657 posts in this topic

Tuore äiti täällä pulassa ja ihmeissään... Meidän vajaa kaksiviikkoinen vauva nukkuu aika huonosti, varsinkin päivällä. Kaikesta näkee, että pieni on ihan väsynyt, mutta ei vaan saa unenpäästä kiinni. Vauva saattaa nukahtaa omaan sänkyynsä pariksi minuutiksi tai vartiksi, mutta havahtuu hirmu helposti ja sitten makailee taas silmät sepposen selällään. Toisinaan vauva siis makoilee hereillä ihan rauhallisesti, mutta välillä on aika itkuinen. Me ollaan yritetty tehdä kaikki nukuttamisen kanssa niin kuin kirjoissa ja oppaissa sanotaan, mutta en mä vaan tajua missä on vika. Olen ihan kauhean stressaantunut kun murehdin vauvan uniasiaa, ja varmaan vauvakin vaistoaa sen. :( Huolestuttaa, että onko vauvalla kaikki kunnossa, kun se ei saa nukuttua. Ja sitten myös tuntuu, että olenko mä vaan jotenkin niin huono tässä hommassa, etten osaa. Yöllä vauvalla on nukahtamisvaikeuksia varsinkin ekan syötön jälkeen (siis joskus klo 2 kieppeillä), mutta aamuyösyötön jälkeen ehkä vähän helpommin nukahtaa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Nukkuuko vauva missään välissä pitkään? Vai nukkuuko ihan pätkissä koko vuorokauden? Nukahtaako syliin ja pystyisikö hänet laskea sen jälkeen sängylle?

 

Noin pienen kanssa en olisi huolissani, jos nukahtaa syliin, muttei sänkyyn. Oletteko kokeilleet kapaloa tai kantoliinaa?

 

Ja oletteko soittaneet neuvolaan, jos sieltä saisi apua?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Nyt on ollut pari parempaa päivää, jolloin vauva on onneksi nukkunut pidempiä pätkiä (paria tuntia) päivällä. Ja on yöllekin tullut parin tunnin unijaksoja, mutta se nukahtaminen on vaan vähän työn ja tuskan takana (yöllä syötön yhteydessä melkein järestään valvoo pari tuntia ennen kuin uni tulee)... Syliin nukahtaa toisinaan, ja joskus jopa saa siirrettyä sänkyyn, mutta havahtuu kyllä aika usein. Kapalo ja kantoliina ovat postissa tulossa, toivottavasti niistä olisi apua! Neuvolassa käytiin ja asiasta kyllä puhuttiin, muttei oikein tultu hullua hurskaammaksi. On tää hankalaa... :huh:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kapalonhan voi tehdä vaikka lakanasta tai käärästä peittoon! Saisitte kokeilla heti auttaako.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ollaan yritetty kapaloida vauvaa lakanaan, mutta ei jostain syystä osata tehdä siitä niin tiivistä ja tukevaa pakettia, että pienet kädet pysyisivät sisäpuolella. Aina jostain löytyy rako, mistä ne saa tungettua esille ja heilumaan. :rolleyes:  Peittokääre on välillä toiminut, välillä taas ei. No, ehkä tämä tästä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

^Nukahtaako vauva tissille yösyötön jälkeen ja sitten herää, kun nostaa omaan sänkyynsä? Voisiko olla mahdollista kokeilla perhepedissä nukkumista? Saisi jäädä uneen, kun on syötön jälkeen nukahtanut.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Onko ideoita miten vauvan saisi nukahtamaan helpommin? Koko ikänsä (nyt 8kk) on ollut huono nukahtamaan, nukahdettuaan nukkuu kyllä hyvin ja ilman turhia heräilyitä. Pikkuvauvana nukahti sylissä hyssyttelyyn ja olipa vaihe kun ei nukahtanut kuin vaunuihin joissa oli pääpuolta korotettu..

 

Nyt siis ongelma on se, ettei uni edelleenkään tule vaan nukahtamisesta tulee helposti huutoa. Vauva ei kovin selkeästi näytä väsymyksen merkkejä ylhäällä ollessaan, esim. haukottelee usein vasta juuri ennen nukahtamistaan, silmiä hieroo juuri ennen haukottelua. Välillä tuntuu, että väsymys saattaa yllättää ja yhtäkkiä iloinen ja pirteä vauva onkin yliväsynyt. Nyt ollaan 8 päivää pidetty tassuttelu-unikoulua ja nukahtaminen ei ole enää ollut ihan yhtäkestoista (parhaimmillaan n.1,5h) huutoa, mutta ajallisesti nukahtaminen ei hyvän alun jälkeen tapahdu sen nopeammin. Tassuttelen sekä päivä-, että yöunille.

 

Ensimmäisenä päivänä unille menot tapahtuivat helposti, nukahti melkein samantien. Siitä sitten asteittain palattu takaisin entiseen ja tänään ensimmäisille unille nukahtaminen kesti tunnin. Tuosta tunnista n. 20min oli hiljaa huoneessaan ja luulin jo nukahtaneen, mutta olikin ilmeisesti valvonut ja leikkinyt ja kiskonut lakanaa, jne. Oli nukahtamaisillaan kun poistuin huoneesta, mutta oli sittenkin löytänyt jonkun energiapiikin. :girl_sigh:

 

Uniaikarutiinit on aina melkolailla samat, päivällä hyräilen unilaulun ja vedän verhot ikkunaan vauva sylissä, suukotan (, odotan että rauhottuu syliin) ja lasken sänkyyn. Iltaisin iltapuuro, iltapesu, yöpuku, iltamaito, unilaulu, suukotukset ja sänkyyn. Olen pitänyt tuuletusikkunaa auki hereillä olojen ajan, vauva on sylissä paljon päivän aikana, leikitään rauhallisempia leikkejä ennen unia, ruokailuista ei yleensä ole yli tuntia..

 

Miten tästä kannattaisi jatkaa, jatketaanko unikoulu loppuun, kaksi viikkoa olisi täynnä ensi maanantaina. Tai olisiko vinkkejä miten oma huono nukahtaja on saanut unta helpommin? Vai onko tätä huonoa nukahtamista nyt edessä aina vaan? :unsure:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Vauva on nyt reilun kolme kuukautta. Syntyessään vauva oppi heti rytmin ja nukkui hyvin öisin, mitä nyt heräsi syömään. Päivällä nukkui lähinnä sylissäni.

 

Nyt vauva kaipaa vähemmän unta, öisin se herää useammin syömään ja onkin todella nälkäinen. Vauva on nyt myös rauhattomampi, mahassa on ilmaa, tunnen sen ihan kädelläni, että kuuluu ja haiseehan se. Päivisin vauva ei nuku yleensä kovin pitkään. Tunnin unet ovat hyvä saavutus, monesti nokoset saattavat jäädä 15 minuuttiin.

 

Nukahtamisen kanssa on nyt hieman haastettava. Vauva on keksinyt alkaa vikistä ja narista ennen nukahtamista. Miehen mielestä vauva pitäisi vain jättää sänkyyn. Minä en näe siihen mitään syytä nukuttaisiin mieluummin sylissäni ja siirrän sitten punkkaan. Mielestäni edistystä on jo tapahtunut siinä ettei vauva heti herää siirtoon vaan ottaa torkkunsa sängyssä. Yöt nukkuu siis perhepedissä.

 

Miehellä on huonoja kokemuksia edellisen lapsen nukuttamisesta. Yritän sanoa, että tämä ei ole vielä sen ikäinen, että voisi varsinaisesti mitään unikouluja pitää. En ymmärrä miksi miehen mielestä kolmekuisen vauvan pitäisi nukahtaa kuin napista painamalla omaan sänkyyn. Sitäpaitsi toisinaan vauva nukahtaa itsekseen sänkyyn, kun laittaa mobilen pyörimään. Tilanne ei ole mielestäni mitenkään toivoton, sillä ei yliväsymyksen huutokonserttia ei ole ollut kuin kerran tai kaksi.

 

Minusta tässä nukkumisessa kuin kaikessa kehityksessä on erilaisia vaiheita. Oli nimittäin vaihe, jossa vauva ei suostunut nukkumaan vaunuissa lainkaan. Nyt vauva nukkuu onneksi vaunuissa aina siihen saakka, kun on vauhtia. Joka tapauksessa tilanne on muuttunut ja kohti parempaa. Itse haluan kuitenkin edetä varsin pehmeästi, en halua vauvan kitisevän turhaan. Silloin se nukahtaminen kestää pidempään. Mieskin tietää, ettei lasta tule jättää itkuisena yksin sänkyyn nukkumaan, mutta paljon enemmän valitusta hän vauvalta sietää kuin minä.

 

Öiseen aikaan hoidan vauvan mieluiten itse, koska mies ei saa pidettyä vauvaa yhtä hiljaisena kuin minä. Reagoin vain herkemmin vauvan levottomuuteen ja tuuditan tätä samantien. Kokeilen myös erilaisia asentoja, siinä missä mies vain odottaa josko vauva hiljenisi vaikkei asento muutu. Syy siihen miksi heijailen vauvaa on, että silloin siltä pääsee paremmin liiat ilmat pihalle. Eikä meistä nuku kukaan silloin kun mies yöhoittaa vauvaa, koska se kitisee niin kovaa.

 

Eniten tässä minua ihmetyttää, että missä muka on ongelma. Minä en valita, enkä koe olevani yliväsymyksen, vaikka heräilen kyllä tiuhaan öisin ja joudun valvomaan (mm. Syöttäminen onnistuu vain istualtaan). Mies on siis se, jolla on ongelma. Hän varoittelee koko ajan etten rasittaisi itseäni liikaa ja antaa usein kommentteja sen suuntaisesti että nukuttaminen pitäisi tehdä toisin. Esimerkiksi kun vauva alkoi heräillä usemmin sanoi mies, että se oppii uusia huonoja tapoja. Minä taas luulen, että kyseessä on ihan puhdas nälkä. Isokokoinen tyttö vetelee suuret annokset maitoa öisinkin ja varsinkin silloin.

 

Koko filosofiani vauvan hoitoon menee niin, että en jaksa kiukuttelevaa vauvaa, joten hoidan sen tyytyväiseksi ja uskon, että se on lapsen etu muutoinkin. Jos vauva ei tykkää jostain, niin voin aivan hyvin tehdä saman toisella tavalla. Tahtojen taistot käydään sitten myöhemmällä iällä, ei vielä. En minä silti lapsen itkua kavahda. Esimerkiksi vauvauinnin jälkeen tyttö huutaa kurkkusuorana väsymystään, mutta ei se minua stressaa. Hoidan tilanteen vain pikaisesti niin, että vauva pääsee unille. Ei minusta pikkuvauvaa voi opettaa, jossain määrin kyllä totuttaa. Hitaita askeleilla on minun tyylini.

Edited by Kurukulla

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kurukulla, mun mielestä kuulostaa ihan hyvältä, kun et itse koe tilannetta rasittavaksi. Mun periaate (ainoa sellainen) vauvanhoidossa on, että sillä mennään, mikä sillä hetkellä toimii parhaiten ja muutoksia haetaan sitten kun se tuntuu tarpeelliselta.

 

Meillä vauvan nukuttamiseen illalla auttoi ajatus siitä, että ei vauva yleensä päivälläkään nukahda vaunuun täysin itkemättä. Kunhan vauvalla on turvallinen olo, vanhempi lähellä, niin ei nukahtamiseen tarvita rintaa tai syliä. Tällä periaatteella me alettiin nukuttaa vauva illalla omaan sänkyyn 4 kk iässä, kun rinnalla se roikkuminen venyi ja venyi. Joskus nukahti 5 minuutissa, joskus kaksi tuntia haki unta. Öisin tuli ekalta heräämiseltä viereen loppuyöksi. Kun heräämisiä alkoi olla tunnin välein, olihan se raskasta. Tuttikaan ei ole meidän vauvalle kelvannut.

 

Tassu-unikoulua aloin pitää 6 kk jälkeen, kun aloitettiin kiinteät ja sitä alkoi mennä 5 kertaa päivässä isommat määrät. Ensin aloin aina yösyötön jälkeen siirtää omaan sänkyyn. tätä kesti noin viikon. Tiesin, ettei vauvalla voi olla nälkä ennen neljää, minkä jälkeen annoin seuraavalla herätyksellä maitoa. Ja sitten omaan sänkyyn. Näillä metodeilla vauva alkoi herätä ekan kerran silloin vasta syömään. Reilu viikko siinä meni.

 

Kesä ja nukkumiset siellä ja täällä vei hyvät yöt mukanaan, mutta nyt 8 kk siirto omaan huoneeseen ja unikoulu samalla tassuttelutyylillä toi tulosta parissa yössä. Vanhat opit olivat selvästi vielä muistissa. Nyt nukkuu pääosin yöt läpi 20:30-06:30 ja nyt on kivaa, kun se tutti ei ole kelvannut, koska ei tarvi sitä olla nostelemassa öisin. Ja maito on päivällä alkanut maistua paremnin.

 

Mutta tässä yksi onnistumistarina 6 kk kestäneistä oikeasti katastrofaalisista öistä pehmeällä, vaiheittaisella unikoululla kohti täysiä öitä :) ja siihen saakka oltiin menty ihan sillä, mikä oli tuntunut helpoimmalta ja maksimoinut koko perheen unet!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Pingu, kuulostaa hyvältä! Hyvä periaate sinulla vauvan hoidossa. Tuollaista yritän itsekin käyttää. Yritän olla lapselle läsnä, kuunnella sitä ja toimi sen mukaan miten tämän viestit ymmärrän. Olen mielestäni myös melkoisen rento ja jossain määrin laiska (eli toimin siten, mikä saa vauvan nopeimmin tyytyväiseksi).

 

Minusta meillä toimii elo ihan leppoisasti. Kiukuttelut eivät kauaa kestä ja itkua kuuluu todella harvoin. Minä en koe rasitusta. Ja tosiaan nämä nukkuttamiset ovat minusta ihan normaalimeininkiä, ei mitään suurempaa draamaa. Päivällä vauva nukahti kerran omaan tuoliinsa, kahdesti vein vaunulenkille, kun vauva oli väsynyt. Iltanukahtamiseen taisi kulua kymmenen minuuttia puoliunessa pienen ulinan kera, sitten otin syliin. Vauva hiljeni heti, tosin heräsi kun siirsin sänkyyn, mutta tyytyi hyssyttelevään käteen. En vain ymmärrä miehen stressailua, enkä oikein hyväksy sitä ettei tämä anna hoitaa tätä minun tavallani (minä kun en siis suostu kuuntelemaan itkua, pahaamieltä, kitinää jne. vauvalta ollenkaan). No, eilen mies myöntyi, että ei tässä nyt olla jäniksen selässä, kaikki aikanaan.

Edited by Kurukulla

Share this post


Link to post
Share on other sites

Löysin tämän ketjun tuolta pohjalta, kun etsin kipeästi jotain vinkkejä vauvan uni- ja nukahtamisongelmiin. Onko väki siirtynyt keskustelemaan aiheesta jonnekin muualle vai miksi tämä ketju on unohtunut?

 

Meillä 5kk vanha vauva, jonka nukuttaminen on ehkä ekaa kuukautta lukuunottamatta ollut aina vaikeaa. Sen lisäksi syö tosi usein, 4kk asti parin tunnin välein yötä päivää, viime kuukauden imetysvälit ovat sentään vähän pidentyneet, mutta edelleen yöllä on vähintään kolme imetystä plus mahdolliset ongelmat unen jatkumisessa. Olen siis VÄSYNYT!

 

Raskainta on se, että se mikä toimi eilen ei toimi enää tänään eli joka ilta saa olla keksimässä uutta keinoa tainnuttaa tuo pikkumies.

 

Poika ei syö tuttia, joten minua varmasti käyttää siihen tarkoitukseen monesti vaikkei nälkä olisikaan. Kun parin kk:n iässä vauva ei enää nukahtanutkaan suoraan iltaimetykseen ja aloitti sitten aina hirveät rääkymiset, jotka sai talttumaan lopulta vaan uudestaan rinnalla, päätin aloittaa imetysmaratonit sängyllä iltaisin, johon pikkumies sitten taintui. Välillä poika nukkui osan yöstä kehdossaan, välillä vierelläni.

 

Kun aloin väsyä tiheisiin imetyksiin/herätyksiin/ylös nousuihin yöllä, aloin pitämään vauvaa enemmän sängyssäni, jotta pystyin nukahtamaan pian uudestaan, kun vauvalla yöllä tuli nälkä. Vähitellen poika alkoi käyttää minua enemmän ja enemmän tuttina ja imeskellä rintaa toista tuntiakin! Oma nukkumisasentoni meni kelvottomaksi, hartiat ihan jumiin, joten päätin taas palauttaa pojan omaan sänkyynsä syöttöjen jälkeen. Siihen taas helposti havahtuu, jolloin uudestaan nukahtaminen menee huutamiseksi, kantamiseksi ja taas tissittelyksi.

 

Lisäksi iltanukuttamiset meni siihen, että vaikka nukahtikin imetykseen, viimeistään tunnin päästä heräsi ähisemään ja lopulta itkemään.

Päätin viikko sitten, että nyt on aika opettaa poika nukahtamaan ilman rintaa eli yritän laskea sänkyyn hereillä. Mutta ei tästä tule mitään. Tai joku ilta onnistuu vähän paremmin, pepun taputtelulla ja kyljelleen laittamalla on rauhoittunut jonkun kerran, mutta sitten toisella kertaa taas ei. Kun tuttia ei ole, olen yrittänyt opettaa unirätille, mutta sitä tunkee kauhealla ähistyksellä vain suuhun ja "taistelee", rauhoittavaa vaikutusta rätillä ei tunnu olevan. Sitten kun en enää mitään keksi, saatan antaa periksi ja iskeä tissin suuhun. Yleensä sitten on niin nääntynyt, että nukahtaa hetkessä. Ja silloin jään ahdistuneena miettimään, oliko nyt kyseessä kuitenkin nälkä vai rinnan tuoma lämpö ja läheisyys, joka tepsi.

 

Ymmärrän, että jotain johdonmukaisuutta iltoihin pitäis saada, mutta kun reaktiot vaihtelee jatkuvasti, niin kovin vaikealta se tuntuu.

 

Kun muuten niin rauhallinen vauva vain itkee pääsääntöisesti iltaisin, tuntuu ihan kamalalta, etten osaa laittaa vauvaani nukkumaan.

 

Esikoisella uniongelmat alkoivat vasta myöhemmin ja oli niissäkin jaksamista kerrakseen, mutta nyt oon ihan kurjana, kun on alusta asti näin vaikeaa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Vähän poukkoilevasti ehkä kerrottu asioista tuossa yllä, mutta ongelmat jakaantuu siis nukahtamisen ja itse yöhön.

 

nukahtaminen kun ei automaattisesti tapahdu rinnalle tai sylissä kantamiseen eikä näiden yhdistelmään ilman lähes joka iltaista huutoitkua jossain vaiheessa. Joko syöttämisen jälkeen on ihan hereillä tai sitten viimeistään tunnin sisään herää itkemään.

 

Joskus se on vain pientä vaikerrusta, joka on ok kestää ja käydä siinä rauhoittelemassa, mutta monesti se on surkeaa itkua tai huutoa. Kyllähän se rinnalle silloin rauhoittuu, mutta en usko että kyse on enää nälästä ja tästä tissilohdutuksesta haluisin jo tässä vaiheessa irti.

 

Toinen on sitten rikkonaiset yöt. Pian on tarkoitus aloittaa kiinteiden maistelu ja kai sitä 6kk kohdalla voi jo tiukemmin alkaa karsia yöimetyksiä. Mutta oppiiko vauva sitten siihen, että joku kerta herättyään yöllä saa maitoa, toisella kertaa on vain nukahdettava itkuun.. :( Kun on sitä tähän astikin yritetty välillä rauhoittaa ilman maitoakin.

 

Tuntuu vain niin surkealta, kun ei osaa tehdä asioita oikein, niin että sekä vauvalla että äidillä olisi edes kohtuu hyvä olla.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Päivitän nyt itse tilannetta eli kuukaudessa edellisestä kirjoituksesta tilanne korjaantunut niin, että nukahtaa pinnikseen monesti suht rauhassa unikaveripainin päätteeksi. Joskus on enemmän itkua, jolloin käyn välillä rauhoittelemassa. Silittelyt ei auta, mutta joskus vatsalleen kääntö, unikaverilla juttelu tai harsolla sively auttaa, joskus otan hetkeksi syliin.

 

Neljä yöimetystä on nyt vähentynyt kahteen. Ihan vaan ronskisti päätettiin, että ei enää imetyksiä 2-3 tunnin välein läpi yön. Päätin, että ekan kerran saa maitoa kahden jälkeen, kun vika iltaimetys on ilta kasilta. Isi hoiti pari yötä siihen asti, ekana yönä poika itki melkein tunnin, tokana 15 min ja tällä hetkellä osaa rauhoittaa itsensä, sanon korkeintaan sängyltä shhhh. Ja nykyään yösyötöt on n. Klo 4 ja 6. Kahdeksalta herätään.

 

Olen kyllä tosi tyytyväinen tähän rytmiin! Nyt kun ei tarttisi herätä niihin muutamaan vauvan havahtumiseen alkuyöstä niin omat unet alkais parantua huomattavasti!

 

Ja piti vielä lisätä, että kiinteät on otettu mukaan kuvioihin ja ne uppookin ihan mallikkaasti, 3x 0,5-1 desiä päivässä. Näin ollen uskalsin lähteä vähentämään yösyöttöjä, ennen kuin heräilystä jää vain pinttynyt tapa. Neuvola jopa kehotti, että voisi jättää yösyötöt eli kaikki palvelut öisin pois, mutta en halunnut niin radikaalia temppua tehdä. Hyvin näyttää toimivan tämä näin, parin kuukauden päästä sitten lopetetaan varmaan loputkin yösyötöt.

Poika 6kk

Edited by Pamina

Share this post


Link to post
Share on other sites

Hyvä, että asiat ovat menneet parempaan päin ja jos satunnaisia tskapskkeja tulee niin älkää lannistuko.

Share this post


Link to post
Share on other sites

No itseasiassa edellistä viestiä kirjoittaessa oli vain joku parin päivän poikkeustila, jolloin yöt tuntuivat asettuvan hyviin uomiin, mutta nyt ollaan taas siinä tilanteessa, että meidän pian 6,5kk vanha vauva heräilee parin tunnin välein eikä rauhoitu kuin maidolla. Jos joku kerta sattuu tyyntymään sylissä ja silittämällä, niin sitten herää yleensä tunnin päästä taas itkemään. Nälältähän se silloin kuulostaa tai ainakin läheisyyden kaipuulta, jota ei muu kuin tissi pysty parantamaan.

 

Päivisin syö tosi hyvin, 4 x 0,5-1dl soseita/puuroa ja imetykset päälle. Läheisyyttäkin ja yhteistä touhua pitäisi olla riittämiin, sillä kannan liinassa ja touhuan lattialla pojan kanssa ja on yleensä ihan tyytyväinen tyyppi.

 

Ja ehkä olen itsekin sellainen, joka reagoi tosi vahvasti huonoihin yöuniin, kun olen näin hajalla. Voisi kai tilanne huonompikin olla, mutta kyllä viiltää niin sydämestä kun yleensä tän ikäisten vanhemmilta kuulee, kuinka hienosti yöt sujuu, "ehkä pari herätystä, jotka hoituu laittamalla tutin suuhun.."

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tiedän tuon viiltävän tunteen, kun itse on vähän tööt ja kuulee kun toisen vauva on nukkunut täydet yöt parin kk iästä alkaen. Ei auta, että tietää ettei toisen hyvät yöt ole minulta pois. Se vaan ottaa päähän. Haluaisi olla virkeä ja jaksava äiti.

 

Eipä näissä asioissa osaa oikeita neuvoja antaa, eikä sellaisia olekaan.

 

Meillä taisi mennä jotenkin näin;

Alkuun poika heräili kuten muutkin. Söi 2-3 kertaa yössä. Aamuyöt oli hankalia minulle, koska poika ähisi, narisi ja nukkui tosi levottomasti. Itse heräilin näihin ääniin koko ajan. Valvoskelin muutenkin.

 

Kolmen-neljän kk välissä (kai) alkoi yöllä syömään parin tunnin välein. Äidille se tarkoittaa heräilyä n 1 1/2 tunnin välein, aamuyöstä useamminkin. Söi tuttia, mutta tissi oli se mikä takasi edes parin tunnin unet.

 

Erotin itkuista ja ähellyksistä mikä oli nälkää ja mikä ei. Yritin antaa niiden mennä ohi eli noudattaa ohjetta "kun ei joka änähdykseen reagoi", nukkuu paremmin. Eipä auttanut. Lopulta imetin aina, päivisinkin poika söi tiheästi.

 

Rytmit oli hyvät, rutiinit kohdallaan. Joka ilta sama kaava. Nukahti kylläkin hyvin, mutta alkoi heräilee jo tunnin päästä nukahtamisesta.

 

Hetken helpotus tuli kun 4kk neuvolassa sai refluksi lääkityksen. Heti seuraavana yönä söi vain kahdesti! Meillä oli myös muita oireita kuin tiheä syöminen ja levoton yö. Ehkä lääkitystä olisi pitänyt tarkistaa, koska yöheräilyt jatkuivat myöhemmin taas tiheämmin.

 

Noin 7kk iässä kyllästyin yösyöttöihin ja vieroitettiin yötissistä. Annettiin pullosta x2 yö. Muihin ölinöihin tuttia. Sitten pullo x1 yö ja siitä viikkojen kuluessa vähensin maitoa. Syötin aina sylissä, en sängyssä. Kerran poika nukkui onnensa ohitse ja oli sen verran aamu, että ei saanut maitoa ja yösyötöt jäi siihen.

 

Taisi olla tuossa yötissin jätön kohdalla kun tuli joksikin aikaa klo 5 herätykset. Kaameita.

 

Pieni parannus tuli kun oppi ryömimään ja hiljalleen yöt on menneet parempaan suuntaan. Nyt 1v 1kk ja heräilee edelleen. Tai parahtelee unissaan. Tuntuu nukkuvan paremmin toisessa huoneessa, ja siirto omaan huoneeseen tapahtuu lähiaikoina.

 

Ajoittain olin tosi väsynyt, kun kärsin vielä kilpirauhasen vajaatoiminnasta ja arvot oli aivan pielessä. Joten jumissa olin senkin takia.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Huhheijaa, täytynee hieman avautua tänne meidän 5 kk ikäisen pojan yöunista. Eli siis, yöt meillä meneee aivan täysin tissi suussa. Läpi yön toistuu sama, poika nukahtaa tissille, päästää unissaan tissistä irti, nukkuu 5-30min., herää itkemään ja ainoa mikä auttaa on tissi suuhun. Eli en saa koko yönä nukuttua yhtään pidempää pätkää. Poikaa tämä läpi yön kestävä kierre ei tunnu haittaavan, hän kun vaikuttaa olevan unessa koko ajan. Poika nukkuu siis meidän välissä, oma sänky on ollut ehdoton nounou nyt viime aikoina.

Syntymästään asti aina n. 3kk ikäiseksi hän nukkui yöt aivan todella hyvin (heräsi ehkä yhdesti aamuyöllä syömään), sitten saatiin rotarokote (kunhan mainitsin, ei tällä välttämättä ole mitään osuutta tai arpaa asiaan) ja yövalvomiset aloitettiin. Eli vajaa pari kuukautta olen nyt tyyliin valvonut yöt. Tässä parin kuukauden aikana poika on oppinut kääntymään ja hampaita on alkanut tulemaan. Myös kiinteitä ollaan pikkuisen alettu maistelemaan, muuuten on rintamaidolla.

 

Päivisin nukkuu ulkona vaunuissa päikkäreitä yhteensä noin 4-5h verran (kolmessa erässä). Välillä havahtuu vaunuissa mutta silloin riittää pelkkä vaunujen hyssytys ja hän on jälleen unessa.

 

Yöunilla sisällä ei auta ei kerrassaan mikään muu kuin tissi, eikä kyseessä varmasti ole edes nälkä, vaan tutin korvaaminen. Tuttia poika ei siis myöskään suostu imemään. Syliin ottaminen yöllä tuplaa huudon määrän, hyssyttelyt, silittely, pepulle taputtelut jne. suututtavat myöskin entisestään. Jos isä yrittää yöllä lohduttaa poikaa, niin seuraa kolminkertainen huuto.

 

Mikä avuksi?? Yöitkuihin ei siis auta muu kuin rinta. Huuto on aivan jäätävää ja kestää niin kauan että saa tahtonsa läpi. Sitten kun pojan herättää tästä horroksesta vaikka kutsumalla häntä nimeltä, niin huuto loppuu kuin seinään ja poika herätessään hymyilee kuin naantalin aurinko. Eli tämä uni-itku ei varmaan voi silloin olla mitään kivusta johtuvaakaan.

Läpikäykö öisin niin vahvasti päivän tapahtumia ja uusia taitoja/asioita, että yöt on sitten superlevottomia.. Mutta luulisi kai tämän jossain vaiheessa helpottavan..? Terkka suositteli iltapuuroa mukaan kuvioihin, mutta sitä ei vielä olla aloitettu.

 

 

Share this post


Link to post
Share on other sites

^ Oijoi. Todella raskas tilanne. Kuten itsekin totesit ettei varmaan nälkä ole, koska kyllähän sen huomaa milloin imee nälkäänsä ja milloin ei.

 

Tutista voisi olla iso apu, mutta minkäs teet jos ei suostu syömään. Ja jossain vaiheessa ne sitten vaatii yöllä sitä tuttia kun se tippuu, mutta vähemmällä siitä selviää.

 

Nukahtaako tissi suussa Päikkäreille/yöunille? Jos näin tekee niin miten käy jos juuri kun laskee sänkyyn/vaunuun ihan pikkasen herättäisi? Tai antaa viimeiset maidot pullosta. Itse imetin/syötin yleensä sohvalla, en makkarissa. Paitsi kuin heräämisen jälkeiset ruokailut (ja ihan alussa tietysti) tai saisiko keinutassuilla heijattua takaisin uneen?.

 

Kyllähän tuo ajallaan helpottaa, mutta uskon että ei varmasti lohduta ajatus siitä että "joskus" saa sitten nukkua.

Edited by unelma79

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kiitos unelma79 vastauksestasi. Yöunille nukutan makuuhuoneessa makuultaan ja kun poika on nukahtanut meidän sänkyyn, yritän hiippailla pois (vaihtelevalla menestyksellä). Sitten kun me tullaan nukkumaan, siirrän nukkuvan pojan omaan sänkyynsä, jossa hän nukkuu siihen ekaan syöttöön asti (eli maks. puoli tuntia). Loppuyö meneekin meidän sängyssä. Keinutassut ostin viikko sitten, mutta toistaiseksi niistä ei ole ollut apua.

 

Päikkäreillä teen niin, että nostan pojan vaunuihin kun on vielä hereillä ja nukutan ulos.

 

Voisin kokeilla tuota sohvalla imettämistä ennen yöunia, josko se toisi tilanteeseen jonkunlaista muutosta.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Whipped cream, on teilläkin rankkaa! Kuulostaa jollain tavalla ihan tutulta, paitsi meillä ei vaan olla ikinä nukuttu neljää tuntia pidempää pätkää! (7 kuukauteen...)

Mä päätin nyt aloittaa unikouluttamisen sillä, että en tosiaan anna nukahtaa rinnalle, en päikkäreille enkä iltaunille. Kaksi yötä onkin mennyt jo selvästi paremmin, silti niin että kaksi yöimetystä on vielä. Ajattelin, että tämä olisi lempeämpi lähestyminen, jos aluksi saisi aikaa opetella sitä itsekseen rauhoittumista ja nukahtamista. Jospa sillä saisi heräämisiä vähennettyä. Sitten uskaltaisi jättää yösyöttöjä kokonaan.

 

Yhtenä yönä poika söi vain kerran, kun toisella kertaa kelpasi vesihörpyt. Seuraavana yönä ei mennytkään se kikka läpi. :D

 

Kauheeta vain on se, että nukahtamiset on tässä muutoksessa menneet ihan horroriksi. Eka vuorokausi meni vielä ok, mutta nyt ... Huuto on sydäntäsärkevää ja tuntuu että kaikki mitä mä teen, rauhoittelut, unilelut, silittelyt, laulut, hetken sylittelyt, vain pahentaa. Onhan se tietenkin selvää, että protestoi - enkä mäkään tiedä mitään yhtä ihanaa, kuin että vauva nukahtaa rinnalle, mutta mä alan olla niin zombie, huonotuulinen ja epätoivoinen yöheräämisten kanssa, että musta tuntuu että näin on vain nyt tehtävä. Teenkö väärin vai oikein??

Share this post


Link to post
Share on other sites

Niin, meni oman tilanteen päivittelemiseksi, mutta piti sanoa että luulen että Whipped cream teillä vauvan pitäisi myös oppia yöllä itse rauhoittumisen taitoa. Kaikki muut keinot taitaa häiritä hänen uudelleen uneen vaipumista, hän haluaisi vain nopeasti sen tissin suuhun ja päästä jatkamaan uniaan ja raivostuu sitten, kun unta häiritään. Tätä mekin työstetään. Ehkä siis jo nukahtamisvaiheessa pitäisi alkaa opettaa niitä muita keinoja, mikä olisi siedettävä. Ja päätettävä etukäteen joku aikajakso, jonka on valmis tsemppaamaan, vaikka vastustusta olisikin, parempien unien toivossa!

 

Kyllä mäkin olisin niin onnellinen, jos joku pystyisi vastauksia antamaan!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kiitos Pamina viestistäsi. Luin kans sinun tarinan ja kuulostaa tosiaan aika samalta. Ja samaa mieltä olen, että pojan pitäisi opetella se itse rauhoittumisen taito öisin.

Paljon jaksamisia teille ja tsemppiä unikouluun!

 

Eilen illalla tein niin että syötin sohvalla ja sen jälkeen siirryin kiikkutuoliin hyssyttelemään poikaa. Kun oli uninen, vein hänet omaan sänkyyn. Poika olikin jonkun aikaa suht tyytyväisenä siellä, mutta sitten alkoi huuto. Jonkun aikaa kuunneltuani menin pojan luo ja nostin hetkeksi syliin. Sitten laskin taas omaan sänkyyn. Huuto alkoi taas, koitin keinuttaa sänkyä ja hyssyttää mutta ei auttanut, eli taas hetkeksi syliin. Tätä tein muutaman kerran, kunnes otin pojan viereen ja syötin lisää. Syötyään nostin puoliunessa olevan pojan omaan sänkyynsä ja sinne hän jäi. Ja nukkui huimat kaksi ja puoli tuntia ennen ensimmäistä herätystä! Loppuyö meni muutenkin hieman harvemmilla syötöillä. En tosin jaksanut nostaa poikaa enää omaan sänkyynsä, joten nukkui loppuyön meidän välissä.

 

Tänään oli neuvola ja terkka oli edelleen sitä mieltä että pojalla on vaan öisin niin kova nälkä ja että iltapuuron antaminen pitäisi aloittaa jo tänään. No, annettiin nyt sitten vähän maissi-riisipuuroa pojalle.. Saapa nähdä montako herätystä ensi yö tuo tullessaan.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Toivottavasti puuro auttaa.

Noissa unikouluissa yms hieno säädöissä on se ongelma, että kun niihin "joutuu" niin on valmiiksi niin väsynyt, että ei millään jaksaisi aloittaa ja viedä niitä läpi.

 

Tuskin Pamina mitään väärin teet. Jotkut vauvat vaan vaativat enemmän nukahtaakseen. Toisaalta voit kokeilla vähentää noita kikkoja esim vain sylittely ja unikaveri.

 

Meillä poika siis heräili tiuhaan ja sitten kun alkoi heräilemään myös alkuyöstä (1h nukahtamisesta ja sama taas tunnin päästä) niin olin jo vähän epätoivon partaalla.

 

Nälkä hänellä ei voinut olla, koska juuri oli tankkaillut illan. Tehtiin sitten niin, että ensin rauhoitus tutilla ja tassulla. Sitten kun itkuun tuli sellainen "nyt on hätä" sävy otettiin syliin. Ei kävelyä,hytkytystä vain syli. Heti kun alkoi rauhoittumaan niin takas sänkyyn. Tutti, tassu ja tarvittaessa syli.

 

Oli sovittu, että 10min max itkua ja sitten tissi. Meni 5min. Toisella heräämisellä 3min ja kolmatta ennen klo 24 heräämistä ei tullut. Kauhealta se itku kuulosti ja mielessä risteili monet ajatukset, mutta 5min itkua sylissä ei ole mitään.

 

Me ei sitten muihin yöitkuihin tuota sovellettu ja onneksi, koska ihan vähän myöhemmin sai refluksi lääkityksen. Ja nuo 1h-1h heräilyt kyllä uusiutu myöhemmin, mutta riitti sitten tutti.

Edited by unelma79

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minkä ikäinen unelma79 teidän poika oli tuolloin? Kuulostaa, että teillä muutos tapahtui siis suht nopeasti parempaan? Kysyn vielä selvennystä eli päätitte vähentää yösyöttöjä, yrititte rauhoittaa heräilevää vauvaa enemmän muilla keinoilla? Kuinka pian heräilyjen määrä alkoi vähentyä? Kun meillä on mennyt niin, että nyt vaikka saadaan poika nukahtamaan ilman maitoa niin heräilyjen määrä on oikeastaan vaan kasvanut. Varmaan heräilee testaamaan, joko nyt joko nyt. Ja melkein tekis mieli alkaa taas imettää enemmän, että nukkuis pidempiä pätkiä. Mutta täytyy yrittää vielä pysyä tiukkana ja uskoa muutokseen.

 

Tänä iltana nukkumaanmeno oli onneksi rauhallinen, tuntui hyvältä että meidänkin lapsi joskus nukahtaessaan näyttää tyytyväiseltä! Puuron jälkeen imetin sohvalla, sitten makkariin, sylissä unilauluja ja silittelyä.

 

Kyllä mäkin halusin jotenkin varmistua, ettei yöheräämisten ja tiheiden yömaitojen syy ole nälkä niin, että päivään oltiin ehditty reilun 6kk iässä saamaan jo neljä ateriaa. Hippillä on muuten hyvä iltapuuro, mietoa puuroa ja kasviksia (riisi, maissi, porkkana). Tai sitten kaurapuuroa.

 

Pitäis vielä saada yöitkuihin selkeä toimintasuunnitelma. Viime yönä joku kerta itkeskeli melkein puoli tuntia, mutta se oli selaista harmistunutta, väsynyttä ulinaa ja aina kun meni lähelle silittämään, huuto voimistui vaan. Niinpä maattiin vain sängyllämme (pinnis siis vierellä) ja sanottiin välillä shhhh.

 

Alkuyöstä oli kiivaampaa huutoa ja tiheämpiä herätyksiä, en tiedä onko väärin yrittää tiukasti pitää kiinni siitä ettei ennen puolta yötä imetä? Mutta kun eihän se voi olla nälkäinen!!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Luin tuon oman tekstin ja kuulosti tosiaan, että yöheräilyt olisi jääneet siihen. ..

 

Poika oli tuolloin vähän vajaa 4kk eikä unikouluja suositella noin pienille ja mielestäni tuo ei varsinainen unikoulu ollutkaan.

 

Tuohon aikaan yöt vaan oli niin katkonaisia ,että ihan hirvitti se et poika alkoi syömään jo ennen klo 24, vaikka nukkumaan oli käynyt 21-22. Tissittelyn ja korvikkeen jälkeen. Joskus olin syöttämässä jo kolmatta kertaa klo 24! Outoa minusta oli myös se, että herääminen tapahtui aina lähes tasan tunnin päästä nukahtamisesta ja taas tasan tunnin päästä. Ei kai nälkä nyt niin tasaisesti tule?

 

Erotin myös milloin itku oli nälkää ja milloin ei. Nälkä alkoi hitaammalla ähinällä , nämä muut taas reilulla itkulla.

 

Tuo sylissä pito auttoi noihin alkuyön heräilyihin, imetin myöhemmin yöllä useammin. Luin päiväkirjaa ja olikin kokeiltu (toisin kuin aik kirjoitin) tuota tekniikkaa aamuyön tunteina tapahtuviin heräilyihin. Heräys oli mennyt ohi ilman tissiä , tullakseen 1/2 tunnin päästä takas.

 

Lopulta kävi niin että kaikkiin klo 24 jälkeisiin heräämisiin annoin tissiä ja olin tosi väsynyt.

 

Neljän kk iästä alkaen meillä poika alkoi saamaan soseita joka aterialla, lääkärin määräys. Pitäisi helpottaa refluksi oireita kun alkaa kiinteät. Kaikesta yöllisestä syömisestä (ja päivän tiheästä rinnalla olosta) huolimatta pojan paino oli laskenut, joten myös siksi aloitettiin soseet.

 

Yötissistä vieroitin pullon avulla 7kk ja olisiko ollut 8kk kun yösyötöt kokonaan loppui. Eli kiinteiden aloitus ei meillä vähentynyt radikaalisti yöheräilyjä. Meillä ehkä osasyy refluksissa ja osa vaan siinä että tämä poika vaan ei ole sellainen joka nukkuu täysiä öitä. Äidin harmiksi.

 

Mutta yösyöttöjen lopetus hieman vähensi niitä ja tuntui, että se "joko nyt sais" heräily jäi.

 

Poika nyt 1v 1kk ja viime yönä itki jotain nyt hivenen enemmän puolen yön aikoihin ja uniöninää klo 5.30 johon on parempi antaa tuttia, jotta unet vielä jatkuu. Ja onhan oikeasti lapsia jotka tarvitsevat yhden yösyötön vielä vuoden iässä.

Edited by unelma79

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!


Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.


Sign In Now