Minun lapseni on niin taitava

[-Heidi-]

Eli meidän tyby on tosi hyvin kehittynyt ja oppinut uusia juttuja. Nopeammin kuin tuttavien lapset.

 

Tuntuu, että kun kertoo mitä tyby osaa, niin joko sitä ei uskota tai sitten se lasketaan kerskailuksi.

 

Yhdelle tutulle sanoin tuossakun kysyi tybyn puheesta, että tyby osaa jo melki 300 sanaa ja reaktio oli et no niin varmaan, eihän se puhu mun kuullen juur mitään. No ei kai kun oudokseltaan näkee, niin ei ole oma itsensä vaan ujostelee kovin.

No tuosta sitten pottuuntuneena laskin sanat ja sain n. 350. Keskiverto 1,5 iässä on 30-50.

 

Ja kävelemään oppi ajoissa (9kk) ja kärryn kanssa meni 7kk täytettyään ja muutenkin on ollut motorisesti tosi taitava.

 

Tuntuu, että ei tee mieli sanoa murun kehityksestä joillekin mitään, kun tulee olo, ettei uskota tai sitten tuntuu että se toinen kuulee sen että lällällää mun tenava osaa jo näin, mut ei sun..

 

 

Äidille sitä juuri valitin ja hän sanoi, että mun kanssa oli sama juttu kun olin pieni. Puhuin ja lauloin paljon jo ihan pienenä ja kävelin kanssa ajoissa. Äiti sanoi, että jätti sitten kertomatta mun saanvutuksista, kun vastaanotto oli mitä oli. Ja kun opin lukemaan 7v niin luin heti tosi paljon, Tiina-sarja meni hujauksessa ja kun olivat äitien kanssa puhuneet lukemisesta ja joku oli kertonut että hänen tyttönsä osaa lukea ja on lukenut jo pari sivua tiina-kirjasta ja kysynyt äitiltä että miten teillä niin pakkohan sen oli kertoa että mä olin lukenut jo koko sarjan..

 

Eli tän mun koko homman tarkoitus oli sanoa, että tavallaan osa lapsen taitojen upeudesta lähtee pois kun muut niitä vähättelevät..

 

Muilla samanlaisia fiiliiksiä??

 

Kumminkin oon tosi ylpeä mun murun saavutuksista

[-Heidi-]

Tämä on vähän sama asia, kun että jos saat hyvää palkkaa tai elämässäsi menee muuten loistavasti, niin siitä ei saisi kertoa, kaiken pitäisi olla samaa tasaista massaa, huonommin toki saa mennä..

[Guest HelmiQ]

Ipana oppi 1v 8 kk iässä tekemään kirjainpalapelin, osaa nimetä suurimman osan kirjaimista (esim. R ei vielä osaa kun ei osaa R kirjainta sanoa) ja tietää esim. että P on papan kirjain, Ä äidin kirjain jne.

[-Heidi-]

Vautsi

[Guest HelmiQ]

Sikäli vaan hassua, että ipana ei vielä puhu paljoa, mut noi kirjaimet kuitenkin kiinnostaa. Niitä jankataan parikymmentä kertaa päivässä.

Varmaan tuo jankkaaminen on tehnyt tehtävänsä.

Hyvä keskittymiskyky tuolla lapsella on aina ollut ja tykkää palapeleistä, legoista ja kirjoista. Jaksaa leikkiä niillä pitkään. Eli tuskin ilman pitkää pinnaa sillä olis hajuakaan mikä on edes kirjainpalapeli.

 

Just katoin, että teidän neiti kyllä puhuu hurjasti. Ipana on vähän vanhempi kun teidän tyttö, mut ei tosiaan vielä osaa kuin sen parikymmentä sanaa.

[höpöli]

Omia lapsia ei vielä ole, mutta olen huomannut kaveripiiristä, että eri lapset oppivat eri asiat eri aikoihin. Mä en esimerkiksi sanonut sanaakaan ennen kuin täytin 2, mutta sit rupesinkin puhumaan täysiä lauseita ja R-kirjaimen opin sanomaan ennen veljeäni tai serkkuani, jotka olivat siinä vaiheessa jo 4,5-5 -vuotiaita...

Mun veljenpoika oppi 4-5 kuukauden ikäisenä pyörimään niin, että pääsi, minne halusi. Kaverin lapsi taas oli ihan tyytyväisenä paikoillaan vielä 7 kuukauden ikäisenä, ei siis edes yrittänyt liikkeelle. Tää kaverin lapsi kuitenkin rupesi puhumaan paljon ennen veljenpoikaani.

 

Mä oon muuten jossain vaiheessa ruvennu miettimään, ettei pitäis puhua puhumaan oppimisesta vaan puhumaan ryhtymisestä, sillä ainakin veljenpoikani kohdalla olen huomannut, että hän varmasti voisi sanoa vaikka mitä, muttei viitsi. Eli on siis muutamaan otteeseen sanonut ihan täydellisiä lauseita, mutta muuten ei sano mitään. Kai siinä pitää tulla joku tarve puhua ennen kuin siihen ryhtyy. Veljenpoikani tulee tällä hetkellä ymmärretyksi ilmankin, niin ei sit viitsi puhua. Näin siis itse tulkitsen tilannetta.

 

Aikaisesta kehityksestä ei harmi kyllä voi oikein sanoa mitään myöhemmästä kehityksestä. Tietenkin se, että ahmii kirjoja ja on niistä kiinnostunut näkyy myös myöhemmin, mutta se, minkä ikäisenä on oppinut puhumaan tai kävelemään ei vielä kerro mitään esim. kielellisestä lahjakkuudesta tai urheilullisuudesta...

[-Heidi-]

Juu lapset kehittyvät eriaikaan, eikä se varhainen oppiminen/edistyminen kerro mitään myöhemmästä.

Mun pointtini olikin se, miten ihmiset suhtautuvat, vähättelevät tai ottavat nokkiinsa kun ajattelevat sen olevan leuhkimista.. Eli en tosiaan tarkoittanut kilpavarustelua tällä jutulla.. tai että mun lapsesta tulee nero ja paras ja ihkunen sitten isona.

 

Musta on vaan ihanaa, kun lapsi kasvaa ja kehittyy ja kuinka itse hoksaa oppimansa ja osaa soveltaa sitä

[hattuhirmu]

Mä oon muuten jossain vaiheessa ruvennu miettimään, ettei pitäis puhua puhumaan oppimisesta vaan puhumaan ryhtymisestä

 

Itse pienena en varmaan tehnyt mitaan erityisen aikaisin, vaan tosiaan vetkuttelin juurikin ryhtymisen kanssa vaikka kuinka pitkaan - kavelemaan en edes yrittanyt opetella ennenkuin melkein kaksivuotiaana. Mutta sitten vain nousin ylos ja kavelin - mita sita aikaa haaskaamaan turhalla 'yrittamisella', jos kerta kerralla voi onnistua.

 

Toivon saman periaatteen patevan nyt vaikkariin. Kunhan en aloita nyt heti kirjoittamaan, niin sitten parin vuoden paasta siita tulee kertaheitolla hvya.

[höpöli]

Juu lapset kehittyvät eriaikaan, eikä se varhainen oppiminen/edistyminen kerro mitään myöhemmästä.

Mun pointtini olikin se, miten ihmiset suhtautuvat, vähättelevät tai ottavat nokkiinsa kun ajattelevat sen olevan leuhkimista.. Eli en tosiaan tarkoittanut kilpavarustelua tällä jutulla.. tai että mun lapsesta tulee nero ja paras ja ihkunen sitten isona.

 

Musta on vaan ihanaa, kun lapsi kasvaa ja kehittyy ja kuinka itse hoksaa oppimansa ja osaa soveltaa sitä

 

En tarkoittanutkaan, että ajattelet näin

Mä vaan kerroin, miten itse ajattelen ja sen takia mua ei oo häirinny se, että äidit kertovat, mitä lapsensa jo osaavat. Mä kerron kavereille sit, mitä veljenpoika tekee, kun ei omia lapsia vielä ole. En oo koskaan ajatellu, että toinen on parempi vaan vain huomannu, miten erilaisia lapset ovat.

[Guest]

Heidi, oletteko lukeneet lapselle, tai aktivoineet eri keinoin kovinkin paljon? Kuulostaa ihannetilanteelta, kiva että teidän typy on taitava! Lisäksi näköjään myös perinnöllistä

[-Heidi-]

höpöli: niinhän ne on

 

Haisu: ei mitenkään ihmeemmin, sen mukaan mitä likka on itse osoittanut kiinnostusta, itseasiassa vasta ihan lähiaikoina kirjat ovat olleet tosi in.. 7kk iässä sanoi esimmäisen kerran niin että huomasi hänen tarkoittavan niitä, niin isi, äiti ja vettä. Mutta kun on tullut ihan äitiinsä niin on ihan koko ajan äänessä ja juttua riittää.. Kai se on niin kun höpöli sanoi, likalla on ollut kova tarve ilmaista itseään. Ja luulen et nämä jutut on pitkälle perinnöllisiä, miehen kanssa ollaan oltu molemmat tosi aikaisia verbaalisesti ja motorisesti..

[Rekkuli]

Lapset kehittyvät kamalan eri vauhtia. Itselläni ei lapsia ole, mutta sukulaismuksun synttäreillä oli liuta samanikäisiä muksuja, kaikki yhden vuoden tietämillä. Yksi käveli ja puhui selviä sanoja, toinen saman ikäinen ei pysynyt ilman tukea pystyssä eikä sanonut selviä sanoja. Yksi vähän vanhempi kyllä käveli, mutta ei puhunut vaan osoitteli vain sormillaan ja äännähteli.

[Lötköpossu]

Se on kyllä tosi, että lapset kehittyy niin eri tahtiin. Monestu tullut sitä mietittyä, kun on paljon lapsiperheitä kaveripiirissä. Silloin kun esikoinen oli vauva, niin sitä monesti mietti, että oppis jo kääntymään... oppis jo konttaamaan... oppis jo kävelemään. Kaikki nämä taidot on kyllä siis oppinut ihan ajallaan, mutta kun sitä ei vaan ois millään malttanut oottaa. Nyt sitten poijan kohdalla oon huomannut, että en samalla tavalla ootakkaan noita " etappeja", vaan enemmänkin toivon, että ois vaan ihan vauva vielä pitkään, että ehtiihän tuota oppimaan asioita. ( kuhan nyt ei ihan jälkijunassa kuitenkaan tuu )

 

Meillä myös tyttö on osannut tosi paljon sanoja jo aika pienenä, niinkuin -Heidi-lläkin, ja samoin voin todeta, että on kait tullu äitiinsä, ja juttua riittää, yhä edelleenkin koko ajan .

[dipmix]

Meilläkin tyttö (1v4kk) osaa valtavan määrän sanoja ja ekat sanat tuli juuri siinä 7 kk paikkeilla. Samaan olen törmännyt minäkin, monet sanovat että "niin ne äidit kuvittelevat niitä sanoiksi" tai "ehkä se oli vain vahinko". Jotkut äidit tuntuvat täysin suuttuvan, jos tuon mainitsee. Kummallista, mutta siitä viisastuneena en nykyään kerro ennen kuin kysytään.

Itse olen oppinut lukemaan 3-vuotiaana, mutta vielä koulussa opettaja pakotti istumaan aapisen kanssa pulpetissa hiiskumatta, ettei kenellekään vain tulisi tunne, että on huonompi. Kai siinä on sitä samaa jotakin. Kateutta? Mitä lie.

 

Sen olen huomannut, että kannattaa sanoa toisille äideille myös jokin juttu, missä oma lapsi on kehittynyt ehkä muita hitaammin, niin sitten ei tule niin paljon mulkosilmäkatseita

[Guest Neiti.Aurinko]

Meillä oli kuulemma samanlainen tilanne kun olin pieni, eli kun puhuin 8kk iässä 6 sanan lauseita niin muilta tuli vähättelyä ja epäuskoa kun äiti siitä kertoi. Niin se vaan meni, ja epäilen että meidänkin tyttö alkaa puhumaan aika nuorena. Kun sanoin anopille, että tyttö on nauranut 2kk iästä lähtien niin heti alkoi papatus: Ei noin pieni voi vielä osata nauraa ääneen... Jos isi tekee hassuja naamoja ja tytön suu on leveässä hymyssä ja ääneen nauraa hekottaa niin enköhän mä nyt hitsi vie tunnista tuollaisen...

[Jennika]

Olen törmännyt myös ihan samaan aiheeseen.

 

Ikää on nyt 1v ja 10kk ja poika on puhunut jo melko sujuvasti 4-5 sanan lauseilla varmaan kuukauden verran.

Ja tosiaan ihan lauseilla, ettei yksittäisiä sanoja vain latele peräkkäin. Puhetta alkoi tulemaan tosi nopeaa tahtia siitä lähtien kun mentiin hoitoon 1v ja 2kk ikäisenä. Lisäksi pojun muistista löytyy vaikka kuinka paljon lauluja, aika pitkiäkin, joita hän laulelee yksin tai yhdessä ja vieläpä melkein nuotilleen. Kaiken huipuksi poika osaa lukea maatalouskonelehtiä kuin vanha tekijä, tietää tasan jokaikisen koneen ja joistakin jopa, että mitä niillä tehdään. On tässä asiassa jopa äitiänsä parempi, kun äiti joutuu lunttaamaan kuvateksteistä.

 

Itselleni tulee monesti tunne, kun näitä taitoja kerron muille samanikäisten äideille, että olen kamala kehuskelija ja omahyväinen akka. Jätänkin siis usein kertomatta näitä juttuja ellei niistä erikseen kysytä.

[Lilli]

Nämä ovat niitä ikuisuuskysymyksiä, että kuka oppii mitäkin! Meillä taas poika on hyvin hitaasti ryhtynyt puhumaan. Ikää tällä hetkellä melkein 1v 9kk ja sanoja on ehkä 10. Hyvin saa kuitenkin asiansa selväksi En ole huolissani, enkä kiirehdi asiaa, koska kyllä sitä puhua ehtii. Kuitenkin hän ymmärtää enemmän kuin monet samanikäiset, jotka jo itse puhuvat.

 

Sitä en kyllä ymmärrä, miksi ihanne on, että lapsi oppii kaikki varhain? Edit. Tarkoitan siis, että eikö ihanne ole, että kaikki saa oppia ja opetella asiat omaan tahtiin kenenkään painostamatta, äitien mainostamatta ja kauhistelematta?

[dipmix]

^Ei kai se varsinaisesti ihanne olekaan. Mulle ainakin on henk.koht. ihan sama, missä vaiheessa meidän neiti oppii mitäkin, kunhan oppii. Mutta kun hän nyt sattuu osaamaan jonkin asian ehkä "paremmin" tai aikaisemmin kuin joku muu samanikäinen, niin kai siitä on oikeus kertoakin? Olisi hienoa jos voisi jakaa muidenkin kanssa ilon siitä, että lapsi oppii asioita. Jotkut ihmiset vain eivät tunnu kestävän sitä... varsinkin isoäidiksi tulleet ovat pahimpia.

[Hyasintti]

Mä olen jättänyt kertomatta lapseni oppimista taidoista, ellei niistä ole erikseen kysytty. Tietty isovanhemmille olen kertonut, koska siellä ollaan tasan yhtä innoissaan kaikista uusista asioista kuin täällä... Kai ihmiset on vaan luontaisesti taipuvaisia vertailemaan kaikkea, myös jälkikasvuaan, ja sen takia toisen kertomat jutut tuntuvat helposti kehuskelemiselta.

 

Mun kohdalla tilanne on sikälikin ollut hassu, että ekan lapsen ollessa kyseessä en aina ole tajunnut, että lapsi on oppinut tosi aikaisin jonkun jutun (tai siis olen tajunnut jälkikäteen joko neuvolantädin sanomana tai kun tuttavapiiriin on syntynyt uusia vauvoja). Meillä ei ole lähipiirissä ollut paljon samanikäisiä pikkulapsia, joten ei ole ollut vertailukohtia, ja ennen oman lapsen syntymää ei tullut kauheasti kiinnitettyä huomiota siihen, minkä ikäisenä lapset mitäkin oppii... Tyttö on ollut tosi jäntevä ja liikkuvainen ihan pienestä asti; piti päätään pystyssä ja oli lattialla mahallaan kyynärnojassa pariviikkoisena ja kääntyili vatsalleen muistaakseni kaksikuisena. Kaikki liikkumiseen liittyvät jutut on tulleet aikaisin, puhe taas kaiketi ihan normaalissa tahdissa. Tytön ollessa pikkuvauva en edes tajunnut, ettei kaikki vauvat ole niin jänteviä, ettei niiden niskaa tarvitse erikseen kannatella tms. Nyt olen onneksi päässyt vähän "treenailemaan" tuttavien pikkuvauvoilla, että osaan kakkosen syntyessä käsitellä vähän "lötkömpääkin" tapausta.

 

Luulen, että pikkuveljen synnyttyä toivon, että hän etenisi liikkumisessaan vähän rauhallisempaan tahtiin; että pää (tai siis vaarantaju ym.) ehtisi kehittyä edes jokseenkin samassa tahdissa kuin liike...

 

terkuin

 

Tuppe (esikoinen 1,5 v. ja pikkukakkonen rv 19+6)

[Guest Sirppis]

Tää oli musta hyvä ketju pistämään ajatuksia liikkeelle. Meidän tyttö kun tuntuu olevan vähän hidas kehityksessä ja hänen suurin piirtein samanikäinen serkkunsa yhtä nopea. Tähänkään mennessä en kyllä ole mitenkään tarkoituksella ollut epäkunnioittava tämän serkkutytön taitoja kohtaan, mutta olen usein valitellut, että koen meidän tytön ihan pikkuvauvaksi aina kun tapaamme tämän toisen taitavan tytön. Nyt viime kerralla tavatessa pyrin tietoisesti välttämään tätä ja vain kehumaan ja nauttimaan serkkutytön uudista taidoista.

[Tang0]

Vielä lapsettomana ihmisenä ajattelen, että lasten uusista taidoista pitäisi osata iloita sellaisenaan, ettei niitä tarvitsisi verrata toisiin. Mutta kai siinä väkisinkin käy niin, että vanhemmat, joiden lapsi oppii uusia asioita vähän hitaammin, ovat huolissaan ja miettivät, että onko lapsella kaikki kunnossa. Sitten kun toinen samanikäinen lapsi on kehityksessä pidemmällä, vanhempien huolestuminen ja toive oman lapsen kehittymisestä synnyttävät epärakentavia kommentteja, epäilyä ja vähättelyä.

[Lila]

Lapsemme sanoo jo äiti, ikää on 7kk. Minulla ei kyllä ole mitään käsitystä milloin lapset yleensä oppivat ensimmäisen sanansa.

 

Poitsu tykkää kovasti istuskella sylissä ja lukea aikuisen kanssa kirjaa. Noiden pahvisivuisten kirjojen sivuja hän on kääntänyt sylissä aina itse eteenpäin n. 4-5kk iästä saakka. Oma äitini asiaa päivitteli, en tiedä onko tuokin ihan normiaikaisesti opittua vai ei.

 

Täytyy sanoa etten ole yhtään ollut huolissani siitä, oppiiko lapsi samaa tahtia kuin "naapurin Liisa". Tietysti jos oikeita huolenaiheita olisi, varmaankin murehtisin. Esim. ystävien tyttö konttasi jo 6kk iässä, kun taas liikkumaan meidän poitsulla ei ole mikään kiire, vasta ryömii 7kk ikäisenä. Poju on kyllä selvästi hyvin kiinnostunut ihmisistä ja sosiaalinen lapsi, uskonpa että puhuu ehkä hieman aiemmin kuin ikätoverinsa mutta kävelemään tuskin alkaa kovin äkkiä. Hän nauttii kaikista eniten kun molemmat vanhemmat hääräävät ympärillä, ja viihtyy myös hyvin vähän isomman joukon hössötyksessä kunhan meteliä ei ole liikaa. Ihmiset kiinnostavat selkeästi enemmän kuin mitkään mahdolliset lelut.

[dipmix]

^Ekat sanat tulevat keskimäärin vuoden iässä, vähän alle tai yli. Sitten on näitä ääripäitä, jotka ovat normaalin kehityksen rajoissa - eli noin 7 kk tai vastaavasti 2v.

[Prouva]

Meillä kummatkin muksut ovat vähän jälkijunassa sekä liikkumisessa, että puhumisessa. Normaalin rajoissa kuitenkin, mutta esim. tyttö 1v ei puhu mitään, eikä kävele ilman tukea vielä.

 

Tuntuu, että kaikki muut oppivat joka asian ensin. Eikä siinä mitään, mutta mua ottaa päähän omassa kaveripiirissäni se, että äidit pitävät omana henkilökohtaisena saavutuksenaan lapsen saavutuksia. Mä en näkis, että nuo oppimisjutut ainakaan tuossa iässä ovat vanhempien ansiota. Se potuttaa.

[höpöli]

^ Ei se ole vanhempien ansiota, vaan riippuu aika paljon lapsen omista kiinnostuksen kohteista. Veljenpoikani on esimerkiksi aina ollut kiinnostunut kaikista vempaimista ja on todella pienenä osannut jo laittaa korkit paikoilleen purkkeihin jne. Nyt osaa sit 2-vuotiaana pelata tietokonepelejä, eli sellaisia, joissa pitää klikata tai vetää asioita paikasta toiseen. On aina ollut kiinnostunut tietokoneista, kun molemmat vanhemmat viettävät aikaa tietokoneella. On sit saanu kokeilla hiirtä ja sitten tajusi, miten se toimii. Ei ne vanhemmat oo erikseen päättäny, että lapsi oppii ton, vaan olivat aika ihmeissään, kun hän sen tajusi. Omasta mielenkiinnosta se siis lähti...