään vasta viimesen vuoden aikana. Pillerit jätin pois about vuosi sitte ja siitä asti kierto ollu epäsäännöllinen. Viime kuussa jätetty ehkäsy kokonaan pois, kun molemmat "henkisesti valmiita". En tiedä voiko olla niin hyvä tuuri, että ois onnistunu jo nyt.. Tottakai toivotaan sitä, mutta testit ainakin vielä negaa. Pari vkoa sitte tuli ekat oireet, mutta enskertalaisena en osannu heti edes epäillä raskautta.

Tiedä siis vielä oonko oikeasti raskaana vai onko tämä jotain "valeraskautta".. ;)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Vinkkinä tänne, että tuolla kuumeilupuolella on yli 30v. kuumeiluketju, joten jos kiinnostaa niin sinne mukaan :) löytyy monta kanssasisarta samojen asioiden kanssa painimassa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kiitos vinkistä, täytyypä poiketa sinne näin sunnuntain ratoksi ;)

Tännekin ketjuun kaikille onnea yritykseen! :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Täällä kohta 32v kuumeilija ja mies 31v. Kaks vuotta seurusteltu ja 3kk asuttu yhteisen katon alla. Yrittämisen aloitaminen sovittiin ensi keväällä, maaliskuuhun. Miestä ehkä jarruttaa vakituisen työpaikan puute, kun on nyt vaan pätkätöitä ollut, muutamia päiviä/viikkoja/kuukausia kerrallaan. Hän taitaa myös ajatella että sitten jos lapsia tulee, pitäs olla myös naimisissa, mutta itse en ole siitä niin tarkka. Puoli vuotta siis odottelua jäljellä, sitten aletaan tosissaan jännäämään! :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Heippa! Uusi yrittäjä liittyy seuraan..Pää on ihan pyörällä kun yhtäkkiä voikin oikeasti alkaa haaveilla vauvasta. Ollaan miehen kanssa 32 vuotiaita ja mies on ollut koko ajan sitä mieltä että lasta ei halua missään tapauksessa. Itsellä ollut saman tapaiset ajatukset mutta kun tuo 30 tuli täyteen niin biologinen kello alkoikin kumisemaan ja vauvahaaveet alkoivat. Olen käynyt viimeisen puoli vuotta itseni kanssa kamppailua että voinko jäädä parisuhteeseen jossa rakastaa mutta ei voi saada lasta..Aloin jo olla sillä kannalla omassa mielessäni että lapsen haluan jos se on mahdollista..Olin tällä viikolla muuten vaan gynellä ja ultrassa näkyi että ovulaatio oli juuri hollilla. Gyne innoissaan että nyt heti soitto miehelle ja peittoa heiluttamaan..Kyyneleet nousi silmiin kun mietin kuinka haluan lasta. Menin kotiin ja yhtäkkiä mies on sitä mieltä että ei olisikaan maailman kamalin asia jos meille ensi vuonna tulisi vauva!!! Meinasin kuolla!! En voi ymmärtää mitä on tapahtunut?! Nyt siis oikeasti saan tuveta haaveilemaan vauvasta! Meille vauva! KÄÄK! :wub: 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Hei blondcherry, tervetuloa! Kuulostaa ihanalta tuo sun tarina! Ja todella tuttua monelle. Yksi mun ystävistä on kertonut samasta ongelmasta, mutta mies saattaisi nyt olla loppujen lopuksi suostuvainen. Innolla seuraan, miten teidän käy!  :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

On tämä niin hullua..Ensimmäinen yritys siis takana ja olen aivan varma että olen raskaana! Ja kuitenkin tiedän että ei näin oikeasti ole..Eli noin viikko sitten on tapahtunut oletettu tärppääminen (sori en tiedä miksi kutsua kun nämä nimikkeet ja lyhenteet vielä haussa)..Alavatsa on juilinut useampana päivänä menkkakipumaisesti ja viiltelevästi mitä en ole ennen ilman menkkoja huomannut. Nyt on siis mennyt n. 6 päivää ja tuli niukasti rusehtavaa/veristä vuotoa minkä voisi ehkä laskea kiinnitymiseen liittyväksi?!..Mä tiedän että olen niin pettynyt kun ne menkat sitten kuitenkin alkaa..Kävin kuitenkin hakemassa apteekista foolihappoa sisältävää monivitamiinia ja panadolia (etten syö enää buranaa).. En tiennyt että voisin näin höpsähtää tähän raskausasiaan! *huokaus*  Itse en voi oikein kotona vielä hypetellä koko vauva asiaa kun tämä on kuitenkin miehen puolelta niin tuore juttu..Vaikka mies heittääkin aina väliin että jokohan siellä masussa on joku jne..Silti on varmasti vielä ajatuksissa aika vieras aihe isäksi tuleminen. Kivaa että voi täällä omia tuntemuksiaan höpötellä :) Odotan niin paljon torstaita..Alkaa vihdoin kauan toivottu kesäloma (jopa viikko!)..Satuttiin saamaan Ibizalle superhalpa viikon loma. Ihanaa päästä lämpimään ja lyödä aivot narikkaan! Jospa sitä sitten loman jälkeen pääsisi testailemaan!! Ja yritän kartuttaa kymmenen viestiä että pääsen tuonne kuumeilupuolelle pian!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Eka kierto ilman pillereitä, vaikka kumi onkin käytössä.. No nyt ollaan jo kp 33, salaa toivon ettei menkat sitte alkaiskaan! :) Kävin apteekissakin yhden raskaustestin ostamassa. Aion kyllä malttaa vielä muutaman päivän ennen kun sen teen, kun ei kierron pituuskaan ole nyt tiedossa... Kuinka nopeesti muilla on pillereitten jälkeen tasautunu kierrot? Vai ootteko raskautunu samantien?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Heippa!! :) Täällä on kans yks veteraani 31-vee millä eka lapsi haaveissa.. :)

Mulle on tehty kaavinta 17-vuotiaana ja elämä on sen jälkeen heitellyt ja kolhinut pahasti..Mutta lyhyestä virsi kaunis..Mä olen siis 31 ja mies 36...Olen ollut yli vuoden yli ehkäsyä (13-vuotta söin Meliainee) päätettiin tuossa viime vuonna että saan ehkäsyn jättää pois..Nooh,sitä toivottua tulosta ei ole vieläkään kuulunut,joten olen käynyt kohdun ultrat ja kilpirauhas testit läpi..Todettiin että mulla on rakkuloita munasarjoissa kilpirauhaset ookoo....

Huomenna on lääkärin aika mulla,missä sitten varmaan pyydän kirjnoittaan mulle joko teroluttia tai clomifettiä...Onko kellään muuten kokemuksia niistä??!!!

Monen monta pettymystä ja itkua olen päästänyt jo kun ei plussaa näy..Mulla on ollut jo muutaman kerran valeraskauttakin,kun niin kovasti sitä pientä ihmettä on jo toivonut..

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mä täytän kohta 32, mies on vuoden nuorempi ja hienovarainen yritys aloitettu nyt. Kyllähän sitä joskus miettii, että olisi nuorempana saattanut olla helpompaa niin raskautuminen kuin lapsen saavuttua yövalvomiset ym. mutta toisaalta koen että vasta nyt on mulle/meille oikea aika. Täydellistä hetkeä ei varmasti olekaan, mutta nyt tää vaan tuntuu oikealta. Kunpa vaan vielä saatais se lapsi alulle ja tänne maailmaan. :D

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minä heräsin koko lapsiajatukselle vasta hetki sitten, ikää on nyt 34. Oikeastaan olin tähän asti hyvin varma siitä, etten edes halua lapsia, mutta kai se ikä sitten tekee tehtävänsä, tai sitten mies on  onnistunut tartuttamaan minuun osan lapsenkaipuustaan. Meillä siis mies on se, joka alunperin on lapsia halunnut, ja itse koin asiasta välillä pienimuotoisen kriisin miettiessäni, että mitä jos en itse koskaan ajatukselle lämpene. Reilu 1,5 vuotta on nyt kuitenkin oltu ilman ehkäisyä, vuosi takaperin sain keskenmenon, sen jälkeen ei enää mitään. Käytiin ensikäynnillä lapsettomuushoitoja varten, mutta itseäni en ole saanut jatkamaan siitä eteenpäin, vaikka tiedän, että pitäisi kyllä... Mies on jo oman puolensa alkuselvityksistä hoitanut, joten meillä taitaa olla vähän nurinkurinen tilanne, eikös se yleensä mene toisin päin  :girl_mad:

 

Itseäni en osaa pitää mitenkään erityisen vanhana tähän hommaan, johtuen varmaan siitä, että omassa lähipiirissä lapsia on saatu +-30 tienoilla. Porukka on viettänyt villiä nuoruutta, opiskellut pitkään, on hankittu asunnot ja duunit. Meilläkin on "fasiliteetit" ihan kunnossa, tosin itse koen myös "hienoista" urakriisiä (lue: olen melkoisen tyytymätön tämänhetkiseen työhöni, ja yritän kehnosta tilanteesta huolimatta löytää uutta paikkaa, joka tuo sitten oman mausteensa tähän soppaan). Miehen kanssa on oltu jo melkoisen pitkään yhdessä, ja tiedän, että siinä on todellakin varmaan se ensimmäinen ihminen, jonka oikeasti haluaisin lapseni isäksi. Jotenkin pitäisi nyt vaan saada itsensä kasaan noissa tutkimusasioissa, ja sitten kaiketi miettiä mahdollisia hoitoja. Sikäli kyllä harmittaa, kun tämä nyt yks kaks menikin vaikeaksi, vaikka ensimmäinen plussa tuli ilman mitään tuskailuja puolessa vuodessa. Keskenmenon jälkeen kierrot on olleet mitä sattuu, olen jo vitsaillut, että kaavinnassa varmaan imaisivat vahingossa pois jotain olennaisia ruumiinosia....

Share this post


Link to post
Share on other sites

Moi vaan, uutta kolmekymppistä ensiyrittäjää pukkaa :)

 

"Se tavallinen tarina" eli miehen kanssa on yhteiseloa takana jo yli kymmenen vuotta, joista reilut kaksi naimisissa. Muksujen vuoro oli "sitten joskus", kunhan mies pääsisi kammostaan ja mun duunikuviot olisivat selkeämmät. Nyt, kun suurimmalla osalla ystäväpiiristä on pikkuisia jaloissa pyörimässä, on meidänkin taloudessa jätetty hormonit apteekkiin ja katsotaan, mitä tapahtuu, vaikka ne duunikuviot itse asiassa ei ole kovin selkeät.. :D

 

Nyt on siis menossa ensimmäinen kierto ilman rengasta, ja kaikkea jännää tuntemusta sitä on keksivinään. Periaatteessa tästä kierrosta ei vielä ihan zuumailemalla yritetä, kun mun pitäisi mennä viikon päästä erääseen toimenpiteeseen, jonka yhteensopivuudesta raskauden kanssa ei ole käsitystä. Todennäköisestihän mitään ei kuitenkaan laakista kävisi (ja saatettiin vähän sutinoida sellaiseen laskennalliseen ovulaatioaikaan, varmuuttahan ei ole edes koko kropan toiminnasta), mutta eipä se ole estänyt kuvittelemasta :D

 

"Salaa" olen täällä lueskellut nyt muutaman kuukauden ajan ja kerännyt rohkeutta liittyä mukaan. Jännää!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Olen aivan neuvoton. Haluaisin lapsen kumppanini kanssa, mutta en usko, että rakkaus ja parisuhde kestävät loppuelämän. Ongelma ei ole miehessä vaan muissa asioissa, joista en halua kirjoittaa tarkemmin. Tämä saattaa kuitenkin olla viimeinen tilaisuus, kun alkaa jo ikääkin olla.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mintaka, kuulostaapa kurjalta tilanteesi. Eihän tuohon kukaan ulkopuolinen oikein voi sanoa sitä taikka tätäkään, mutta sen haluan sanoa, että elämä osaa yllättää. Kaikenlaista voi käydä, eikä meistä kai kukaan voi varmasti tietää, että parisuhde kestäisi loppuelämän. Ymmärrän, ettet halua avata asioita tarkemmin, mutta olethan puhunut mahdollisesta lapsesta kumppanisi kanssa ja siitä, mitä vaikutuksia tällaisella muutoksella teidän parisuhteeseenne voisi olla? Itsekseen murehtimalla harvoin asiat etenevät saatikka helpottuvat. Voimia sinulle!

 

Omaa avautumista:

Ennakointini mukaan ekasta kierrosta ei tärpännyt, mutta se oli kuitenkin mukava 27-päiväinen, mikä loisi (ehkä valheellista?) uskoa semihyvin palautuneesta kropasta. Kertomani lääketieteellinen toimenpide siirtyi lopulta vasta tälle viikolle, joten myös tämä toinen kierto meni vähän harakoille. Periaatteessa taas saattoi osua sutinahetket otolliseen aikaan, mutta nyt kun olen saanut ja syönyt kaikenmaailman kipulääkkeeitä yms., niin onnistumiseen en juurikaan usko. Jos kierto pysyy tuossa samassa mitassaan, niin seuraavat tärppipäivät olisivatkin kivasti joululomien aikaan, ja mikäs sen mukavampi tapa aloittaa uusi vuosi kuin positiivisen raskaustestin tekeminen :) (plus ei tarvitsisi joulupöydässä aiheuttaa kiusallisia tilanteita kieltäytymällä punaviinistä ja kaloista, joita kuitenkin perinteisesti mätän ihan asiallisia määriä :D )

 

Tämä ketju tuntuu vähän hiljenneen, onko muiden tilanteissa siis siirrytty jo yrittämisestä odottamiseen?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Täällä odotellaan yrityksen aloittamista edelleen! Vaikka tämä kierto näyttää taas pitkältä, niin en usko että olisin raskaana. Tänään tosin kävi mielessä, että testinkin vois tehdä mutta negaa se näyttäs kumminkin niin odottakoon ainakin kp 45 asti...

 

laskeskelin tuossa jo ettei enää olis kun kahdet tai kolmet menkat ja sitten se yritys alkais! :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Doris82, kuinka pitkäksi sun kierrot on nyt asettuneet? 45 kuulostaa melko pitkältä! Toisaalta siinä on tuo hyvä puoli, ettei enää kovin monia menkkoja tosiaan tarvitse ennen maaliskuuta kärsiä :)

 

Oma hurja yhden hengen ja yhden kierron empiirinen tutkimuksenihan asettui tuohon 27 päivään :D Saa nähdä, mitä tästä toisesta tulee. Nyt oon tietysti koko päivän surffaillu täällä alkuraskausoireiden ketjuissa, kun muka niin myllää mahassa, joopa joo...  :rolleyes:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tämä ketju tuntuu vähän hiljenneen, onko muiden tilanteissa siis siirrytty jo yrittämisestä odottamiseen?

Veikkaan, että niin minä kuin useat muutkin ovat tästä ketjusta siirtyneet tuonne "varsinaiseen" kolkytjarisat -kuumeiluketjuun.

Tervetuloa sinne kun viestimäärä sallii. :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

 

Tämä ketju tuntuu vähän hiljenneen, onko muiden tilanteissa siis siirrytty jo yrittämisestä odottamiseen?

Veikkaan, että niin minä kuin useat muutkin ovat tästä ketjusta siirtyneet tuonne "varsinaiseen" kolkytjarisat -kuumeiluketjuun.

Tervetuloa sinne kun viestimäärä sallii. :)

 

No näinpä varmasti :) Tässä itsekseni turistessa ovatkin nuo viestimäärät kivasti kasvaneet ;) Sinne siis teidän seuraan seuraavaksi!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now